Iso osa näistäkin (asenne)ongelmista tuntuu johtuvan siitä, että pyöräilyä ei edelleenkään pidetä oikeana, vakavasti otettavana liikenteenä; se on enemmänkin vähän sellaista puuhastelua. Vaikka selvästi autoilijoillakin on kuri viime vuosina löystynyt ja kukaan ei tunnu enää osaavan ajaa, autoilla kuitenkin liikutaan vielä jossain määrin sääntöjen mukaan asiaan kuuluvalla hartaudella.
Ajoradat ovat välillä aivan paskassa kunnossa täynnä kuoppia, mutta ei autolla silti voi siirtyä jalkakäytävälle. Välillä joutuu väistämään työmaita, välillä joku hitaampi tulee eteen, toisinaan joutuu pysähtymään punaisiin valoihin, joskus liikennemerkki kieltää haluttuun suuntaan kääntymisen. Autolla ei myöskään yleensä pääse ajamaan sitä kahden pisteen välille piirrettyä suoraa viivaa pitkin, vaan joutuu käyttämään niitä virallisia väyliä, joita ajoradoiksi kutsutaan. Toisin sanoen, autolla ei ole ok oikaista nurmikon kautta tai ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan, vaan kiertää sieltä, mistä liikenneinsinööri on tien piirtänyt. Välillä myös joutuu ihan etuajo-oikeutettunakin hidastamaan vaikkapa huonolla näkemällä varustettuihin risteyksiin, vaikka muiden pitäisikin väistää. Varmasti he väistävätkin, kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Kaikki tämä on ihan normaalia ja kuuluu liikenteeseen. Hienoa toki olisi, jos infra olisi niin täydellistä, että mihinkään näistä ei tarvitsisi kiinnittää huomiota, mutta reaalimaailmassa se ei vain onnistu.
Sitten on pyöräily. Pyörähän on siis laissa täysin autoon verrattava ajoneuvo, mutta sillä liikkuminen ei ilmeisesti ole niin tarkkaa. Pyörällä on ihan ok oikaista nurmikon, jalkakäytävän tai vaikka ajoradan kautta, jos sillä omalla väylällä on joku ikävä hidaste. Ennakoitava väylien käyttö ja ajolinjat, liikennevalot, -merkit ja -säännöt ovat kaikki enemmänkin sellaisia löyhiä ohjenuoria, ja joustavat tarvittaessa, jos se oman liikkumisen sujuvuus sattuu sillä hetkellä sitä vaatimaan. Sehän on vain polkupyörä. Fillarilla voi paahtaa etuajo-oikeutettuna vaikka kuinka kovaa, se on niiden väistämisvelvollisten ongelma havaita pyörä. Ei kai se nyt pyöräilijän tehtävä ole sovittaa omaa nopeuttaan tilanteeseen sopivaksi, jotta muilla olisi mahdollisuus noudattaa väistämisvelvollisuuttaan.
Erityisen hassun tilanteesta tekee se, että - varsinkin ne kovimman luokan - pyöräilijät monesti itse kuitenkin vaativat autoilijoilta täydellistä suoritusta. Jos autolla tullaan väistämisvelvollisena pyörän eteen, tai se kippo on vaikka jätetty parkkiin osittain pyörätielle, valitetaan heti (ja siis ihan täysin aiheesta). Samaan aikaan itse kuitenkin niitä täsmälleen samoja liikennesääntöjä tulkitaan paljon suuremmalla toleranssilla. Ei se niin tarkkaa ole, kunhan oma kulku on saumatonta. Se on sitten muiden ongelma joustaa siinä mukana.
Itse tulee liikuttua niin autolla, pyörällä kuin kävellen. Autolla ajaminen nyt on täynnä ärsytyksen aiheita muutenkin, mutta kyllähän se nyt kyrsii jalan tai pyörälläkin, jos joutuu väistämään työmaata, vesilätäkköä, autoa tai vaikka, jumankauta, pysähtymään valoihin, mutta sellaista se liikenne on. Kompromissi, jossa kukaan ei voi liikkua juuri tasan niin kuin haluaisi, mutta kaikki kuitenkin pääsevät kulkemaan sujuvasti ja turvallisesti. Ja tämä toteutuu vain silloin, kun kaikki kulkevat niiden yleisessä tiedossa olevien samojen sääntöjen eli tieliikennelain mukaan. Tällöin liikenne on ennakoitavaa, ja kun se on ennakoitavaa, se on sujuvaa ja turvallista.