Perkele kun joutuu aivosolujaan vaivaamaan jälleen kerran - liittyen tähän huomioonottamisen lisäpohdintaan siis. Lyhyt vastaus on"en tiedä". Mutta kun aloin tätä nyt vähän pyörittelemään päässäni niin ehkä se ei ole niinkään se huomioonottaminen sinänsä vaan miten sen tekee. Veikkaisin. Todellakin siis vain veikkaisin.Minkälaisia nää sun huomioonotot erityisesti on? Mut näen paljo samoja piirteitä itsessäni mitä kirjoitat. Me ei varmaan hirveän erilaisia ihmisiä olla Mut sen kyl näkee ettei meillä naisten suhteen ole ollut pulaa. Mä en vaa jaksa aina tutustua ihmisiin.
Nytki on se fiilis, että tarvis pikku tauon tuosta Tinderöinnistä. Huomaan että näiden kohdalla joita tiedän menevän vaan tapaamaan seksin merkeissä, ei tule edes luotua mitään syvempää. Saa jotenkin tunteet heitettyä olan yli, mut sitku tapaan ihmisen ihan muissa fiiliksissä, se on kunnon tutustumista ennenkuin hyppään sänkyyn ja se ei ole ihan samanlaista kuin jonkun kanssa jota menee vaa "jyystää". Parisuhdetutustumisen muodossa jos mulla ei ole ollut sellaista kiintymystä alkuun, tulee usein seksin jälkeen viimeisetään, jonka takia se on aika "pyhä" asia mulle pariutumisen kanssa.
Ainut mitä teet erilailla on se, että naiset palaa sun luo jostain kumman syystä (?). Kyl mul on tuossa pari ollut jotka ovat ns palanneet, tosin seksin merkeissä, mut ei enää, oli viime vuoden juttua. Elämä vie eteenpäin.
Jotenkin naiset arvostavat miehessä sitä että hän on päättäväinen ja tekee ns. "mitä haluaa / on päättänyt tekevän" - eli ei lannistu vaan hoitaa maaliin sen mitä täytyy. Siihen lisäksi kun on luonteeltaan vakaa (ainakin ulospäin) ja avoin kommunikaatiossaan niin uskon että naiset tuolloin pitävän saamaansa huomiota, sitä pientä "ei-välttämätöntä" bonusta, kovinkin merkityksellisenä. Eli ehkä jonkinlainen konteksti tuossa määrittää paljon? Se itse huomioiminen voi olla ihan mitä vaan vilpittömästä "hei miten sulla menee?" -tyylisestä kysymyksestä (ja oikeasti kuuntelet mitä toisella on sydämellä), vaikka siihen että lupaat järkätä mimmille stressivapaan illan arjen hulinan vastapainoksi. Ja toteutat sen myös, tietty.
Koko homma ehkä pohjaa siihen että mimmi pystyy ja uskaltaa luottaa siihen että hänen saamansa huomio on juurikin hänelle kohdennettu. Ja että juuri häntä on ajateltu - ja vielä vilpittömästi. Ehkä se saa olon tuntumaan spessulta.
Helvetin vaikea kysymys kyllä tuo! Meinasi mennä aivot solmuun kirjoittaessa, toivottavasti tuosta saa edes vähän auki sitä ajatusta.