Vaikka tämä onkin vakavalle asialle varattu keskustelu, niin pieni piristys ei koskaan ole pahitteeksi!
Samaa mieltä, ja mulla on oikein lääkärinlausunnolla omistettu koira, terapiakoira, sama kun täällä olisi opamox purkista kuvaa, se on lääke.
Meille tulee tänään kerholle terapiakoira oikea, koiranilmakin on.
vettä tulee ihan solkenaan ei se mitään mutta kun tuulee kovasti.
mä usein mietin liikaa.
olen ihmisiksi mutta sielu ei.
ruumis toimii normaalisti kaikille vieraillekkin vastaan kuten äskenkin kun rouva sanoi että miten sun sontsa pysyy kasassa, sanoin sille automaattissesti että pienet menevät ryttyyn siksi mulla on iso, se on kestävämpi,
sielussa on kova taistelu taikka sitten se on psyyke, tahtoo välillä miettiä että tappaa kaikki taikka onko pakko noudattaa sääntöjä.
miksi en saa kaataa kuumaa kahvipannullista ärsyttävän kaverin päähän jne.
pelkään että sekoan ja teen noin, jotenkin sitä kaipaa adrenaliinipiikkiä elämään.
mutta järkytyn helposti, nytkin olen ihan hermot pinnalla kun pitää 5vuoden sisällä asuntoa vaihtaa vuodeksi evakkoon.
en osaa ollenkaan rentoutua, ainoa millä pääseen eroon paineita on tehdä jotain, pitää itsensä kiireisenä..
Siksi mulla menee surpium multipersoonaan koska seronil kuulemma on sellainen että se tekee multipersoonaa.
kerroin lääkärille aikoinaan että hullu olo, minä olen tässä mutta henkisesti olenkin toisessa paikassa,,
esim. itse olen nyt kaupungilla mutta henkisesti olen kotona.
ei ole ollenkaan kivaa tällainen kun ihminen miettii liikaa, aivot käyvät tyhjäkäynnillä kun niille pitäisi olla karmeasti tekemistä jota oli atk-tukihommissa aikoinaan, tykkäsin että joutuu oikein kunnolla funtsii ja pitämään kymmentä asiaa muistissa ilman lappuja.
Koittakaas jaksaa veljet ja siskot ja koirat eritoten, haleja kaikille <3