Mun piti vastata tähän aiemmin, mutta joulu. (Hyvä selitys myös Tinderin chattiin!)Nainen ei koskaa sano suoraan jos ei kiinnosta, se vaan menee epäsuorasti. Sort of, mä oon oikeestaa sit vaa jatkanu elämää enkä jaksanut säätää sen enempää. Se on semmost ihme vitkuttelua. Mut siis en oo kokeillut tapaa aggressiivisuus, mut sekään ei taas kyllä toimi. Tosin, mielummin nainen vaikka vihais mua ku pitäis kivana kynnyksellä? Tai sitten kertoo sunnuntaina klo 18:00 paikassa X. En oo kyl ajatellut että tämä toimisi jos ei viikkoon vaihdeltais viestejä ja sit pyydän suoraa treffeille noin. Toki kertokaa naiset jos tämä toimii.
Näihi ehkä toimis parhaiten että on supliikki ja keksii jotain helvetin hauskaa juttuja johon nainen sitte ehkä tarttuu tai ei, mut emmä oikeesti jaksa
Mun piti vastata tähän aiemmin, mutta joulu. (Hyvä selitys myös Tinderin chattiin!)
Ja sit tästä tulikin kilometriviesti.
Tässä pyydettiin kertomaan, jos tämä toimii, mutta vastaan silti. Voi toimia. Mut jos ei ole ihan todella suurta kiinnostusta mieheen, niin ei toimisi itselle. Jos ton paikan ja ajan muotoilee ehdotukseksi, niin se on kiva juttu - kunhan ei suutu siitä, että aika ei välttämättä naiselle sovi.
Mut joo, kaikenlaisen ei-kiitoksen sanominen on todella vaikeaa. Kuten täälläkin on kerrottu, naiset ovat kuulemma nyrpeitä, eivät hymyile, ovat kylmiä. Niinpä niin, naisilta kun odotetaan ystävällisyyttä. Siihen meidät on kasvatettu ja sitä ympäristö odottaa. Tuntemattomalle miehelle on helpompi sanoa ei heti alkuun, jo hetken viestitelleelle tai kerran-pari tavatulle miehelle on todella vaikeaa sanoa, että ei tästä tule mitään. Etenkään jos mies on oikeasti mukavan oloinen tyyppi. Lisämausteena tietysti se, että puolet kerroista päättyy suuttumiseen/haukkumiseen. Koska miehet ovat niin loogisia, että heidän mielestään nainen on huora kun ei anna. Eivätkä miehet ole lainkaan tunteellisia.
Mä oon ghostannut varman paljonkin (vaikkakin lukumääränä vähän), ei sille silloin ollut sanaa. Koin siitä useimmiten huonoa omatuntoa ja pyörittelin asiaa päässäni kuukausia. Mutta kun ei vaan saanut sanoja tai tapaa muodostettua, ja mitä enemmän aikaa kului, sen vaikeampaa ja parempi unohtaa koko juttu. Toki monesti samoin se mieskin oli hiljaa. Yhdelle selitin asian noin vuoden päästä ja vittuiluthan sieltä vastattiin. Ymmärrettävää, mutta vähän turhaa.
Tosin nämä mieleen jääneet olivat jo tavattuja. Pelkistä viesteistä en todellakaan kokenut mitään. Tinderistä lähdettyäni taisin laittaa jollekin viestikumppanille infon, että löysin toisen kiitosnäkemiin. (Ja sain hyvän vastauksen. Tuli hyvä mieli ja muistan jampan vieläkin. En tosin nimeä.)
Superefortilla on vähän häilyvä raja siinä, että onko se romanttista vai karmivaa. Aikana ennen Tinderiä tai muita, Facen aikana, muistan ainakin kaksi miestä eri kaupungista, jotka etsivät minut käsiini jossain tapahtumassa tapaamisen jälkeen. Toisen aikaan seurustelin ja tämä kyllä tiesi sen. Näissä ei ollut viestittelujä ihmeempää ja se oli jotenkin sitä ajankuvaa. Mulle ei muutoin ole kokemusta somessa liehittelystä, Instakin julkinen eikä yhtään DM ole slaidaantunut.
Itse laitoin sinkkuna ollessani yhdelle kotibileissä tapaamalle kaverinkaverille viestiä Facessa. Hän luki sen noin kuukauden päästä, kiitti viestistä ja se siitä. Ehkä mun epätoivo näkyi.
Mut joo, ehkä se suuri nokan eteen meneminen vaan ei houkuttele, jos vastapuolella ei nyt satu olemaan intressiä. Jos ei itse ole aivan varma, että tässä se ihminen nyt on, niin ei ehkä kannata heittäytyä niin suuresti. Etenkään, jos on halu saada vain joku.
Nykyisen kanssa ei tarvinnut arpoa omia tunteita yhtään. Sehän niissä edellisissä viestittelyhiljaisuuksissa oli, kun en osannut tietää, haluaisinko vielä tavata vai en. Kun ei mikään oikein kutkuttanut mahanpohjaa, vaikka mikään ei sinällään ollut red flag jne. Vähän pelotti siirtyä taas uuteen elämänvaiheeseen, olin jo miettinyt, miten raskasta on tutustua kokonaan uuteen ihmiseen, tämän sukuun ym. Kaikki tämä unohtui kun ihastui. Uni ja ruoka ei maittanut, mutta energiaa piisasi sydämenkuvat silmissä. Sanovat, että kyllä sen sitten tietää. Siltähän se tuntuu joo.
En näe ulos kun siellä on pimeää, mutta ei siellä miehiä ole. Eikä toivottavasti oven takana. Se olisi creepyä. Enkä mä, tai monikaan muu nainen, edelleenkään saisi siitä mitään irti, että saisin joltain pillunhimoiselta paskaa seksiä, jos haluaisin rakkautta ja kumppanin.
Siis haluan kaikille vaan hyvää.Viime kesänä kun treffasin erään naisen kanssa. Oli kyllä kiva 24h mitä siinä meni ja vietettiin aikaa, mutta mieleen jäi tilanne jossa hän näytti tinderiinsä, ja sitä mieslaumaa viesteineen. Siinä hetken mietin omalla kohdalla, että miten mä erosin joukosta. No, jatkoa ei ollut, joten eiköhä siellä seuraava ollut jonossa
E: Nainen muute alotti keskustelun liittyen kitaraan, sese taisi olla..
Mä heitin tänä vuonna deittisovelluksessa yhdelle naiselle jonkun kuitin siitä, miten naisille on tarjolla joka kulman takana kymmenen uutta miestä, ja se oli itsekin tämän aiemmin tavallaan ottanut esille. Mutta kun minä tuon sanoin niin mätsi poistui alta aikayksikön.
Ihan sama, pitäkööt tavaransa. Mutta siis ei tosiaan kannata alkaa katkeruuttaan näyttämään millään tavalla naiselle, tai ei hyvä heilu. Tekopirteys on avainsana. Ole ratkiriemukas seuramies, vaikka sisältä kalvaa ja vituttaa niin kovin ettei mitään rajaa. Näillä eväillä minäkin olen mennyt kohti uusia pettymyksiä, mutta aina välillä päästen hieman pimpin makuakin maistelemaan.Mitäs jos vaan on oma itsensä? Ja ihan ensin hoitaa omat traumansa kuntoon ennen kuin edes miettii mitään treffailuun liittyvääkään?
Pakko sanoa että kyllähän tuossa joku perä on.
"Pragmaattisuus" on kanssa eräs avainsana.
Kyse ei ollut nyt edes tästä, siis mistään varsinaisesta huijaamisesta, vaan siitä, esittää reippaampaa kuin onkaan, vähän kuin joku hemmetin asiakaspalvelija vaikka McDonald'sin kassalla.
Huppis kirjoitin vaihteeksi vähän epäselvästi, se kutkuttamattomuus oli siis niiden muiden kanssa, joille en osannut sanoa eitä, kun en oikein ollut perillä omista fiiliksistä. Nykyisestä tiesin ensitapaamisella, että saisin edes ystävän. En olis halunnut lopettaa treffejä, mutta ne olivat kävelytreffit ja oli väsy ja kylmä.Ymmärrän kyl ton näkökulman ja olen myös ajatellutkin näin, että kun nainen tavallaan elää mukana eikä sano suoraan jollei kiinnosta, vältytään miehen raivoamiselta. Itse kuitenkin olen jokaiselle naiselle joka on sanonut tavalla tai toisella kiitos ei, niin toivottanut hyvää jatkoa ja etenkin jos on esim. tavannut jonkun toisen tyypin ja haluaa katsoa kortit niin mä oon heti antamassa blessingiä, että toivottavasti juttu etenee
Mut ei nainen voi tietää että oon hyvässä hengessä deittailemassa enkä ole yksi niistä jotka raivoo takaisin naiselle.
Tuohon superefforttiin varmaa täytyy olla jotenkin tietynlainen tapa tai energia toista kohtaan, että se näkyy vilpittömänä hyvyytenä, eikä sillä että odottaisi toiselta jotain. Nämä on kyllä kultaa jos tälläsen ihmisen tapaa..
Tuo sun facebook viestiesimerkki on oikeestaa sellainen, että ei voi tietää oisko toinen valmis lähtemään/tutustumaan/laittamaan viestiä takaisin ellei kokeile. En sanoisi, että olisi epätoivoista.
Tästä sun nykyisestä. Mikäli alkuun ei ollut perhosia vastassa ja epävarmuus siitä, että haluaisitko tavata vai et, miten ihastuminen tapahtui jälkikäteenn ko eikö ensivaikutelma ole yleensä se? Vai oliko kyse nyt ensitapaamisesta?
(Ja oli muuta menoa itselläkin.) Yritin vähän taistellakin ihastumista vastaan, koska pelotti, mutta en sitten kyennyt. Eli jokin voima oli vahva.Ja edelleen jaksat ihmetellä, miksi naiset ovat enemmistönä suhteen lopettamisessa?
Miten niin "ihmetellä"? En mä mitään ihmettele, vaan ihan normaalien markkinalakien, kysynnän ja tarjonnan mukaan tuossakin mennään.Ja edelleen jaksat ihmetellä, miksi naiset ovat enemmistönä suhteen lopettamisessa?
Mut joo, kaikenlaisen ei-kiitoksen sanominen on todella vaikeaa. Kuten täälläkin on kerrottu, naiset ovat kuulemma nyrpeitä, eivät hymyile, ovat kylmiä. Niinpä niin, naisilta kun odotetaan ystävällisyyttä. Siihen meidät on kasvatettu ja sitä ympäristö odottaa. Tuntemattomalle miehelle on helpompi sanoa ei heti alkuun, jo hetken viestitelleelle tai kerran-pari tavatulle miehelle on todella vaikeaa sanoa, että ei tästä tule mitään. Etenkään jos mies on oikeasti mukavan oloinen tyyppi. Lisämausteena tietysti se, että puolet kerroista päättyy suuttumiseen/haukkumiseen. Koska miehet ovat niin loogisia, että heidän mielestään nainen on huora kun ei anna. Eivätkä miehet ole lainkaan tunteellisia.
Mä oon ghostannut varman paljonkin (vaikkakin lukumääränä vähän), ei sille silloin ollut sanaa. Koin siitä useimmiten huonoa omatuntoa ja pyörittelin asiaa päässäni kuukausia. Mutta kun ei vaan saanut sanoja tai tapaa muodostettua, ja mitä enemmän aikaa kului, sen vaikeampaa ja parempi unohtaa koko juttu. Toki monesti samoin se mieskin oli hiljaa. Yhdelle selitin asian noin vuoden päästä ja vittuiluthan sieltä vastattiin. Ymmärrettävää, mutta vähän turhaa.
Tosin nämä mieleen jääneet olivat jo tavattuja. Pelkistä viesteistä en todellakaan kokenut mitään. Tinderistä lähdettyäni taisin laittaa jollekin viestikumppanille infon, että löysin toisen kiitosnäkemiin. (Ja sain hyvän vastauksen. Tuli hyvä mieli ja muistan jampan vieläkin. En tosin nimeä.)
Eikä myöskään tarvi hymyillä, kunhan vaan puhuu takaisin sen sijaan ettei ole huomaavinaan jos joku yrittää jutella. Mä vaan suoraan annan asian olla. Ja sitten on näitä kenen kanssa ei ole vielä treffeille asti menty ja kun pyytää treffeile niin Näissä mä annan asian myös olla. Jos juttu jatkuu, niin yleensä yritän sopia uutta ajankohtaa. Joskus saadaan sovittua reffit, toisaalta jatkuu samaa kertomusta ku yllä, niin siirryn eteenpäin Itse kyllästyn tosi äkkiä tähän ja jatkan omaa elämää. On ok, että mies on "leader" ja päättää loppupeleissä asioista, mutta jotkut naiset on niin passiivisia, että joutunee melkeen syöttää heidän päähänsä mielipiteitä Ovatko sitten helposti manipuloitavissa mm. miksi eksyvät sairaalloisen narsistin kanssa suhteeseen? Tiedä sitten.
No siis deittaillessa täytyy muistaa, että toinen ei ole mitään velkaa toiselle. Eri juttu jos oltaisiin vaikka tapailtu ja sitten ei vastaisi enää yhtäkkiä mitään, niin se olisi epäkohteliasta, mutta edelleenkään meillä ei ole velvollisuutta kuin vain itseämme kohtaan. En kyllä ymmärrä miksi miehen pitäisi hermostua, jos menee vuosi saada vastaus joltain? Mä olisin jo viikon parin päästä unohtanut koko mimmin mikäli ei vastannut. Miksi pitäisi ylipäätä hermostua? Jos nainen ei ole valmis laittaa viestiä/aikaa jutulle, niin se on hänen menetyksensä, life goes on.
Ajatellaas, että ensitreffit on käyty. Olen jo tottunut siihen, että naiset ei vastaa tai kiertelee ja kaartelee jos ei ole kiinnostusta
a) kierretään se kysymys ja jatketaan jollai muulla jutulla, tai on "emmä tiedä" -asenteella
^ Nämä varmaa hakevat vain huomioo Tinderistä tai sitten on monen kanssa juttu päällä ja miettii kenen kanssa lähtee
b) kerrotaan kuinka on kissanristiäiset tulossa, sit onkin pääsiäinen, kaverin synttärit, kolmeks viikoks Thaimaaseen, sitten on juhannus, ja neljän viikon työputki :|
^ Kärjistin ylläolevan
Ja olen sitä mieltä, että teot > sanat, aina. Asioita voi jaaritella ja selitellä aivan miten vain, mut jos teot ei puhu puolesta, niin anti olla. Sama se on myös miehiä kohtaan!
Itselle yksi tyttö vastasi 3-4 kk hiljaisuuden jälkeen "anteeksi, että en ole kirjoittanut, yritin seurustella psykiatrini kanssa, siitä ei tullut mitään".
No tää taas olis ollu jo niin hauska "avaus", että olisin varmaan vastannut. Olettaen, että oli vitsi
Jälkeen päin löysin viesteistä red flageja, joiden perusteella ei välttämättä ollut vitsi.No tää taas olis ollu jo niin hauska "avaus", että olisin varmaan vastannut. Olettaen, että oli vitsi
No onhan se nyt rasittavaa. Toki näyttää olevan ettei deittailussa ole velkaa edes hyvän käytöksen verran kenellekään, mutta ei se ole hyvä asia.
Suoraan sanottuna en kyllä tajua miten olet jaksanut Tindergrindausta niinkin pitkään kuin olet jaksanut. Sulla kuitenkin on mennyt siihen valtavasti aikaa ja vaivaa.
Mut oon höllännyt kaasujalkaa kyllä. Näin jälkikäteen oikeesti vasta tajusin kuinka hyvä tsägä mul on käynyt joidenki mimmien kanssa. Siis olen lähtenyt parhaimmillaan satojen kilsojen päähän tapaamaan jotain ja treffit olleet tosi huikeita. Tuossa vähä aikaa sitten kävin pitkästä aikaa pidemmällä ja jälkikäteen ajateltuna olisi voinu jättää tekemättä..
Joo ei jaksa heikkoja liidejä jahdata. Jos ei esimerkiksi ole yhtään kunnon flirttiä eikä edes puhelinnumeroa saa, niin mitä järkeä sellaisten perässä lähteä kovin kauas.
No ei varmaan pitäisi, mutta kaikenlaista sankaria löytyy. Ja jos yllätyksenä tulee, niin eivät naiset ole millään tavalla täydellisiä sosiaalisesti. Eikä tarvi ollakaan. Saa rasittua siitä, ihmiset rasittuu monesta asiasta.No ei kai siitä pitäisi kenenkään järkevän suuttua, jos vaan sanoo ei kiitos. Olikohan se vuosi jälkikäteen -selityksen saanut hermostunut siitä, että kesti vuosi saada jonkinlainen vastaus/selitys? Tosin ilmeisesti miehissä on yllättävän paljon kaikenlaisia oman elämänsä sankareita, mitä ei sivusta katsoen huomaa.
Ainakin musta on lähinnä ollut rasittavaa, kun monet naiset on just semmoisia ihmeen venkuloita ettei niistä saa väännettyä ulos mitä ne meinaa, oli se sitten mitä tahansa. Pahimmat tapaukset on sitten vielä myöhemmin alkanut kiinnostua kaiken epämääräisen venkoilun jälkeen kun on itse unohtanut koko homman.
Eli tietysti mukava ja huomioiva. Enkeli! Mähän kirjoitin tossa, että se oli ymmärrettävää.
Jos nyt minun tapaustani puidaan, niin tästä on yli 10 vuotta ja tapauksia oli muutama. Minkäänlaisesta ghostauksesta ei minun mediassani puhuttu millään tavalla.
Mitäs pahaa siinä on, jos joku ex. kyselee kuulumisia pitkän ajan päästä?
Ghostaamisesta ja palaamisesta: En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka palaavat asiaan kuukausien tai jopa vuosien päästä. Oli sitten kyseessä Tinder-match jota ei koskaan tavannutkaan tai ex pitkästä suhteesta. Mä en oikein tiedä miten suhtautua sellaiseen. Mullekin on näitä jokunen sattunut, ja tunnereaktio on niistä ollut sekoitus vitutusta ja huvittuneisuutta. Onneksi viimekädessä lähinnä vaan huvittuneisuutta. En ole vastannut tällaisiin yhteydenottoihin mitään, koska mitään imartelevaa tai kaunistahan tuollaisessa ei ole enkä koe olevani mitään velkaa. Jonkun peräänkyselijän olen joskus estänytkin, ettei tapahtuisi enää toiste.
Siis jos ollaan sovussa erottu eikä siis koko ajan kysellä.
No jos tuolla tavalla ajatellaan, niin maailmassa on 4 miljardia "varavaihtoehtoa", joista johonkin usein päädytään kun vanha suhde loppuu. Voi voi kuinka "huono lähtöasetelma".
Suhteessa miehen nykyiseen naiseen et ollut ensisijainen vaihtoehto, koska olit ajallisesti myöhässä. Ei siinä sen kummempaa.Sä ajattelet tämänkin taas puhtaasti matemaattisena pelinä. Tunteet tässäkin kuitenkin näyttelee isointa roolia, ja kyllä mun kiinnostusta on aika vaikea herätellä uudestaan jos juttu on jo kerran lässähtänyt. Muutenkin mulla on tapana elämässä mennä eteenpäin. Tuuliviireily "joo - ei - eiku sittenkin joo" on sitäpaitsi huono ennusmerkki.No jos tuolla tavalla ajatellaan, niin maailmassa on 4 miljardia "varavaihtoehtoa", joista johonkin usein päädytään kun vanha suhde loppuu. Voi voi kuinka "huono lähtöasetelma".
Se, että sulla nyt sattui olemaan mätsi päällä tämän miehen kanssa ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että sä olet etulyöntiasemassa suhteessa noihin 4 miljardiin naiseen eli suorastaan ensisijainen vaihtoehto.
Kiitos vastauksesta, ei hätää. Itselläkin menee herkästi sormet eri suuntaan, kuin mihin piti aivojen kanssa lähteä. Se pitkä viestinikin oli aikalailla tajunnanvirtaa, kun asioita muistui mieleen.
Eikä vastaukseni edelleenkään hänelle ollut mikään yhteydenotto, vaan anteeksipyynnön ja selityksen kaltainen viesti – vaikea nyt tarkemmin enää muistaa! Enemmänkin closure itselleni. En varmasti vatvonut asiaa vuotta, vaan olin erilainen ihmisenä ja kuluva vuodenaika toi hänet mieleen, ja päätin käsitellä kuitenkin jollain tavalla roikkuneen asian. Tämän nyt voisi nähdä mielestäni myös kohteliaana käytöksenä, mutta teillä taisi olla jo omat projektiot päällä. 
Varmaan joillekin, toiset taas eivät tiedä mitä haluavat, joillekin tulee oikeasti muu elämä eteen, joku unohtaa, jooku bannataan Tinderistä, joku jättää tahallaan vastaamatta kun on loukkaantunut, jne. Et voi tietää, mitä siellä toisessa päässä tapahtuu etkä voi keksiä yleistettävää syytä, valitettavasti.
Mitäs pahaa siinä on, jos joku ex. kyselee kuulumisia pitkän ajan päästä?
Ei mua ainakaan haittaa yhtään, jos exät kyselee kuulumisia..
Ei.
Siitä jäi hyvä mieli kyllä.
Ei nyt ehkä juuri noita sanoja kannata käyttää.
Mites tää kuulostaa vähän kummalta. Ei kai heille joutunut sanomaan "Ei kiitos" jos ei alun alkaenkaan svaippaillut niitä oikealle? Etenkin tuo 35v+ ja XXL-himmelin nyt näkee profiilista aika helposti.
