Nettitreffit + Tinder

Pointti se, että vanheneminen on eduksi miehelle, ei niinkään naiselle, vaikka molemmat sukupuolet voi hyvin vaikuttaa markkina-arvoonsa.

Riippuu sekin geeneistä. Joku Hugh Grant tyyppinen nuorenakin hyvän näköinen mies varmasti saa charmia kun ikääntyy mutta itse ainakaan 40+ vuotiaana en ole mitään kysyttyä miesmateriaalia kun päälaki alkaa paistaa ja iho puskee syylää ja sieraimetki työntää karvaa, vaikka nuorena ainakin keskivertojannu omasta mielestä olin. Synkkä ajatus olisi joutua tässä vaiheessa sinkuksi ja naista etsimään, joten täytyy pitää vaimoke tyytyväisenä. Mutta jos ukkoutuva mies on markkinoilla muodissa niin hyvä meille suomimiehille joilla ei ole italiangigolojen raameja.

Mutta ei se ikä kaikilla alamäkeä automaattisesti ole, tunnen naisia jotka ei nuorena ollut kummoisia mutta 40-50v puhjennut niinsanotusti kukkaan ja toisaalta 20-30 vuotiaissa on paljon naisia jotka ei edes ulkoisesti viehätä yhtään. Siinä mielessä ikä on vain numero ja moni muu asia sitä tärkeämpi. Kahdesta kauniista 20-30v ja 40-50v v itse valitsisin kuitenkin sen 40-50v syystä "moni muu asia".

Tasapuolista kyllä että jokainen on joskus nuori ja kaikki vanhenee sukupuolesta riippumatta ja kukaan ei enää 80 veenä kiinnosta ketään.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu sekin geeneistä. Joku Hugh Grant tyyppinen nuorenakin hyvän näköinen mies varmasti saa charmia kun ikääntyy mutta itse ainakaan 40+ vuotiaana en ole mitään kysyttyä miesmateriaalia kun päälaki alkaa paistaa ja iho puskee syylää ja sieraimetki työntää karvaa, vaikka nuorena ainakin keskivertojannu omasta mielestä olin. Synkkä ajatus olisi joutua tässä vaiheessa sinkuksi ja naista etsimään, joten täytyy pitää vaimoke tyytyväisenä. Mutta jos ukkoutuva mies on markkinoilla muodissa niin hyvä meille suomimiehille joilla ei ole italiangigolojen raameja.

Mutta ei se ikä kaikilla alamäkeä automaattisesti ole, tunnen naisia jotka ei nuorena ollut kummoisia mutta 40-50v puhjennut niinsanotusti kukkaan ja toisaalta 20-30 vuotiaissa on paljon naisia jotka ei edes ulkoisesti viehätä yhtään. Siinä mielessä ikä on vain numero ja moni muu asia sitä tärkeämpi. Kahdesta kauniista 20-30v ja 40-50v v itse valitsisin kuitenkin sen 40-50v syystä "moni muu asia".

Tasapuolista kyllä että jokainen on joskus nuori ja kaikki vanhenee sukupuolesta riippumatta ja kukaan ei enää 80 veenä kiinnosta ketään.
Kaljuus ei tee miehestä rumaa, karvat voi ajaa ja ne luomet ym. voi poistattaa, vaatii vain omaa aktiivisuutta...

Enemmän vaikuttaa se oletko lihava, tupakoiva ja kaljaa kittaava ja sohvalla istuva vai aktiivista elämää ja itsestään huolta pitävä ja urheilua harrastava.
 
Ei mitää moi ja sydämiä tai kehuta kauniiksi heti deittiprofiilissa. Lähtökohtaisesti ainakin vähä tasokkaamman naisten kohdalla peli on jo pelattu heti alkuun, he saavat ihan tarpeeks kauneuskehuja yms, se on samantien turnoff. Eli mielummin käytä noita jälkimmäisiä. Parempi jos keksit vaan jotai erikoisempaa mitä naiset ei ihan joka päivä saa tiskiin. Voi olla jotai outoakin, mitä oudompi niin sen parempi melkein :D Naiset on outoja otuksia.

Joo. Kun ei keksi eikä osaa muuta niin tulee mentyä noilla. Täytyy yrittää jotain muuta vaikka siitä tulee helposti teennäistä ja epäluontevaa. :dead:
 
Joo. Kun ei keksi eikä osaa muuta niin tulee mentyä noilla. Täytyy yrittää jotain muuta vaikka siitä tulee helposti teennäistä ja epäluontevaa. :dead:

En nyt muista yhtä kirjan nimeä josta vois olla apua (laitan jos muistan) mut esim kirjallisuudesta, etenkin äänikirjapalveluista löytyy paljon teoksia englannin kielellä josta saa iskastua uusia ajatusmalleja. Ja netistä löytää pilvin pimein Tinder aloituksia. Ottaa sieltä jotain pohjalle ja muokkailee fiiliksen mukaan. Oon itsekin ollut sitä "moi mitä kuuluu" miestä ja profiililöpinät olleet kutakuinkin cv/portfolio tasoa työpaikkaan "Olen 30-vuotias mies, harrastan sitä ja tätä, etsin parisuhdetta, kiitos moi". Mut ku oon tosi paljo tutustunut aiheeseen kirjallisuuden ja mindsetin kautta muuten (positiiviset itsekehut, itsevarmuuden parantaminen, jne), niin olen muuttanut toimintaa aika merkittävästi. Hyvä istuttaa aivoihin uutta tietoa ja sitten kokeilla käytännössä niitä.

Joskus kyllä ei vaan jaksa olla kekseliäs, joten väkisinkin tulee niitä "Moro nönnönnöö, miten viikonloppu meni?" aloituksia.

Ei ole väärin opiskella deittailua :)

Vaikka tarkoitus olisikin hakea parisuhdetta, ei sitä kannata jättää yhden kortin varaan. Näen itse, että on ihan ok deittailla enemmän kuin yhtä. Silloin se mindset ei focusaa vaa yhteen, jolloin helposti tulee epätoivo. Mutta siinä kohtaa jos hommat alkaa jonkun kanssa mennä pidemmälle (useammat deitit, ehkä seksiäkin mukana), niin peli on osattava vetää poikki muiden kohdalla. Tässä kohtaa tosin jos tulee pakit siltä kehen on laittanu focuksen ja kertonut muille "ei kiitos", ollaan aika raa'asti lähtöpisteessä :D
 
Viimeksi muokattu:
En nyt muista yhtä kirjan nimeä josta vois olla apua (laitan jos muistan) mut esim kirjallisuudesta, etenkin äänikirjapalveluista löytyy paljon teoksia englannin kielellä josta saa iskastua uusia ajatusmalleja. Ja netistä löytää pilvin pimein Tinder aloituksia. Ottaa sieltä jotain pohjalle ja muokkailee fiiliksen mukaan. Oon itsekin ollut sitä "moi mitä kuuluu" miestä ja profiililöpinät olleet kutakuinkin cv/portfolio tasoa työpaikkaan "Olen 30-vuotias mies, harrastan sitä ja tätä, etsin parisuhdetta, kiitos moi". Mut ku oon tosi paljo tutustunut aiheeseen kirjallisuuden ja mindsetin kautta muuten (positiiviset itsekehut, itsevarmuuden parantaminen, jne), niin olen muuttanut toimintaa aika merkittävästi. Hyvä istuttaa aivoihin uutta tietoa ja sitten kokeilla käytännössä niitä.

Joskus kyllä ei vaan jaksa olla kekseliäs, joten väkisinkin tulee niitä "Moro nönnönnöö, miten viikonloppu meni?" aloituksia.

Ei ole väärin opiskella deittailua :)

Vaikka tarkoitus olisikin hakea parisuhdetta, ei sitä kannata jättää yhden kortin varaan. Näen itse, että on ihan ok deittailla enemmän kuin yhtä. Silloin se mindset ei focusaa vaa yhteen, jolloin helposti tulee epätoivo. Mutta siinä kohtaa jos hommat alkaa jonkun kanssa mennä pidemmälle (useammat deitit, ehkä seksiäkin mukana), niin peli on osattava vetää poikki muiden kohdalla. Tässä kohtaa tosin jos tulee pakit siltä kehen on laittanu focuksen ja kertonut muille "ei kiitos", ollaan aika raa'asti lähtöpisteessä :D
Markku sun juttuja lukiessa minulle tulee se fiilis, että Tinder-peli on se juttu sinulle, eikä varsinaisesti se parisuhde. Vähän kuin larppaisit. Self help kirjoja, pokausvideoita ja käyttäysymisstrategioita, ei näitä. Kaikki tuo vaan vie sinut syvemmälle koloon, erkaannuttaa sinut todellisuudesta ja takaa sen, että olet yksin myös tulevaisuudessa. Älä noudata muiden näkemyksia siitä, miten käyttäytyä tai elää, ole oma itsesi.
 
Viimeksi muokattu:
Markku sun juttuja lukiessa minulle tulee se fiilis, että Tinder-peli on se juttu sinulle, eikä varsinaisesti se parisuhde. Vähän kuin larppaisit. Self help kirjoja, pokausvideoita ja käyttäysymisstrategioita, ei näitä. Kaikki tuo vaan vie sinut syvemmälle koloon, erkaannuttaa sinut todellisuudesta ja takaa sen, että olet yksin myös tulevaisuudessa. Älä noudata muiden näkemyksia siitä, miten käyttäytyä tai elää, ole oma itsesi.

Kun se "oma itse", vaikka luonnossa olisikin miten valloittava persoona tahansa, ei välity nettideittailussa mitenkään saati sitten luo mielenkiintoa vastapuoleen, koska huomio on herätettävä massasta erottuen. Jos vastassa on vähähkään paremman näköinen nainen, on hänen viestiketjunsa täynnä pillunjanoisten miesten "Heippa, mitä kuuluu" -viestejä.

Kyllä, tuohon leikkiin on pakko hakea vähän näkökulmaa ja ideoita muualtakin välillä, jotta pomppaa sieltä tulvasta jotenkin esiin.

En siis ole ollenkaan samaa mieltä siinä, etteikö aiheeseen liittyvään psykologiaan, toisten kokemuksiin ja ideoihin tutustumalla olisi joskus paljonkin arvoa. Minä näen enemmänkin asian niin, että Markku on ottanut tästä deittailusta ja naisen löytämisestä itselleen projektin, kuten minäkin aikoinaan. Silloin siihen keskittyy ja tutustuu asiaan monipuolisesti. Jos hommaan panostaa, tulee tulostakin, kuten hänellä nyt jo jonkin verran on tullut.

Ei se millään tavalla estä toisen kohtaamista ihmisenä. Ongelma on siinä, että ylipäätään pääsee siihen vaiheeseen.
 
Markku sun juttuja lukiessa minulle tulee se fiilis, että Tinder-peli on se juttu sinulle, eikä varsinaisesti se parisuhde. Vähän kuin larppaisit. Self help kirjoja, pokausvideoita ja käyttäysymisstrategioita, ei näitä. Kaikki tuo vaan vie sinut syvemmälle koloon, erkaannuttaa sinut todellisuudesta ja takaa sen, että olet yksin myös tulevaisuudessa. Älä noudata muiden näkemyksia siitä, miten käyttäytyä tai elää, ole oma itsesi.

Ymmärrän että helposti tulee se kuva, mut kyllä mä ihan tosissaan parisuhdetta etsin. En väkisin ryhdy mihinkään vaan kun se sopiva tulee vastaan, tutustun mielellään syvemmin, ja muutamat pakit olen jo ottanut vaikka olisin halunnut tutustua enemmänkin. Nuo self help jutut, deittikirjat, mindset muutokset on lähinnä ihan siksi, koska olen ollut 100% "nice guy" menneisyydessä ja täysin avuton naisten kanssa. Eli en mä ns. pelaile tai larppaile vaikka siltä vaikuttaa, vaan kerron avoimesti mielipiteitä, että kuinka olen henkisellä (ja fyysisellä) tasolla muuttanut omaa käyttäytymistä ja ajatusmalleja. Olen paljon tyytyväisempi elämään kuin koskaan aikaisemin.

Ilman että olisin koskaan ns opiskellut näitä asioita, valittaisin omaa elämääni edelleen ja ihmettelisin, että miksi ei kukaan kelpaa mulle. Sen sijaan olen ottanut härkää sarvista ja tehnyt elämässä radikaaleja muutoksia. Olen kyllä oma itseni muuten.
 
Kun se "oma itse", vaikka luonnossa olisikin miten valloittava persoona tahansa, ei välity nettideittailussa mitenkään saati sitten luo mielenkiintoa vastapuoleen, koska huomio on herätettävä massasta erottuen. Jos vastassa on vähähkään paremman näköinen nainen, on hänen viestiketjunsa täynnä pillunjanoisten miesten "Heippa, mitä kuuluu" -viestejä.

Kyllä, tuohon leikkiin on pakko hakea vähän näkökulmaa ja ideoita muualtakin välillä, jotta pomppaa sieltä tulvasta jotenkin esiin.

En siis ole ollenkaan samaa mieltä siinä, etteikö aiheeseen liittyvään psykologiaan, toisten kokemuksiin ja ideoihin tutustumalla olisi joskus paljonkin arvoa. Minä näen enemmänkin asian niin, että Markku on ottanut tästä deittailusta ja naisen löytämisestä itselleen projektin, kuten minäkin aikoinaan. Silloin siihen keskittyy ja tutustuu asiaan monipuolisesti. Jos hommaan panostaa, tulee tulostakin, kuten hänellä nyt jo jonkin verran on tullut.

Ei se millään tavalla estä toisen kohtaamista ihmisenä. Ongelma on siinä, että ylipäätään pääsee siihen vaiheeseen.

Juurikin näin. Tinder tai ylipäätään nettideitissa ei näe sitä toisen persoonaa vaan sen pintaraapasun kuvista ja kirjoituksista. Mut mä en kuitenkaan heitä viesteissä sellaista mitä en livenä heittäisi. Heijastan kuitenkin omaa persoonaa viestittelyssä. En esitä mitään, vaan olen oma itseni.
Edelliseen oman viestiin lisäten, teen syviä analyysejä itsekseni, joita helposti sitten jaan "kirjakielellä" tänne. Ylianalysointi onkin mun huono puoli, ja sen huomaa jos lukee edellisiä viestejä :D
Tuo kumppanin löytyminen "projektina" kuvastaa aika hyvin asiaa. Vaikka kumppanin löytyminen projektina saattaakin kuulostaa aika negatiiviselta.
 
Markku sun juttuja lukiessa minulle tulee se fiilis, että Tinder-peli on se juttu sinulle, eikä varsinaisesti se parisuhde. Vähän kuin larppaisit. Self help kirjoja, pokausvideoita ja käyttäysymisstrategioita, ei näitä. Kaikki tuo vaan vie sinut syvemmälle koloon, erkaannuttaa sinut todellisuudesta ja takaa sen, että olet yksin myös tulevaisuudessa. Älä noudata muiden näkemyksia siitä, miten käyttäytyä tai elää, ole oma itsesi.

Jotain tuon tyylistä seuran löytäminen Tinderistä taitaa valitettavasti vaatia. Omana itsenään olemalla ei pitkälle päästä, ellei ole aivan helvetin komea. :facepalm:
 
Jotain tuon tyylistä seuran löytäminen Tinderistä taitaa valitettavasti vaatia. Omana itsenään olemalla ei pitkälle päästä, ellei ole aivan helvetin komea. :facepalm:
Mitäs sitten kun se nainen löytyy, vedätkö roolia loppuun asti vai uskallatko jossain vaiheessa olla oma itsesi?
 
Jotain tuon tyylistä seuran löytäminen Tinderistä taitaa valitettavasti vaatia. Omana itsenään olemalla ei pitkälle päästä, ellei ole aivan helvetin komea. :facepalm:

Omana itsenään oleminen tulee luonnostaan omasta itsestään. Tätä on vaikea kuvailla. Se on jotain sydämen, järjen, tunteen ja oman identiteetin kokonaisuus. Tähän päälle se, että on täysin sujut itsensä kanssa eikä mikään ns. romahduta sun itsetuntoa. Omaa itseään voi tuunata ja kehittää etenkin sanavarastoilla, huumorilla, flirtillä jne.

Eli se pohja ja tärkein asia on juurikin se, että olet oma itsesi. Voit sitten lisätä siihen palasia.
 
En osaa kyllä olla avuksi koska menin naimisiin sen ainoan ukon kanssa, jolle vaivauduin laittamaan viestiä. Mitään mindfullness akrobatiaa ei tarvittu. Jotenkin vaan siitä huolimatta tuo speksien viilaaminen kuulostaa jotenkin harmaalta alueelta. Olisiko parempi panostaa olemukseen, kuviin? Nainen ei ehkä vastaa, mutta yleensä kuitenkin katsoo nämä.

Yksi jantteri avasi kerran keskustelun kertomalla pitkällä vuodatuksella, että treenaava mieskin voi elää ihan tavallisen naisen kanssa eikä vaadi että nainen käy salilla. Toimi ainakin silleen, että muistan tämän vieläkin. T: tavallinen nainen?

Eräs 22.v halusi seuraa vanhemmasta naisesta. (Olin 29.v)

Eräs puhui kolme viikkoa ummet ja lammet eikä koskaan pyytänyt kahville. Kun en ehtinyt vastata päivään koska tapasin mieheni, niin blokkasi palvelussa.
 
Kuulostaa kyllä että deittailusta tehty ihan helvetin vaikeeta tänä päivänä. Sairasta myös miten ulkonäkö keskeisessä maailmassa eletään.

Eikö naisia muka pysty lähestymään ilman tinderiä yms nykypäivänä?
Pystyy - baareissa tätä tapahtuu ainakin. Kaverini on löytänyt yhtä suhdetta lukuunottamatta kaikki suhteensa baarista/yökerhosta.
 
Sain parikymppisenä satoja viestejä parissa päivässä. En ollut varautunut siihen (tavallisena naisena) - eikä tuollaisen määrän selvittely käy enää edes kovin helposti. Olisi pitänyt päivätyönä käydä niitä läpi. Kolmekymppisenä olikin vähän eri meno. Toki tiesin ja oletin että niin tulee olemaan.

Mutta siis ulkonäkökeskeisyys varmasti korostuu erityisesti silloin kun kyse nuoremmista naishenkilöistä ja viestejä on ehkä se sata ja pitää jotenkin edetä. Jos myös puhuu todella monelle, siitä katoaa persoonallisuus. Itse en halunnut keskustella kuin muutaman kanssa, ja en tapaillut päällekkäin. Joten väkisin slotti oli vain muutamalle.

Huvikseni kävin kolmekymppisenä kilpailijat läpi, ja nauroin ääneen kun joillakin ihan tavis salimummoilla oikeasti luki jotain tyyliin ”jos en vastaa, en ole kiinnostunut, en vastaa inttäjille” Kieltämättä voi neste nousta päähän osalla naisia treffipalstoilla. Ja naisia myös oli vähemmän, Tinderissäkin.
 
Sain parikymppisenä satoja viestejä parissa päivässä. En ollut varautunut siihen (tavallisena naisena) - eikä tuollaisen määrän selvittely käy enää edes kovin helposti. Olisi pitänyt päivätyönä käydä niitä läpi. Kolmekymppisenä olikin vähän eri meno. Toki tiesin ja oletin että niin tulee olemaan.

Mutta siis ulkonäkökeskeisyys varmasti korostuu erityisesti silloin kun kyse nuoremmista naishenkilöistä ja viestejä on ehkä se sata ja pitää jotenkin edetä. Jos myös puhuu todella monelle, siitä katoaa persoonallisuus. Itse en halunnut keskustella kuin muutaman kanssa, ja en tapaillut päällekkäin. Joten väkisin slotti oli vain muutamalle.

Huvikseni kävin kolmekymppisenä kilpailijat läpi, ja nauroin ääneen kun joillakin ihan tavis salimummoilla oikeasti luki jotain tyyliin ”jos en vastaa, en ole kiinnostunut, en vastaa inttäjille” Kieltämättä voi neste nousta päähän osalla naisia treffipalstoilla. Ja naisia myös oli vähemmän, Tinderissäkin.

Tinderissä kuitenkin pitää tykätä itse ensin, ennen kuin toinen voi lähettää viestejä. Miksi tykätä niin monesta miehestä kerralla? :hmm:
 
Puhuin vanhoista treffipalstoista. Ei edes ollut Tinderiä kun olin parikymppinen. Tinderiä en ole käyttänyt kuin hetken, enkä oikein muista miten toimii. Sen muistan, että meni jumiin niin en edes voinut lopulta vastailla kenellekään. Tulipa ghostattua kerralla. Itsellä taisi olla muutama kymmenen matchia. Ehkä viitisenkymmentä. Ajan kanssa olisi voinut toki olla isompi luku. Mutta itsellä oli suht laaja ikähaarukka.
 
Puhuin vanhoista treffipalstoista. Ei edes ollut Tinderiä kun olin parikymppinen. Tinderiä en ole käyttänyt kuin hetken, enkä oikein muista miten toimii. Sen muistan, että meni jumiin niin en edes voinut lopulta vastailla kenellekään. Tulipa ghostattua kerralla. Itsellä taisi olla muutama kymmenen matchia. Ehkä viitisenkymmentä. Ajan kanssa olisi voinut toki olla isompi luku. Mutta itsellä oli suht laaja ikähaarukka.

No tuo 50 matchia on sekin sen verran iso määrä, ettei niihin pysty edes pintapuolisesti tutustumaan, joten saman kysymyksen voisi esittää siitäkin.


Mitäs sitten kun se nainen löytyy, vedätkö roolia loppuun asti vai uskallatko jossain vaiheessa olla oma itsesi?

No en tiedä, kun en ole itse tuota harrastanut. Mutta olettaisin että monet haluaa vaan päästä jyystämään, johon se varmaankin toimii ihan hyvin. Ehkä tolleen myös voisi löytää suhteen, jos tiputtaa feikkaamisen pikkuhiljaa pois, silleen että ehtii saada naisen "tunnekoukkuun" tai jotain sen tapaista.
 
Ai 50 Tinder-matchia paljon?! "Miksi tykätä niin monesta kerralla?"

2015 kesään tms saakka Tinderissä ei ollut mitään rajoitusta montako Likeä päivässä voi laittaa. Siksipä laitoin 2014 syksyllä varmaan 30000 Likeä. Pahimpana viikonloppuna kaikille naisille 9 tai 11km (en muista kumpi) Helsingin keskustasta, noin 10000 ehkä. Mahdollisimman nopeasti, kuvia tai mitään katsomatta. Tuli match 99 naisen ja 1 shemalen kanssa. Yhtäkään noista ei tullut tavattua, yllättäen.

Mutta oli Tinder tuolloin paljon järkevämpi ja käyttäjäystävällisempi kuin nykyään.

Tarkoitukseni ei tietenkään ollut keräillä matcheja. Miksi se kenenkään itsetuntoa kohottaisi jos 10k Likeä johtaa matchiin 99 naisen (ja yhden shemalen) kanssa. Tarkoitus oli vaan mahdollisimman vähällä vaivalla löytää kiinnostavat naiset. En kiinnostu naisista jotka eivät kiinnostu naisista.

Sitten 99 matchista (eli niistä jotka ovat täyttäneet isoimman kriteerini: kiinnostuneet minusta) tuli poimittua kiinnostavia ja laitettua viestiä (noin 15 matchia poistin naamaraja- ja muista vastaavista syistä johtuen, eli hyvin pienen osan). Noin kymmenelle laitoin viestin, kahden kanssa tuli viestiteltyä niin paljon että ehdottivat että tulisin FB-kaveriksi. Kummallakin oli kuitenkin lapsia ja ylipainoa ja asuivat kaukana ja liian vähän oli yhteisiä asioita joten hyvin kauaksi jäi se että olisin jaksanut alkaa tapaamista sopimaan (jos, niin maksimi olisi ollut viikonloppu kera parin panon, eli parisuhdekuviot jne hyvin kaukana).

Nykyään kun Likejä voi laittaa 50 per 12 tuntia niin match 99 naisen kanssa vienee arviolta... ..nykyisellä noin 1 match per kuukausi -tahdilla reilut 8 vuotta. Motivaatio puskemiselle on olematon, ottaen huomioon että Tinderin kulta-aikoina 2014-2016 sain yhteensä noin 1000 matchia, joista maksimisuoritus oli 5-6 kaveritapaamista yhden Haloo Helsinki -fanin kanssa. Keskimäärin menisi sata vuotta päästä uudelleen samaan.

On paljon todennäköisempää että nykyisistä noin 70 matchista (joista suurin osa 5-8v takaa) löydän jotain, on se sitten kirjekaveri, livekaveri, nettituttu, tai hyvän viikon tuttu. Motivaatio tonkimiselle pieni, koska jokaisesta naisesta tiedän, että hän on ollut 1-8 vuotta matchinani ilman että hänelle on koskaan tullut pakottava tarve laittaa minulle viesti. Minä en ole Manulle illallinen. Mutta voin olla diktaattori joka syö pöytään pannun pannarin.
 
Kaikki hyvät mätsit ja potentiaaliset naiset ovat tulleet isoista kaupungeista. On tässä jokunen lähialueeltakin tullut, mut ihan selkeästi Helsinki ja Tampere ovat parhaita Tinderin kannalta. Onneksi asun siinä välissä niin aika helppo kulkea.
 
Pyysin tinderiltä kaiken datan jota niillä minusta oli, ja pienellä tutkiskelulla sain siitä irti seuraavat luvut. Oon 30 v mies Tampereelta ja liityin tinderiin huhtikuussa 2021. Oon töissä IT-alalla ja ihan tavallisen näköinen. Kaikki profiilin kuvat ovat laadukkaita ja tekstiä on niin paljon kuin siihen mahtuu.

Likes: 8635
Passes: 73987
Likes / actions: 10,4 %
Matches: 245
Matches / likes: 2,8 %
Conversations: 101

Näistä n. 10 kanssa oon päätynyt treffeille mutta kenenkään kanssa en ole toista kertaa tavannut. Oon päätynyt sellaiseen johtopäätökseen että tinderin selaaminen on ihan hauskaa tylsinä hetkinä, mutta parhaat ihmissuhteet oon löytänyt ihan livenä juttelemalla. Mulla ei ole parisuhteeseen mikään kiire, ja seuraa riittää ilman tinderiäkin. Baareissa tms. yöelämässä en kulje.
 
Tinderini on aivan rikki.

Ensin ei 2 kuukauteen tullut yhtään Likeä. Sitten kun profiilini piilotettiin selaajilta taukoni takia ja tein paluun, niin 10 minsaan tuli 3 Likeä. Sen jälkeen ei kuitenkaan viikkoon yhtään.

Kun tulee se ilmoitus "Hups, missasit Liken, hanki Gold niin et enää missaa", eli suomeksi laitan X jollekin jolta olen saanut Liken, niin Likejen määrä ei muutu. Eikös niiden pitäisi tuossa vaiheessa kadota? Koska oikeastihan olen varmasti laittanut monta sataa raksia naisille joilta olen saanut Liken. 19 ei voi pitää paikkaansa, jos sisältää myös raksitetut naiset.

Tänään aamulla tuli ilmoitus että olen saanut Super Liken. Tuokin vaikuttaa kusetukselta, koska Likejen määrä pysyi samana. Ja yleensä Super Liken laittajan profiili tulee hyvin nopeasti vastaan, nyt ei tunnu tulevan millään.

Minulla on myös asetuksena että näytä vain etäisyys-asetusteni sisällä olevia naisia, mutta silti 10% naisprofiileista on n. 7500 km päästä. Thaimaasta lähes kaikki, jostain syystä. Ei koskaan 3000-6999km, tai yli 8000 km. Jopa Afrikasta olevatkin ovat jostain 7644 km päästä.

Kerran viikossa tulee se "You have a secret admirer" jossa neljä sumeaa luukkua, josta voin valita yhden, jonka takana on Liken laittanut nainen. En usko saavani matchejä tänä vuonna muuten kuin tuota kautta.

Maalaisjärjellä ajateltuna olen shadowbannattu, koska 7. kesäkuuta jälkeen olen saanut vain 4 Likeä, joista ne paluuni jälkeiset 3 olivat joko kusetusta tai "uuden" profiilin boostista johtuvia. 3.-6. kesäkuuta sain muistaakseni 9 matchia ja 10 Likeä, eli 19 Likeä. Pelkän tinder scoren lasku tuskin noin dramaattisesti vaikuttaisi, koska eikös se laskisi asteittain.

Onko muilla kokemuksia vastaavista jumitiloista?

Toki järkevintä olisi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta koska en koe että edellisen 8 vuodenkaan aikana Tinder olisi erityisen hyvin toiminut juuri muuhun kuin random-naisten kuvien selailuun, ja sen aistimiseen mikä on nykyään pop naisten keskuudessa, niin samaa voin jatkaa nykyiselläkin profiilillani.
 
Tinderini on aivan rikki.

Ensin ei 2 kuukauteen tullut yhtään Likeä. Sitten kun profiilini piilotettiin selaajilta taukoni takia ja tein paluun, niin 10 minsaan tuli 3 Likeä. Sen jälkeen ei kuitenkaan viikkoon yhtään.

Kun tulee se ilmoitus "Hups, missasit Liken, hanki Gold niin et enää missaa", eli suomeksi laitan X jollekin jolta olen saanut Liken, niin Likejen määrä ei muutu. Eikös niiden pitäisi tuossa vaiheessa kadota? Koska oikeastihan olen varmasti laittanut monta sataa raksia naisille joilta olen saanut Liken. 19 ei voi pitää paikkaansa, jos sisältää myös raksitetut naiset.

Tänään aamulla tuli ilmoitus että olen saanut Super Liken. Tuokin vaikuttaa kusetukselta, koska Likejen määrä pysyi samana. Ja yleensä Super Liken laittajan profiili tulee hyvin nopeasti vastaan, nyt ei tunnu tulevan millään.

Minulla on myös asetuksena että näytä vain etäisyys-asetusteni sisällä olevia naisia, mutta silti 10% naisprofiileista on n. 7500 km päästä. Thaimaasta lähes kaikki, jostain syystä. Ei koskaan 3000-6999km, tai yli 8000 km. Jopa Afrikasta olevatkin ovat jostain 7644 km päästä.

Kerran viikossa tulee se "You have a secret admirer" jossa neljä sumeaa luukkua, josta voin valita yhden, jonka takana on Liken laittanut nainen. En usko saavani matchejä tänä vuonna muuten kuin tuota kautta.

Maalaisjärjellä ajateltuna olen shadowbannattu, koska 7. kesäkuuta jälkeen olen saanut vain 4 Likeä, joista ne paluuni jälkeiset 3 olivat joko kusetusta tai "uuden" profiilin boostista johtuvia. 3.-6. kesäkuuta sain muistaakseni 9 matchia ja 10 Likeä, eli 19 Likeä. Pelkän tinder scoren lasku tuskin noin dramaattisesti vaikuttaisi, koska eikös se laskisi asteittain.

Onko muilla kokemuksia vastaavista jumitiloista?

Toki järkevintä olisi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta koska en koe että edellisen 8 vuodenkaan aikana Tinder olisi erityisen hyvin toiminut juuri muuhun kuin random-naisten kuvien selailuun, ja sen aistimiseen mikä on nykyään pop naisten keskuudessa, niin samaa voin jatkaa nykyiselläkin profiilillani.

Goldia käyttäneenä Gold-tykkäys poistuu Gold-lukemista vain silloin, kun sen erikseen siltä välilehdeltä poistaa. Vaikka siis nainen tulisi vastaan normiselailussa ja laitat ruksia, hän ei silti poistu Gold-tykkäyksistäsi.
 
Pyysin tinderiltä kaiken datan jota niillä minusta oli, ja pienellä tutkiskelulla sain siitä irti seuraavat luvut. Oon 30 v mies Tampereelta ja liityin tinderiin huhtikuussa 2021. Oon töissä IT-alalla ja ihan tavallisen näköinen. Kaikki profiilin kuvat ovat laadukkaita ja tekstiä on niin paljon kuin siihen mahtuu.

Likes: 8635
Passes: 73987
Likes / actions: 10,4 %
Matches: 245
Matches / likes: 2,8 %
Conversations: 101

Näistä n. 10 kanssa oon päätynyt treffeille mutta kenenkään kanssa en ole toista kertaa tavannut. Oon päätynyt sellaiseen johtopäätökseen että tinderin selaaminen on ihan hauskaa tylsinä hetkinä, mutta parhaat ihmissuhteet oon löytänyt ihan livenä juttelemalla. Mulla ei ole parisuhteeseen mikään kiire, ja seuraa riittää ilman tinderiäkin. Baareissa tms. yöelämässä en kulje.

Täytyy itsekin pyytää data, mutta mätseihin nähden sulla on kyllä armottoman vähän treffejä, eikä yhtään jatkoa. Mistähä voi johtua? Oletko jostain syystä osoittautunut viestittelyssä tai livenä sellaiselta, mikä naiselle on turnoff? Siis heitän vaan ihan lonkalta nyt.

Jos olet saanut näin amismatikalla 15 mätsiä kuukaudessa, se on aika hyvin jo.

Mä oon alle puolessa vuodessa käynyt varmaa jo 20+ treffeillä. Tosin pitkään se oli sosialisoitumista, hauskanpitoa, jne. kun erosin viime vuoden lopulla.

Mut toki jos olet livenä löytänyt kumppanit, kannattaa jatkaa samaan malliin :)
 
Täytyy itsekin pyytää data, mutta mätseihin nähden sulla on kyllä armottoman vähän treffejä, eikä yhtään jatkoa. Mistähä voi johtua? Oletko jostain syystä osoittautunut viestittelyssä tai livenä sellaiselta, mikä naiselle on turnoff? Siis heitän vaan ihan lonkalta nyt.

Jos olet saanut näin amismatikalla 15 mätsiä kuukaudessa, se on aika hyvin jo.

Mä oon alle puolessa vuodessa käynyt varmaa jo 20+ treffeillä. Tosin pitkään se oli vaan sitä kun erosin alkuvuodesta. Sosialisoitumista, hauskanpitoa, jne.

Mut toki jos olet livenä löytänyt kumppanit, kannattaa jatkaa samaan malliin :)

Treffien kumpaakaan osapuolta ei ole toinen tapaaminen niin paljoa kiinnostanut että olisi ehdottanut sitä. Yleensä se keskustelu on sitten ennen pitkää kuollut. Oon jossain määrin introvertti, viihdyn oikein hyvin sinkkuna ja tiedän että mun kriteerini mahdolliselle kumppanille ovat aika korkeat. Siinä niitä syitä sille etten montaa kertaa ole ketään tinderistä tavannut. Mulla loppui 7 v parisuhde viime vuonna, eikä mulla tosiaan ole vielä kiire vakavampaan suhteeseen. Tarpeeksi hyvän naisen löytyessä oon siihen kuitenkin valmis. Toistaiseksi jatkan sitä "täydellisen" etsimistä :D
 
Treffien kumpaakaan osapuolta ei ole toinen tapaaminen niin paljoa kiinnostanut että olisi ehdottanut sitä. Yleensä se keskustelu on sitten ennen pitkää kuollut. Oon jossain määrin introvertti, viihdyn oikein hyvin sinkkuna ja tiedän että mun kriteerini mahdolliselle kumppanille ovat aika korkeat. Siinä niitä syitä sille etten montaa kertaa ole ketään tinderistä tavannut. Mulla loppui 7 v parisuhde viime vuonna, eikä mulla tosiaan ole vielä kiire vakavampaan suhteeseen. Tarpeeksi hyvän naisen löytyessä oon siihen kuitenkin valmis. Toistaiseksi jatkan sitä "täydellisen" etsimistä :D

Sulla ainakin mindsetti kunnossa. Miksi tyytyä vaan johonkin jos sinkkuna elämä on miellyttävää :)

E: Tokat reffit takana naikkosen kanssa ja kyllähän tämä nyt jatkoa enteilee :)
 
Viimeksi muokattu:
Kuulostaa kyllä että deittailusta tehty ihan helvetin vaikeeta tänä päivänä. Sairasta myös miten ulkonäkö keskeisessä maailmassa eletään.

Eikö naisia muka pysty lähestymään ilman tinderiä yms nykypäivänä?

Näin se on. Kävin treffeillä, muttei johtanut mihinkään. Varmaan luokkaero vaikutti asiaan suuresti, mutta myös muut asiat.

Sitten yritin tuota lähestymistä toiselle, johon vain satuin tutustumaan livenä, mutta ei se oikein onnistunut. Hyvän tutun sain kuitenkin muiden tuhansien tuttujen lisäksi.

Täytyy jatkaa nettideittailua, se ei ole niin noloa kuin oli tuo livelähestymisyritys, joka tavallaan onneksi yritykseksi sitten vain jäikin. Sen vaistoaa kyllä helposti jos toinen ei liiemmin välitä. Olisihan sitä sitten lopuksi kysynytkin suoraan jos olisi huomannut asian olevan toisin esim. nainen olisi kutsunut kahville tai tulossa olevaan juhlaan tms.
Jännää oli, että jos ihastuu, niin asiat tapahtuvat itsestään ja näin ollen niitä ei tarvitse paljoa miettiäkään. Harmi vain, että ihastumiseen se aina jää :D
 
Kuulostaa kyllä että deittailusta tehty ihan helvetin vaikeeta tänä päivänä. Sairasta myös miten ulkonäkö keskeisessä maailmassa eletään.

Eikö naisia muka pysty lähestymään ilman tinderiä yms nykypäivänä?
Pystyy helpostikin. Omien kokemusten perusteella ihan työelämässä olemalla oma itsensä löytyy hyvin seuraa.
 
Pystyy helpostikin. Omien kokemusten perusteella ihan työelämässä olemalla oma itsensä löytyy hyvin seuraa.

Tässä onkin olennaista se, että löytyy jokin viiteryhmä, jonka sisällä tutustua uusiin ihmisiin luontevasti.

Nuorena tuo onnistuu järjettömän helposti mitä moninaisimmista syistä, koska naimattomat ja lapsettomat itseään etsivät ihmiset pakkaavat tuppautua erilaisiin ryhmiin.

Itsekin kävin läpi työpaikaltani monta tapausta, ja panemisen lisäksi niistä tuli joko ystäviä, yksi parisuhde ja yksi pidempi FWB. Tuossakin oli jujuna se, että nämä pääsivät tutustumaan allekirjoittaneeseen ikään kuin epäsuorasti ensin ja sitten päin naamaa.

Samoin tuo toimii opiskellessa ja muutenkin koulussa.

Mutta sitten kun alkaa tulla ikään, jossa kollegat ovat porsineet itselleen perheet ja ovat pitkälti naimisissa, onkin runsaudensarvi yhtäkkiä tyhjä.

Eli se, että "luonnossa" pääsee tutustumaan keneenkään tehokkaasti vaatii jonkin sellaisen ympäristön, jossa toisen osapuolen kokemat tutustumisyritykset eivät herätä katuraiskaajaviboja (naisilla tuo tulee käytännössä aina, kun joku tuntematon ja edes viiteryhmään kuulumaton ottaa kontaktia), vaan jossa vastapuolelle on valmiiksi selvää, että tutustuja on sen verran turvallinen, että kymmenet ihmiset suostuvat ja jopa haluavat viettää aikaa tämän kanssa.

Toki asia on laajempi, mutta toin työpaikan esille, koska siellä tuo on kaikkein selvimmin itselle näkynyt ja syy siihen, miksi onnistumisprosentti oli järjettömän kova, jos pelkkää deittailua katsoo.
 
Tässä onkin olennaista se, että löytyy jokin viiteryhmä, jonka sisällä tutustua uusiin ihmisiin luontevasti.

Nuorena tuo onnistuu järjettömän helposti mitä moninaisimmista syistä, koska naimattomat ja lapsettomat itseään etsivät ihmiset pakkaavat tuppautua erilaisiin ryhmiin.

Itsekin kävin läpi työpaikaltani monta tapausta, ja panemisen lisäksi niistä tuli joko ystäviä, yksi parisuhde ja yksi pidempi FWB. Tuossakin oli jujuna se, että nämä pääsivät tutustumaan allekirjoittaneeseen ikään kuin epäsuorasti ensin ja sitten päin naamaa.

Samoin tuo toimii opiskellessa ja muutenkin koulussa.

Mutta sitten kun alkaa tulla ikään, jossa kollegat ovat porsineet itselleen perheet ja ovat pitkälti naimisissa, onkin runsaudensarvi yhtäkkiä tyhjä.

Eli se, että "luonnossa" pääsee tutustumaan keneenkään tehokkaasti vaatii jonkin sellaisen ympäristön, jossa toisen osapuolen kokemat tutustumisyritykset eivät herätä katuraiskaajaviboja (naisilla tuo tulee käytännössä aina, kun joku tuntematon ja edes viiteryhmään kuulumaton ottaa kontaktia), vaan jossa vastapuolelle on valmiiksi selvää, että tutustuja on sen verran turvallinen, että kymmenet ihmiset suostuvat ja jopa haluavat viettää aikaa tämän kanssa.

Toki asia on laajempi, mutta toin työpaikan esille, koska siellä tuo on kaikkein selvimmin itselle näkynyt ja syy siihen, miksi onnistumisprosentti oli järjettömän kova, jos pelkkää deittailua katsoo.
Näin juuri, mutta se on monelle se ainoa paikka missä luonnollisesti tavataan vastakkaista sukupuolta. Vastaavia kokemuksia on myös harrastuksista missä keskittyy lähinnä itseensä. Tinder ja baarit taas ovat hauskanpitoa ja seuranhakua, joten itsekin olen erilaisella asenteella liikenteessä.
 
Mitä tarkoitat luokkaerolla?

Tietysti täysin yksilökohtaista, mutta joillekin naisille (ei kaikille) on hirveän tärkeää, että kumppanin koulutustaso on vähintään samaa tasoa. Vähän vähemmän tärkeää on sitten, mitä sillä koulutuksellaan on tehnyt.

Ymmärrän tuon toki siinä mielessä, että tuolla vaatimuksella elintasotkin todennäköisemmin täsmäävät.

Näissä vaatimuksissa on selkeä sukupuolijakauma. Harvempaa miestä kiinnostaa (toki näitäkin on) kovin kovasti, onko kumppani alhaisesti vai ylhäisesti koulutettu, kunhan tulee hyvin juttuun.
 
Tämän yhden naisen kanssa siis nähty kahdesti, ja tuossa jo virittelin kolmansille tekemistä. Aika perus nainen eli mies vie ja hän tulee mukana. Eli focus on hänessä aikalailla nyt. Eipä se nyt "ei" sanonut, epäsuora joo, ja vastaa aika nopeasti mun viesteihin. Eli todennäköisesti tuo järjestyy. Täytyy vaa nyt ehdotella päivää. Viime treffien jälkeen kyllä sokeakin jo näkee, että sukat pyöri jalassa ja on kiinnostunut :D Halia ja pusua tuli vaihdettua. Hassua tällei ku monen kanssa mennyt tyylii ensitreffeillä sänkyyn asti ja nyt sitten tarkoituksella olen vetänyt jäitä hattuun. Mut kyl se tuntuu kivalta vähä pidättäytyä ja ei olla niin tyrkyllä heti. Pikkuhiljaa.

Kuitenkaan nainen ei oo ns. aloittanut kertaakaan viestittelyä, tottakai sitten jatkanut jos mä olen laittanut viestiä. Jäitä hattuun meiningillä kuitenkin, että sillo tällöi jotai laittanut tai kysellyt. Ja tietenkin oma persoona vetää taas analysoinnit päälle :D

1. Hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut aloittamaan viestejä mun kanssa
2. Hän ei halua olla tyrkky ja jättää viestittelypuuhat mulle <-- Oikeastaan molempien treffien lopussa mainitsi monesti, että laita sitten koodia mulle, kun ja kun..
3. Hänkin vetää jäitä hattuun, koska no, deittailu on deittailua.

--

4. Pitäisi jättää analysoinnit pois, elää hetkessä ja nauttia elämästä :D

Kommentoin tuohon naisten pokaamiseen ilman Tinderiä. Kai se on jollai tavalla myös epämukavuusalue. Eli se kuitenkin on "cold approach" jos ei ole ennestään nähnyt henkilöä vaikka harrastuksien piireissä. Tinderin kautta se on lyhyen tutustumisen jälkee aina "warm approach", joka on mieluisampaa ainakin itselleni. Mut mä oon jotenki omassa arjessa aina menossa ja tekemässä, niin ei siinä hirveästi jää aikaa tunnustella, että pyytäiskö jotakuta ulos. Nettideitti on vaan helpompi, koska siinä jo etukäteen vähä tutustuu toiseen. No tosin jos on joku harrastus, ryhmä tai joku muu "alue" jossa sitten näkee useasti jotain tyyppiä, toki eri asia sittenniin..
 
Viimeksi muokattu:
En juurikaan tunne maistereita, joten en osaa sanoa luokkaeroista kun lähdetään yliopistomaailmaan. Suurin osa ystävistä on käynyt ammattikorkean tai ylemmän ammattikorkean. Yksi maisteri muuntokoulutuksella. Kaikilla järjestäen duunarimies tai insinööri. Yksikään ei ole ns.nostanut luokkaansa aviolla lääkärin, lakimiehen tai toimitusjohtajien kanssa. Ainoa minkä rehellisesti uskon olevan allergiaa aiheuttava on masennus-työttömyys kombo. Siihen harva tavallinen ihminen haluaa sekaantua. Ja isommissa eliittikoulutuskaupungeissa lienee tavallisempaa tavoitella rikkaampaa elämää ja katsoa koulutusta enemmän.
 
Markqq kuuluu ihan selvästi siihen 5 prosenttiin miehistä :D joiden ei tarvitse kuin kysyä
vain ja pian on kaunein mahdollinen kumppani löydetty. Voin vain kuvitella kuinka ihmeellistä olisi jos menisi kysymään treffeille ja heti nainen vastaisi, että lähdetään vain. Tietysti täytyy
ensin löytää joku jolta kysyä.

Ja varmaan pätee myös työpaikan saantiin, varsinkin jos siellä on nainen johtajana :D eli kävelee vain johonkin töihin ja heti saa paikan.
 
Markqq kuuluu ihan selvästi siihen 5 prosenttiin miehistä :D joiden ei tarvitse kuin kysyä
vain ja pian on kaunein mahdollinen kumppani löydetty. Voin vain kuvitella kuinka ihmeellistä olisi jos menisi kysymään treffeille ja heti nainen vastaisi, että lähdetään vain. Tietysti täytyy
ensin löytää joku jolta kysyä.

Ja varmaan pätee myös työpaikan saantiin, varsinkin jos siellä on nainen johtajana :D eli kävelee vain johonkin töihin ja heti saa paikan.

Haha en todellakaan kuulu. Voin väittää itseni kuuluvan ainakin tällä hetkellä kokonaisuudeltaan top 20%.

Mut siis tasokkaita naisia olen tässä muutaman nähnyt Tinderi kautta. Ei niitä ole jonoksi asti vaan kyl melkeinpä poikkeuksena niitä tuolta putkahtelee. Mut aika hyvällä prosentilla niiden kanssa päässyt treffeille. Ärsyttää vaan ihastua niin helposti :D No pakkien määrästä päätellen ei tässä voi kuulua mitenkään 5% kastiin.

Voisinhan sitä kokeilla jos joku kivan oloinen näkyy horisontissa ja pyytäis treffeille.. Mitä tapahtuu. Ei siinä mitään häviä.
 
Löysin uusia ihmisiä suomi24 treffisivustolla kun klikkasin vahingossa tyhjennä. Pohdin sitten, että miten on mahdollista ja montako on mahdollisesti mennyt ohi vuosien aikana...
Nyt sitten keksin, että elämänkumppani vaihtoehto on ollut piilossa valittuna ja tyhjennä poistaa kaiken ja myös sen.
Kirjoitin heti muutamalle ja varmaan moni muukaan ole heitä nähnyt, koska vastausta alkoi heti tulemaan :D
 
Markqq kuuluu ihan selvästi siihen 5 prosenttiin miehistä :D joiden ei tarvitse kuin kysyä
vain ja pian on kaunein mahdollinen kumppani löydetty. Voin vain kuvitella kuinka ihmeellistä olisi jos menisi kysymään treffeille ja heti nainen vastaisi, että lähdetään vain. Tietysti täytyy
ensin löytää joku jolta kysyä.

Ja varmaan pätee myös työpaikan saantiin, varsinkin jos siellä on nainen johtajana :D eli kävelee vain johonkin töihin ja heti saa paikan.
Se menee ainakin mun kaverilla niin et sen ei tarvitse tehdä aloitetta.
 
Voisinhan sitä kokeilla jos joku kivan oloinen näkyy horisontissa ja pyytäis treffeille.. Mitä tapahtuu. Ei siinä mitään häviä.

Kokeileppa varsin ja kerro miten kävi :D
Omat viestittelyt eivät yleensä johda koskaan mihinkään, pitäisi varmaan jo alkuvaiheessa pyytää treffeille.
 
Tässä onkin olennaista se, että löytyy jokin viiteryhmä, jonka sisällä tutustua uusiin ihmisiin luontevasti.

Nuorena tuo onnistuu järjettömän helposti mitä moninaisimmista syistä, koska naimattomat ja lapsettomat itseään etsivät ihmiset pakkaavat tuppautua erilaisiin ryhmiin.

Itsekin kävin läpi työpaikaltani monta tapausta, ja panemisen lisäksi niistä tuli joko ystäviä, yksi parisuhde ja yksi pidempi FWB. Tuossakin oli jujuna se, että nämä pääsivät tutustumaan allekirjoittaneeseen ikään kuin epäsuorasti ensin ja sitten päin naamaa.

Samoin tuo toimii opiskellessa ja muutenkin koulussa.

Mutta sitten kun alkaa tulla ikään, jossa kollegat ovat porsineet itselleen perheet ja ovat pitkälti naimisissa, onkin runsaudensarvi yhtäkkiä tyhjä.

Eli se, että "luonnossa" pääsee tutustumaan keneenkään tehokkaasti vaatii jonkin sellaisen ympäristön, jossa toisen osapuolen kokemat tutustumisyritykset eivät herätä katuraiskaajaviboja (naisilla tuo tulee käytännössä aina, kun joku tuntematon ja edes viiteryhmään kuulumaton ottaa kontaktia), vaan jossa vastapuolelle on valmiiksi selvää, että tutustuja on sen verran turvallinen, että kymmenet ihmiset suostuvat ja jopa haluavat viettää aikaa tämän kanssa.

Toki asia on laajempi, mutta toin työpaikan esille, koska siellä tuo on kaikkein selvimmin itselle näkynyt ja syy siihen, miksi onnistumisprosentti oli järjettömän kova, jos pelkkää deittailua katsoo.

Toi tietysti edellyttää, että opiskelu- tai työpaikalla naisia ylipäätään on missään järkevissä määrissä. Jos tyyliin 10% on naisia, ihan turha yrittää mitään.
 
Kylläpä löytyy kaikenlaista hiihtäjää. Parin kanssa tuli oikein hyvin juttuun, mutta sitten pienet asiat katkaisee kamelin selän.
Toiselle se oli koronarokotukset. Koska mulla ei ole, niin se oli siinä.
Toinen valitteli, et miehille ei kelpaa mikään. Oli treffaillut kuulema lukemattoman määrän miehiä ja kaikki on nirsoja. Asiallisesti sanoin, että mielestäni kannattaisi katsoa peiliin, jos ei edes kymmenistä miehistä löydy mitään/ketään, joka herättää mielenkiinnon.
Tuskin vika on pelkästään niissä miehissä, vaan ehkä siellä peilissä, jos on vuosia ollut sinkkuna.
Toisaalta hyvä väistää luodit tällaisten kohdalla jo hyvissä ajoin.
 
Toinen valitteli, et miehille ei kelpaa mikään. Oli treffaillut kuulema lukemattoman määrän miehiä ja kaikki on nirsoja. Asiallisesti sanoin, että mielestäni kannattaisi katsoa peiliin, jos ei edes kymmenistä miehistä löydy mitään/ketään, joka herättää mielenkiinnon.
Tuskin vika on pelkästään niissä miehissä, vaan ehkä siellä peilissä, jos on vuosia ollut sinkkuna.
Toisaalta hyvä väistää luodit tällaisten kohdalla jo hyvissä ajoin.

Ehkä tällä on taas se harha, että 80% miehistä on keskimääräistä huonompia? Kun vain parhaiden swaippailuun oikealle yhdistetään yliedustavat kuvat, ei mikään ihme jos miehiä ei nappaa. :hmm:
 
Ongelma nykyään lienee just tuossa nettideittailussa ja tarjonnan määrässä sekä muissa mt-ongelmissa jotka nykyajan maailman dopamiiniyltäkylläisyys aiheuttaa.
Etenkin suurin osa naisista saa niin paljo mätsejä, että he nostavat tasoansa vaikka eivät olisikaan markkina-arvoltaan lähellekään niin korkealla. Jos miehet eivät epätoivossa swaippaisi kaikkia oikealle vaan oikeasti valikoisivat, peli muuttuisi jonkun verran. Nyt siis 80% miehistä jää ilman mätsejä, loput 20% saa jonkun verran, <10% saa paljon, <5% saa jo niin paljon mätsejä etteivät he varmaan ikinä tule sitoutumaan.
Kuitenkin suurin osa naisista saa mätsejä kuin nuo <10% miehet.

Tosin jos nainen jo valittaa treffeillä ettei miehille kelpaa mikään, voi olla itse peiliinkatsomisen paikka. Onko hänessä sitten jotain joka on luotaantyöntävää? Siis deittailu on nykyään niin vaikeaa, ei jumalauta.

Ja sitten tämä nainen jota nyt tapaan huomenna kolmannen kerran on ollut sinkkuna 5 vuotta ja muistikuvani mukaan tavannut paljon miehiä, joista kukaan ei ole tuntunut hyvältä. Varmasti peiliinkatsomisen paikka myös. Ei kaikki miehet voi olla "huonoja" vaihtoehtoja. Tässä vaan tulee mieleen se, että missähän kohtaa loppuu meikäläisen tapaaminen :D Mä en itse kovin kauaa jaksa ajella tuonne 120km päähän treffeille, eli kyllä se vastavuoroisuus tässä on tultava johonkin väliin tai mä vedän pelin poikki itse.

Monen naisen kohdalla ketä tässä tavannut, etsivät suhdetta avoimin mielin eli eivät ryhdy ihan mihin vaan. Siis joo, tämä onkin hyvä juttu, koska itse meen samalla linjalla. Mutta se ihmetyttää loppupeleissä, että kuinka paljon (todennäköisesti) naiset tapaavat erilaisia miehiä ja ovat silti sinkkuna. Mulla kriteerit loppupeleissä eivät ole kovin kummoiset. Monen kanssa on omalta kohdalta synkannyt ja ollut kivaa, jatkoa toivoen, mut toinen eri mieltä.
 
Toinen valitteli, et miehille ei kelpaa mikään. Oli treffaillut kuulema lukemattoman määrän miehiä

1,5 vuotta sitten treffien lopuksi nainen sanoi, että on 10 vuotta etsinyt kumppania, mutta kukaan ei ole kelvannut. Siellä se vieläkin etsii :D Tuonkin asian voisi kertoa jo kirjoitteluvaiheessa, niin ei tarvitsisi turhaan lähteä treffeille.
 
1,5 vuotta sitten treffien lopuksi nainen sanoi, että on 10 vuotta etsinyt kumppania, mutta kukaan ei ole kelvannut. Siellä se vieläkin etsii :D Tuonkin asian voisi kertoa jo kirjoitteluvaiheessa, niin ei tarvitsisi turhaan lähteä treffeille.
Näitä samoja tuli itselläkin vastaan, toki hauskaa oli näiden kanssa sen muutaman kuukauden kunnes sitten neeext ja siellä ne sinkkuna vieläkin etsimässä ihmettä...
 
Jos voisi ajatella, että kaikista ei ole parisuhteeseen? Jotkut nirsoilee ja jotkut ottaa kenet vain. Kumpaakaan ei kannata sekaantua. Itsellä on yksi ikisinkku kaveri joka nyt keski-iän kynnyksellä päätynyt uusioperheeseen. Mutta kyllä varmaan on kymmeniä miehiä nähnyt. Ei mitään tunnevammaa, mutta jokin kiero asenne sitoutumiseen sitten ehkä löytyy. Paljon ystäviä ja matkustelua ja festareita. Ei kai se mies siihen mahtunut, kun kaverit täyttivät tyhjiön riittävästi.

Omalta osalta olen odottanut vain, että intuitiivisesti henkilön ulkonäkö on wau ja sitten että on samankaltainen arvomaailma. Sen jälkeen ei ole väliä mitä tekee työkseen, mitä harrastaa, mitä ajattelee politiikasta. Mutta jos jollekin ei koskaan vain synny näitä tuntemuksia, niin miettikää kuinka vaikea on viheltää peli poikki ja sitoutua. Vaikea nähdä näitä tapauksia ikinä kestävissä suhteissa. Ehkä tekevät ihan oikein kun jatkavat matkaansa aina seuraavaan.
 
Jos voisi ajatella, että kaikista ei ole parisuhteeseen? Jotkut nirsoilee ja jotkut ottaa kenet vain. Kumpaakaan ei kannata sekaantua. Itsellä on yksi ikisinkku kaveri joka nyt keski-iän kynnyksellä päätynyt uusioperheeseen. Mutta kyllä varmaan on kymmeniä miehiä nähnyt. Ei mitään tunnevammaa, mutta jokin kiero asenne sitoutumiseen sitten ehkä löytyy. Paljon ystäviä ja matkustelua ja festareita. Ei kai se mies siihen mahtunut, kun kaverit täyttivät tyhjiön riittävästi.

Omalta osalta olen odottanut vain, että intuitiivisesti henkilön ulkonäkö on wau ja sitten että on samankaltainen arvomaailma. Sen jälkeen ei ole väliä mitä tekee työkseen, mitä harrastaa, mitä ajattelee politiikasta. Mutta jos jollekin ei koskaan vain synny näitä tuntemuksia, niin miettikää kuinka vaikea on viheltää peli poikki ja sitoutua. Vaikea nähdä näitä tapauksia ikinä kestävissä suhteissa. Ehkä tekevät ihan oikein kun jatkavat matkaansa aina seuraavaan.

Tarkoitatko henkilön ulkonäöllä sitä että siinä ns klikkaa joku? Eli ei mitään mallipoika lookkia vaan että esim silmät on wau, tai joku muu? Se ns kokonaisuus ulkonäössä + sitten siihen yhdistää persoonan ja toki arvot yms.

Jos ymmärsin oikein, niin mulla on vähä sama linjaus. Eli sitä ulkonäköä ei voi oikein ennakkoon kertoa. Joidenkin kohdalla tulee vaan sellainen fiilis, että tämä on tosi hyvä. Moni asia vaikuttaa. Enkä tarkoita mitään mallikaunista. Vaikea selittää :D

Jos haluaa parantaa markkina-arvoa Tinderissä niin noh, vinkit ovat aika raakoja: Ole varakkaampi, hanki enemmän lihaksia, löydä merkitys elämälle ja harrasta potkunyrkkeilyä ja söpösti kitaransoittelua. Koira kainaloon ja ulkonäöstä pidettävä merkittävää huolta. Päälle sitten tunne-elämän superior tasapaino eli on kuin järkähtämätön kivi jalat maassa naisten kanssa. Tähän päälle supliikkia itsevarmaa asennetta ja läppändeerusta. Plus sitten palkkaa ammattilaisen ottaa erinomaisia kuvia. EIköhän näillä eväillä ala jo naisia tulemaan. Ei ole vaan ihan vuoden tai kahden prosessi kaikki nämä yhteensä... :D

Tavallinen työssäkäyvä suomalainen mies kun ei vaan enää riitä. Nainen elättää nykyään itsensä varsin hyvin.

Niin ja toisaalta sitten ymmärrän näitä joilla on suhteita jo takana. Mulla on kaksi parisuhdetta takana, ikää kohta 31v. Ihan menneisyyden kokemuksista en halua mihin vaan suhteeseen sitoutua. Vaan tässä kohtaan tiedän jo aika tasan tarkkaa mitä haluan. Joten ymmärrän hyvin jos se menee käsi kädessä naisten kanssa. Toki sitten nämä ikisinkut tai jotka eivät ole kunnolla olleet edes parisuhteessa, eli etsivät sitä unelmaa, saavat hautaan asti sitä etsiä.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä kullekin tarkoittaa että tulee kipinä ulkoiseen olemukseen. Ihan tavallisen nelikymppistä lähestyvän duunarin löysin. Mutta on varmasti edelleen keskivertoa paremman näköinen. Olin kuitenkin kahdessa pitkässä hyvin platonisessa ja siihen kaatuneessa suhteessa, niin korostui ulkonäön merkitys sillä kierroksella, vaikken tietenkään kuvitellut että ulkonäköön pelkästään voi rakentaa yhteistä elämää. En kuitenkaan halkonut hiuksia kovin monen muun asian kanssa.

Mutta tämä ikisinkkuystäväni ei ole koskaan puhunut yhdestäkään miehestä sillä tapaa. Että nyt tuntuu wau. Miehet ovat ainoastaan kasa ominaisuuksia, joita pohditaan ja mikään ei ikinä riitä. Ei kyse ole silloin siitä, että on liian nirso ja typerä. Vaan jokin biologinen klikki ettei synny ensihuumaa, jonka jälkeen on ihan sama hetken mitä se toinen tekee ja sanoo. Ja jos ei koe sitä ihastusta, niin ei ymmärrä ehkä missä vika. Vaan jatkaa etsintää ja uhriutuu kun ei onnistu. Nämä varmaan huomaa juuri äkkiä kun selviää ikisinkkuus ja suhteiden puute. Tämäntyyppistä menoa olen havainnut esim. Ensitreffit alttarilla ohjelmassa.

Eri asia ne uraihmiset, joilla ehkä ollut kova opiskelu ja uraputki. Jotenkin ymmärrän ettei ole sitoutunut, jos on alalla, joka vaatii jatkuvaa liikkumista tai hulluja vuoroja yms.
 
Biologinen klikki. Tää saattaa olla joo. Jotkut ihmiset eivät vaan ole syntyneet parisuhteisiin. Toinen toki voi olla ihan tiedostamatonta sitoutumiskammoutta. Haluaako hän suhdetta vai onko hän onnellinen ilman sitä? Että siellä voi olla jotain traumaa tai muuta joka ns. estää sen sitoutumisen. Eli kun traumat/tunteet aukeaisi, mieli olisi avoin ihan eri tasolla. Emmä tiedä, mutuilen vaan :D
 
Varmaan tuohon ikisinkkuuteen vaikuttaa myös se Tinderin rajattomalta tuntuva tarjonta. Kuvitellaan, että löytyy aina se parempi, kun vaan jaksaa tarpeeksi swaippailla. Lopputulos sitten on, että sen kohtuu hyvänkin löydyttyä ei olla kuitenkaan tyytyväisiä, koska kaikissa on aina joku piirre, joka ei ihan itseä miellytä. Pitäisi osata katsoa kokonaisuutta ja jos plussia on enemmän kuin miinuksia, niin todeta, että riittävän hyvä on löytynyt ja lopettaa ikuinen etsiminen :D

Toinen mikä juurikin vaikuttaa, niin nykyään on entistä hyväksytympää pysyä sinkkuna eli parisuhde ei sinänsä monillekaan ole se päätavoite. Siinä sitten jäädään taas etsimään sitä täydellistä, jota tuskin koskaan tulee nuo 10v sinkkuna pysyneet löytämään. Elleivät he sitten muuta omaa suhtaumistaan koko deittailuun ja pariutumiseen.

Meinasi tuo sama paremman tavoittelu iskeä omalle kohdallekin, kun tämän nykyisen kumppanin löydyttyä oli yhtäaikaa muitakin "potentiaalisia" matcheja kierrossa. Onneksi tajusin pistää pelin poikki kuitenkin ajoissa, niin pääsi pois mokomasta limbosta :D
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 924
Viestejä
4 561 085
Jäsenet
75 066
Uusin jäsen
wilhelm-

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom