Mitä et enää siedä videopeleissä?

[perato]

Taas parissa pelissä perätysten (Arkham Knight ja Spec ops the line) niin pakko valittaa samasta asiasta kuin aina ennen.

Joku omnipotentti hahmo hölisee jonku kaiutinjärjestelmän kautta pelaajalle kaikenmaailman monologeja ja juonta "kuljetetaan" sitä kautta eteenpäin. Batmanissä sen voi jotenkuten temaattisesti antaa anteeksi, mutta on nyt vittu ku jossain hiekkamyrskyn valtaamassa dubaissa on rakennettu joku miljardin kaiuttimen verkosto rakennuksesta rakennukseen josta saadaan vastustajille jonku tyypin ääntä ulos jatkuvalla syötöllä ja itellä oli vaikeuksia saada telkusta ulos ääni kaiuttimiin samassa huoneessa. Sit ne kaiuttimet on jopa oikeesti silleen kymmenen kaiuttimen könttänä roikkumassa aina jossain nurkassa tai portaikossa ettei vahingossakaan mene ohi joku höpötys.

Ylipäätään tuo pakotus että joudut kuuntelemaan jotain ja oma hahmo tuppisuuna kuuntelee sitä meuhkaamista. Aika monessa ns. huumoripainotteisessa(GTA, Far Cry yms.) pelissä tämä on just sitä, et joku aivan urpo hahmo meuhkaa ihan hirveesti jotain tyhmää monologia ja pelihahmon on vaan pakko osallistua johonki ihan tyhmään tehtävään ku ei uskalla sanoa että, ei kiinnosta. Aika monesti se on joku elokuvaohjaaja tms.

"Terve hahmo, työnnetään ilotulitteita muiden ihmisten perseeseen!"
"mut"
"Ei muttia, tule nyt anaalialienit valtaa muuten maailman"
"ok"

 

[S4squatch]

Nykyään pelejä julkaistaan aivan järkyttävällä tahdilla, eikä aika vain riitä siihen kaikkeen. Pelaamiseenkaan ei tahdo löytyä samalla tavalla motivaatiota, koska se tuntuu jotenkin tylsältä touhulta nykyään. Ja sitten vielä ne lisäosat… Juuri kun olet saanut jonkun pelin pelattua läpi, niin siihen julkaistaan joku lisäpaketti. Sitten pitäisi taas palata siihen peliin ja käytännössä “pakottaa” itsensä pelaamaan.

Esimerkkinä omalta kohdaltani viimeisen viiden vuoden aikana olen saanut läpi tasan kaksi peliä, Elden Ringin ja Kingdom Come: Deliverancen. Molemmat olivat loistavia pelejä, mutta Elden Ringin lisäriin en vain yksinkertaisesti jaksanut koskea. Olisi pitänyt taas muistaa, miten peliä edes pelataan, kun kuukausien jälkeen kaikki oli unohtunut. Ei enää tällaista.

Tästä syystä en nykyään jaksa edes yrittää pysyä mukana pelimaailman tahdissa.

 

[perato]

Tästä syystä en nykyään jaksa edes yrittää pysyä mukana pelimaailman tahdissa.

Nojoo, eipä tuossa tahdissa pysy enää mukana vaikka kuinka pelaisi. Osa peleistä pitää pelata toiseenkin kertaan, joskus ännännen kerran. Uusia pelejä ei oo koskaan kiire betatestaamaan täydellä hinnalla ja ilmasia pelejä tarjotaan vasemmalta ja oikealta(eikä siis pelkästään mitään euron indieräpellystä). Pelkästään sellasia pelejä mitä haluan ja aion pelata/testata on joku yli 600 tunnin backlogi, siihen sit ne pelit joita ei oo ostettu ja uudelleen pelattavat. Pikkuhiljaa on pääsemässä tälle vuosikymmenelle peleissä.

Redditissä tuli joskus vitusti kuraa niskaan ku ihmettelin jotain peliä jolla oli 100 miljuunaa pelaajaa ja en ollut koskaan siitä kuullutkaan. Lähinnä siis se ihmetys oli että miten pahasti voi tipahtaa kelkasta vaikka pelaa lähes päivittäin ja paljon erilaisia pelejä.

 

[Gespard]

En siedä uusia pelejä, 95% on keskeneräisiä julkaisussa.

 

[Atmos]

Staattiset maailmat ja npc:t.

Nykyajan avoimen maailman roolipeleissä npc:t seisoo paikoillaan ja harvoin reagoivat pelaajaan. Niitä ei voi enää edes tappaa jos siltä tuntuu.

Toinen asia on pelimaailman interaktiivisuuden puute. Kaikki objektit on pultattu maahan kiinni ja painovoimaa ei ole.

En olisi ikinä uskonut kun Skyrim julkaistiin että miten edelläkävijä se olikaan.

 

[Xiyng]

Staattiset maailmat ja npc:t.

Nykyajan avoimen maailman roolipeleissä npc:t seisoo paikoillaan ja harvoin reagoivat pelaajaan. Niitä ei voi enää edes tappaa jos siltä tuntuu.

Toinen asia on pelimaailman interaktiivisuuden puute. Kaikki objektit on pultattu maahan kiinni ja painovoimaa ei ole.

En olisi ikinä uskonut kun Skyrim julkaistiin että miten edelläkävijä se olikaan.

Skyrimissähän ei edes tainnut olla hirveästi uutta tällä saralla Oblivioniin verrattuna. Vanhemmat sarjan pelit odottavat omalta osaltani edelleen backlogilla, mutta käsittääkseni sen sijaan Oblivionissa tuli Morrowindindiin verrattuna uutta (Radiant AI), vaikka monella saralla varmaan takapakkia tulikin.

 

[Atmos]

Skyrimissähän ei edes tainnut olla hirveästi uutta tällä saralla Oblivioniin verrattuna. Vanhemmat sarjan pelit odottavat omalta osaltani edelleen backlogilla, mutta käsittääkseni sen sijaan Oblivionissa tuli Morrowindindiin verrattuna uutta (Radiant AI), vaikka monella saralla varmaan takapakkia tulikin.

Mikä tekee tästä vielä absurdimman ottaen huomioon että Oblivion on melkein 20 vuotta vanha peli.

 

[L7RR]

Pelien ikäraja tuntuu olevan mieluummin suositusikä, jonka ylittänyt ei jaksa kiinnostua aiheesta. Esim. Horizon Zero Dawnia (remastered) tylsempää peliä en ole aikoihin pelannut. Alle 13 vuotiaille ehkä mukava peli, itse huomasin 10 tunnin jälkeen joka tehtävän olevan samaa jauhamista. Oli ongelma mikä tahansa, se ratkaistaan samalla tavalla. Mennään paikalle, tapetaan kaikki ja poistutaan paikalta. Samaa 80 tuntia. Mitään dramaattista tai yllättävää peli ei sisällä. Ei myöskään huumoria.

 

[Hämpylä]

Japsiropet,orpo poika,kadonnut isä,pääpomo isä,postinjakaja isä,kuollut isä,naapurin keijo onkin isä,alakerran naapuri isä,kuollut mutta elää sittenkin isä,eli kaikki japsiropet,eri päivä,samaa paskaa isä. Tietty myös pelit missä ketulla sale kassin kokoiset kassit ja jäniksellä kirkkovene on no can do.

 

[lehtv]

Tästä tuleekin mieleen, että alkaa hiljalleen tympiä kiire, joka ei oikeasti olekaan kiire. Usein siis annetaan ymmärtää, että on kiire, mutta toisaalta usein näissä tilanteissa voi vaikka pysähtyä paikalleen vaikka loputtomiin ilman mitään ongelmaa.

Oma lukunsa ovat myös pelit, joissa kiire ei usein ole oikeasti kiire paitsi joissain yksittäisissä tilanteissa, joita ei voi mitenkään tunnistaa oikeasti kiireellisiksi. Tulee mieleen ainakin Cyberpunk 2077, jossa suurimman osan tehtävistä saa väitetystä kiireestä huolimatta tehdä ihan milloin tahansa, mutta jotkin yksittäiset tehtävät pitää oikeasti tehdä riittävän pian, ellei halua niiden epäonnistuvan.

Tämä. Lähes kaikki open world pelit lankeavat tähän ansaan. Pelaaja joutuu joko teeskentelemään kuten jossain kynä ja paperi -roolipelissä konsanaan, että kiire on aito, tai antaa immersiivisyyden murentua. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja. Pelien pitäisi olla pelimekaniikassaan ja pelaajalle annetussa informaatiossa yhteneviä ja sisäisesti konsistentteja. Jopa Kingdom Come 2 jota paljon ylistetään lankeaa tähän käytännössä koko ajan, ja ainoa tapa pelata peliä immersiivisesti on teeskennellä 100% ajasta että se mitä ihmiset maailmassa sanovat ja mitä quest logilla lukee itseasiassa pitää paikkansa.

 

[Raxama]

Japsiropet,orpo poika,kadonnut isä,pääpomo isä,postinjakaja isä,kuollut isä,naapurin keijo onkin isä,alakerran naapuri isä,kuollut mutta elää sittenkin isä,eli kaikki japsiropet,eri päivä,samaa paskaa isä. Tietty myös pelit missä ketulla sale kassin kokoiset kassit ja jäniksellä kirkkovene on no can do.

Luin tän pariinkin kertaan ja tässä vissiin puhutaan jostain tosi spesifistä pelistä, tai peleistä. Ku ei mulle kovinkaan montaa japsiropea tuu mieleen mitkä noin pahasti keskittyy isään. Tai siis ei yhtäkään nyt kun miettii.

 

[masax]

Luin tän pariinkin kertaan ja tässä vissiin puhutaan jostain tosi spesifistä pelistä, tai peleistä. Ku ei mulle kovinkaan montaa japsiropea tuu mieleen mitkä noin pahasti keskittyy isään. Tai siis ei yhtäkään nyt kun miettii.

Fallout 3. Ei kyllä japsirope, mutta isää etsittiin.

 

[tenux]

Fallout 3. Ei kyllä japsirope, mutta isää etsittiin.

Fallout 4, toisinpäin, etsitäänkin poikaa, nojoo vähän tönkkö tarina, muutoin ok.
Star wars elokuvat ei peli, siinä sitä isäsyndroomaa...

Kävelysimulaattori ja aika tylsä sellainen, moni hyväkin peli vähän sortuu tähän. Näitä tuntuu riittävän.
Tosin hyviäkin kävelysimulaattoreitakin on.

 

[Xiyng]

Tämä. Lähes kaikki open world pelit lankeavat tähän ansaan. Pelaaja joutuu joko teeskentelemään kuten jossain kynä ja paperi -roolipelissä konsanaan, että kiire on aito, tai antaa immersiivisyyden murentua. Molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja. Pelien pitäisi olla pelimekaniikassaan ja pelaajalle annetussa informaatiossa yhteneviä ja sisäisesti konsistentteja. Jopa Kingdom Come 2 jota paljon ylistetään lankeaa tähän käytännössä koko ajan, ja ainoa tapa pelata peliä immersiivisesti on teeskennellä 100% ajasta että se mitä ihmiset maailmassa sanovat ja mitä quest logilla lukee itseasiassa pitää paikkansa.

Oma lukunsa on se, että em. Cyberpunk 2077:n tapauksessa "kiireellistä" tekemistä tuntuu tulevan niin paljon, että noin ei pysty pelaamaan ilman, että petos lähes aina paljastuu silti - tai ehkä homma toimisi, jos ihan oikeasti unohtaisi kaiken muun saman tien "kiireelliseen" törmätessä, mutta se on perin ikävä tapa pelata pelejä, joissa iso osa iloa on juurikin tekemisen vapaus.

 

[lehtv]

Oma lukunsa on se, että em. Cyberpunk 2077:n tapauksessa "kiireellistä" tekemistä tuntuu tulevan niin paljon, että noin ei pysty pelaamaan ilman, että petos lähes aina paljastuu silti - tai ehkä homma toimisi, jos ihan oikeasti unohtaisi kaiken muun saman tien "kiireelliseen" törmätessä, mutta se on perin ikävä tapa pelata pelejä, joissa iso osa iloa on juurikin tekemisen vapaus.

Joo, usein open world peleissä logille kertyy paljon samanaikaisia sivutehtäviä ja peli ei vaikuta antavan pelaajalle mitään syytä priorisoida mitään niistä toisten yli tai varsinkaan main questin yli, muuta kuin ehkä tehtävän sijainti kartalla ("teenpä tämän tehtävän tässä matkalla tuonne pääobjektiiville" jne). Tämä itsessään on tietenkin ongelma koska se kyseenalaistaa miksi niitä sivutehtäviä ylipäätään on niin paljon. Tuntuu vähän siltä, että kehittäjien ratkaisu tähän ongelmaan on juurikin tuo keinotekoinen kiireellisyys - luullaan että pelaaja ei ota lisää tehtäviä jos jollain tehtävällä on kiire. Mutta tietenkään tuo ei toimi, jos tehtävällä ei oikeasti ole kiire.

Parempi ratkaisu ongelmaan olisi suunnitella sivuaktiviteeteista aidosti sellaisia että on pelaajalla vapaus suorittaa niitä milloin vain, ja että tämä kiireen puute myös olisi järkevää pelimaailman ja tilanteen kontekstissa. Toinen ratkaisu olisi väkisin rajoittaa sitä, kuinka monta sivutehtävää tai aikarajallista tehtävää on mahdollista ylipäätään aloittaa samanaikaisesti, ja sitten ne aikarajalliset olisivat aidosti aikarajallisia. Olen kokenut ihan hyväksi ratkaisuksi esim Kingdom Comessa tahallaan ottaa vähemmän tekemistä kerralla, ja yrittää tehdä yhden sivuquestin loppuun ennen toisen aloittamista, jos vain mahdollista - fokus säilyy paremmin ja tehtävillä tuntuu olevan enemmän väliä, mutta se ei kuitenkaan ota pois maailman tutkimisesta vapaasti ja tehtävien valitsemisesta vapaasti.

 

[masax]

Sit näissä lineaarisissa peleissä yleinen ongelma, kun voit mennä kahteen suuntaan ja koitat arvuutella, kumpi on se sivureitti missä saattais olla joku keräiltävä, ja kummasta lävähtää heti se "point of no return" - cutscene ja tarina menee eteenpäin vaikket haluaisi.

Juu tämä. Vielä lisätään, että pelissä ei ole muuta kuin automaattitalletus yhteen tiedostoon, niin sitten kun jää se kerättävä keräämättä, niin ainoa vaihtoehto sen saamiseksi on aloittaa peli alusta.

 

[tenux]

Juu tämä. Vielä lisätään, että pelissä ei ole muuta kuin automaattitalletus yhteen tiedostoon, niin sitten kun jää se kerättävä keräämättä, niin ainoa vaihtoehto sen saamiseksi on aloittaa peli alusta.

Lainauksena näihin molempiin joo tommonen vähän aina pelatessa aiheuttaa kutinaa, että miten tässä nyt kehtais mennä ja minne, pahimiillaan tulee sellanen "flow break" peliin ja pelin nautinto vähän kärsii.
mutta onneksi monissa peleissä on nykyään valinta ja ilmoitus haluatko jatkaa, vai jäätkö kerään vimpaimia secret paikoista hetkeksi.
mutta sittenkön niitä polkuja alkaa kiertämään, menee helposti sellaiseksi kävelysimulaattoriksi peli.

tällasta point of no returnia kuitenkin ainakin indyssä ja muutaman vuoden takaisessa god of warissa oli, mitä itse pelannut noita viime aikoina, tosin molemmissa pääsee keräämään ne hilavitkuttimet pelin läpäisyn jälkeen, joka tosin ei enää kiinnosta tuossa vaiheessa.
Ja melkoisen kävelymarssin perässä joku mystinen ruukku, jos Gizan pyramidiin alimmista kerroksista pitää lähteä puuttuvaa kääröä 100% läpäisyyn hakemaan, harvempi pelaaja näitä tekee, joskus ehkä ite, mutta jos peli läpi niin yleensä pitää taukoo ja ettii uutta pelattavaa jo

 

[perato]

Lainauksena näihin molempiin joo tommonen vähän aina pelatessa aiheuttaa kutinaa, että miten tässä nyt kehtais mennä ja minne, pahimiillaan tulee sellanen "flow break" peliin ja pelin nautinto vähän kärsii.
mutta onneksi monissa peleissä on nykyään valinta ja ilmoitus haluatko jatkaa, vai jäätkö kerään vimpaimia secret paikoista hetkeksi.
mutta sittenkön niitä polkuja alkaa kiertämään, menee helposti sellaiseksi kävelysimulaattoriksi peli.

tällasta point of no returnia kuitenkin ainakin indyssä ja muutaman vuoden takaisessa god of warissa oli, mitä itse pelannut noita viime aikoina, tosin molemmissa pääsee keräämään ne hilavitkuttimet pelin läpäisyn jälkeen, joka tosin ei enää kiinnosta tuossa vaiheessa.
Ja melkoisen kävelymarssin perässä joku mystinen ruukku, jos Gizan pyramidiin alimmista kerroksista pitää lähteä puuttuvaa kääröä 100% läpäisyyn hakemaan, harvempi pelaaja näitä tekee, joskus ehkä ite, mutta jos peli läpi niin yleensä pitää taukoo ja ettii uutta pelattavaa jo

Ei kyl tuu mieleen yhtään putkessa liikkuvaa peliä jossa olis joku point of no return varoitus. Noita löytyy lähinnä noissa open world tyyppisissä peleissä missä eteneminen ei ole lineaarista.

Nyt kuitenkin puhutaan tilanteesta missä peli etenee yhdessä putkessa joissa toisinaan alla olevia haaroja, joissa vasemmalla on joku collectible ja oikealla tossa punasessa kohdassa koko käytävä sortuu ja maailma räjähtää ja pelihahmo tippuu johonki kaivoskärryyn joka vie kilometrin päähän ja autosave pyörylä pyörii ja tonne C:lle ei voi palata muuten kuin pelaamalla koko taso(tai jopa peli) alusta. Pelatessa et käytännössä voi tietää kummassa suunnassa peli etenee ja toisaalta mistään et voi tietää tuleeko joku point of no return tossa tasossa kun ne yhtäkkiä saattaa tulla varoittamattakin sinemaattisuuden saavuttamiseksi.

 

[kaiosun]

Avoimen maailman "tee missä järjestyksessä tahansa" pelit. Tekoälyssä menty takapakkia jo varmaan HL1 lähtien ja nykyään ei voida vaatia edes vaikeaa vastutajaa AI:sta, joten miksi saataisiin muuttuva maailma...Skyrim osoitus tuosta "olet tehnyt kaiken, pyörit täällä kaupungilla, mutta mulle oot neverheard" hah. Eikä se ole tuosta ainakaan parantunut.

 

[S4squatch]

Avoimen maailman "tee missä järjestyksessä tahansa" pelit. Tekoälyssä menty takapakkia jo varmaan HL1 lähtien ja nykyään ei voida vaatia edes vaikeaa vastutajaa AI:sta, joten miksi saataisiin muuttuva maailma...Skyrim osoitus tuosta "olet tehnyt kaiken, pyörit täällä kaupungilla, mutta mulle oot neverheard" hah. Eikä se ole tuosta ainakaan parantunut.

Eikös noihin NPC hahmoihin voisi soveltaa jotain AI mallia tyyliin ChatGPT. Osaisi vastata jotain järkevää ja oppisi pelisi aikana tapahtumista/vanhoista keskusteluista.

 

[kolistelija]

Eikös noihin NPC hahmoihin voisi soveltaa jotain AI mallia tyyliin ChatGPT. Osaisi vastata jotain järkevää ja oppisi pelisi aikana tapahtumista/vanhoista keskusteluista.

Harhailevat AI NPC:t olisi kyllä viimeinen mitä itse kaipaisin. Sellaisiahan tosin kovaa vauhtia kehitellään.. puuh..

 

[timetraveller]

Eikös noihin NPC hahmoihin voisi soveltaa jotain AI mallia tyyliin ChatGPT. Osaisi vastata jotain järkevää ja oppisi pelisi aikana tapahtumista/vanhoista keskusteluista.

Skyrimiin on tehty sellainen modi.

Tästä suoraan kohtaan 1:36 siihen miltä näyttää:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[xarot]

Peleistä on alkanut tulla järkyttävän pitkiä samalla kun uusia pelejä tulee liukuhihnalta. Osa pelaajakunnasta alkaa olla jo vanhempaa, ja 100-150 tunnin satsaaminen yhteen peliin tarkoittaa aika monen kuukauden tahkoamista. Samalla ei halua oikein koskea mihinkään toiseen peliin että edes muistaa näppäinkontrollit joka pelikerralla. Sitten tulee DLC:eitä joiden tahkoaminen alkaa tuntua jo toiselta työltä. Tykkään itse enemmän tiukoista, tiiviistä paketeista vaikka läpipeluuarvoa ei välttämättä hirveästi olisikaan (The Longest Journey 1999 - en ole vieläkään unohtanut tarpeeksi...). Pelin täytyy olla todella hyvä, että pitkän tarinan jaksaa tahkota alusta loppuun. On tietysti poikkeuksiakin, kuten Witcher 3 ja Cyberpunk joiden läpipääsy oli lähinnä haikea kokemus. HowLongToBeat:n avulla tulee suunniteltua mitä viitsisi edes alkaa pelaamaan.

On tietysti sekin, että ennen pelit olivat lyhyitä mutta vaikeita. Nyt taas saattavat olla helppojakin mutta tusinakontenttia on liikaa. Tuntuu että ysärin ja 2000-luvun alkupuolella on paljon pelejä, joihin palaa helposti mielellään. Tai osa sellaisia, joissa itse pelattavuus on niin hyvä, että sitä arvostaa vielä tänäkin päivänä. Mutta jokin sadan tunnin satsaus toisen kerran - ehkä ei. Noh, vanhoja pelejä pelatessa saattaa ajoittain myös hämmästyä tekniikan degeneroitumista esim. että kas, edessä on aita, ja siitä voi jopa hypätä yli tai rikkoa sen toisin kuin nykypeleissä. Nykypeleissä kun edes puolijumala God of War ei pääse puuaidasta läpi.

 

[Lare]

Epärealistiset ja väkisin tehdyt puzzlet ärsyttävät. Pelaan nyt Plague Tale Requiemia ja vaikka se on ihan hyvä peli, olisi jotkut puzzlet voinut jättää tekemättä.

Esimerkki puzzlesta: Iso huone, jossa on useita puusta tehtyjä tasoja. Jotenkin yhden nurkassa olevan tason päälle on saatu nostettua painava arkku, jonka luokse pitäisi päästä. Se on kuitenkin liian korkealla kiipeämiseen. Vaiheet puzzleen ovat kutakuinkin seuraavat:

1. Kiipeä tikkaita pitkin toisen tason päälle hakemaan työnnettävät kärryt (kuinka uniikkia)
2. Vie kärryt käsin käytettävää hissiin ja tuo takaisin alatasolle
3. Työnnä kärryt sen tason viereen, jonka päällä iso arkku on
4. Kiipeä arkun luokse kärryjen päältä

Realistisesti ajatellen tuossa huoneessa ei ole mitään järkeä. Miksi rakentaa useita eri tasoja, jos kaikki voisi olla maan tasalla ja silloin ei tarvittaisi hissiä? Ja jos on pakko saada tavaraa kahteen kerrokseen, miksei tehdä yhtä isoa tasoa toiseksi kerrokseksi useamman pienen sijaan? Ja miten painava arkku on nostettu sen tason päälle, jonka vieressä ei ole hissiä? Lisäksi oli hyvä sattuma, että tässä arkussa sattui olemaan juuri yhtä ja tarvittavaa resurssia.

Dead Space Remakessa alkoi myös ärsyttämään väkinäiset puzzlet. Katossa menevä koura kuljetti tavaraa liukuhihnan tapaan. Sen reitti oli vain tehty niin typerästi, että matkan varrella oli kulkusiltoja estämässä kouran etenemistä. Niitä piti käydä nostamassa manuaalisesti sillä välin, kun yritti pysyä hengissä vihollisten hyökkäyksiltä. Lisäksi koura liikkui tuskaisen hitaasti. Myöhemmin vastaava liukuhihnakoura tuli myös ulkona vastaan. Ulkona olisi varsinkin tilaa tehdä esteettömämpi reitti.

Dying Light 2:sta valitin jo aiemminkin. Yhdessä tehtävässä oli isossa katedraalissa yläparvilla generaattoreita, joiden jokaisen luokse piti kiivetä haastavaa reittiä. Pelillisesti jo ensimmäisen kiipeämisen jälkeen alkoi turhauttamaan. Realismin kannalta tuossa ei myöskään ollut järkeä. Miten auton kokoiset generaattorit oli nostettu yläparville? Miksi niiden piti sijaita eri puolilla katedraalia, eikä esim. maassa vierekkäin? Ja miksi niitä piti olla useita?

 

[perato]

Epärealistiset ja väkisin tehdyt puzzlet ärsyttävät. Pelaan nyt Plague Tale Requiemia ja vaikka se on ihan hyvä peli, olisi jotkut puzzlet voinut jättää tekemättä.

Esimerkki puzzlesta: Iso huone, jossa on useita puusta tehtyjä tasoja. Jotenkin yhden nurkassa olevan tason päälle on saatu nostettua painava arkku, jonka luokse pitäisi päästä. Se on kuitenkin liian korkealla kiipeämiseen. Vaiheet puzzleen ovat kutakuinkin seuraavat:

1. Kiipeä tikkaita pitkin toisen tason päälle hakemaan työnnettävät kärryt (kuinka uniikkia)
2. Vie kärryt käsin käytettävää hissiin ja tuo takaisin alatasolle
3. Työnnä kärryt sen tason viereen, jonka päällä iso arkku on
4. Kiipeä arkun luokse kärryjen päältä

Realistisesti ajatellen tuossa huoneessa ei ole mitään järkeä. Miksi rakentaa useita eri tasoja, jos kaikki voisi olla maan tasalla ja silloin ei tarvittaisi hissiä? Ja jos on pakko saada tavaraa kahteen kerrokseen, miksei tehdä yhtä isoa tasoa toiseksi kerrokseksi useamman pienen sijaan? Ja miten painava arkku on nostettu sen tason päälle, jonka vieressä ei ole hissiä? Lisäksi oli hyvä sattuma, että tässä arkussa sattui olemaan juuri yhtä ja tarvittavaa resurssia.

Dead Space Remakessa alkoi myös ärsyttämään väkinäiset puzzlet. Katossa menevä koura kuljetti tavaraa liukuhihnan tapaan. Sen reitti oli vain tehty niin typerästi, että matkan varrella oli kulkusiltoja estämässä kouran etenemistä. Niitä piti käydä nostamassa manuaalisesti sillä välin, kun yritti pysyä hengissä vihollisten hyökkäyksiltä. Lisäksi koura liikkui tuskaisen hitaasti. Myöhemmin vastaava liukuhihnakoura tuli myös ulkona vastaan. Ulkona olisi varsinkin tilaa tehdä esteettömämpi reitti.

Kieltämättä saa kyl monen pelin kanssa ummistaa silmät näille typeryyksille ja pelillistämisille. Tietenkään kaikki ei voi olla realistista mutta eniveis vois noita etes vähä miettiä eikä aina vaan mennä "tää on peli". Oma pet peave on kyl kynttilämeret mitä millon missäkin hylätyssä haudassa tms.

 

[kolistelija]

Itse pelaan pelit sillä ajatuksella että ne ovat pelejä. Ei niiden kuulu olla realistisia, vaan viihdyttäviä. Ei sillä ole mitään väliä onko puzzlen tausta realistisia tai mitenkään järkeviä jos vaan itse puzzle on hauska. Pelkän peliajan pidentämisen takia tehdyt puzzlet ovat joka tapauksessa ihan kauheita (ei liity juoneen eikä ole millään tavalla kiva ratkaistava vaan juuri tuollainen liikuta resurrsi A paikkaan B jotta resurssin C saa käyttöön).

Ehkä tämä samalla liittyy keskusteluun pelien pituudesta. Itse toivon että pelit olisivat mahdollisimman pitkiä, mutta vain jos ne ovat hyviä. Se tarkoittaa sitä ettei siinä ole tuollaista venytystä vaan oikeaa tekemistä ja juonta (tai vaikka hahmon kehittämistä). Liian paljon on tullut pelattua pelejä jotka on läpi jo muutamassa pelisessiossa. Niin harvoin nykyään tulee hyviä pelejä, että kiva vaan jos pelistä saa puoleksi vuodeksi tekemistä. Liian usein on se tilanne ettei markkinoilla vaan yksinkertaisesti ole peliä joka kiinnostaisi, mutta peliaikaa voisi löytyä. Tätä se kai on tämä setämiespelaaminen kun on tottunut 90-luvun ja 2000-luvun alun peleihin, jolloin nykypelit liian usein tuntuvat liian tylsiltä tai sitten ovat pilattu jollain markkinapaikkaroskalla tmv.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Itse pelaan pelit sillä ajatuksella että ne ovat pelejä.

Aika monella on kadonnut jo todella kauas se pelien alkuperäinen idea eli pako siitä harmaasta realismista mitä tämä maailma on. Zombieita avaruudessa höökii päälle mutta mietitään että miksi rautakouran raide on tehty epärealistisesti eikä ole mietitty esteettömyyttä realistisesti? Aika ulapalla ollaan jo tuossa kohtaa sanoisin.

 

[Algron28]

Itselle on kans tuo realistisuusajattelu vähän vierasta. Olen aina pitänyt pelissä tärkeimpänä hyvää tarinaa mutta nykyisin tuntuu että pelejä pusketaan niin tuskassa ulos että aika sattuman kauppaa on sellaisten erityisen hyvien pelien löytäminen.

Sitten asia joka todella ärsyttää on se että varsinkin indie peleissä tuntuu monesti löytyvän hyvin potentiaslisia raakileita jotka valitettavan usen tuntuu jäävän sitten aika puolitiehen viimeistelynsuhteen, joskus joka niin että aletaan dlc:tä tai jotain toista pelia pukkaamaan.

 

[Xiyng]

Ainakin omalla kohdallani uskottavuusodotuksiin vaikuttaa aika paljon sekin, millaisella otteella peli on yleisesti ottaen liikenteessä. Joissain peleissä on ihan selvästi niin kevyt ote, että vapauksia sallitaan enemmänkin, mutta joissakin on aika realistiset raamit monellakin tapaa, jolloin silmään pistää ikävällä tavalla erikoisuudet, joita kevyemmissä hupailuissa sallittaisiin. Ei minua Left 4 Dead 2:ssa häiritse, vaikka vuoristoradan huipulta juoksee pari metriä leveän kyltin takaa sata zombia, mutta vähän vakavammassa zombipelissä se alkaisi ihan varmasti ärsyttää.

 

[perato]

Niin, vaikka nyt "realistinen" termiä käytetään niin en tarkoita itse että pitää olla meidän maailmalle realistinen vaan omalle maailmalle uskottava. Jotkut asiat sit menee päällekäin. Uskottavuus ja pelin sisäine logiikka merkitsee. Taikapelissä saa olla taikaa, muttei se silti sitä tarkota että kaikki voi olla mitä sattuu koska "fantasia" ja "onhan tässä taikuuttakin". Tuntuu monesti aika laiskalta miten noita pelillisiä asioita laitetaan peleihin, varsinki open world.

 

[miksu8]

Eikös noihin NPC hahmoihin voisi soveltaa jotain AI mallia tyyliin ChatGPT. Osaisi vastata jotain järkevää ja oppisi pelisi aikana tapahtumista/vanhoista keskusteluista.

Tämä tulee olemaan iso edistysaskel. Hahmoilla on omat tavoitteet ja persoonansa ja voivat auttaa/häiritä pelaajaa aidon oloisesti jos polut risteävät.

 

[miksu8]

Sellainen fiilis että kaikki pelit on jo nähty 10+v sitten. Kaavat on hiottu "täydellisyyteen" ja niitä toistetaan hieman eri graffoilla.

 

[Mikkos]

Sellainen fiilis että kaikki pelit on jo nähty 10+v sitten. Kaavat on hiottu "täydellisyyteen" ja niitä toistetaan hieman eri graffoilla.

Onneks kaikki ei ole Ubisofteja vaan silloin tällöin tulee ihan jotain uuttakin, tosin harvemmin.

 

[miksu8]

Onneks kaikki ei ole Ubisofteja vaan silloin tällöin tulee ihan jotain uuttakin, tosin harvemmin.

Indiepelejä olisi vaikka kuinka kun vain jaksaisi selata läpi.

 

[perato]

Tämä tulee olemaan iso edistysaskel. Hahmoilla on omat tavoitteet ja persoonansa ja voivat auttaa/häiritä pelaajaa aidon oloisesti jos polut risteävät.

Tulee mieleen jonku alkuperäisen stalkerin mainospuheet ennen julkasua. Olikohan jotenki näin että "siellä maailmassa seikkailee muitakin päähahmon kaltaisia tyyppejä tekemässä tehtäviä ja näihin sit siellä törmäillään ja jutellaan yms. ja taistellaankin koska motiivit" Liekkö mitää näistä sit saatiin ite peliin, jotain tyyppejä siellä seiso notskilla mut ei niil kyl mitää perusvihua kummempaa agendaa ollut.

Kukahan uskaltais tehä pelin jossa AI voi pelata pelaajaa ennen pelin ns. loppuun.

 

[masax]

Huomasin että en enää siedä yhtään typeriä openworld ropelluksien fetch-questeja. Nyt kun Assassin creed ollut pinnalla, niin kokeilin jatkaa kauan sitten kesken jäänyt odysseyta. Vähän aikaa jaksoi, mutta heti kun tuli tehtävä että mene kilometrin päähän hakemaan jotain ja taas kilometri takaisin, niin empähän koske koko paskaan ainakaan seuraavaankaan puoleen vuoteen.

 

[Survion]

Kukahan uskaltais tehä pelin jossa AI voi pelata pelaajaa ennen pelin ns. loppuun.

Mieleen tulee vanha Space Rangers 2, jossa helpoimmilla vaikeustasoilla pelimaailma pelasi itse itsensä voittoon, pelaajan osallistumisesta huolimatta.
Ruuvia kiristämällä pelaajalta sitten vaadittiinkin enemmän todellista osallistumista.

Pelin vaikeusastetta pystyi muutenkin alussa muokkaamaan varsin vapaasti ja monipuolisesti, pelkästään vihollisalusten hiparimäärän kasvattamisen sijaan.

 

[Jirza]

Assassin's Creed Originsissa ja varsinkin Odysseyssa ärsytti, että päätehtävät olivat leveleihin sidottuja. Esim. jotkut tehtävät vaativat 40 leveliä. Mitä en siis voi enää sietää, että on pakko grindata leveleitä, että voit jatkaa tarinaa.

 

[Lare]

Assassin's Creed Originsissa ja varsinkin Odysseyssa ärsytti, että päätehtävät olivat leveleihin sidottuja. Esim. jotkut tehtävät vaativat 40 leveliä. Mitä en siis voi enää sietää, että on pakko grindata leveleitä, että voit jatkaa tarinaa.

Muistan Odysseyksestä myös, että viimeinen tehtävä vaati ihan älyttömästi grindausta. Level-vaatimus hahmon sen hetken leveliin oli paljon korkeammalla. Oli aika tuskaa ja piti googlailla helppoja tapoja saada leveliä lisää. En tiedä, onko Shadowsissa yhtä paha tilanne tuon suhteen. Joku ainakin valitteli vastaavaa.

 

[Paskisti]

Muistan Odysseyksestä myös, että viimeinen tehtävä vaati ihan älyttömästi grindausta. Level-vaatimus hahmon sen hetken leveliin oli paljon korkeammalla. Oli aika tuskaa ja piti googlailla helppoja tapoja saada leveliä lisää. En tiedä, onko Shadowsissa yhtä paha tilanne tuon suhteen. Joku ainakin valitteli vastaavaa.

Just aloitin monen vuoden jälkeen Originsin new game plussan levelillä 40 ja nyt voi suoraan pelata juonen läpi. Valhallan jälkeen aika ankeita ne linnoitusten putsaukset, mutta hiippailu ja salakaadot ovat toteutettu paremmin. Onneksi tällä kertaa ei tartte grindata yhtään kun kaikki tavarat ja leveli jo löytyy. Silmiinpistävä ero pelien välillä on ihmisten määrä ja Valhalla todella tuntui tyhjältä.

En koko ketjua lukenut läpi niin en tiedä mainittiinko siitä, että moni on hinkannut vuosien aika ison kasan pelejä ja voi olla että kaikki on jo nähty. Ei niitä uusia innovaatioita enää synny kuten peliteollisuuden ollessa vielä jalostumassa. Sama vaivaa musiikkia ja elokuvia kun tusinaa tulee tuutista ja isot julkaisut on turvallisia jotta rahanteko on varmaa.

Minulla ei ole oikeastaan mitään mitä sieti ennen ja nyt huonosti, paitsi putkijuoksuja. Jonkinlainen avoin maailma on oltava ettei ala ahistamaan ja joku uudehko Tomb Raider (2018?) oli jo rajoilla onko liian putkimainen.

 

[Tommila]

Skyrimiin on tehty sellainen modi.

Tästä suoraan kohtaan 1:36 siihen miltä näyttää:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Tämä oli ihan loistava

 

[tenux]

Huomasin että en enää siedä yhtään typeriä openworld ropelluksien fetch-questeja. Nyt kun Assassin creed ollut pinnalla, niin kokeilin jatkaa kauan sitten kesken jäänyt odysseyta. Vähän aikaa jaksoi, mutta heti kun tuli tehtävä että mene kilometrin päähän hakemaan jotain ja taas kilometri takaisin, niin empähän koske koko paskaan ainakaan seuraavaankaan puoleen vuoteen.

Tästä muistuu mieleen Starfield, en kyllä missään näin järjetöntä määrää tuota hakemista ole nähnyt.
Tulee mieleen että olen errand boy/girl. Ei se peli silti ihan umpisurkea ollut, mutta aika nopsaa tuli burn out jos noita guesteja teki, lisäksi jos paikka ei ollu kaupunki mistä haettiin vaan joku random luola, niin ne on kaikki lähes samanlaisia, samoissa paikoissa lootit, samat vihut samoissa paikoissa, vaihtelevutta ei juurikaan, pelkkää random copy paste AI bullshit regeniä.
Alussa taisi olla 4-5 eri luolastoa (POI), nyt on sentään enemmän kun tullu päivityksiä.

Lisäksi siihen jatkuvat latausruudut ja alati jankuttavat dislike/like companionit, joille jos erehtyit puhumaan, sulle avautui companion special quest joka oli pakko tehdä, että pääsit eroon lukitusta kumppanista.

Kerroinko vielä että kun hait sitä hilavitkutinta, niin saattoi olla mahdollista, että joudut odottelemaan jonkun vitun koko game of thronesin kaikkien jaksojen verran hiton paskaa dialogita jota ei aina voi skipata, kun joku myyjä npc voi jumittaa, jos et kuuntele sitä dialogia "oikein" vaan yrität skipata.

 

[S4squatch]

Mikäs muuten tuossa on, että tosi monessa uudessa pelissä mitä nyt kokeillut, niin grafiikat on jotenkin todella suttuisia. Latasin juuri paljon hehkutetun Cyberpunkin, niin maksimi asetuksilla ilman DLLS/FSR, natiivi resolla todella suttuisen näköistä joka puolella. Samalta näytti myös pari vuotta sitten kun kokeilin RTX3070 ja 4K näytöllä. Vastaava huomannut myös muissa peleissä. Ennen pelit sai muistaakseni todella teräviksi ja tekstuureiltaan tarkoiksi.

Lisäksi kontrasti näyttää jotenkin niin yliampuvalta. Liikaa tummaa joka puolella. Gamma asetettu niin, että tuo ”barely visible” näkyy juuri ja juuri.

 

[perato]

Mikäs muuten tuossa on, että tosi monessa uudessa pelissä mitä nyt kokeillut, niin grafiikat on jotenkin todella suttuisia. Latasin juuri paljon hehkutetun Cyberpunkin, niin maksimi asetuksilla ilman DLLS/FSR, natiivi resolla todella suttuisen näköistä joka puolella. Samalta näytti myös pari vuotta sitten kun kokeilin RTX3070 ja 4K näytöllä. Vastaava huomannut myös muissa peleissä. Ennen pelit sai muistaakseni todella teräviksi ja tekstuureiltaan tarkoiksi.

Voi mennä pieleen mut pakotettu TAA/dlaa/ fxaa voi olla yks tekijä. Siksikin dlss qualitya on kehuttu paremmaksi kuin perus kun se ilmeisesti ohittaa ton jotenki. En oo teknonörtti nii en tiedä tämän tarkemmin mutta redditissä tullut useamman kerran porua vastaan asiasta

Eli osa noista anti-aliasing jutuista tuottaa pehmeää kuvaa ja osassa ne on vakiona ilman että saa pois päältä.

Reddit - The heart of the internet

www.reddit.com

 

[Sadness]

Kannttaa muuten kokeilla erilaisia Reshade/ENB juttuja, monesti noilla saa kuvasta selkäemmän mutta vastapainoksi suorituskyky voi laskea dramattisesti, monesti noilla "suttu" effekteillä haettaan kevyempää GPU kuormaa.

Esim Resident Evil 2 3 ja Days Goneen saa hyviä Reshadeja millä saa kuvasta selkäemmän ilman filttereitä ja pienellä GPU hitillä.

 

[S4squatch]

Kannttaa muuten kokeilla erilaisia Reshade/ENB juttuja, monesti noilla saa kuvasta selkäemmän mutta vastapainoksi suorituskyky voi laskea dramattisesti, monesti noilla "suttu" effekteillä haettaan kevyempää GPU kuormaa.

Esim Resident Evil 2 3 ja Days Goneen saa hyviä Reshadeja millä saa kuvasta selkäemmän ilman filttereitä ja pienellä GPU hitillä.

Ok tuo kyllä surullinen tilanne, että tarvitaan kolmannen osapuolen softia, jotta pelit saa näyttämään hyvältä ja tarkalta. Esim. CS2:sta löytyy hyvät vanhan kunnon ajan säädöt, esim MSAAx8. Kaikki täysillä näyttää niin pirun hyvältä ja skarpilta.

 

[Agalash]

Ok tuo kyllä surullinen tilanne, että tarvitaan kolmannen osapuolen softia, jotta pelit saa näyttämään hyvältä ja tarkalta. Esim. CS2:sta löytyy hyvät vanhan kunnon ajan säädöt, esim MSAAx8. Kaikki täysillä näyttää niin pirun hyvältä ja skarpilta.

Niinpä. Aivan samaa mieltä. On se vaan kumms ku ei enää paljoa jakseta vaivaa säätää noiden kanssa.

 

[AsiJu]

Mikäs muuten tuossa on, että tosi monessa uudessa pelissä mitä nyt kokeillut, niin grafiikat on jotenkin todella suttuisia. Latasin juuri paljon hehkutetun Cyberpunkin, niin maksimi asetuksilla ilman DLLS/FSR, natiivi resolla todella suttuisen näköistä joka puolella. Samalta näytti myös pari vuotta sitten kun kokeilin RTX3070 ja 4K näytöllä. Vastaava huomannut myös muissa peleissä. Ennen pelit sai muistaakseni todella teräviksi ja tekstuureiltaan tarkoiksi.

Lisäksi kontrasti näyttää jotenkin niin yliampuvalta. Liikaa tummaa joka puolella. Gamma asetettu niin, että tuo ”barely visible” näkyy juuri ja juuri.

Tervetuloa moternin pelaamisen ja temporaalisen antialiasoinnin maailmaan.
TAA tekee kuvasta pehmeän ja nämä sen korvaavat DLSS, FSR, XeSS skaalaukset samoin.

Antialiasointimenetelmänä TAA on hyvä, mutta kääntöpuolena tulee tämä tietty pehmeys kuvaan ja temporaalisuus on leivottu pelimoottoriin.
Vaikka sen joissain peleissä saakin pois päältä niin sitten kuva on hirveää sahalaitasotkua.
Jos TAA lisäksi on SMAA tai FXAA käytössä niin se vielä pahentaa pehmeyttä.

Tuota voi yrittää kompensoida käyttämällä NVIDIAn tai AMD:n image sharpening ominaisuutta, löytyy ajurien ohjauspaneelista kummallakin.
Peleissä itsessään on usein myös terävöitysasetus.
Varsinkin AMD:n CAS toimii usein hyvin.

Reshade on toinen vaihtoehto tietysti.

Jos mietit mikäs tässä sitten on erona vanhempiin peleihin niin niissä ei ollut temporaalista renderöintiä.
AA toteutettiin eri tekniikalla tai sitä ei ollut ollenkaan. Näin yleistäen.

Paremmin tietävät voi täsmentää lisää.

 

[Saarinen_]

Midnight Gunssin jälkeen kaikki muut fps pelit movementin puolesta tuntuu kuin sulta varastettais aikaa ( lue: fps pelien movement on siis nykyään aivan liian tahmeaa, hidasta, epäpalkitsevaa, jotta aivan liian monimutkaisiksi vedetyt asemekaniikat (recoil, travel distance, etc) sekä nettikoodi voitaisiin oikeuttaa jollain tavalla, sekä nettikoodien suunnittelu meiningillä että " pitää pystyä pelaamaan 100 ms:llä vs 100ms) on luonut tilanteen että nykyää kaikki cs2 tapaiset pelit omaavat nettikoodin ja mm järjestelmän jotka ovat fundamentaalisella tasolla rikki ja aiheuttaa enemmän stressiä ja vihaa kuin iloa ja ajattomuuden tunnetta (se tunne jota pääsit kokemaan 2000-luvun taitteessa kun pelasit sen ajan parhaita pelejä isdn/adsl 256kbps) noin 50ms vs 50ms max 1000km säteellä olevia vs.

 

[S4squatch]

Ainiin jäi mainitsematta aiemmin, mutta nyt tuli mieleen. Moninpelit, ei vaan maistu yhtään enää tuollaiset. Ennen tuli esim. Battlefield 4 pelattua paljonkin, mutta enää ei kyllä jaksaisi vastaavia. CO-OP pelejä olen aina "vihannut".