Puolustusvoimat oli aloittanut muuntautumisen Nato-yhteensopivaksi jo 1990-luvulla. Kansliapäällikkönä Ahola oli allekirjoittamassa ensimmäisten saksalaisten Leopard-panssarivaunujen hankintaa.
– Väänsimme rautalangasta poliittiselle johdolle, että kriisitilanteessa meillä on oltava länsimaista kalustoa, koska kun sitä jossain vaiheessa on pakko täydentää, sitä täydennystä voi saada vain länsimaista.
Tästä päästään Suomen heikkouteen – tai suoranaiseen sotilaalliseen itsepetokseen, joksi Ahola kutsuu vuosien saatossa syntynyttä Nato-optiota. Ajatus siitä, että kriisin keskellä voitaisiin yhtäkkiä liittyä Natoon ja saada sieltä apua.
– Se on ollut yhtä hölynpölyä.
-----
Realismia suljetussa huoneessa
Ulkoisen sotilaallisen avun välttämättömyys Suomelle. Se tiedostettiin Aholan mukaan hyvin keskeisten poliitikkojen tapaamisissa, joihin Ahola osallistui jo ennen kansliapäällikköuraansa toimiessaan muun muassa Puolustusvoimien operaatiopäällikkönä.
Johtavat poliitikot ymmärsivät Aholan mukaan myös, että ilman valtiosopimusta tällaista apua ei voida käytännössä taata.
– Satuin siinä saumakohdassa näihin palavereihin mukaan, kun presidenttinä oli vielä Martti Ahtisaari.
Pääministerinä oli Paavo Lipponen, puolustusministerinä Jan-Erik Enestam ja valtiovarainministerinä Sauli Niinistö. Tarja Halosesta tuli presidentti 2000 vaaleissa.
– Realismi suljetussa huoneessa oli kiitettävää. Valtaosa poliitikoista ymmärsi, mistä on kyse, kun heille kerrottiin asiat selkokielellä ja he tekivät hyviä kysymyksiä.
Kun huoneesta astuttiin ulos, asiat mutkistuivat. Ymmärrys ei noin vain siirtynyt julkiseen keskusteluun, poliittiseen todellisuuteen ja puolueiden ohjelmalinjauksiin.
– Selontekoihin kirjattiin erilaisia asioita, mutta niiden toteutus jäi kyllä pahasti kesken.
Eikä aina selontekoihinkaan. Ahola muistaa, miten poliitikot latasivat odotuksia ulkoministeriön Nato-selvitykseen, jonka teki suurlähettiläs Antti Sierlan ulkoministeriölle vuonna 2007 ja jonka oli määrä pohjustaa tulevaa selontekoa.
Kun selvitys osoittautui odotettua Nato-myönteisemmäksi, se haudattiin käytännössä vähin äänin. Silloinen pääministeri Matti Vanhanen kutsui julkisuudessa selvitystä lähinnä teknisluontoiseksi ja korosti, että päätös mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on poliittinen.