Mulla on melko samaa. Ite tosin teollisuudessa pitkää 12h vuoroa, jolloin vapaapäiviä jää hyvin kaikkeen itseä oikeasti kiinostavaan puuhailuun. Hirmu monet korkeakoulutetut ja muutkin naiset haluavat "kunnianhimoa" (joka tarkoittaa korkeakoulutusta ja suurisuuntaisia ura ja "kunnia" haaveita). Mun mielestä kunnianhimo on vähintään arveluttavaa; tehdä nyt jotain saadakseen näkyvyyttä ja hyväksyntää, sen sijaan että tekisi sitä siksi että katsoo sen oikeaksi ja nauttii siitä.Minulla tulee kyllä mätsejä hyvästi, mutta sitten tuntuu useimmiten tyssäävän, kun lähdetään keskustelemaan ja ohitetaan vain ulkonäkö. Suurin osa minun mätseistä tuppaa jostain syystä olemaan jonkinlaisia uraohjuksia/yliopistonaisia. Itse taas nautin siitä, että menen aamulla viideksi tekemään simppelit ja stressivapaat erilaiset siivoushommat. Pääsen pois ennen puolta päivää ja minulla on hirveästi aikaa tehdä sitten omia juttujani.
Tykkään sivistää itseäni, joten pystyn kyllä keskustelemaan maailmanpolitiikasta aina psykologian kiemuroihin, mutta kovinkaan moni ei näköjään lämpene, jos papereita eri kouluista ei löydy.
Noh, ehkä kaltaiseni vielä löytyy.