Elämästä tulee paljon miellyttävämpää, kun osaa valita oikeat tuotteet ja välineet omaan tarpeeseensa, eikä osta sitä halvinta roskaa mikä ensimmäisenä eteen tulee.
Tuosta olen samaa mieltä, mutta meillä on ilmeisen erilaiset ajatukset siitä mitä nuo tarpeet ovat mitä auton tulee täyttää, ja mitä on "roska".
Minulle autossa tärkeimmät tarpeet ovat, sen perustarpeen lisäksi että se kuljettaa minut ja perheeni paikasta A paikkaan B:
- Sisään mahtuu 5 henkilöä, mihin tarkennuksena että takapenkille ei tarvitse mahtua Nathan Jones, Jón Páll Sigmarsson ja Dwayne Johnson vierekkäin tai edes sylikkäin, vaan ainakin toistaiseksi riittää että sinne mahtuvat puolitoistametrinen ja 40kg painava vaimoni ja kaksi 6-7 vuotiasta lasta jotka toki kasvavat koko ajan. Tuskin heistä kuitenkaan kaksimetrisiä tulee koska en ole minäkään, yli 20 cm jään vajaaksi. Viisipaikkaisen haluan koska joskus on oikeasti väliaikaista tarvetta saada viideskin jonnekin tungettua, esim. Rutger Hauer liftaamassa tienposkessa.
- Viisi- (tai neli-)ovinen, kyllä taakse pitää päästä omista ovistaan.
- Takakontin kooksi riittää että sinne mahtuisi normaalit lastenvaunut kokoontaiteltuna, just ja just. (Nykyisin en enää tarvitse lastenvaunuja, mutta se on tuntunut noin yleisesti muutenkin aika sopivalta minimikoolta takakontille, esim. mennessämme Viron-reissulle autolla).
- Sähköauton ollessa kyseessä, WLTP toimintamatka mielellään vähintään 400km paikkeilla (nykyinen sähköautoni just ja just täyttää tuon kriteerin, 395km, mutta +100km kyllä kelpaisi ja olisin valmis maksamaankin siitä).
- Niin, nykytilanteessani (ajokilometrimäärät ja polttoaineiden hinnat) tuo on jo minulle ehdoton kriteeri: oltava täyssähköauto.
- Auto olisi mahdollisimman luotettava, eli ei ole suuret huoltokulut ja kestävä laadultaan.
Tuo paketti sitten mahdollisimman halvalla, kiitos.
Melkeinpä kaikki muu tuon päälle on pelkkää ekstraa josta en ole juurikaan halukas maksamaan lisää. Kiihtyvyydeksi 0-100km minulle on tuntunut hyvin riittävän jokin 10s lukema että pääsee liittymissä muun liikenteen sekaan, ja auton (rajoitetuksi) huippunopeudeksi minulle riittää hyvin esim. joku 140km/h (+20km/h pelivaraa Suomessa yleiseen korkeimpaan sallittuun nopeusrajoitukseen), kuitenkin siten ettei 120km/h moottoritienopeuksissa ala ahistaa että auto muka menisi siinä äärirajoillaan ja tärisisi kauttaaltaan.
Toki esim. se että auto olisi mahdollisimman hiljainen vaikkapa moottoritienopeuksissa olisi tosi kiva, mutta en edelleenkään ole valmis ostamaan kallista edustusmersua vain saadakseni hiljaisen umpion. Mieluummin ostan sitten vaikka korvatulpat jos auton tai anopin ääni alkaa liikaa ärsyttää.
Sinänsä mielenkiintoista että Aygo on mielestäsi "roskaa", koska minä kuvittelisin sen olevan, muiden Toyotoiden tavoin, erittäin luotettava ja halpa ylläpidettävä auto. Tuorein Toyota-kokemukseni on 2007 vuosimallin bensa-Toyota Auris joka minulla oli yli 12 vuotta, ja olin siihen erittäin tyytyväinen, se vahvisti käsitystäni Toyotan luotettavuudesta (toisin kuin sitä edeltänyt VW joka oli aikamoinen susi ja murheenkryyni ja aiheutti monia unettomia öitä).
Miksi itse en Aygoa ostaisi on koska se on perheelleni liian pieni tiloiltaan, eikä se ole täyssähköauto. Muuten kyllä saattaisi kelvata, tosin en tiedä millaista sillä on ajella +123km/h moottoritiellä työpaikalleni. Auris ja varsinkin nykyinen Renault Zoe menevät ihan ok moottoritiellä, Zoe on jopa hiljaisempi ja vakaampi moottoritiellä kuin sitä edeltänyt Auris, kiitos kaiketi sähköauton alhaisen painopisteen ja sähkömoottorin hiljaisuuden, rengasmelua molemmissa kyllä pääsee sisään selvästi.
Hetken kuluttua olen lähdössä koko perheen kera (4 hlö) länsi-Vantaalta Keravalle ajelemaan ja jonnekin muuallekin, Zoella. Ihan tarve sinne on päästä, emme lähde ajelemaan pelkän ajamisen takia.
