Minulla todettiin alussa sama, skitsoidi persoonallisuus.
Mulla aivan sama. Allekirjoitan joka ikisen sanan, jonka kirjoitit. (Paitsi että mulla tulee masennusoireilua enemmän tai vähemmän.)
Oikeasti, jos mun työuupumus olikin ainakin osittain sitä, että kerta kaikkiaan väsyin teeskentelemään työpaikalla olevani sosiaalisten suhteiden kohdalla ns. "normaali"? Oon nimittäin tässä vaiheessa siinä pisteessä, että en jaksaisi teeskennellä enää yhtään. Ja koen siitä huonoa omaa tuntoa (mikä puolestaan sitten käynnistää niitä masennusoireita). Eilen 4 lapsuudenystävää viestittelivät - meillä on tapana nähdä porukalla muutaman kerran vuodessa. Mulla meni melkein 8 tuntia, että kykenin vastaamaan niille, että mulle sopii ensi perjantai myös. OON TUNTENU NE NAISET KOKO ELÄMÄNI. MIKSI HELVETISSÄ MUA EI KIINNOSTA NÄHDÄ NIITÄ MUUTAMAA KERTAA VUODESSA??? Ongelma on todellakin minun, ei heidän. Toukokuun alussa (vai huhtikuun??) kaveri/entinen työkaveri ulkomailta lähetti ääniviestin pitkästä aikaa. En oo vieläkään kyennyt vastaamaan sille. Ja haluan kyllä - on vain jotenkin niin ylitsepääsemättömän iso urakka ruveta vääntämään kaverille viestiä. Että joo. Sama homma siis täälläkin päässä. En ole ihan "normaali", mitä ihmissuhteisiin tulee. Sinänsä aika uskomatonta, että kaverit jaksavat edelleen, vuosienkin jälkeen roikottaa kuitenkin minua mukanaan...
Mulla on todella introvertti luonne ja ihmisten kanssa oleminen syö energiaa. Hyvin harvan kaverin kanssakaan voi olla niin, että akut latautuisivat. Työpaikalla oli pakko olla ihmisihminen. Työ söi kaiken sosiaalisen jaksamisen. Eipä tota oikeat kaverit ja työkaverit tajunneet miksi, kun kieltäydyin viikonloppuna muita tapaamasta tai jätin työpaikan pippalot väliin. Viikonloput olivat ainoata aikaa missä sai omat akut ladattua seuraavaa työviikkoa varten.
2011-2021 meni ilman mitään ongelmia pelkän Sertarlinin kanssa mutta tämä vuosi on sitten saatu tapella sosiaalisen tilanteiden pelon kanssa. Sertralin ei tuntunut vaikuttavan siihen mitään vaikka annosta nostettiinkin.
Aivan normaalia. Itse olen harrastuksissa yksin ja pidän siitä. Kaupassa käyn vain hakemassa välttämättömän ja puhun sen mitä tarvii kun sanon moro tai kysyn neuvoa.
Tiedän, jollekkin kertominen auttaa. tsemppiä.
Ei universumi välitä. Ei kukaan ole niin tärkeä, että tuollaisesta näkymättömän käden toimesta rankaistaisiin. Ihan kuten ei jotku mun jalkaan valitsemat sukat vaikuta kalaonneen tai suomen mm-kisamenestykseen. Mutta ehkä, jos kuvittelee jonkun rankaisevan niin voi alitajuisesti toimia niin, että tulee paskaa tuulettimeen.
Kiitos tästä. Tota alitajuista toimintaa mä itsekkin vähän pelkään. Jotenkin, et yrittää näyttää asian todeksi, et niin tosiaan on, ja voi sanoa sit, et niin on. No, onneks on terapia hakusessa, ku ne varmaan ymmärtää tota mun "taikauskoa". Se on kuitenkin rasittavaa, ku joutuu välillä kelailemaan tollasia, tai jotain muita pakkoajatuksia, tai miksi niitä nyt pitäisi kutsua edes.
Tää on kyl hyvä idea. Ainut vaan, et mul on lääkitys (psykoosin esto), eikä ne varmaan ota sinne, jos on ollut psykoosissa kerran. Käyn kuitenkin töissä normisti yms. Toi ois ollut niin hyvä katharsis.
Itse epäilen että mulla on joko tuo skitsoidi persoonallisuushäriö tai sitten ehkä estynyt persoonallisuushäriö. Toisaalta viihdyn todella hyvin omissa oloissani enkä kaipaa muiden ihmisten seuraa kovin paljoa, mutta sitten taas toisaalta koen myös alemmuuden ja riittämättömyyden tunnetta ja monesti tuntuu siltä ettei kukaan oikeastaan halua viettää aikaa seurassani. Kumpikin näistä persoonallisuushäiriöistä kuvaa minua hyvin, joten en osaa sanoa että kumpi se on, vai onko se jotain ihan muuta. En osaa sanoa, että mikä tähän on syynä. Kotitausta on ihan hyvä, mutta olen jotenkin aina jäänyt sosiaalisten piirien ulkopuolelle ihan ala-asteesta lähtien ja sillä on varmasti ollut vaikutusta asiaan.Minulla todettiin alussa sama, skitsoidi persoonallisuus.
viihtyy sairaalloisen hyvin yksin.
syy= ïsäpuoli jonka velkojen takia muutettiin peruskouluaikana 8 kertaa, ei siinä kerennyt paljoa kavereita saamaan.
kateeksi käy he, jotka voivat muistella "oltiin samalla luokalla 1-9:ään ihanaa aikaa" nähdä toisen kasvavan,
hemmetin kateeksi käy
Ei tietty auta yhtään, mutta tykkäsin kovasti "necessary roughness" tv-sarjasta. Siinä oli paljon jännittäviä taikauskoja urheilijoilla mitä psykologitäti sitten auttoi. Ei tuntunut omat huolet siitä jäikö hella tai hana päälle tai ovi lukitsematta kotoa lähtiessä niin pahalta ton sarjan katsomisen jälkeen. Monella on jotain outoa päässä, mutta harva kehtaa asioista puhua kenellekään.
Minä paikkailen "ystävyyttäni" alitajuntaisesti "lahjomalla" heitä, aina ostelemassa ystäville, tuntemattomille kaikenlaista pientä tarviketta ja lahjoja, niin että välillä olen taloudellisesti pulassa, mutta minulle tuo antamisen ilo tuo elämääni tyydytystä, tosin sitten vastaanottajalla on vaikeeta kun tuntee olevansa kiitollisuuden velassa.
ILuontoon liikkumaan (jos mahdollista), jos ei nappaa ulkoilu, niin soita kaverille ja pyydä kahville. Vaikka itse olen pari masennuskautta mennyt läpi ja jatkuva mielialalääkitys, en silti viihdy hirveämmin ihmisten seurassa vaikka kavereita paljon onkin. Vapaa-ajalla ulkoilen paljon koiran kanssa, saunon, laitan hyvää ruokaa ja katselen sarjoja tai pelailen videopelejä.
Mun mielestä luonto on kyllä niin tylsää kun mahd. jos sinne vaan menee muuten vaan heilumaan.
Vähän niinkun mulla on kanssa sellanen skitsoidi asenne että en oikein jaksa mennä kaverien kanssa. Vois tehdä hyvää hengailla ulkona ja noinpoispäin, mutta jos joku esim. on sanonut aiemmin jotain mistä en ole pitänyt, muistan se nvahvasti, enkä halua tavata sellaisia ihmisiä.
Just näin.
Miulla samaa, on näitä "soitan kun tartten jotain, en muuten"
Miulla on aika ravitsemus-terapeutille, lähimuisti menee.
Pitää ottaa jooh kun pääsen sinne, on odotuslistalla.
Jep. Taitaa ainakin jotkut vanhemmat lääkkeet väsyttää (enemmän sivuvaikutuksia).
Lääkkeet (Bentsot) ja alkoholi taitaa tehdä sen. Vähän mieli tekisi juoda tilkka alkoholia illalla, mutta ei ole vuosiin silti tullut harrastettua juomista.
Itse olen kanssa kuntoutustuella masennuksen vuoksi. Täytyy lokakuun alussa soittaa terveyskeskukseen, jos saisi sairauslomalle toivottavasti jatkoa. Joskus muutama vuosi aiemmin en käyttänyt lääkkeitä ohjeiden mukaan vaan vähemmän. Sitten sainkin lääkekorvauksen (psykoottinen masennus), joka oli ihan hyvä. Kumminkin nuo uusimmat lääkkeet on aika kalliita ja yhtäkin lääkettä saattaa mennä sen 2kpl päivässä.Nyt työelämästä kun on poissa (tällä hetkellä sairauslomalla masennuksen vuoksi, jonka siis laukaisi vaikea työuupumus), niin alkoholille ei enää ole tarvetta. Saunassa menee pieni siideri ja saunan jälkeen pitsan kanssa yleensä toinen. Viikolla saattaa mennä erikoisolut tai kesällä kuumempaan aikaan siideri tai hard seltzer. Mutta mitään tarvetta en enää koe, että alkoholin ottamisen pitäisi tuntua jossain. Päinvastoin, humaltumisen tunne on vastenmielinen. Jotenkin se yhdistyy mielessä niihin huonompiin aikoihin. Humalassa en ole ollut moneen vuoteen.
Mulla aika pienikin stressi laukaisee sen ajatuksen, että alkoholi olisi se hyvä "rauhoittava ratkaisu", joten pyrin elämässäni vähentämään stressiä kaikin mahdollisin keinoin, jotta sitä vahvaa rentotutumisen tarvetta ei edes tulisi. Joskus, jos pikku stressi iskee jostain syystä päälle, niin mulla on aina jääkaapissa kylmänä sokeriton limsavaihtoehto. Se hoitaa käytännössä saman asian, kunhan stressi ei tosiaan ole mitään huomattavaa. Sokeriton limsa toimii minulle myös "palkkiona" ihan hyvin, jos haluan itseäni jostain arjessa palkita. Ja toki aamulla on otettava se kaksi kuppia kahvia.
Pistetäänkö samalla kaikki keskustelufoorumilaiset ja kommenttipalstalaiset, jotka mollaa työttömiä tai sairauslomalaisia terapiaan, että pääsevät ajatusvääristymistään? )
mulla mennyt pitkään 7.5mg ½ mirtza nukahtamiseen, en ota enempää kun on kait sellaista myrkkyä että laskee kaikki tabut mitä apoteekista saa
Mulla myös tuo Mirtazapin lääke loppuu aina ensimmäisenä. Kai sitten johtuu pakkauskoosta, että ei ole juuri ylimääräisiä tabletteja.mulla mennyt pitkään 7.5mg ½ mirtza nukahtamiseen, en ota enempää kun on kait sellaista myrkkyä että laskee kaikki tabut mitä apoteekista saa
sama on rivat, en saa yliannostuksen vuoksi kuin vasta sitten kun on kaikki käytetty, en snaijaa, voisin säästää 3prk 0.5mg:sia ja napsia ne sitten.
enkä usko että rivoilla itsari onnistuu.
supriumia määrätty 1-aamu 1-ilta usein en ota iltaa, en tiedä vaikuttaako.
4*0.5mg rivaa tuo rennon ja rauhallisen olotilan.
mä tein kerran atk mikrotukihommia 05-23 välisen ajan kun oli avain duuniin, paloin kauniisti loppuun, ei kivaa.
näin painajaisia duunista vielä vuosia vuosia ja vuosia
Kyllä sitä sairauslomaa onneksi pitäisi saada, jos vielä masennustestistä tulee se keskivaikea masennus.Mulla on myös sairausloman loppu lähellä. Ensi viikolla ratkennee jatko. Ahdistaa ihan hemmetisti, jos mun on palattava tässä kunnossa työnhakijaksi...
Se tässä on niin hankalaa, kun tuntuu, ettei oma elämä ole omissa käsissä. Kaikki riippuu siitä, mitä muut päättävät, oli sitten kyse lääkäreistä, psykiatreista tai virkailijoista. Ja MT-asioista kun on kyse, se on kuitenkin kaikkinensa hyvin henkilökohtainen prosessi ja monella solmun aukaisemiseen saattaa mennä vuosikausia. Eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että solmun auettua kykenisi elämään elämäänsä niin kuin "tavallinen" tai "normaali" keskivertoihminen kykenee. Ja sitten kun masennus itsessään vielä aiheuttaa näköalattomuutta, niin tulevaisuuden suunnitteleminen tuntuu ihan mahdottomuudelta. Hukassahan jokainen masentunut taitaa jossain määrin ainakin olla.
Ja toki samalla yhteiskunta hengittää koko ajan niskaan, että pitäisi olla tuottava ja tehokas, ja keskustelupalstat on täynnä ihmisiä, jotka leimaavat sinut yhteiskunnan loiseksi ja taakaksi sen sijaan, että olisit "kunnollinen veronmaksaja" ja se ei muuta kuin lisää ahdistusta ja aiheuttaa syyllisyyden tunteita.
(Vaikka itse asiassa kun käytin juuri syyllisyydentunnoissani kerran tuota ilmaisua "kunnollinen veronmaksaja", psykiatrini näki sen ajatusvääristymänä, johon voisi olla terapiasta hyötyä. Lohdullista... ehkä?
Saa nähdä miten tänään käy... Hirvittää kyllä koko vastaanotto. Sekä psykiatri että alueen uusi psykologi paikalla.
Kelalla on todella hidasta tätä nykyä tuo toiminta. Kesälomien jättämä suma on vielä varmaan purkuvaiheessa myös.
No älä nyt ymmärrä tätä väärin, mutta kyllähän tuo sinun tilanne aika vaikealta varmaan lääkäreistä vaikuttaa, ja kyllä sekin varmaan vaikuttaa saatuun hoitoon, pitääkö lääkärit mahdollisena työ- tai opiskeluelämään paluuta, vaikkeivat sitä suoraan myöntäisikään. Kyllähän se valitettavasti niin on että ns. lohduttomat tapaukset ja syrjäytyneet saavat keskimäärin vaikeammin hoitoa.Onneksi pystynyt kohta olemaan viikon ilman alkoa, vodkaa ennen join, nyt se maistuu tärpätiltä sama on lonkero.
maksa sanoo äkisti poks.
kävin hakemassa äsken apteekista rivatril 0.5mg:n purkin.
kerroin farmalle että on inhottavaa kun pitää jemmata varuis tabuja, lauantaina oli jäljellä 2kpl. pitäisi olla 4/vrk.
mutta idiootti lääkäri kirjoittanut iterin 37.5vrk. eli aina jää vajetta, nytkin tuli viikonloppuna 6tablettia
Mulla oli psykan ajat viimeksi 30vuotta sitten, se vaan kyseli kuulumisia, enkä osannut kertoa oikein mitään.
paras on tilanteella päällä ollessa päällä kirjoittaa ylös "mitä on tapahtunut".
kokeilin tähän noitatohtoriin, "tässä on tapahtumat viime-aikoina jotka vaivaavat, 4*a4 lue siitä"
- enkä lue, kerro itse omin sanoin, niin ja tämä kestää vain 45min/kerta ja max 3-5kertaa 3kk:n välein
taisi mummolla olla tampaxit väärinpäin, ei enää koronan jälkeen ketään kiinnosta pennin jeniä vakavasti sairaat.
"masennusta nyt on jokaisella, ota buranaa ja tarkkaile ruokavaliota"
selma
Jooh, itsehän ne kehoittivat aikoinaan "kirjoita tuntemuksia kun ne ovat päällä, sitten täällä kerrot niistä".
Tuli 3 kk jatkoa sairauslomalle ja samaan syssyyn muutaman kuukauden arviointijakso, jonka aikana tutkitaan mahdollinen neuropsykologinen "oireilu" (eli käytännössä tutkitaan, löytyykö aspergeriin/autismin kirjoon viittaavaa taustalta, mikä olisi tuon masennusoireilun takana ja pahentamassa työuupumuskokemusta). Meni siis loppujen lopuksi oikeastaan parhaalla mahdollisella tavalla, paitsi että ei oikein natsannut yhteen uuden psykologin kanssa. Aika näyttää mitä hänen kanssaan tekemisestä tulee.Saa nähdä miten tänään käy... Hirvittää kyllä koko vastaanotto. Sekä psykiatri että alueen uusi psykologi paikalla.
Yritin samaistua lääkäriin, niin tosiaan lääkäri varmaan joutuu olemaan aika tarkkana, että mitä sanoo tai tekee. Esim lääkitystä ei kannattaisi juuri muutella, kun tähän asti mennyt kohtuullisen hyvin kumminkin.
Hyvin tehty.
MT-juttuihin liittyen on usein ihan hemmetin hankala saada kommunikoitua asioita ja lääkkeistä keskusteleminen lääkärin kanssa on myös tilanne, jossa se keskustelu saattaa onnistua tai sitten jäädä onnistumatta. Mulla on toistaiseksi 'onnistunut' siinä mielessä, että lääkäri on pariin kertaan ehdottanut lääkityksen nostamista, mutta olen kieltäytynyt, koska en aidosti tunne sille olevan tarvetta ja olen pystynyt perustelemaan myös lääkärille miksi koen näin. Mutta pidän myös mielessäni sen, että ehdotuksia on tullut tässä puolentoista vuoden sisään kaksi, ja palaamme asiaan taas muutaman kuukauden kuluttua. Olen päässäni päättänyt eilisen istunnon jälkeen, että silloin olen valmis kokeilemaan muutosta, vaikka se menisi oman mutuilun vastaisestikin, jos se kolmas ehdotus tuolloin tulee.
Tuo riippuu ihan täysin kaverista.
Omalla kohdallani olen tottunut maksamaan aina kaiken yksin ja omistani, tai sitten on jaettu esim. illallislasku porukan kesken. Joten rahallista apua en kykenisi ottamaan kaverilta vastaan vaikka mikä tulisi. Omalla kohdalla ystävä tarjoutui maksamaan minulle hotelliyön ja lipun teatteriin, jos lähtisin hänen kanssaan irrottautumaan arjesta illaksi (kyseessä siis naispuolinen ystävä, perheenäiti, diplomi-insinööri - ei rahasta puutetta, mutta omasta ajasta ja aikuisesta naisseurasta kyllä!). En kerta kaikkiaan pystynyt ottamaan tarjousta vastaan ja itse joudun elää säästeliäästi, joten omista rahoistani en ollut valmis tuohon lohkaisemaan. (Ja sitten totta kai tunsin olevani huono ystävä, kun en lähtenyt teatteriin vaikka toinen halusi breikkiä harmaasta arjesta... 
)Itse vielä tein alkuvaiheessa niin, että söinkin vähän määrättyä määrää vähemmän lääkkeitä. Esim 150+75 venlafaxinista 75mg. Mutta vasta esim 300mg vaikuttaa eri välittäjäaineisiinkin ja 75mg taas vaikuttaa kuten normaali ssri lääke. Ja 30 Abilifystä neljäsosa eli 7.5mg.
Tuosta kuntoutus jutusta en itse taida tietää mitään. Lääkäriltä sain kumminkin lähetteen sairaalan ryhmäkuntoutukseen (3kk), jossa siis oli muitakin "asiakkaana". Tultiin aamusta ja olitiin päivä siellä. Oli siis mielekästä vertaistukea ja ihan hyvät ohjaajat. Lisäksi oli vielä ruokakin, että jaksoi olla koko päivän.
