- Liittynyt
- 24.10.2016
- Viestejä
- 1 683
Tässä nyt olisi hakusessa autoa nykyisen farkun tilalle. C1-luokan kortti on tulossa, joten tarkoituksena on siirtyä kevyemmin verotettuihin ajoneuvoihin ja kehitellä kyseisestä ajoneuvosta matkailua varten sopivaa peliä.
-Oltava N2-luokan kuorma-auto
-Takana oltava tilaa kuljettamiseen/oleskeluun/nukkumiseen/kokkailuun
-Takatilan kattokorkeus tulisu olla sellainen, ettei tarvitse kumarrella edes 180 senttisenä.
-Istuinpaikkoja mieluusti 3-5kpl.
-Budjetti noin 4-8k€
-Diesel
-Vuodessa kilometrejä tulee noin 40tkm, ajoympäristönä on pääasiassa maantiet, joskus lapin hiekkatiet. Kaupunkiajoa ei oikein tule.
Alustavasti olen miettinyt
Sprintereitä/Transitteja/Ducattoja/LT:teitä. Toki hivenen mietityttää varsinkin Fiatit ja Pösöt, koska niistä on kuullut sähkövikojen olevan kohtuu yleisiä. Transiteissa ja Mersuissa ruoste ilmeisesti tuppaa olemaan riski, sekä Mersuissa oli suutinremppa, joka olisi hyvä olla tehtynä.
Olisiko millaisia ehdotuksia?
Budjetti on aika tiukka ja tuon ikäluokan vehkeissä alkaa olla enemmän merkitystä yksilöllä, kuin mallilla.
Tästä syystä ei kannata heti hylätä Ducatoa/Boxeria/Jumperia, hyvin pidetyn ja siistin yksilön voi välillä saada yllättävän halvalla.
2.8 litrainen on noissa 2. koppaisissa vikaherkän koneen maineessa, minkä näkee myös 2.8 ja 2.3 litraisten hinnoissa.
Joku tuollainen voisi olla ihan hyvä valinta.
Sitten on Iveco Daily, joka ei oikein ole varman auton maineessa, mutta kyllä osalla näistäkin on ajettu puoli miljoonaa kilometriä rahtiajoa ja silti pyörät pyörivät edelleen.
Hintaa näillä ei ole paljon mitään.
Oma suosikkini tuolla budjetilla olisi ehkä takavetoinen mk6 350L Transit, ei ruostu kovin pahasti, jos ei ole ajettu päin seiniä, koneet ovat kohtuullisen luotettavia ja ajettavuus on ihan ok.
Esimerkiksi joku tällainen.
N2-luokassa Renault Master ( Opel Movano A/B ja Nissan Primastar/NV400 ovat samoja autoja ) on harvinaisempi ja joissain tapauksissa osa autoista on melkoisia maanantaikappaleita, mutta jos hyvän löytää sopivaan hintaan, niin ei kannata väheksyä.
Sprintereistä ehdottomasti vähemmän ajettu W906:nen, jos ei aivan helmeä hitsattua ja maalattua facelift W903:sta löydä hyvään hintaan.
Nelisylinterinen kone yleensä kestää kevyttä käyttöä maailman tappiin, kunhan vaihtaa tosiaan vuotavat suuttimet uusiin ja turbon jossain vaiheessa, sitten on tietysti lisäksi joukko sekalaisia anturivikoja ja muuta pientä.
Kaverilla on firman yhtenä autona 2009 mallinen 313 Sprinter välitilalla ja siihen on 280 tkm mittarilukemaan mennessä saanut vaihtaa suuttimet, turbon, jokusen anturin ja joukon alustanosia.
Samalla kaverilla on myös 155 tkm ajettu 2011 mallinen 319 Sprinter V6:sella ja siihen on tähän mennessä vaihdettu startti sekä pakoputki katilta eteenpäin, kun kannakkeet lahosivat ja jousto-osa rikkoontui.
Painavalla kuormalla ajoon ja vetohommiin ehdottomasti V6:nen, kevyempään ajoon riittää neloskonekkin.
Volkkarin viimeinen LT tai 1. koppainen Crafter ovat samoja autoja kuin W903:nen ja W906:nen Sprinter, mutta volkkarin koneilla.