Yksi klisee on erittäin vahvasti totta: naisen ei tarvitse tietää mieheydestä mitään saadakseen miehiä; miehen taas on välttämättömästi tiedettävä aika paljon naiseudesta saadakseen naisia. Täälläkin keskustelussa paistaa tämä tosiasia todella kirkkaana. Naisille itselleenhän olisi hyödyksi ymmärtää enemmän mieheydestä, mutta todella usein naisilla on tapana tuomita mieheyden ilmentymät sen sijaan, että ottaisivat opikseen ja hyödykseen asiat, joita kukaan ei kuitenkaan pysty muuttamaan. Tätä välttelyä he toteuttavat esim. "mutta kyllähän miehetkin"-virheen avulla.
Naisten olisi äärimmäisen helppoa parantaa asemiaan markkinoilla suhtautumalla miehiin yleisellä tasolla arvostavammin ja kiinnostuneemmin - siis naisen oman edun takia. Nainen voisi vaikka kysyä itseltään miksi hän tavoittelee miehiä, ellei juurikaan arvosta heitä. Jo pelkästään suhtautumalla miehiin terveen hyväksyvällä perusasenteella nainen asettaisi itsensä valiojoukkoon kilpasisartensa keskuudessa.
Tämä oli poikkeuksellisen hyvä kirjoitus, josta nostin lainaukseen pari parasta kappaletta. Näitä olisi minusta jokaisen naisen syytä itsekseen pohtia. Jotain minusta kertoo se, että yhtäkään peukutusta ei tullut naispuolisilta foorumilaisilta, mikä tavallaan vain vahvistaa kirjoituksen sanomaa.
Kun keskustellaan sukupuolten välisestä empatiasta/sympatiasta ja arvostuksesta, tässä on minusta taustalla narratiivi, joka vahvistui 1900-luvun lopulta alkaen tasa-arvoistumisen modernin aallon myötä. Tässä narratiivissa
miesten tuli kyllä korostetusti huomioida omat heikkoutensa ja antaa arvoa naisten vahvuuksille. Mutta naisilta ei tavallaan koskaan edellytetty samaa, koska he olivat pitkään olleet niin alistetussa asemassa. Eli tämä että "heikomman ei kuulu joutua asettumaan vahvemman asemaan".
Mutta nyt kun sorron aika alkaa olla ohi, naisillekin olisi jo turvallista tunnustaa omat heikkoutensa ja arvostaa miesten vahvuuksia, koittaa asettua enemmän heidän asemaansa. Tämä olisi sukupuolten välisen terveen, molemminpuolisesti arvostavan suhtautumisen edellytys.
Naisilta (kollektiivisesti - yksilöiden ajattelu on tietysti laidasta laitaan) tavallaan on vielä vähän kadoksissa juuri tuo hyväksyvä perusasenne miehisyyttä kohtaan. Siis se että ollaan valmiita hyväksymään, että tietyt jännitteet eivät koskaan tule katoamaan, ja että miehillä on ihan testosteronista ja pitkän evoluution tuotoksista johtuen tietynlaisia toimintatapoja, jotka voivat tuntua vierailta, mutta jotka ovat silti ihan yhtä totta ja arvokkaita kuin naisten toimintatavat. Niin moni nainen vaikuttaa jotenkin vain tosi katkeroituneelta kun puhuu miehistä kollektiivina. Se on surullista - naiseudessa kun kuitenkin parasta on juuri lempeys ja empatiakyky.
Toki miehissä on vastaavaa katkeroitumista naisiin, mikä näkyy tälläkin foorumilla. Julkisessa keskustelussa ero on kuitenkin siinä, että miesten katkeroitumisen ja ei-hyväksyvien asenteiden osoittaminen (siis sormella osoittaminen muiden toimesta) on hyväksyttyä ja valtavirtaa. Ja aika iso osa miehistä on valmiita avoimesti olemaan mukana tuomitsemassa sellaiset asenteet, mikä sekin onneksi näkyy tällä foorumilla. Sen sijaan naiset eivät tunnu olevan vielä kollektiivisesti kypsiä myöntämään samaa omassa sukupuolessaan, mikä olisi avain muutokseen.
Uskon, että tämä muutos on kuitenkin tulossa, kunhan aikaa kuluu ja yhteiskunnassa säilyy naisten luottamus siihen, että sorron aika ei tule takaisin, eli että he ehtivät hoksata että yhteiskunnallisesti heidän asemansa on ihan oikeasti yhtä turvattu (tai yhtä turvaton) kuin miesten. Kaikenlainen uuskonservatiivisuuden nousu aborttioikeuksien heikentämisineen jne. on uhka tälle kehitykselle, koska se saa naiset uudestaan tuntemaan olonsa turvattomaksi, ja silloin he kokevat edelleen olevansa niitä heikompia, joiden ei tarvitsekaan yrittää eläytyä miesten asemaan.