Masennus

[Markqq]

Käsitin niin, että laskee perustasoa. Se mahdollistaa niiden piikkien olevan sitten isompia ja asiat tuntuvat paremmilta niitä tehdessä. Voi toki olla, että kuuntelin huonosti ja tajusin väärin. Jos ymmärsin oikein niin siinä on kaksi eri asiaa. Toinen on kemialliset molekyylit joita tarvitaan dopamiinin luomiseksi(niitä olisi hyvä olla reilusti) ja toinen on se dopamiinin perustaso. Perustason olisi hyvä pysyä omassa normaalissa eikä lähteä sitä nostamaan. Jos sen perustason saa nostettua niin jutut ei kohta tunnu enää miltään kun aktiviteeteista/aineista/tms. tulevat piikit eivät ole enää piikkejä.

Niin joo. Ymmärrän mitä tarkoitat. Käsitin tän asian väärinpäin!
Otanpa noita hengitysharjoituksia mukaan, tai ainakin yritän. Jopa meditointi tuntuu työläältä. Mutta pikkuhiljaa.

 

[finWeazel]

Otanpa noita hengitysharjoituksia mukaan, tai ainakin yritän. Jopa meditointi tuntuu työläältä. Mutta pikkuhiljaa.

Tsemppiä matkaan! Kokeile rohkeasti ja yritä jaksaa pari viikkoa per asia kokeilla. Toivottavasti löydät just ne sulle toimivat setit. Mulle jotkin jutut toimi, jotkin ei. Ollaan kaikki niin erilaisia ja eri tilanteissa. Mun polku lähti unenoptimoinnista, sit löysin hengitysharjoitukset ja kun olo parani niin löysin mindfulness meditaatiota millä pääsee flow-tilaan. Mindfulness on ihan hit&miss jo pelkän ohjaajan äänen vuoksi ennen kuin mennään metaforiin mitä niissä käytetään(kuvittele ovi, kuvittele valoa jne).

 

[Markqq]

Nuo kylmät suihkut ja lyhyehköt mediaatiot auttaneet jo jonkin verran. En siis istu tuntia kylmässä vaan ainakin nyt alkuun ihan lämpimällä pesasen, sitten vaihdan kylmälle joksikin aikaa, ja sitten taas lämpöä kehiin. Pikkuhiljaa haastan enemmän. En tiedä onko jotain muuta muutosta tullut mielessä tai muuten, mutta ei ole ollut enää niin paljoa sitä levottomuutta. Jostain kumman syystä ei ole myöskään pakottavaa tarvetta lähteä treenaa tai muihinkaa harrastuksiin, vaan sohvalla on ihan ok olla. Enemmänkin lähden sitten liikkeelle sen hyvän mielen kautta kuin pakonomaisesti on tehtävä treeni. Vaarana on jumittua, mutta en usko sitä tapahtuvan. Järkimieleen on iskostunut hyvä ruokavalio sekä liikunta.

Mun mielestä olisi kiva päästä siihen pisteeseen, että kaikki ympärille sosialisoitumisesta töiden ja harrastuksien pariin lähtisi ns "hitaasta elämästä". Ei hae enää mitään dopapiikkejä vaan tekee asiat toisinpäin. Elämä olisi omassa itsessään ja hitaudessaan sitä dopamiinipiikkiä. Tähän on kyllä vaikea päästä. Mieli on sellainen laitteisto, että on vaikea vastustaa kaikkea. Mutta se on pitkä prosessi.

Pikkuhiljaa.. Tsempiä uuteen viikkoon jokaiselle!

 

[Memory]

Pikkuhiljaa.. Tsempiä uuteen viikkoon jokaiselle!

Kiitos sitä samaa, minä latailin akkuja viikonloppuna oikein kunnolla
eilen koisittiin tyyliin 01-08 09-13 14-17 sitten koisimaan yöllä 01 mutta vielä 03 käväsin veskissä, siitä sitten sain unen päästä kiinni ja koisin 11:taan.
oli paha juttu, meinasi tulla taas pahat paniikit päällensä ei yhtään kivaa vaikka olin ottanut lääkkeet.
pitää varoa pitkiä päikkäreitä taas kerran.
Kohta on taas perjantai sitten , äkkiä se aika menee.

 

[Memory]

Viikonloppua vietetty, tuli pari milliä lunta yöllä.
nukkumaan telkan jälkeen 02 ja ylös 10:ltä kun koira tahtoi pihalle.
mietin tuossa 14:n maissa että hiton outo olo.
nooh selitys löytyi normaaliin tapaan, aamupalan jälkeen aamutoimia sotkettu niin
aamulääkkeet ottamatta, nyt normaalimpi olo.

Hyvää valkoista maa-syksyä sekä uutta viikkoa kaikille <3

 

[Markqq]

@finWeazel innoittamana seuraan kyseistä henkilöä youtubessa. Tämä videopätkä sopii hyvin tänne. Tottakai masennus ja ahdistus ovat aika monintakeisia asioita. Meillä kaikilla aivot toimii vähän eri tavalla masennuksen suhteen, kuinka siihen ajaudutaan, ja ehkä parannutaan, mutta tässä on erittäin hyvää tietoa varmasti jokaiselle. Aivan lyhyesti mainittuna jos hakee nautintoa toistuvasti, "nautinnon ja kivun" balanssi menee enemmän ja enemmän epätasapainoon. Tällöin sitä dopamiinia aktiviteetista tulee vähemmän, mutta samanaikaisesti aivot himoitsee sitä enemmän. Kyseessä on tällöin addiktio. Kuinka se balanssi paranee? Pidättäytymällä nautinnosta ja sietämällä tylsyyttä ja aivan takuuvarmasti todella kovaa ahditusta. Näin siis jo heti videon alussa, en ole ehtinyt pitkälle vielä katsoa tätä pätkää.

En sitten tiedä kuinka helposti se balanssi järkkyy jos esim nyt huumeaddikti on kuivilla pitkään ja alkaa voimaan paremmin. Kerran kuukaudessa vaikka löisi sitten taas piikin suoneen, heilahtaako se balanssi jälleen ympäri vai onko siinä kuitenkin edistystä havaittavissa? Ehkä videolla (tai toisella) tulee tästäkin juttua.

Lisäten vielä.. Mietin että jos vaikka kuukauden verran meditoisin useamman tunnin per päivä ja tekisi vain todella tylsiä juttuja. Ainoastaan "dopamiinipiikit" tulisi hyvästä ruoasta, treeneistä ja ihmissuhteista. Ylipäätään se, että ei tee mitään, on oikeasti aivan järjettömän vaikeaa, jopa mahdotonta. Sitä jatkuvasti pyrkii jotain tekemään.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Memory]

Jaah, se on taas joulun sekä masennuksen aika.
monilla mielenterveyskuntoutujilla on samaa vaivaa, eli elämän merkitsemättömyys.
päivittäiset rutiinit muuttuvat pakonomaisiksi ja tuntuu ettei ole mitään väliä mitä tekee.
ennen pääsin siitä eroon, välillä vaan tulee nurkan takaa kuikkimaan "et sää mua enää muista"...

nauttiminen elämästä on vaikeaa, tulisi paha tauti niin oppisi arvostamaan tavallista tervettä elämää.
ihmisen paha vika on että miettii liikaa, ei ole tällainen oikein kivaa.

kuix muilla?
mediä suuhun ja häppy-jou jou?

 

[jm82]

Jaah, se on taas joulun sekä masennuksen aika.
monilla mielenterveyskuntoutujilla on samaa vaivaa, eli elämän merkitsemättömyys.
päivittäiset rutiinit muuttuvat pakonomaisiksi ja tuntuu ettei ole mitään väliä mitä tekee.
ennen pääsin siitä eroon, välillä vaan tulee nurkan takaa kuikkimaan "et sää mua enää muista"...

nauttiminen elämästä on vaikeaa, tulisi paha tauti niin oppisi arvostamaan tavallista tervettä elämää.
ihmisen paha vika on että miettii liikaa, ei ole tällainen oikein kivaa.

kuix muilla?
mediä suuhun ja häppy-jou jou?

Suunnittelin opiskelua, jossa sitten eka vaihe olisi päästä pääsykokeisiin ja sitten pääsykokeista läpi. Saa nähdä miten noissa vaiheissa menee.

 

[Memory]

Suunnittelin opiskelua, jossa sitten eka vaihe olisi päästä pääsykokeisiin ja sitten pääsykokeista läpi. Saa nähdä miten noissa vaiheissa menee.

Mää en enää jaksa, 54 mittarissa ja 5-ammattitutkintoa, eiköhän ole aika antaa nuoremmille vuoroa.
Toki käytän ammattejani näin eläkkeellä hyväksi mm. autonkorjausta sekä atk:ta.
vähäsen piristystä masentavaan arkeen <3

 

[jm82]

kuix muilla?
mediä suuhun ja

Tuli vielä mieleen että käykö masennuslääkkeet ja opiskelu yhteen? Itsellä kun on selvästi hyötyä lääkkeistä, eikä ole järkeä jättää niitä pois.

Ei ole siis ollut enää masennusta, eikä ahdistusta ja jaksaminen olisi hyvä. Toki jos opiskeluun on oikein paljon hakijoita, niin ei sinne sitten ehkä pääse muutenkaan (mutta katsotaan)

Mää en enää jaksa, 54 mittarissa ja 5-ammattitutkintoa, eiköhän ole aika antaa nuoremmille vuoroa.
Toki käytän ammattejani näin eläkkeellä hyväksi mm. autonkorjausta sekä atk:ta.
vähäsen piristystä masentavaan arkeen <3

Itsellä vasta yksi koulutus alla. Nyt vaan mielessä vaihtaa ihan kokonaan alaa. Eli Sosiaali- ja terveysala. Ei olisi varmastikkaan mikään helppo, vaan haastetta riittäisi. Jostain ihmeen syystä kiinnostusta olisi tuohon alaan eniten.

 

[Memory]

Tuli vielä mieleen että käykö masennuslääkkeet ja opiskelu yhteen? Itsellä kun on selvästi hyötyä lääkkeistä, eikä ole järkeä jättää niitä pois.

Ei ole siis ollut enää masennusta, eikä ahdistusta ja jaksaminen olisi hyvä. Toki jos opiskeluun on oikein paljon hakijoita, niin ei sinne sitten ehkä pääse muutenkaan (mutta katsotaan)

Itsellä vasta yksi koulutus alla. Nyt vaan mielessä vaihtaa ihan kokonaan alaa. Eli Sosiaali- ja terveysala. Ei olisi varmastikkaan mikään helppo, vaan haastetta riittäisi. Jostain ihmeen syystä kiinnostusta olisi tuohon alaan eniten.

Lääkkeet ovat lääkkeitä, en usko että pahemmin häiritsee työelämää.
itse aikoinaan vierastin duunissa kun piti "salaa" napsia lääkkeet, kun ei oikein voinut työpöydällä pitää rivatril-purkkia
kunhan et vaan polta itseäsi loppuun niin hyvin menee, otat silleen tasasen rennosti

 

[Memory]

Voih voih, 90vee terhakka mummu psykoosissa, ei ole kivaa katseltavaa tällainen kun sukulaiselle käy näin.
on se sitten ilkeetä kun ihminen vanhenee

Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3

 

[Memory]

Jaksaapas taas olla paha olo, tahtoisi vaan ottaa hengen itseltään.
liikaa "vastuuta" ja häppeninkii.
ei voi toinen koskaan tietää mitä toinen kärsii sielussaan.
pääsisi kaikesta veke, ei tarvitsisi tehdä mitään asioita eikä huolehtia enää mistään.
nyt alan vasta ymmärtää vanhuksia jotka sanovat että kuolisi jo poies.
vanhukset harvoin tekee itsemurhia, ei taida olla tarpeeksi vahvoja lääkkeitä.
aina pyhisin tulee tällaiset fiiliset, ettei ole millään mitään väliä.
huoh, saa nähdä miten joululoma 18.12-10.01 menee sitten
hajoo kokonaan.

 

[Joonaspa]

Täällä koko joulu ja joulukuukin pilalla kun lääkäri ei suostunut määräämään mitään masennuslääkettä. Tilanne on kyllä aika nihkeä :/ Olisin halunnut kokeilla fluvoksamiinia (kuulemma potentiaalinen koronaakin vastaan)

 

[Memory]

Täällä koko joulu ja joulukuukin pilalla kun lääkäri ei suostunut määräämään mitään masennuslääkettä. Tilanne on kyllä aika nihkeä :/ Olisin halunnut kokeilla fluvoksamiinia (kuulemma potentiaalinen koronaakin vastaan)

Samaa, minä haukuin tavis lekurin pystyyn.
Ensin 30vuotta sitten "lääkitykset ovat kunnossa , sut laitetaan avolle, uusit sitten lääkkeitä, meillä on pahempia psykoosipotilaita"

nyt sitten idiootit vähentää itse tuosta vaan rivatril 0.5:t 7:stä 2:een, sain taistella että sain ne edes 3*0.5mg/vrk.
sitten ihmetellään että kivat sullensa.
nyt pikkasen parempi olo, tulee hirveän tyhjä olo.
ei vaan jaksa 54vuoden jälkeen tätä samaa paskaa, tahtoisi vaan nukkua poies.
Joulukin masentaa usein sekä aina.
ei ole mielekästä touhua tällainen

 

[Memory]

Luojalle kiitos sain lääkärille ajan 22.12 että tarkistetaan mun mtt-lääkitys on 30vuotta wanha, ja menneen talven lumia.
sitten vielä on huihapelien toimesta vähennetty, eikä psykalle saa aikoja, kivat sullensa.
luojalle kiitos sain myöskin soskusta maksusitoumuksen jouluruokiin 41e...

oli niin tasan paha olo ettei kevättäkään , kerholla onneksi käväsin niin sain levätä hermojen kanssa vähäsen.
sanoin yhdelle kaverille lievästi "pahasti" mutta whocares, sehän se aina on itse pahalla päällä.
enkä edes tarkoittanut mitään, ei jaksa aina olla suuna kautta päänä.

Mites työ muut?

 

[omenanraato]

En tiiä, tän masennuksen kanssa täs nyt monta vuotta menty (tapaturman seurauksena lähinnä makaan sängyssä/sohvalla enkä juuri voi liikkua, jonka seurauksena iskeny masennus).

Jotain mielekästä aina kuitenkin onnistunu tekee ja saan sysättyä ne huonot fiilikset taustalle..ainakin päivän ajaksi. Yleensä iskee pahimmin iltaisin kun muu perhe nukahtaa.
Välillä on muutaman päivän, ehkä viikon ajanjaksoja kun mikään ei maistu päivälläkään.

Mutta nyt on ollu 2-3kk jo kokoajan huono fiilis. Tai ku ei oo oikee fiilistä ollenkaan. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on vaan tasapaksua ja ne asiat mitä ennen voinu tehdä. Eli kattoa tv:stä leffoja/sarjoja, tai pelata. Eli se mistä 95% päivistä on koostunut..ei kiinnosta yhtään. Tuntuu ihan pakkopullalta.

Vuosia kävi kotona 1-2 kertaa kuussa psyk. sairaanhoitaja juttelemassa, mutta sitten niillä kiristettiin kukkaronnyörejä ja käynnit lopetettiin ja mun asiakkuus katkaistiin.
Sinällään kai vielä on positiivista se, että vaikka mikään ei tunnu miltään, niin koen suunnatonta vitutusta siitä ettei mikään tunnu miltään. Eli tunnen kuitenkin jotain.

Nyt on vaan ajautunut siihen pisteeseen ettei ruoka maistu. Aikaisemmin iltaisin pahaan oloon halusi kokoajan syödä jotain..jotenkin turruttaa sen siihen. Mut nyt tänäänkään en ole syönyt mitään, vaikka lapsillekin lämmittelin ruokaa. Ei ole ollut edes nälkä.
Lisäksi tässä olotilan pahentuessa parin kuukauden sisällä olen alkanut nukkumaan aamulla 2-3h pidempään, enkä silti jaksa päivää läpi ilman päiväunia joitaen ole eläessäni oikeastaan nukkunut. Varsinkaan päivittäin.

Jotenkin tuntuu et oon vaan muille taakka ja rajoitan niiden elämää, mutta samalla koen olevani omassa kodissa vankilassa. Ja kun parempaa ei ole näköpiirissä. Pari kuukautta ja 36v mittarissa. Tätä samaa esim 30-50v vielä? Ei tuu mitää…ainakaantällä mielialalla.

Oma isovelipuoli tappanut itsenä kun olin pieni, joten en mä sitä vois koskaan lapsilleni tehdä, mutta kyllä käytännössä joka ilta silti mietin ja pohdin sitä ”olotilaa” että tää kaikki ois ohi.
Aikaisemmin oon tienny et noh, aamulla on ok fiilis ja tää on vaan tää ilta. Mutta nyt ollu niin pitkään tää synkkä ilta 24/7, että en tiedä enää miten pääsen tästä pois.
Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.

Ahdistaa myös se, että kaikesta huolimatta mulla on asiat hyvin, jopa loistavasti. Eikä mua masenna sinällään tää ”vankina” olo. Tai no se se oikea syy lienee tuolla alitajunnassa, mutta tässä tietoisessa aivotyöskentelyssä en pysty sanomaan yhtä ainutta asiaa mikä ottaa päähän tai ahdistaa tai harmittaa siinä määrin, että tää olo ois perusteltu. Ja se lisää vitutusta tätä oloa kohtaan kun ei tiedä miksi kokee näitä fiiliksiä tai siis fiiliksettömyyttä.

Jotenki vaan tuntuu et kaikki mitä oon elämässä tehnyt ja mitä päivittäin teen, on tän tyhjyyden tunteen siirtämistä eteenpäin ja hautaamista jonnekin sisälle.

Kamala tunne, kun elämällä ei ole suuntaa…paitsi samaa äärettömän ahdasta tunnelia pitkin pimeyteen..

 

[Memory]

@omenanraato Moro, mulla koira piti lopettaa aikoinaan, mietin että nyt en ole sidoksissa kotiin ja äitikin kuoli 2008, mitä teen? lähdenkö vielä opiskelemaan?
siinä sitten aika meni ja hokasin 6kk:n päästä että hemmetti, nukun 20h/vrk. nyt niska itseä kiinni ja netistä uusi koiro.
nyt elämä on vähäsen parantunut.
tosin vain vähäsen, aina mä olen valittamassa.
valitin tarpeeksi koirankin jälkeen masista niin päätettiin järjestää pahanlaatuinen syöpä, se oli hieno herätys, viittä vaille etten olisi pyörätuolissa loppuikääni.
vähäsen jäi pysyviä hermovaurioita syövästä sekä sytostaateista, teen vapaa-ehtoisduunia vanhuksille ja vähävaraisille sekä päihde ja mielenterveys-kerholla.
siellä kerholla oli 20vuotta omat hoitajat/ohjaajat mutta nyt 2vuotta sitten laitettiin raha-hanat kiinni ja säästetään 100 000e/vuosi.
nyt me ollaan siellä "yksinään" vertaistukena toisillemme, ja hyvin sujuu, mä olen ottanut vähäsen veturin duunia kun pitää aina jonkun olla siellä olemassa avaamassa ovet 16:sta, muuten ovet ovat lukossa turvallisuussyistä ja kameravalvonnat ja ovikellot, keittelen kaffetta jne.
kyllä siellä näkee ja kuule todella pahasti pihalla olevia, siunailee itseään että onneksi ei sentään noin lujaa mene.
luojalle kiitos on kesäloma kuukauden ja nyt joululoma 3viikkoa, vaikka on kaffenkeittoa, siivoomista jne jne. niin siihen leipääntyy, vuodessa tulee ab.200* käytyä siellä ja duunattua kaikkea, aina ei vaan jaksa...


Itse mietin usein kanssa itsetuhoisia, minusta on todella väärin psykan tms. sanoa että "ajattele muita läheisiäsi" ei tod. tämä on jokainen oma elämä.
ainiin, mä sain intissä -88 masikset, paniikkikohtaukset, keliakiat, laktoosi-intolerantit jne. kiitos intille, tekisi mieli haastaa koko laitos rosikseen!
Mulla oli oma psyka, mikä oma? se vaihtui kuin mustalaisella sukat, aina sai aloittaa terapian alusta, sitten 33vuotta sitten psyka totesi
"jooh sulla on lääkitys kunnossa ja meillä on pahempia psykoosipotilaita, laitetaan sut avolle"..

usein miettinyt että aseen kanssa lähtö olisi nopea ja selvä, mutta sitten tullut järkiinsä että elämä ja kuolema on vain menolippu, ei ole mitään kahta muuta elämää kuten commodore 64:n pelissä...

täytin lucianpäivänä 54, vanha paska.
ilomielin hoosiannaa laulaen vaihtaisin osia isobroidin kanssa joka kuoli sydäriin 55veenä, hän osasi elää ja arvostaa elämäänsä.

kerroin terppalääkärille ei siis mikään psyka, että pää hajoaa.
ne vaan jankuttaa "vähennetään rivatrilia koska sulla on X:ä papereissa että yritit tappaa ittes rivoilla"
sitten sain armosta psykan hoitajan ajan, 45minsaa 1. kerta ja se vaan joojootteli, ja mä haistatin sille paskat.
se vaan määki että "max 3-5kertaa 3kk:n välein 45min:n istunnot"
sanoin sille että sittenkö mä olen Eisteinin poika? aivan normaali ja kaikki helvetin traumat pyyhitty rom:mmeista veke?

ei sanonut mitään..

vaikka on koira, tämä on jo viides, eka tuli 1974 meidän perheeseen., niin päivät meinaa olla sitä samaa kaavaa.
pakko välillä olla vaikka kaupungilla ja tehdä jotain extemporea että olisi sitten viikolla jotain piristystä elämään
muuten kaikki päivät menee samaa rataa kuin junan vessa.

sitten olen vitun pessimisti, ikuinen, vaikka mitä tapahtuisi niin olo on maansa myynyt...

Mulla varmaankin lääkkeet vetää fiilikset hittoon, mutta ilman niitä olen tosi sekaisin ja karmeat oireet tulee 30vuoden popsinnan jälkeen.
Mulla seronilit aiheuttaa multipersoonallisuutta, jota sitten hoidetaan supriumilla,
tosin on todettu skitsoidi persoonallisuuskin mutta sen pitäisi koskea vain että viihdyn "sairaalloisen hyvin yksin"...

tulee päivään piristystä kun meinaa tulla paniikkikohtausta ja sitten kaupungilla kävellessä hokasee että ruumiini on tässä liikennevaloissa odottamassa vaihtumista.
mutta henkisesti olen kotona taikka muualla, yritä siinä sitten pysyä järjissään

Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.

mulla vähäsen samaa, tosin olen ikuinen sinkku, en voi sietää naisia, en vihaa niitä mutta en edes seurustele heidän kanssaan, hermot menee, jotain traumaa tms.
voi olla ettei hän osaa kautta tiedä miten suhtautua, sitten mulle tulee usein riittämätön olotila, etten ole tyytyväinen mihinkään....


Lueppas tämä txt-file ja kommentoi joskos jaksat.
onnex meillä on kerholla arkisin 3h ja perjantaisin sitten 4h että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. muuten hajoisi pää.
kiva kun kävijöitä on 3-18hlöä/vrk nuorin 35vee vanhin 70v.

Hyvää perjantaita sinne päin maailmaa <3

 

[bonekuukkeli]

En tiiä, tän masennuksen kanssa täs nyt monta vuotta menty (tapaturman seurauksena lähinnä makaan sängyssä/sohvalla enkä juuri voi liikkua, jonka seurauksena iskeny masennus).

Jotain mielekästä aina kuitenkin onnistunu tekee ja saan sysättyä ne huonot fiilikset taustalle..ainakin päivän ajaksi. Yleensä iskee pahimmin iltaisin kun muu perhe nukahtaa.
Välillä on muutaman päivän, ehkä viikon ajanjaksoja kun mikään ei maistu päivälläkään.

Mutta nyt on ollu 2-3kk jo kokoajan huono fiilis. Tai ku ei oo oikee fiilistä ollenkaan. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on vaan tasapaksua ja ne asiat mitä ennen voinu tehdä. Eli kattoa tv:stä leffoja/sarjoja, tai pelata. Eli se mistä 95% päivistä on koostunut..ei kiinnosta yhtään. Tuntuu ihan pakkopullalta.

Vuosia kävi kotona 1-2 kertaa kuussa psyk. sairaanhoitaja juttelemassa, mutta sitten niillä kiristettiin kukkaronnyörejä ja käynnit lopetettiin ja mun asiakkuus katkaistiin.
Sinällään kai vielä on positiivista se, että vaikka mikään ei tunnu miltään, niin koen suunnatonta vitutusta siitä ettei mikään tunnu miltään. Eli tunnen kuitenkin jotain.

Nyt on vaan ajautunut siihen pisteeseen ettei ruoka maistu. Aikaisemmin iltaisin pahaan oloon halusi kokoajan syödä jotain..jotenkin turruttaa sen siihen. Mut nyt tänäänkään en ole syönyt mitään, vaikka lapsillekin lämmittelin ruokaa. Ei ole ollut edes nälkä.
Lisäksi tässä olotilan pahentuessa parin kuukauden sisällä olen alkanut nukkumaan aamulla 2-3h pidempään, enkä silti jaksa päivää läpi ilman päiväunia joitaen ole eläessäni oikeastaan nukkunut. Varsinkaan päivittäin.

Jotenkin tuntuu et oon vaan muille taakka ja rajoitan niiden elämää, mutta samalla koen olevani omassa kodissa vankilassa. Ja kun parempaa ei ole näköpiirissä. Pari kuukautta ja 36v mittarissa. Tätä samaa esim 30-50v vielä? Ei tuu mitää…ainakaantällä mielialalla.

Oma isovelipuoli tappanut itsenä kun olin pieni, joten en mä sitä vois koskaan lapsilleni tehdä, mutta kyllä käytännössä joka ilta silti mietin ja pohdin sitä ”olotilaa” että tää kaikki ois ohi.
Aikaisemmin oon tienny et noh, aamulla on ok fiilis ja tää on vaan tää ilta. Mutta nyt ollu niin pitkään tää synkkä ilta 24/7, että en tiedä enää miten pääsen tästä pois.
Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.

Ahdistaa myös se, että kaikesta huolimatta mulla on asiat hyvin, jopa loistavasti. Eikä mua masenna sinällään tää ”vankina” olo. Tai no se se oikea syy lienee tuolla alitajunnassa, mutta tässä tietoisessa aivotyöskentelyssä en pysty sanomaan yhtä ainutta asiaa mikä ottaa päähän tai ahdistaa tai harmittaa siinä määrin, että tää olo ois perusteltu. Ja se lisää vitutusta tätä oloa kohtaan kun ei tiedä miksi kokee näitä fiiliksiä tai siis fiiliksettömyyttä.

Jotenki vaan tuntuu et kaikki mitä oon elämässä tehnyt ja mitä päivittäin teen, on tän tyhjyyden tunteen siirtämistä eteenpäin ja hautaamista jonnekin sisälle.

Kamala tunne, kun elämällä ei ole suuntaa…paitsi samaa äärettömän ahdasta tunnelia pitkin pimeyteen..

Oletko missään vaiheessa miettinyt, että voisit opiskella jotain / hakeutua etätöihin, jotta saisit elämään jotain sisältöä? Eihän kukaan voi loputtomiin jaksaa pelkää sarjoja ja pelejä tervejärkisenä. Meilläkin oli IT-alan opinnoissa mukana oppilas, joka kulki pyörätuolilla ne parit lähipäivät mitä silloin vielä piti käydä koululla (nykyään ei enää sitäkään, vaan 100% etäversio löytyy).

Vitutus on oiva keino lähteä hakemaan muutosta ja ikääkään ei ole vielä liikaa uuteen asiaan ryhtymiseen. Ja tekstiä selvästikin kykenet tuottamaan, eli este muutokselle on vain psyykkinen.

Mitä vointiin tulee, niin perusrakenteet (ruoka, uni, liikunta siinä määrin mitä kykenee) täytyisi olla kunnossa ensin.

 

[omenanraato]

Oletko missään vaiheessa miettinyt, että voisit opiskella jotain / hakeutua etätöihin, jotta saisit elämään jotain sisältöä? Eihän kukaan voi loputtomiin jaksaa pelkää sarjoja ja pelejä tervejärkisenä. Meilläkin oli IT-alan opinnoissa mukana oppilas, joka kulki pyörätuolilla ne parit lähipäivät mitä silloin vielä piti käydä koululla (nykyään ei enää sitäkään, vaan 100% etäversio löytyy).

Vitutus on oiva keino lähteä hakemaan muutosta ja ikääkään ei ole vielä liikaa uuteen asiaan ryhtymiseen. Ja tekstiä selvästikin kykenet tuottamaan, eli este muutokselle on vain psyykkinen.

Mitä vointiin tulee, niin perusrakenteet (ruoka, uni, liikunta siinä määrin mitä kykenee) täytyisi olla kunnossa ensin.

Toki kun keksii mikä se on mitä pystyis tekee.
Sormet siinä kunnossa etten pysty näppistä/hiirtä käyttämään. (Eikä tää kännykällä kirjoittelu montaa tuntia päivässä hyvästä oo)
Ja toisaalta mitään sankaluureja oikein pysty käyttää sohvalla maaten.

 

[Memory]

Toki kun keksii mikä se on mitä pystyis tekee.
Sormet siinä kunnossa etten pysty näppistä/hiirtä käyttämään. (Eikä tää kännykällä kirjoittelu montaa tuntia päivässä hyvästä oo)
Ja toisaalta mitään sankaluureja oikein pysty käyttää sohvalla maaten.

Työllistämiskokeilu, johonka ainakin meidän kaupungissa pääsee sairaanhoitajan lähetteellä.
katsotaan miten voi vielä tehdä ja mitä, vaikka pakkaamaan eskimo-pakastepusseja laatikoihin.
työaika sitten sovitusti oman kunnon mukaan 1-8h/vrk. se oli työkokeilu nimellä mitä erinlaiset yhteiskunnalliset säätiöt pitää.
monet saaneet siitä hyvää kokemusta ja kartoitetaan että minkälainen on psyyke-fyysis kunto mitä voisi ja tahtoo tehdä.

Tosin kaikki lähtee itsestä, jos tahtoo niin voi märehtiä himassa kuolemaansa saakka, kuten minä tein ennen kuin hokasin että nyt menee päin helvettiä.
harva työnantaja tulee kotoa hakemaan, mulle kävi hyvin, ex työpaikalta tultiin hakemaan töihin, koska oli sellainen ammatti.

 

[omenanraato]

Työllistämiskokeilu, johonka ainakin meidän kaupungissa pääsee sairaanhoitajan lähetteellä.
katsotaan miten voi vielä tehdä ja mitä, vaikka pakkaamaan eskimo-pakastepusseja laatikoihin.
työaika sitten sovitusti oman kunnon mukaan 1-8h/vrk. se oli työkokeilu nimellä mitä erinlaiset yhteiskunnalliset säätiöt pitää.
monet saaneet siitä hyvää kokemusta ja kartoitetaan että minkälainen on psyyke-fyysis kunto mitä voisi ja tahtoo tehdä.

Tosin kaikki lähtee itsestä, jos tahtoo niin voi märehtiä himassa kuolemaansa saakka, kuten minä tein ennen kuin hokasin että nyt menee päin helvettiä.
harva työnantaja tulee kotoa hakemaan, mulle kävi hyvin, ex työpaikalta tultiin hakemaan töihin, koska oli sellainen ammatti.

Tapaturma tapahtunut siis 2013 ja 2016 vuodesta asti oon ollu kotona. Työsuhde oli voimassa 2020 vuoden loppupuolelle asti. Eläkesäätiön kuntoutustuella, ja työsuhde pidettiin voimassa koska heidän näkemyksen mukaan silloinen työ oli ainut mahdollinen johon lievällä kuntoutuksella olisi realistista palata. Eivät siis nähneet uudelleenkoulutusta mitenkään järkevänä.
Nyt kesäkuussa 2021 sitten kuntoutustuki vaihtui pysyvään eläkkeeseen, koska kaikki kuntoutukset, hoidot jne on lopetettu, koska ei enää voida terveydentilalle mitään tehdä.

Taistelin tuon 2016-2021 pääsystä eläkkeelle sekä vakuutusyhtiön kanssa oikeudessa, että eläkesäätiön kanssa ja oli kyllä raskaimmat vuodet ikinä. Jos tästä nyt samantien lähtisin työ hommia yrittämään, se tarkottais kuntoutustukea ja mahdollisesti uusia tappeluita eläkkeelle pääsyyn, eikä ole todellakaan voimia siihen.

 

[Memory]

Tapaturma tapahtunut siis 2013 ja 2016 vuodesta asti oon ollu kotona. Työsuhde oli voimassa 2020 vuoden loppupuolelle asti. Eläkesäätiön kuntoutustuella, ja työsuhde pidettiin voimassa koska heidän näkemyksen mukaan silloinen työ oli ainut mahdollinen johon lievällä kuntoutuksella olisi realistista palata. Eivät siis nähneet uudelleenkoulutusta mitenkään järkevänä.
Nyt kesäkuussa 2021 sitten kuntoutustuki vaihtui pysyvään eläkkeeseen, koska kaikki kuntoutukset, hoidot jne on lopetettu, koska ei enää voida terveydentilalle mitään tehdä.

Taistelin tuon 2016-2021 pääsystä eläkkeelle sekä vakuutusyhtiön kanssa oikeudessa, että eläkesäätiön kanssa ja oli kyllä raskaimmat vuodet ikinä. Jos tästä nyt samantien lähtisin työ hommia yrittämään, se tarkottais kuntoutustukea ja mahdollisesti uusia tappeluita eläkkeelle pääsyyn, eikä ole todellakaan voimia siihen.

Tiedän, luojalle kiitos pääsit eläkkeelle, samaa sanoivat mulle
"jos teet vapaaehtoisduunia niin menetät työkyvyttömyyseläkkeen"
3 vuotta kotona? kyllä siinä casetti repeää keltä tahansa

 

[King Im Jo]

En tiiä, tän masennuksen kanssa täs nyt monta vuotta menty (tapaturman seurauksena lähinnä makaan sängyssä/sohvalla enkä juuri voi liikkua, jonka seurauksena iskeny masennus).

Jotain mielekästä aina kuitenkin onnistunu tekee ja saan sysättyä ne huonot fiilikset taustalle..ainakin päivän ajaksi. Yleensä iskee pahimmin iltaisin kun muu perhe nukahtaa.
Välillä on muutaman päivän, ehkä viikon ajanjaksoja kun mikään ei maistu päivälläkään.

Mutta nyt on ollu 2-3kk jo kokoajan huono fiilis. Tai ku ei oo oikee fiilistä ollenkaan. Mikään ei tunnu miltään, kaikki on vaan tasapaksua ja ne asiat mitä ennen voinu tehdä. Eli kattoa tv:stä leffoja/sarjoja, tai pelata. Eli se mistä 95% päivistä on koostunut..ei kiinnosta yhtään. Tuntuu ihan pakkopullalta.

Vuosia kävi kotona 1-2 kertaa kuussa psyk. sairaanhoitaja juttelemassa, mutta sitten niillä kiristettiin kukkaronnyörejä ja käynnit lopetettiin ja mun asiakkuus katkaistiin.
Sinällään kai vielä on positiivista se, että vaikka mikään ei tunnu miltään, niin koen suunnatonta vitutusta siitä ettei mikään tunnu miltään. Eli tunnen kuitenkin jotain.

Nyt on vaan ajautunut siihen pisteeseen ettei ruoka maistu. Aikaisemmin iltaisin pahaan oloon halusi kokoajan syödä jotain..jotenkin turruttaa sen siihen. Mut nyt tänäänkään en ole syönyt mitään, vaikka lapsillekin lämmittelin ruokaa. Ei ole ollut edes nälkä.
Lisäksi tässä olotilan pahentuessa parin kuukauden sisällä olen alkanut nukkumaan aamulla 2-3h pidempään, enkä silti jaksa päivää läpi ilman päiväunia joitaen ole eläessäni oikeastaan nukkunut. Varsinkaan päivittäin.

Jotenkin tuntuu et oon vaan muille taakka ja rajoitan niiden elämää, mutta samalla koen olevani omassa kodissa vankilassa. Ja kun parempaa ei ole näköpiirissä. Pari kuukautta ja 36v mittarissa. Tätä samaa esim 30-50v vielä? Ei tuu mitää…ainakaantällä mielialalla.

Oma isovelipuoli tappanut itsenä kun olin pieni, joten en mä sitä vois koskaan lapsilleni tehdä, mutta kyllä käytännössä joka ilta silti mietin ja pohdin sitä ”olotilaa” että tää kaikki ois ohi.
Aikaisemmin oon tienny et noh, aamulla on ok fiilis ja tää on vaan tää ilta. Mutta nyt ollu niin pitkään tää synkkä ilta 24/7, että en tiedä enää miten pääsen tästä pois.
Vaimo varmasti haluais auttaa jos tietäis miten, mutta kun yritän puhua sille aiheesta, se kyllä vastaa mut aina mulle jää olo ettei se kuuntele. Toisaalta kyllä…luulen et sanoo tai tekee mitä vain ni mulle jää toi olo.

Ahdistaa myös se, että kaikesta huolimatta mulla on asiat hyvin, jopa loistavasti. Eikä mua masenna sinällään tää ”vankina” olo. Tai no se se oikea syy lienee tuolla alitajunnassa, mutta tässä tietoisessa aivotyöskentelyssä en pysty sanomaan yhtä ainutta asiaa mikä ottaa päähän tai ahdistaa tai harmittaa siinä määrin, että tää olo ois perusteltu. Ja se lisää vitutusta tätä oloa kohtaan kun ei tiedä miksi kokee näitä fiiliksiä tai siis fiiliksettömyyttä.

Jotenki vaan tuntuu et kaikki mitä oon elämässä tehnyt ja mitä päivittäin teen, on tän tyhjyyden tunteen siirtämistä eteenpäin ja hautaamista jonnekin sisälle.

Kamala tunne, kun elämällä ei ole suuntaa…paitsi samaa äärettömän ahdasta tunnelia pitkin pimeyteen..

Tää kuullostaa vitun naiiville ja mitä muutakin paskaa adjektiivia tähän voi keksiä, mutta ota oikeasti kynä ja paperi nokan eteen ja kirjota muutama asia paperille mistä saat nautintoa.
Sen ei tarttee olla mitään tuottavaa tai järkevää, vaan kunhan saat kaivettua itestäs irti jotain.
Johtaako toi mihinkään? Ei välttämättä, mutta saitpahan ainakin hetkeks ajatuksen pois johonkin muuhun.
Kokeile.

 

[Memory]

Siinä on vaan paha, että jos itse keksii jotain teennäistä, niin sen tietää että on teennäistä duunia ja se ei kiinnosta.
olen itse kokeillut tuota konstia eikä tuota mitään tulosta.

 

[finWeazel]

Toki kun keksii mikä se on mitä pystyis tekee.
Sormet siinä kunnossa etten pysty näppistä/hiirtä käyttämään. (Eikä tää kännykällä kirjoittelu montaa tuntia päivässä hyvästä oo)
Ja toisaalta mitään sankaluureja oikein pysty käyttää sohvalla maaten.

Neuralink voinee antaa toivoa tulevaisuudesta. Ehkä toivo paremmasta voi parantaa mielialaa? Kyseessä systeemi mikä asennetaan aivoihin ja käskyt aivoista siirretään langattomasti tietokoneeseen. Eläintestit ovat osoittaneet systeemin toimivuuden. Ihmistestit alkanevat 2022 aikana kunhan FDA antaa luvat.

Neuralink voisi sinulle mahdollistaa jossain vaiheessa erittäin sujuvan tietokoneenkäytön ilman, että tarvii käsin naputella. Tolla systeemillä on erittäin paljon potentiaalia, mutta aikaahan se vie kehitellä toi loppuun asti.

Kuvan pilli mitä apina imee antaa apinalle palkkiota siitä, että apina pelaa pong:ia. Ihminen ei tuollaista pilliä tarvi.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Memory]

Päivää, huomenna alkaa vapaaehtoisduunin 3. vuosi sitten.
onneksi, on sitten jotain päivärytmiä.
en vaan ymmärrä muutamia mielenterveyskuntoutujia siellä.
haluavat ns. apua, mutta eivät halua ottaa sitä vastaan.

yxkin rouva, mielummin tuhlaa mania 4500e/vuosi tupakkaan ja käy terassilla kuin että ostaa 10e:lla lääkkeitä.

"mulla on karmeeta, on paha olla, ei ole mitään tekemistä, olen yksinäinen, apua"

- nooh kokeiles tätä ja sitten tota ja tuolleen vai mitä.

"ei käy kun ei ole varaa mennä baariin hakee miesseuraa, tarviin rahaa"

- mutta kun menet tälleeen ja tolleen niin sitten asiat järjestyy.

"MUTTA KUN EI PERKELE JÄRJESTY, OLEN PULASSA"

- otas nyt järki käteen , pärjäänhän minäkin, sulla on sentään psykiatrin hoitsuhde, mutta ei mitään.

"niin mutta mä olen tällainen ja sä olet tollainen"

huokaus...

aina vaan pyörii itsesäälissä ja velloo ja valloo, eikä näe muuta kuin oman itsensä, eikä tahdo ottaa apua vastaa.
aina, 24/7 pyörii sama levy, aina sitä samaa.
sitten ihmettelee "kun kukaan ei jaksa jutella kautta seurustella kautta kuunnella minua"

ei kait kun sama levy soi 100vuotta arg....

 

[King Im Jo]

Tiedättekö sen tunteen kun ei vaan tunnu miltään?

E: Ja pahinta tässä tilassa on se että tiedostaa kuinka fucked up tää on.
joku vitun paniikkikohtaus tai ahdistuskohtaus ja sen jälkeinen tyhjyys.

 

[Memory]

Tiedättekö sen tunteen kun ei vaan tunnu miltään?

E: Ja pahinta tässä tilassa on se että tiedostaa kuinka fucked up tää on.
joku vitun paniikkikohtaus tai ahdistuskohtaus ja sen jälkeinen tyhjyys.

Tiedän, mutta tiedätkö kun millään ei ole mitään väliä fiilis tulee päälle?
ei ole millään mitää väliä, voisi painaa vaikka heti punaista nappia 3ww:n aloitukseen.
ei ole pennin latia kiinni ei kivaa ole tämmöinenkään.
onneksi ei ole joka päivä tällainen fiilis.

Vähäsen piristää ko ulkona aurinkoa paistelee lunta on, mutta karmea tuuli, tekee melkeimpä kylmäksi olon.

 

[Tinke-80]

Itse monta masennusta sairastaneena voisin sanoa että kannattaa pitää huolta itsestä niinä hetkinä kun ei ole sairaus päällä. Eli liikkuu ulkona siinä määrin mitä pystyy, pitää huolen arkirutiineista sekä ystävyyssuhteista. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen eläin ja kannattaa pitää huolen jokaisesta osaelementistä SILLOIN KUN PYSTYY. Toki masennuskautena on vaikea ja joskus jopa mahdotonta pitää huolta noista kaikista elementeistä. Itse myös unen kautta reagoin voimakkaasti erilaisiin stressattaviin asioihin joten koetan pitää unen saamisesta ja unirytmistä todella tiukasti kiinni.

 

[Memory]

Itse monta masennusta sairastaneena voisin sanoa että kannattaa pitää huolta itsestä niinä hetkinä kun ei ole sairaus päällä. Eli liikkuu ulkona siinä määrin mitä pystyy, pitää huolen arkirutiineista sekä ystävyyssuhteista. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen eläin ja kannattaa pitää huolen jokaisesta osaelementistä SILLOIN KUN PYSTYY. Toki masennuskautena on vaikea ja joskus jopa mahdotonta pitää huolta noista kaikista elementeistä. Itse myös unen kautta reagoin voimakkaasti erilaisiin stressattaviin asioihin joten koetan pitää unen saamisesta ja unirytmistä todella tiukasti kiinni.

mä taas potkin helvettiin ns. kaverit, jotka soittaa yms. kerran vuodessa kun NE tarvii jotain, ei mun tarpeilla ole mitään kiirettä.
ne soittaa "moi, mitäs kuuluu ai sellaista, nooh kuules mun autossa on vikaa..."
sitten meikä "juuh on ollut vähäsen huolia ja murheita koska...." STOP!

vastapuoli "kuule, mulla on itsellä tarpeeksi murheita en jaksa kuunnella sua"

itse pakotan itseni vapaa-ehtoisduuniin aina, niin saan päivääni järjestystä kivasti.
mulla oli jo skole-aikoina että stressasin vatsallani oikein fyysiset kivut kun jännitin skoleen menoa.
uni on kyllä hiton tärkeetä, välillä vaikka "nukkuu" niin ei lepää, aamulla väsyttää enemmän kuin nukkumaan mennessä

Tsemppiä kaikille.
nyt on ihanan keväinen ilma kun aurinkokin paistaa <3

 

[cl0]

Siinä on vaan paha, että jos itse keksii jotain teennäistä, niin sen tietää että on teennäistä duunia ja se ei kiinnosta.
olen itse kokeillut tuota konstia eikä tuota mitään tulosta.

Jep. Tässä olen nyt varmaan 3 kuukautta odotellut tietoa kouluunpääsystä ja vielä pitäisi odottaa 2 kuukautta. Eikä ole mitään tekemistä. Kunnalta kävin kyselemässä jotain kuntouttavaan toimintaan liittyviä töitä mutta mikään niistä ei kiinnostanut. Olen sitten koittanut keksiä itse tekemistä itselleni, ja huomannut juuri tuon mitä sanoit.
Onkai tässä vielä jotain lievää masennustakin mitä ei ainakaan auta joulukuussa alkaneet pelot.

 

[Memory]

Jep. Tässä olen nyt varmaan 3 kuukautta odotellut tietoa kouluunpääsystä ja vielä pitäisi odottaa 2 kuukautta. Eikä ole mitään tekemistä. Kunnalta kävin kyselemässä jotain kuntouttavaan toimintaan liittyviä töitä mutta mikään niistä ei kiinnostanut. Olen sitten koittanut keksiä itse tekemistä itselleni, ja huomannut juuri tuon mitä sanoit.
Onkai tässä vielä jotain lievää masennustakin mitä ei ainakaan auta joulukuussa alkaneet pelot.

Mulla kanssa, jouluun lasken joka päivä teen kalenteria siitä oikein nettiin.
sitten kun se tulee tulee paha masennus ja koen että taas loppuu kaikki, kaikki loppuu aikanaan , ei kivaa.
sitten uutena vuotena vasta helpottaa olotila..

varmaankin joku trauma perässä, kun perusskole käyty 8:ssa eri paikassa ja kun olin 18vee niin äiti tajusi ottaa eron isäpuolesta, sitten koitti vapaus.
pelkään ja suren aina karmeasti kaiken loppumista, paha juttu..

sitten 18veenä ei ollut yhtään jouluna hautakynttiöiden viemistä, nyt 14kpl.
tuntuu että kaikki kuolee ympäriinsä
mietin monesti, "soitanpas kummille, taikka olisi kiva jutella äiskälle" tosi kiva, olleet kuolleina jo 13vuotta höh.

 

[cl0]

sitten 18veenä ei ollut yhtään jouluna hautakynttiöiden viemistä, nyt 14kpl.
tuntuu että kaikki kuolee ympäriinsä
mietin monesti, "soitanpas kummille, taikka olisi kiva jutella äiskälle" tosi kiva, olleet kuolleina jo 13vuotta höh.

Toisinaan muistelen kun juttelin mummon ja papan kanssa mukavia. Mutta eipä niitä mukavia enää jutella, vainajia ei tunneta puheliaisuudestaan. Alkaa kyllä suku kuolemaan ympäriltä. viimeksi marraskuussa haudattiin äidinkin isä. Ja välillä tulee mietittyä liikaa omaa tulevaisuuttani joka ei näillä näkymin näytä hyvältä.

Kävin lääkäriltä kysymässä b-lausuntoa ja siinähän olikin sitten pitkä rivi ahdistusnimikkeitä, en ihmettelisi vaikka löytyisi kaikki tunnetut ahdistusnimikkeet. Päälle vielä ainakin 1 fyysinen sairaus ja toista epäillään.

 

[Memory]

Tuttavan eukko sai aivoinfarktin (kuulemma) yksin ollessa lidissä vakkari kaupassa.
nooh happi loppui, muuttui punaiseksi kauttaaltaan ja olevinaan kielikin turposi.
lanssilla sairaalaan, siellä tutkailtiin ja heinix:ä naamaan ja himaan.
nooh, nykyään sitten kävelee yksin ollessaan nitrosuihkeen kanssa aina himassa.

kauppaan ei voi mennä yksin, panikkikohtausten vuoksi.
sanoin äijälle että nyt tiedät miltä musta ja pojan pojalta tuntuu paniikkikohtaukset.
kun on paska paikka jossa saanut kohtauksen niin se mustamaalaa sen.
ei kuulemma koskaan ole voinut ymmärtää koko höpö höpö paniikkikohtauksia.

nyt sitten saa ymmärtää, itse otin mukaan paniikkilääkkeet aina kun läksin kodin ulkopuolelle
10vuotta, sitten vasta uskalsin mennä esim. heseen 100km:n päähän junalla ilman että oli medit mukana.
fittumaista, mutta elämä on.

 

[Memory]

Toisinaan muistelen kun juttelin mummon ja papan kanssa mukavia. Mutta eipä niitä mukavia enää jutella, vainajia ei tunneta puheliaisuudestaan. Alkaa kyllä suku kuolemaan ympäriltä. viimeksi marraskuussa haudattiin äidinkin isä. Ja välillä tulee mietittyä liikaa omaa tulevaisuuttani joka ei näillä näkymin näytä hyvältä.

Kävin lääkäriltä kysymässä b-lausuntoa ja siinähän olikin sitten pitkä rivi ahdistusnimikkeitä, en ihmettelisi vaikka löytyisi kaikki tunnetut ahdistusnimikkeet. Päälle vielä ainakin 1 fyysinen sairaus ja toista epäillään.

Tervetuloa joukkoon tummaan, mulla on 15 pysyväis-sairautta joista psyykkisiä vain 3kolme.
elä näitten kanssa sitten tasa-puolisesti, ainakin yritän.
ilman lääkkeitä ei olisi mitään mahista, itse olen kokeillut olla ilman niitä, oikea-oppisesti kyllä vähennettiin mutta kun ei pärjää niin sitten ei.
<3

 

[Memory]

paska fiilis, en tiedä kun olen mikä olen niin en ihmettele yhtään että tunteet menee vuoristorataa.
muuten tänään hyvä fiiliis mutta kerhon jälkeen sitten tahdoin vain kuolla fittuun
viinaan enkä lonkeroon enää koske, mun ryyppäämiset on sitten siinä, ei jaksa uhrata viimeisiä maneja siihen
ja ne alkaa vaan väsyttää.

aikoinaan lekuri määräsi lyricaa 2*75mg 1*75mg tuli hyvä fiilis kuin vähäsen kännissä, sanoin lekurille
kuitenkin viimeisessä syöpäkontrollissa että ota se veke listalta tulee vaan otettua viihdekäyttönä, enkä tarvi sitä.
katsoi aikas pitkään että hemmohan puhuu pehmoisia, kuinka moni sanoo hematologille suoraaan
että on tykännyt popsia mediä viihdekäyttönä

Onneksi on kohta viikonloppua.
ja onneksi on iptv-masiina, saan katsottua paljon kivoja kanavia, vähäsen helpottaa pahaa oloa..

Usein mietin että on se helvetin väärin että "terveet" tekee itsarin ja elämänhaluiset sairaat kuolevat nuorena
miksi elämää ei voi lahjoittaa toiselle kuten osaketta.

Noh, ehkä se tästä vielä muuttuu, not.
kaikki päivät samanlaisia, tosin kerholla erinlaista häppenii niin vähäsen on jokainen arkipäivä erinlainen.

karmea ihmisille puhumisen tarve mutta heillä ei ole karmea kuuntelemisen tarve.
fittu

 

[Kakapo]

Toisinaan muistelen kun juttelin mummon ja papan kanssa mukavia. Mutta eipä niitä mukavia enää jutella, vainajia ei tunneta puheliaisuudestaan. Alkaa kyllä suku kuolemaan ympäriltä. viimeksi marraskuussa haudattiin äidinkin isä. Ja välillä tulee mietittyä liikaa omaa tulevaisuuttani joka ei näillä näkymin näytä hyvältä.

Kävin lääkäriltä kysymässä b-lausuntoa ja siinähän olikin sitten pitkä rivi ahdistusnimikkeitä, en ihmettelisi vaikka löytyisi kaikki tunnetut ahdistusnimikkeet. Päälle vielä ainakin 1 fyysinen sairaus ja toista epäillään.

Kuolema kuuluu elämään. Elämä on hetki vain. Se ei tarkoita häviötä kuoleman edessä, vaan vapautta. Sinä olet vapaa. Jotkut aiemmat teot ovat katoavaa, ja edessä on vain avoin tie ja kaikki mahdollisuudet.

Olen itse käynyt syvässä vedessä, vain huomatakseni, että "entä sitten". Ehkä en ole se mitä olen ajatellut itsestäni. Ehkä olen se, mitä haluan olla. Riippumatta siitä, mitä on ollut ja ehkä olen nyt. Lakkasin pelkäämästä elämää.

Totta kai kaipaan poismenneitä (ja joskus itken ääneen). Mutta eivät he haluaisi, että jäisin kiinni kuolemaan, koska minun pitää elää oma elämäni. Joskus ovien pitää sulkeutua, että uudet ovet aukeavat. Tämä ei ole matalamielinen aforismi, vaan henk. koht. läpikäyty elämänkriisi ja sen opetus.

En uskonut, että nousisin omasta heikosta ajasta. Nousin kuitenkin, ajan kanssa. Vahvempana, koska tunsin itseni paremmin.

Liike parempaan oloon lähtee oikeasti kropasta. Liikunta, rento sellainen. Uinti, luontopolku, tms. Ruudun äärellä olo ei useinkaan parane. Oman elämän rutiinien muuttaminen auttaa jo paljon.

 

[Jeesbox]

Mä en tiiä, onko tää masennusta, mut vaik päällisin puolin asiat on ok, ni kaikki tuntuu vaan merkityksettömältä. Tekis vaan mieli saada kaikki muutkin näkemään näin ja tehdä koko ihmiskunnan kanssa joukkoitsemurha.

 

[hsalonen]

Mä en tiiä, onko tää masennusta, mut vaik päällisin puolin asiat on ok, ni kaikki tuntuu vaan merkityksettömältä. Tekis vaan mieli saada kaikki muutkin näkemään näin ja tehdä koko ihmiskunnan kanssa joukkoitsemurha.

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

 

[Jeesbox]

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

19 pistettä. En sitten tiiä. Oon joskus soittanutkin Mieli Ry:n puhelimeen. En vaan jaksa, ku ahdistun tyhjästä. Oon tosin yrittänyt pohtia, et joskus kuuluukin ahdistua, mut en mä tähän nykyiseen ahdistukseen ole syytä keksinyt. Piti ottaa Opamoxiakin tos, ku alko vituttaa se olo jo liikaa.

 

[finWeazel]

19 pistettä. En sitten tiiä. Oon joskus soittanutkin Mieli Ry:n puhelimeen. En vaan jaksa, ku ahdistun tyhjästä. Oon tosin yrittänyt pohtia, et joskus kuuluukin ahdistua, mut en mä tähän nykyiseen ahdistukseen ole syytä keksinyt. Piti ottaa Opamoxiakin tos, ku alko vituttaa se olo jo liikaa.

Meneekö alkoholia usein? Mulla alkoholi saa useammaksi päiväksi aikaan masentuneen olon. Jotenkin se sotkee mun aivokemian + unen. Yksi syy miksi juon harvoin. Pienikin määrä kaljaa aiheuttaa mulla tän. Ei tarvi edes juoda humalaan asti.

 

[Jeesbox]

Meneekö alkoholia usein? Mulla alkoholi saa useammaksi päiväksi aikaan masentuneen olon. Jotenkin se sotkee mun aivokemian + unen. Yksi syy miksi juon harvoin. Pienikin määrä kaljaa aiheuttaa mulla tän. Ei tarvi edes juoda humalaan asti.

Ei mul tollasta ole ollut. Oon saattanut juoda kolmekin bissee vaik viikolla, mut ei ole tullut mitään sen kummempaa. Nyt en oo ees pahemmin juonut viikolla. Pe olin kyl basrissa.

 

[finWeazel]

Ei mul tollasta ole ollut. Oon saattanut juoda kolmekin bissee vaik viikolla, mut ei ole tullut mitään sen kummempaa. Nyt en oo ees pahemmin juonut viikolla. Pe olin kyl basrissa.

Kannattaa kokeilla olla pari viikkoa-kuukausi täysin päihteettömänä. Alko voi vaikuttaa pitempäänkin ennen kuin elimistö ja aivot palautuu "normitilaan". Joskus olin semmoisessa kestokrapulassa. Kun otti pidemmän pätkän ilman alkoa vasta tajus, että aijaa, tältä se normiolo tuntuu.

Mulla oli aika paha burnout viime vuonna. Tuntui ettei mikään huvita, mitään ei jaksa, aivot ei toimi jne. Isolla kampeamisella, kun pakotti mieluisten harrasteiden pariin niin hetkeksi olo parani, mutta seuraavana päivänä taas ei huvittanut mikään ja tekemisen aloittaminen liki mahdotonta. Se oli vittumaista aikaa ja vittumainen kierre. Jos kokeilet tehdä jotain mieluista juttua niin se voisi hetkeksi parantaa mielialaa vaikka sinne tekemään lähteminen on taistelemista.

Minut korjasi loppujen lopuksi käveleminen, lepo/unen kuntoonlaitto, mindfullness/hengitysharjoitukset ja tietty lopputilin ottaminen. Pitkään se toipuminen tosin ottaa, vieläkään en ole täysin normaalijaksamisen parissa, mutta 90% there.

Tietty jos ei ole edes teoriassa mitään mieluista tekemistä niin ehkä se juurisyy on löytää jotain elämisen arvoista? Miten sen tarkoituksen löytää niin en tiedä.

 

[Jeesbox]

Kannattaa kokeilla olla pari viikkoa-kuukausi täysin päihteettömänä. Alko voi vaikuttaa pitempäänkin ennen kuin elimistö ja aivot palautuu "normitilaan". Joskus olin semmoisessa kestokrapulassa. Kun otti pidemmän pätkän ilman alkoa vasta tajus, että aijaa, tältä se normiolo tuntuu.

Mulla oli aika paha burnout viime vuonna. Tuntui ettei mikään huvita, mitään ei jaksa, aivot ei toimi jne. Isolla kampeamisella, kun pakotti mieluisten harrasteiden pariin niin hetkeksi olo parani, mutta seuraavana päivänä taas ei huvittanut mikään ja tekemisen aloittaminen liki mahdotonta. Se oli vittumaista aikaa ja vittumainen kierre. Jos kokeilet tehdä jotain mieluista juttua niin se voisi hetkeksi parantaa mielialaa vaikka sinne tekemään lähteminen on taistelemista.

Minut korjasi loppujen lopuksi käveleminen, lepo/unen kuntoonlaitto, mindfullness/hengitysharjoitukset ja tietty lopputilin ottaminen. Pitkään se toipuminen tosin ottaa, vieläkään en ole täysin normaalijaksamisen parissa, mutta 90% there.

Tietty jos ei ole edes teoriassa mitään mieluista tekemistä niin ehkä se juurisyy on löytää jotain elämisen arvoista? Miten sen tarkoituksen löytää niin en tiedä.

Mjoh, mä jotenkin nään asioista isot linjat, mut en tiedä, mitä sillä tiedolla tekisin. Töissä pärjään kai ihan ok, kuhan jaksaisin vaan ihmisiä. Työni osaan, mut en tiedä, miten ihmisten kanssa pitäis olla. Ahdistaa esim. kaikki yhteiset jutut. Haluisin vaan tehdä työni rauhassa ja joskus ehkä kysyä apua joltakin.

Mä en jaksa yrittää miellyttää ketään, tai esittää tehokasta. En usko, että kelpaan omana itsenäni. Kerran sainkin jo potkut, ku heitin liian epäkasuaalia juttua pomosta ja pomolle firman juhlissa. Sinänsä toi alko on kyl ongelma ehkä, ku selvinpäin saan pidettyä ajatukseni omana tietonani.

Oon myös niin analyyttinen, että löydän helposti kipupisteitä kaikesta, kuten työnantajasta, tai pomosta, tai esimiehestä. Vaatii itsekuria, et nekin pitää omana tietonaan.

Edit. ja noissa potkuissa olin vaan liian innostunut, enkä tiennyt, miten sitä ilmaisen. En siis saa pidettyä itseäni aina kurissa ja se tuottaa ongelmia työelämässä. Mun vanhan ryyppyporukan insideläpät ei iske business casuaaliin pomoon samalla tapaa, ku ne iski kavereihin aikoinaan baarissa ja muualla.

 

[finWeazel]

Mjoh, mä jotenkin nään asioista isot linjat, mut en tiedä, mitä sillä tiedolla tekisin. Töissä pärjään kai ihan ok, kuhan jaksaisin vaan ihmisiä. Työni osaan, mut en tiedä, miten ihmisten kanssa pitäis olla. Ahdistaa esim. kaikki yhteiset jutut. Haluisin vaan tehdä työni rauhassa ja joskus ehkä kysyä apua joltakin.

Mä en jaksa yrittää miellyttää ketään, tai esittää tehokasta. En usko, että kelpaan omana itsenäni. Kerran sainkin jo potkut, ku heitin liian epäkasuaalia juttua pomosta ja pomolle firman juhlissa. Sinänsä toi alko on kyl ongelma ehkä, ku selvinpäin saan pidettyä ajatukseni omana tietonani.

Oon myös niin analyyttinen, että löydän helposti kipupisteitä kaikesta, kuten työnantajasta, tai pomosta, tai esimiehestä. Vaatii itsekuria, et nekin pitää omana tietonaan.

Edit. ja noissa potkuissa olin vaan liian innostunut, enkä tiennyt, miten sitä ilmaisen. En siis saa pidettyä itseäni aina kurissa ja se tuottaa ongelmia työelämässä. Mun vanhan ryyppyporukan insideläpät ei iske business casuaaliin pomoon samalla tapaa, ku ne iski kavereihin aikoinaan baarissa ja muualla.

Yksi juttu mikä vois auttaa debuggauksessa voisi olla sykevälivaihtelu(HRV). Se on äärimmäisen hyvä mittari fyysiselle ja henkiselle stressille eli kertoo hermoston tilasta. Mulla HRV laski omaan normaaliin verrattuna todella alas eikä enää palautunut. Tuo korreloi todella vahvasti paskan/väsyneen olotilan kanssa.

Mun allaolevasta datasta näkee myös, että kun kerroin esimiehelle, että otan loparit(maaliskuun alussa) ja voin kesään asti jatkaa puolivaloilla niin HRV alkoi nousemaan. Syväunen palautuminen normaaliksi tosin kesti ihan loppuvuoteen asti. Ouran sormus on esimerkiksi hyvä tuon hrv:n mittaamiseen.

Jos ongelma on enemmän mielen surraamisessa ja fokuksessa niin peak mind kirjassa on hyvää teoriaa. Siinä on tiedelinkit referoituna ja harjoitteet(12min päivä, 8vk) millä focusta saa parannettua oleellisesti. Parantunut focus voi sitten säteillä muihin asioihin, jotka auttavat stressin/elämän mielekkyyden kanssa. Harjoite auttaa myös nollaamaan paskaa mitä sataa niskaan, jos tarvii vaikka henkäistä nollille ennen palaveria tai työpäivän jälkeen. Auttaa myös unen kiinnisaamisessa, kun saa mieltä tyhjättyä.

HRV:ssa on sellainen mielenkiintoinen juttu, että siinä näkyy hyvin nopeasti työviikon, lomapäivien yms. vaikutus. Esim tuossa mun datassa näkyy joulutauon ja sen jälkeisen hiljaisen tammikuunalun vaikutus ennen kuin työpaineet taas alkoivat kasaantua ja mieli meni kohti syvyyksiä.

Peak Mind

Research shows we are missing 50 percent of our lives. Why? Because we aren’t paying attention. From the constant buzz of your phone an...

www.goodreads.com

edit. Tuo HRV on motivoiva tekijä. Jos se on pielessä niin sitä voi työstää ylöspäin. Ylöspäin työstäminen näkyy datassa paljon ennen kuin olotila kohenee. Jos ei näkisi dataa niin voisi luovuttaa prosessin kanssa, kun ei tiedä toimiiko harjoitteet vai ei. Hyvä väline myös juuri itselle sopivien harjoitteiden löytämiseen. Kuvassa kuukausidata. Harjoitteita etsiessä viikottainen trendi on kaveri. Toki ne numerot saa joka päivälle, mutta viikkotrendi kertoo enemmän.

 

[Memory]

Mä en tiiä, onko tää masennusta, mut vaik päällisin puolin asiat on ok, ni kaikki tuntuu vaan merkityksettömältä. Tekis vaan mieli saada kaikki muutkin näkemään näin ja tehdä koko ihmiskunnan kanssa joukkoitsemurha.

Sama juttu, aina sitä samaa nukkumaan, ylös, aamupalat, sitten jotain duunia sitten taas koisimaan jne.
mäkin olen ajatellut samaa, ei tekisi yhtään kipeetä painaa sitä kuuluisaa ydinsodan punaista nappia, evvk.
kuollaan kuitenkin, mutta aina sitä vaan näemmä pitää jaksaa

 

[Memory]

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

Mä olen soittanut kirkon päivystävälle numerolle 18-24.
ei oikein ole meillä muita.
hoitoon pääsee vaan muumilaaksoon osastolle jos otat yliannoksen lääkkeitä
juttelemaan pääsee 3kk:n välein 45min, max 3-5kertaa thats all. ei kivaa.

kaikkein kuulkaas korneinta on että olen vapaaehdoisduunissa vetäjänä "päihde- ja mielenterveyskuntoujienkerhossa"
nooh olenhan mie mielenterveyskuntouja sitten

edit: mä yleensä rentouduin vain lonkerolla ja viinalla, sitten se meni siihen että sitä meni oikein kunnolla ja nukuin vain kännin veke.
nyt olen jättänyt itsesuojelun vuoksi ne kokonaan poies, yleensä on sika rauhaton olo.
ei aina tarvisi olla hiton adhd:tä mielessä

 

[Jeesbox]

Keksin tänään hyödyn ajatuksilleni. Voisin lohduttaa jotakuta kuolevaa, joka haluaa elää. En tosin tiedä, haluaisko kuoleva nähdä kuolemansa poispääsynä turhuudesta. Mitenhän se on?

 

[aneane]

Variation and seasonal patterns of suicide mortality in Finland and Sweden since the 1750s
Variation and seasonal patterns of suicide mortality in Finland and Sweden since the 1750s
Tuli sattumalta vastaan tollainen. Hypoteesinä lämpötilojen vaihtelujen vaikutukset ihon ruskeaan rasvaan ja tämän yhteys masennukselle ja itsemurhariskin kohoamiselle.
Toukokuu lähestyy, itsetuohoiset ajatukset piikkaa. tiedosta. hyväksy. ole armollinen ja anna anteeksi itsellesi.