Rupesin miettimään tätä omaa Tinderöintia taas, että nautinko mä vaan siitä että naisia on saatavilla + huomiosta ja siitä chattailystä heidän kanssaan vai onko mulla ajatus löytää se pysyvä kumppani? Toki mitään ei löydä väkisin ja avoin mieli on hyvä olla. Elämästä pitääkin nauttia ja ihmisiin tutustuminen on ihan parasta. En tee mitään vasten tahtoa, enkä hae seksiäkään väkisin. Eli semmosta elämän flowta missä asiat vaan natsaa ilman että asioita pakottaa tai harhaanjohtelis muutenkaan.
Nyt kesällä, vaikka mulla on pitkäaikainen kumppani profiilin haussa, oon ottanut ihan hitoksee rennommin tätä. Tää Tinder kyl muuttaa myös tätä pelin henkeä aika paljon. Just yhe mimmin kans chattailin ja aivan samoilla ajatuksia vaihdeltiin - Mennyt tavallaan se luotto, että täältä voisi mitään pysyvää löytää, vaan jokaisesta kohtaamisesta voi oppia jotain ja ehkä se sit joskus jonkun kanssa klikkaa ilman että siihen laittaa mitään pakottavaa effortia
Plus se fakta, että ihmiset ei vaan jaksa tutustua enää syvemmin. Valitettava tosiasia tässä nettideitissä on se, että "kertakäyttökulttuuri" näkyy.
Jos meillä ei olisi nettideittii ja tavattaisiin ihmisiä ihmisinä reaalimaailmassa, ei siel jonossa olisi 200 tykkäystä. Pariutuminen vaan olisi ihan erilaista, aidompaa.
Vai onko tää nyt vaan sitä, että standardit nousee helvetin korkeaksi, sitä ei halua enää pariutua kuin 10/10 kanssa?
Nyt oli jälleen tapaus missä ei tarvinnut laittaa yhtään extraa ineenn (huomiona että näitä tulee todella harvoin, ihan sattumaa). Mätsin jälkeen rentoa viestittelyä ja numero syliin. Kellonaika ja päivä, naisen luo hoitelee hommeleita. And life goes on. Kaikilla ne on tarpeensa. Ja oli kyl ihan fitti muikelo, kuitenkin nykyään aika suuri kynnys nykyää lähtee harrastelemaan ilman suurempaa tutustumista. Voi vetää johtopäätöksen, että tää oli toinen kenen kanssa tänä vuonna harrastellut. Viime vuonna meni vähä lujempaa. Ehkä ens vuonna onkin sitten 12kk selibaatti tiedossa.
Nyt kesällä, vaikka mulla on pitkäaikainen kumppani profiilin haussa, oon ottanut ihan hitoksee rennommin tätä. Tää Tinder kyl muuttaa myös tätä pelin henkeä aika paljon. Just yhe mimmin kans chattailin ja aivan samoilla ajatuksia vaihdeltiin - Mennyt tavallaan se luotto, että täältä voisi mitään pysyvää löytää, vaan jokaisesta kohtaamisesta voi oppia jotain ja ehkä se sit joskus jonkun kanssa klikkaa ilman että siihen laittaa mitään pakottavaa effortia
Plus se fakta, että ihmiset ei vaan jaksa tutustua enää syvemmin. Valitettava tosiasia tässä nettideitissä on se, että "kertakäyttökulttuuri" näkyy.Jos meillä ei olisi nettideittii ja tavattaisiin ihmisiä ihmisinä reaalimaailmassa, ei siel jonossa olisi 200 tykkäystä. Pariutuminen vaan olisi ihan erilaista, aidompaa.
Vai onko tää nyt vaan sitä, että standardit nousee helvetin korkeaksi, sitä ei halua enää pariutua kuin 10/10 kanssa?
Nyt oli jälleen tapaus missä ei tarvinnut laittaa yhtään extraa ineenn (huomiona että näitä tulee todella harvoin, ihan sattumaa). Mätsin jälkeen rentoa viestittelyä ja numero syliin. Kellonaika ja päivä, naisen luo hoitelee hommeleita. And life goes on. Kaikilla ne on tarpeensa. Ja oli kyl ihan fitti muikelo, kuitenkin nykyään aika suuri kynnys nykyää lähtee harrastelemaan ilman suurempaa tutustumista. Voi vetää johtopäätöksen, että tää oli toinen kenen kanssa tänä vuonna harrastellut. Viime vuonna meni vähä lujempaa. Ehkä ens vuonna onkin sitten 12kk selibaatti tiedossa.
Jotkut on vähemmän kranttuja ilmeisesti. Se on kyllä sanottava että moni noistakin näyttäisi nätimmältä ihan samassa koossa mutta ilman tatuointeja ja muita kehon töherryksiä.
