Nettitreffit + Tinder

Äläs nyt heitä vielä kirvestä kaivoon ystäväiseni. Mä olin about sun ikäinen kun tapasin ex-vaimoni, jonka kans oli etenkin alkuun ihan huikeaa yhdessäoloa. Noihin fiiliksiin kun vielä pääsis uudemman kerran! :love:

Isoin ongelma omalta osalta kokemuksen kertyessä siitä mikä on hyvä ja toimiva suhde omille kriteereille ja mikä on sellaista, mikä sukat pyörimään jalassa, niin vaatimustaso ikäänkuin kasvaa koko ajan. Sit huomaa arvioivansa jokaista kohtaamista vähän turhan analyyttisesti, sen sijaan että tunnustelisi alkuun vaan tunnelmaa millainen kohtaamisesta syntyy.

Noh, jos mä haen sen kirveen nyt sieltä kaivosta pois toistaiseksi ;)
 
Tavannut nyt yhtä naista pari kertaa. Mitään ei sano oma alotteisesti. Vastaa kyllä, kun juttelee. Ei myöskään viestaa itte mitään. Mikähän lie syy moiseen? En tiijä. Tulee vaan sinin biisi mieleen, että pitää kuoria Mutta, kun ei oikein avaudu. Aina löydän nää sekopäät.
 
Aa... perus friendzone nainen. Pitää olla pilvilinnoja ja ruusuilla tanssimista. "Sä oot ihan kiva, mutta... kaverina".
Ei sis ihme, että on ollut nihkeää, eikä kiinnostus herää oikein kenenkään kohdalla, kun odotukset on siellä prinsessasaduissa. Nimenomaan reilu 40v ikäisenä pitäisi ymmärtää, että ei se parisuhteilu vaan oikeasti ole mitään hattaraa. Pitää osata olla iloinen ja onnellinen pienistä arkisista asioista.
Ei mulla ole vaikeaa. Päinvastoin, tykkään mahdottomasti elämästäni ilman parisuhdetta. Siksikin pitää vähän sukkien pyöriä jaloissa, että tästä autuudesta luopuisin. Joillekin miehille tällainen elämäänsä tyytyväinen sinkkunainen on punainen vaate, sen olen huomannut. Yleensä taustalla on sen sorttista ajattelua, että parisuhde on jokamiehenoikeus, ja jotta tämä oikeus maailmassa toteutuisi, pitäisi naisten ryhtyä parisuhteeseen ensimmäisen Tinderissä vastaan tulevan y-kromosomisen kanssa. Tunteista viis, ne on naisten joutavaa ja epärationaalista prinsessaunelmahöttöä.
 
Ei mulla ole vaikeaa. Päinvastoin, tykkään mahdottomasti elämästäni ilman parisuhdetta. Siksikin pitää vähän sukkien pyöriä jaloissa, että tästä autuudesta luopuisin. Joillekin miehille tällainen elämäänsä tyytyväinen sinkkunainen on punainen vaate, sen olen huomannut. Yleensä taustalla on sen sorttista ajattelua, että parisuhde on jokamiehenoikeus, ja jotta tämä oikeus maailmassa toteutuisi, pitäisi naisten ryhtyä parisuhteeseen ensimmäisen Tinderissä vastaan tulevan y-kromosomisen kanssa. Tunteista viis, ne on naisten joutavaa ja epärationaalista prinsessaunelmahöttöä.
No, se koetaan epäreiluksi, että mies on yksin koska joutuu, ja nainen taas on yksin koska haluaa.

Maailma ei ole reilu eikä varmaan kuulukaan olla, mutta onko toi nyt ihme että saattaa herättää tunteita.
 
No, se koetaan epäreiluksi, että mies on yksin koska joutuu, ja nainen taas on yksin koska haluaa.

Maailma ei ole reilu eikä varmaan kuulukaan olla, mutta onko toi nyt ihme että saattaa herättää tunteita.
No niitä tunteita olisi hyvä oppia käsittelemään jotenkin muuten, kuin syyllistämällä tilanteestaan naisia. Voisi samalla ne omat mahdollisuudetkin parantua.
 
Kohta siellä Tinderissä on entistäkin vähemmän naisia, kun ne kyynistyy ja kyllästyy näiden ajansäästäjämiesten takia. Mut ei siinä mitään, jatkakaa vaan valitsemallanne tiellä. :rolleyes:
 
Ei mulla ole vaikeaa. Päinvastoin, tykkään mahdottomasti elämästäni ilman parisuhdetta. Siksikin pitää vähän sukkien pyöriä jaloissa, että tästä autuudesta luopuisin. Joillekin miehille tällainen elämäänsä tyytyväinen sinkkunainen on punainen vaate, sen olen huomannut. Yleensä taustalla on sen sorttista ajattelua, että parisuhde on jokamiehenoikeus, ja jotta tämä oikeus maailmassa toteutuisi, pitäisi naisten ryhtyä parisuhteeseen ensimmäisen Tinderissä vastaan tulevan y-kromosomisen kanssa. Tunteista viis, ne on naisten joutavaa ja epärationaalista prinsessaunelmahöttöä.
Tälläinen naisen kuuluisikin olla (ja myös miesten), jos et ole sinut oman elämäsi kanssa niin miten sä pystyt silloin hyvään parisuhteeseen? Oman elämäsi täytyy olla ensin hyvällä mallilla ja sun täytyy tykätä myös itsestäsi, silloin sulla on myös annettavaa parisuhteessa. Jos et ole tyytyväinen omaan elämääsi sinkkuna niin todennäköisesti toimit parisuhdevampyyrina jolloin imet enemmän energiaa suhteesta kuin mitä annat sille.
Keskittykää naiset ja miehet ensin omaan hyvinvointiin, se heijastuu hyvällä tavalla parisuhteeseen.
 
No, se koetaan epäreiluksi, että mies on yksin koska joutuu, ja nainen taas on yksin koska haluaa.

Maailma ei ole reilu eikä varmaan kuulukaan olla, mutta onko toi nyt ihme että saattaa herättää tunteita.

Tää dynamiikka on nykyää mielenkiintoinen ja it is what it is.

Parasta mitä mies voi tehdä itselleen on myös luoda arjen josta nauttii.

Elikkäs grindaa itsellesi taito jolla teet miljoonia, ei oo naisista enää pulaa siinä kohti :) Tää toki vaatii 80%sti sacrificee muusta elämästä vuosien ajan. Onko wörttii? Jokainen voi miettii asiaa itsekseen.
 
Tää dynamiikka on nykyää mielenkiintoinen ja it is what it is.

Parasta mitä mies voi tehdä itselleen on myös luoda arjen josta nauttii.

Elikkäs grindaa itsellesi taito jolla teet miljoonia, ei oo naisista enää pulaa siinä kohti :) Tää toki vaatii 80%sti sacrificee muusta elämästä vuosien ajan. Onko wörttii? Jokainen voi miettii asiaa itsekseen.
Arjesta nauttiminen on mielestäni ymmärretty aika pitkälti väärin, jos kuvitellaan sen edellyttävän kykyä grindaa miltsei ja kaataa beibsei. Tässä haiskahtaa nyt pitkälti MAT- ja MGTOW-opit. Olen sanonut ennenkin, että älä hyvä mies pilaa itseäsi niillä.
 
Arjesta nauttiminen on mielestäni ymmärretty aika pitkälti väärin, jos kuvitellaan sen edellyttävän kykyä grindaa miltsei ja kaataa beibsei. Tässä haiskahtaa nyt pitkälti MAT- ja MGTOW-opit. Olen sanonut ennenkin, että älä hyvä mies pilaa itseäsi niillä.

Hei, pieni huumori ;)

Arki ehdottomasti luoda sellaiseksi mistä nauttii. Oli se mitä vaan, kukin löytää ne kohteet mitä haluaa tehdä tai kehittyä, ainaki toivottavasti!
 
Ei mulla ole vaikeaa. Päinvastoin, tykkään mahdottomasti elämästäni ilman parisuhdetta. Siksikin pitää vähän sukkien pyöriä jaloissa, että tästä autuudesta luopuisin. Joillekin miehille tällainen elämäänsä tyytyväinen sinkkunainen on punainen vaate, sen olen huomannut. Yleensä taustalla on sen sorttista ajattelua, että parisuhde on jokamiehenoikeus, ja jotta tämä oikeus maailmassa toteutuisi, pitäisi naisten ryhtyä parisuhteeseen ensimmäisen Tinderissä vastaan tulevan y-kromosomisen kanssa. Tunteista viis, ne on naisten joutavaa ja epärationaalista prinsessaunelmahöttöä.
Tottakai se on punainen vaate. Mitä mies tekee sinkkuelämäänsä tyytyväisellä naisella? Sellainen nainen ei tarvitse miestä mihinkään ja se mies tulee olemaan pelkkä riippakivi pitkässä juoksussa, koska tällaiset naiset on monesti täysin kompromissikyvyttömiä. Olen itsekin tuhlannut elämääni tällaisen ihmisen takia.

Ei mulla tulis mieleenkään lähteä julistamaan naiselle kuinka tyytyväinen olen sinkkuelämään. Mitä se tuo tälle naiselle? Muuta ku sen, että tuhlasin sen aikaa.
 
Tottakai se on punainen vaate. Mitä mies tekee sinkkuelämäänsä tyytyväisellä naisella? Sellainen nainen ei tarvitse miestä mihinkään ja se mies tulee olemaan pelkkä riippakivi pitkässä juoksussa, koska tällaiset naiset on monesti täysin kompromissikyvyttömiä. Olen itsekin tuhlannut elämääni tällaisen ihmisen takia.

Ei mulla tulis mieleenkään lähteä julistamaan naiselle kuinka tyytyväinen olen sinkkuelämään. Mitä se tuo tälle naiselle? Muuta ku sen, että tuhlasin sen aikaa.

Mikä on käsite "tyytyväiseen sinkkuelämään"?

Tuleeko se siitä, että on hyviä kavereita/ystäviä sekä tekee mielekkäitä asioita elämässä (työn lisäksi) kuten kirjojen lukeminen, pianon pimputus, kokkaaminen, mitä nyt ikinä keksitäänkään mikä tuo ehkä merkitystä ja ns. "eteenpäin" menemistä elämässä?

Vai lisätäänkö tähän se, että miehiä on tarjolla ovista ja ikkunoista? Kun tulee Erkki Erikeepperille tarvetta sujauttaa molo sisään?

--

Ajatellaan tilanne, missä poistetaan 100%sti miesten huomio naiselta eli yleisesti sosiaalinen media kuolisi täysin sekä Tinderissä ei tulisi enää tykkäyksiä/mätsejä - tai jos tulisi, niin joutuisi oikeasti näkee ajatusta ja vaivaa, että menisi treffeille asti miehen kanssa, mutta jätetään nuo mun ensimmäisen viestin asiat tähän.
 
Toiset ihmiset alkaa tykkäämään yksin olemisesta, kun ovat siitä hetken aikaa nauttineet eron jälkeen jopa niin paljon, että seuraava mahdollinen kumppani on oltava jotain sykähdyttävää, että uuteen suhteeseen haluaa lähteä. Toki aina on ollut ja tulee aina olemaan näitä, jotka eivät kykene henkisesti rauhoittumaan kun joutuvat elämään yksin, ahdistuvat. Yksin oleminen tuntuu miehille olevan isompi paha kuin naisille, tämä siis oma päätelmä irl ihmisistä joita tunnen.
 
Yksin oleminen tuntuu miehille olevan isompi paha kuin naisille, tämä siis oma päätelmä irl ihmisistä joita tunnen.
Tämä selittynee parilla asialla: A) mies kaipaa säännöllistä seksiä ja B) nainen tietää koska tahansa saavansa miesseuraa jos tarve vaatii, vaikka viihtyisikin yksin juuri nyt. Miehelle puolestaan sellainen ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Ei ole sitä jokerikorttia, jonka voi koska tahansa vetäistä hihasta, ja heti alkaa seuraa ilmestyä ovista ja ikkunoista.

Vähän sama kuin eutanasia. Siitä on hyötyä niillekin potilaille, jotka ei lopulta edes eutanasiaa tee. Rauhoittaa mieltä, kun tietää tällaisen mahdollisuuden olevan olemassa.
 
Sinkkunaiset nyt eivät ole täysin sinkkuja, heillä on aina jotain säätöä menossa. Ja äijän voi tilata kännykällä panemaan 5min. Tarjonta on loputonta.

Jos mies jos mielii kastaa melaansa niin se on se 300€ / h kumin kanssa. Tai jos onnistuu jonkun pubiruusun kaatamaan ja mielii limakalvokontaktia niin saaliina on jokin herpes - virus.

Jossain Tinderissä se on miehen kannalta ihan sama. Käyttääkö yksittäisen naisen profiilin jorinoiden läpikäymiseen 5min vai 5ms. Lopputulos on kuitenkin sama 0 tykkäystä.
 
Jossain Tinderissä se on miehen kannalta ihan sama. Käyttääkö yksittäisen naisen profiilin jorinoiden läpikäymiseen 5min vai 5ms. Lopputulos on kuitenkin sama 0 tykkäystä.
No näin miehenä mä esitän eriävän mielipiteen tähän asiaan. Profiilissa ei jorinoita, hylkyyn. Profiili mielenkiintoinen ja valottaa ihmistä itseään, todennäköisesti jatkoon jos edes ihmisen näköinen/kokoinen.
Omasta profiilista se on kiinni tuleeko niitä tykkäyksiä vai ei, itse kun vuosia, vuosia sitten viimeksi käytin niin ensimmäisen puolen tunnin käytöllä 12 mätsiä josta löytyi seurustelukumppani.
Toki se vaikuttaa missäpäin käyttää sovellusta. Itse pk-seudulla niin kyllä setämiehille seuraa tuntui löytyvän enkä usko että tilanne on vuosien aikana muuttunut sen suhteen setämiehillä.
 
Laitapa kokees profiili ja tuu sitten kertoo miten napsuu osumia.
No näin miehenä mä esitän eriävän mielipiteen tähän asiaan. Profiilissa ei jorinoita, hylkyyn. Profiili mielenkiintoinen ja valottaa ihmistä itseään, todennäköisesti jatkoon jos edes ihmisen näköinen/kokoinen.
Omasta profiilista se on kiinni tuleeko niitä tykkäyksiä vai ei, itse kun vuosia, vuosia sitten viimeksi käytin niin ensimmäisen puolen tunnin käytöllä 12 mätsiä josta löytyi seurustelukumppani.
Toki se vaikuttaa missäpäin käyttää sovellusta. Itse pk-seudulla niin kyllä setämiehille seuraa tuntui löytyvän enkä usko että tilanne on vuosien aikana muuttunut sen suhteen setämiehillä.
 
Tottakai se on punainen vaate. Mitä mies tekee sinkkuelämäänsä tyytyväisellä naisella? Sellainen nainen ei tarvitse miestä mihinkään ja se mies tulee olemaan pelkkä riippakivi pitkässä juoksussa, koska tällaiset naiset on monesti täysin kompromissikyvyttömiä. Olen itsekin tuhlannut elämääni tällaisen ihmisen takia.

Ei mulla tulis mieleenkään lähteä julistamaan naiselle kuinka tyytyväinen olen sinkkuelämään. Mitä se tuo tälle naiselle? Muuta ku sen, että tuhlasin sen aikaa.
Niin, onhan se tosi väärin ettei kaikkien naisten tarvitse tehdä tärkeissä asioissa kompromissejä eikä piikoa riippakiviä, vaan valitsevat joko tasaveroisen kumppanuuden kaltaisensa kanssa tai elämän sinkkuna :think: Toisessa vaihtoehdossa ovat onnellisia yksin, toisessa yhdessä jonkun kanssa. Kauheaa. Ja niin väärin.

Ps. Se mun yksisarvinen, jonka vuoksi voisin sinkkuudesta luopua ja ehkä joskus vähän joustaakin, olis just sellainen joka ei tarvitse naista mihinkään ja on onnellinen yksinkin. Kummankaan ei tarvitsisi vetää toista perässä, ei piikoa eikä palvella, mutta rakkaudesta tehtäisiin niitä palveluksiakin. Ei ehkä asuttaisi yhdessä, mutta jos asuttaisiin niin kotityöt jakautuisi tasan, riitelemättä.

Usko tai älä, olen ollut tuollaisessa parisuhteessa.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, onhan se tosi väärin ettei kaikkien naisten tarvitse tehdä tärkeissä asioissa kompromissejä eikä piikoa riippakiviä, vaan valitsevat joko tasaveroisen kumppanuuden kaltaisensa kanssa tai elämän sinkkuna :think: Toisessa vaihtoehdossa ovat onnellisia yksin, toisessa yhdessä jonkun kanssa. Kauheaa. Ja niin väärin.
Kärjistäen vedetty joo tuo lainaamasi, mutta aikuiset tekee kompromisseja.
Ihan niissä tärkeissäkin asioissa, eikä se ole tasaveroisuudesta pois.
Jos ei ole kykyä kompromisseihin ei takuulla löydä pysyvää parisuhdetta, jos sellainen yleensäkään on hakusessa.
Kukaan kun ei ole samanlainen kuin itse.

Tää hattarajuttu tuo itselle mieleen sellaisen lomaromanssin tapaisen. On kivaa niin kauan kunnes pitää palata tosielämään.
Ja sama sitten seuraavalla lomalla/tinderkierroksella.
Eikä siinä mitään. Niinkin voi elää, mutta sisältö jää vaan vähän ohkaiseksi, kun leijutaan vaan ja jutellaan mukavia.
 
Kärjistäen vedetty joo tuo lainaamasi, mutta aikuiset tekee kompromisseja.
Ihan niissä tärkeissäkin asioissa, eikä se ole tasaveroisuudesta pois.
Jos ei ole kykyä kompromisseihin ei takuulla löydä pysyvää parisuhdetta, jos sellainen yleensäkään on hakusessa.
Kukaan kun ei ole samanlainen kuin itse.

Tää hattarajuttu tuo itselle mieleen sellaisen lomaromanssin tapaisen. On kivaa niin kauan kunnes pitää palata tosielämään.
Ja sama sitten seuraavalla lomalla/tinderkierroksella.
Eikä siinä mitään. Niinkin voi elää, mutta sisältö jää vaan vähän ohkaiseksi, kun leijutaan vaan ja jutellaan mukavia.
Toiset tekee tärkeissä asioissa kompromisseja, toiset eivät katso parisuhdetta sen arvoiseksi. Kumpikaan ei ole väärin. Typerintä on tehdä kompromisseja, joista lopulta katkeroituu. Esim. valinta lapsettomuuden ja lasten yrittämisen välillä on yksi niitä valintoja, joissa kenenkään ei pitäisi tehdä kompromissia jota ei oikeasti haluaisi. Silti sellaista tapahtuu paljon. Itse mieluummin tiedostan kompromissihaluttomuuteni ja elän yksin, juuri sellaista elämää kuin haluan ja juuri sellaisia valintoja tehden mitä haluan. Kukaan ei kärsi, paitsi anonyymit foorumimiehet, joiden agendaan naisen vapaaehtoinen sinkkuus ei kertakaikkisesti sovi.
 
Toiset tekee tärkeissä asioissa kompromisseja, toiset eivät katso parisuhdetta sen arvoiseksi. Kumpikaan ei ole väärin. Typerintä on tehdä kompromisseja, joista lopulta katkeroituu. Esim. valinta lapsettomuuden ja lasten yrittämisen välillä on yksi niitä valintoja, joissa kenenkään ei pitäisi tehdä kompromissia jota ei oikeasti haluaisi. Silti sellaista tapahtuu paljon. Itse mieluummin tiedostan kompromissihaluttomuuteni ja elän yksin, juuri sellaista elämää kuin haluan ja juuri sellaisia valintoja tehden mitä haluan. Kukaan ei kärsi, paitsi anonyymit foorumimiehet, joiden agendaan naisen vapaaehtoinen sinkkuus ei kertakaikkisesti sovi.
Muksujen teko on jo arvopohjaa.
Ei kai kukaan arvoissa juuri jousta.
Mulla ei ole mitään agendaa, kunhan kirjoittelen.
Tää sinkku lapsettomuus juttu tuntuu olevan kova pala heille jotka sen on ihan valinnut.
Varmasti koetaan paineita yhteiskunnallisesti tai tuttujen toimesta perheen perustamiseen.
Mutta itsehän noi paineet silti luodaan.
 
Kärjistäen vedetty joo tuo lainaamasi, mutta aikuiset tekee kompromisseja.
Ihan niissä tärkeissäkin asioissa, eikä se ole tasaveroisuudesta pois.
Jos ei ole kykyä kompromisseihin ei takuulla löydä pysyvää parisuhdetta, jos sellainen yleensäkään on hakusessa.
Kukaan kun ei ole samanlainen kuin itse.

Tää hattarajuttu tuo itselle mieleen sellaisen lomaromanssin tapaisen. On kivaa niin kauan kunnes pitää palata tosielämään.
Ja sama sitten seuraavalla lomalla/tinderkierroksella.
Eikä siinä mitään. Niinkin voi elää, mutta sisältö jää vaan vähän ohkaiseksi, kun leijutaan vaan ja jutellaan mukavia.
Erittäin hyvin kiteytetty kaikkinensa.
Toiset tekee tärkeissä asioissa kompromisseja, toiset eivät katso parisuhdetta sen arvoiseksi. Kumpikaan ei ole väärin. Typerintä on tehdä kompromisseja, joista lopulta katkeroituu. Esim. valinta lapsettomuuden ja lasten yrittämisen välillä on yksi niitä valintoja, joissa kenenkään ei pitäisi tehdä kompromissia jota ei oikeasti haluaisi. Silti sellaista tapahtuu paljon. Itse mieluummin tiedostan kompromissihaluttomuuteni ja elän yksin, juuri sellaista elämää kuin haluan ja juuri sellaisia valintoja tehden mitä haluan. Kukaan ei kärsi, paitsi anonyymit foorumimiehet, joiden agendaan naisen vapaaehtoinen sinkkuus ei kertakaikkisesti sovi.
Parisuhde on kompromisseja, piste.

Sitä paitsi, jos sä pyörit treffimarkkinoilla, jossa miehet etsii parisuhdetta, niin silloin sun itsekkäästä kompromissihaluttomuudesta nimenomaan kärsii just ne kaikki muut, kuin anonyymit foorumilaiset.
 
Muksujen teko on jo arvopohjaa.
Ei kai kukaan arvoissa juuri jousta.
Mulla ei ole mitään agendaa, kunhan kirjoittelen.
Tää sinkku lapsettomuus juttu tuntuu olevan kova pala heille jotka sen on ihan valinnut.
Varmasti koetaan paineita yhteiskunnallisesti tai tuttujen toimesta perheen perustamiseen.
Mutta itsehän noi paineet silti luodaan.
Okei, hyvä kun nostit esiin tuon mitkä asiat koet "arvoiksi". Luultavasti ei olla lopulta edes niin kovin eri mieltä, mä vaan en tullut ajatelleeksi että "itselle tärkeät asiat" on toiselle "arvoja" ja saa siten jotenkin erilaisen käsittelyn. Määrittelyeroja siis vain.

En mä usko olevani kovin poikkeuksellinen siinä, että vanhemmiten omat tarpeet ja arvot ovat kirkastuneet ja sitä aika hyvin tietää mitä tahtoo. Sikäli lähestymistapani parisuhteisiin ja treffailuun on aika analyyttinen, etten lähde kiusaamaan itseäni ja sitä toista suhteeseen jossa arvot, toiveet, tarpeet ja tavoitteet ovat törmäyskurssilla vähän väliä. Aika monen rastin pitäisi osua samoihin ruutuihin, että haluan edes harkita.
 
Erittäin hyvin kiteytetty kaikkinensa.
Parisuhde on kompromisseja, piste.

Sitä paitsi, jos sä pyörit treffimarkkinoilla, jossa miehet etsii parisuhdetta, niin silloin sun itsekkäästä kompromissihaluttomuudesta nimenomaan kärsii just ne kaikki muut, kuin anonyymit foorumilaiset.
Niin siis mä en pyöri, se oli se pointti. Jos sitten vastaan tulisi yksisarvinen, jonka kanssa kaikki menisi niin hyvin yksiin ettei kompromisseja juurikaan tarvitse edes tehdä, niin ne vähäiset kompromissit tekisi mielellään, eivätkä ne edes tuntuisi niin kompromisseiltä.

Kokemuksesta puhun. Mun mielestä ihmiset menee liian helposti parisuhteisiin ihan epäsopivien kumppaneiden kanssa. Sitten ihmetellään kun menee päin helvettiä ja lopulta erotaan.

Edit. Selvennetään nyt vielä, että kun puhun kompromisseistä niin en tarkoita mitään "mitä vessapaperia ostetaan" -tason asioita. Ei ne ole edes mitään kompromissejä vaan tavallisia arjen valintoja. Ihan sama mitä paperia, kunhan hanuri ei mene ruvelle.
 
Laitapa kokees profiili ja tuu sitten kertoo miten napsuu osumia.
No mä saatan tehdäkin kevään aikana profiilin sinne mutta en vaan kokeeksi. Mulla tosin on sellainen lähtökohta että jokaisen kanssa jolle annan tykkäyksen olen valmis menemään treffeille (mikäli ei osoittaudu sitä ennen psykoksi).
Joten jos mä saan siinä alkurytäkässä vaikka sen 10-20 mätsiä niin niilläkin pääsee pitkälle mikäli me on mulle oikeanlaisia naisia. En mä tee millään sadalla mätsillä yhtään mitään. Mä aion kirjoittaa jokaiselle mätsätylle ja jos muutamakin jatkaa keskustelua niin ei mun aika riitä kunnolla edes niille. Joten mihin tarvii helvetinmoista kasaa niitä mätsejä? Paitsi jos hakee pelkästään fwb juttuja niin varmaan sitten siihen. Parisuhteeseen ainakin mulle riittää yksi sopiva.
 
Niin siis mä en pyöri, se oli se pointti. Jos sitten vastaan tulisi yksisarvinen, jonka kanssa kaikki menisi niin hyvin yksiin ettei kompromisseja juurikaan tarvitse edes tehdä, niin ne vähäiset kompromissit tekisi mielellään, eivätkä ne edes tuntuisi niin kompromisseiltä.

Kokemuksesta puhun. Mun mielestä ihmiset menee liian helposti parisuhteisiin ihan epäsopivien kumppaneiden kanssa. Sitten ihmetellään kun menee päin helvettiä ja lopulta erotaan.

Edit. Selvennetään nyt vielä, että kun puhun kompromisseistä niin en tarkoita mitään "mitä vessapaperia ostetaan" -tason asioita. Ei ne ole edes mitään kompromissejä vaan tavallisia arjen valintoja. Ihan sama mitä paperia, kunhan hanuri ei mene ruvelle.

Kerran kävin reffien lopuksi kaupassa daamin kanssa ja tokas että pyllypaperi loppu. Ostaa kuulemma vain jotain tiettyä merkkiä missä ekologisuus, pehmeys, tuoksu, mitä lie, ei löytynyt koko K-Citymarketista sitä :D 10min pohdinnan ja miehen näkökulman jälkeen otti sit jonkun mahdollisimman lähellä olevan tuotteen. Itsehän otan sen halvimman 3-kerroksisen.

Menee muute varmaa samaa kastiin pesuaineissa. Itsehän höylään hiukseni ja perseeni palasaippualla tyyliin kun toisella on arsenaali pesuaineita :D
 
Toiset ihmiset alkaa tykkäämään yksin olemisesta, kun ovat siitä hetken aikaa nauttineet eron jälkeen jopa niin paljon, että seuraava mahdollinen kumppani on oltava jotain sykähdyttävää, että uuteen suhteeseen haluaa lähteä.

Kyllä sen pitää aina olla sykähdyttävää. Se syke ja kemia tai seksuaalinen vetovoima tai hormonimyrsky ai miks sitä nyt haluaa kutsua kantaa niiden hankalampien aikojen yli ja saa jaksamaan silloinkin kun ei jaksais.

Oon ollut sinkku nyt reilun vuoden, ja yksi (1) ihminen on tänä aikana sykähdyttänyt. Mä en voi mitään sille, että ne ihankivat ja hyvässä duunissa olevat ja kivannäköiset ja muuten luonteeltaan sopivat ihannepoikaystäväkandit ei vaan 99,99% tapauksista kolahda. Kun ei kolahda niin ei kolahda, eikä se riipu yhtään mistään kriteereistä tai listoista, vaan siitä, että saako tämä heppu mussa aikaan sellaisen tunteen, et haluan olla sen lähellä kaikin tavoin. Se on niin hirvittävän harvinaista herkkua (ja sen yksisarvisen löytäminen melkoinen työmaa) ainakin itselleni, että totisesti toivoisin voivani asettua suhteeseen jonku ihankivan kanssa, mutta kun en voi niin en voi. Miten helppoo olis vaan ottaa jonosta seuraava kriteerit täyttävä ja elää onnellisena elämänsä loppuun. Oispa! :confused2:

Mutta on kyllä kiinnostavaa keskustelua kaikkiaan, pistää ihmettelemään monellakin tapaa miten miehet ja naiset voi tän asian kokea niin eri tavalla.
 
  • Tykkää
Reactions: MI7
Ajankäytöllisesti strategia voi olla hyväkin. Miesten profiileja on niin paljon enempi mitä naisten profiileja ni on varsin todennäköstä ettei se oma profiili edes näyttäydy sellaselle henkilölle kenestä on tykänny. Ei se yks nainen käy kaikkia profiileja kumminkaan läpi. Jos miehenä käy läpi vaikka sata profiilia kuluttaen sekunnin per profiili ja antaa kaikille tykkäyksen, menee siihen aikaa 100 s + se aika, jonka käyttää myöhemmin matchien profiileihin tutustumiseen jos niitä osumia tulee. Toisaalta 5 s per profiili panostus vie 500 s. Alla olevasta videosta voi päätellä, kummassa tapauksessa keskivertojätkällä menee aikaa enemmän.

Tässä juuri yksi malliesimerkki toiminnasta jolla miehet pahentaa omaa tilannettaan siirtäen vastuun valinnasta naiselle. Sitten kun keskivertojätkän profiili on mitä on, niin eipä ole ihmekään että tykkäyksien määrä jää heikoksi. En tiedä varmuudella kuinka Tinderin algoritmi toimii, eli pisteytetäänkö esim. profiileja myös tykkäys:match -suhteen perusteella, joita sitten esitellään vastaavanlaisen suhteen profiileille. Omakohtainen kokemus kertoo että parempaan lopputulokseen pääsee, kun vaivautuu käyttämään aikaa profiilien koluamiseen ja miettii edes sen pienen hetken voisiko kuvitella lähtevänsä henkilön kanssa treffeille. Oli aina iloinen yllätys huomata, että tykkäyksen painamisen jälkeen tuli toisinaan match samantien, kun ko. henkilö oli ajatellut selvästi samalla tavalla. :) Eli panostakaa siihen omaan profiiliin, se on merkittävin asia johon voitte Tinderissä itse vaikuttaa. :thumbsup:
 
Tässä juuri yksi malliesimerkki toiminnasta jolla miehet pahentaa omaa tilannettaan siirtäen vastuun valinnasta naiselle. Sitten kun keskivertojätkän profiili on mitä on, niin eipä ole ihmekään että tykkäyksien määrä jää heikoksi. En tiedä varmuudella kuinka Tinderin algoritmi toimii, eli pisteytetäänkö esim. profiileja myös tykkäys:match -suhteen perusteella, joita sitten esitellään vastaavanlaisen suhteen profiileille. Omakohtainen kokemus kertoo että parempaan lopputulokseen pääsee, kun vaivautuu käyttämään aikaa profiilien koluamiseen ja miettii edes sen pienen hetken voisiko kuvitella lähtevänsä henkilön kanssa treffeille. Oli aina iloinen yllätys huomata, että tykkäyksen painamisen jälkeen tuli toisinaan match samantien, kun ko. henkilö oli ajatellut selvästi samalla tavalla. :) Eli panostakaa siihen omaan profiiliin, se on merkittävin asia johon voitte Tinderissä itse vaikuttaa. :thumbsup:

Pieni tarkennus, olettaen että Tinderin algoritmi ei rankaise strategiasta mies ei tällä huononna OMAA tilannettaan vaan marginaalisesti KAIKKIEN miesten tilannetta. Ja kun iso osa miehistä tekee näin, he huonontavat merkittävästi KAIKKIEN miesten tilannetta, tekivät he itse niin tai eivät.

Eli kyse on profiilinluontitaidoista, EI niinkään siitä miten swaippailee. Ja vaikka algoritmi rankaisisikin kaikki oikealle -strategiasta, niin ei niiden profiilien lukemiseen silti kauheasti kannata aikaa käyttää.
 
Ja vaikka algoritmi rankaisisikin kaikki oikealle -strategiasta, niin ei niiden profiilien lukemiseen silti kauheasti kannata aikaa käyttää.

En tiedä mitä algoritmi siihen kaikki oikealle-strategiaan sanoo, mutta naiset sanoo aina äkkiä että pitäkää tunkkinne. Se tuskin on tarkoituksenmukaista?
 
Oon joskus käynyt läpi Tinderin sielunelämää, joka taas ei välttis pidä paikkaansa, koska ilmeisesti tähän ei ole tullut vihreää ylöspeukkua Tinderiltä.

Mutta tuossa pelissä on mitä ilmeisemmin swipe left-right suhde eli jos swaippaat 100 oikealle, josta 1 laittaa sut vasemmalle, oot menossa jossain mapissa Ö ja et näy kenellekään sen takia että
a) swaippaat kaikki oikealle ilman yhtään mätsiä, jolloin profiilisi kiinnostavuus on nolla
b) algoritmi ei edes tiedä minkälaisia mimmejä ehdottaa sulle, että saisit mätsejä sopivien kanssa

Sehän on täysin fakta, että etusivulle hyppää kaikista kauneimmat (tai komeimmat miehet) mimmit, koska nämä profiilit ovat suosittuja. Se mikä on esim. naisella ero suositun ja -ei suositun- profiilin suhteen tykkäyksien määrässä taas ei mitää hajua :D Niitä varmaa riittää joka tapauksessa.

Lisään vielä @Joku_242 kommenttiin, että juurikin näin. Ko 90% miehistä swipee kaikki oikealle niin siinä ammutaan vaa omaan nilkkaan sen sijaan, että katsoisi profiileja läpi ja heittäisi vasuriin sellaiset, jotka ei kiinnosta. Pillukiikarit pois ja aivot työskentelemään.
 
Kyllä sen pitää aina olla sykähdyttävää. Se syke ja kemia tai seksuaalinen vetovoima tai hormonimyrsky ai miks sitä nyt haluaa kutsua kantaa niiden hankalampien aikojen yli ja saa jaksamaan silloinkin kun ei jaksais.

Itse en taas keksi juuri epävakaampaa pohjaa parisuhteelle, kuin milloin mistäkin syystä holtittomasti heittelehtivä biokemia. Ihan johdonmukaisesti ainakin itsellä ne kaikista eniten "sykähdyttäneet" (aka. "nussitaan kellon ympäri") tapaukset on taas sitten siellä varsinaisella suhdepuolella olleet aivan katastrofaalisen huonoja valintoja. :D

Varsinkin kun ihan täysi tieteellinen fakta, että se jostain tuolta liskoaivon peränurkasta kumpuava "pissavehkeet yhteen NYT ja toukkaa tulille" - hormonimyrsky ei vaan yksinkertaisesti kestä kuin joitakin kuukausia tai korkeintaan pari vuotta. Jos hommaa lähtee siis puhtaasti sen varaan rakentamaan, niin aika ankeaa voipi olla, siinä vaiheessa kun laskut alkaa hormonimyrskyissä. Ellei sitten ole käynyt tuuri ja siinä matkalla löytyy jotain muuta, joka kantaa.

Sen takia aloin itse suosimaan tietynlaista "kylmää loogisuutta" parinvalinnassa. Kun ensin varmistaa, kuten tuossa jo joitakin viestejä sitten sivuttiin, että niissä oikeasti tärkeissä asioissa ei tarvitse jatkuvasti tehdä kompromisseja ja muutenkin yrittää valita mahdollisimman "objektiivisesti hyvän" ihmisen kumppaniksi, säästyy suhteessa aivan mielettömältä määrältä täysin turhaa kitkaa. Se miten tämä käytännössä tapahtuu onkin vähän haastavampaa, koska se liskoaivo alkaa tosiaan aika nopeasti huutamaan niitä pissavehkeitä yhteen, mutta itse tosiaan koin että ainakin pitkällinen viestittely auttaa asiassa. Toisaalta taidan muutenkin olla jonkin sortin sapio- tai demiseksuaali, vai mitä näitä nyt onkaan, joten koen tietynlaisen henkisen yhteyden valtavan paljon tärkeämmäksi kuin puhtaan fyysisen viehättävyyden (vaikka totta helvetissä sen kumppanin pitää myös sillä tasolla viehättää), joten aika YMMV - hommiahan nämä.

Eipä siinä, ei kaikki kumppania kaipaa ja monet voi ihan aidosti olla paljon onnellisempia yksin. Toisaalta, kuten loistavassa elokuvassa Her (2013) todetaan, siinä on vaan jotain äärimmäisen tyydyttävää jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
 
Itse en taas keksi juuri epävakaampaa pohjaa parisuhteelle, kuin milloin mistäkin syystä holtittomasti heittelehtivä biokemia.
Ei se ole sen suhteen pohja, vaan välttämätön ehto. Kaikki muu voi natsata täydellisesti, mutta jos tuota ei oo (eikä sen tarvi olla mitään holtitonta panetusta, vaan ylipäätään seksuaalista/fyysistä kiinostusta) niin mikään ei vaan voi toimia.
 
En tiedä mitä algoritmi siihen kaikki oikealle-strategiaan sanoo, mutta naiset sanoo aina äkkiä että pitäkää tunkkinne. Se tuskin on tarkoituksenmukaista?

Väännetään uudestaan rautalankaa: Se, että saa "turhia" mätsejä niiden hyvien lisäksi ei haittaa mitään, koska ne turhat voi vaan poistaa tai olla aloittamatta keskustelua niiden kanssa. Ja ei ne hyvät mätsit tiedä mikä swaippailustrategia oli käytössä...
 
Ei se ole sen suhteen pohja, vaan välttämätön ehto. Kaikki muu voi natsata täydellisesti, mutta jos tuota ei oo (eikä sen tarvi olla mitään holtitonta panetusta, vaan ylipäätään seksuaalista/fyysistä kiinostusta) niin mikään ei vaan voi toimia.

Kuten sanottua, YMMV - hommiahan nämä. Itsellä menee just toisinpäin, että se "kaikki muu" ja erityisesti henkinen yhteys on se välttämätön ehto, josta myös se fyysinen viehätys kumpuaa ja saattaa vaatia hyvän tovinkin ennen kuin herää. Mutta luultavasti olen tässä tosiaan aika poikkeava yksilö. :D
 
Kaipa sillä aiemmin mainitulla "hattaralla" viitattiin lähinnä ihastumiseen ja rakastumiseen?

Vaikea kuvitella, että moni nainen aloittaisi suhdetta ilman noita. Järkikin on mukana toki, kun mietitään voiko parisuhteesta tulla pysyvämpää. Tai esim. varattujen kyseessä ollessa estää koko suhteen syntymisen.

Tiedän että jotkut seurustelevat ilman sen suurempia tunteita vaikkapa juuri säännöllisen seksin takia (miehet), mutta itsestäni ei moiseen olisi.
 
Tässä varmaan tämä naisten ja miesten ero konkretisoituu eli naiset elää (parisuhdetta) enemmän tunteella ja miehet järjen kautta. Ja varmaan siksi nainen saattaa pidemmästä suhteesta lähteä matalammalla kynnyksellä, kun se hormonimyrsky (ja se alun seksuaalinen vetovoimakin) hiipuu ja sitä halutaan lisää/uudestaan kun taas miehelle riittää useasti se mukavuus ja järkiperäiset syyt jatkaa.
Enkä siis väitä, että kumpikaan tapa olisi oikeampi kuin toinen.

Btw. gramma, "Ei se ole sen suhteen pohja, vaan välttämätön ehto." Tuo kuulostaa juurikin suhteen pohjalta (=välttämätön ehto).
 
Btw. gramma, "Ei se ole sen suhteen pohja, vaan välttämätön ehto." Tuo kuulostaa juurikin suhteen pohjalta (=välttämätön ehto).

En silti lähtis suhteeseen alkoholistin, varatun tai vittupään kanssa, vaikka se olis kuinka hot ja haluaisin sitä miten paljon.
 
Tässä varmaan tämä naisten ja miesten ero konkretisoituu eli naiset elää (parisuhdetta) enemmän tunteella ja miehet järjen kautta


Miltä sinusta tuntuisi, jos kumppanisi kertoisi valinneensa sinut järkisyistä? Ilman suurempia hattaraisia ihastuksen tunteita.




Kysehän ei ollut elämisestä yhdessä, vaan suhteen aloittamisesta. Kyllä kaikki tietää, että asiat arkistuu kun ollaan pidempään yhdessä. Mutta jos sitä tunnetta ei koskaan ollutkaan, niin mahtaako parisuhde miten hyvin kestää mahdolliset karikot.
 
Enemmän/vähemmän, ei pelkästään. Koitin tuossa ylempänä jo avata.


Niin, kiinnostaisi tietää mihin tämä perustuu. Sitä toki on tutkittukin, että miehet jäävät huonoihinkin parisuhteisiin helpommin "mukavuussyistä". Ehkä joku voi pitää tuota ns. rationaalisena käyttäytymisenä, jonkun toisen mielestä saattaisi olla vähemmän rationaalista.
 
Väännetään uudestaan rautalankaa: Se, että saa "turhia" mätsejä niiden hyvien lisäksi ei haittaa mitään, koska ne turhat voi vaan poistaa tai olla aloittamatta keskustelua niiden kanssa. Ja ei ne hyvät mätsit tiedä mikä swaippailustrategia oli käytössä...

En tiedä kenen aikaa säästyy sillä että ylipäätään tykätään sellaisista profiileista, joiden kanssa ei ole tarkoituskaan aloittaa mitään. IMO parempi vaan rajoittaa ne tykkäykset niihin profiileihin joiden kanssa voisi kuvitella edes keskustelevansa.
 
Joo en kyllä aio olla kenenkään järkiratkaisu. :poop:
Ehkä et vieläkään ymmärtänyt. Sun suhteissa ei sitten saa olla järkeä, pelkkää huumaa ja ilotulitusta? :D Se, että on järkiperäisiä syitä, ei tarkoita etteikö olisi tunteita.

wanderer_: täysin mutuun, elettyyn ja nähtyyn elämään - omaan ja muiden. Anteeksi jos esitän ajatuksia ilman tieteellisiä näyttöjä, toivottavasti ei loukkaa ketään.
 
Ehkä et vieläkään ymmärtänyt. Sun suhteissa ei sitten saa olla järkeä, pelkkää huumaa ja ilotulitusta? :D Se, että on järkiperäisiä syitä, ei tarkoita etteikö olisi tunteita.

wanderer_: täysin mutuun, elettyyn ja nähtyyn elämään - omaan ja muiden. Anteeksi jos esitän ajatuksia ilman tieteellisiä näyttöjä, toivottavasti ei loukkaa ketään.


Hyvä vaan että ihmiset keskustelee, ei ollut tarkoitus olla liian hyökkäävä.
 
En tiedä mitä algoritmi siihen kaikki oikealle-strategiaan sanoo, mutta naiset sanoo aina äkkiä että pitäkää tunkkinne. Se tuskin on tarkoituksenmukaista?
Kyllä, todellakin. Tämä on yksi syistä miksi itsekin jätin Tinderin. Se, että miehet ulkoistaa kaiken valinnan naisille on oikeasti lopulta aika raskasta. Viittaan tässä myös toiseen viestiini - en muista missä ketjussa - että jatkuva pakkien antaminen on henkisesti ja emotionaalisesti raskasta.
 
Itse en taas keksi juuri epävakaampaa pohjaa parisuhteelle, kuin milloin mistäkin syystä holtittomasti heittelehtivä biokemia. Ihan johdonmukaisesti ainakin itsellä ne kaikista eniten "sykähdyttäneet" (aka. "nussitaan kellon ympäri") tapaukset on taas sitten siellä varsinaisella suhdepuolella olleet aivan katastrofaalisen huonoja valintoja. :D

Varsinkin kun ihan täysi tieteellinen fakta, että se jostain tuolta liskoaivon peränurkasta kumpuava "pissavehkeet yhteen NYT ja toukkaa tulille" - hormonimyrsky ei vaan yksinkertaisesti kestä kuin joitakin kuukausia tai korkeintaan pari vuotta. Jos hommaa lähtee siis puhtaasti sen varaan rakentamaan, niin aika ankeaa voipi olla, siinä vaiheessa kun laskut alkaa hormonimyrskyissä. Ellei sitten ole käynyt tuuri ja siinä matkalla löytyy jotain muuta, joka kantaa.

Sen takia aloin itse suosimaan tietynlaista "kylmää loogisuutta" parinvalinnassa. Kun ensin varmistaa, kuten tuossa jo joitakin viestejä sitten sivuttiin, että niissä oikeasti tärkeissä asioissa ei tarvitse jatkuvasti tehdä kompromisseja ja muutenkin yrittää valita mahdollisimman "objektiivisesti hyvän" ihmisen kumppaniksi, säästyy suhteessa aivan mielettömältä määrältä täysin turhaa kitkaa. Se miten tämä käytännössä tapahtuu onkin vähän haastavampaa, koska se liskoaivo alkaa tosiaan aika nopeasti huutamaan niitä pissavehkeitä yhteen, mutta itse tosiaan koin että ainakin pitkällinen viestittely auttaa asiassa. Toisaalta taidan muutenkin olla jonkin sortin sapio- tai demiseksuaali, vai mitä näitä nyt onkaan, joten koen tietynlaisen henkisen yhteyden valtavan paljon tärkeämmäksi kuin puhtaan fyysisen viehättävyyden (vaikka totta helvetissä sen kumppanin pitää myös sillä tasolla viehättää), joten aika YMMV - hommiahan nämä.

Eipä siinä, ei kaikki kumppania kaipaa ja monet voi ihan aidosti olla paljon onnellisempia yksin. Toisaalta, kuten loistavassa elokuvassa Her (2013) todetaan, siinä on vaan jotain äärimmäisen tyydyttävää jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Amen.
Tässä keskustelussa tulee helposti väärinymmärryksiäkin, kun käytämme sanoja eri merkityksissä. Esim. mä en miellä hattaraa/kipinää/ihastumista juuri lainkaan fyysiseksi tai biologiseksi tuntemukseksi, vaan - jälleen kerran itseäni toistaen - siksi henkiseksi yhteydeksi. Tunteeksi samankaltaisuudesta ja toisen ymmärtämisestä. Minäkin demiseksuaalisena tarvitsen ensin tämän tunteen, ja siitä sitten voi roihahtaa fyysinen kipinä ja halu. Eli ehkä mä olen tässä jokseenkin samanlainen kuin @BongisKhan mutta en ihan yhtä pragmaattinen, vaan myös jotain romantillista pitää olla. En siis mikään kynttiläillallisihminen ole (joskaan ei mulla mitään sellaistakaan vastaan olisi), mutta se ihastuminen/rakastuminen ja perhoset vatsassa on oltava, ja ne on jollain tapaa vahvassa yhteydessä siihen fyysiseenkin haluun. En osaa tätä täysin ymmärrettävästi auki selittää, pahoittelut siitä, mutta ehkä rakkauteen kuuluukin myös jotain mitä ei voi analysoida ja selittää :slove:
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 237
Viestejä
4 865 732
Jäsenet
78 624
Uusin jäsen
rupureiska

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom