Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Eli mätsejä tulee Goldilla selvästi enemmän kuin ilman? Vähän epäilinkin että Tinder(kin) on miehille vähän pay to win...![]()
Kyllä. Mä olin ilma Goldia ties kuinka pitkään ilma ainuttakaa mätsiä eikä swaippailuilla ollut mitään merkitystä. Eikä myöskään sillä, että säädin sijaintia 1 - 150km välillä. Paikkakuntien välillä en hirveemmin reissaillut, mut eipä niitä mätsejä siltikää tullut, totally dead. Tosin joitakin tykkäyksiä tuli Goldin alle säännöllisesti ja sieltä sit Tinder anto aina välillä jonku siihe kynnykselle.
Ennen goldia oli pyöri tykkäykset jossai 60-75 välillä, nämä tullut siis pidemmältä aikaväliltä. Goldin ostamisen jälkeen karsintatyö tehneenä jäljelle jäi n. 20.
Nyt kun olen Tampereelle itseni sijoittanut sitten viime perjantai-iltana, niin gold tykkäyksiä on tullut arviolta n. 40-50. Tutustun 1-2 ihmiseen kerrallaan ja katsoo miten asiat luistaa. Toki fiksumpi olis sijoittaa itseni Stadiin, kun lähempänä, ja työtkin saattaa sinne vielä. Mut rennoin mielin tässä Tinderöidään!![]()

Mielenkiintoista, onko noi gold tykkäykset siis niitä naisia, jotka ovat tykänneet mutta joiden profiilia ei näytetä swaippaillessa vaan pelkästään sen gold-näkymän kautta? Ja kuinka pitkältä ajalta noi sun ennen goldia tulleet tykkäykset oli, ja oliko osa niistä esim. vanhalta gold-tilausajalta?
---------------------------------
Mutta on kyllä hurja ero goldin ja ei-goldin välillä. Juttelin myös yhden tutun naisen kanssa, ja kuulema se näki tinderöidessään samat naamat joille se oli miljoona kertaa laittanut ei. Tämäkin viittaa siihen, että maksavia asiakkaita priorisoidaan aika vahvasti.
Taitaapi Tinderin bisnesmalli olla että naiskäyttäjät on se "tuote" mitä yritetään myydä epätoivoisille miehille...![]()
Juttu toimii niin, että mitä enemmän maksat, sen enemmän olet naisille esillä. Ilmaisella tulee sellaisia täkytykkäyksiä välillä, mutta kyllä se ero on merkittävä maksullisiin tasoihin verrattuna, jos siis on muuten naisille pantavan oloinen tyyppi.

Mielenkiintoista, onko noi gold tykkäykset siis niitä naisia, jotka ovat tykänneet mutta joiden profiilia ei näytetä swaippaillessa vaan pelkästään sen gold-näkymän kautta? Ja kuinka pitkältä ajalta noi sun ennen goldia tulleet tykkäykset oli, ja oliko osa niistä esim. vanhalta gold-tilausajalta?
---------------------------------
Mutta on kyllä hurja ero goldin ja ei-goldin välillä. Juttelin myös yhden tutun naisen kanssa, ja kuulema se näki tinderöidessään samat naamat joille se oli miljoona kertaa laittanut ei. Tämäkin viittaa siihen, että maksavia asiakkaita priorisoidaan aika vahvasti.
Taitaapi Tinderin bisnesmalli olla että naiskäyttäjät on se "tuote" mitä yritetään myydä epätoivoisille miehille...![]()
Nimenomaan jotka ovat tykäänneet, mutta eivät tule vastaan swaipatessa, paitsi aivan sattumalta. Eli se algoritmi antaa säännöllisesti jotain niin pysyt paremmin sovelluksessa kiinni näin ilmaisversion näkökulmasta. Tosiaan noi vanhat goldit ovat parhaimmillaa varmaa jostain marraskuulta lähtien.
Sait mahdollisuuden tutusta kolmeen ihmiseen, tai itseasiassa 42, mutta kun rima on liian korkealla?Itsellä se meni taas niin, että kun hommasin goldin, ja pääsin katsomaan 42 blurrattua tykkää sinusta - korttia, niin pettymys tuli.
Kolme niistä olisi ollut mielenkiintoisia. Loput oli mitä oli. Ei eritellä sitä enempääKertooko se sit omasta mausta, omasta naamasta, vai algoritmista, en tosiaan tiedä.
Auts, nyt sattui! Ei vaan. Kyl toi täytyy niin nähdä, että kolmeen oli tosiaan mahdollisuus tutustua. Ehkä rima, oma lärvi, ja algoritmin sekoitus ei vaan kohtaa.Sait mahdollisuuden tutusta kolmeen ihmiseen, tai itseasiassa 42, mutta kun rima on liian korkealla?
kiinostaa että monta kertaa kuukaudessa sillä on korkkarit jalassa....?
Kyllähän nyt melkein kaikilla oli jo kännykkä 1999-2000...1999-2000 ei ollut kovin harvinaista että netistä löydettyjen naisten kanssa kirjoiteltiin sähköposteja 1-2 kertaa viikossa, ja moni ehdotti siirtymistä myös kirjeisiin ja/tai lankapuhelimeen. Noin tosin muualla kaukana asuvien kanssa. Mutta samassa kaupungissakin asuvien kanssa yleensä sähköpostitahti oli 2-3 per viikko.
Etäsuhdetta takana n. 5 kuukautta. Välimatka vajaa 200km. Itsellä paikka missä majoittua myös lähempänä jolloin välimatka lyhenee reiluun 60 kilometriin, helpottaa vähän kun ei tarvi koko 200 kilometriä matkustaa kerralla. Jos tarkoitus nähdä viikonloppuna niin voin jo viikolla siirtyä tuonne lähemmäs ja sieltä sitten matkustaa loppumatkan viikonloppuna.
Nyt viikonloppuna naiselle piti tulla kaveri kylään eikä meillä ollut tarkoitus nähdä, mutta sitten se kaveri joutuikin perumaan. Nainen pyysi minua luokseen sen sijaan, mutta en jaksanut lähteä ajamaan 200 kilometriä ja olin suunnitellut olevani itsekseni viikonlopun. Suuttui sitten siitä vähän, kun en lähtenyt sinne yhtäkkiä.
Ei jaksa kauheesti katsella tollasia suuttumisia, on se aiemminkin suuttunut jostain ihme syystä. Leppyy aika äkkiä kyllä ja vetoaa erityisherkkyyteen, ja sanoo yrittävänsä muuttua tuon asian osalta![]()
Yrittäkää nyt naiset päättää, onko se hyvä, että mies on kiinnostunut teidän urastanne vai ei.
Arkkitehtinaisen kanssa olen tässä viestitellyt, ja hänelle on koko ajan ollut vaikeaa se, että haluan puhua arkkitehtuurista ja kysyä hänen mielipiteitään. Olen sanonut moneen kertaan, että arkkitehtuuri kiinnostaa minuakin ja haluan puhua alan ihmisen kanssa. Saattaisin jopa hemmetisti digata sitä että saan puhua ammattilaisen kanssa.
Ongelma ei ole siinä, että minä maallikkona haluan puhua, vaan siinä, että hän ei halua puhua ollenkaan. Hän kuulemma haluaa, että elämässä olisi muutakin. Ja se parisuhde olisi sitten kaikkea muuta kuin sitä arkkitehtuuria.
Mutta nää on näitä, kannattaahan näissä olla myös itse herkkänä. Monella nuorella tai nuorehkolla naisella tulee elämän mittaan eksistentiaalinen kriisi oman ammatin suhteen. Naiset on painanut ilman inttejä ja välivuosia siinä putkessa jonka he ovat asettaneet itselleen hyvin nuorena ja mahdollisesti ulkopuolisen paineen saattelemana. Haetaan lääkikseen kun isäkin on lääkäri, arkkitehdiksi kun äiti halusi aina olla arkkitehti, oikikseen kun ukilla oli lakiasiantoimisto. Missään kohtaan ehditä oikein miettimään mitä sitä itse haluaisi tehdä.
Elämän mittaan sitten huomataan, ettei homma olekaan niin kivaa kun mitä sitä lapsena klorifioi. Ajatellaan, että ei itse edes tehnyt valintaa vaan joku painosti eikä haluaisi omaa elämäänsä tuhlata tekemällä jotain mistä ei nauti. Nykyään vielä tuodaan isosti mediassa esille näitä ihania amlattitarinoita, mutta kuinka moni oikeasti nauttii omasta työstään? Lisäksi se klorifia karisee kun ei se lääkäri häärääkään Housena vaan setvii mummojen ripuleita, ei häärää Ally McBealina oikeussalissa vaan viisastelee sopimustekstin sanamuodoilla backofficessa, eikä edes pääse suunnittelemaan mitään elielsaarisia kaupungin parastipaikoille - vaan suunnittelee peltihalleja jonnekin Tyrnävälle ja tarkastelee amatöörien kantavuuslaskelmia metsämökkeihin.
Nyt kyllä lähti tämä viesti aika lentoon, enkä tarkoita nyt jokaista tapausta tähän kategoriaan laittaa. Näitä yksilöitä kuitenkin esiintyi varsin reilusti aikanaan omassa tindergamessa ja myös tuttavapiirissä. Näille oma ammatti olo varsin arka aihe, osa lähti uusille urille ja osa tyytyi kohtalonsa tai löysi pidempiaikaisen hyvän lyhyempiaikaisesta ahdistuksesta. Tämä riski ainakin oman kokemuksen mukaan korostui näissä yhteiskunnallisesti hienoimpina pidetyissä ammateissa.
Eiköhän tuokin ammatista puhuminen lopulta onnistu, kunhan vaan tilanne on sopiva.
Kiinnostu hänestä ihmisenä, älä ammattilaisena.
25/30 naisella oli horoskooppi mainittuna Tinderissä.
Rupesin tuossa miettimään, että en tiiä onko musta tullut vaan nirso ja rima liian korkealla ettei mikää kelpaa, mut jos taas ei ihastu tai kiinnostus sen kummemmin herää, niin miksi sitä väkisinkää. Molempien kohdalla tuli jossai kohtaa puheeksi lähinnä daamin toimesta kuinka miehet on iha älyttömiä Tinderissä. Tulee suoraan seksuaalisia ehdotuksia ja suurin osa ei ole millään tavalla keskustelukykyisiä. Yllätyin kyllä tästä.
Kehuivat mun kykyä keskustella asioista.
Voin sinulle kertoa, että ketään naista ei kiinnosta jutella arkkitehtuurista treffeillä. Tai mistään vastaavasta. Kai ymmärrät mikä on treffien tarkoitus? Nyt järki käteen.Yrittäkää nyt naiset päättää, onko se hyvä, että mies on kiinnostunut teidän urastanne vai ei.
Arkkitehtinaisen kanssa olen tässä viestitellyt, ja hänelle on koko ajan ollut vaikeaa se, että haluan puhua arkkitehtuurista ja kysyä hänen mielipiteitään. Olen sanonut moneen kertaan, että arkkitehtuuri kiinnostaa minuakin ja haluan puhua alan ihmisen kanssa. Saattaisin jopa hemmetisti digata sitä että saan puhua ammattilaisen kanssa.
Ongelma ei ole siinä, että minä maallikkona haluan puhua, vaan siinä, että hän ei halua puhua ollenkaan. Hän kuulemma haluaa, että elämässä olisi muutakin. Ja se parisuhde olisi sitten kaikkea muuta kuin sitä arkkitehtuuria.
Mutta nää on näitä, kannattaahan näissä olla myös itse herkkänä. Monella nuorella tai nuorehkolla naisella tulee elämän mittaan eksistentiaalinen kriisi oman ammatin suhteen. Naiset on painanut ilman inttejä ja välivuosia siinä putkessa jonka he ovat asettaneet itselleen hyvin nuorena ja mahdollisesti ulkopuolisen paineen saattelemana. Haetaan lääkikseen kun isäkin on lääkäri, arkkitehdiksi kun äiti halusi aina olla arkkitehti, oikikseen kun ukilla oli lakiasiantoimisto. Missään kohtaan ehditä oikein miettimään mitä sitä itse haluaisi tehdä.
Elämän mittaan sitten huomataan, ettei homma olekaan niin kivaa kun mitä sitä lapsena klorifioi. Ajatellaan, että ei itse edes tehnyt valintaa vaan joku painosti eikä haluaisi omaa elämäänsä tuhlata tekemällä jotain mistä ei nauti. Nykyään vielä tuodaan isosti mediassa esille näitä ihania amlattitarinoita, mutta kuinka moni oikeasti nauttii omasta työstään? Lisäksi se klorifia karisee kun ei se lääkäri häärääkään Housena vaan setvii mummojen ripuleita, ei häärää Ally McBealina oikeussalissa vaan viisastelee sopimustekstin sanamuodoilla backofficessa, eikä edes pääse suunnittelemaan mitään elielsaarisia kaupungin parastipaikoille - vaan suunnittelee peltihalleja jonnekin Tyrnävälle ja tarkastelee amatöörien kantavuuslaskelmia metsämökkeihin.
Nyt kyllä lähti tämä viesti aika lentoon, enkä tarkoita nyt jokaista tapausta tähän kategoriaan laittaa. Näitä yksilöitä kuitenkin esiintyi varsin reilusti aikanaan omassa tindergamessa ja myös tuttavapiirissä. Näille oma ammatti olo varsin arka aihe, osa lähti uusille urille ja osa tyytyi kohtalonsa tai löysi pidempiaikaisen hyvän lyhyempiaikaisesta ahdistuksesta. Tämä riski ainakin oman kokemuksen mukaan korostui näissä yhteiskunnallisesti hienoimpina pidetyissä ammateissa.
Eiköhän tuokin ammatista puhuminen lopulta onnistu, kunhan vaan tilanne on sopiva.
Ei kai tuossa oltu treffeille asti edes päässytVoin sinulle kertoa, että ketään naista ei kiinnosta jutella arkkitehtuurista treffeillä. Tai mistään vastaavasta. Kai ymmärrät mikä on treffien tarkoitus? Nyt järki käteen.
Voin sinulle kertoa, että ketään naista ei kiinnosta jutella arkkitehtuurista treffeillä. Tai mistään vastaavasta. Kai ymmärrät mikä on treffien tarkoitus? Nyt järki käteen.
Rupesin tuossa miettimään, että en tiiä onko musta tullut vaan nirso ja rima liian korkealla ettei mikää kelpaa, mut jos taas ei ihastu tai kiinnostus sen kummemmin herää, niin miksi sitä väkisinkää. Molempien kohdalla tuli jossai kohtaa puheeksi lähinnä daamin toimesta kuinka miehet on iha älyttömiä Tinderissä. Tulee suoraan seksuaalisia ehdotuksia ja suurin osa ei ole millään tavalla keskustelukykyisiä. Yllätyin kyllä tästä.
"En ole kovin kiinnostunut koska pulska, mutta panisin jos helposti onnistuu" ilmiö.
Naiselle siis tulee yli oman tasoisia mätsejä ja ihmettelee kuinka nämä käyttäytyvät näin. Kyky objektiiviseen tilanteeseen katsomiseen puuttuu täysin.
Toinen näistä oli alle vuosi sitten ollut aikas hyvässäkin kuosissa, mitä nyt tuota IGtä kävin stalkkaa, mitä lie sitten tapahtunut
Sinänsä mua ei haittaa jos on vähä ylimäärästä, jos muuten palaset loksahtelee. Äkkiäkös se tulee mukana salille kun itse 5x viikossa siellä asustan. Tai sitten homma ei lähde yhtään eteenpäin ja koko homma kariutuu jo siihen, että elämäntavat liian erilaiset. Tän toisen daamin kohdalla siis voisin jopa katsoa, että mitä mitä.
5x salilla käyvä mies deittailee pulskia naisia, sanattomaksi vetää monessakin mielessä.
On parempi puhua harrastuksista kuin työstä. Työn tuhteen lähinnä että kuuntelee jos toinen puhuu siitä mutta yleisesti ottaen työpäivinä saa tarpeeksi vaikka olisi hyvä ammatti. Jos vielä löytyy työn ulkopuolelta yhteinen mielenkiinnon kohde niin aina auttaa. Oma puoliso taas tykkäsi aikoinaan kun puhuttiin ihan arjesta paljon, kuten lapsista yms.Yrittäkää nyt naiset päättää, onko se hyvä, että mies on kiinnostunut teidän urastanne vai ei.
Arkkitehtinaisen kanssa olen tässä viestitellyt, ja hänelle on koko ajan ollut vaikeaa se, että haluan puhua arkkitehtuurista ja kysyä hänen mielipiteitään. Olen sanonut moneen kertaan, että arkkitehtuuri kiinnostaa minuakin ja haluan puhua alan ihmisen kanssa. Saattaisin jopa hemmetisti digata sitä että saan puhua ammattilaisen kanssa.
Ongelma ei ole siinä, että minä maallikkona haluan puhua, vaan siinä, että hän ei halua puhua ollenkaan. Hän kuulemma haluaa, että elämässä olisi muutakin. Ja se parisuhde olisi sitten kaikkea muuta kuin sitä arkkitehtuuria.
Mutta nää on näitä, kannattaahan näissä olla myös itse herkkänä. Monella nuorella tai nuorehkolla naisella tulee elämän mittaan eksistentiaalinen kriisi oman ammatin suhteen. Naiset on painanut ilman inttejä ja välivuosia siinä putkessa jonka he ovat asettaneet itselleen hyvin nuorena ja mahdollisesti ulkopuolisen paineen saattelemana. Haetaan lääkikseen kun isäkin on lääkäri, arkkitehdiksi kun äiti halusi aina olla arkkitehti, oikikseen kun ukilla oli lakiasiantoimisto. Missään kohtaan ehditä oikein miettimään mitä sitä itse haluaisi tehdä.
Elämän mittaan sitten huomataan, ettei homma olekaan niin kivaa kun mitä sitä lapsena klorifioi. Ajatellaan, että ei itse edes tehnyt valintaa vaan joku painosti eikä haluaisi omaa elämäänsä tuhlata tekemällä jotain mistä ei nauti. Nykyään vielä tuodaan isosti mediassa esille näitä ihania amlattitarinoita, mutta kuinka moni oikeasti nauttii omasta työstään? Lisäksi se klorifia karisee kun ei se lääkäri häärääkään Housena vaan setvii mummojen ripuleita, ei häärää Ally McBealina oikeussalissa vaan viisastelee sopimustekstin sanamuodoilla backofficessa, eikä edes pääse suunnittelemaan mitään elielsaarisia kaupungin parastipaikoille - vaan suunnittelee peltihalleja jonnekin Tyrnävälle ja tarkastelee amatöörien kantavuuslaskelmia metsämökkeihin.
Nyt kyllä lähti tämä viesti aika lentoon, enkä tarkoita nyt jokaista tapausta tähän kategoriaan laittaa. Näitä yksilöitä kuitenkin esiintyi varsin reilusti aikanaan omassa tindergamessa ja myös tuttavapiirissä. Näille oma ammatti olo varsin arka aihe, osa lähti uusille urille ja osa tyytyi kohtalonsa tai löysi pidempiaikaisen hyvän lyhyempiaikaisesta ahdistuksesta. Tämä riski ainakin oman kokemuksen mukaan korostui näissä yhteiskunnallisesti hienoimpina pidetyissä ammateissa.
Eiköhän tuokin ammatista puhuminen lopulta onnistu, kunhan vaan tilanne on sopiva.
Tuli just taas pitkästä aikaa latailtua Tinderi.
Kovin nopeasti oli pelattu läpi.
Onko tykkäysten määrää vähennetty?
Tuntuu myös typerältä saada tykkäystä joltain jolla ei ole aikomustakaan vastata sinulle, mikä juju, vai onko jutun pointti että jotkut pönkittävät egoaan saaduilla tykkäysmäärillä? Mieluummin jään ilman sitä tykkäystä tuollaisissa tapauksissa.
P.S. Myös itselleni on ongelma, jos nainen on liian lyhyt! Touche!
Nimittäin tapailin hetken aikaa yhtä 150cm, 28-vuotiasta, joka oli myös kasvoiltaan varsin nuorekas. Siis mulla oli ihan fiilis, että tapailen jotain teinityttöä.
P.S. Jostain kuvista on ihan helvetin vaikea arvata ihmisen pituutta. On käynyt niin, että sen mitä on stalkannut niin on tullut tulokseen, että tuo on ihan varmasti joku +175cm ja livenä onkin ollut joku 160cm.
Sitten on niitä joista olet varma, että varmaan joku 160cm max. ja onkin ollut lähelle meikäläisen pituutta.
Toki erityisen lyhyet tai pitkät nyt osaa ehkä vähän silmälläkin katsoa. Toki hoikka n. 170cm nainen näyttää kuvissa yllättävänkin pitkältä vs. vastaava mies.
Tosin kyllä pidempikin nainen, ei pituudella ole oikeastaan paljoa väliä. Muulla fysiikalla jo onkin.Osumathan parantaa sun ratingia tinderissä. Niin kannattaahan ne kaikki pitää

Ihan aikuisten vinkkinä, kannattaa se yksi kuukausi (usein saa jotain tarjouksia) nyt ainakin maksaa ettei tarvii ihmetellä ketä ne tykkäykset siellä piilossa on. Säästää aikaa, vaivaa, hermoja ja vaikka mitä.Itsellä on nyt viikossa tullut about 40 tykkäystä mutta vaan yksi mätsi joka tuli heti alussa enkä sille jaksanut kirjoitella sitten kun se jäi tuohon roikkumaan.
En mielestäni edes juurikaan nirsoile mutta ei vaan mätsää.
Viimeksi reilu 2v sitten tuli mätsiä ihan kokoajan.
Jotenkin tuntuu että tää sovellus on muuttunut aikalailla![]()
Onko nää Tinderin algoritmi-tulkinnat jotain omaa mutua, vai ihan oikeaksi tiedettyä faktaa?Jos et vastaa mätsille niin rating laskee. Toki voihan sitä tehdä kirjeenvaihtoa ihmisen kanssa jota ei koskaan aio tapaa mut mun näkökulmasta täysin ajanhaaskausta. Eli kannattaa mielummin swaippaa oikealle vaan "potentiaalisimmat", vasuriin kaikki muut. Itselläni yhtäkkiä vastausprosentit alkoi nousee. Ihan sattumaa tämä.
Swaippaan suosiolla vasemmalle kaikki jotka eivät herätä mielenkiintoa. Nyt ei ole edes tarvinnu tosin swaippailla kun tuolta Goldin puolelta olen poiminut.
Mitä noihin huomiota hakeviin naisiin. En jaksa kolme viestiä enempää jos ei tule mitää varteenotettavaa vastausta.
Onko nää Tinderin algoritmi-tulkinnat jotain omaa mutua, vai ihan oikeaksi tiedettyä faktaa?
Onko nää Tinderin algoritmi-tulkinnat jotain omaa mutua, vai ihan oikeaksi tiedettyä faktaa?
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.