@omenanraato Moro, mulla koira piti lopettaa aikoinaan, mietin että nyt en ole sidoksissa kotiin ja äitikin kuoli 2008, mitä teen? lähdenkö vielä opiskelemaan?
siinä sitten aika meni ja hokasin 6kk:n päästä että hemmetti, nukun 20h/vrk. nyt niska itseä kiinni ja netistä uusi koiro.
nyt elämä on vähäsen parantunut.
tosin vain vähäsen, aina mä olen valittamassa.
valitin tarpeeksi koirankin jälkeen masista niin päätettiin järjestää pahanlaatuinen syöpä, se oli hieno herätys, viittä vaille etten olisi pyörätuolissa loppuikääni.
vähäsen jäi pysyviä hermovaurioita syövästä sekä sytostaateista, teen vapaa-ehtoisduunia vanhuksille ja vähävaraisille sekä päihde ja mielenterveys-kerholla.
siellä kerholla oli 20vuotta omat hoitajat/ohjaajat mutta nyt 2vuotta sitten laitettiin raha-hanat kiinni ja säästetään 100 000e/vuosi.
nyt me ollaan siellä "yksinään" vertaistukena toisillemme, ja hyvin sujuu, mä olen ottanut vähäsen veturin duunia kun pitää aina jonkun olla siellä olemassa avaamassa ovet 16:sta, muuten ovet ovat lukossa turvallisuussyistä ja kameravalvonnat ja ovikellot, keittelen kaffetta jne.
kyllä siellä näkee ja kuule todella pahasti pihalla olevia, siunailee itseään että onneksi ei sentään noin lujaa mene.
luojalle kiitos on kesäloma kuukauden ja nyt joululoma 3viikkoa, vaikka on kaffenkeittoa, siivoomista jne jne. niin siihen leipääntyy, vuodessa tulee ab.200* käytyä siellä ja duunattua kaikkea, aina ei vaan jaksa...
Itse mietin usein kanssa itsetuhoisia, minusta on todella väärin psykan tms. sanoa että "ajattele muita läheisiäsi" ei tod. tämä on jokainen oma elämä.
ainiin, mä sain intissä -88 masikset, paniikkikohtaukset, keliakiat, laktoosi-intolerantit jne. kiitos intille, tekisi mieli haastaa koko laitos rosikseen!
Mulla oli oma psyka, mikä oma? se vaihtui kuin mustalaisella sukat, aina sai aloittaa terapian alusta, sitten 33vuotta sitten psyka totesi
"jooh sulla on lääkitys kunnossa ja meillä on pahempia psykoosipotilaita, laitetaan sut avolle"..
usein miettinyt että aseen kanssa lähtö olisi nopea ja selvä, mutta sitten tullut järkiinsä että elämä ja kuolema on vain menolippu, ei ole mitään kahta muuta elämää kuten commodore 64:n pelissä...
täytin lucianpäivänä 54, vanha paska.
ilomielin hoosiannaa laulaen vaihtaisin osia isobroidin kanssa joka kuoli sydäriin 55veenä, hän osasi elää ja arvostaa elämäänsä.
kerroin terppalääkärille ei siis mikään psyka, että pää hajoaa.
ne vaan jankuttaa "vähennetään rivatrilia koska sulla on X:ä papereissa että yritit tappaa ittes rivoilla"
sitten sain armosta psykan hoitajan ajan, 45minsaa 1. kerta ja se vaan joojootteli, ja mä haistatin sille paskat.
se vaan määki että "max 3-5kertaa 3kk:n välein 45min:n istunnot"
sanoin sille että sittenkö mä olen Eisteinin poika? aivan normaali ja kaikki helvetin traumat pyyhitty rom:mmeista veke?
ei sanonut mitään..
vaikka on koira, tämä on jo viides, eka tuli 1974 meidän perheeseen., niin päivät meinaa olla sitä samaa kaavaa.
pakko välillä olla vaikka kaupungilla ja tehdä jotain extemporea että olisi sitten viikolla jotain piristystä elämään
muuten kaikki päivät menee samaa rataa kuin junan vessa.
sitten olen vitun pessimisti, ikuinen, vaikka mitä tapahtuisi niin olo on maansa myynyt...
Mulla varmaankin lääkkeet vetää fiilikset hittoon, mutta ilman niitä olen tosi sekaisin ja karmeat oireet tulee 30vuoden popsinnan jälkeen.
Mulla seronilit aiheuttaa multipersoonallisuutta, jota sitten hoidetaan supriumilla,
tosin on todettu skitsoidi persoonallisuuskin mutta sen pitäisi koskea vain että viihdyn "sairaalloisen hyvin yksin"...
tulee päivään piristystä kun meinaa tulla paniikkikohtausta ja sitten kaupungilla kävellessä hokasee että ruumiini on tässä liikennevaloissa odottamassa vaihtumista.
mutta henkisesti olen kotona taikka muualla, yritä siinä sitten pysyä järjissään
Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.
mulla vähäsen samaa, tosin olen ikuinen sinkku, en voi sietää naisia, en vihaa niitä mutta en edes seurustele heidän kanssaan, hermot menee, jotain traumaa tms.
voi olla ettei hän osaa kautta tiedä miten suhtautua, sitten mulle tulee usein riittämätön olotila, etten ole tyytyväinen mihinkään....
Lueppas tämä txt-file ja kommentoi joskos jaksat.
onnex meillä on kerholla arkisin 3h ja perjantaisin sitten 4h että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. muuten hajoisi pää.
kiva kun kävijöitä on 3-18hlöä/vrk nuorin 35vee vanhin 70v.
Hyvää perjantaita sinne päin maailmaa <3