En tiedä mitä mieltä tässä ketjussa saa olla mutta pistänpä omaa ajatusvirtaani sekaan haluamatta sen kummemmin väitellä.
Omasta mielestäni NATO:n ja USA:n tilanne on se, että ne eivät halua lähteä suoraan sotaan Venäjän kanssa ja myös nyt käynnissä olevassa Ukrainan sodassa Venäjä on eräällä tapaa sodassa nimenomaan NATO:a ja USA:ta vastaan. Ja edelleen tuohon liittyen USA ja NATO on mielestäni tehnyt aika selväksi, että he eivät sotaan osallistu siinä määrin, että joutuisivat Venäjän silmissä sodan osapuoliksi ja näin ollen vedetyksi siihen mukaan. Samaten NATO:n avoimien ovien politiikka on mielestäni sitä, että he eivät varmasti missään tilanteessa haluaisi myöntää edellistä ja näin ollen jo uskottavuuden nimissä ei voi sanoa kuin, että ovi on auki uusille hakijoille, jotka ehdot täyttävät. Lasketaan täysin sen varaan, että NATO:n jäsenmaihin ei Venäjä hyökkää, muutoinhan varmaan olisi voitu pikajäsenyys järjestää myös Ukrainalle tavalla tai toisella...
Nyt tuosta minulle tulee ainakin mieleen signaali heikkoudesta NATO:n puolelta vaikka jäsenmaasta ei tässä kyse olekaan, kuten myös se, että hiljaisesti hyväksytään yhteen maahan hyökkääminen, ainoastaan tukemalla hyökkäyksen kohdetta siten, että pysytään pois sodan osapuolena olemisesta. Tuossa olisi mielestäni lännen joukkojen pitänyt lähteä heti mukaan ja ottaa luulot pois hyökkääjältä vaikka mitä olisi yritetty pelotteena käyttää, oli jäsen tai ei.
Nyt käytännössä Turkki on meidän liittymisen blokannut ja jälleen NATO:n kommentit näyttää olevan, että tässä on kyse NATO:n jäsenmaan huolista (oliko nyt turvallisuus vai mitä sen uutisoitiin olevankaan), mutta pointti se, että kommentit eivät ole olleet suinkaan sellaisia NATO:n puolelta, että lopettakaa tuo höpötys Turkki ja hyväksykää uudet hakijat, vaan se, että neuvotelkaa keskenänne. Myös jo NATO:n yhtenäisyyden ja uskottavuuden kannalta sisäistä eripuraa ei saisi näyttää. Samoin USA näyttää aika hyvin pesevän kätensä tästä ja toteavan, että tämä on Turkin ja hakijamaiden välinen asia sopia. Ehdot vaan ovat sopimisen mahdollistamiseksi sellaiset, että niihin tuskin kumpikaan maa voi myöntyä, joten otetaan sitten ennemmin (ilmeisesti) se riski, että omat nuorukaiset saadaan pistää maata puolustamaan, jos tilanne eskaloituu naapurimaan suunnalta tänne.
Vähän myös itseäni epäilyttää tuo motiivi mikä Turkin mielen alustavien jäsenyyttämme puoltavien mielipiteiden ja niiden välittömän muuttumisen hakemuksen jättämisemme varmistumisen aikoihin aiheutti. Ehkä Turkki todellakin vain taktikoi saadakseen omia vaatimuksia läpi, tai taustalla on jokin lehmänkauppa Venäjän kanssa kuitenkin.
Jos tilanne jää junnaamaan tähän, että hakemus on sisällä mutta se ei etene, on se meille pahin mahdollinen, verrattuna siihen, että olisi pysytty aikaisemmassa mutta viestitty selvästi, että siinä myös aiomme pysyä.
Muutenkin viestinnässä näihin asioihin liittyen olisin itse valinnut aika paljon erilaisen taktiikan, enemmän tyylillä pidä ystävät lähellä mutta viholliset vielä lähempänä, eikä näyttää mitä oikeasti ajattelee.
www.hs.fi
