Kyllä järkevän aikuisen pitäisi ymmärtää ettei alkuhuuma kestä loputtomiin. Itselle tärkeää on että kumppani on visuaalisesti haluttava. Se ei ole ihan sama kuin tarve elää jatkuvassa alkuhuumassa. Kymmenisen vuotta on kuitenkin siitä kohtaamisesta.
Tää visuaalisesti haluttava on se yks mikä itseänikin tällä hetkellä mietityttää... mun kaikki "kunnon" seurustelusuhteiden (3kpl, 2v/9v/7.5v) naiset on ollut periaatteessa ihan eri näköisiä ja ikäisiä, mutta sopusuhtaisia vartaloltaan. Tälläkin hetkellä mulla on yksi ehkä enemmänkin fwb-tyyppinen tuttavuus, joka tosin on aika ihastunut muhun... nainen on tosi mukava ja elämässä palikat kohdillaan moneltakin osin. Vaikka on minua vanhempi, niin on kasvoista ihan kivan näköinen ja paidan altakin löytyy kiinteät silarit. Mutta... sillä on omaan makuun liikaa ylipainoa ja omaan makuun turhan iso perse.
Jotenkin aina preferoinut pienen perseen ja tissien perään. Tisseistä voi joustaa, mutta perseestä ei ihan hirveästi. Toisaalta tämä oma "maku" johtuu varmasti osin myös siitä, etten ole mikään mörssäri itse.
Tiedän tämän kuulostavan hyvinkin pinnalliselta, mutta toisaalta tiedän tuon asian alkavan vaivaamaan jossain vaiheessa itseäni, jos kyseisen henkilön kanssa päästäisi tilanteen siihen pisteeseen, että suhde sattuisi syvenemään.
Sellainen "tasainen" ylipainokin vielä voisi mennä, mutta kun ne kilot on mahassa ja perseessä, niin häiritsee itseäni. En siis tarkoita, että ylipaino on totaali turnoff... kyllä se kiloja tolle exällekin mahaan alkoi kertymään, kun jätti itsestä huolehtimisen vähemmälle ja kyllä niitä 40v jälkeen alkaa kertymään itse kullekin, jos ei hirveästi asian eteen mitään tee.
Kyseinen henkilö tiedostaa itsekin ylipainonsa, jonka eteen on alkamassa tekemään hommia, kun terveystilanne sen nyt sallii. Sanoi jopa alkuun, että nähdään vasta sitten, kun hän on saanut ensin kiloja pois, jotta kehtaa nähdä.
Mutta siis... kyllä se tietynlainen visuaalinen haluttavuus on myös tärkeää.
Ja tämä johtaa mielestäni helposti siihen ongelmaan, että viedään "jalat alta" aluksi, mutta kun sieltä pilvilinnoista tipahdetaan niin tavallinen arki ei tunnukaan enää miltään. Omassakin lähipiirissä useita, joilla tuo alkuhuuma tuntuu olevan "se juttu" ja heti kun se lässähtää niin aletaan miettimään eroa.
Tämä on nykysuhteiden yksi isoimmista kulmakivistä. Vaikka tästäkin asiasta nykyisen exän kanssa käytiin tiiviit keskustelut seurustelun alkuaikoina, niin eipä sitten kestänyt sitä harmaata perusarkea kuitenkaan... tai oikeammin ei osaa enää puhua ja keskustella asioista/haluista, koska kyllä sen harmaan arjen eteenkin pystyy tekemään töitä. On siihen sohvalle kiva lässähtää yhdessä, mutta jos siihen lässähdetään pysyvästi ilman muuta yhteistä tekemistä, niin vaikeaksi menee arki.