Masennus

[Memory]

Luojalle kiitos, kela sanoi että asunto saa maksaa 640e/kk mulla maksaa 780e.
saan muuttaa kaksioon ja sitten vuoden päästä takaisin himppeen, ihanaa, lähitaloon evakkoon, 10m:n päähän jos hyvin käy, tulee paljon uutta väkeä, saa nähdä moniko muuttaa takaisin omaan asuntoonsa vaiko moniko lähtee omille teilleen.
Nyt saan nukuttua rauhassa, enkä haudassa
puhelimen laitoin takaisin onlineen , saa soitella ja kuunnella paskoja sukulaisia jotka itkee persettään, !

 

[Memory]

Nyt vasta relasin kunnolla, en enää pelkää koko ajan 24/7 että tulee muutto, se sitten tulee ja sitten vasta murehditaan, aika parantaa haavat.
näin se on, nyt on rento olo ettei mitään hoppua, turha etukäteen murehtia tulevaa.
hienoa että hokasin tuon dilemman korjata itseltäni.
Hyvää alkuviikkoa kaikkille <3

 

[Kkokki]

Himppasen vituttaa kun kavereista vuosikymmenten takaa vain yksi on yhteydessä ja sekin vaan haluaa vipata rahaa.

Pitätkö itse kuinka aktiivisesti yhteyttä? Itse olen suht huono pitämään yhteyttä muihin ihmisiin. Joskus mietin samaa mutta tulin siihen tulokseen että en ole itsekään tehnyt alotetta, joten huono vaatia muiltakaan.

 

[Alceste]

Pitätkö itse kuinka aktiivisesti yhteyttä? Itse olen suht huono pitämään yhteyttä muihin ihmisiin. Joskus mietin samaa mutta tulin siihen tulokseen että en ole itsekään tehnyt alotetta, joten huono vaatia muiltakaan.

Laitoin pystyyn foorumia, myöhemmin pikaviestinryhmää. Kai se pitää vaan todeta että EVVK, EPEK

 

[Memory]

Laitoin pystyyn foorumia, myöhemmin pikaviestinryhmää. Kai se pitää vaan todeta että EVVK, EPEK

Mää kyllä pidän idiootteihin yhteyttä ja kyllä se välillä antaakin paljon tukea elämäänsä.
mää dataamassa 24/7 hiton koneeni kanssa, aikoinaan sain töissä tarpeeksi atk:sta

 

[Memory]

Moro, mitäs miehet ja naiset? jakseleepi...
mää kerholla sähellän, mietin tuossa että tänään torstaina tuntuu ihan perjantailta :o
oli aspa palaveri kerholla, piti ottaa kaapin paikka ja näyttää parille kaverille että täältä ei lähdetä kuin eno veneestä.
ottakoot itseensä, minä ole kenenkään palvelija.
ensi viikolla psykan aika, olen kirjoitellut faktaa 4:lle A4:lle josta käydään elämää läpitte,
lähinnä se, miten on muuttunut life 30vuoden viimeisen terpan jälkeen kun käväsin psykalla.
hokasin tuossa että en panikoi liikaa kun annan elämän vaan olla, menee päivä kerrallaan.
esim. asuntoremppa ab.5vuoden sisällä whocares menolla menee hyvin, sitten kun tulee ajankohtaiseksi niin sitten otan paineita, ei se auta vaikka koko ajan itken ja valitan.
näen paljon kivoja unia, ne ovat todella tarkkoja, menee välillä sekaisin että oliko se unta vaiko todellista.
nukkumaan melkein aina 23:n pintaan, ennen valvoin 01:een, mutta nykyään on silmät niin kipeinä pitkästä päivästä.
pitkästä ja pitkästä mutta sataa vettä ja tuulee niin ovat silmät kovilla.
taas kerran puhelin "tapettiin", sulku kiinni, saa olla viikonlopun, evvk, ne ketkä tietää niin tietää että mulla on lanka, soittakoot siihen, olen aiemminkin näin sanonut, ja vain sukulaisille, muut saa suksia helvettiin määkimästä, alkaa välillä (mistä saan se välillä?) pinnat palaa näihin hyväksi käyttäjiin.

Viikonloppuja kaikille.
<3

 

[wzu]

Päätin nyt sitten kuitenkin kokeilla tuota sähköä. 2 hoitokertaa 10:stä takana, ei muutosta olossa.

 

[wzu]

Vähän skeptinen olen tämänkin hoidon osalta kyllä. Mikä muu kuin masennus voisi olla lopputuloksena, kun valmistuu insinööriksi, ei työllisty ja syrjäytyy yli 10 vuodeksi? On tässä tietty kaikkea muutakin taustalla, tuo on vain se jäävuoren huippu.

 

[Memory]

Vähän skeptinen olen tämänkin hoidon osalta kyllä. Mikä muu kuin masennus voisi olla lopputuloksena, kun valmistuu insinööriksi, ei työllisty ja syrjäytyy yli 10 vuodeksi? On tässä tietty kaikkea muutakin taustalla, tuo on vain se jäävuoren huippu.

Sitä samaa, mietin aina liikaa, nyt vasta olen oppinut että sekunti ja päivä kautta vuosi kerrallaan, itselle duunatut ammatit mutta selän ja masiksen takia eläkkeellä jo 2008 lähtien.
Unohtaminen on kaikkein parasta lääkettä minulle ainakin, tuntuu hienolta voida vain olla ja elää ilman että muistelee pahaa oloaan .

edit:

mietin tuossa miten toiset ihmiset, sekä naiset että miehet ovat sitten saamattomia.
viskovat tuhkaa päällensä ja pyörii itsesäälissä.
"minulla ei ole sitä mahdollisuutta tehdä sitä taikka tätä"
on vain haluttomuudesta kiinni, jokainen saa istua kurapassissa ja itkeä oloaan jos tahtoo.
ei sieltä kovinkaan moni tule nostelemaan ylös ja tarjoamaan manulle illallista.
itse olen aikas itsekriittinen, että jos on tehtävä niin teen sen heti niin saan pois jaloista.
tartun tomerasti toimeen, monet mitä olen kavereitani katsonut ovat joo-joo henkilöitä.

yxkin täti valittaa ettei kuule mitään ilman kuulolaitetta, on rouvalla kuulokoje ilmaiseksi saatuna mutta ei tahdo pitää,
sitten itkee "kun en laittanut kuulokojetta niin en kuule mitään"
tekisi mieli suuttua ja sanoa "painu sitten helvettiin, tule takaisin kun VIITSIT laittaa kuulokojeen, minä jaksa sataa kertaa toistaa samaa asiaa"

sitten yx mamma, telkasta ei tule mitään voih voih.
sanoin että katso juutuubista
"en viitsi kun tuoli on niin huono"
- noh katso iptv:stä 10 000 kanavaa
"ei minulla ole sellaista mahdollisuutta"

kun tädillä ei kuulemma ole varaa, "kuulemma", tupakkaan menee 10e/vrk 1-aski
sitten tykätään reissata hesessä ja terasseilla, se on niin kivaa,
pitäisi miettiä vähäsen.
käynkö 3kertaa terassilla vai hankinko iptv laitteen josta on hyötyä 365/vuosi.

on tämäkin sitten vaikeaa elämää toisille

 

[Memory]

Olihan psykan hoitaja, r-kiskan myyjä on parempi.
"terve, mitä sinä tahdot näiltä käynneiltä"?
- selvyyttä itseeni etten tapa kaikkia ihmisiä jotka vastaan tulee.
"meillä on tapana ottaa vain 3-5kertaa"
- aha, nooh puhun nopeasti
"noniin 30min, menikin jo uusi aika sitten kuukauden päähän, hei hei"

jessus mikä tampooni, taidan perua koko ajan, ei mitään kantaa.
sanoin sille eukolle että minun lääkitystä on vähennetty laittomasti, tahdon takaisin rivatril 0.5mg:t 7mg:n edestä,
ei 1mg riitä, ei uskonut, haukuin kaikki lääkärit suohon.
- pitää olla kaikenlaisia puoskareita, jooh, sulla lääkitys kunnossa ja nyt voidaan sitten alkaa vähentämään 30vuoden lääkkeitä.
vaikka sanottiin "sulla on lääkitys kunnossa, sä pärjäät ja uusit sitten niitä, meillä on pahempiakin psykoosipotilaita"
ei helvetti mistä näitä tampooneja oikein tulee laitoksiin

 

[Memory]

Peruin loput ajat neidille, 3*30minsaa ja 1½kk:n välein, siinä on asennetta.
eipä ihme että näitä mielenterveys-ongelmaisia sitten riittää.
enemmän saan tukea kerholta arkisin 2h:n aikana mitä koko miitingeillä neidin kanssa.
onnea vaan jos olette saaneet pysyvän hoitosuhteen luokkaa kerran viikossa kautta kerran kaksi kuukaudessa.
Hyvää alkuviikkoa kaikille.

 

[Memory]

Mites ihmisillä menee?
kaunis ilma on, onneksi en pidä auringosta, tulee migreeniä halogeenipallosta ei kiva.
se on sitten viikonloppua jälleen, pääsee lepäilee kunnolla, katsomaan iptv:n kivaa kanavavalikoimaa mm.
ulkomaiset dokkarit sekä uutiset ovat kivoja.
perjantaina aina pää täysi kerhon juttuja, olen 3:t wanhat eukot buukannut veke, eli laittanut välit poikki.
ne vaan viestittää sekä soittelee kun tarttee jotain,
alkaa olemaan kivasti kaverit vähissä, parempi niin.
En saanut rivatrila nostettua 1mg:sta takaisin 7:ään, terapiaa kuulemma yritetään tihentään on aikas moista kun on 1½kk:n välein tapaamiset.
Koittakaas jaksaa <3

 

[Memory]

Eilen sain vihdoinkin rivatrilit nostettua peräti 1*0.5mg:n tabletilla vrk:ssa oohh.
oli ahmad lääkäri, hoono soomi.
"sinä otta neljä kpl kaksi aamulla yksi illalla"
-siis ööhh, se tekee 1½mg ei neljää milligrammaa
"sinä otta neljä kpl. kaksi aamulla yksi illalla"

selvä, epikriisissä kirotusvihreitä
nooh parempi se on kuin ei mitään, huokaus.
yksi 0.5mg lisää vrk:ssa, ei myöntynyt 7mg:aan eikä edes viiteen.
elämä on.

 

[Jolle]

Olihan psykan hoitaja, r-kiskan myyjä on parempi.
"terve, mitä sinä tahdot näiltä käynneiltä"?
- selvyyttä itseeni etten tapa kaikkia ihmisiä jotka vastaan tulee.
"meillä on tapana ottaa vain 3-5kertaa"
- aha, nooh puhun nopeasti
"noniin 30min, menikin jo uusi aika sitten kuukauden päähän, hei hei"

jessus mikä tampooni, taidan perua koko ajan, ei mitään kantaa.
sanoin sille eukolle että minun lääkitystä on vähennetty laittomasti, tahdon takaisin rivatril 0.5mg:t 7mg:n edestä,
ei 1mg riitä, ei uskonut, haukuin kaikki lääkärit suohon.
- pitää olla kaikenlaisia puoskareita, jooh, sulla lääkitys kunnossa ja nyt voidaan sitten alkaa vähentämään 30vuoden lääkkeitä.
vaikka sanottiin "sulla on lääkitys kunnossa, sä pärjäät ja uusit sitten niitä, meillä on pahempiakin psykoosipotilaita"
ei helvetti mistä näitä tampooneja oikein tulee laitoksiin

Joskus tiputin Xanor 3 mg/vrk yli 10 vuoden käytön jälkeen. Nollille pääsin kolmessa vuodessa. Tiputus omasta tahdosta. Bentsot pitää vähentää todella hitaasti.

 

[Memory]

Joskus tiputin Xanor 3 mg/vrk yli 10 vuoden käytön jälkeen. Nollille pääsin kolmessa vuodessa. Tiputus omasta tahdosta. Bentsot pitää vähentää todella hitaasti.

Xanor on tosi paha, monet psykat sanoo nykyään ettei sitä saisi enää määrätä.
mulle määrättiin 88 sitä, otin normaalisti, sitten menin käymään kaupungillla bussilla.
enkä ottanut lisää, tuli takaisin bussilla vatsaasi pitäen, kramppasi, meni vuoteeseen otin heti yhden xanorin ja tärisin tunnin hiestä märkänä sitten vasta helpotti.
oli karmea tuska kävellä pysäkiltä kotiin, melkein konttasin
onneksi lopettaminen onnistui suht kivuttomasti muiden lääkkeiden auttamana.
Hyvää viikonloppua
<3

 

[wzu]

9/10 sähköhoitokertaa takana, ei muutosta mielialassa/voinnissa. Pitääköhän tässä seuraavaksi hakea pysyvää eläkettä.
Eniten harmittaa se, että tuli opiskeltua insinööriksi aikoinaan, koska sekään ei pelastanut minua työelämästä syrjäytymiseltä.

 

[Memory]

9/10 sähköhoitokertaa takana, ei muutosta mielialassa/voinnissa. Pitääköhän tässä seuraavaksi hakea pysyvää eläkettä.
Eniten harmittaa se, että tuli opiskeltua insinööriksi aikoinaan, koska sekään ei pelastanut minua työelämästä syrjäytymiseltä.

Ei se aina auta, mullakin on 5 ammattitutkintoa ja ikää 53 ja työkyvvyttömyyseläkkeellä...

 

[cl0]

meillä on pahempiakin psykoosipotilaita

Olin hoitopaikassa mikä oli tarkoitettu mielenterveysongelmaisille. Minulla on sairaus jonka takia liikutan päätäni välillä joka suuntaan ja tästä eräs hoitaja ei ilmeisesti tykännyt.
Sain hoitajalta väliaikaisen porttikiellon kyseiseen paikkaan, syynä muka käytöshäiriöt. Kun kyselin tarkemmin miksi sairauteni lueteltiin käytöshäiriöiksi, sain vain vastauksen "tämä paikka on tarkoitettu psykoosipotilaille, olet liian terve".
OK, masentunut oli sitten liian terve tuohon laitokseen. Meni muutama kuukausi jonka jälkeen häivyin lopullisesti koko paikasta, saman teki moni muu jo aiemmin.

Tein hoitajasta valituksen vaan asiani ei tuntunut edes kiinnostavan palvelukuntayhtymää. Samassa rytäkässä myös muut paikan hoitajat näyttivät pimeän puolensa, mutta ei siitä sen enempää.
Vielä 5 vuotta myöhemmin ihmettelen edelleen, miten semmoinen empatiakyvytön kontrollifriikki on päässyt töihin paikkaan jossa on herkkiä ihmisiä.

Ja nyt sitten palvelukuntayhtymä ihmettelee miksi en kerro ongelmistani edes terapeutille vaan mieluummin märehdin asioita itse. Meni tehokkaasti luotto ihmisiin, johtuen useammasta asiasta mitä minulle tapahtui 2016 vuonna.

 

[Memory]

Olin hoitopaikassa mikä oli tarkoitettu mielenterveysongelmaisille. Minulla on sairaus jonka takia liikutan päätäni välillä joka suuntaan ja tästä eräs hoitaja ei ilmeisesti tykännyt.
Sain hoitajalta väliaikaisen porttikiellon kyseiseen paikkaan, syynä muka käytöshäiriöt. Kun kyselin tarkemmin miksi sairauteni lueteltiin käytöshäiriöiksi, sain vain vastauksen "tämä paikka on tarkoitettu psykoosipotilaille, olet liian terve".
OK, masentunut oli sitten liian terve tuohon laitokseen. Meni muutama kuukausi jonka jälkeen häivyin lopullisesti koko paikasta, saman teki moni muu jo aiemmin.

Tein hoitajasta valituksen vaan asiani ei tuntunut edes kiinnostavan palvelukuntayhtymää. Samassa rytäkässä myös muut paikan hoitajat näyttivät pimeän puolensa, mutta ei siitä sen enempää.
Vielä 5 vuotta myöhemmin ihmettelen edelleen, miten semmoinen empatiakyvytön kontrollifriikki on päässyt töihin paikkaan jossa on herkkiä ihmisiä.

Ja nyt sitten palvelukuntayhtymä ihmettelee miksi en kerro ongelmistani edes terapeutille vaan mieluummin märehdin asioita itse. Meni tehokkaasti luotto ihmisiin, johtuen useammasta asiasta mitä minulle tapahtui 2016 vuonna.

Tiedän, olet unohtanut että kun somalia liittyi ns. euhun niin kanta-suomalaisia ei hoideta.
olen tehnyt monta kantelua aville, päälliköille, eduskunnan oikeus-asiamiehelle ja lopulta tutkintapyyntö poliisille.
koska kyseessä on aivan selvä kakkosnelosen luokkaa oleva syrjintä tapaus, ei pidä paikkaansa enää kekkosen aika
"jokainen Suomen kansalainen on tasa-arvoinen lain edessä".
ei herroja kiinnosta, ziljoonat kerrat hakkaan päätä seinään, jos on virka on virkasuoja, vaikka sulle hoitaja sanoo suoraan "senkin huoranpenikka"
niin korkeintaan tulee tukkapöllyä, tämä on tätä neuvostoliiton menoa.

on suomeksi sanottuna todella törkeän karmeeta (luokkaa moottorisahamurhaaja leffa) miten meitä kohdellaan.
olen sata kertaa katsonut sivusta kun "mine raha loppu, kissa kuolla nälkä, minä varasta ruoka" jne jne.. ihme soopaa
niin tällaisessa tilanteessa kun räyhätään ja haukutaan virkailijoita niin saadaankin nopeaa toimintaa.
itse tein kantelut kaikkiin asianmukaisiin instansseihin, "ei ole tapahtunut mitään väärää, emme tutki tapausta sen enempää, tästä päätöksestä ei saa valittaa"

En ole mikään rotuvihaaja, kauniisti katson kun läheisen kivityömaan duunareita on tummat afrikkalaiset jopa naiset.
mutta sitten on näitä muita.
sama koskee suomalaisia jos olet kiltti niin odotat aikaa 1½kk, jos räit silmille hakkaat hissin seiniä jne. niin saatkin ajan seuraavaksi aamuksi 09.
Minä sanoin päällikölle että kuules, tämä on väärin! minä en alennut käyttäytymään sikamaisesti, minusta on syrjintää kun räyhääjät pitäisi raudoittaa vartijan toimesta ja toimittaa poliisille, mutta ei, heille tarjotaan kultalusikkaa.

Samahan se minullakin, peruin terpan loput ajat, 30min max 3-5kertaa 1½kk:n välein, siinä se, kuuntelee sujuvasti ja kirjoittelee jotain.
muuten kiva, mutta minun 13vee koirani tekee saman ilman ajanvarausta ja 24/7.

Eihän kukaan kiinnostu sinusta koska olet tavallinen matti meikäläinen, hiljainen hipsukka.
Tyylinä on että poissa mielestä niin poissa koko ongelma, kuolisi poies niin pääsisi tuostakin eroon

Ei toinen herra toisen kättä noki.
valitettavaa mutta totta.

Yleisesti viranhaltijoilla on tyylinä, että puhutaan sontaa=saadaan mahdollisimman nopeasti luukulta veke ja päästään taas pelaa pasianssia.
Niin tavattoman monta kertaa olen kuullut, nähnyt ja itse kokenut:
"Valitettavasti päätös on hylätty, kokeile vammaispalvelua"
- kokeilen vammaispalvelua, siellä puhelinaika 12-15, sitten hakemusta sisään, puhelimessa saan kuulla herralta "varmaankin tulee hylättynä"
tosin tein rikosilmoituksen sekä aville kantelun, päätös piti tulla kirjeitse kotiin toukokuussa, tosin unohdin kysyä minkä vuoden toukokuuss!
Sitten kysyin puhelimessa avilta, mitkä ovat sankiot, päätös piti tulla 3kk:n sisällä LAKI MÄÄRÄÄ NIIN JA HERRA RIKKOO LAKIA!

"Mjaah, korkeintaan huomautus joka kuitataan liiallisilla kiireillä"
Vertasin aville, jota ei voinut vähempää meikäläisen jutut "jaah, eli jos virkaherra rikkoo lakia niin tulee tukkapöllyä, jos minä rikon niin tulee sakkoa ja linnaa-
onko tämä sitten tasa-arvoista puhetta"?

Siihen kääkkä vaan vastaili "niin, emme voi tehdä enempää" (luin rivien välistä: lopeta valitus, mulla on jokeri-pokeri tietsikalla menossa)

monet monet monet virkailijat tietää että monet eivät jaksa tuota rumbaa.
paras oli luukulla kun täti veivasi tyyliin
"voit hakea vammaispalvelusta tukea"
- en voi, olen jo hakenut ja voisitteko olla suomeksi sanottuna valehtelematta ja neuvomatta väärin
" voit sitten hakea tukea apuväline-osastolta"
- en voi, olen jo kokeillut ja kielteinen päätös tuli, voisitteko lopettaa tuollaisen käytöksen (lue piilovittuilu tehoaa hyvin virkailijoihin, ei siis kirjoile vaan piilovittuilee niille)
"voisit kokeilla sitten virasto xxx:ää"
- valitettavasti olen kokeillut eikä sieltäkään tullut mitään, ja voisitteko ystävällisesti olla ohjaamatta minua muualle, asia on teistä kiinni.
sillä tiedän, että jokaisen viraston hakemuksen käsitteliy, valitusrumba on 1-3vuotta, haluatte päästä minusta eroon helposti 3vuodeksi.




Ei näitä kiinnosta pennin latia, sitten ollaan määkimässä
"ai, se hyppäsi junan alle, miksiköhän? olikohan hänellä jotain psyykkisiä ongelmia, ja me kun yritimme niin auttaa häntä"

Koita jaksaa, vain sitä voin sanoa, äläkä mene lankaan että
"voit kannella sille ja sille" ei kannata, saat vaan pahan mielen

Parhaimmat sanovat suoraan "voit kannella sille ja sille MUTTA EI SIITÄ MITÄÄN HYÖTYÄ OLE"

Tervetuloa tasa-arvoiseen neuvostoliittoon

 

[Memory]

Ja nyt sitten palvelukuntayhtymä ihmettelee miksi en kerro ongelmistani edes terapeutille vaan mieluummin märehdin asioita itse. Meni tehokkaasti luotto ihmisiin, johtuen useammasta asiasta mitä minulle tapahtui 2016 vuonna.

Älä murehdi, meitä on iso Ikean kassillinen samassa tilanteessa olevia
en tiedä itkeäkkö vaiko nauraakko.
minulla on samaa "vikaa" eli mietin usein 20vuotta sitten tapahtuneita "pahoja asioita" ne vaivaavat ja synkistävät sielun.
kerran mulle tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta sossun virkailijan sanat luukulla, kerrankin jäin sanattomaksi.
"kuule, minä saan sanoa sinulle mitä tahansa etkä sinä voi asialle yhtään mitään" :o

Siksi olen alkanut harjoittamaan "asiallista piilovituilua"
eli en käytä asiattomia sanoja mutta sanon "piilossa" että olet kuule varsinainen kusipää.
hyvät vedot ovat tyyliin:
"Voisitteko olla niin ystävällinen ja käyttäytyä kuin aikuinen ihminen, vai onko pyyntö aivan mahdoton"?
"Minun mielestäni Teille tekisi hyvää varata aika psykiatrille jossa voisitte purkaa paineita, kokeilkaa vaikkapa 2mg xanoria vrk:ssa niin rauhoitutte"
Sitten varsin tehokas keino kanssa
a) "voisitteko antaa nimenne niin teen teistä kantelun esimiehellenne"
b) "voisitteko antaa esimiehenne nimen/voisitteko kutsua esimiehenne paikalle"
c) "Minulla ei ole Teitä vastaan mitään mutta Teillä näyttä olevan suhteellisen voimakas vihareaktio asiakkaita kohtaan vaikka olette asiakaspalvelussa"

Sitten saa kuulla näitä juttuja mistä tulee kirosanoja jne virkailijan suusta
sitten kun sanoo "ohoh, teiltä tai päreet palaa"
niin vastaukseksi tulee: "minä vaan viranhaltija sanoa sinulle mitä tahansa"

Ei kuule rakas ystävä ole olemassa herran vuonna 2021 mitään tasa-arvoisuutta, eikä oikeudenmukaisuutta, valitettavaa.
Mutta minä olen useimpiin tapauksiin suhtautunut kauheasti nauramalla, totean vaan suoraan:
"Teidän käytökseenne ei voi muuta sanoa kuin nauraa aivan hervottomasti"

näin saat ne polttamaan päreet ja eikä aikaakaan kun ne suoraan haistattelee jo Sinulle

 

[cl0]

Parasta mielenterveyshoitoa olen saanut paikallisessa laitoksessa jota pitää yhdistys. Siellä minutkin on otettu toimintaan mukaan ja hoitajat ovat mukavia.
Sen sijaan tuo palvelukuntayhtymän mielenterveyshoito on täysi vitsi, ei sinne viitsi enää ottaa edes yhteyttä.

 

[Memory]

Parasta mielenterveyshoitoa olen saanut paikallisessa laitoksessa jota pitää yhdistys. Siellä minutkin on otettu toimintaan mukaan ja hoitajat ovat mukavia.
Sen sijaan tuo palvelukuntayhtymän mielenterveyshoito on täysi vitsi, ei sinne viitsi enää ottaa edes yhteyttä.

Meillä parasta palvelua saa vertaistuvalta, ei mitään ohjaajia kautta hoitajia, itse ollaan toistemme kanssa, sellainen päihde ja mielenterveyskuntoutujien kokoontumispaikka 2h/vrk paitsi perjantaisin 3h, miinus lomat. siellä minäkin teen vapari duunia, ihan mukavaa päivärytmiä tuo elämään,
välillä rankempaa mutta viikonloppu nollaa tilanteen.
minä omalle psykan tädille suoraan sanoin
"sinä tarjoat 3*30min aikoja, minä vertaistuvalla juttelen enemmän yhdessä illalla"
totesi vaan että näin on asiat, on niin paljon asiakkaita.

on se hienoa, työttömiä suomessa 100 tonnia, mutta kuitenkaan ei oteta duuniin koska kukaan ei tule talkoopalkalla, siitähän se on kyse

 

[OsQ]

9/10 sähköhoitokertaa takana, ei muutosta mielialassa/voinnissa. Pitääköhän tässä seuraavaksi hakea pysyvää eläkettä.
Eniten harmittaa se, että tuli opiskeltua insinööriksi aikoinaan, koska sekään ei pelastanut minua työelämästä syrjäytymiseltä.

Onko mikä hoito?

Minä käyn Transkraniaalisessa magneettihoidossa, lääkeresistentin masiksen takia. Varsinainen hoito kesti syyskuusta joulukuulle ja nyt olen ylläpitovaiheessa. En aluksi huomannut mitään merkittävää muutosta voinnissa, hieman ehkä jaksoin paremmin keskittyä asioihin ja ahdistus hävisi. Viimeisen 2kk aikana olen huomannut että pienet asiat aiheuttavat suuria vaihteluita mielialassa. Aiemmin melko olemattomat positiiviset tunteet ovat tulleet ihan järkyttävällä voimalla takaisin.

 

[wzu]

Onko mikä hoito?

Minä käyn Transkraniaalisessa magneettihoidossa, lääkeresistentin masiksen takia. Varsinainen hoito kesti syyskuusta joulukuulle ja nyt olen ylläpitovaiheessa. En aluksi huomannut mitään merkittävää muutosta voinnissa, hieman ehkä jaksoin paremmin keskittyä asioihin ja ahdistus hävisi. Viimeisen 2kk aikana olen huomannut että pienet asiat aiheuttavat suuria vaihteluita mielialassa. Aiemmin melko olemattomat positiiviset tunteet ovat tulleet ihan järkyttävällä voimalla takaisin.

En tiedä osaanko ihan eksakteilla termeillä vastata, mutta alotin ensin sillä magneettistimulaatiolla 10 sarjan, ei vastetta. Siitä sitten seuraavaksi 10 sarjan sähköön, joka aloitettiin sillä "lievemmällä" kohdistuksella (päälaki?), ja nyt parit viime kerrat sitä on annettu sillä "voimakkaammalla" kohdistuksella (ohimot?). Muuta en ole vaikutuksena huomannut, kuin muistin haasteet/temppuilun.

 

[Aurum]

Mitähän helvettiä sitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Hyväpä junan alle?

Olen tässä koittanu psykoterapiapaikkaa saada jostain mutta asiallisesti ja selkeästi kirjoitettuun sähköpostikyselyyn terapiapaikasta 75% terapeuteista ei vaivaudu edes vastaamaan. Ne loput 25% pahoittelevat etteivät voi ottaa uusia potilaita ja paikat on täynnä ainakin ensi kevääseen saakka. Tuo nyt ei itseä lohduta yhtään sillä se helvetin lääkärilappu vanhenee tuota ennen. Jos mielenterveydenhoito on todella tällä tasolla suomessa niin voi kyllä todella nähdä kuinka itsemurha voi tuntua paljon helpommalta ratkaisulta tai ylipäätään olla edes hakematta apua. Pidän itseäni kuitenkin kohtuullisen toimintakykyisenä joten en voi kuin kuvitella kuinka avuttomassa asemassa ovat ne joiden jaksamisessa on ongelmia. Tässä on myös jostain syystä alkanut tulemaan jonkinlaista todenperäisyyden ymmärrystä Maustetyttöjen lauluja kohtaan.

 

[oongee]

Mitähän helvettiä sitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Hyväpä junan alle?

Olen tässä koittanu psykoterapiapaikkaa saada jostain mutta asiallisesti ja selkeästi kirjoitettuun sähköpostikyselyyn terapiapaikasta 75% terapeuteista ei vaivaudu edes vastaamaan. Ne loput 25% pahoittelevat etteivät voi ottaa uusia potilaita ja paikat on täynnä ainakin ensi kevääseen saakka.

Lääkitys kuntoon. Usein kohdallaan oleva lääkitys auttaa paljon tehokkaammin kuin mitkään höpöterapiat. Kokeilemalla selviää. Varaudu siihen, että ensimmäinen lääke ei ole välttämättä se itselle parhaiten sopiva. On tietenkin joitain tapauksia, joilla lääkitys ei toimi hyvin syystä tai toisesta, mutta useimmilla toimii.

 

[Aurum]

Lääkitys kuntoon. Usein kohdallaan oleva lääkitys auttaa paljon tehokkaammin kuin mitkään höpöterapiat. Kokeilemalla selviää. Varaudu siihen, että ensimmäinen lääke ei ole välttämättä se itselle parhaiten sopiva. On tietenkin joitain tapauksia, joilla lääkitys ei toimi hyvin syystä tai toisesta, mutta useimmilla toimii.

Lääkityksen toimivuus riippuu varmaan pitkälti siitä mikä ongelmana on ja mitä on tarkoitus saada korjattua. Itse taas näen lääkityksen sellaisina vaaleanpunaisina laseina jotka eivät todellakaan poista ongelmaa vaan lakaisevat sen maton alle auttaen sinua olemaan näkemättä sitä. Lisäksi sen varsinaisen ongelman tai ajatusvinouman työstäminen itse asiassa voi vaikeutua koska lääkitys saa toimimaan tai tuntemaan erilailla. Tietenkin jos toimintakyky on tasoa ettei pysty aamulla edes sängystä nousemaan niin lääkityksellä se toimintakyky voidaan saada kuitenkin sen verran paranneltua että sitä varsinaista ongelmaa voidaan alkaa selvittää.

 

[oongee]

Lääkityksen toimivuus riippuu varmaan pitkälti siitä mikä ongelmana on ja mitä on tarkoitus saada korjattua. Itse taas näen lääkityksen sellaisina vaaleanpunaisina laseina jotka eivät todellakaan poista ongelmaa vaan lakaisevat sen maton alle auttaen sinua olemaan näkemättä sitä. Lisäksi sen varsinaisen ongelman tai ajatusvinouman työstäminen itse asiassa voi vaikeutua koska lääkitys saa toimimaan tai tuntemaan erilailla.

Arvasin sinun vastaavan juuri näin. Olen itse ajatellut joskus nuorempana samalla tavoin. Oletko edes kokeillut? On typerää ennakkoluuloa tuomita lääkitys, jos et ole edes kokeillut, toimiiko ja miten se toimii omalla kohdallasi.

Itse näen asian vertauskuvallisesti niin, että masennus johtuu siitä, että päässä palikat ovat jotenkin päätyneet huonoon asentoon. Masennuksen korjatakseen ne pitää saada oikeaan asentoon. Henkilö itse on tässä avainroolissa. Lääkitys ei yksinään tuo tähän pysyvää ratkaisua. Eikä tuo terapiakaan. Mutta lääkityksellä on kaksi oleellista vaikutusta: toinen on se, että se työntää masennuksesta kärsivää vähän pois kuopan pohjalta, jotta pääsee asioissaan ylipäänsä eteen päin, ja toisaalta toimii ikäänkuin katalyyttinä, joka voitelee niitä palikoita sen verran, että ne loksahtavat helpommin parempaan asentoon. Terapiassa päämäärä on sama, mutta siinä terapeutti ikään kuin houkuttelee sinua loksauttamaan ne palikat parempaan asentoon. Molemmissa lähestymistavoissa ratkaisu tulee kuitenkin pohjimmiltaan sinusta itsestäsi, jos on tullakseen.

Pään sisäisten asioiden kuntoon saattamisen lisäksi voi olla hyödyksi muuttaa omaa elinympäristöään tai elintapojaan, ja lääkityksestä on apua tämänkin ymmärtämisessä ja mahdollistamisessa.

Itse olen kärsinyt elämässäni kaksi keskivaikeaa masennusjaksoa. Molemmilla kerroilla lääkitys on auttanut mainiosti, ja olen parin-kolmen vuoden lääkejakson jälkeen vain yhtäkkiä huomannut, että enhän minä tätä lääkettä enää tarvitse, ja lopettanut. Kun ensimmäisellä kerralla ymmärsin lääkkeen toiminnan, kadutti että en ollut tajunnut jo aikaisemmin hankkia siitä apua.

Suosittelen siis lämpimästi pääsemään yli ennakkoluuloistasi, niin saatat saada itsellesi valtavasti paremman loppuelämän. Anna lääkekokeilulle sen verran aikaa, että se ehtii alkaa vaikuttaa kunnolla, tai että ehdit kokeilla useampaa, jos ensimmäinen ei jostain syystä ole sopiva. Ei siitä kokeilemisesta mitään haittaa ole.

 

[cl0]

Ei se psykoterapia ole automaattinen tie onneen, kaikilla se ei auta. Kokeile nyt ensin @Aurum sitä lääkitystä ja jos ei auta niin sitten vasta psykoterapiaa.
Itselläkin on ollut masennusjaksoja jolloin mietin jo itsemurhaa, mutta lääkityksen ansiosta voin nyt hyvin.
Kaikille lääkitys ei tietenkään toimi mutta sitä ei tiedä jos ei kokeile.

 

[Aurum]

Mä en nyt vain pysty näkemään miten ne lääkkeet tässä auttaa koska varsinaisesti missään kuopassa ei olla. Käyn töissä ja pystyn oman huushollin hoitamaan. Ongelmani liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta siihen ettei elämä tunnu mielekkäältä enkä oikein keksi millä tavalla nämä lääkkeet tälläisessä tapauksessa auttavat. Tai auttaahan ne silloin jos vetää pään niin solmuun ettei mikään enää tunnu haittaavan, vaikka olisi paskat housussa eikä syönyt vuorokauteen niin eipähän ainakaan harmita.

Toisekseen työ mitä teen on luonteeltaan sellaista jossa ei auta olla "nuppi sekaisin" joten mihinkää lääkkeiden arpomiseen jotka mahdollisesti vetää sen nupin sekaisin ei ole mahdollisuutta koska työn takia täytyy olla toimintakykyinen.

Minusta nyt tuntuu että te nyt peilaatte sitä omaa kokemusta liiaksi ottaen huomioon kuinka erityyppisiä mielen erilaiset ongelmat ovat.

 

[oongee]

Mä en nyt vain pysty näkemään miten ne lääkkeet tässä auttaa koska varsinaisesti missään kuopassa ei olla. Käyn töissä ja pystyn oman huushollin hoitamaan. Ongelmani liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta siihen ettei elämä tunnu mielekkäältä enkä oikein keksi millä tavalla nämä lääkkeet tälläisessä tapauksessa auttavat. Tai auttaahan ne silloin jos vetää pään niin solmuun ettei mikään enää tunnu haittaavan, vaikka olisi paskat housussa eikä syönyt vuorokauteen niin eipähän ainakaan harmita.

Toisekseen työ mitä teen on luonteeltaan sellaista jossa ei auta olla "nuppi sekaisin" joten mihinkää lääkkeiden arpomiseen jotka mahdollisesti vetää sen nupin sekaisin ei ole mahdollisuutta koska työn takia täytyy olla toimintakykyinen.

Minusta nyt tuntuu että te nyt peilaatte sitä omaa kokemusta liiaksi ottaen huomioon kuinka erityyppisiä mielen erilaiset ongelmat ovat.

Ei nykyaikaisista masennuslääkkeistä mitenkään "nuppi sekaisin" mene. Olin itsekin molempina masennusjaksoina vaativissa IT-alan hommissa ja pystyin huushollini hoitamaan.

Jos luet asiasta jostain netin keskustelufoorumeilta, niin ota huomioon, että niille foorumeille jäävät kirjoittelemaan ne poikkeustapaukset, joille lääkkeestä ei ollut apua. Me muut, joille lääkkeestä oli apua, siirrymme elämässämme eteen päin keskustelemaan muista aiheista. Tämä oli itselläni ensimmäinen kerta, kun tähän ketjuun kirjoitan, kun sattumalta satuin huomaamaan kirjoituksesi, ja havaitsin siinä yhtymäkohtia omiin aiempiin ennakkoluuloihini.

Terapian koin omalta osaltani täysin turhaksi huuhaaksi. Parista terapeutista kokemusta. Ei siitä ollut minulle mitään muuta apua kuin se, että tajusin, että apu löytyy muualta. En kuitenkaan kiistä, etteikö siitä voisi jollekin olla apua.

Tilanteesi ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaikka niin ehkä kuvittelet. Meitä masennuksesta joskus kärsineitä on maailmassa valtavasti. Mutta oma on valintasi. Jos et apua halua saada, sille ei kukaan muu mitään voi.

 

[cl0]

Ongelmani liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta siihen ettei elämä tunnu mielekkäältä

Olisit kertonut tuon heti niin ei olisi tarvinnut arvailla. Jo otsikon perusteella ihmiset olettavat että heti on kysymys masennuksesta tai ahdistuksesta, mutta tuo ei ole kumpaakaan.

Sosiaaliset kanssakäynnin ongelmat liittyvät yleensä sos. tilanteiden pelkoon johon auttaa siedätyshoito tai paheksumasi lääkkeet. Eli pakota itsesi puhumaan ihmisten kanssa.

Terapia voi auttaa tai sitten ei.

 

[mestarikokki]

Mä taas kävin läpi 12-30v ikäisenä kaiken maailman pillerist, joista oli loppupeleissä vain haittaa. Parhaan avun olen saanut käymällä keskustelemassa ja oppimalla ymmärtämään omaa mieltä.

Lääkkeistä on kyllä apua, mutta ei niitäkään voi jäädä syömään 50 vuotta ja jättää muut apukeinot käyttämättä. Söin muutaman vuoden lääkkeitä sosiaalisten tilanteiden jännittämistä helpottamaan. Sitten kun tuntui taas hyvältä parin vuoden jälkeen, niin pikku hiljaa pienensin lääkitystä ja sitten lopetin lääkkeiden käytön kokonaan. Olisinko nyt ollut joku kolmisen vuotta ilman lääkkeitä ja elämä hymyilee. Onnistumisten kautta se jännittäminen lieveni ja nykyään toki jännitän uusia kokemuksia, mutta suhteellisen terveellisesti ja ei enää jännitys lamauta samalla tavalla kuin ennen.

Ja kyllä, minäkin kärvistelin ongelmieni kanssa vuosikaudet ilman lääkkeitä koska minullakin oli sellainen "minähän en mitään lääkkeitä popsi"-ajattelutapa aikoinaan. Eli lääkkeistä on kyllä suurimmalle osalle apua, mutta niitäkään ei toki kannata jäädä popsimaan loppuelämänsä ja samalla jättää muut keinot käyttämättä.

 

[pespoit]

Lääkityksen toimivuus riippuu varmaan pitkälti siitä mikä ongelmana on ja mitä on tarkoitus saada korjattua. Itse taas näen lääkityksen sellaisina vaaleanpunaisina laseina jotka eivät todellakaan poista ongelmaa vaan lakaisevat sen maton alle auttaen sinua olemaan näkemättä sitä. Lisäksi sen varsinaisen ongelman tai ajatusvinouman työstäminen itse asiassa voi vaikeutua koska lääkitys saa toimimaan tai tuntemaan erilailla. Tietenkin jos toimintakyky on tasoa ettei pysty aamulla edes sängystä nousemaan niin lääkityksellä se toimintakyky voidaan saada kuitenkin sen verran paranneltua että sitä varsinaista ongelmaa voidaan alkaa selvittää.

Jos puhutaan normaalista SSRI-lääkityksestä, niin oma käsitykseni on että se funktio on lähinnä niiden tunnehuippujen ja -pohjien latistaminen sen verran että mahdollisen ahdistuksen, toivottomuuden ym. kanssa pärjää. Olen siinä samoilla linjoilla kanssasi että lääkehoidon pitäisi olla tarkoituksenmukaista. Itse juuri lopetin omat masennuslääkkeeni pari viikkoa sitten lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä. Vaikka en suoraa eroa kokenut omassa itsessäni lääkehoidon aikana, on näihin viimeisiin pariin viikkoon mahtunut enemmän naurua sekä itkua verrattuna viimeiseen puoleen vuoteen.

Sosiaaliset kanssakäynnin ongelmat liittyvät yleensä sos. tilanteiden pelkoon johon auttaa siedätyshoito tai paheksumasi lääkkeet. Eli pakota itsesi puhumaan ihmisten kanssa.

Terapia voi auttaa tai sitten ei.

Ei välttämättä aina. Itse ainakin koen omat sosiaalisten ongelmieni olevan tulosta lapsuudessa omaksutuista vinoutuneista kiintymysmalleista, eli en varsinaisesti pelkää sosiaalisia tilanteita vaan olen oppinut vetämään ne päin persettä. Onneksi aina omaa käytöstään voi tarkastella ja vaikka kyseessä ei olekaan välttämättä mikään Kelan kuntoutuspsykoterapian arvoinen asia, voi asiaa lähteä käsittelemään vaikka jossain lyhytterapiassa.

Ei nykyaikaisista masennuslääkkeistä mitenkään "nuppi sekaisin" mene.

Riippuu ihmisestä. Itse olen siitä omituinen tapaus että omalla kohdallani vanhemman polven lääkkeet toimii paremmin ja vähemmillä haitoilla kuin uudemman polven joissa ei pitäisi olla haittoja nimeksikään.

 

[Memory]

Lääkitys kuntoon. Usein kohdallaan oleva lääkitys auttaa paljon tehokkaammin kuin mitkään höpöterapiat. Kokeilemalla selviää. Varaudu siihen, että ensimmäinen lääke ei ole välttämättä se itselle parhaiten sopiva. On tietenkin joitain tapauksia, joilla lääkitys ei toimi hyvin syystä tai toisesta, mutta useimmilla toimii.

Valitettavasti lääkitys on kuin laastari valtimovuotoon, eli jelppaa jotenkin mutta ei tarpeeksi.
lääkkeet estää takaisin esto serotoniilin välittäjä aineiden juttuja, vievät tuntee veke.
olet kuin robotti mutta "olevinaan kunnossa"
se riittää psykalle "olethan sinä kunnossa vaikka lääkekännissä"

Ei nykyaikaisista masennuslääkkeistä mitenkään "nuppi sekaisin" mene. Olin itsekin molempina masennusjaksoina vaativissa IT-alan hommissa ja pystyin huushollini hoitamaan.

Jos luet asiasta jostain netin keskustelufoorumeilta, niin ota huomioon, että niille foorumeille jäävät kirjoittelemaan ne poikkeustapaukset, joille lääkkeestä ei ollut apua. Me muut, joille lääkkeestä oli apua, siirrymme elämässämme eteen päin keskustelemaan muista aiheista. Tämä oli itselläni ensimmäinen kerta, kun tähän ketjuun kirjoitan, kun sattumalta satuin huomaamaan kirjoituksesi, ja havaitsin siinä yhtymäkohtia omiin aiempiin ennakkoluuloihini.

Terapian koin omalta osaltani täysin turhaksi huuhaaksi. Parista terapeutista kokemusta. Ei siitä ollut minulle mitään muuta apua kuin se, että tajusin, että apu löytyy muualta. En kuitenkaan kiistä, etteikö siitä voisi jollekin olla apua.

Tilanteesi ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaikka niin ehkä kuvittelet. Meitä masennuksesta joskus kärsineitä on maailmassa valtavasti. Mutta oma on valintasi. Jos et apua halua saada, sille ei kukaan muu mitään voi.

Minulla kesti 10vuotta löytää oikea lääkitys, ja kerron siitä täällä, suht hyvin on lääkitys oikea.
tosin lääkäri meinasi rivatrilia vähempää, sanoin suorat sanat ja se loppui siihe.

Minä ostin parit Mieli-nauhat "minä kuuntelen" oli takissa talvella, olen jotenkin hokassut että minä kuuntelen leima on aina päällä.
taikka sitten olen liian herkkä, tuntuu että aina kun tapaan jonkun tutun niin se vaan valittaa asioista, hirveetä negatiivista katsastokantaa,
ei tuollaista jaksa aina kuunnella kovinkaan pitkään, ensin yksi mummu valittaa naapurin ilkeyttä, sitten kun tulee toinen kaveri niin
taas valitellaan että kaikki asiat menevät päin persettä, ihme negaatio koko vuoden 2021:n ihmiset

Olisivat iloisia että ovat terveinä ja elossa, monet eivät ole edes sitä.

 

[Memory]

kerran laskin 72 tuttua / sukulaista / kaveria tavalla tai toisella lopettettanut olemisen .En enää laske

Siis tarkoitatko että 72 hemmoa juossut junan alle
ei kivaa, ei ollenkaan kivaa.
tosin välillä elämän faktat tuntuu ettei vaan jaksa!
luovuttaminen on yksisuuntainen tie, ei ole 2 jäljellä olevaa elämää kuten bluemax 2001:ssä pelissä....
pitäisi vähäsen miettiä, mutta jos tulee sontaa tarpeeksi niin aivan hyvin ymmärrän että tahtoo nukkua ikiuneen.
minusta on väärin selitellä "ajattele lähimmäisiä, he kärsivät" se on sinun elämäni joka on, ei silloin eikä aina tarvitse ajatella muita.
jos on 55veetä ajatellut muita niin eiköhän se riitä!

 

[Memory]

Maanantai jälleen, ihmettelin kun joillekkin vielä syötetään xanoria :o
yx täti sai sitä apteekista!

monet fiksut psykat sanovat ettei sitä pitäisi kellekkään antaa.
sen puoliintumisaika on ihan tunteja, kun taas seronilin kuukausi.
todella vaarallinen lääke jollei ole aina mukana kun on jossain käymässä,
tulee todelliset vatsakrampit kuten minulle aikoinaan.

nooh...ihmettelen vaan että rivatrilia ajetaan jokaisella alas koska
ei kuulemma tehoa mutta xanoria ei vaikka on paljon haitallisempi
tiedä sitten näitten kanssa...

 

[Memory]

Maanantaita kaikille, kuinkas elämä kohtelee?
mulla on kerholta kuukauden loma, tekee kyllä hyvää.
nyt vaan pitäisi keksiä jotain tekemistä, dataan ja koiran kanssa leikitään ja helteillä käytetään viileän suihkun alla.
mielenterveys suht kunnossa, välillä meinaa tulla paniikkikohtauksia, mutta hyvin niistä ollaan selvitty.
Ihanat kesäiset tuoksut ovat joka paikassa, tulee aivan lapsuuden kesät mieleen.

Tsemppiä kaikille <3

 

[Markqq]

Varsinaisesti ei masennus, mutta pikemminkin ahdistus. Mielenkiintoista miten viime aikoina mieliala oikeasti heittelee. Yksi päivä on hyvä fiilis, seuraavana päivänä on keho raskas ja ei kiinnosta mikään. No ei ihan noin radikaalisti, mutta sinnepäin.

On kausia jolloin hyviä päiviä on enemmän mutta nyt jostain syystä huonommat alkaa puskemaan. Sitä sitten miettii että onko parisuhteessa vikaa vai omassa itsessäni. Omat tunnelukot ja käsitykset eri asoihin omasta näkökulmasta. Mikä on oikein ja väärin? Tunteet jotenkin ottaa nykyää tosi paljo valtaa elämässä.

Onko muut saaneet apua esim. moodipäiväkirjan kirjoittamisesta? Sellainen on tilauksessa ja odotan kovasti että pääsen sinne kirjoittamaan ajatuksia.

 

[Memory]

Varsinaisesti ei masennus, mutta pikemminkin ahdistus. Mielenkiintoista miten viime aikoina mieliala oikeasti heittelee. Yksi päivä on hyvä fiilis, seuraavana päivänä on keho raskas ja ei kiinnosta mikään. No ei ihan noin radikaalisti, mutta sinnepäin.

On kausia jolloin hyviä päiviä on enemmän mutta nyt jostain syystä huonommat alkaa puskemaan. Sitä sitten miettii että onko parisuhteessa vikaa vai omassa itsessäni. Omat tunnelukot ja käsitykset eri asoihin omasta näkökulmasta. Mikä on oikein ja väärin? Tunteet jotenkin ottaa nykyää tosi paljo valtaa elämässä.

Onko muut saaneet apua esim. moodipäiväkirjan kirjoittamisesta? Sellainen on tilauksessa ja odotan kovasti että pääsen sinne kirjoittamaan ajatuksia.

mä pidän päiväkirjaa, se on terapeuttista, vaikkei sitä tulekaan luettua sitten myöhemmin.
mä stressaan kun meidän taloon tulee remppa, putki yms. kaikki evakkoon jonnekkin vuodeksi ja sitten sen jälkeen takaisin omaan asuntoon.
olen sen verran paniikkikohtaus-masennus-sairas että ylilääkärikin psykalla totesi että muuttaminen on miltein mahdotonta,
olen tuonut tuon esille todistuksilla isännöisijälle 10kertaa, tuntuu ettei saa apua mistään, kaikki vaan voivottelee.
eivät käsitä mikä helvetti on edessä kun muuttaa evakkoon roinineen ja sitten vuoden päästä takaisin.
mulle vielä tehty täysremppa 2016, mutta ei auta, väliseinät ja kaikki puretaan kodinkoneita myöten, ei yhtään piristaä.
välillä on adhd:ta että olen täynnä virtaa, mutta usein nukun iltikset että saan nollattua pahan oloni poies.

muuttamisesta vielä, teet osoitteenmuutokset, muutat netit, haet asumistukea kaikkea, sitten vuoden päästä sama rumba, ei kovinkaan kivaa

mä olen välillä loopissa, herään , olen syön ja nukun, sitten taas alusta, ei mitään kiinnostavaa.
ystävät ovat aina vaan ottamassa yhteyttä kun he tarvitsevat jotain, kaikilla tekosyillä soitellaan "ai mitenkäs sulla menee, nooh kiva-
itse asiassa oli minulla asiaakin kun tämä ja tämä niin korjaatkos tämän ja tämän" tietty ilmaiseksi.

siksi olen laittanut monet numeroiksi "mainos-älä vastaa" ei sitten edes käymässä oleva systeri vastaa tuohon numeroihin.

 

[Memory]

Lonkeron voimalla menee masennukset, pitäisi osata lopettaa.
mutta ab. 5*lonkero rentouttaa kivasti.
tosin maksa tykkää varmaankin huonoa, ei kiva.

kerho aukesi tänään 02.08, ihan mukavaa , 8 kävijää ekana päivänä ihan ok.
onhan jotain tekemistä elämällään.
odottelen vasemman jalan kipujutusta lääkäriltä infoa kunhan katselen ja odottelen.
otettiin röntgenit, kun oli fitsin kipee, kuin olisi ollut vasemman jalan alla golf-pallo, tosi kiperä, nyt hieman parempi 3viikkoon.
koittakaas jaksella <3

 

[Memory]

Tulipas paha yö, nukkumaan 24 ja sitten tuli pahat paniikit, nukkumaan mennessä ne ovat pahimmat koska on rauhallista ja aikaa ajatella aivan liikaa.
tunsin että tukehdun ja kuolen, ihan karmeeta, ei ollut eka kerta.
kaikki tarpeelliset - säännölliset lääkkeet otettu, ne varmaankin tsemppasi ettei ole mitään hätää bro.
kerholle saadaan terapiakoiraa 25.08 kivaa.
nyt alkoi vapaa-ehtoisduunit taas, toinen viikko menossa päihde ja mielenterveyskuntoutujan kerhossa ma-to 16-18 pe 15-19.
kivat sullensa, saa taas rytmiä elämään, ei tartte nukkua pitkin päiviä ja miettiä että mitähän sitä tekisi

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3

 

[Jukkis]

Jaksamisia kaikille kun syksy lähestyy (vai onko se jo täällä?) !!!!

 

[Memory]

Jaksamisia kaikille kun syksy lähestyy (vai onko se jo täällä?) !!!!

Kiitos, se on jo täällä.
tänään piti laittaa ekaa kertaa syksytakki, kaulaliina sekä pipo.
karmean kivan vilakka tuuli käy
synkät pilvet ulkona tosin ei luvannut vettä nyt tänään mutta vasta keskiviikoksi.

kokeilin taas tuttavat läpitte phonella, ei kinosta vastata, nooh, puhelin saa olla taas viikon "valitsemanne numero ei ole käytössä"
kyllä mun sukulaiset tietää että pation ikkunan taakse kolaa jos on asiaa, taikka sitten soittaa lankaan jos on _tosi_ asiaa.

mulle siunaatuu kilttinä ihmisenä aivan sikana näitä joo-joo tyyppejä, eli aina kun ne soittaa tiedän "mä kuules tarvisin vähäsen sun apua"

Ja minähän kilttinä ihmisenä en kieltäydy, pitää alkaa tässä 53:na jo kyllä ajattelemaan itseään.
ihmiset ovat liikaa yksin, ei ketään kiinnosta.
"minä soitan vain kun on asiaa" mitä helvettiä?
missä on lankapuhelut "hei mirja, soitin kysyäkseni mitenkäs sinä jaksat"?

nyt tästä helvetin elämästä on tullut laiskojen-haluajien maailma,
"en minä nyt kerkeä juttelee KUN KATSON SALKKAREITA, SE ON NIIN TÄRKEÄÄ ELÄMÄSSÄNI"
sopii helvetin hyvin, sitten kun tarttet autoosi apuja taikka atk:ssa niin katso nauhalta niitä saatanan SALKKAREITASI!

Luojalle kiitos 123 yötä jouluun, saadaan maa valkeaksi, ja viilenee ilma, ei tartte enää pitää tuulettimia taikka ikkunoista levällään.

koittakaas veljet ja siskot jaksella elää, kyllä se tästä lutviutuu jotenkin.

 

[Jukkis]

Minulla oli hyvin myrskyisä kesä: parveke remontti, joka alkoi maaliskuun puolivälissä eikä loppua näy ..tai no näkyy ehkä kuukauden kuluttua...ja pihalle tuli penkki joka keräsi valitettavan metelin öisin.. huh huh. Syksy on parhaimmillaan kaunista aikaa. Voi käydä koiran kanssa ulkona ym.

 

[kntkvtknt]

Olen ollut työelämän ulkopuolella nyt muutaman kuukauden.

Vaikka täysin jaksava en olekaan, niin olen jaksanut tehdä jotain, tosin turhaa ulkoilua esim. sateessa jätin väliin. Teen juttuja oman WWW-sivun kanssa, mutta aina ei jaksa sitä tehdä, joten joskus tulee vaan katsottua Youtubea ja kuunneltua musiikkia. Kaiken kaikkiaan parempi tilanne kuin työstressissä juoksemassa jollekin toiselle koko ajan ilman aikaa nauttia omista jutuista. Nyt nautin, koska haluan.

Jos en jaksa ulos lähteä, niin siirrän myöhemmäksi. Työ 8-16 oli hankala siirtää eli töitä tehtiin, tai töissä oltiin, vaikka ei huvittanut tehdä mitään.

En usko että olen masentunut, mutta kaikki on toki mahdollista, toisaalta nautin toimettomasta elämästä.

 

[Memory]

Minulla oli hyvin myrskyisä kesä: parveke remontti, joka alkoi maaliskuun puolivälissä eikä loppua näy ..tai no näkyy ehkä kuukauden kuluttua...ja pihalle tuli penkki joka keräsi valitettavan metelin öisin.. huh huh. Syksy on parhaimmillaan kaunista aikaa. Voi käydä koiran kanssa ulkona ym.

Näin on minäkin syntynyt joulukuussa niin syksy on kivaa ja raitista aikaa ilmankin puolesta.
meille tulee täys putkiremppa n.5vuoden sisällä, muutetaan evakkoon vuodeksi ja sitten takaisin, ei yhtään mukavaa kun vihaan muuttoja
mutta minkäs teet höh..

 

[Memory]

Olen ollut työelämän ulkopuolella nyt muutaman kuukauden.

Vaikka täysin jaksava en olekaan, niin olen jaksanut tehdä jotain, tosin turhaa ulkoilua esim. sateessa jätin väliin. Teen juttuja oman WWW-sivun kanssa, mutta aina ei jaksa sitä tehdä, joten joskus tulee vaan katsottua Youtubea ja kuunneltua musiikkia. Kaiken kaikkiaan parempi tilanne kuin työstressissä juoksemassa jollekin toiselle koko ajan ilman aikaa nauttia omista jutuista. Nyt nautin, koska haluan.

Jos en jaksa ulos lähteä, niin siirrän myöhemmäksi. Työ 8-16 oli hankala siirtää eli töitä tehtiin, tai töissä oltiin, vaikka ei huvittanut tehdä mitään.

En usko että olen masentunut, mutta kaikki on toki mahdollista, toisaalta nautin toimettomasta elämästä.

Mulle tuli aikoinaan inspiraatio-spurtteja vähän väliä, nykyään 53veenä ovat harvenneet, "katotaan sitten myöhempää kun on ajankohtaista" jne.
mulla on hyvä kun on koiro, tarttee mennä ulos vaikka 03 vesisateessa
teen mitä tahansa hurttani puolesta.

Työ tuo säännöllisyyttä, mutta myöskin rajoittaa.
jos pitää tehdä perunkirjaa tms. niin 08-16 on paha aika olla duunissa, kun virastotkin ovat auki tuolloin, eli täsmä-aikainen kanssakäyminen ja virastoissa asioiminen on sitten jätettävä lomapäiville..

minä en nauti toimettomuudesta, ennen tätä hauvaa olin ilman 6kk ja olin iloinen "nyt saan tehdä mitä tahansa ja mennä mitenkä haluan"
tuota unelmointia jatkui ½vuotta, sitten huomasin että nukun 20h/vrk:ssa eli olin fitun masentunut.
sitten sain itseäni niskasta kiinni että nyt helvetti se koira tänne takasin, että saan elämästä kiinni.
ja se on hyvä, koira ei koskaan kyllästy rapsuttamiseen/silittämiseen, kunnon adhd pallo

 

[Jukkis]

Minkäslainen koira teiltä löytyy jos saa udella? Itsellä tällainen pieni sylikoira Staffordshiren terrieri:

 

[Joonaspa]

Tänään testissä ensimmäisen päivän Fluanxol 0,5mg mielialalääkkeenä. Pientä energisyyttä tuntuu olevan, tosin onhan tuo aika "lasten" annos. Tarinahan meni silleen että maskin takaa pyysin jutkulääkäriltä fluoksetiinia (Fluvosol), niin kuuli sitten väärin ja määräs Fluanxolia (flupentiksoli), että joskus voi käydä näinkin. Fluvoksamiinissa ois kiehtonut sen potentiaalinen vaikutus serotoniinin lisäksi Sigma-reseptoreihin. Toisaalta tää Fluanxol vaikuttaa dopamiini-reseptoreihin.