Masennus

[hsalonen]

Mä en tiiä, onko tää masennusta, mut vaik päällisin puolin asiat on ok, ni kaikki tuntuu vaan merkityksettömältä. Tekis vaan mieli saada kaikki muutkin näkemään näin ja tehdä koko ihmiskunnan kanssa joukkoitsemurha.

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

 

[Jeesbox]

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

19 pistettä. En sitten tiiä. Oon joskus soittanutkin Mieli Ry:n puhelimeen. En vaan jaksa, ku ahdistun tyhjästä. Oon tosin yrittänyt pohtia, et joskus kuuluukin ahdistua, mut en mä tähän nykyiseen ahdistukseen ole syytä keksinyt. Piti ottaa Opamoxiakin tos, ku alko vituttaa se olo jo liikaa.

 

[finWeazel]

19 pistettä. En sitten tiiä. Oon joskus soittanutkin Mieli Ry:n puhelimeen. En vaan jaksa, ku ahdistun tyhjästä. Oon tosin yrittänyt pohtia, et joskus kuuluukin ahdistua, mut en mä tähän nykyiseen ahdistukseen ole syytä keksinyt. Piti ottaa Opamoxiakin tos, ku alko vituttaa se olo jo liikaa.

Meneekö alkoholia usein? Mulla alkoholi saa useammaksi päiväksi aikaan masentuneen olon. Jotenkin se sotkee mun aivokemian + unen. Yksi syy miksi juon harvoin. Pienikin määrä kaljaa aiheuttaa mulla tän. Ei tarvi edes juoda humalaan asti.

 

[Jeesbox]

Meneekö alkoholia usein? Mulla alkoholi saa useammaksi päiväksi aikaan masentuneen olon. Jotenkin se sotkee mun aivokemian + unen. Yksi syy miksi juon harvoin. Pienikin määrä kaljaa aiheuttaa mulla tän. Ei tarvi edes juoda humalaan asti.

Ei mul tollasta ole ollut. Oon saattanut juoda kolmekin bissee vaik viikolla, mut ei ole tullut mitään sen kummempaa. Nyt en oo ees pahemmin juonut viikolla. Pe olin kyl basrissa.

 

[finWeazel]

Ei mul tollasta ole ollut. Oon saattanut juoda kolmekin bissee vaik viikolla, mut ei ole tullut mitään sen kummempaa. Nyt en oo ees pahemmin juonut viikolla. Pe olin kyl basrissa.

Kannattaa kokeilla olla pari viikkoa-kuukausi täysin päihteettömänä. Alko voi vaikuttaa pitempäänkin ennen kuin elimistö ja aivot palautuu "normitilaan". Joskus olin semmoisessa kestokrapulassa. Kun otti pidemmän pätkän ilman alkoa vasta tajus, että aijaa, tältä se normiolo tuntuu.

Mulla oli aika paha burnout viime vuonna. Tuntui ettei mikään huvita, mitään ei jaksa, aivot ei toimi jne. Isolla kampeamisella, kun pakotti mieluisten harrasteiden pariin niin hetkeksi olo parani, mutta seuraavana päivänä taas ei huvittanut mikään ja tekemisen aloittaminen liki mahdotonta. Se oli vittumaista aikaa ja vittumainen kierre. Jos kokeilet tehdä jotain mieluista juttua niin se voisi hetkeksi parantaa mielialaa vaikka sinne tekemään lähteminen on taistelemista.

Minut korjasi loppujen lopuksi käveleminen, lepo/unen kuntoonlaitto, mindfullness/hengitysharjoitukset ja tietty lopputilin ottaminen. Pitkään se toipuminen tosin ottaa, vieläkään en ole täysin normaalijaksamisen parissa, mutta 90% there.

Tietty jos ei ole edes teoriassa mitään mieluista tekemistä niin ehkä se juurisyy on löytää jotain elämisen arvoista? Miten sen tarkoituksen löytää niin en tiedä.

 

[Jeesbox]

Kannattaa kokeilla olla pari viikkoa-kuukausi täysin päihteettömänä. Alko voi vaikuttaa pitempäänkin ennen kuin elimistö ja aivot palautuu "normitilaan". Joskus olin semmoisessa kestokrapulassa. Kun otti pidemmän pätkän ilman alkoa vasta tajus, että aijaa, tältä se normiolo tuntuu.

Mulla oli aika paha burnout viime vuonna. Tuntui ettei mikään huvita, mitään ei jaksa, aivot ei toimi jne. Isolla kampeamisella, kun pakotti mieluisten harrasteiden pariin niin hetkeksi olo parani, mutta seuraavana päivänä taas ei huvittanut mikään ja tekemisen aloittaminen liki mahdotonta. Se oli vittumaista aikaa ja vittumainen kierre. Jos kokeilet tehdä jotain mieluista juttua niin se voisi hetkeksi parantaa mielialaa vaikka sinne tekemään lähteminen on taistelemista.

Minut korjasi loppujen lopuksi käveleminen, lepo/unen kuntoonlaitto, mindfullness/hengitysharjoitukset ja tietty lopputilin ottaminen. Pitkään se toipuminen tosin ottaa, vieläkään en ole täysin normaalijaksamisen parissa, mutta 90% there.

Tietty jos ei ole edes teoriassa mitään mieluista tekemistä niin ehkä se juurisyy on löytää jotain elämisen arvoista? Miten sen tarkoituksen löytää niin en tiedä.

Mjoh, mä jotenkin nään asioista isot linjat, mut en tiedä, mitä sillä tiedolla tekisin. Töissä pärjään kai ihan ok, kuhan jaksaisin vaan ihmisiä. Työni osaan, mut en tiedä, miten ihmisten kanssa pitäis olla. Ahdistaa esim. kaikki yhteiset jutut. Haluisin vaan tehdä työni rauhassa ja joskus ehkä kysyä apua joltakin.

Mä en jaksa yrittää miellyttää ketään, tai esittää tehokasta. En usko, että kelpaan omana itsenäni. Kerran sainkin jo potkut, ku heitin liian epäkasuaalia juttua pomosta ja pomolle firman juhlissa. Sinänsä toi alko on kyl ongelma ehkä, ku selvinpäin saan pidettyä ajatukseni omana tietonani.

Oon myös niin analyyttinen, että löydän helposti kipupisteitä kaikesta, kuten työnantajasta, tai pomosta, tai esimiehestä. Vaatii itsekuria, et nekin pitää omana tietonaan.

Edit. ja noissa potkuissa olin vaan liian innostunut, enkä tiennyt, miten sitä ilmaisen. En siis saa pidettyä itseäni aina kurissa ja se tuottaa ongelmia työelämässä. Mun vanhan ryyppyporukan insideläpät ei iske business casuaaliin pomoon samalla tapaa, ku ne iski kavereihin aikoinaan baarissa ja muualla.

 

[finWeazel]

Mjoh, mä jotenkin nään asioista isot linjat, mut en tiedä, mitä sillä tiedolla tekisin. Töissä pärjään kai ihan ok, kuhan jaksaisin vaan ihmisiä. Työni osaan, mut en tiedä, miten ihmisten kanssa pitäis olla. Ahdistaa esim. kaikki yhteiset jutut. Haluisin vaan tehdä työni rauhassa ja joskus ehkä kysyä apua joltakin.

Mä en jaksa yrittää miellyttää ketään, tai esittää tehokasta. En usko, että kelpaan omana itsenäni. Kerran sainkin jo potkut, ku heitin liian epäkasuaalia juttua pomosta ja pomolle firman juhlissa. Sinänsä toi alko on kyl ongelma ehkä, ku selvinpäin saan pidettyä ajatukseni omana tietonani.

Oon myös niin analyyttinen, että löydän helposti kipupisteitä kaikesta, kuten työnantajasta, tai pomosta, tai esimiehestä. Vaatii itsekuria, et nekin pitää omana tietonaan.

Edit. ja noissa potkuissa olin vaan liian innostunut, enkä tiennyt, miten sitä ilmaisen. En siis saa pidettyä itseäni aina kurissa ja se tuottaa ongelmia työelämässä. Mun vanhan ryyppyporukan insideläpät ei iske business casuaaliin pomoon samalla tapaa, ku ne iski kavereihin aikoinaan baarissa ja muualla.

Yksi juttu mikä vois auttaa debuggauksessa voisi olla sykevälivaihtelu(HRV). Se on äärimmäisen hyvä mittari fyysiselle ja henkiselle stressille eli kertoo hermoston tilasta. Mulla HRV laski omaan normaaliin verrattuna todella alas eikä enää palautunut. Tuo korreloi todella vahvasti paskan/väsyneen olotilan kanssa.

Mun allaolevasta datasta näkee myös, että kun kerroin esimiehelle, että otan loparit(maaliskuun alussa) ja voin kesään asti jatkaa puolivaloilla niin HRV alkoi nousemaan. Syväunen palautuminen normaaliksi tosin kesti ihan loppuvuoteen asti. Ouran sormus on esimerkiksi hyvä tuon hrv:n mittaamiseen.

Jos ongelma on enemmän mielen surraamisessa ja fokuksessa niin peak mind kirjassa on hyvää teoriaa. Siinä on tiedelinkit referoituna ja harjoitteet(12min päivä, 8vk) millä focusta saa parannettua oleellisesti. Parantunut focus voi sitten säteillä muihin asioihin, jotka auttavat stressin/elämän mielekkyyden kanssa. Harjoite auttaa myös nollaamaan paskaa mitä sataa niskaan, jos tarvii vaikka henkäistä nollille ennen palaveria tai työpäivän jälkeen. Auttaa myös unen kiinnisaamisessa, kun saa mieltä tyhjättyä.

HRV:ssa on sellainen mielenkiintoinen juttu, että siinä näkyy hyvin nopeasti työviikon, lomapäivien yms. vaikutus. Esim tuossa mun datassa näkyy joulutauon ja sen jälkeisen hiljaisen tammikuunalun vaikutus ennen kuin työpaineet taas alkoivat kasaantua ja mieli meni kohti syvyyksiä.

Peak Mind

Research shows we are missing 50 percent of our lives. Why? Because we aren’t paying attention. From the constant buzz of your phone an...

www.goodreads.com

edit. Tuo HRV on motivoiva tekijä. Jos se on pielessä niin sitä voi työstää ylöspäin. Ylöspäin työstäminen näkyy datassa paljon ennen kuin olotila kohenee. Jos ei näkisi dataa niin voisi luovuttaa prosessin kanssa, kun ei tiedä toimiiko harjoitteet vai ei. Hyvä väline myös juuri itselle sopivien harjoitteiden löytämiseen. Kuvassa kuukausidata. Harjoitteita etsiessä viikottainen trendi on kaveri. Toki ne numerot saa joka päivälle, mutta viikkotrendi kertoo enemmän.

 

[Memory]

Mä en tiiä, onko tää masennusta, mut vaik päällisin puolin asiat on ok, ni kaikki tuntuu vaan merkityksettömältä. Tekis vaan mieli saada kaikki muutkin näkemään näin ja tehdä koko ihmiskunnan kanssa joukkoitsemurha.

Sama juttu, aina sitä samaa nukkumaan, ylös, aamupalat, sitten jotain duunia sitten taas koisimaan jne.
mäkin olen ajatellut samaa, ei tekisi yhtään kipeetä painaa sitä kuuluisaa ydinsodan punaista nappia, evvk.
kuollaan kuitenkin, mutta aina sitä vaan näemmä pitää jaksaa

 

[Memory]

Tuossa on online-testi, jolla voit arvioida mahdollisia masennusoireita:

Pitkä masennuskysely (BDI-21)

Tällä Beck Depression Inventory -masennuskyselyllä voit arvioida mahdollisia masennusoireitasi. Voit täyttää kyselyn riippumatta siitä, onko sinulla masennuksen diagnoosia vai ei.

www.mielenterveystalo.fi

Jos tulokset näyttävät heikoilta, kannattaa hakeutua hoitoon, ihan jo itsesi vuoksi. Työkaveri oli vapaaehtoisena tukilinjalla pari työpaikkaa sitten ja sinnekin voi soitella. Ei ole antaa numeroa juuri nyt, mutta löydät varmaan itsekin, jos tarvetta.

Mä olen soittanut kirkon päivystävälle numerolle 18-24.
ei oikein ole meillä muita.
hoitoon pääsee vaan muumilaaksoon osastolle jos otat yliannoksen lääkkeitä
juttelemaan pääsee 3kk:n välein 45min, max 3-5kertaa thats all. ei kivaa.

kaikkein kuulkaas korneinta on että olen vapaaehdoisduunissa vetäjänä "päihde- ja mielenterveyskuntoujienkerhossa"
nooh olenhan mie mielenterveyskuntouja sitten

edit: mä yleensä rentouduin vain lonkerolla ja viinalla, sitten se meni siihen että sitä meni oikein kunnolla ja nukuin vain kännin veke.
nyt olen jättänyt itsesuojelun vuoksi ne kokonaan poies, yleensä on sika rauhaton olo.
ei aina tarvisi olla hiton adhd:tä mielessä

 

[Jeesbox]

Keksin tänään hyödyn ajatuksilleni. Voisin lohduttaa jotakuta kuolevaa, joka haluaa elää. En tosin tiedä, haluaisko kuoleva nähdä kuolemansa poispääsynä turhuudesta. Mitenhän se on?

 

[aneane]

Variation and seasonal patterns of suicide mortality in Finland and Sweden since the 1750s
Variation and seasonal patterns of suicide mortality in Finland and Sweden since the 1750s
Tuli sattumalta vastaan tollainen. Hypoteesinä lämpötilojen vaihtelujen vaikutukset ihon ruskeaan rasvaan ja tämän yhteys masennukselle ja itsemurhariskin kohoamiselle.
Toukokuu lähestyy, itsetuohoiset ajatukset piikkaa. tiedosta. hyväksy. ole armollinen ja anna anteeksi itsellesi.

 

[maaco]

Kyllä tuo aivokemia on vaan metka homma. Söin about 15v ajan epilepsialääkkeitä, sellaisia joita on käytetty myös joissain tapauksissa mielialalääkkeinä. Niiden lopettamisen jälkeen on kahdesti puhjennut masennus, 2020 loppuvuonna ja nyt toisen kerran oireet alkoi pari viikkoa sitten. Liekkö mulla aivojen serotoniinintuotanto vaan niin huonoa, että alttius masennukseen on vahva. Nyt ollaan aloitettu lääkitystä uudelleen, saatu aika psykologille ja sitten myös psykiatrille jossain vaiheessa arvoimaan, voisiko kyse olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Raskaimmat päivät on ollu ihan hemmetin raskaita, muistakaa ihmiset hankkia apua nopeasti.

 

[mixout]

Kyllä tuo aivokemia on vaan metka homma. Söin about 15v ajan epilepsialääkkeitä, sellaisia joita on käytetty myös joissain tapauksissa mielialalääkkeinä. Niiden lopettamisen jälkeen on kahdesti puhjennut masennus, 2020 loppuvuonna ja nyt toisen kerran oireet alkoi pari viikkoa sitten. Liekkö mulla aivojen serotoniinintuotanto vaan niin huonoa, että alttius masennukseen on vahva. Nyt ollaan aloitettu lääkitystä uudelleen, saatu aika psykologille ja sitten myös psykiatrille jossain vaiheessa arvoimaan, voisiko kyse olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Raskaimmat päivät on ollu ihan hemmetin raskaita, muistakaa ihmiset hankkia apua nopeasti.

Pregabaliini?

 

[maaco]

Pregabaliini?

Lamictal, käytetään kaksisuuntaisen masennuskausien estoon

 

[mixout]

Lamictal, käytetään kaksisuuntaisen masennuskausien estoon

Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti

 

[Memory]

Kyllä tuo aivokemia on vaan metka homma. Söin about 15v ajan epilepsialääkkeitä, sellaisia joita on käytetty myös joissain tapauksissa mielialalääkkeinä. Niiden lopettamisen jälkeen on kahdesti puhjennut masennus, 2020 loppuvuonna ja nyt toisen kerran oireet alkoi pari viikkoa sitten. Liekkö mulla aivojen serotoniinintuotanto vaan niin huonoa, että alttius masennukseen on vahva. Nyt ollaan aloitettu lääkitystä uudelleen, saatu aika psykologille ja sitten myös psykiatrille jossain vaiheessa arvoimaan, voisiko kyse olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Raskaimmat päivät on ollu ihan hemmetin raskaita, muistakaa ihmiset hankkia apua nopeasti.

arvaan, rivatril kuten mullakin?
0.5mg*4kpl / vrks:ssa, sain tingattu ihmeesti vaivalla että
"helvetti, ennen oli 7mg ja nyt tivataan ettei voi antaa 2mg:aa"
' niin nooh kun sinulla on merkintä että olet yrittänyt itsaria 40*2mg rivoilla"!
paskat, sillä vaan nukuin hyvin, jos olisin kiskonut 200kpl 600mg buranaa niin olisi ollut jotain chanssii.

se on se leima kun kerran saat itsari-leiman papruihin niin elämä muuttuu hankalaksi, tiedoksi vaan broideille!!

xanor se vasta on paska, 1.5mg otin, sitten kaupungille, enkä tiennyt vara mediä mukaan, bussissa kävelin vatsa kippurassa kotiin kramppien kanssa,
ja sänkyyn xanorin kanssa, kylmästä hiestä väristen, ja vielä jotkut idiootit määrää xanoria, !!!


Serotoniiliä hoidetaan mun mielestäni seronililla, multa ajettiin se oikea oppisesti alas,
½ aika oli kuukausi, sitten tuli
- sähköshokkeja päästä jalkoihin vähän väliä
- huimasi
- itkin solkenaan kun katsoin 22:n uutiset.
kivat sullensa.

lekuri ei ekana uskonut että seronil on vaikuttava aine, kävin ea-polilla, lääkärillä ja kaikki sanoivat "ei johdu siitä"
sitten otin varastosta 200*2mg annoksen ja oireet hävisivät
fiksut lekurit totesi "aijaah, se onkin näemmä tarpeen sinulla"
tein tiedoksi-annon orionille, oli uutta dataa, haastatteli oikein kunnolla mun viekkaireista.
t.repe

 

[maaco]

Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti

Juu. Itelle alotettiin juuri escitalopram. Sitä söin jo aiemmin ja auttoi, tein vaan sen virheen että koin "parantuneeni" enkä uusinut reseptiä. Oireet palasikin sitten puolen vuoden päästä pahempina. Nyt onkin pidempi kuuri edessä, mutta kyllä täältä noustaan.

 

[Memory]

Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti

Mulla mennyt 30vuotta rivatril 2mg-0.5mg tabut, sekin on virallisesti epilepialääke.
lääkärit tahtovat siitä eroon
a) koska ei kuulemma enää tehoa masennukseen, ennen tehosi nyt ei tehoa!!!
b) reindeer spotting-leffassa kaverit veti kaljan kanssa sitä , niin tuli "huvilääke"

sen vuoksi mäntsälästä etelään et saat rivaa kuin kadulta.

 

[mixout]

Juu. Itelle alotettiin juuri escitalopram. Sitä söin jo aiemmin ja auttoi, tein vaan sen virheen että koin "parantuneeni" enkä uusinut reseptiä. Oireet palasikin sitten puolen vuoden päästä pahempina. Nyt onkin pidempi kuuri edessä, mutta kyllä täältä noustaan.

Sitä en tainnutkaan kokeilla, yhteensä taitaa kymmenkunta lääkettä mitä oon testannu ja sitten on vaihdettu.

 

[maaco]

Sitä en tainnutkaan kokeilla, yhteensä taitaa kymmenkunta lääkettä mitä oon testannu ja sitten on vaihdettu.

Joo, monesti kai näissä hoitoasioissa onkin vaikeinta löytää sopiva lääkitys. Mulla nyt on oma sairastaminen lievempää kuin valtaosalla, joten kevytkin lääkitys auttaa todella paljon. Ja oon huomannut että tän asian myöntäminen ja siitä puhuminenkin auttaa, tuntuu tavallaan et voinnin salaaminen pahentaa.

 

[mixout]

Joo, monesti kai näissä hoitoasioissa onkin vaikeinta löytää sopiva lääkitys. Mulla nyt on oma sairastaminen lievempää kuin valtaosalla, joten kevytkin lääkitys auttaa todella paljon.

Se on hyvä, että saat vastetta. Hankalia hommia nää kun ovat niin yksilöllisiä. Minä en saanut vastetta edes magneetti- tai sähköhoidosta...

 

[maaco]

Se on hyvä, että saat vastetta. Hankalia hommia nää kun ovat niin yksilöllisiä. Minä en saanut vastetta edes magneetti- tai sähköhoidosta...

Saako kysyä, pääsikö sulla tilanne pikkuhiljaa pahenemaan pahaksi ennen hoitoonpääsyä, vai muuttuiko asteittain hoidosta huolimatta?

 

[mixout]

Saako kysyä, pääsikö sulla tilanne pikkuhiljaa pahenemaan pahaksi ennen hoitoonpääsyä, vai muuttuiko asteittain hoidosta huolimatta?

No itellä oli omasta mielestä maksimissaan burnis mut läheiset pisti lääkäriin. Tää tapahtu reilu 5 vuotta sit. Pääsin heti hoitoon ku työpaikalla oli kattavat vakuutukset. Siitä sitten huonontunut hoidosta huolimatta, mutta nyt tuntus et aletaa mennä parempaan suuntaan.

 

[Memory]

No itellä oli omasta mielestä maksimissaan burnis mut läheiset pisti lääkäriin. Tää tapahtu reilu 5 vuotta sit. Pääsin heti hoitoon ku työpaikalla oli kattavat vakuutukset. Siitä sitten huonontunut hoidosta huolimatta, mutta nyt tuntus et aletaa mennä parempaan suuntaan.

tuttua juttua, tein duunia mikrotukihenkilönä koulussa 6kk 05-23 välisen ajan, tuli böörni, sitten mielenterveystoimistoon.
sain intistä paniikkikohtaukset, oli kuulkaas todella kivaa maksaa lounas ja hokasta "nyt tulee paniikkikohtaus" vienpä kaikki sika-ämpäriin
sen jälkeen omat eväät mukaan
sympatiaa sain sen verran että 6kk:n jälkeen tuli loparit, vakkari-opettajan vaimo jäi duunittomaksi niin piti saada se mun tilalle, vaikkei tiennyt ethernet-verkoista mitään.
kirveli kovasti että vai näinkö sitä mennään toisten edelle suku-tilillä

 

[Pekste]

Juu. Itelle alotettiin juuri escitalopram. Sitä söin jo aiemmin ja auttoi, tein vaan sen virheen että koin "parantuneeni" enkä uusinut reseptiä. Oireet palasikin sitten puolen vuoden päästä pahempina. Nyt onkin pidempi kuuri edessä, mutta kyllä täältä noustaan.

Itselläni on kanssa escitalopram. Valitettavasti ei tunnu vaikuttavan ollenkaan, vaikka annostusta nostettiinkin. Lopettaakaan en uskalla, joten näillä mennään.

 

[mixout]

Itselläni on kanssa escitalopram. Valitettavasti ei tunnu vaikuttavan ollenkaan, vaikka annostusta nostettiinkin. Lopettaakaan en uskalla, joten näillä mennään.

En tiedä kauanko olet syönyt sitä ja käytätkö esim. alkoholia, mutta jos lääkkeestä ei saa vastetta niin uudestaan vaan rohkeasti yhteyttä sua hoitavaan tahoon. Siihen voi ottaa toista lääkettä rinnalle tai vaihtaa lääkettä jne. Kuten aikasemmin sanottua, nää on tosi yksilöllisiä ja joskus sen oikean lääkkeen löytäminen on todella hankalaa. Joskus pitää osata ite vaatia riittävästi, mikä on taas hankalaa kun on masentunut ja ei jaksais yrittää edes aloittaa. Mut itse ei pidä tehdä muutoksia lääkitykseen ilman lääkärin ohjeita.

 

[jm82]

Itselläni on kanssa escitalopram. Valitettavasti ei tunnu vaikuttavan ollenkaan, vaikka annostusta nostettiinkin. Lopettaakaan en uskalla, joten näillä mennään.

En tiedä kauanko olet syönyt sitä ja käytätkö esim. alkoholia, mutta jos lääkkeestä ei saa vastetta niin uudestaan vaan rohkeasti yhteyttä sua hoitavaan tahoon. Siihen voi ottaa toista lääkettä rinnalle tai vaihtaa lääkettä jne. Kuten aikasemmin sanottua, nää on tosi yksilöllisiä ja joskus sen oikean lääkkeen löytäminen on todella hankalaa. Joskus pitää osata ite vaatia riittävästi, mikä on taas hankalaa kun on masentunut ja ei jaksais yrittää edes aloittaa. Mut itse ei pidä tehdä muutoksia lääkitykseen ilman lääkärin ohjeita.

Mulla on ollut kanssa 20mg escitalopram. Saattoi olla jotain 2 vuotta tai pitempäänkin. Escitalopram vaihdettiin kumminkin venlafaxiniin, joka voi olla 75mg-300mg (kun maksimiannos on 375mg).

Sekin tuli mieleen, että jos venlafaxin, joka pitäisi olla tehokkain, ei kunnolla auta. Niin rinnalle voisi lisätä pienen määrän psykoosilääkettä. Joku esimerkkinä, niin 7.5mg-15mg abilify.

Tuon escitalopramin rinnalle voisi ottaa esim voxran (masennuslääke sekin).

Tosiaan aivan oikein hoitavaan tahoon yhteyttä ja kysellä, että mikä auttaisi, kun se escitalopram ei auta. Eli hyvät ohjeet tuli jo. Mulla itsellä ei ole ollut enää vuoteen omaa lääkäriä, mutta nyt on ilmankin pärjännyt. Esim sähköhoitoa oli 12 kertaa jonain vuonna. Eikä nuo lääkkeetkään onneksi elämää haittaa, ei ainakaan omalla kohdalla liikaa.

 

[Memory]

Eilen illalla tosi kiva fiilis, oikein positiivinen sekä iloinen.
harvinaista näillä 30vuoden takaisilla lääkemääräyksillä :o
hyvää alkuviikkoa <3

 

[maaco]

Viikko saikkua takana, koko sen ajan syönyt escitalopramia ja nyt on 2 päivää jo takana niin, että pystyy hallitsemaan omia ajatuksiaan aika selkeästi. Tämä tuntuu tässä vaiheessa jo hyvälle, vaikka olo on mitä on Maalle pariksi päivää keräämään voimia vanhempien seuraan.

 

[Memory]

Hyvää pääsiäistä.
tosin monelle pakolliset pyhät ovat todella karmeita hetkiä.
itsekin aikoinaan intissä saadut paniikkikohtaukset + masikset
tukehtuivat suuhunsa perjantaina, sen jälkeen oli vklpu eikä kukaan vastannut puhelimeen.
vieläkin perjantaissa 16:00:n maissa on paha ja pelokas olo, että virastot ja hoitajat eivät vastaa phoneen ja kuolen yksin
ei kivaa.
tsemppiä kaikille <3

 

[Rullakebab]

Popsin muutamia kuukausia duloksetiinia avioeron jälkeen.
Kuukausi sitten ajattelin että koska kunto on jo tarpeeksi hyvä niin päätin (varoituksista huolimatta) lopettaa niiden syömisen, ihan seinään tietysti.
En suosittele, yksi viikko meni niin että töistä lähtiessä olisin vaan halunnut mennä motarille ja ajaa rekkaa päin, vaikken alunperin edes ollut itsetuhoinen.
Hommaa helpotti kun tiesi mistä se johtui ja pystyi sitä kautta hallitsemaan tuntemuksia, lisäksi aika kovaa päänsärkyä ja satunnaisesti meinasi maisemakin pimetä.

 

[Memory]

Eilen oli kerholla vertaistuki-henkilö, jutteli yksinäisyydestä.
jotenkin särähti pahasti korvaan.
kaverin kanssa otettiin kahvit ja mentiin toiseen huoneeseen ja kirottiin.
ystäviä saa jos haluaa.
siksi toisekseen, miksi nämä ihme terapeutit aina kaivelee jo umpeen menneitä kipeitä haavoja uudestaan puukolla auki?
meille molemmille tuli kaverin kanssa hemmetin paha olo-olla, kun kaivellaan muutenkin ikäviä asioita.
se täti tulee parin viikon päästä uudestaan, jos jatkaa samaa niin mennään taas ton fiksun kivan kaverin kanssa toiseen huoneeseen
vaikka pelaa skibboa.

En oikein snaijaa, että miksi pitää olla 24/7 repimässä huonot-pahat vahvat tunteet uudestaan auki, ei ole ihmisen juttua tämmöinen :;(

 

[Akka]

Popsin muutamia kuukausia duloksetiinia avioeron jälkeen.
Kuukausi sitten ajattelin että koska kunto on jo tarpeeksi hyvä niin päätin (varoituksista huolimatta) lopettaa niiden syömisen, ihan seinään tietysti.
En suosittele, yksi viikko meni niin että töistä lähtiessä olisin vaan halunnut mennä motarille ja ajaa rekkaa päin, vaikken alunperin edes ollut itsetuhoinen.
Hommaa helpotti kun tiesi mistä se johtui ja pystyi sitä kautta hallitsemaan tuntemuksia, lisäksi aika kovaa päänsärkyä ja satunnaisesti meinasi maisemakin pimetä.

Näin ihan täysin ulkopuolisen korviin kuulostaa kyllä vähän siltä, että vaikka kunto oli mielestäsi "tarpeeksi hyvä", jollain alitajuisella tasolla halusit ehkä kuitenkin itseäsi satuttaa tai jostain "rankaista", koska tieten tahtoen lopetit lääkityksen seinään, riskit tietäen. Toivon tietysti olevani mutuilussani mahdollisimman väärässä, ja toivottavasti olo on parempi tänään.

Eilen oli kerholla vertaistuki-henkilö, jutteli yksinäisyydestä.
jotenkin särähti pahasti korvaan.
kaverin kanssa otettiin kahvit ja mentiin toiseen huoneeseen ja kirottiin.
ystäviä saa jos haluaa.
siksi toisekseen, miksi nämä ihme terapeutit aina kaivelee jo umpeen menneitä kipeitä haavoja uudestaan puukolla auki?
meille molemmille tuli kaverin kanssa hemmetin paha olo-olla, kun kaivellaan muutenkin ikäviä asioita.
se täti tulee parin viikon päästä uudestaan, jos jatkaa samaa niin mennään taas ton fiksun kivan kaverin kanssa toiseen huoneeseen
vaikka pelaa skibboa.

En oikein snaijaa, että miksi pitää olla 24/7 repimässä huonot-pahat vahvat tunteet uudestaan auki, ei ole ihmisen juttua tämmöinen :;(

Minä viihdyn omissa oloissani ja väsyn tosi herkästi ihmisten seurassa, kun koen, että annan itsestäni muille energiaani, aktiivista läsnäoloani ja aikaani, mutta ei tunnu, että saan heiltä mitään takaisin. Sen sijaan, että sosiaalinen kanssakäyminen antaisi lisää virtaa, lähden kohtaamisista yleensä aina takki tyhjänä (= olen aika ääripään introvertti). Mulle on hankalaa se, että mielenterveysasioissa aina korostetaan sitä sosiaalisen kanssakäymisen merkitystä ja ihmissuhteita. Joka välissä ollaan puskemassa ihmisten seuraan ja puhumaan muiden kanssa jne. Joo, sopii varmaan niille, joita yksinäisyys ja eristyneisyys vaivaa, mutta minunkaltaisilleni, joille yksinolo on lähestulkoon elinehto ja varsin miellyttävää normaalissa arjessa, se on tosi turhauttavaa ja ahdistavaa.

 

[Rullakebab]

Näin ihan täysin ulkopuolisen korviin kuulostaa kyllä vähän siltä, että vaikka kunto oli mielestäsi "tarpeeksi hyvä", jollain alitajuisella tasolla halusit ehkä kuitenkin itseäsi satuttaa tai jostain "rankaista", koska tieten tahtoen lopetit lääkityksen seinään, riskit tietäen. Toivon tietysti olevani mutuilussani mahdollisimman väärässä, ja toivottavasti olo on parempi tänään.

On se pari viikkoa jo taas ollut parempi, toi lopettaminen ehkä enemmän liittyy siihen että olen luonnostaan niin impulsiivinen.
Kun olo alkoi olemaan parempi niin halusin tietysti HETI eroon sivuvaikutuksista, mikä ei mennyt ihan maaliin.
En tosin ole ihan vielä niin valmis että voisin järkevästi arvioida alitajuisia juttujakaan

 

[Akka]

Harva osaa kovin hyvin alitajuisia juttuja järkevästi arvioida - varsinkaan omiaan. Tänään just selitin jotain puhelimessa psykiatrille kun verikokeista piti soitella, ja se totesi siinä puoli-itsekseen, että "kyllä, ajatusvääristymiä tuntuu vielä olevan, terapia voisi olla hyödyksi". Minä siinä mielessäni vain, että "aijjaa... 0.o"

 

[Rullakebab]

Oma todellisuus on oikea siihen asti että joku osoittaa sen vääräksi

 

[Memory]

Jotenkin taas fitutttaa sikana, onneksi huomenna on tämän viikon viimeinen kerhopäivä 15-19.
sitten lomaa viikonloppuna.

 

[Memory]

Harvinaisen positiivinen olotila, ulkona kaunis viileä tuulonen sekä aurinkoa soolaa ½ pilvien välistä.
huomenna hammaslääkäriin vuositarkastukseen 09:30, sitten kauppaan.
vaikka putkiremppa tulossa 3-5vuoden päästä ei huolta huomisesta.
kivaa kun kerrankin on kivaa <3
Hyvää tiistaita kaikille.

 

[Vision]

Minä viihdyn omissa oloissani ja väsyn tosi herkästi ihmisten seurassa, kun koen, että annan itsestäni muille energiaani, aktiivista läsnäoloani ja aikaani, mutta ei tunnu, että saan heiltä mitään takaisin. Sen sijaan, että sosiaalinen kanssakäyminen antaisi lisää virtaa, lähden kohtaamisista yleensä aina takki tyhjänä (= olen aika ääripään introvertti). Mulle on hankalaa se, että mielenterveysasioissa aina korostetaan sitä sosiaalisen kanssakäymisen merkitystä ja ihmissuhteita. Joka välissä ollaan puskemassa ihmisten seuraan ja puhumaan muiden kanssa jne. Joo, sopii varmaan niille, joita yksinäisyys ja eristyneisyys vaivaa, mutta minunkaltaisilleni, joille yksinolo on lähestulkoon elinehto ja varsin miellyttävää normaalissa arjessa, se on tosi turhauttavaa ja ahdistavaa.

Tämä olisi voinut olla aivan hyvin allekirjoittaneen kirjoittama. Itse taltutin parisen vuotta sitten työperäisen keskivaikean masennuksen ja toistaiseksi mennyt aika hyvin. Viimeiset parisen kuukautta ovat menneet kotiremontin parissa ja oma jaksaminen alkaa olemaan taas äärirajoilla kun sitä omaa aikaa ei ole ollut totutusti entiseen tapaan. Masennuksen oireita ei kuitenkaan ole ollut ja onneksi itse remonttikin alkaa olemaan loppusuoralla. Sen mitä itse opin aiemmasta vaikeasta elämän jaksostani on se että olen hyväksynyt itsessäni tuon ääripään introvertteyden. Uskallan myös myöntää sekä sanoa ihmisille aiempaa suoremmin enempi omista tuntemuksistani sekä suhtaudun työtäni kohtaan hieman rennommin. Kun sairastuin luin tätä keskustelua päivittäin ja vaikken osallistunutkaan itse keskusteluun, opin täältäkin myös paljon ja siitä kaikille suuri kiitos että olette rohjenneet avautua täällä omista kokemuksistanne. Jaksamisia kaikille menneille, nykyisille sekä tuleville kirjoittajillekin, elämä lopulta voittaa kun yrittää edes alkaa näkemään niitä positiivisia asioita elämässään, vaikkakin sitten aluksi ihan vain pieniäkin.

 

[Akka]

Tämä olisi voinut olla aivan hyvin allekirjoittaneen kirjoittama. Itse taltutin parisen vuotta sitten työperäisen keskivaikean masennuksen ja toistaiseksi mennyt aika hyvin. Viimeiset parisen kuukautta ovat menneet kotiremontin parissa ja oma jaksaminen alkaa olemaan taas äärirajoilla kun sitä omaa aikaa ei ole ollut totutusti entiseen tapaan. Masennuksen oireita ei kuitenkaan ole ollut ja onneksi itse remonttikin alkaa olemaan loppusuoralla. Sen mitä itse opin aiemmasta vaikeasta elämän jaksostani on se että olen hyväksynyt itsessäni tuon ääripään introvertteyden. Uskallan myös myöntää sekä sanoa ihmisille aiempaa suoremmin enempi omista tuntemuksistani sekä suhtaudun työtäni kohtaan hieman rennommin. Kun sairastuin luin tätä keskustelua päivittäin ja vaikken osallistunutkaan itse keskusteluun, opin täältäkin myös paljon ja siitä kaikille suuri kiitos että olette rohjenneet avautua täällä omista kokemuksistanne. Jaksamisia kaikille menneille, nykyisille sekä tuleville kirjoittajillekin, elämä lopulta voittaa kun yrittää edes alkaa näkemään niitä positiivisia asioita elämässään, vaikkakin sitten aluksi ihan vain pieniäkin.

Heh, sama. Itsellä samoin keskivaikea masennus traumaattisin piirtein - vaikea loppuunpalaminen töissä joitakin vuosia sitten. (Ilmeisesti sen verran paha loppuunpalaminen, että tuo maininta traumoista pistettiin diagnoosin yhteyteen.) Mulla meni alun perin se kriisihoito pieleen ulkomailla tuolloin asuessani. Sain pyytämällä 1 VIIKON sairaslomaa (kun en tiennyt loppuunpalamisesta mitään enkä osannut/kehdannut pyytää enempää...). Työnantajalta tukea tuli juuri tasan se 'ei yhtään'*, ja samalla myös uskoin lääkäriäni, joka kehotti olemaan irtisanoutumatta. Ja siinä kun käytännössä uupumus pitkittyi vuosien mittaiseksi (olin romahduksen jälkeen töissä vielä "normaalisti" noin 4 vuotta), en tiedä pystyykö sen jälkiä koskaan karistamaan. Stressinsietokyky on tätä nykyä nolla, mikä on aika hankalaa missä tahansa työssä. Vaikea käsittää, miten sitä joskus veti säännönmukaisesti 60-90-tuntisia viikkoja, matkusti työn takia mannerten välillä ja venyi viikonloppuihin ja iltoihin, kun nyt ei onnistuisi edes puolet siitä. Suomeen palattuani masennusoireet palasivat jossain vaiheessa ja keskustelin täällä suomalaisen psykologin kanssa kun tilanne taas kriisiytyi viime vuonna. Sanoi, että täällä mulle olis tullu 6 kk sairaslomaa samassa tilanteessa. Se pisti ajattelemaan, että kuinka helvetillisen huonosti asiat omalla kohdalla tuolloin menivätkään. Mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo. Menen päivä kerrallaan ja koetan olla suurempia tulevaa murehtimatta.

Joskus elämässä sattuu niin isoja asioita, että on olemassa ihminen ennen tuota tapahtumaa ja ihminen tuon tapahtuman jälkeen. Loppuunpalaminen oli mulla tuo käännekohta. Kuten sanoit, sitä suhtautuu eri tavalla itseensä ja ympäristöönsä kuopan pohjalla käymisen jälkeen.



* Paitsi että yrityksessä oli käytäntö, että jos työpäivä toimistolla venyi yli klo 23.00 (= 5,5 tuntia palkatonta ylityötä per päivä), työpaikka kustansi taksin kotiin. Jee.

 

[Memory]

Huomenta, viileä ilma vaikka toukokuu ja kirkas aurinkopäivä.
Onneksi olen saanut muuta tekemistä niin en aina sure tulevaa 3-5vuoden päässä olevaa putkiremppaa ja muuttoa poies 32vuoden jälkeen .

Pitäkää itsestänne huolta, harva muu pitää Teistä huolta <3

 

[Jeesbox]

Lääke vaihtu kolme päivää sitten. Nyt en pysty lukemaan ees, ku meni jotenkin keskittymiskyky. Huomenna pitäis töitäkin tehdä. Taidan lopettaa kaikki lääkkeet ja katsoa, vaivunko takaisin psykoisiin. Joha näitä kahdeksan vuotta on tullut syötyä.

 

[Memory]

Lääke vaihtu kolme päivää sitten. Nyt en pysty lukemaan ees, ku meni jotenkin keskittymiskyky. Huomenna pitäis töitäkin tehdä. Taidan lopettaa kaikki lääkkeet ja katsoa, vaivunko takaisin psykoisiin. Joha näitä kahdeksan vuotta on tullut syötyä.

Aikas vaarallista menoa on, suosittelisin syömään wanhoja tuttuja lääkkeitä ja sitten soittamaan hoitsu-lekurille että ei perkele tule mitään, pidetään vaan vanhat sekoan näiden uusien kanssa, näin minä olen tehnyt. tsemppiä-

 

[cl0]

Sosiaalisten tilanteiden pelko ei vain luovuttanut Sertralinista huolimatta. Lääkkeen lisääminen aiheutti vain tiettyjen pelkojen pahenemisen, mikä teki elämästä välillä helvetin. Samaan aikaan alkoi toinen sairaus ilmenemään ja siihen otin toista lääkettä. Huomasin että tämä lääke+Sertralin veivät sosiaalisten tilanteiden pelon pois. Se oli positiivinen yhteisvaikutus. Negatiivisena yhteisvaikutuksena nuo lääkkeet väsyttävät pirusti, ei mene kuin 2-3 tuntia niin pitää mennä nukkumaan.
Psykiatri määräsi jo Ketinopiriä tuohon sos. tilanteiden pelkoon mutta en sitä hakenut apteekista. Ei tuota lääkettä ole edes suunniteltu näihin pelkotiloihin.

Nyt on parempi olo ja jos syksyllä pääsee vapaaehtois töihin niin olo vain paranee.

 

[Akka]

Tuo lääkkeiden kanssa temppuilu on mulle ihan uutta ja omituista. Näyttää sinunkin ^ juttusi perusteella aika sattumanvaraiselta loppujen lopuksi, miten mikäkin vaikuttaa juuri sinuun ihmisenä. Mulla koko ikä mennyt pääosin ilman mitään pitkäaikaisempia reseptilääkkeitä (en laske antibioottikuureja tähän). Masennuslääkkeiden lisäksi ei ole ollut mitään muuta. Mutta nyt alkoi ihan toiseen vaivaan reseptilääke muutama viikko sitten ja yleiskunto romahti pelottavan nopeasti. Eikä mitään käsitystä, johtuuko noista lääkkeistä vai ihan jostain muusta. (Vai johtuuko vaikkapa vain ihan siitä, että masennus on jyrännyt normaalia enemmän tässä nyt muutaman viikon myös?) Sydänfilmi oli OK, joten ei tässä nyt muuta kuin jatkaa uuden reseptilääkkeen ottamista ja katsoa miten rupeaa menemään, kun sen vaikutus ilmeisesti löytää uomansa 1-2 kuukauden aikana vasta. Mutta tuntuu ihan oudolta olla tämmöisessä tilanteessa, kun tosiaan ei ole elämässään tottunut napsimaan kehoon vaikuttavia lääkkeitä säännönmukaisesti.

Hienoa, että kohdallasi löytyi sos. tilanteisiin helpottava yhdistelmä, vaikka vähän vahingossa!

 

[Memory]

Päivää, kyllähän oli raju viikko tossa.
ensin masennuin kun esim. facessa on vain 7 ns. ystävää.
sitten kaikki kaatui päälle, tahdoin vain kuolla, hyvä etten vetänyt ranteita auki.
Sitten onneksi katselin netti-telkasta juniori-sarjaa 4h putkee ja olo oli kuin taivaassa.

Eniten suututtaa koko masiksessa juuri tämä, eikä kukaan edes psyka voi mitään, että ensin tahtoo kuolla veke
sitten 15s:n päästä olo on kuin maailmanvaltijaalla...

Lääkärit ja psykat vaan toteavat "ei ole olemassa onnellisuus-pilleriä"
esim. mulla opamox, rivatril ne väsyttää jos otan enemmän, en minä tahdo mennä nukkumaan keskellä päivää.
höh.

Hyvät jussit kuitenkin kaikille <3

 

[Memory]

Nyt olen hieman hittaalla.
opamox ja rivat ovat kortilla, niin korjaan tilannetta kaverin virusta tuomalla hartwallin lonkerolla 30e/case.
3kpl. ja rentouttaa, rivatril ja opamox niin nukuttaa vaan, en minä hemmetti tahdo 14:n aikaan mennä koisimaan.
muita alkon käyttäjiä forumilla ?

 

[Memory]

Päivää, Lauantai ehtoota, jussi-päivää.
pitää kirjoittaa jonnekkin, jollekkin.
tuntuu että pitkät vapaa-ajat kotona sekoittaa pään.
on paha funtsailla liikaa=liikaa joutoaikaa.
sitten lonkero saa valtaa, kaverilta ostin 24backin 30e:lla, niin ei mitään rajaa, ennen meni yksi ruuan kanssa, nyt menee 4-7 vrk:ssa.
ei hyväke, mielummin en osta, ja ostan sitten tölkin viikonloppuna marketista 5e:lla, ei sekään ole oikein taloudellista.
paniikki saa valtaa, tuntuu että mitä mä teen kun tulee putkiremppa 3-5vuoden sisällä? miten mun psyyke suhtautuu muuttoon 32vuoden jälkeen?
mun elämä oli 32vuotta sitten aivan tanan toisenlainen, nyt taas sitten muutto evakkoon, tulen varmaankin psykoosiin

sitten kun ei ole ketään kelle kertoa masiksesta, paniikeista, heti leimataan "ai, hullu mikä hullu, mielisairas"
sitten on 14vuotta vanha dogi, miten suhtaudun 12vuoden jälkeen sen poismenoon? sekoanko vai mitä?

liikaa muuttujia, ja tietysti, olen kuten monet nykyään ilman hoitosuhdetta.....

en murehdi liikoja, muutto on sitten kun on murehditaan sitä sitten, ehkä jos luoja suo pääsen sadan metrin päähän evakkkoon joka kestää vuoden.
jos paska säkä on niin 10km:n päähän ns. kotikonnuiltaan, eikä asiaa helpota että vuoden päästä pääsen sitten takaisin, huokaus.

Kohta tulee kerholla heinäkuun lomat, kk:n ilman mitään paikkaa minne mennä, saa nähdä miten rapajuoppo olen sen jälkeen

mites muut?

 

[Memory]

sitä muut näemmä, hiljainen on kylätie.
3vrk meni 1prk lonkeroo per vrk. nyt saa luvan riittää.
lomat alko niin korkkasin kaikki viimeiset 7, aamulla karmea hedari.
nyt saa luvan kyllä olla, ei ihmisen aina tarvitse juopotella, tosin nyt oli loman alku, sitä "juhlistin" olevinaan..

huomenna kaverin kanssa junalla hesaan käymään, ottelen vähäsen kännyllä kuvia, toivottavasti ei vettä sada.
halpa reissu, ruokineen 30e.
junat 12e, ratikkalippu yx ja 13e safkat.
homma saletti, pääsee vähäsen liikenteeseen ja näkee muistakin ihmisiä, tekisi mieli ottaa maski mukaan varmuudeksi.
mutta kun ollaan melkein koko ajan sisällä niin ei sitä paljoa otettaisi veke, ja hikoilee niin näkee että ottaako ollenkaan mukaan sitten.
luojalle kiitos meni pilveen kunnolla ja lupasi ukkosta, hyvä näin, pitää kait mennä hakee pieni sontsa, ei ole kuin karmean isoja, mutta nehän ovat parraimmat...

Kesä on monelle masentuneelle pahaa aikaa, kaikki paikat kiinni jne.
koittakaas jaksaa <3

 

[kntkvtknt]

Onko normaalia jos ei kiinnosta ihmissushteet?

Minua ei kiinnosta hyvän päivän tutut, ei kaverit, ei työkaverit, ei ystävät, ei kaupan kassat.

Hoidan vain välttämättömän rupattelun esim. kassalla hei moi, oliko tuotteessa väärä hinta yms. Olen äärimmäisen yksinäinen ja arvostan sitä.

Ei kiinnosta puhelimessa puhuminen, eikä edes viestittely, haluan että ihmiset jättävät minut rauhaan!

Tuo ihmissuhteet ei kiinnosta on masennusdiagnoosin yksi oreista, joten pitäisikö huolestua?

En tunne olevani masentunut, ihmissuhteet eivät vain kiinnosta minua.