Ruosteongelmat on yhdistelmä auton ikää/ajomäärää/ylläpitoa/ajoympäristöä/tehdassuojausta. Ts. ruosteettoman/vähäruosteisen voi löytää yllättävistäkin merkeistä ja Volvo voi olla mätä kuin essonbaarin japsit.
Jälleenmyyntiarvo säilyy about kaikissa vanhemmissa autoissa niin kauan kuin leimaa on ja auto kulkee isompia oireilematta. Volvo on toki siinä suhteessa hyvä kuten saksalaiset laatuautotkin, että Volvoja harrastetaan ja niiden arvo saattaa jopa nousta pidemmällä pitoajalla, siinä missä samanikäisen Yariksen kohtalona on kulkea vääjäämättä kohti paalia ylläpitokulujen noustessa.
Turvallisuus toki on V70:ssä hyvä, onhan noissa suht kattava varustelu ikäisekseen eikä autokaan ole pienimmästä ja kevyimmästä päästä. Tosin 2000-luvun autoista puhuttaessa V70 mk2 ei poikkea enää edukseen muista isommista autoista (Mondeo, 407, C5, Passat tms.).
Kulutus varmasti riippuu ajoympäristöstä. Mutta Spritmonitoria katsellessa huomaa kyllä sen, että ne on pari yksittäistä autoa/käyttäjää, jotka menevät automaatilla alle 8 litran. Manuaaleissa vastaava raja näyttäisi olevan alle 7 litraa. Luultavasti nekin tulokset on saavutettu eksoottisella ekoajolla (boost-and-glide, rekan imussa roikkuminen jne.). Ja sitten on toki sekin kysymys, kannattaako bensalla edes ajaa, jos ajo on moottoritiepainotteista? Diesel voisi olla edukkaampi, toki ongelmana on löytää se hyvä yksilö...
Suurimpana ongelmana noissa vanhoissa näen kuitenkin sen niiden vaatiman ylläpidon. Osti sitten 200 tkm ajetun tai 300 tkm ajetun, johon on jo osa kulutusosista vaihdettu... Ihan samalla tavalla noihin joutuu remonttia tekemään, varsinkin kun aiemmat omistajat on laittaneet orkkiksen tilalle erilaatuista tarvikeosaa, ja pitää olla halpa luottokorjaaja tai pystyä ropaamaan itse about kaikki, jotta kustannukset pysyy kurissa.