Masennus

Minkäslainen koira teiltä löytyy jos saa udella? Itsellä tällainen pieni sylikoira Staffordshiren terrieri:

Tuolla valmis ketju:

[/QUOTE]
 
Pyydän anteeksi että sotkin sun masennus-ketjun ilot... En tee tätä toiste. Ei muuta ku Mikro-Makelle hyvää syksyä ja toivottavasti helpottaa..
 
IMG_20210626_145057.jpg

Staffi löytyy täältäkin ja sitten tuollainen sekarotuinen vilivilperi. :)
 
Mulla on oikein psykiatrin ylilääkärin kirjoittama todistus että tarviin ja mun koira on "terapiakoira"
Jos haluaisin virallistaa tuon, niin pitäisi mennä kurssille joka maksaa 2tonnia :o

Riittää että mulle on vaan hauva, tosin teraputtinen saan käydä sen kanssa ulkona ja antaa paljon tukea masikseen.
On väärin, että esim. Jyväskylässä jos on todettu masis, ja lääkärin lausunto terapiakoiralle niin saa tavis koiran
pakolliset lääkärinmaksut kaupungilta, eikä tarvi itse kustantaa.
on melko kallista esim. pelkkä verikoe koiralta 250e :(
 
IMG_20210410_134234.jpg

IMG_20210310_175909.jpg

Pari piristyskuvaa meidän neidistä. :giggle:

Ei yhtään siedä tuulta ja kylmältäkin pitää suojautua. Ei siis pelkästään puettu söpöstelykuvia varten. :lol:
 
Vaikka tämä onkin vakavalle asialle varattu keskustelu, niin pieni piristys ei koskaan ole pahitteeksi!

Samaa mieltä, ja mulla on oikein lääkärinlausunnolla omistettu koira, terapiakoira, sama kun täällä olisi opamox purkista kuvaa, se on lääke.
Meille tulee tänään kerholle terapiakoira oikea, koiranilmakin on.
vettä tulee ihan solkenaan ei se mitään mutta kun tuulee kovasti.

mä usein mietin liikaa.
olen ihmisiksi mutta sielu ei.
ruumis toimii normaalisti kaikille vieraillekkin vastaan kuten äskenkin kun rouva sanoi että miten sun sontsa pysyy kasassa, sanoin sille automaattissesti että pienet menevät ryttyyn siksi mulla on iso, se on kestävämpi,
sielussa on kova taistelu taikka sitten se on psyyke, tahtoo välillä miettiä että tappaa kaikki taikka onko pakko noudattaa sääntöjä.

miksi en saa kaataa kuumaa kahvipannullista ärsyttävän kaverin päähän jne.
pelkään että sekoan ja teen noin, jotenkin sitä kaipaa adrenaliinipiikkiä elämään.
mutta järkytyn helposti, nytkin olen ihan hermot pinnalla kun pitää 5vuoden sisällä asuntoa vaihtaa vuodeksi evakkoon.

en osaa ollenkaan rentoutua, ainoa millä pääseen eroon paineita on tehdä jotain, pitää itsensä kiireisenä..

Siksi mulla menee surpium multipersoonaan koska seronil kuulemma on sellainen että se tekee multipersoonaa.
kerroin lääkärille aikoinaan että hullu olo, minä olen tässä mutta henkisesti olenkin toisessa paikassa,,

esim. itse olen nyt kaupungilla mutta henkisesti olen kotona.
ei ole ollenkaan kivaa tällainen kun ihminen miettii liikaa, aivot käyvät tyhjäkäynnillä kun niille pitäisi olla karmeasti tekemistä jota oli atk-tukihommissa aikoinaan, tykkäsin että joutuu oikein kunnolla funtsii ja pitämään kymmentä asiaa muistissa ilman lappuja.

Koittakaas jaksaa veljet ja siskot ja koirat eritoten, haleja kaikille <3

IMG_2562.JPG
IMG_2145.JPG

diego.JPG
 
@Memory

Itsellä meinaa tämä ihmisten kummallinen käytös keittää yli, mutta tajuan että olen ollut erilaisissa tilanteessa kuin ns. tavalliset ihmiset. Mielestäni käytöstavat kunniaan. Noi mieliala lääkkeet aiheuttaa joskus kummallisia juttuja, itsestäni ja parista läheisestä huomanneena. Silti, mikä auttaa toisella ,ei välttämättä auta toisella.
 
Minulle tasaisin väliajoin huomautetaan että mietin ihan liikaa.. mutta ei sitä tosiaan osaa olla miettimättä 24/7. Onneksi on mahdollisuuksia harhauttaa itseään välillä tuosta Nietzhe/Camus, ajattelusta..
 
@Memory

Itsellä meinaa tämä ihmisten kummallinen käytös keittää yli, mutta tajuan että olen ollut erilaisissa tilanteessa kuin ns. tavalliset ihmiset. Mielestäni käytöstavat kunniaan. Noi mieliala lääkkeet aiheuttaa joskus kummallisia juttuja, itsestäni ja parista läheisestä huomanneena. Silti, mikä auttaa toisella ,ei välttämättä auta toisella.

Tiedän, minulla on melkein heti aamusta lähtien karmean levoton olo, ja kädet tekee liikkeitä kun olen niin hermostunut, mutta 18:n jälkeen vasta olen reaali ja ns. normaali, minun elämäni päivä alkaa vasta n.18:n jälkeen, aamulla kun jotenkin juurí ottanut lääkkeet niin tulee jotenkin varmaan paha välivaihe,
juuri lääkkeiden vaikutus loppunut ja uusi satisi sisään niin tekee levottomaksi olotilan, sellainen karmeasn rauhaton olo..

Eikä kaikille voi kertoa suoraan, kerran yritin saada itseäni avolta psykalle juttelee, nooh sanoin sairaanhoitajalle että välillä pelkään että tapan tuttuni, niin sehän panikoi heti, piti lääkärille mennä käymään, selitin että oikeasti se on epätodennäköistä, pääsin psykalle oikeasti se oli hoitaja.
sehän latisti mut heti.
45min/kerta, max 3-5 kertaa ja aikoja on vain 1½kk:n välein, kerroin että pidä tunkkisi, anna ne ajat niille ketkät viiltelevät ranteitaan, kiitos.

Korona tehnyt tilaanteesta todella kriittisen, kaikkien päät hajooa kun korona-uutisia tulee joka paikasta ja pelotellaan kuolemalla aivan turhaan, kaikki täätlä lähtevät joskus, turha sitä tulevaisuutta manata :(
 
Minulta kuoli läheisiä yllättäen (ei kaikki), tuossa pari vuotta sitten; sisko 27-vuotiaana yllättäen ja olimme oikeastaan tutustuneet vasta joku viisi vuotta takaperin..mutta se on elämää, se on vaan perkele pakko jaksaa.
 
Ja on tuo pelottelu mentaliteetti mediassa outo ilmiö..siis ainakin vääristä asioista.
 
Minulta kuoli läheisiä yllättäen (ei kaikki), tuossa pari vuotta sitten; sisko 27-vuotiaana yllättäen ja olimme oikeastaan tutustuneet vasta joku viisi vuotta takaperin..mutta se on elämää, se on vaan perkele pakko jaksaa.

Minulta meni sisko ruotsissa göteborgissa 26veenä kohdunkaulan syöpään, sitten 5vuotta sitten veli kanssa siellä sydäriin, äiskä 77veenä 2008 samalla kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, vasta nyt osaa kaivata heitä.
psykkelääkkeet ovat paskoja, ne tappavat tunteet, lääkäritkin myöntävät sen, mutta ei ole parempia lääkkeitä.
vasta unessa osaan kaivata kaikki rakkaita edesmenneitä läheisiäni ja tunteet ovat pinnassa, irl en osaa olla mitään.

lekurithan sanovat "älkää koko ajan tuijottako uutisia ja corona juttuna, se masentaa jopa terveitä" :(
ei kivaa, sama kun häissä ja kastajaisiissa vetäisin lauseen "ajatella, 100 vuoden päästä tuokin lapsi makaa arkussa , äkkiä se aika menee" :(
 
Minä itselääkitsin vuosikymmeniä, ja kunnolla.. nykyään bentsot, ja vähän jotain kipuihin aina välillä, mutta on elämä tasoittunut, luottokansalainen..
 
Tosi hyvää settiä huberman labs podcast:ssa masennuksesta ja stressistä. Mielenkiintoisesta rottatutkimuksesta sapolsky kertoo. Oli kaksi juoksupyörää kytketty toisiinsa. Toisessa oli rotta, joka halusi juosta ja toisessa rotta joka ei halunnut juosta. Rotta, joka halusi juosta sai hyödyn liikunnasta. Rotta, joka toisessa juoksupyörässä oli pakotettu juoksemaan ei saanut liikunnasta hyötyä ja stressaantui. Tätä voi miettiä, jos esim. työjutut aiheuttavat stressiä.



 
Vihjaatko, että jos on työstressiä, niin on laiska?

En vihjannut. Mietin niin, että jos on 2 työntekijää(rottaa) ja toinen kokee, että asioita tehdään fiksulla tavalla ja toinen kokee ettei tehdä fiksulla tavalla niin toinen niistä on pirteä ja toinen niistä voi stressaantua, väsyä ja myöhemmin jopa masentua vaikka molemmat tekisivät samoja hommia samalla tahdilla. Jos jotain pitäisi tässä kohtaa syyttää niin se olisi varmaan tapa millä töitä johdetaan/tekemisiä perustellaan.

Se mikä tuossa minusta on kiinnostavinta on, että jos kuvittelee rotat työssäkäyviksi ihmisiksi niin työssäväsymisen syytä ei välttämättä kukaan ymmärrä. Ei edes se väsynyt itse. Yksi väsyy, toinen ei. Eikä tuollainen väsyminen sitten edes korjaannu levolla, kun sama eimotivoiva meno jatkuu tauon jälkeen. Tämä on varsin paha pulma, kun väsyminen vielä tapahtuu pitkän ajan kuluessa. Ei voi osoittaa mitään selkeätä yhtä tai kahta asiaa korjattavaksi. "sää vaan kuvittelet, koitas nyt piristyä, tsemppaa hei, ota mallia erkistä, erkki on oikein mallityöntekijä ja porhaltaa etiäpäin"

Rottakoe sai miettimään sitä, että kuinka paljon ympäristö oikeasti vaikuttaa jaksamiseen ja kuinka eri tavalla eri rotat/ihmiset voivat kokea saman asian. Ei pitäisi väheksyä muiden kokemuksia, vaikka itse kokisi asiat eri tavalla.
 
Viimeksi muokattu:
en usko, vaan kuten mulle kävi, meni harrastukset ja duuni sekaisin työ-aika 08-16 mutta mulle 05-23, börn outti tuli välittömästi ja masis tykkäsi todella pahaa :(

Tää on paha. Varsinkin, jos kotikin muuttuu "työpaikaksi". Missäpä sitä sitten lepäisi, jos on koti ja työ sama asia?
 
En tiiä onko tää masennusta, mut oon alkanut miettimään, et: "if you can't beat them, join them", eli alkais itsekkin ikityöttömäksi. Joku 20 000 € ois puskurissa, et työmarkkinatuen lisäksi tol eläis varmaan ihan kohtuullista elämää melko pitkäänkin. Tietty pitäis pistää sit osittain maksettu kämppä myyntiin ja muuttaa vuokralle johonkin halvemmalle paikkakunnalle, mut tunnen yhdestä kaupungista paljon mielenterveyskuntoutujia, ni vois muuttaa sinne ja ryypätä vaan niiden kans kaikki päivät. Muutin sieltä jonku neljä vuotta sitten töihin isompaan kaupunkiin ja itsellänikin siis on ollut kyseisen laisia ongelmia, mut nykyää just sellanen Sartre/Camus -ajattelu on ottanut aika paljon valtaa.

Jos tyytyis siihen, et en ikinä tule seurustelemaan (koska kuka haluais ikityöttömän?), enkä oikeastaan saavuttamaankaan mitään sen suurempaa, ni toi vois olla ihan jees. Suomessa saa kohtuullisen takuueläkkeenkin, ni ei tarttis kiduta vanhanakaan sen suuremmin ja kirjastosta saa kirjoja, joita voi lukea päivät pitkät, ni ei tulis tylsääkään.
 
En tiiä onko tää masennusta, mut oon alkanut miettimään, et: "if you can't beat them, join them", eli alkais itsekkin ikityöttömäksi. Joku 20 000 € ois puskurissa, et työmarkkinatuen lisäksi tol eläis varmaan ihan kohtuullista elämää melko pitkäänkin. Tietty pitäis pistää sit osittain maksettu kämppä myyntiin ja muuttaa vuokralle johonkin halvemmalle paikkakunnalle, mut tunnen yhdestä kaupungista paljon mielenterveyskuntoutujia, ni vois muuttaa sinne ja ryypätä vaan niiden kans kaikki päivät. Muutin sieltä jonku neljä vuotta sitten töihin isompaan kaupunkiin ja itsellänikin siis on ollut kyseisen laisia ongelmia, mut nykyää just sellanen Sartre/Camus -ajattelu on ottanut aika paljon valtaa.

Jos tyytyis siihen, et en ikinä tule seurustelemaan (koska kuka haluais ikityöttömän?), enkä oikeastaan saavuttamaankaan mitään sen suurempaa, ni toi vois olla ihan jees. Suomessa saa kohtuullisen takuueläkkeenkin, ni ei tarttis kiduta vanhanakaan sen suuremmin ja kirjastosta saa kirjoja, joita voi lukea päivät pitkät, ni ei tulis tylsääkään.

Kämppä vuokralle ja talveksi aasiaan? Tietty lomailu on vaikeaa tukien varassa, kun pitäisi töitä hakea. Maltalle/espanjaan talvella 3kk työnhakureissuun ja kämppä vuokralle vois olla realistisempi.
 
Mites masentuneet ootte saaneet lääkkeitä, lähinnä mietin bentsoja?
Mulle on ehdotettu tyyliin kolme kertaa ensiavussa (Tampere & Nokia) päihdelääkäriä. En ole mennyt, koska täällä (Nokia) niin huono tarjonta lähimpään isoimpaan kaupunkiin (Tampere) verrattuna ja kerran muistaakseni käynytkin siellä ja se oli pelkkä keskustelu ja sillä sipuli.
Eipä saa lekureilta ensiavussa kun muutaman bentson. Sekin oli viimeks vaikeempi homma kun ekaa kertaa Nokialla ja lääkärinä joku uus toope jätkä. Tampereella Tays ollut kuitenkin aina mukavat naishoitajat ja lääkäri tullu sit myöhemmin juttusille tai ei ja heittäny ne.
Ihmettelen et kuinka vammanen pitää olla, että noita reseptillä edes saa???
Sori ei ollu tarkotus haukkua, mut ihmettelen kuka saa näitä ns. reseptilääkkeitä.
 
Viimeksi muokattu:
Sori ei ollu tarkotus haukkua, mut ihmettelen kuka saa näitä ns. reseptilääkkeitä.

Sulla lienee joku muu motiivi niihin bentsoihin kuin masennuksen hoitaminen. Ehkä ne lääkärit eivät ole ihan tyhmiä ja bentsot eivät ole eka hoitokeino? Käytetäänkö niitä ylipäänsä masentamisen hoitoon, en tiedä.
 
Sulla lienee joku muu motiivi niihin bentsoihin kuin masennuksen hoitaminen. Ehkä ne lääkärit eivät ole ihan tyhmiä ja bentsot eivät ole eka hoitokeino? Käytetäänkö niitä ylipäänsä masentamisen hoitoon, en tiedä.
Näin olen ymmärtänyt, tai johonkin sen suuntaiseen. Olen valittanut unettomuutta, mutta sillä perusteellahan niitä ei myönnetä, vaikka ne auttaa.
 
Raivostuttaa ettei voida myöntää vaikka auttaisi unettomuuteen.

Unettomuuteen auttais eniten se, että jättäisit alkoholin pois, ruokailuajat ja ruuat kuntoon, unihygienia, riittävä liikunta jne. Noi olis eka keinoja unen parantamiseen millä pääsee todella pitkälle. Sit kun on peruasiat kondiksessa niin kävely aamulla ja illalla ulkona(vuorokausirytmin synkrononti, melatoniinintuotto), sinisen valon ja ruutuajan välttely tunti+ ennen nukkumaanmenoa jne. Sit kun ylläolevat on kunnossa niin vielä siihen päälle hengitys/kiitollisuus/mindfullness juttua niin saa mielen rauhoittumaan.
 
Unettomuuteen auttais eniten se, että jättäisit alkoholin pois, ruokailuajat ja ruuat kuntoon, unihygienia, riittävä liikunta jne. Noi olis eka keinoja unen parantamiseen millä pääsee todella pitkälle. Sit kun on peruasiat kondiksessa niin kävely aamulla ja illalla ulkona(vuorokausirytmin synkrononti, melatoniinintuotto), sinisen valon ja ruutuajan välttely tunti+ ennen nukkumaanmenoa jne. Sit kun ylläolevat on kunnossa niin vielä siihen päälle hengitys/kiitollisuus/mindfullness juttua niin saa mielen rauhoittumaan.
No joo, totta.
 
Se vaan et kun useemman päivän oot kärsinyt unettomuudesta ja sit saat bentsoja ja nukahdat hyvin.
 
Se vaan et kun useemman päivän oot kärsinyt unettomuudesta ja sit saat bentsoja ja nukahdat hyvin.

Oon joskus dokannut ihan liikaa ja kärsinyt sen takia unnettomuudesta. On myös hamppua joskus mennyt liikaa pitkä pätkä ja se tuhoaa myös unen käytön lopettamisen jälkeen tehokkaasti. Mulle ainoa "vieroitusoire" pidempään käytetystä hamppujaksosta, että uni katoaa. Nukuttaa helvetin hyvin käyttäessä, mutta lopetappa ja kohta ei nukahda päiviin/viikkoihin kunnolla. Tosin ei se THC:n tuoma uni ole laadukasta vaikka nukahtaa helposti. Ei sen käyttö unilääkkeenä ole fiksua. CBD isoina määrinä voi olla toimiva, mutta sitä en ole kokeillut ja tutkimustietokin on vajavaista.

Jos oot tosimielellä liikenteessä niin se akuutti vaihe, kun palataan normaalielämään vaatii eri jutut kuin mitä arki ja hyvä unihygienia on myöhemmin. Sun tapauksessa epäilisin, että kyse on vain viihdekäytöstä, ei todellisesta halusta parantua/muuttaa elämää. Joskus pitää mennä aika syvälle, että haluaa oikeasti muutosta ja tekee töitä sen eteen. Töitähän se teettää, ei ole helppoa.

Älä ota ylläolevaa vittuiluna. Empatiaa ja kovaa rakkautta. Toivottavasti saat elettyä sellaista elämää kuin haluat elää.
 
Elämä on, täälläkin on näemmä jo ollut vauhtia.
itse en todellakaan saa nukuttua dataamisen jälkeen taikka tappelu-leffojen jälkeen välittömästi.
nyt 53:na en edes jaksa katsella mitään moottorisahamurhaaja leffaa, sen verran tässä iässä herkistynyt.
nyt viimein sain psyka-kontaktin koska tartten, on kirkon "tuttu" diakoni, jolle voin soittaa vaikka joka viikko.
kun sairaalan psyka ottaa puhelun 3kk:n välein.
itse otan mirtza puolikkaan nukkumiseen, siihen tullut jo varmaankin tole, mutta onhan edes lumelääke joka toimii.
nyt on hemmetin hyvä kun saa jutella kaikista asioista saman tutun henkilön kanssa..

Kerhokin on mukava, tuo rytmiä elämään, tosin välillä perjantai 15-19 on melko pitkä aika, mutta hyvässä seurassa menee kivuttomasti.
Koittakaas pärjäillä <3
 
Viikonloppua, rentouduin eilen parilla brandypaukulla, vähäsen saa nollattua oloaan viikonloppuisin.
itse kuolemisen tahto kohtauksia on välillä, en voi verrata sitä mihinkään kun ei ole olemassa
mitään omanlaista mittaria elämästään.

masennuskin voi olla todella syvä, ihmettelen että miksi pitää olla niin apina että välillä tahtoo vain kuolla veke?
elämää eivät saa bill gatesitkaan ostettua dollareilla miljardeilla se on kertalippu.
sitten toiset vielä kyllästyvät ja lopettavat oman käden kautta elämänsä, tuntuu välillä melko uskomattomalta sekä pahalta.

Tosin kyllä melko usein tuollaisen ajattelija ymmärtää tilanteen, on vaan niin hemmetin paha olla että tahtoo että kaikki
loppuu kertakaikkiaan ja on tasaisen rauhallista kuin nukkuessaan on...

Olen usein huomannut että tuollaisessa tilanteessa pahinta on merkityksettömyys.
millään ei ole väliä, se on vaarallista.

Yleensä pätee vanha sanonta "nuku nyt vielä yön yli"
ja usein tunteet sitten tasaantuvatkin.

Hyvä alkavaa viikkoa kaikille <3
 
Mites masentuneet ootte saaneet lääkkeitä, lähinnä mietin bentsoja?
Mulle on ehdotettu tyyliin kolme kertaa ensiavussa (Tampere & Nokia) päihdelääkäriä. En ole mennyt, koska täällä (Nokia) niin huono tarjonta lähimpään isoimpaan kaupunkiin (Tampere) verrattuna ja kerran muistaakseni käynytkin siellä ja se oli pelkkä keskustelu ja sillä sipuli.
Eipä saa lekureilta ensiavussa kun muutaman bentson. Sekin oli viimeks vaikeempi homma kun ekaa kertaa Nokialla ja lääkärinä joku uus toope jätkä. Tampereella Tays ollut kuitenkin aina mukavat naishoitajat ja lääkäri tullu sit myöhemmin juttusille tai ei ja heittäny ne.
Ihmettelen et kuinka vammanen pitää olla, että noita reseptillä edes saa???
Sori ei ollu tarkotus haukkua, mut ihmettelen kuka saa näitä ns. reseptilääkkeitä.
Näin olen ymmärtänyt, tai johonkin sen suuntaiseen. Olen valittanut unettomuutta, mutta sillä perusteellahan niitä ei myönnetä, vaikka ne auttaa.
Raivostuttaa ettei voida myöntää vaikka auttaisi unettomuuteen.
Olen ymmärtänyt että bentsoihin kasvaisi toleranssi ja kohta voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä?

Masennukseen ei kyllä bentsoja saa. 30kpl purkin diapamia olen saanut. Omasta mielestä se voisi olla (1kpl) hyvä vaikka hautajaisiin. Itse kyllä käytän 25mg ketipinoria satunnaisesti hereillä ollessa, koska sekin jollain lailla itseä "auttaa".

Oon käyttänyt sitten unettomuuteen noita muita jo mainittuja hyviä konsteja. Mutta oon joutunut silti ottamaan 7.5mg mirtazapin sekä 25mg ketipinor. Ja nuo on vielä sen verran pieniä, että ei pitäisi isompaa haittaakaan kai aiheuttaa? Jos siis on pakko käyttää lääkkeitä unettomuuteen.

Päihdelääkäri ei ole tuttu. Mutta kaikkia muita lääkkeitä kuin Bentsoja kyllä saa. Tietenkin jos lääkäri katsoo, että olisi tarvetta. Bentoista en ole edes kysynyt. Toisaalta eipä ole ollut koko lääkäriäkään nyt enää (käytettävissä).

Se muistui, että Diapamin tilalle ehdottivat Lyricaa. Ei ole käytössä, niin en tiedä saako reseptiä helposti.
Lyrica:
"Sitä käytetään paikallisalkuisen epilepsian, neuropaattiseen kivun, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja migreenin hoitoon."

Lääkäri on varmaan katsonut, että sulla ei ole tarvetta? Mutta varmaan kiva olisi, että jotain apua silti saisi? No itse sain aivan alkuun 1-8kpl Ketipinoria reseptin lääkäriltä. Kun työterveyslääkäriltä en saanut koskaan yhtään mitään lääkettä.

Vielä että olisi hyvä saada jotain apua jostain (laillisesta tietysti), kun että jäisi kokonaan hoitamatta? Koska jos pitkittyy, niin asia voi olla vaikeampi korjata kuntoon?

Bentso:
"vaikuttavat rauhoittavasti eli anksiolyyttisesti lievittäen esiintymisjännitystä, paniikkia ja ahdistuneisuutta. Lisäksi ne nopeuttavat nukahtamista ja rentouttavat poikkijuovaisia lihaksia, estävät kouristuksia ja turruttavat tuntoaistia, minkä vuoksi niitä käytetään myös unettomuuden, epilepsian, jännityspäänsäryn ja kroonisen kivun hoitoon.

Bentsodiatsepiineja käytetään myös vaikeiden depressio- ja maniaoireiden hoitokeinona. Lisäksi niillä hoidetaan vaikeita alkoholin vieroitusoireita, ja niitä käytetään monien toimenpiteiden esilääkityksenä.[1][2]"
 
Itse kuolemisen tahto kohtauksia on välillä, en voi verrata sitä mihinkään kun ei ole olemassa
mitään omanlaista mittaria elämästään.

masennuskin voi olla todella syvä, ihmettelen että miksi pitää olla niin apina että välillä tahtoo vain kuolla veke?
elämää eivät saa bill gatesitkaan ostettua dollareilla miljardeilla se on kertalippu.
sitten toiset vielä kyllästyvät ja lopettavat oman käden kautta elämänsä, tuntuu välillä melko uskomattomalta sekä pahalta.

Tosin kyllä melko usein tuollaisen ajattelija ymmärtää tilanteen, on vaan niin hemmetin paha olla että tahtoo että kaikki
loppuu kertakaikkiaan ja on tasaisen rauhallista kuin nukkuessaan on...

Olen usein huomannut että tuollaisessa tilanteessa pahinta on merkityksettömyys.
millään ei ole väliä, se on vaarallista.

Yleensä pätee vanha sanonta "nuku nyt vielä yön yli"
ja usein tunteet sitten tasaantuvatkin.

Hyvä alkavaa viikkoa kaikille <3
Tuli kanssa joskus hetkellisesti vähän kehnompi olo ja päätin syödä lääkkeitä reseptin mukaan. Eli siis 150 -> 300mg Venlafaxin ja 7.5 -> 15mg Abilify. Syksyn kurjuus tulossa :) Paitsi että nyt lämpeni jo taas.

En tiedä saanko enää kuntoutustuelle (määräaikaiselle eläkkeelle) jatkoa vai miten se menee.

Vähän oon jumpannut kipeää jalkaa ja jumpasta on ollut apuakin. En tiedä sitten jos jaksaisi jotain harrastetta tehdä vielä tänään.
 
itse otan mirtza puolikkaan nukkumiseen, siihen tullut jo varmaankin tole, mutta onhan edes lumelääke joka toimii.
nyt on hemmetin hyvä kun saa jutella kaikista asioista saman tutun henkilön kanssa..

Kerhokin on mukava, tuo rytmiä elämään, tosin välillä perjantai 15-19 on melko pitkä aika, mutta hyvässä seurassa menee kivuttomasti.
Koittakaas pärjäillä <3
Vielä päätin naputella puhelimella. Sama vika että Mirtazapin puolikas on mennyt jo varmaan 6 vuotta. Vaikka alkuun Mirtazapin oli isommalla annoksella masennuslääkkeenä. Mirza lääkkeessähän pienempi annos nukuttaa paremmin.

Ja alkuun pahimmillaan Ketipinoria meni 200mg, mutta nyt vain 25mg otin illalla. Joillekkinhan 25 saattaa kai olla liikaa ja voisi puolittaa 12.5mg?

Kumminkin Mirza ja Ketipinor ainakin omasta mielestä aika samanlainen vaikutus, että rauhoittaa oloa ja helpompi nukkua? Ja joskus jos olen herännyt yöllä, niin oon saattanut ottaa 7.5mg Mirtazapinin vielä lisää ja jatkanut unia. Itsellä ei toki vaikuta aivan heti, vaan noin 1 tunnin päästä.
 
Olen ymmärtänyt että bentsoihin kasvaisi toleranssi ja kohta voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä?
Voi olla. Riippuu tietenkin myös bentsoista, että mitä käyttää ja millä doseilla.


Diapamia olen käyttänyt nyt jo jonkin aikaa 10mg dosella per päivä. Oikein oiva lääke kaikkeen, eikä unen kanssa ole ongelmia.

Ketipinorista olen kuullut vaan huonoa.

Lyricaa en ole kokeillut.
 
Diapamia olen käyttänyt nyt jo jonkin aikaa 10mg dosella per päivä. Oikein oiva lääke kaikkeen, eikä unen kanssa ole ongelmia.

Ketipinorista olen kuullut vaan huonoa.

Lyricaa en ole kokeillut.
Hyvä juttu, että olet ilmeisesti saanut jo reseptin. Eli "vaara" ohi. Kurjaa jos vaan lähetettäisiin kotiin ja sanottaisiin, että koita vaan jaksaa, ei voida tehdä mitään :)
 
Eksyin tosiaan taas pitkästä aikaa lukemaan wikipediaa. Ainakin jotkut olisivat jo sitä mieltä, että masennus olisikin fyysinen sairaus? Koska se olisi nyt tutkimuksissa pystytty jotenkin vahvistamaan. Jotain uutta tietoa siis saattaa olla, (tai muistan väärin).

Muistaakseni edellinen oma lääkäri oli sitä mieltä että mieli ja vaikkapa kivut liittyvät vähän toisiinsa.

"Masennusta pidettiin pitkään psykiatrisena mielenterveysongelmana, johon ei liittynyt juurikaan elimellisiä muutoksia. Tutkijat ovat kyenneet kuitenkin osoittamaan tutkimusmenetelmien paranemisen myötä, että niitä löytyykin masennuspotilailta huomattavan usein. Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson on esittänyt, että kategorinen jako psykiatrisiin ja somaattisiin eli ruumiillisiin sairauksiin ei päde masennuksen kohdalla.[1] Myös esimerkiksi Stanfordin yliopiston neurologian professori on sitä mieltä, että masennuksessa on kyse fyysisestä sairaudesta[10].

Masennuksen esiintyvyys on moninkertainen muuhun väestöön verrattuna somaattisia sairauksia sairastavilla ja masennus lisää myös riskiä sairastua moniin somaattisiin sairauksiin tavalla, joka ei johdu masennukseen liittyvistä elintavoista.[1]"

 
Eilen tein taas ekaa kertaa 54vuoteen vikatikin.
otin brandy-paukun kello 21, sitten koisimaan 01.
ei tullut mitään ei sitten yhtään mitään, viimeisin pyörimishavainto oli 03 yöllä. :(

siitä sitten nukahdin jossain vaihdeessa ja 12:sta sitten ylös.
Syys-aurinko paistelee ilma on kuin morsian.

pelottaa tunteiden myllerrys, usein iltaisin tahdon vain kuolla poies.
en tajua mikä maksaa etten ikinä opi mistään esim. syövästä että elämä on ainutkertainen lahja.
sitä ei saa millään maailman rahoilla...

Välillä tuntuu ettei kukaan ammatti-auttaja auta.
mä sanoin monille että mulle tulee karmea kaaos n.5vuoden päästä kun muutan vesi-ja putkirempan ja yleiskorjauksen (30vee) takia evakkoon
kuka tietää että pääsenkö edes lähelle vaiko kauas, ei auta vaikka mulla on kaikki maailman psykan ylilääkärin lausunnot että muuttaminen jälleen on helvettiä.

Uskon että pohjoismaissa masis on enemmän vallalla mitä muualla, olemme jotain ugrilaista alkuperää ja aina viihdymme yksin.
täällä keskellä ei mitään mietimme aivan liikaa asioita, muut maat varmaankin mennä jokeltavat ja ottavat päivän kerrallaan.
se on hyvä.

mutta ei aina, välillä on pakko suunnitellla tulevaisuuttakin.

Koittakaa jaksaa <3
 
ei kiva, päivät samaa kauraa, masentaa.
yöt ovat pahinta, tahtoo vaan kuolla ja nukkua ikuisesti ilman velvollisuuksia.
sinänsä järki-ajattelija ihmiseltä aivan sontaa ajattelua, elämä on lahja (jolla tosin ei ole palautus-oikeutta)
shit.
 
Escitalopramin tässä lopettelin viime viikolla. Pari vuotta syötynä 10mg annosta päivittäin ja kesän aikana tiputettiin 5mg, joka ei aiheuttanut mitään viekkareita enkä huomannut muutakaan haittavaikutusta. Nyt kun annostus lopetettiin niin olo muuttui vklp jälkeen kuin olisi juonut viinaa viikon putkeen. Krapulainen, ahdistunut, väsynyt, flunssainen jne. olo. Kovia säpsähdyksiä päässä ja rajuja vilunväristyksiä puskee. Nukkuminen niinkuin kamalassa krapulassa, liskodiskoineen. Kauonkohan tätä sitten nyt kestää? Ei nimittäin ole kamalan mukavaa.

Huvittavaa kun lääketiedoissa ei juuri pahoista vieroitusoireista mainita mutta nämä ovat käytännössä samoja kuin viinaa olisi juonut viikon putkeen.
 
Samaa mulla seronilin alas ajon kanssa, huimausta ja sähköshokkeja päästä jalkoihin, ei oikein mukavaa :(
 
kesän aikana tiputettiin 5mg, joka ei aiheuttanut mitään viekkareita enkä huomannut muutakaan haittavaikutusta. Nyt kun annostus lopetettiin niin olo muuttui vklp jälkeen kuin olisi juonut viinaa viikon putkeen. Krapulainen, ahdistunut, väsynyt, flunssainen jne. olo. Kovia säpsähdyksiä päässä ja rajuja vilunväristyksiä puskee. Nukkuminen niinkuin kamalassa krapulassa, liskodiskoineen. Kauonkohan tätä sitten nyt kestää? Ei nimittäin ole kamalan mukavaa.

Huvittavaa kun lääketiedoissa ei juuri pahoista vieroitusoireista mainita mutta nämä ovat käytännössä samoja kuin viinaa olisi juonut viikon putkeen.
Escitalopram ollut kanssa joskus käytössä. Mutta pysyvästä lopettamisesta mulla ei ole kokemusta.

Yksi konsti voisi olla 5mg joka toinen päivä 2-4 viikon ajan. Sen jäljeen 5mg joka kolmas päivä 2-4 viikon ajan. Ja siitä jatkaen.. Vielä parempi olisi, jos tuon 5mg saisi jotenkin puolitettua 2.5mg. Apteekista saa ainakin ostettua leikkurin.

Toivotaan että olo helpottaa ja saat lopetettua. Muistaakseni Ketipinor 200mg piti kanssa lopettaa vähän samoin, eli vain 25mg kerrallaan ja siis aika hitaasti. Muuten nukkuminen oli hankalaa.
 
Escitalopram ollut kanssa joskus käytössä. Mutta pysyvästä lopettamisesta mulla ei ole kokemusta.

Yksi konsti voisi olla 5mg joka toinen päivä 2-4 viikon ajan. Sen jäljeen 5mg joka kolmas päivä 2-4 viikon ajan. Ja siitä jatkaen.. Vielä parempi olisi, jos tuon 5mg saisi jotenkin puolitettua 2.5mg. Apteekista saa ainakin ostettua leikkurin.

Toivotaan että olo helpottaa ja saat lopetettua. Muistaakseni Ketipinor 200mg piti kanssa lopettaa vähän samoin, eli vain 25mg kerrallaan ja siis aika hitaasti. Muuten nukkuminen oli hankalaa.

Itse asiassa tänään ei ole ollut enää niin paha. Jospa se tästä alkaisi helpottaa pikku hiljaa. Vielä on pientä "kevytpäisyyttä" ja väsymystä mutta alkuviikosta oli huomattavasti pahempi. Nukkuikin jo paremmin yön.
 
Itse asiassa tänään ei ole ollut enää niin paha. Jospa se tästä alkaisi helpottaa pikku hiljaa. Vielä on pientä "kevytpäisyyttä" ja väsymystä mutta alkuviikosta oli huomattavasti pahempi. Nukkuikin jo paremmin yön.

Minä en edes seuraa väsyneisyyttä, välillä nukkumaan 21 ja ylös 12, niin väsyttää.
sitten toisinaan nukkumaan 01 ja ylös 10 niin väsyttää.
toki kun on mahdollista niin päivätorkut ovat todella kivat.
 
Tää syksy tekee kyllä osansa mielialaan. Ja sitten ihmissuhteet. Yksinkään ei toisinaan viihdy. Miksi elämä on niin rankkaa? Pitäskö uskaltaa vaan kohdata ne tunteet, vajota niin syvälle kuin mieli antaa periksi?
 
Tää syksy tekee kyllä osansa mielialaan. Ja sitten ihmissuhteet. Yksinkään ei toisinaan viihdy. Miksi elämä on niin rankkaa? Pitäskö uskaltaa vaan kohdata ne tunteet, vajota niin syvälle kuin mieli antaa periksi?

Välillä kyllä on hyvä käydä aivan pohjalla, itse olin aikoinaan aivan masentunut sitten tuli syöpä joka hoidettiin 2viikkoa sain olla löysässä hirressä että kuolenko tänään vaiko vasta 50vuoden päästä, laittoi elämän uuteen valoon, tosi ei kovinkaan pitkäksi aikaa.
on se jossain takaraivossa mutta aina meinaa lipsua itsesääliin.
mulla on hyvä kun on kerho joka ma-to 2h ja pe 4h, saan nähdä muita ja on jotain ohjelmaa elämään aivan kivaa.
 
Välillä kyllä on hyvä käydä aivan pohjalla, itse olin aikoinaan aivan masentunut sitten tuli syöpä joka hoidettiin 2viikkoa sain olla löysässä hirressä että kuolenko tänään vaiko vasta 50vuoden päästä, laittoi elämän uuteen valoon, tosi ei kovinkaan pitkäksi aikaa.
on se jossain takaraivossa mutta aina meinaa lipsua itsesääliin.
mulla on hyvä kun on kerho joka ma-to 2h ja pe 4h, saan nähdä muita ja on jotain ohjelmaa elämään aivan kivaa.

Masennus merkityksenä. En käytä päihteitä ja voin fyysisesti hyvin. Elän terveellisesti ja teen asioita mikä edesauttaa omaa terveyttäni. Miksi sitten mieliala on tälläinen? Yksinkertaisesti se ei elämässä riitä, että syö salaattia, treenaa salilla, näkee ihmisiä, tekee mikä tuntuu hyvältä ja taloustilannekin on hyvä. Miksi ahdistaa, vituttaa, masentaa vaikka kaikki pitäisi olla hyvin?

Tsemppiä sinulle ja muillekin oman mielen vankeina oleville.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 504
Viestejä
4 509 658
Jäsenet
74 411
Uusin jäsen
pp78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom