Me yliarvioitiin putinin sotilaalinen kyky, no onnekkis yliarvoitiin, jossittelun sijaan meidän Nato-optio meni erinomaisesti maaliin, verrattuna siihen miten arivoitu jos olisi haettu joskus 2010 luvulla.
Venäjän kohdalla ainut oikeaan suuntaan tapahtunut liike on ollut sen sotilaallisen voiman yliarviointi, vähemmän yllättäen taas PV-puolelta tullutta tervettä realismia. Putinin ja etenkin venäjän kansan tahtotilan aliarviointi on ollut kroonista ja sen ylläpitoon on ruplia virrannut joka paikkaan politiikkaan tämän hallusinaation ylläpitämiseksi. Ja jatkuu edelleen, papukaijat papattaa vaikka keksiä ei ole näkynyt pitkään aikaan ("Ei tämä ole Venäläisten sota" - ymv. potaskaa).
Jotkut ovat tyytyväisiä oloonsa kun massu on täynnä, mutta minä mietin huomista ja sitä miksi massu tuli täyteen tyhjästä jääkaapista koska yleensä siinä vaiheessa kannattaa kurkata lompakkoon. Minä voin listata varmaan kymmenen kriittistä asiaa jotka aiheuttivat NATO hakemuksen myönteisen lopputuloksen (joskin HUOMATTAVASTI myöhemmin kuin sen oletettiin tapahtuvan tiedotusvälineiden arvioissa) joista suomella ei ole mitään osaa eikä arpaa ja pääosin myönteiset valmistautumiset ovat olleet sotilaiden tekemiä.
On myöskin vähän eriskummallista miten vähän julkista painostusta EU tasolta oli ja on näitä kahta jäsenvaltiota myötäilemään. Missä on kirves pöytään, Unkarilla pitäisi olla naama turvoksissa nyrkeistä siihen malliin ettei henki enää pihise. Perheessä pitää välillä antaa vyöstä että hyvä henki säilyy.
Sen lisäksi en pysty hyväksymään miten muisti pettää menneistä nato keskusteluista, onko tämä joku slaavilainen aivosyöpä jossa menneisyys unohdetaan kun sirkuspelle vilahtaa ruudussa.