Nettitreffit + Tinder

Kommentissasi oli hyvää asiaa, mutta tuosta nuorten naisten asenteesta, ymmärrän oikein hyvin mistä se tulee, koska nuorilla naisilla saattaa olla melko kattava kokemus siitä, että minkään ikäinen (satunnainen vastaantuleva) mies ei lähesty heitä muuta kuin pariutumisasiat mielessä. Enemmän näkisin tuon vain "shieldinä" ja vieläpä melko tarpeellisena, siis näiden naisten omasta näkökulmasta.

Oman kokemuksen mukaan, kun kaupungilla kävelee, etenkin sellaisilla paikoilla missä on vähän vähemmän kulkijoita, tuossa on hyvin selkeitä eroja. Yksinään kulkevat nuoret naiset, arviolta alle kolmekymppiset kulkevat katse maahan (tai puhelimeen) luotuna ja suurella todennäköisyydellä napit korvissa. Tuosta vähän vanhemmissa hajontaa on enemmän ja ainoat jotka saattavat avoimesti katsella vastaantulijoita ja jopa hymyillä vähän ovat eläkeikäisiä tai lähellä sitä. Nuoremmissa naisissa jonkinlaisena poikkeuksena ovat ne, jotka kulkevat joko koiran tai lastenvaunujen kanssa, nämä ilmeisesti ovat koetusti suojia pahimmilta ylilyönneiltä itsessään.

Edit: Ja tässä on siis todella selvä ero miehiin, joissa ei mitään vastaavaa iän mukaista eroa ole havaittavissa. Ihan minkä tahansa ikäiset miehet liikkuvat ja ottavat kontaktia keskimäärin "rohkeammin" kuin naiset. Kontaktina siis esimerkiksi yksinkertainen katsekontakti vastaantullessa.
On totta tämäkin, mutta en nyt tiedä kuinka vastaanottavainen joku 16-20v amiksen röökipaikalla hengaileva poikajoukkokaan on. Saati kun pyydät niitä siirtämään reppujaan bussissa. Vai saanko mä vain naisena mulkoiluja ja miehet nähdään isompana auktoriteettina? Voi olla tässäkin perää. Ja ihan yhtälailla tytöt niitä reppujaan pitävät penkillä, saattavat tosin olla taas tässäkin huomaavaisempia.

"Bitch shield" yllä oli vähän jännästi sanottu, kun nykyään olis kiva ihmisten ymmärtävän, että naisen naama peruslukemilla ei tarkoita, että hän on vihainen/nirppanokka/mitämuuta. Resting bitch face syndromesta on jo sen verran vuosikausia puhuttu? Nuoren naisen, eikä kenenkään muunkaan tarvitse olla 247 hymyilevä ja valmis olemaan ystävällinen tuntemattomien "kevennyksiin" - lainatussa viestissä osa syystä.

En mä ainakaan ota katsekontaktia jokaiseen ihmiseen liikkuessani kadulla. Enemmänkin vaikka sit kaupassa, jossa pitää enemmän sumplia ihmisten liikkumista sikinsokin. Huomioin heitä kadulla sen verran, etten kävele päälle, ja etteivät toiset kävele minun päälleni, en esimerkiksi väistä lätäkköön, jos ei vastaantuleva porukka yhtään ymmärrä oman kulkemisensa päälle. Saatan kulkea kuulokkeet päässä, jos olen matkalla jonnekin. Tarkoitukseni ei silloin ole jutella kenellekään ilman syytä.
 
On totta tämäkin, mutta en nyt tiedä kuinka vastaanottavainen joku 16-20v amiksen röökipaikalla hengaileva poikajoukkokaan on. Saati kun pyydät niitä siirtämään reppujaan bussissa. Vai saanko mä vain naisena mulkoiluja ja miehet nähdään isompana auktoriteettina? Voi olla tässäkin perää. Ja ihan yhtälailla tytöt niitä reppujaan pitävät penkillä, saattavat tosin olla taas tässäkin huomaavaisempia.

Ei se poikajoukko ole vastaanottavainen, mutta puhuin lähinnä yksinään kulkevista ihmisistä. Teinit kummassakin sukupuolessa ovat varautuneita (ovat siis teinejä), mutta 20+ ikäryhmissä ero sukupuolten välillä on mielestäni selkeä. Toki vastaanottaja vaikuttaa myös, eli tämä on mun kokemus miehenä ja naisena se voi olla selkeästi erilainen.
 
Ei se poikajoukko ole vastaanottavainen, mutta puhuin lähinnä yksinään kulkevista ihmisistä. Teinit kummassakin sukupuolessa ovat varautuneita (ovat siis teinejä), mutta 20+ ikäryhmissä ero sukupuolten välillä on mielestäni selkeä. Toki vastaanottaja vaikuttaa myös, eli tämä on mun kokemus miehenä ja naisena se voi olla selkeästi erilainen.
No joo mut meinasin myös yksittäisiä poikia. Varsinaiset haistattelut varmasti tulevat herkemmin vasta kun on muut älypäät lyöty yhteen kasaan. :rofl: Tytöillä samaa toki.
Mut joo, kyllä. Lisåksi ikäero kohtaajien välillä vaikuttavaa varmasti koko myöhäisemmänkin nuoruuden ajan, eli kolmekymppiseksi. Harva 20-25v on kovinkaan aikuinen. Perusystävällisyys taas on persoonaan liittyvää, mitä kokemus on muokannut.

Mutta peräänkuulutan vielä sitä, että pelkkä hymyilemätön naama ei tarkoita mitään. Ja naisetkin saavat olla hymyilemättä, surullisia tai vittuuntuneita. Mitä enemmän he kuulevat, kuinka heidän pitäisi hymyillä enemmän (ollakseen kauniimpia), sitä vähemmän he tulevat hymyilemään.
 
Mutta peräänkuulutan vielä sitä, että pelkkä hymyilemätön naama ei tarkoita mitään. Ja naisetkin saavat olla hymyilemättä, surullisia tai vittuuntuneita. Mitä enemmän he kuulevat, kuinka heidän pitäisi hymyillä enemmän (ollakseen kauniimpia), sitä vähemmän he tulevat hymyilemään.

Tästä en ole eri mieltä, ei kellään ole velvollisuutta olla aina iloinen tai lähtökohtaisen vastaanottava satunnaisille kohtaamisille julkisilla paikoilla.
 
"Bitch shield" yllä oli vähän jännästi sanottu, kun nykyään olis kiva ihmisten ymmärtävän, että naisen naama peruslukemilla ei tarkoita, että hän on vihainen/nirppanokka/mitämuuta. Resting bitch face syndromesta on jo sen verran vuosikausia puhuttu? Nuoren naisen, eikä kenenkään muunkaan tarvitse olla 247 hymyilevä ja valmis olemaan ystävällinen tuntemattomien "kevennyksiin" - lainatussa viestissä osa syystä.

Ei aina tarvikaan hymyillä tai kiinnittää huomiota satunnaisiin ihmisiin, ymmärtääkseni kyse ei ollut siitä. Vaan siitä, että katsotaan tyyliin tarkoituksella poispäin tai ettei olla huomaavinaan jos yrittää jutella jotain tai vastataan vaan yhden sanan vastaus tjsp.
 
Ei aina tarvikaan hymyillä tai kiinnittää huomiota satunnaisiin ihmisiin, ymmärtääkseni kyse ei ollut siitä. Vaan siitä, että katsotaan tyyliin tarkoituksella poispäin tai ettei olla huomaavinaan jos yrittää jutella jotain tai vastataan vaan yhden sanan vastaus tjsp.
Kyseessä oli "geneerinen paikka, jossa ihmiset ovat tekemässä omia asioitaan". Edelleen, ihmisille saa jutella, mutta ei tarvitse odottaa jokaisen haluavan jutella sitä sanaakaan.

Ja siis Derzun esimerkissähän "tällaisille" naisille ei haluttu edes sanoa sanaakaan. Varistimen esimerkki oli ottaa katsekontakti vastaantullessa, ei jutellessa.
 
Jos etsii täydellistä sekä paperilla että livenä, niin iloisesti yllättymis -prosentti lähenee nollaa. Saattaa selittää myös tuota, että ei yksikään ole hotsittanut. Itsellä positiiviset yllätykset oli 50% tapaamisista, joita ehti kertyä huimat 4 kpl ennen kuin tarve lisätapaamisille poistui.

Itse en etsi täydellisiä, vaan sellaisia, jotka vaikuttaa kiinnostavilta. Mun tapauksessa se tarkoittaa, että on hauska ja/tai oivaltava profiiliteksti, ei mikään liikuntahullu (mistä näitäkin sikiää, en tajua), ei ole eläimille allerginen, mielellään ei ainakaan ihan pieniä lapsia, asuu samassa kaupungissa tai ees naapurikunnassa. Muilla seikoilla ei oo pahemmin väliä. Sitä yhtensopivuutta tai kiinnostusta/kemiaa vaan on mahdotonta tietää ennenkuin näkee. Ja kädenlämpöiseen ihan kivaan ei pysty tyytymään, se ei vaan yksinkertaisesti toimi pidemmän päälle. Kokeiltu on.

Mähän pohdin aikaisemmin että onko mun ongelma liian matala rima kun ei oo oikein mitään vaatimuksia :rofl:
 
Mutta näinhän se on, ettei niitä kaikkia tuhansia miehiä*, jotka on minusta tykänneet tinderissä, voi tavata. Ei valitettavasti riitä aika eikä energia, joten jotain karsintaa on tehtävä heti kärkeen. Ekaks tosiaan lähtee profiilittomat, kuvattomat, liian vanhat (60+), liian nuoret (-30) , liikunnallista seuraa etsivät, eläinallergiset, ulkomaalaiset, liian kaukana asuvat jne. Jäljelle jääneistäkin pitää vielä karsia: itsesääliä tai negatiivisuutta tihkuvat, seksistiset, muuten vaan inhottavalta vaikuttavat, pelkillä hymiöillä itseään kuvaavat, pienten lasten vuoroviikkovanhemmat, polyt ja avoimissa suhteissa olevat, naimisissa olevat salaseuran etsijät, urheilullista naista etsivät, tyypit jotka ei keksi mitään kerrottavaa itsestään ja kertovat sen, kysymällä lisää-tyypit... karsittavaa on edelleen ja tässä kohtaa alkaa sitten jo itseäkin hirvittää millaisia helmiä on mahdollisesti mennyt ohi näistä melko triviaaleista syistä. Tää on tosi epämiellyttävä ajatuksena, koska lähtökohtaisesti olen avoin hyvin monenlaisille ihmisille koulutukseen, ikään yms katsomatta, kunhan on kiva ja kiltti tyyppi + tietysti se kemia. Siksi ei toi tinderöinti oo oikein inspiroinut viime aikoina. Ne asiat, minkä perusteella siellä pitäs tehdä jotain valintoja, on just niitä, mitkä ei mulle juurikaan merkkaa. Tää yhtälö ei oikein nyt täsmää.

*mulla on gold
 
Mutta näinhän se on, ettei niitä kaikkia tuhansia miehiä*, jotka on minusta tykänneet tinderissä, voi tavata. Ei valitettavasti riitä aika eikä energia, joten jotain karsintaa on tehtävä heti kärkeen. Ekaks tosiaan lähtee profiilittomat, kuvattomat, liian vanhat (60+), liian nuoret (-30) , liikunnallista seuraa etsivät, eläinallergiset, ulkomaalaiset, liian kaukana asuvat jne. Jäljelle jääneistäkin pitää vielä karsia: itsesääliä tai negatiivisuutta tihkuvat, seksistiset, muuten vaan inhottavalta vaikuttavat, pelkillä hymiöillä itseään kuvaavat, pienten lasten vuoroviikkovanhemmat, polyt ja avoimissa suhteissa olevat, naimisissa olevat salaseuran etsijät, urheilullista naista etsivät, tyypit jotka ei keksi mitään kerrottavaa itsestään ja kertovat sen, kysymällä lisää-tyypit... karsittavaa on edelleen ja tässä kohtaa alkaa sitten jo itseäkin hirvittää millaisia helmiä on mahdollisesti mennyt ohi näistä melko triviaaleista syistä. Tää on tosi epämiellyttävä ajatuksena, koska lähtökohtaisesti olen avoin hyvin monenlaisille ihmisille koulutukseen, ikään yms katsomatta, kunhan on kiva ja kiltti tyyppi + tietysti se kemia. Siksi ei toi tinderöinti oo oikein inspiroinut viime aikoina. Ne asiat, minkä perusteella siellä pitäs tehdä jotain valintoja, on just niitä, mitkä ei mulle juurikaan merkkaa. Tää yhtälö ei oikein nyt täsmää.

*mulla on gold
No yhtälön täsmäämättömyys johtuu siitä, että maailmassa on liikaa miehiä (jotka ovat käsiesi ulottuvilla). Runsaudenpula. Ensimmäisen maailman ongelmia, tai siis ensimmäisen maailman naisten ongelmia.
 
Mutta näinhän se on, ettei niitä kaikkia tuhansia miehiä*, jotka on minusta tykänneet tinderissä, voi tavata. Ei valitettavasti riitä aika eikä energia, joten jotain karsintaa on tehtävä heti kärkeen. Ekaks tosiaan lähtee profiilittomat, kuvattomat, liian vanhat (60+), liian nuoret (-30) , liikunnallista seuraa etsivät, eläinallergiset, ulkomaalaiset, liian kaukana asuvat jne. Jäljelle jääneistäkin pitää vielä karsia: itsesääliä tai negatiivisuutta tihkuvat, seksistiset, muuten vaan inhottavalta vaikuttavat, pelkillä hymiöillä itseään kuvaavat, pienten lasten vuoroviikkovanhemmat, polyt ja avoimissa suhteissa olevat, naimisissa olevat salaseuran etsijät, urheilullista naista etsivät, tyypit jotka ei keksi mitään kerrottavaa itsestään ja kertovat sen, kysymällä lisää-tyypit... karsittavaa on edelleen ja tässä kohtaa alkaa sitten jo itseäkin hirvittää millaisia helmiä on mahdollisesti mennyt ohi näistä melko triviaaleista syistä. Tää on tosi epämiellyttävä ajatuksena, koska lähtökohtaisesti olen avoin hyvin monenlaisille ihmisille koulutukseen, ikään yms katsomatta, kunhan on kiva ja kiltti tyyppi + tietysti se kemia. Siksi ei toi tinderöinti oo oikein inspiroinut viime aikoina. Ne asiat, minkä perusteella siellä pitäs tehdä jotain valintoja, on just niitä, mitkä ei mulle juurikaan merkkaa. Tää yhtälö ei oikein nyt täsmää.

*mulla on gold
Voisin allekirjoittaa melkein sanasta sanaan. Tässä on loistavasti kuvattu naisen "loputtoman valinnanvaran" paradoksi.
 
Voisin allekirjoittaa melkein sanasta sanaan. Tässä on loistavasti kuvattu naisen "loputtoman valinnanvaran" paradoksi.
Sulla on kyllä niin tiukat kriteerit, ettei olisi paljon varaa "paradokseista" puhua... Se nyt on ihan selvää, että sadoistakaan ehdokkaista hyvin harva sun ehdot täyttää, eikä siinä ole sinänsä mitään "paradoksaalista".

Paradoksi on pikemminkin se, että runsas ehdokasmäärä itsessään tiukentaa kriteerejä monilla naisilla eikä sitten enää oikein kukaan kelpaa. Ja se, että chadin tarjoama hetken hurma saa naisen pään pyörälle.
 
Tuo paradoksi on juuri sitä, kun ei se Tinderin kuva ja profiiliteksti ennusta sitä miten sen ihmisen oikeasti kokisi, eikä ylipäätäänkään toisen ihmisen tapaaminen kylmiltään sillä kärjellä, että tutustutaanpa nyt tässä voisiko meistä tulla pari, tunnu kovin luontevalta. Kuten ihmisyyden monelta muultakin kantilta, teknologia on tehnyt asiasta näennäisen helppoa, mutta samalla pilannut sen.

Huomasin asian jo käytännössä kun pyysin työkaveria treffeille. Lyhyt nettideittailu on muuttanut käytöstäni jotenkin robottimaiseen suuntaan. En pidäkään tätä naista niin suuressa arvossa kuin pitäisi, ja se taas heijastuu mun käytökseen, kun tiedän että netistä niitä löytyy lisää jos ei sytytäkään.
 
Huomasin asian jo käytännössä kun pyysin työkaveria treffeille. Lyhyt nettideittailu on muuttanut käytöstäni jotenkin robottimaiseen suuntaan. En pidäkään tätä naista niin suuressa arvossa kuin pitäisi, ja se taas heijastuu mun käytökseen, kun tiedän että netistä niitä löytyy lisää jos ei sytytäkään.
Siperia on kyynistänyt ainakin minua niin paljon, ettei sen vuoksi jaksa olla mistään treffeistä erityisen innostunut, eikä siis siksi, että olisi runsaasti uusia treffikumppaneita välttämättä odottamassa vuoroaan.

Kyynisyys on ikävä piirre minussa varmasti, mutta eipä ole maailma viime aikoina antanut mitään aihetta olla olematta kyyninen.
 
Nettitreffit on kyllä aika koukuttava jos siihen kerran alkaa. Nytkin olin juuri luovuttamassa ja sitten tulikin tykkäys.
Sellainen ei ole oikein mielestäni mahdollistakaan ja se antaa vaikutelman siitä, että se on sittenkin ehkä mahdollista. Ja vaikka vaikutelma olisi väärä, niin kai sitä taas täytyy vain jatkaa :D
 
Paradoksi on pikemminkin se, että runsas ehdokasmäärä itsessään tiukentaa kriteerejä monilla naisilla eikä sitten enää oikein kukaan kelpaa.

Kyllä, kuten kirjoitin, runsas ehdokasmäärä ikäänkuin "nostaa rimaa", koska jos sulla on tuhat ehdokasta ja alustavaa karsintaa on yksinkertaisesti ihan pakko tehdä ennenkuin päästään edes treffeille, niistä on helppo karsia sellaistenkin kriteerien perusteella, mitkä ei tosielämässä vaikuttais mihinkään. Jos on karsittu ja karsittu ja karsittu ja silti siellä on satoja jäljellä, alkaa helposti karsia myös irrelevanttien seikkojen perusteella (kaikki itseä lyhyemmät esimerkiksi). Tuttu ilmiö.

Ja se, että chadin tarjoama hetken hurma saa naisen pään pyörälle.

No tämä ei kyllä oo mikään juttu, vaikka ehkä haluat uskotella itsellesi, että gigachadit vie kaikki naiset ja siksi sulle ei riitä, sen sijaan että miettisit voisitko esim. omassa asenteessa olla parantamisen varaa ja miksi juuri sinä et ole naisten mielestä kiinnostava.

Tuo paradoksi on juuri sitä, kun ei se Tinderin kuva ja profiiliteksti ennusta sitä miten sen ihmisen oikeasti kokisi, eikä ylipäätäänkään toisen ihmisen tapaaminen kylmiltään sillä kärjellä, että tutustutaanpa nyt tässä voisiko meistä tulla pari, tunnu kovin luontevalta. Kuten ihmisyyden monelta muultakin kantilta, teknologia on tehnyt asiasta näennäisen helppoa, mutta samalla pilannut sen.

TÄMÄ.
 
Kyllä, kuten kirjoitin, runsas ehdokasmäärä ikäänkuin "nostaa rimaa", koska jos sulla on tuhat ehdokasta ja alustavaa karsintaa on yksinkertaisesti ihan pakko tehdä ennenkuin päästään edes treffeille, niistä on helppo karsia sellaistenkin kriteerien perusteella, mitkä ei tosielämässä vaikuttais mihinkään. Jos on karsittu ja karsittu ja karsittu ja silti siellä on satoja jäljellä, alkaa helposti karsia myös irrelevanttien seikkojen perusteella (kaikki itseä lyhyemmät esimerkiksi). Tuttu ilmiö.
Pointti oli, että vaikka karsit niin pitkään että jäljellä on yksi, niin loppujen lopuksi hänkään ei sitten välttämättä kelpaa. Kulman takana voi odottaa joku parempi, you know nääs.
 
Pointti oli, että vaikka karsit niin pitkään että jäljellä on yksi, niin loppujen lopuksi hänkään ei sitten välttämättä kelpaa. Kulman takana voi odottaa joku parempi, you know nääs.

Mutta kun niitä valintoja ei tehdä mikään vaatimuslista kädessä tai siltä kulmalta, että kelpaako mulle joku, vaan siltä pohjalta, että saako tuo mut kiinnostumaan henkisesti ja fyysisesti, ihan sama onko pitkä vai pätkä, rikas vai köyhä, kirurgi vai varastomies. Miten tää ei mee jakeluun. Jos se yks vihoviimeinen jäljelle jäänyt ei kiinnosta mua sillälailla niin sitten ei kiinnosta, ihan sama vaikka olis mikä ihmemies.
 
Mutta kun niitä valintoja ei tehdä mikään vaatimuslista kädessä tai siltä kulmalta, että kelpaako mulle joku, vaan siltä pohjalta, että saako tuo mut kiinnostumaan henkisesti ja fyysisesti, ihan sama onko pitkä vai pätkä, rikas vai köyhä, kirurgi vai varastomies. Miten tää ei mee jakeluun. Jos se yks vihoviimeinen jäljelle jäänyt ei kiinnosta mua sillälailla niin sitten ei kiinnosta, ihan sama vaikka olis mikä ihmemies.
Markkina-arvouskovaisten kanssa ei kannata väitellä. Heille selitys omaan (todelliseen tai kuviteltuun) kelpaamattomuuteen löytyy puuttuvista senteistä pituudessa ja euroista pankkitilillä. Psyyken suojautumiskeino.
 
Ja joo, jos TINDERISSÄ joku vähemmän viehättävä ilmoittaa olevansa lääkäri tai miljonääri, annan sille varmasti herkemmin mahdollisuuden vs jos se olis joku työtön varastomies. Mutta jos se viisari värähdä kun kohtaan sen livenä, niin sitten ei värähdä, eikä siitä näinollen voisi tulla koskaan parisuhdetta, the end. Ihan sama miten monta plussaa piirtyy paperiin.
 
Markkina-arvouskovaisten kanssa ei kannata väitellä. Heille selitys omaan (todelliseen tai kuviteltuun) kelpaamattomuuteen löytyy puuttuvista senteistä pituudessa ja euroista pankkitilillä. Psyyken suojautumiskeino.
Kyllä etenkin pituuden merkitys on hyvin tunnettua tiedettä, ei se ole mikään "kuviteltu juttu".

Miehet sitten kompensoi tätä esimerkiksi valehtelemalla pituutensa.

Itselläni on pituutta "riittävästi", mutta mielessäni on käynyt, että pitäisikö munkin sitten vielä valehdella muutama sentti ylöspäin, jotta mulla säilyy luontainen etu suhteessa lyhyempiin, valehteleviin miehiin...
 
Mutta näinhän se on, ettei niitä kaikkia tuhansia miehiä*, jotka on minusta tykänneet tinderissä, voi tavata. Ei valitettavasti riitä aika eikä energia, joten jotain karsintaa on tehtävä heti kärkeen. Ekaks tosiaan lähtee profiilittomat, kuvattomat, liian vanhat (60+), liian nuoret (-30) , liikunnallista seuraa etsivät, eläinallergiset, ulkomaalaiset, liian kaukana asuvat jne. Jäljelle jääneistäkin pitää vielä karsia: itsesääliä tai negatiivisuutta tihkuvat, seksistiset, muuten vaan inhottavalta vaikuttavat, pelkillä hymiöillä itseään kuvaavat, pienten lasten vuoroviikkovanhemmat, polyt ja avoimissa suhteissa olevat, naimisissa olevat salaseuran etsijät, urheilullista naista etsivät, tyypit jotka ei keksi mitään kerrottavaa itsestään ja kertovat sen, kysymällä lisää-tyypit... karsittavaa on edelleen ja tässä kohtaa alkaa sitten jo itseäkin hirvittää millaisia helmiä on mahdollisesti mennyt ohi näistä melko triviaaleista syistä. Tää on tosi epämiellyttävä ajatuksena, koska lähtökohtaisesti olen avoin hyvin monenlaisille ihmisille koulutukseen, ikään yms katsomatta, kunhan on kiva ja kiltti tyyppi + tietysti se kemia. Siksi ei toi tinderöinti oo oikein inspiroinut viime aikoina. Ne asiat, minkä perusteella siellä pitäs tehdä jotain valintoja, on just niitä, mitkä ei mulle juurikaan merkkaa. Tää yhtälö ei oikein nyt täsmää.

*mulla on gold
Täähän olikin mielenkiintoinen. Itellä on mennyt alkuvuodesta asti suunnilleen niin, että niistä noin 50 tykkäyksestä sai karsia ne noin 40 bottitiliä, ulkomaalaista ja sairaalloisen lihavaa. Lopuista sitten karsittiin ne tupakoijat pois. Jäljelle on jäänyt 5, joista yksi paljastui tupakoijaksi jälkikäteen, yksi ei vastannut koskaan viesteihin, yksi asuu yli 100km päässä ja ei ole sen takia tullut aloitettua juttelua, yhden kanssa oli 4 treffit kunnes lopulta tajusin etten halua naista, jolla on lapsi. Viimeisen kanssa on sitten huomenna treffit.

Melko aktiivisesti tulee tinderiä hakattua, mutta eipä noita tykkäyksiä tunnu juurikaan tulevan ja vielä vähemmän syntyy kenenkään kanssa edes jutustelua ja jopa 2 kanssa on saatu aikaiseksi/sovittua treffit. Mulla on pituus profiilissa ja kun siinä lukee 173cm niin epäilen, että se karsii minut aika monen listoilta. Toisaalta, jos se on naiselle tärkeä asia, niin parempihan se onkin tehdä karsinta suorilta sen perusteella ettei turhaan tuhlata kummankaan aikaa. Niin ja ikää on 36 eli tuskin ikäryhmäni on sitä tinderin suurinta käyttäjäkuntaa.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi moni täällä karsii ulkomaalaiset pois?
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi moni täällä karsii ulkomaalaiset pois?
Ainakin aasialaiset on usein feikkejä.

Toisaalta aasialaisten kanssa tuntuu olevan vaikeaa saada mitään kovin syvällistä keskustelua aikaan, vaan vastailevat lyhyesti ja tylsästi, eivätkä oikein lähde juttuun mukaan. Tällainen kokemus mulla on...

Afrikkalaisia tuntuu olevan hyvin vähän Tinderissä suhteessa katukuvaan...
 
Ainakin mulle on tärkeää, että on sama äidinkieli ja kulttuuritausta. Mä en ole niin lahjakas kielissä, että pystyisin ikinä ilmaisemaan itseäni yhtä monipuolisesti ja spontaanisti vieraalla kielellä.
Ihan ymmärrettävää toki jos tuntuu että ei kommunikaatio suju luontevasti. Itselle englanti on sen verran helppoa etten ole nähnyt ongelmaksi kunhan vain toinenkin osapuoli osaa sitä englantia...

Ainakin aasialaiset on usein feikkejä.

Toisaalta aasialaisten kanssa tuntuu olevan vaikeaa saada mitään kovin syvällistä keskustelua aikaan, vaan vastailevat lyhyesti ja tylsästi, eivätkä oikein lähde juttuun mukaan. Tällainen kokemus mulla on...

Afrikkalaisia tuntuu olevan hyvin vähän Tinderissä suhteessa katukuvaan...

Jos tosiaan feikkejä on paljon niin tuo kyllä selittää miksi helposti karsitaan kaikki ulkomaalaiset...
 
Aika harvassa profiilissa on muuten ammatti mainittu (naiset 35-55v). Mutta ne joissa mainittu, niin olleet lääkäreitä, kiinteistönvälittäjiä, johtaja- tai esimiesasemassa olevia + muutama taiteilija.

Näin on. Siksi on helppo rankata elämänkoululaiset ja muut pois. Tätä näkyy jo 30+ ikäluokassa. Onneksi tosin flaksi käy myös 25+ sektorilla.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi moni täällä karsii ulkomaalaiset pois?
AnnaKoo ja Erkki jo tuossa yllä aika hyvin vastaili. Noiden lisäksi mainittakoon, ettei ainakaan itteä kiinnosta myöskään mikään etäsuhdeviritys jossain maailman toisella puolella olevan ihmisen kanssa.
 
Kummasti monet naiset jatkaa kirjoittelua, ovat jonkun päivän poissa ja yhtäkkiä vastaavat vaikkapa että mitä opiskelevat. Ja siitä huolimatta, että on todella pitkä välimatka.
Mikä lie tarkoitus silläkin on, olisiko että on varalla, mutta tuskinpa. Tai sitten koulutuksella ei olekaan niin paljon väliä eikä välimatkalla ja haluavat vain muuten vain vastailla.
 
Kirjoittelutauoista: itse ainakin käytin Tinderiä aika vaihtelevalla intensiteetillä. Välillä muu elämä vei huomiota sen verta paljon, että Tinderin saatoin avata vain pari kertaa viikossa. Pitkässä vastailuvälissä ei siis ole välttämättä kyse mistään varalla roikottamisesta, vaan ihan vain siitä, ettei Tinderöinti ole oman elämän kärkiprioriteetteja. Mielestäni ihan tervettä.

Välimatkasta: jotkut ovat oikeasti valmiita etäsuhteisiinkin, mikä itseäni vähän ihmetyttää. Mutta kyllähän se joillain toimii, ainakin alkuun. Itse voisin kuvitella itseni etäsuhteeseen vain pakon sanelemana ja hyvin tilapäisesti.
 
Ainakin itse olen huomannut kaksi muutakin syytä ak:n mainitseman lisäksi. Toinen on se, että esim. aamulla lukee viestin, mutta ei heti kerkeä/jaksa vastata siihen ja sitten unohtaa koko asian joksikin aikaa. Toinen on taas se, että tinder bugaa välillä ja ilmoitus uudesta viestistä jää kokonaan tulematta ja viesti huomaamatta sen takia.
 
Ainakin itse olen huomannut kaksi muutakin syytä ak:n mainitseman lisäksi. Toinen on se, että esim. aamulla lukee viestin, mutta ei heti kerkeä/jaksa vastata siihen ja sitten unohtaa koko asian joksikin aikaa. Toinen on taas se, että tinder bugaa välillä ja ilmoitus uudesta viestistä jää kokonaan tulematta ja viesti huomaamatta sen takia.
Niin ja kaikilla ei Tinderin ilmoitukset ole edes päällä. Itsekin pidän lähes kaikki sovellusilmoitukset aina pois päältä ja lähinnä vain läheisten wa-viesteistä tulee ilmoitukset. Kaikki eivät vain halua elää jatkuvan viesti- ja ärsyketulvan keskellä.
 
Niin ja kaikilla ei Tinderin ilmoitukset ole edes päällä. Itsekin pidän lähes kaikki sovellusilmoitukset aina pois päältä ja lähinnä vain läheisten wa-viesteistä tulee ilmoitukset. Kaikki eivät vain halua elää jatkuvan viesti- ja ärsyketulvan keskellä.
Mullakin on puhelin äänettömällä aina eli ei puhelin paljoa piippaile. Ei mun tartte olla 24/7 saatavilla kaikille :cautious:
 
Niin ja kaikilla ei Tinderin ilmoitukset ole edes päällä. Itsekin pidän lähes kaikki sovellusilmoitukset aina pois päältä ja lähinnä vain läheisten wa-viesteistä tulee ilmoitukset. Kaikki eivät vain halua elää jatkuvan viesti- ja ärsyketulvan keskellä.
En edes vastaile kavereiden lähettämiin viesteihin välittömästi, koska elämässä on muutakin kuin viestittelyt.

Joskus sitä vastaa päiviä myöhemmin tai jopa joskus unohtaa asian, koska usein sitä on paljon tekemistä.

Keskityn mieluummin oikeaan elämään ja kiireessä sitä voi soittaa, jolloin vastaan nopeammin.
 
En edes vastaile kavereiden lähettämiin viesteihin välittömästi, koska elämässä on muutakin kuin viestittelyt.

Joskus sitä vastaa päiviä myöhemmin tai jopa joskus unohtaa asian, koska usein sitä on paljon tekemistä.

Keskityn mieluummin oikeaan elämään ja kiireessä sitä voi soittaa, jolloin vastaan nopeammin.
Mä viestittelin kesällä erään Tinder-naisen kanssa Whatsappissa, ja hänen mielestään aktiivisesti viestaillessa toisen pitää vastata samantien ja olla heti käytettävissä. Siis vanhan ajan chat-tyyliin. Vaikka siis ei olisi mistään akuutista ja tärkeästä asiasta kysymys. Hänen mielestään siis viestailu on reaali-aikaista chattailyä.

Mä olin ihan äimistynyt, että what the fuck... Tekstareita on tullut läheteltyä yli neljännesvuosisataa, eikä ikinä ennen kukaan ole ollut sitä mieltä, että tämä olisi nyt oletuksena jotain reaali-aikaista chättäilyä.
 
Raha ei tuo onnea, eikä auta Tinderissäkään.

YEAH, RIGHT.

" Kaurajuomamiljonääri Juha-Petteri Kukkonen ja opiskelija Netta Kukkonen tapasivat helmikuussa, menivät kihloihin huhtikuussa ja avioituivat toukokuussa. Netalle elämänmuutos on ollut iso. – En osannut edes unelmoida tällaisesta elämäntyylistä.

Eronsa jälkeen paljon deittaillut Juha-Petteri huomasi silloin, että oli käynyt ulkona parinkin Netan kaverin kanssa. Hän ajatteli, ettei suhteella siksi ole ihan parhaat lähtökohdat.

Juha-Petterin mukaan naiset lähestyvät häntä somessa hyvin aktiivisesti ja ehdottavat treffejä. Näin tapahtuu myös ravintoloissa. Hänen mukaansa tilannetta ei ole muuttanut se, että hän on kertonut olevansa naimisissa – eikä edes se, että vaimo on mukana."


"Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa elämää. Tämä vanha totuus kirkastuu yrittäjä Juha-Petteri Kukkosesta, 43

Kukkosella oli niin kova pakkomielle löytää parisuhde, että hänellä saattoi olla neljät treffit päivässä."


e982162188a15f063624f9e6116ad7cb.jpg
 
Ryyppäävä, pöhöttönyt, vähän kouluttautunut mies jolla on miljoonia on yllättäen nuorien naisten mielestä mielenkiintoinen. Stop the press.
 
Oishan toi aika mielenkiintoinen kokemus millasta deittailu olisi kun varallisuus olisi miljoonia, ja naiset tietäisi sen. Varmasti naiset olisi pirun aktiivisesti laittamassa viestiä ja alotteita yms.

Vaikea tälläisenä tavallisena persaukisena edes käsittää mitä kaikkea se olisi tuolla tasolla.
 
Jos nyt sitten muistettaisiin se tosiasia, ettei kaikki naiset ole gold diggereitä. Ei edes kaikki nuoret naiset. Eikä edes suurin osa.

Väittäisin, että valtaosa meistä tavallisista ihmisistä tuntee olonsa kotoisimmaksi toisen vertaisen kanssa. En mä ainakaan ole ikinä haaveillut rikkaasta miehestä, tai kuuluisasta. Itseasiassa ne olisivat jopa miinuksia kaikkine lieveilmiöineen.
 
Jos nyt sitten muistettaisiin se tosiasia, ettei kaikki naiset ole gold diggereitä. Ei edes kaikki nuoret naiset. Eikä edes suurin osa.
Naiset voivat alitajuisestikin viehättyä rikkaista/menestyvistä miehistä, vaikka varallisuus sinänsä ei niin tärkeää olisikaan. Ikäänkuin tämä olisi jokin uusi ja yllättävä asia...

Sitä paitsi rikkaalla ja maailmaa nähneellä miehellä on varmasti profiilin kuvapuoli ja Instagram-osasto kunnossa.

Raha nyt vaan mahdollistaa kaikenlaisia asioita.
 
Väittäisin, että valtaosa meistä tavallisista ihmisistä tuntee olonsa kotoisimmaksi toisen vertaisen kanssa. En mä ainakaan ole ikinä haaveillut rikkaasta miehestä, tai kuuluisasta. Itseasiassa ne olisivat jopa miinuksia kaikkine lieveilmiöineen.

Rikkaus ei ole ainut menestyksen merkki, joka voi itse asiassa äkkiä muuttua negatiiviseksi. Joskus ajatusleikkinä miettinyt omalle kohdalle, että mitä jos kumppani olis vaikka joku ykkösluokan kotimainen julkkis, näyttelijä jonka naama on joka ilta televisiossa tai vastaava. Se vois olla ihan helvettiä, jos aina yhdessä kulkiessa fanit tunkee iholle, tai jos pitäis roikkua jossain kissanristiäisissä jatkuvasti edustamassa. Näkymättömyys ja massaan sulautuminen on ainakin meikäläiselle suurta luksusta.

Ja toisin päin, jos itse olisi joku kaikkien tuntema kasvo, niin kyllähän se vaikeuttaisi deittailua paljon. Ihan lähtien jo vaikka siitä, että laitat Tinderiin ilmoituksen, niin kuvakaappauksia siitä on pian kommentoitavana keskustelupalstoilla tai pahimmillaan iltapäivälehdissä.
 
Viimeksi muokattu:
Rikkaus ei ole ainut menestyksen merkki, joka voi itse asiassa äkkiä muuttua negatiiviseksi. Joskus ajatusleikkinä miettinyt omalle kohdalle, että mitä jos kumppani olis vaikka joku ykkösluokan kotimainen julkkis, näyttelijä jonka naama on joka ilta televisiossa tai vastaava. Se vois olla ihan helvettiä, jos aina yhdessä kulkiessa fanit tunkee iholle, tai jos pitäis roikkua jossain kissanristiäisissä jatkuvasti edustamassa. Näkymättömyys ja massaan sulautuminen on ainakin meikäläiselle suurta luksusta.
Juurikin tämä. Lisäksi vielä kaikenlaiset selkääntaputtelijat ja -puukottajat, joita sekä julkisuus että varallisuus väistämättä tuovat. Koskaan et voisi täysin luottaa, onko joku uusi tuttavuus aidosti ystäväsi vai yrittääkö vain hyötyä jotenkin.
 
Rikkaus ei ole ainut menestyksen merkki, joka voi itse asiassa äkkiä muuttua negatiiviseksi. Joskus ajatusleikkinä miettinyt omalle kohdalle, että mitä jos kumppani olis vaikka joku ykkösluokan kotimainen julkkis, näyttelijä jonka naama on joka ilta televisiossa tai vastaava. Se vois olla ihan helvettiä, jos aina yhdessä kulkiessa fanit tunkee iholle, tai jos pitäis roikkua jossain kissanristiäisissä jatkuvasti edustamassa. Näkymättömyys ja massaan sulautuminen on ainakin meikäläiselle suurta luksusta.

Ja toisin päin, jos itse olisi joku kaikkien tuntema kasvo, niin kyllähän se vaikeuttaisi deittailua paljon. Ihan lähtien jo vaikka siitä, että laitat Tinderiin ilmoituksen, niin kuvakaappauksia siitä on pian kommentoitavana keskustelupalstoilla tai pahimmillaan iltapäivälehdissä.
Ensimmäisen maailman ongelmia. Tai siis ongelmia, jotka on aika pieniä suuressa kuvassa. Tottakai julkisuudesta seuraa lieveilmiöitä, se vähän niinkuin kuuluu asiaan. Toisaalta kassakoneesi kilahtaa periaatteessa joka kerta, kun susta tehdään juttuja johonkin lööppilehteen. Ja pimpsaa saat niin paljon kuin jaksat nussia. Voit nussia vaikka joka päivä!

Jos taas kumppanisi olisi julkkis, niin ei se välttämättä tarkoita, että sun pitäisi juurikaan olla julkisuuden valokeilassa. Kyllä jotkut julkkikset pitävät yksityiselämänsä aika hyvin piilossa. Ja jos joskus johonkin kuvaan tai juttuun pääsetkin, niin hui kauheaa. Ei se ole maailmanloppu.
 
itse olen nussinut joka päivä köyhää opiskelijaelämää viettäessäni, ja toisaalta seurustellut miljonääriperijättären kanssa nussien ankarasti. Toki vauraus tuo parhaimmillaan vapautta ja vapaa-aikaa, mut yleensä se myös tuo vastuuta sekä tiukkoja aikatauluja.
 
Toki vauraus tuo parhaimmillaan vapautta ja vapaa-aikaa, mut yleensä se myös tuo vastuuta sekä tiukkoja aikatauluja.
Vauraana saa yleensä ihan itse päättää, missä määrin haluaa vastuuta ja tiukkoja aikatauluja, mutta tyypillisesti varakkaat ihmiset on aika kunnianhimoisia ja työteliäitä eli paiskivat kovasti hommia koska haluavat.

Tolla Kaslinkin entisellä omistajalla taitaa kumminkin kovimmat työvuodet olla takanapäin ja nyt saattaa haluta nauttia enemmän muista asioista...
 
Eiköhän naisten haarovälit parhaiten aukea rahalla.
Ne muutamat gigachadit saattaa ehkä päästä tuikkimaan lmaiseksi, mutta 99.9% miespopulaatiosta saa olla ilman.
 
Täytyy kyllä sanoa, että on jotenkin ihan äärettömän vaikea asettua ns. "kullankaivajien" saappaisiin. Ehkä se vaan johtuu siitä, että on edes jonkinlaisella perusmoraalilla varustettu, mutta en kyllä vaan mitenkään pystyisi feikkaamaan kiinnostusta pahimmillaan vuositolkulla ja olemaan jonkun kanssa edes osittain pelkästään rahan takia. Kyseessä ei itseasiassa ole edes täysin akateeminen pohdinto, sillä joskus aikanaan tapailin yhtä neitoa, jonka isä oli juuri netonnut reilusti yli parikymmentä miljoonaa euroa firmansa myymällä. Osteli sitten lapsilleen autot ja asunnot sun muut ja rakennutti itselleen Westendiin kunnon kartannon (jep..) jne.

Siinä vaiheessa olin jo hyvin vahvasti "etsin tuleville lapsilleni äitiä" - mielellä parisuhdemarkkinnoilla. Jos hänen kanssaan olisi hommaan lähtenyt, niin niillä hypoteettisilla lapsilla olisi varmasti ollut hyvin turvattu tulevaisuus. Valitettavasti nainen ei kuitenkaan ihan ollut sitä mitä lasteni äidiltä odotin, joten sinne meni miljoonat. En voi väittää, etteikö olisi käynyt mielessä, että niistä tietyistä punaisista lipuista huolimatta olisi jatkanut hommaa, varsinkin kun olen ihan vierestä nähnyt oman setäni ja hänen lastensa kohdalla miten helppoa elämää tuollaisesta kuviosta potentiaalisesti seuraa (myös hänen vaimonsa isä myi aikoinaan kymmenillä miljoonilla oman firmansa). On isot tilukset, kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, ei mitään oikeaa ammattia vaan lähinnä harrastelee maatalousjuttuja pelkästä kiinnostuksesta, serkuilla ei mitän tutkintoja tai oikeaa ammattia, mutta puolisen miltsiä kilisee pääomatuloja joka vuosi, jolla lähinnä maleksitaan päämäärättömästi läpi elämän. Eipä siinä, voihan se olla että kyseessä on ihan aito rakkausavioliitto, mutta toisaalta kun katsoo noiden serkkujen elämää, niin en kyllä tiedä haluaisinko oikeasti omille lapsilleni samaa.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
258 182
Viestejä
4 485 135
Jäsenet
74 179
Uusin jäsen
Flere-Imsaho

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom