Mitä et enää siedä videopeleissä?

[Bigfoot007]

Kaikki ratkaisut tehdään moninpelin ehdoilla ja yksinpeli on vain pakollinen kylkiäinen
Avoin pelimaailma, jossa ei ole oikeaa sisältöä
Keinotekoinen online only vaatimus ja jatkuvat pakkopäivitykset, jotka eivät lisää käytännössä mitään peliin
Mikromaksut kaikissa muodoissaan
DLC tungetaan mukaan heti julkaisussa, eli osa valmiista pelistä on jätetty erillisen maksumuurin taakse
Unity ja Epätodellinen koneisto
Activisionin pohjaton ahneus

 

[miksu8]

Just vasta tajusin että yksi typerimmistä jutuista peleissä on palkitseminen siitä että pelaat. Onko pelit nykyään niin huonoja että pitää antaa digitimantteja palkinnoksi ajan hukasta? Käytännön esimerkki joku kaupunginrakentelupeli missä pitää suorittaa tehtäviä, eli yllätys yllätys, rakentaa taloja. Palkkioksi saat timantteja.

 

[Mikkos]

80 luvulta periytyneet asiat, joita ei tarvitsisi sietää uuden teknologian myötä mutta joidenkin älypäiden mielestä se on retroa. Pikkutarkat hypyt tai kankea ohjaus ensimmäisen Castlevanian malliin. Liian pitkät pomotaistelut. Jokaisesta virheestä palaat takaisin esim. 30 minuutin pelaamisen päähän. Rajatut uudelleenyritykset. Ei mahdollisuutta tallentaa peliä. Keinotekoinen nykiminen tai grafiikan vilkkuminen.

Tää on kyllä ihan hyvä.
Toisaalta, monissa nykypeleissä ei taas kuolemista rankaista juuri mitenkään. Korkeintaan jotain rahaa menettää mikä muutenkin on koko pelissä turhaa. Ja kun kuolemasta ei rangaista niin ei sitä oikein ole mitään mieltä pelata mitenkään erikoisesti vaan nappi pohjaan ja eteenpäin ja kun kuolee niin uutta yritystä. Vähän kun pelais pokeria virtuaalirahalla. Millään ei ole väliä kun tietää että kosahtaa niin voi yrittää heti uudelleen. Eli mun mielestä pitäis olla JOKU rankaisumenetelmä niin sais vähän ajattelemaan sitä pelaamista enemmän ja miettimään riskejä. Joissain peleissä, esim. No Mans Skyssä oli niin että jos kuolit vaikka kesken avaruustaistelun niin menetit kaikki romus ja sun piti kiirehtiä hakemaan ne takaisin koska muuten joku muu saattoi ne ottaa. Tuossa on jo vähän sitä mieltä että miettii kahdesti haluaako lähteä taisteluun henkselit paukkuen. Tai vaikka vois olla niin että jos kuolet niin menetät sen hetkisen aluksen jolloin pitää miettiä kaksi kertaa millä aluksella ja millä riskillä lähtee liikenteeseen.

 

[xarot]

Pakko lisätä tähän että muita ihmisiä. Lähes 30 vuotta pelannut yhtä FPS-nettipeliä ja nykyään nuorimmatkin pelaajat alkaa olla minimissään kolmissa-nelissäkymmenissä, yli 70-vuotiaitakin kuulemma löytyy. Eilen tuli taas sitä tahtia suoria vihaviestejä ja fuck sitä fuck tätä että ihmetyttää mikä ihmisiä netissä oikein vaivaa kun saa papparaiset raivoamaan tietokoneen näppäimistön avulla. Etenkin kun kyseessä on peli jonka community ainoastaan hiipuu eikä tule enää koskaan kasvamaan tai palaamaan millään tavalla entiseen. Kai sitä sitten tekee pelissä jotain oikein kun on jatkuvasti suoranaisen vihan kohteena.

 

[Jumi]

Aseiden päivitys. Se on normaali asia melkein jokaisessa toimintapelissä ja tuo etenemisen tunteen, mutta samalla se myös haittaa uusien aseiden käyttämistä.

Elden Ringissä kun löysi kiinnostavan aseen ei sitä kannattanut käyttää, ellei sitä saanut päivitettyä samalle tasolle mitä nykyinen ase on. Oli aika työlästä teleportata jonnekin pelin alkupäähän jossa olisi sopivan tasoisia vihuja ja saisi käsityksen kuinka ase lopulta oikeasti toimii ja kuinka paljon se tekee poise damagea. Aseiden päivitys on liian kallista puuhaa, tai jopa mahdotonta kun ylimääräisiä päivitysmateriaaleja ei ole vielä tuossa vaiheessa peliä ole olemassa.

Kukaan ei edes huomais jos tuo otettaisiin pois ja lisättäisiin tilalle joku yleinen melee damagen päivitys juttu.

 

[akse]

Ainiin jäi mainitsematta aiemmin, mutta nyt tuli mieleen. Moninpelit, ei vaan maistu yhtään enää tuollaiset. Ennen tuli esim. Battlefield 4 pelattua paljonkin, mutta enää ei kyllä jaksaisi vastaavia. CO-OP pelejä olen aina "vihannut".

Tullut myös pelattua paljon battlefieldejä ja muita isompia räiskintöjä. Jotenkin tuntuu että ihan kuin pelaisi botteja vastaan kun kaikki muutenkin jotain randomeja, jotenkin tuntuu niin turhalta grindaukselta

Vähän ikävä jotain CS servereitä missä tuli pelattua samoilla servuilla ja alkoi muistamaan jo nickejä jotka pyöri servulla. Vaikka olivatkin "randomeja" eli en tuntenut RL niin tuntui kuitenkin että pelaisi ns. "kavereiden" kanssa.

Sama juttu aikanaan Diablo2 kun pelailit niin näit samoja tyyppejä peleissä etenkin hardcorea kun pelasi. Nykyään kai pelaajamäärät niin suuria että vaikea löytää samanlaista porukkaa ja tämän lisäksi nämä matchmaking jutut sekoittavat kaikki aina eri peleihin muutenkin.

 

[perato]

Kaikenmaailman parry+riposte mekaniikat jotka tarjoaa jonku miljoona lämää verrattuna perusiskuihin, joka pakottaa semmoseen hinkuttavaan pelityyliin jossa vaan odotellaan vihun lyöntiä että joko väistetään tai sit parry+riposte. Hack+slash pelien headshot. Ainoa jossa siitä oon tykänny oli Kingdom Come jonka taistelu oli muuten niin työlään vaikiaa, et mahollisti eteenpäin pääsyn.

 

[Xiyng]

Aseiden päivitys. Se on normaali asia melkein jokaisessa toimintapelissä ja tuo etenemisen tunteen, mutta samalla se myös haittaa uusien aseiden käyttämistä.

Elden Ringissä kun löysi kiinnostavan aseen ei sitä kannattanut käyttää, ellei sitä saanut päivitettyä samalle tasolle mitä nykyinen ase on. Oli aika työlästä teleportata jonnekin pelin alkupäähän jossa olisi sopivan tasoisia vihuja ja saisi käsityksen kuinka ase lopulta oikeasti toimii ja kuinka paljon se tekee poise damagea. Aseiden päivitys on liian kallista puuhaa, tai jopa mahdotonta kun ylimääräisiä päivitysmateriaaleja ei ole vielä tuossa vaiheessa peliä ole olemassa.

Kukaan ei edes huomais jos tuo otettaisiin pois ja lisättäisiin tilalle joku yleinen melee damagen päivitys juttu.

En muista, olenko maininnut vielä täällä, mutta nykyään koen jatkuvan tavaroiden löytämisen ja vertaamisen usein varsin rasittavaksi. On siinä toki oma hupinsakin, mutta mitä suurempi osa pelin parissa vietetystä ajasta kuluu tavaroita vertaillen, sitä rasittavammalta pelin pelaaminenkin tuppaa tuntumaan. Suurin osa roinasta on sellaista, että sen pystyy melkein silmät sidottunakin tuomitsemaan turhakkeeksi, mutta silti niiden tarkasteluun menee aikaa, kun tavaraa kertyy pahimmillaan aika hirvittävää vauhtia. Varusteiden päivitys vie tätä mahdollisesti vielä huonompaan suuntaan vähän riippuen.

 

[perato]

Jos peli hukkaa mun aikaa bugisuudellaan, nii se on aika anteeksiantamatonta nykyään. Pelaan yleensä pelini jossain siellä 2-4v julkasusta, niin ei pitäs enää ihan hirveesti olla mitään gamebreaker bugeja. Nyt Hogwartsissa lyhyen ajan sisään useampi bugi jotka pakotti lataamaan, yhen kanssa menetin parin tunnin peluut. Korpeaa kyl rajusti tämmönen.

 

[Kalalla]

Liian pitkät checkpointit ja että ei voi pysäyttää kesken. Oldschool Runescape on tätä muutamassa bossissa/raidissa. Pakko mennä 15min tai jopa 30min-50min homma läpi kerralla, jos tulee jotain ja pakko keskeyttää niin on sitten alusta.

 

[JC1954]

Niinkin pieni asia kuin tuuliefektit.
Roskaa ja lehtiä lentää niin helvetisti ilmassa, keskellä kaupunkiakin.
Efekti toimisi paremmin kun ihan joskus lentäisi lehti tai pari eikä tuntuisi siltä että juuri ruudun ulkopuolella on tuulikone käynnissä ja joku dumpppaa siihen säkkikaupalla syksyllä haravoituja lehtiä...

 

[perato]

Niinkin pieni asia kuin tuuliefektit.
Roskaa ja lehtiä lentää niin helvetisti ilmassa, keskellä kaupunkiakin.
Efekti toimisi paremmin kun ihan joskus lentäisi lehti tai pari eikä tuntuisi siltä että juuri ruudun ulkopuolella on tuulikone käynnissä ja joku dumpppaa siihen säkkikaupalla syksyllä haravoituja lehtiä...

En tiiä riippuuko kaupungista, mut ainaki itelle näi rannikon asukkaana tuo tuuli nimenomaan tuo sitä eloa. Dying Light ja Witcher 3 esimerkkeinä missä tuosta on valitettu mut itelle tullut tunnelmallisempi fiilis. Esim viimepäivät ku tuullut nii kyl täällä on ilma sakeana kaikennäköstä kukan terälehteä ja voikukan pölypalloa.

 

[Kautium]

Pakkoanimaatiot/cutscenet. Ei helkutti sentään mitä skeidaa joutua katsomaan peleissä tuntitolkulla jotain merkityksettömiä animaatioita ja vaikka ne olisivat tekijöiden mielestä olevinaan kuinka merkittäviä tahansa, niin silti pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus hypätä niiden yli (koska ne voivat olla tuttuja jostakin muualta tms). Pelit peleinä ja elokuvat erikseen.

Viimeisimpänä esimerkkinä God of War: Ragnarök, jonka pelaamiseen loppui mielenkiinto kokonaan noin tunnin jälkeen. Bonuksena typerät quick time eventit ja se, ettei päähahmo kykene tässä paskeessa edes hyppäämään. Ei tällaisia vaan jaksa. Joku oli kommentoinut tästä ihan osuvasti alla olevan videon kommenteissa näin: "Walking simulator! Conversations sucks! Story suck , exploration suck , Kratos suck , boy suck , boxes with nothing everywhere!"

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

.

 

[Stellar]

Niinkin pieni asia kuin tuuliefektit.
Roskaa ja lehtiä lentää niin helvetisti ilmassa, keskellä kaupunkiakin.

Tämä alkoi itseäni vituttamaan erityisesti Ghost of Tsushimassa ja jos oikein muistan niin RDR2ssa

 

[terotin]

Liika kädestä pitäminen tai pakkotutoriaalit. Etenkin jos peliä voisi pelata uudelleen useammalla eri tyylillä, mutta joka kerta tulee alkuun se yksi ja sama osio.

Riittäisi että uudet asiat kerrottaisiin lyhyesti tekstiruutuna näytön nurkassa, ilman että lyödään peli tauolle ja alleviivataan asiaa kameran ja/tai opashahmon kanssa.

Esim Fallout 3 voi modilla hypätä suoraan ulko-ovelle, josta varsinainen peli alkaa. Sen jälkeen saat pelata varsin itsenäisesti miten haluat. Mutta x360 ilman modia alusta aloittamisen kynnys oli varsin suuri.

 

[JC1954]

Tämä alkoi itseäni vituttamaan erityisesti Ghost of Tsushimassa ja jos oikein muistan niin RDR2ssa

Eka kerran törmäsin tähän jossain Test Drive pelissä, että piti modata lehdet pois.
Sitten muistaakseni Watch Dogs...
RDR2ssa en muista moista, että olisi häirinnyt ja sitä on tullut pelattua paljon.
Ghost of Tsushima, pikkuisen vasta aloittanut ja kyllä olet aivan oikeassa...

 

[Jumi]

Liika kädestä pitäminen tai pakkotutoriaalit. Etenkin jos peliä voisi pelata uudelleen useammalla eri tyylillä, mutta joka kerta tulee alkuun se yksi ja sama osio.

Riittäisi että uudet asiat kerrottaisiin lyhyesti tekstiruutuna näytön nurkassa, ilman että lyödään peli tauolle ja alle viitataan asiaa kameran ja/tai opashahmon kanssa.

Esim Fallout 3 voi modilla hypätä suoraan ulko-ovelle, josta varsinainen peli alkaa. Sen jälkeen saat pelata varsin itsenäisesti miten haluat. Mutta x360 ilman modia alusta aloittamisen kynnys oli varsin suuri.

Huonot tutoriaalit on pieni mutta raivostuttava asia! Jopa yksinkertaisista indiepeleistä löytyy nykyään sellainen.

Steam Next Festillä kuukausi sitten tuli ladattua paljon demoja ja niissä lähes jokaisessa oli työläs ja raivostuttava tutoriaali. Yhdessä sivulta kuvatussa 2D moottoripyöräpelissä jossa ei ollut kuin kaasu & jarru, oli kummallisia pausetuksia joissa selitettiin mitä kaasu ja jarru tekee. Sitten vielä erikseen pausettamalla että ilmassa pyörä kallistuu samoilla napeilla! AAAA! Lisäksi se ensimmäinen ja ainoa rata oli äärimmäisen tylsä.

AAA-peleissä on monesti myös aivan pelin alussa pitkä walk'n'talk, jonka aikana ei voi tehdä muuta kuin kävellä hiljaa eteenpäin. Sen pitäisi kai virittää tunnelmaan, mutta ne on ollu minusta todella tylsiä. Toisaalta, eipä nykypäivän AAA-peleissä yleensä ole kiinnostavaa gameplayta ja hahmon ohjausta.

Tuntuu että pelintekijät luulevat pelaajien olevan täysin avuttomia, eivätkä kykene yksinkertaisenkaan omatoimiseen oppimiseen.

 

[myrskyviitta]

Huonot tutoriaalit on pieni mutta raivostuttava asia! Jopa yksinkertaisista indiepeleistä löytyy nykyään sellainen.

Steam Next Festillä kuukausi sitten tuli ladattua paljon demoja ja niissä lähes jokaisessa oli työläs ja raivostuttava tutoriaali. Yhdessä sivulta kuvatussa 2D moottoripyöräpelissä jossa ei ollut kuin kaasu & jarru, oli kummallisia pausetuksia joissa selitettiin mitä kaasu ja jarru tekee. Sitten vielä erikseen pausettamalla että ilmassa pyörä kallistuu samoilla napeilla! AAAA! Lisäksi se ensimmäinen ja ainoa rata oli äärimmäisen tylsä.

AAA-peleissä on monesti myös aivan pelin alussa pitkä walk'n'talk, jonka aikana ei voi tehdä muuta kuin kävellä hiljaa eteenpäin. Sen pitäisi kai virittää tunnelmaan, mutta ne on ollu minusta todella tylsiä. Toisaalta, eipä nykypäivän AAA-peleissä yleensä ole kiinnostavaa gameplayta ja hahmon ohjausta.

Tuntuu että pelintekijät luulevat pelaajien olevan täysin avuttomia, eivätkä kykene yksinkertaisenkaan omatoimiseen oppimiseen.

Hyvin suunniteltu ja rakennettu peli opettaa kaiken lennosta, tuollainen kuvailemasi tutoriaali on vain surkeaa pelisuunnittelua. Sen tietää heti pelaavansa jotain sekundaa jos peli aliarvioi pelaajaa tuollaisilla surkeasti toteutetuilla opastuksilla, itselläni lähtee yleensä tuossa kohtaa uninstall.exe

 

[Algron28]

Mitä tuossa on youtubesta vuosien varrella erilaisia let's play videoita kattonut niin kyllä osa porukkaa on niin tampioita että vaikka kuinka isolla fontilla joku asia kerrotaan niin oravan keskittymiskyvyllä onnistuvat sen sivuuttamaan ja sitten ihmetellään että mitä pitää oikein tehdä. Ei ole ihan helppo löytää sellaista kaikille toimivaa juttua.

 

[Xiyng]

Mitä tuossa on youtubesta vuosien varrella erilaisia let's play videoita kattonut niin kyllä osa porukkaa on niin tampioita että vaikka kuinka isolla fontilla joku asia kerrotaan niin oravan keskittymiskyvyllä onnistuvat sen sivuuttamaan ja sitten ihmetellään että mitä pitää oikein tehdä. Ei ole ihan helppo löytää sellaista kaikille toimivaa juttua.

Toki YouTube-videoissa on sekin puoli, että "pitkäksi" aikaa lukemaan jumittumisen varmastikin pelätään olevan tylsää sisältöä (varmaan enemmän tai vähemmän perustellustikin). Tosin jos näin onkin, viitseliäämpi sisällöntuottaja saattaisi vaikka leikata videosta lukemisen pois...

 

[myrskyviitta]

Mitä tuossa on youtubesta vuosien varrella erilaisia let's play videoita kattonut niin kyllä osa porukkaa on niin tampioita että vaikka kuinka isolla fontilla joku asia kerrotaan niin oravan keskittymiskyvyllä onnistuvat sen sivuuttamaan ja sitten ihmetellään että mitä pitää oikein tehdä. Ei ole ihan helppo löytää sellaista kaikille toimivaa juttua.

Tulee mieleen tää Cuphead tapaus vuosien takaa jossa vanhanliiton pelijournalistilla oli hankaluuksia.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Joskus on vaan hyvä oppia vähän kärsivällisyyttä ja pysähtyä pohtimaan, olit sitten täysi tardi tai mädättänyt aivosi jollain tiktokilla.

 

[Randomizer]

Liika kädestä pitäminen tai pakkotutoriaalit. Etenkin jos peliä voisi pelata uudelleen useammalla eri tyylillä, mutta joka kerta tulee alkuun se yksi ja sama osio.

Riittäisi että uudet asiat kerrottaisiin lyhyesti tekstiruutuna näytön nurkassa, ilman että lyödään peli tauolle ja alleviivataan asiaa kameran ja/tai opashahmon kanssa.

Esim Fallout 3 voi modilla hypätä suoraan ulko-ovelle, josta varsinainen peli alkaa. Sen jälkeen saat pelata varsin itsenäisesti miten haluat. Mutta x360 ilman modia alusta aloittamisen kynnys oli varsin suuri.

Bethsan pelit sentään yleensä antaa mahiksen tallentaa ennen ulos menemistä ja voit samalla edata hahmosi kokonaan uusiksi siinä jos niikseen tulee.

Itse en voi sietää semmoisia pelejä jossa kaikenlaisia toimintoja ja näppäinkomboja on liikaa. Niitä on ihan mahdoton muistaa, muutenkuin hinkkaamalla tuntikausia peliä mutta tällöin mun mielenkiinto ei yleensä riitä opettelemaan niitä selkärankaan jos peli ei sitten muuten ole poikkeuksellisen mukaansa tempaava. Toisekseen, kun pidät taukoa pelistä, sun pitää opetella ne kaikki uusiksi kun ei niitä kaikkia voi muistaa.

 

[terotin]

AC Mirage jäi kesken juuri näppäinkombojen takia. Meni väkisinkin napit sekaisin, kun oli kaksi erilaista torjunta+vastaisku vaihtoehtoa joista piti valita oikea. Hyvä jos sen yhden saisi ajoitettua oikein.

 

[Stellar]

Pelejä joissa on vain ns. Check-point tallennus, mikään ei vituta yhtä paljon kuin tahkota uudelleen ja uudelleen viimeiset 10 minuuttia....ompa joskus käynyt niinkin että ukolla ollut tyyliin 1hp ja vihollinen juuri ampumassa kun peli on päättänyt tehdä autosaven ja ylikirjoittanut edellisen.

Myös tiukat aikarajat lähes aina aiheuttavat jonkinsortin v-käyrän nousua.

Pelit joissa ei ole tehty pelin sisäistä tutoriaalia, sen sijaan linkki youtube videoon aiheuttaa allekirjoittaneessa ärtymystä.

 

[CaseAce]

Pelejä joissa on vain ns. Check-point tallennus, mikään ei vituta yhtä paljon kuin tahkota uudelleen ja uudelleen viimeiset 10 minuuttia....ompa joskus käynyt niinkin että ukolla ollut tyyliin 1hp ja vihollinen juuri ampumassa kun peli on päättänyt tehdä autosaven ja ylikirjoittanut edellisen.

No tämä, mutta aika harvassa on ne uudet pelit jossa voi tallettaa milloin tahansa. Nuo on pahimpia missä ei ole mitään muuta kuin se yksi checkpoint, pitäisi aina olla kaksi checkpointtia, että voisi palata enemmän kuin 2 sekuntia taaksepäin jos on tarve. Toisaalta joku Max Payne tuntui jo vähän huijaukselta kun quicksave toimii joka paikassa, ja melkein ennen jokaista oven avaamista tuli tehtyä quicksave että jos tulee tiukka paikka niin quickload vaan ja uudelleen tietäen mitä oven takana on.

Pari ikävää paikkaa tuli heti mieleen, se oli joku näistä Tomb Raider trilogian pelistä jonka pelasin vaikeimmalla tasolla ja sitä ei voi vaihtaa helpommaksi kesken pelin. Oli ammukset ja kaikki vähissä, ja yhtäkkiä tuli iso taistelu ja checkpoint tietenkin ettei taaksepäin päässyt. Ei mitään jakoja ilman ammuksia ja health kittejä. Jouduin huijaamaan ja koitin juosta luoteja väistellen tarpeeksi kauas kunnes tuli seuraava checkpoint. Melkoisen monta yritystä tarvitiin. Ja paha maku jäi suuhun kun yksi hyvä tappelu meni ohi.

Toinen taisi olla jompi kumpi Wolfensteinin uusversio. Katsoin että hahaa, onpas hassu pyssy vihollisella, hieno vihreä laserjuovatähtäin, räiskitäänpä sillä välillä. Eipä aikaakaan kun tuli checkpoint ja taaksepäin ei päässyt, ja joku paha tappelu jossa tuli ties mitä vastaan, ja koitat sillä hernepyssyllä sitten räiskiä menemään. Se oli melkein chapterin lopussa ja chapterin uudelleen aloittaminen olisi ollut ison työn takana.

Eli joo, ei näin. Aina vähintään 2 viimeisintä checkpointtia pitäisi olla tallessa, jotta voi palata taaksepäin silloinkin kun uusi checkpoint tulee.

 

[masax]

Checkpoint tallennus vielä kun ensimmäiselle chechpointille menee pelin alusta ehkä pari tuntia. Itse ainakin aloitan hyvin monet pelit siten että katsotaan ensin introt ja alkuvideot ja vähän tutoriaalia ja ryhdytään varsinaiseen pelaamiseen myöhemmin. Sitten kun on tunnin katsellut, ja pitäis tehdä muita hommia välillä, niin pistääkö pelin poikki ja aloittaa sen toista tuntia kestäneen rupeaman alusta vai hampaat irvessä, vaikkei juuri edes kiinnostaa, etsii vaan sitä ensimmäistä checkpointia. Kummin tahansa, niin kiinnostus peliä kohtaan putoaa siinä kohtaa lähelle nollaa.

 

[CaseAce]

Checkpoint tallennus vielä kun ensimmäiselle chechpointille menee pelin alusta ehkä pari tuntia. Itse ainakin aloitan hyvin monet pelit siten että katsotaan ensin introt ja alkuvideot ja vähän tutoriaalia ja ryhdytään varsinaiseen pelaamiseen myöhemmin. Sitten kun on tunnin katsellut, ja pitäis tehdä muita hommia välillä, niin pistääkö pelin poikki ja aloittaa sen toista tuntia kestäneen rupeaman alusta vai hampaat irvessä, vaikkei juuri edes kiinnostaa, etsii vaan sitä ensimmäistä checkpointia. Kummin tahansa, niin kiinnostus peliä kohtaan putoaa siinä kohtaa lähelle nollaa.

Nojoo, tästä tuli vielä sellainenkin mieleen, että kun joissain peleissä esim. PS5:lla tallennus on niin nopeaa että se save-ikoni vaan vilahtaa nopeasti jossain kulmassa, etenkin jossain edellisen generaation pelissä jossa tekijä ei ole ottanut huomioon nopeaa levytoimintaa. Sitä ei välttämättä noteeraa, ja sitten ei tiedä milloin on edellinen checkpoint tehty, voiko sulkea pelin ilman että tarvitseen pitkään pelata samaa uudestaan vai pitääkö jättää taustalle pyörimään..

 

[perato]

Checkpointti ei ole omalla kohalla ongelma vaan se, että ei ole siihen yhdistettynä jotain save and exit game tyyppistä ratkaisua.

 

[Zeratul]

Olen huomannut, että vaikka aiemmin olen pelannut varsin paljon putkijuoksu -tyyppisiä yksinpelejä, niin nykyään en siihen enää oikein kykene. Jos pelissä ei ole mitään vapautta valita mitä tekee seuraavaksi tai liikkua ympäri maailmaa oman mielen mukaan, niin se tuntuu tylsältä. Siitä tulee vain tunne, että katsot leffaa, mutta et saa rentoutua samalla, vaan täytyy tehdä hommia, että se ylipitkä leffa etenee. Toki tämä on liioiteltu kuvailu ja pelin pelaaminen voi usein olla oikeasti todella hauskaa, vaikka se olisikin putkijuoksu, mutta en vain kykene enää innostumaan putkijuoksuista niin paljon, että aloittaisin niitä pelaamaan.

Monilla muilla tämä menee päinvastoin, kuten tästäkin ketjusta on saanut lukea, eli avoimet maailmat ovat alkaneet maistua puulta. Ymmärrän pointin tässäkin, koska usein ne avoimet maailmat on toteutettu huonosti, mutta toisaalta en juurikaan pelaa niitä heikkoja avoimen maailman pelejä.

Eli toivon peliltä avointa maailmaa, mutta sen täytyy olla myös laadukkaasti toteutettu.

 

[perato]

Olen huomannut, että vaikka aiemmin olen pelannut varsin paljon putkijuoksu -tyyppisiä yksinpelejä, niin nykyään en siihen enää oikein kykene. Jos pelissä ei ole mitään vapautta valita mitä tekee seuraavaksi tai liikkua ympäri maailmaa oman mielen mukaan, niin se tuntuu tylsältä. Siitä tulee vain tunne, että katsot leffaa, mutta et saa rentoutua samalla, vaan täytyy tehdä hommia, että se ylipitkä leffa etenee. Toki tämä on liioiteltu kuvailu ja pelin pelaaminen voi usein olla oikeasti todella hauskaa, vaikka se olisikin putkijuoksu, mutta en vain kykene enää innostumaan putkijuoksuista niin paljon, että aloittaisin niitä pelaamaan.

Monilla muilla tämä menee päinvastoin, kuten tästäkin ketjusta on saanut lukea, eli avoimet maailmat ovat alkaneet maistua puulta. Ymmärrän pointin tässäkin, koska usein ne avoimet maailmat on toteutettu huonosti, mutta toisaalta en juurikaan pelaa niitä heikkoja avoimen maailman pelejä.

Eli toivon peliltä avointa maailmaa, mutta sen täytyy olla myös laadukkaasti toteutettu.

Ite huomannut iän myötä, että vaikka "putkijuoksut" monesti maistuu, tuntuu ne paljon intensiivisemmiltä ja vaativammilta. Toisaalta jos ne on hyvin tarinavetoisia tai niissä on checkpoint järjestelmä, niin sellaisen käynnistäminenkin vaatii yleensä sen, että on reilusti aikaa pelata, koska ei jaksa vetää uudestaan välivideoita yms. ja jättää taisteluita kesken kun tulee taas aika lopettaa. Monessa open world pelissä on yleensä jotain kevyempää sivukauhtaa jota voi tehdä jos ei jaksa keskittyä täysillä tai ei ole aikaa paneutua pitemmäksi aikaa. Siksi useinkin käy niin, että jos peluussa on joku tiukka putkipeli niin pelitunteja kertyy vähemmän, kun ei tule sitten käynnistettyä etes peliä. Openworldissa voi käydä aina jotain tekemässä vartissakin, joka ehkä hyödyttää peliä jollain tavalla, vaikka joku sivu-questi tai poimimassa pari kysymysmerkkiä kartalta. Vähän sama ku 30min TV-sarja vs. 3h elokuva, ensimmäistä voi kattoa 6h putkeen, koska aina voi keskeyttää helposti ja jatkaa seuraavalla kerralla, 3h leffan kohalla keskeyttämisen kynnys on isompi ja aloittamisen myös.

 

[Zeratul]

Ite huomannut iän myötä, että vaikka "putkijuoksut" monesti maistuu, tuntuu ne paljon intensiivisemmiltä ja vaativammilta. Toisaalta jos ne on hyvin tarinavetoisia tai niissä on checkpoint järjestelmä, niin sellaisen käynnistäminenkin vaatii yleensä sen, että on reilusti aikaa pelata, koska ei jaksa vetää uudestaan välivideoita yms. ja jättää taisteluita kesken kun tulee taas aika lopettaa. Monessa open world pelissä on yleensä jotain kevyempää sivukauhtaa jota voi tehdä jos ei jaksa keskittyä täysillä tai ei ole aikaa paneutua pitemmäksi aikaa. Siksi useinkin käy niin, että jos peluussa on joku tiukka putkipeli niin pelitunteja kertyy vähemmän, kun ei tule sitten käynnistettyä etes peliä. Openworldissa voi käydä aina jotain tekemässä vartissakin, joka ehkä hyödyttää peliä jollain tavalla, vaikka joku sivu-questi tai poimimassa pari kysymysmerkkiä kartalta. Vähän sama ku 30min TV-sarja vs. 3h elokuva, ensimmäistä voi kattoa 6h putkeen, koska aina voi keskeyttää helposti ja jatkaa seuraavalla kerralla, 3h leffan kohalla keskeyttämisen kynnys on isompi ja aloittamisen myös.

Tuo intensiivisyys ja vaativuus ei oikeastaan ole omalta kannalta mikään plussa, koska aina vain enemmän haen peleiltä mahdollisuutta rentoutua. Haluan edetä omaan tahtiin ja omalla tyylillä, enkä välttämättä hae pelaamiselta suuria haasteita. Tämä siis yksinpeleissä. Moninpeleissä sitä haastetta usein haluaa, eli niitä tulee pelattua erilaisella mielentilalla.

Mutta muutoin samoilla jäljillä ollaan. Avoimen maailman pelejä on helppo käydä pelaamassa juuri sen verran kuin jaksaa tai mihin on aikaa. Samasta syystä tulee tosiaan katsottua sarjoja paljon enemmän kuin leffoja.

 

[Ryzkis40]

Itsellä myös iän myötä ilmeisesti tullut jotain syntyjen syvien pohdiskeluja ja on mennyt enemmän putkijuoksujen suuntaan, kun tuntuu ettei vaan "ole loppuelämää aikaa" pelata näitä avoimen maailman pelejä kun jää jumiin aina johonkin oheishäsläilyihin. Sitten pieni suorittaja sisimmässä on ahdistunut kun ei mitään pelejä pääse koskaan läpi asti.

 

[k334]

Skippaamattomat minuutin kestävät splash ruudut ja logot pelin käynnistäessä, tulee eksyttyä ripakasti nexusmods sivustolle korjausta hakemaan jahka vastaavaan törmää.

 

[hrtc]

"En enää siedä", enneminkin "siedän vähemmän". Ennen tuli puskettu hammasta purren, mutta nykyään tulee herkemmin tehtyä ALT+F4 -> Uninstall -> Refund (jos mahdollista).

- 1.a. Pakko tutoriaalit jotka vääntävät asiat ratakiskosta (olen pelannut kauemmin kuin moni nyky pelintekijä on elänyt, joten uskon oppivani pelin kun vain kerrotaan mitä nappeja pelissä käytetään)
- 1.b. Tutoriaalit jotka katkaisevat pelaamisen näyttääkseen jonkin typerän opetus videon
- 2. Quick Time -eventit, varsinkin sellaiset jotka on tungettu keskelle välinäytöstä
- 3. Roolipelit joissa ei voi vaikuttaa minkälaisella hahmolla pelaat (Witcherit ja keltaiset DeusExät ovat jääneet tästä syystä kesken, kun ei ole kiinnostanut olla Geraltti tai Aatami, vaikka pelien maailmoja olisi halunnutkin tutkia enemmän)
- 4.a. Pelit jotka pakottavat pelaamaan lapsi hahmolla jotain takaumia tms. (jos siis pelaajan hahmo on normaalisti aikuinen)
- 4.b. tai yleisesti pelit jotka yhdenäkin laittavat pelaamaan muuta kuin omaa hahmoa (esim. Johnny pätkät CP77:ssa - varsinkin kun pelaajalle annetaan valintoja, joilla ei ole mitään vaikutusta tarinaan)

 

[Rambo8]

Itse en siedä enää lainkaan järjettömän vaikeita väli/loppuvastuksia. Sellaisia, joista tietää heti, että pelin tekijä on ollut kusipää. Ei ole mitään järkeä siinä, että yrität kymmeniä, jopa satoja kertoja hakata jonkun vastustajan ja olet pelin etenemisen suhteen jumissa niin kauan että voitat. Monta peliä olen joutunut lopettamaan kesken ihan vain tuon takia.

Luulisi että ne pelaajat, joita nuo kaksintaistelut kiinnostavat ja ovat niissä hyviä, pelaisivat sitten tappelupelejä. Mutta miksi helvetissä seikkailupelit pitää pilata sillä, että siihen laitetaan niin vaikeita vastustajia, että peli tyssää siihen.

Ja näihin liittyen yksi vittumainen detaili, joiden tekijöitä pitäisi oikeasti vetää turpaan, on ne loppuvastustajat, jotka yhtäkkiä saavat uusia kykyjä ja voimia, kun olet esim. puolet heidän HP:staan saanut pois. Ja tästä vielä vittumaisempi variaatio on se, kun saat loppuvastustajan HP:t nollille ja luulet voittaneesi, niin se muuttaakin muotoaan ja jatkaa taas täysillä HP:illa. Ja parhaimmissa peleissä tuo muodonmuutos tapahtuu monta kertaa.

 

[Reivn]

Itse en siedä enää lainkaan järjettömän vaikeita väli/loppuvastuksia. Sellaisia, joista tietää heti, että pelin tekijä on ollut kusipää. Ei ole mitään järkeä siinä, että yrität kymmeniä, jopa satoja kertoja hakata jonkun vastustajan ja olet pelin etenemisen suhteen jumissa niin kauan että voitat. Monta peliä olen joutunut lopettamaan kesken ihan vain tuon takia.

Luulisi että ne pelaajat, joita nuo kaksintaistelut kiinnostavat ja ovat niissä hyviä, pelaisivat sitten tappelupelejä. Mutta miksi helvetissä seikkailupelit pitää pilata sillä, että siihen laitetaan niin vaikeita vastustajia, että peli tyssää siihen.

Ja näihin liittyen yksi vittumainen detaili, joiden tekijöitä pitäisi oikeasti vetää turpaan, on ne loppuvastustajat, jotka yhtäkkiä saavat uusia kykyjä ja voimia, kun olet esim. puolet heidän HP:staan saanut pois. Ja tästä vielä vittumaisempi variaatio on se, kun saat loppuvastustajan HP:t nollille ja luulet voittaneesi, niin se muuttaakin muotoaan ja jatkaa taas täysillä HP:illa. Ja parhaimmissa peleissä tuo muodonmuutos tapahtuu monta kertaa.

Tämä. Ison osan peleistä osaa kiertää jo kaukaa, jos sitä mainostetaan 'souls like' tyylisellä termillä, tms., mutta mikään ei ole rasittavampaa kuin muuten aivan loistava tarinavetoinen peli, jonka perustason vastustajat ja niistä askel ylöspäin olevat vihut ovat juuri sopivia/lievästi haastavia ja sopivat pelin luonteeseen, mutta sitten siellä on aika ajoin boss, minkä vaikeustaso on pompautettu kymmenkertaiseksi muuhun peliin nähden. Ja mikä pahempaa, se vaatii näppäinkomboja joita ei ole tullut vastaan muussa pelissä, eli joudut grindaamaan vaikeaa vastustajaa kymmeniä kertoja sekuntikellon kanssa vain oppiaksesi miten sen hyökkäykset ja ominaisuudet toimivat.

Mitään ylitsepääsemättömiä ei ole itselle tullut vastaan, mutta Alan Wake 1 & 2 tuli itselle ensimmäisenä mieleen (ykköseen julkaisivat jälkikäteen vaikeustasovalinnat optionsiin joten en ollut yksin ongelman kanssa), Control seuraa samoja jälkiä Remedyn tuotoksena. Resident Evileissä on vähän samaa ongelmaa. Batman Arkham Trilogiassa oli pari todella rasittavaa encounteria, ja näissä näppäinten osaaminen sekuntitarkasti oli kettumainen edellytys.

 

[Rambo8]

Tämä. Ison osan peleistä osaa kiertää jo kaukaa, jos sitä mainostetaan 'souls like' tyylisellä termillä, tms., mutta mikään ei ole rasittavampaa kuin muuten aivan loistava tarinavetoinen peli, jonka perustason vastustajat ja niistä askel ylöspäin olevat vihut ovat juuri sopivia/lievästi haastavia ja sopivat pelin luonteeseen, mutta sitten siellä on aika ajoin boss, minkä vaikeustaso on pompautettu kymmenkertaiseksi muuhun peliin nähden. Ja mikä pahempaa, se vaatii näppäinkomboja joita ei ole tullut vastaan muussa pelissä, eli joudut grindaamaan vaikeaa vastustajaa kymmeniä kertoja sekuntikellon kanssa vain oppiaksesi miten sen hyökkäykset ja ominaisuudet toimivat.

Mitään ylitsepääsemättömiä ei ole itselle tullut vastaan, mutta Alan Wake 1 & 2 tuli itselle ensimmäisenä mieleen (ykköseen julkaisivat jälkikäteen vaikeustasovalinnat optionsiin joten en ollut yksin ongelman kanssa), Control seuraa samoja jälkiä Remedyn tuotoksena. Resident Evileissä on vähän samaa ongelmaa. Batman Arkham Trilogiassa oli pari todella rasittavaa encounteria, ja näissä näppäinten osaaminen sekuntitarkasti oli kettumainen edellytys.

Itsellä nyt Blasphemous 2 työn alla ja tässä on vähän ongelmana se, että kaikki viholliset tuolla itse maailmassa ovat niin helppoja, että se on kuin puistossa kävelisi, mutta sitten nuo pomot ovat vaikeustaso kertaa tuhat.

 

[Rambo8]

Cutscenet, välianimaatiot, tai miksi niitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Minä kun ostan pelin, niin ostan sen siksi, että haluan pelata, en siksi, että haluaisin katsoa elokuvaa.

 

[CaseAce]

Ja mikä pahempaa, se vaatii näppäinkomboja joita ei ole tullut vastaan muussa pelissä, eli joudut grindaamaan vaikeaa vastustajaa kymmeniä kertoja sekuntikellon kanssa vain oppiaksesi miten sen hyökkäykset ja ominaisuudet toimivat.

Nyt ollaan asian ytimessä. Ärsyttää pelit jotka on tehty niin, ettei bossista voi mitenkään selviä yhdellä yrittämällä. Sun on pakko käydä kuolemassa siellä useita kertoja ja opetella bossin liikkeet ja hyökkäykset ulkoa. Jos tuo on mahdollista tehdä yhdellä kerralla niin että selviää hengissä niin ok, mutta ei niin että pitää tarkoituksella lähteä kuolemaan ja opettelemaan patterneja, kunnes sitten voi yrittää oikeasti voittaa sen.

 

[Ryzkis40]

Cutscenet, välianimaatiot, tai miksi niitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Minä kun ostan pelin, niin ostan sen siksi, että haluan pelata, en siksi, että haluaisin katsoa elokuvaa.

Nykyäänhän nuo cutscenet on usein ängetty täyteen "pelaamista" eli hakkaat jotain yhtä nappia että tyyppi siinä vääntää jotain ovea tai kahvaa. Itseä nuo tympäisee aika paljon ja ennemmin vaan katsoisi sen "leffan".

Ainiin jäi mainitsematta aiemmin, mutta nyt tuli mieleen. Moninpelit, ei vaan maistu yhtään enää tuollaiset. Ennen tuli esim. Battlefield 4 pelattua paljonkin, mutta enää ei kyllä jaksaisi vastaavia. CO-OP pelejä olen aina "vihannut".

Itsellä myös kuollut jotenkin moninpeli-into täysin, liekö joku iän tuoma juttu kun nuorna tuli kuitenkin aika yksinomaan moninpelejä hakattua. Viimeisin netin randomien kanssa pelaamani nettipeli taisi olla Red Dead Online, mutta se oli kyllä sellaista myrkkyä että aiheutti lähinnä ahdistusta. Nykyään vaan yksinpelejä.

 

[Rambo8]

Nyt ollaan asian ytimessä. Ärsyttää pelit jotka on tehty niin, ettei bossista voi mitenkään selviä yhdellä yrittämällä. Sun on pakko käydä kuolemassa siellä useita kertoja ja opetella bossin liikkeet ja hyökkäykset ulkoa. Jos tuo on mahdollista tehdä yhdellä kerralla niin että selviää hengissä niin ok, mutta ei niin että pitää tarkoituksella lähteä kuolemaan ja opettelemaan patterneja, kunnes sitten voi yrittää oikeasti voittaa sen.

Tuota se juuri on, ja sitten kun saat opeteltua niin että pärjäät, niin puolessa välissä pomo ottaakin ihan uuden kuviot käyttöön, joten opettelurumba uudelleen. Sillä erotuksella että aina kun kuolet, niin joudut ensin tappelemaan sen ekan puoliskonkin joka kerta uusiksi. Ja joissa pomoissa taistelu voi olla jopa 3 tai 4 osainen, jolloin aina uudet kuviot.

 

[muppelo]

Cutscenet, välianimaatiot, tai miksi niitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Minä kun ostan pelin, niin ostan sen siksi, että haluan pelata, en siksi, että haluaisin katsoa elokuvaa.

Onneksi fiksusti toteutetuissa peleissä nuo voi aina skipata. Yleensä ne tulee ekalla pelikerralla katseltua mut toisella, jos ei voi skipata, ärsyttävät.

 

[CaseAce]

Nykyäänhän nuo cutscenet on usein ängetty täyteen "pelaamista" eli hakkaat jotain yhtä nappia että tyyppi siinä vääntää jotain ovea tai kahvaa. Itseä nuo tympäisee aika paljon ja ennemmin vaan katsoisi sen "leffan".


Itsellä myös kuollut jotenkin moninpeli-into täysin, liekö joku iän tuoma juttu kun nuorna tuli kuitenkin aika yksinomaan moninpelejä hakattua. Viimeisin netin randomien kanssa pelaamani nettipeli taisi olla Red Dead Online, mutta se oli kyllä sellaista myrkkyä että aiheutti lähinnä ahdistusta. Nykyään vaan yksinpelejä.

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Cutscenen aikana on monesti kontrolleri jossain sohvan nurkassa, kunnes sitten yhtäkkiä pitäisi suorittaa joku supernopean reagoinnin QTE combo tai yhden nappulan rämpytys. Jos nyt cutscenet ylipäätään ahdistaa, niin silloin se vasta ahdistaakin kun ei voi vaan rennosti katsoa sitä, vaan pitää olla ohjain kädessä valmiina reagoimaan samalan nopeasti.

Ja moninpelissä tosiaan tuntuu että ne muut pelaajat monesti pilaa pelikokemuksen. Yksinpelissä on kaikki langat omissa käsissä eikä joku randomi pääse sitä pilaamaan. Mutta poikkeuksiakin on. Tykkäsin Journeyn systeemistä heittää joku randomi sinne kaveriksi ilman mitään mahdollisuutta kommunikoida kuin eleillä. Se nyt on muutenkin rento peli ja sitä ei voi pelikaveri pilata kovin helposti.

 

[JC1954]

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Cutscenen aikana on monesti kontrolleri jossain sohvan nurkassa, kunnes sitten yhtäkkiä pitäisi suorittaa joku supernopean reagoinnin QTE combo tai yhden nappulan rämpytys. Jos nyt cutscenet ylipäätään ahdistaa, niin silloin se vasta ahdistaakin kun ei voi vaan rennosti katsoa sitä, vaan pitää olla ohjain kädessä valmiina reagoimaan samalan nopeasti.

Ja moninpelissä tosiaan tuntuu että ne muut pelaajat monesti pilaa pelikokemuksen. Yksinpelissä on kaikki langat omissa käsissä eikä joku randomi pääse sitä pilaamaan. Mutta poikkeuksiakin on. Tykkäsin Journeyn systeemistä heittää joku randomi sinne kaveriksi ilman mitään mahdollisuutta kommunikoida kuin eleillä. Se nyt on muutenkin rento peli ja sitä ei voi pelikaveri pilata kovin helposti.

Journey totetus oli tehty hienosti, en tiennyt asiasta etukäteen, niin oli mukava yllätys.
Toinen ääripää oli Watchdogs 2, (allekirjoittaneella peleissä ajaminen luonnistuu), joku heist vai mikä lie olikaan, päästelin vihulaista karkuun useampaan otteeseen ja olin jo jossain huitsin nevadassa aina menossa ja vihulainen aina löysi missä olin. Ilmeisesti jostain kartasta näki missä mene. Sitten tajusin, että ihmispelaaja. Peli ja tarina loppui siihen paikkaan.prkl...

 

[hrtc]

Sitten tajusin, että ihmispelaaja.

Online kikkareet sai asetuksista kokonaan pois. Olen pelannut pelin läpi täysin omissaoloissani.

 

[Pandemic]

Pakotettu win animation.... Idea on ihan kiva mutta esim. bf2042:sen kohdalla vaan jäätävän pitkä..... Ja jos skippaat menetet kokonaan xp:n mitä sait edellisestä pelistä..... Tommonen pakotus vaan on hanurista koska, minua kiinnosta katsoa jotain voittovideoita vaan kiinnostus enemmän seuraavaan peliin.

 

[Ryzkis40]

Läppärillä kun aloin enemmän pelailemaan nyt hiirellä klikkailtavia seikkailupelejä, muistui mieleen mikä näissä on suurimmassa osassa ärsyttänyt varmaan aina. Alku menee usein mallikkaasti omilla aivonystyröillä, mutta jossain vaiheessa tulee se jumituskohta, missä ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Juoksen vaan ruutuja edes takaisin pähkäillessä ja kokeilen inventaariosta yhdistellä esineitä ympäriinsä ja toisiinsa jos vaikka joku ratkaiseva yllätyskombo tupsahtaisi. Sitten pakko sortua lukemaan netin ohjeita missä neuvotaan tekemään joko joku aivan älytön juttu mikä ei koskaan olisi tullut mieleenkään tai sitten joku täysin itsestäänselvä asia. Sitten menee maku koko pelistä kun ei oma äly riittänyt, samapa se sitten kun menisi ohjeilla loppuun asti. Hyvin riittää yhden käden sormet seikkailupeleihin mitkä päässyt läpi ilman ohjeiden lukemista.

 

[CaseAce]

Läppärillä kun aloin enemmän pelailemaan nyt hiirellä klikkailtavia seikkailupelejä, muistui mieleen mikä näissä on suurimmassa osassa ärsyttänyt varmaan aina. Alku menee usein mallikkaasti omilla aivonystyröillä, mutta jossain vaiheessa tulee se jumituskohta, missä ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Juoksen vaan ruutuja edes takaisin pähkäillessä ja kokeilen inventaariosta yhdistellä esineitä ympäriinsä ja toisiinsa jos vaikka joku ratkaiseva yllätyskombo tupsahtaisi. Sitten pakko sortua lukemaan netin ohjeita missä neuvotaan tekemään joko joku aivan älytön juttu mikä ei koskaan olisi tullut mieleenkään tai sitten joku täysin itsestäänselvä asia. Sitten menee maku koko pelistä kun ei oma äly riittänyt, samapa se sitten kun menisi ohjeilla loppuun asti. Hyvin riittää yhden käden sormet seikkailupeleihin mitkä päässyt läpi ilman ohjeiden lukemista.

Tämä oli kyllä hyvä. Näitähän siedettiin aikoinaan hyvin, eikä ollut edes sitä nettiä mistä etsiä ohjeita. Oli ihan normaalia jumiutua johonkin kohtaan viikkokausia, ja kysellä kavereiden kavereilta onko joku päässyt siitä eteenpäin. Ja kun tarpeeksi odotti niin jossain lehdessä saattoi olla läpipeluuohjeet. Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Edit: Pistetään vielä yksi trauma lapsuudesta. Pelissä oli kala. Kun sitä katsoi inventaariossa, peli sanoi "It looks like a herring". Se oli väriltään punainen. Tästä olisi pitänyt päätellä että se on "Red herring" ja tietää ala-astepohjalta mitä se symboloi. Onnistui vain sattumalta ja vasta vuosikymmenen myöhemmin tajusin että miksi.

 

[Reivn]

...Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Tuo oli kyllä harmittavaa ennen ns. Google-aikakautta. Paljon sanontoja, sanapareja, tai sanoja, joita ei löytynyt edes niistä sanakirjoista, joita oli fyysisenä hyllyssä. Johti aivan liian usein umpimähkäiseen yrittämiseen, ja juuri tuohon kavereilta kyselemiseen.

 

[Ryzkis40]

Tämä oli kyllä hyvä. Näitähän siedettiin aikoinaan hyvin, eikä ollut edes sitä nettiä mistä etsiä ohjeita. Oli ihan normaalia jumiutua johonkin kohtaan viikkokausia, ja kysellä kavereiden kavereilta onko joku päässyt siitä eteenpäin. Ja kun tarpeeksi odotti niin jossain lehdessä saattoi olla läpipeluuohjeet. Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Edit: Pistetään vielä yksi trauma lapsuudesta. Pelissä oli kala. Kun sitä katsoi inventaariossa, peli sanoi "It looks like a herring". Se oli väriltään punainen. Tästä olisi pitänyt päätellä että se on "Red herring" ja tietää ala-astepohjalta mitä se symboloi. Onnistui vain sattumalta ja vasta vuosikymmenen myöhemmin tajusin että miksi.

Joo mahtoikohan olla The Digissä tuo kun en pitkään aikaan hoksannut että valosillat piti pitkään nappia painamalla laittaa päälle, oletin niiden vaan olevan sökönä ja tarvii tehdä vielä jotain että ne saa päälle, en kyllä ymmärrä miksi se niin pitänyt tehdä. Lisäksi niissä konsoleissa oli kaikissa paneeli mitä ei saanut auki ja ajattelin että joku työkalu kai siihen pitää olla että paneelit saa auki ja systeemit korjattua. No eihän niitä edes ollut tarkoitettu avattavaksi kuin yhdestä joka oli oikeasti rikki ja siihen ei tarvinut edes työkaluja. Olihan sekin loogista että vain rikkinäisestä aukeaa paneeli pelkällä päin puhaltamalla.