Laitetaan tässä kuvakavalkadin jatkoksi oma lyhyt pyörähistoriikki. Piikkiä ei koskaan ollut joten aloitetaan mopolla. Vuosi on 1984 ja pyörä on upouusi Tunturi Supersport jota en viritellyt yhtään (ainakaan siten että faija olisi huomannut):
Tuolla ajettiin ajokorttiin asti (1986), jonka jälkeen ei pitkään aikaan 2-pyöräistä. Vuonna 1995 sitten alkoi taas innostaa, ja ostin halvalla Honda VF750F:n joka oli ensimmäinen oma oikea pyörä. Kavereiden pyörillä olin ajellut, ja olisi kai pitänyt aloittaa jollain pienemmällä/järkevämmällä mutta ei järki tuolloinkaan paljon päätä pakottanut. Tuosta hajosi 2-vaihde joten ajelin vuoden verran ilman. Ja kansipahvit paloivat ynnä muuta pikkuongelmaa, mutta V4-kone oli mukava.
Se vaihtui sitten 1997 uudempaan V4:seen, Honda VFR750F:ään jolla ajelin vuoteen 2002 asti, varmaan jotain 80tkm tuli ajettua. Hyvä pyörä vaikka siinä tasasuuntaja kerran kärähti ja jätti tielle jossain Keravalla. Sen kaveriksi hankin 2002 metsäpyöräksi valkokilpisen XR400R:n. Ja opin että ei enää ikinä pyörää ilman sähköstarttia.
Vuonna 2002 VFR vaihtui toistaiseksi ainoaan tehdasuutena ostamaani pyörään, Honda VTR1000F:ään. V-twin kiehtoi mutta muuten pyörä oli hieman sieluton. Tuolla mentiin pitkin eurooppaa, mm. Barcelonaan aateekoo-konferenssiin, Amsterdamiin toiseen nörttitapahtumaan ja ties minne. Pieni tankki, isot 54mm tuplakaasarit ja iso kulutus teki sen että paras matkapyörä se ei ollut, tankilla pääsi ehkä 250km jos sitäkään. Mutta mutkateillä vallan mainio. Tällä ajelin 4:ssä vuodessa noin 89.000 kilsaa ja pistin vaihtoon.
VTR vaihtui Honda CBR1100XX:ään 2006, jolla mentiin mm. Nordkappiin ja vaikka minne. Paljon (mutta ei liian) paljon tehoja, siinäkin hieman sähkövikoja, hyvät jarrut ja erinomaiset valot/äänimerkki. Mainio matkapyörä.
Blackbirdilla ajelin vuoteen 2010 asti jolloin merkki vaihtui Suzukiin, ja samalla 2008 Hayabusalla mennään neljättätoista vuotta. Siinä oli 9995 kilsaa mittarissa kun ostin sen, nyt on kohta 155tkm. Olen tainnut löytää omani vihdoin kun vaihtotarve ei ole ollut kovin suuri. Tällä menty pitkin eurooppaa, ajeltu räntäsateessa työmatkaa, vedetty Nurburgringiä ja vaikka mitä. Pikkuvikoja on ollut mutta ei suurempia murheita. Gen-3 kiinnostaisi kyllä, ehkä sitten kun asuntolaina maksettu (viimeinen erä nyt syyskuussa).
Ja kun keski-iän kriisi kärjistyi niin hankin tuon kaveriksi -93 Savage 650:sen vuonna 2022. Leppoisa papatin jolla ei mennä pitkälle saatikka lujaa. Mutta painaa 100kg vähemmän kun busa, on helppo huollettava/korjattava/tuunattava ja kaikinpuolin harmiton. Tälläkin on jo menty nelisentuhatta kilsaa parissa vuodessa.
Vielä on harkinnassa kolmas pyörä, joku matkaenduro skuttaan. Ehkä Himalayan 450 jos ei löydy toimiva vanha Suzuki DR650/800 jostakin. Ja jos voitan lotossa.
Laittakaa te pyöriänne, muittenkin kokemuksia on mukava lukea ja niistä voi usein oppia uutta itsekin. Hyvää juhannusta kaikille motoristeille!