Masennus

Saattaa liittyä, on ainakin kertonut aiemmin käyttävänsä sitä, joskus laittanut kännissä epämääräisiä viestejä.

Mietin lähinnä sitä, että ei välttämättä edes halua minua kylään, ehkä koti on sekasotkua täynnä, vaikka puhuu että olisi nykyään tosi siistimpi.

En ole käynyt aikoihin siellä, kun ei ole oikein vastaanottavalla tuulella aina.

Mitä voisi asialle tehdä, kuin laittaa aina välillä viestiä että on tärkeä.

En tiedä sun tutusta, mutta jollekin voisi toimia joku todella helppo aktiviteetti. Tyyliin "tuu käymään puistossa kävelyllä, mä tuon kahvit/teen niin juodaan ne samalla" tms. Ei sit riskiä siitä, että joutus vaikka häpeileen sekaisin olevaa kämppää tms.
 
Jollain kokemusta nettiterapiasta?
Sain lähetteen sellaseen kun psykiatri oli mun kanssa samaa mieltä että terveyskeskuksen psykiatrinen kusee.
Tosin toi kai nyt ensimmäinen kokeilu. Jos ei natsaa niin ei natsaa. Sit jotain muuta.
Keskittymissettikin siirtyy tulevaisuuteen kun psykan mukaan tärkeintä ois saada mun masennukseen ja ahdistukseen jotain rotia ennen muuta.
Alkaa vaan tuntua taas että pompotellaan paikasta toiseen ja mistään mitään hyötyä.
 
Tein vuoden vaihteessa ahdistukseen tarkoitetun nettiterapian. Mulla yksi ongelmista oli se, että oon hirveän herkkä stressille ja kammoan deadlineja, jotka ei oo omassa hallinnassa, ja sieltä tulee tekstiviestejä ja sähköposteja heti, jos et viikkoon ole tehnyt mitään, ja ne triggeröi mulla vain paikoitellen enemmän ahdistuneisuutta. Se hoitaja, joka mulla oli toisessa päässä oli yksi ja hailee, että onko siellä joku. Mutta sekin on varmaan persoonasta kiinni - en pidä ihmisistä, joten oli jotenkin epämiellyttävää, kun se yritti pistää jotain kannustusviestejä tulemaan vähän väliä. Se "lässyttäminen" kävi ärsyttämään. :) (Paikoitellen se terapiasisältökin tuntui omasta mielestä ihan turhalta lässytykseltä.) Mutta toisaalta parempi kuitenkin se, että siellä ON joku toisessa päässä, eikä tee niitä tehtäviä ihan vain ikään kuin tuuleen huutamalla ilman minkäänlaista kaikupohjaa. Loppujen lopuksi mua kuitenkin alko vain ärsyttää loppua kohden koko terapia (viimeinen kuukausi oli ihan väkisin vääntämistä), joten mulle se oli kokonaisuutena aika negatiivinen kokemus. Mulle ei siis ollu hyötyä, mutta ilmeisesti tutkimusten mukaan useimmille on. Kannattaa mun mielestä ehdottomasti kokeilla, koska ei siitä tuskin isossa kuvassa ainakaan haittaa ole - ja saattaa olla hyvinkin hyötyä.
 
Taas meni sitten alkon puolelle, viikonloppuna menee pe-la ½l vodkaa :(
toivottavasti löydän muun tavan rentoutua.
Unia näen nykyään todella paljon, yksi pitkä jatkuva sama uni 24-10:een saakka, eikä edes vaihdu eikä keskeydy.
jalassa marssimurtuma. nilkassa, pitäisi olla kahdet kyynärsauvat mutta nyt on vaan yksi kävelykeppi.
saa riittää, en voi muuten käyttää pakollista koiran-juttuja ulkona.
viikonloppuna oli paha, kantapäässä ihan kuin naula pystyssä, ei antanut ollenkaan aluksi kävellä, sitten kun pääsi vauhtiin niin sitten selvisi jotenkin.
pitkät matkat ovat pahat, kerholle ja takaisin tulee 2km. sen kyllä huomaa, pitää välillä pysähtyä lepäämään kun sääret ovat maitohapoilla.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille <3
 
Taas meni sitten alkon puolelle, viikonloppuna menee pe-la ½l vodkaa :(
toivottavasti löydän muun tavan rentoutua.
Unia näen nykyään todella paljon, yksi pitkä jatkuva sama uni 24-10:een saakka, eikä edes vaihdu eikä keskeydy.
jalassa marssimurtuma. nilkassa, pitäisi olla kahdet kyynärsauvat mutta nyt on vaan yksi kävelykeppi.
saa riittää, en voi muuten käyttää pakollista koiran-juttuja ulkona.
viikonloppuna oli paha, kantapäässä ihan kuin naula pystyssä, ei antanut ollenkaan aluksi kävellä, sitten kun pääsi vauhtiin niin sitten selvisi jotenkin.
pitkät matkat ovat pahat, kerholle ja takaisin tulee 2km. sen kyllä huomaa, pitää välillä pysähtyä lepäämään kun sääret ovat maitohapoilla.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille <3
Täällä taas päinvastainen ongelma 4-5 päivää 3h unilla per päivä. Päihteitä en ole jostain syystä käyttänyt koskaan, mikä on sinänsä erikoista kerta valta osa psykoosisairaista vähintään polttaa.
 
Täällä taas päinvastainen ongelma 4-5 päivää 3h unilla per päivä. Päihteitä en ole jostain syystä käyttänyt koskaan, mikä on sinänsä erikoista kerta valta osa psykoosisairaista vähintään polttaa.
Tuo vähäinen nukkuminen alkaa jo varmasti tuntumaan? Itse en ole unilääkettä koskaan pyytänyt, vaikka aihetta olisi ollut. En tiedä sitten saisiko helposti reseptiä?

Mulla kyllä tarvittaessa 25mg ketipinor ja 7.5mg mirtazapin (molemmat *2). Ja niitä oon käyttänyt jo kauan. Enkä ole sitä Melatoniinia muistanut koskaan kokeilla. Tuo Ketipinor jollain lailla ilmeisesti rauhoittaa mieltä ja siksi helpottaa vähän nukkumista.

Itsekään en käytä päiheitä. Mutta toivottavasti saisit nukuttua jollain konstilla paremmin.
 
Täällä taas päinvastainen ongelma 4-5 päivää 3h unilla per päivä. Päihteitä en ole jostain syystä käyttänyt koskaan, mikä on sinänsä erikoista kerta valta osa psykoosisairaista vähintään polttaa.

Tuo on hiton stressaavaa, mun parit kaverit nukkuu kanssa vain 3-6h/vrk. sitten heidän armeija-aikansa menikin plörinäs.
Itse tuossa mietin, että vaikka ei ole oma vika (tavallaan) niin olen viime aikoina "menettänyt" 4 kivaa ystävää.
1. Vastaa puhelimeen kun haluaa, ei kuuntele mutta kuunteluttaa.
2. Vastaa puhelimeen mutta pakottaa kuuntelemaan omaa samaan levyään mutta meikäläisen jutuissa on tärkeämpää katsoa salkkareita.
3. Yrittänyt palauttaa ystävyyttä, mutta korostaa itsensä Jumalaksi, ja päättää toisten puolesta, pälättää mutta ei kuuntele, tekokiireitä, haukkuu hulluksi.
4. Aina kännissä, soittaa vain kun tarvitsee jotain.

Kaikki nämä laitettu kännyn mustalle listalle, kaikilla periaatteina että Minä olen se ilmainen psykiatri, enkä todellakaan jaksa olla sellainen.
Ihmettelen näitä kavereita, karmea tarve soitella minulle ja pälättää samaa levyä 100 kertaa, sitten vielä soittavat auttavaan puhelimeen ja ympäri-ämpäri.
VAIKKA ON PSYKAN HOITOSUHDE!

Meikäläisellä ei ole mitään hoitosuhdetta ollut 30vuoteen ja ainoa kuka kuuntelee on seurakunnan auttava puhelin.

ei hemmetti, yksipuolisestiko tätä kirvestä hiotaankin?

Sitten näiden rahan käyttö :(

Valehdellaan kirkon diakonille ettei ole rahaa hoitaa 2*200e:n sairaalaskua, saavat kirkon diakonin ne maksamaan, sitten tupakkiin menee 4500e/vuosi.
syynä se että on ns. "imu-sairaus" pitää imeä koko ajan jotain :D hommaisi tutin, taikka imisi peukaloaan, sitten kuitenkin diakonilta piilossa säästää rahaa että pääsee hesaan rikkaitten ex-ystävien kanssa terasillle nauttimaan siideriä, eikä tämäkään henkilö edes ole toimeentulotuki-rajoilla, tienaa liikaa.

Sitten toinen näistä, kanssa saa 100e plussaa toimeentulotuen mukaan, syö kalliisti, vain mikro-ateroita, minun ainoa lämmin ateria saa maksaa 2.50e/vrk.
toiset syövät jädeä, suklaata yms. herkkuja ja 3e:n valmis-ateroita joista tulee vain vihaiseksi..

Minulla on tarkkaan laskettu budjetti wordilla jota tarkkailen.
Ennenpää en tarkkailut, ja laskujen maksun jälkeen jäi rahalle 5e, piti nopsaa soittaa duunissa olevalle broidille "lainaa 200e on nälkä"
luojalle kiitos oli lainata.

Nyt word-budjetin mukaan ei ole tullut vastaavia ylläreitä...

Ystävät ovat kivoja, ja hienosto sanoo "älä anna vihan laskea auringon laskiessa, tee sopu"!!

Miten tehdä näitten kanssa sopu, kun selvästi hyväksi käyttää? Eräskin täti mätkätti txt:llä
"ei ihme että kun olet tuollainen niin saat vaan niitä hulluja kavereita sieltä kerhosta, ole niitten kanssa sitten", tällaista kun tulee 70vee mummon suusta niin hyvin menee....

Sääli, todella sääli, välillä kaipaan ystäviä ja etsin uudestaan heidän poistetut numerot fonectasta ja kysyn kuulumisia.
mutta poistan ekan puhelun jälkeen, 5:s kaveri soittaa kun tarvitsee apua, AINA, sitten kun soitan sille ja juttelen niin sillä on sekunnin välein sanottavana "juuh, katsellaan tässä sitten, eipä tässä mitään, lopetellaan" ja ko. hemmo jäi atk-varaosasta 50e velkaa , en jaksa enkä kehtaa sanoa että kuules sulta jäi piikki auki.

On todella "virkistävän masentavaa" keskustella kaverin kanssa joka koko ajan "juuh, ei mitään, lopetellaas jo"
mutta kun HÄNELLÄ on ongelmia niin sitten ollaan niin kavereita!!

Enkä osaa maksaa pottuja pottuina ja sanoa "juuh, nyt on kiire, soita atk-liikkeeseen, lopetellaan " ja katkaisen linjan huokaus.

Miten minulle kertyy kaikki tällaiset ns. ystävät, eivät nämä ole edes ystäviä, eikä edes kavereita.
:(
 
Tuo vähäinen nukkuminen alkaa jo varmasti tuntumaan? Itse en ole unilääkettä koskaan pyytänyt, vaikka aihetta olisi ollut. En tiedä sitten saisiko helposti reseptiä?

Mulla kyllä tarvittaessa 25mg ketipinor ja 7.5mg mirtazapin (molemmat *2). Ja niitä oon käyttänyt jo kauan. Enkä ole sitä Melatoniinia muistanut koskaan kokeilla. Tuo Ketipinor jollain lailla ilmeisesti rauhoittaa mieltä ja siksi helpottaa vähän nukkumista.

Itsekään en käytä päiheitä. Mutta toivottavasti saisit nukuttua jollain konstilla paremmin.
Päätä vähän särkee ja kävelen kämpässä edes takaisin. Mutta muuten väsyttää hieman vähemmän kuin normi unilla. Mutta mitään pitkäjänteistä ei tule saatua aikaan näissä tiloissa.

Joo, löytyy tarvittaessa ketiapiini 100mg ketiapiini ja toi mirtatsapiini. Ei nämä unettomuus jaksot ole uusia varsinaisesti, niitä tulee vuoden parin välein ja ne kestää reilun kuukauden. Tietty riski on psykoosin uusiutumisen, niin siksi nämä on vähän vaaranpaikkoja.
 
Päätä vähän särkee ja kävelen kämpässä edes takaisin. Mutta muuten väsyttää hieman vähemmän kuin normi unilla. Mutta mitään pitkäjänteistä ei tule saatua aikaan näissä tiloissa.

Joo, löytyy tarvittaessa ketiapiini 100mg ketiapiini ja toi mirtatsapiini. Ei nämä unettomuus jaksot ole uusia varsinaisesti, niitä tulee vuoden parin välein ja ne kestää reilun kuukauden. Tietty riski on psykoosin uusiutumisen, niin siksi nämä on vähän vaaranpaikkoja.

Mä pelkään välillä sikana että tulee psykoosi taikka tulen hulluksi ja tapan kaikki :(
 
Itsellä oleellinen osa tiellä parantumiseen oli kyllä ehdottomasti saada tietyt perusasiat eka kuntoon: Nukkuminen, alkoholin käytön lopettaminen ja ruokailut (säännöllisyys ja laatu). Väitän, että jos näissä on ongelmia niin paraneminen/pärjääminen vähintäänkin vaikeutuu. Jos nukkuminen ei onnistu -> lääkkeet. Jos alkoa menee -> apua/lääkkeet. Ruokailutottumukset -> lukujärjestys jääkaapin oveen milloin ja mitä syödään.
 
Päätä vähän särkee ja kävelen kämpässä edes takaisin. Mutta muuten väsyttää hieman vähemmän kuin normi unilla. Mutta mitään pitkäjänteistä ei tule saatua aikaan näissä tiloissa.

Joo, löytyy tarvittaessa ketiapiini 100mg ketiapiini ja toi mirtatsapiini. Ei nämä unettomuus jaksot ole uusia varsinaisesti, niitä tulee vuoden parin välein ja ne kestää reilun kuukauden. Tietty riski on psykoosin uusiutumisen, niin siksi nämä on vähän vaaranpaikkoja.
Mulla myös tarvittaessa Ketipinor 25-125mg ja tarvittaessa Mirtazapin 7.5-15mg. Mutta silti aina iltaisin tulee otettua 25mg ja 7.5mg. Ja koska yleensä herään yöllä virkeänä, niin otan samat uudelleen. Eli Mirtazapin menee maksimi annoksella. Samoin myös aamuisin otan 25mg Ketipinorin. On siis kaikki dosetissa, niin muistan yleensä ottaa. Paitsi yöllä otan purkista sängyn alta.

Sulla ilmeisesti on Ketipinor 100mg tabletti. Tuonhan saisi halkaistua tai laitettua neljään osaan.

Mulla taas nuo lääkkeet on menneet aika pitkään ja ilman niitä ei oikein nukuta kuin ehkä kaksi tuntia vaan. Ja jos sulla kestää unettomuus reilun kuukauden "vaan", niin kiva juttu.
 
Itsellä oleellinen osa tiellä parantumiseen oli kyllä ehdottomasti saada tietyt perusasiat eka kuntoon: Nukkuminen, alkoholin käytön lopettaminen ja ruokailut (säännöllisyys ja laatu). Väitän, että jos näissä on ongelmia niin paraneminen/pärjääminen vähintäänkin vaikeutuu. Jos nukkuminen ei onnistu -> lääkkeet. Jos alkoa menee -> apua/lääkkeet. Ruokailutottumukset -> lukujärjestys jääkaapin oveen milloin ja mitä syödään.
Hyvä ohje. Itsellä taisi auttaa myös lääkkeiden ohjeenmukainen (riittävä) käyttö. Silloin oli myös ihan kiva lääkäri, mutta nyt ei ole enää tarvinnut missään käydä. Myös se että on syönyt lääkkeitä riittävän kauan? Eli menee siis masennuslääke + psykoosilääke jatkuvasti määrättynä.

Sekin on tainnut auttaa, kun vuosi sitten alkoi opiskelu. Eli arkipäivisin yleensä koululle opiskelemaan. Kouluruokakin hyvä juttu siinä mukana. Riittävä uni. Näkee sitten luokkakavereita ja yrittää pysyä opiskelussa mukana. Toki eka pitäisi päästä sinne kouluun, mutta itse ainakin pääsin.

Itsellä se ongelma että pitäisi ensi kuussa soittaa terveyskeskukseen, että saisi ajan lääkärille. Siellä sitten pitäisi saada kuntoutustuelle jatkoa. Toivottavasti siis tuota kuntoutustukea saisi lisää (tämä vuosi on vielä).

Tuli ajatus, että jos en saa kuntoutustuelle jatkoa, niin lääkkeitä vähän pois -> olo huononee -> saisi helpommin kuntoutustukea? Mutta pitää nyt eka katsoa tilanne läpi, että mitä lääkäri/eläkevakuutusyhtiö sanoo tai päättää.
 
Huomenta, taas alkaa uusi viikko.
keksikääs millä pääsen alkoholista eroon?

on tosi hyvä tekosyy masentuneena että rentoutuu paukulla.
mutta kun viime viikonloppunakin meni pe-la 24prk lonkeroo sitten sunnuntaina 500ml vodkaa.
ei ollenkaan hyvä asia, olla kännissä 24/7, tosin kyllä nukuttiin sitten makeasti.

en ole ryhmähenkinen enkä pääse toiselle puolelle minnekkään AA-kerhoon.
Voin olla ilman halpaa vodkaa mutta sitten tekee tuskaa että
"menempä nyt hakemaan lähikaupasta hyvää vodka-limeä ½l 5e:lla pari tölkkiä"

Viikonloppuna käväsin kaupassa hakemassa ruokaa ja pystyin olemaan ilman lonkeroo, mutta sitten soitin kaverille että tuoppas viron tuliaisia ½l:n puteli vodkaa 10e.
krapula on aivan karmea sen jälkeen.
pitäisi saada vaan mielestä asia kokonaan veke, hermostuneisuuteen ja masikseen pitäisi vain käyttää annettuja lääkkeitä.
tiedä nytkään kauanko tämäkin lakko pitää, kuukausi ilman olisi jo juhlaa :(

t. juoppo
 
Huomenta, taas alkaa uusi viikko.
keksikääs millä pääsen alkoholista eroon?

on tosi hyvä tekosyy masentuneena että rentoutuu paukulla.
mutta kun viime viikonloppunakin meni pe-la 24prk lonkeroo sitten sunnuntaina 500ml vodkaa.
ei ollenkaan hyvä asia, olla kännissä 24/7, tosin kyllä nukuttiin sitten makeasti.

en ole ryhmähenkinen enkä pääse toiselle puolelle minnekkään AA-kerhoon.
Voin olla ilman halpaa vodkaa mutta sitten tekee tuskaa että
"menempä nyt hakemaan lähikaupasta hyvää vodka-limeä ½l 5e:lla pari tölkkiä"

Viikonloppuna käväsin kaupassa hakemassa ruokaa ja pystyin olemaan ilman lonkeroo, mutta sitten soitin kaverille että tuoppas viron tuliaisia ½l:n puteli vodkaa 10e.
krapula on aivan karmea sen jälkeen.
pitäisi saada vaan mielestä asia kokonaan veke, hermostuneisuuteen ja masikseen pitäisi vain käyttää annettuja lääkkeitä.
tiedä nytkään kauanko tämäkin lakko pitää, kuukausi ilman olisi jo juhlaa :(

t. juoppo

Jostain saada haalittua sellaista sisältöä elämään, joka ei johda alkoholin käyttöön.

Helppo tietty sanoa.
 
Pitäisi saada vaan mielestä asia kokonaan veke, hermostuneisuuteen ja masikseen pitäisi vain käyttää annettuja lääkkeitä.
tiedä nytkään kauanko tämäkin lakko pitää, kuukausi ilman olisi jo juhlaa
Ei se varmaan pois mielestä niin vaan mene? Mutta päätät olla kuukauden juomatta ja kieltäydyt kaikesta, jos tulee houkutuksia.

Juominen varmaan poistaa ahdistusta, mutta onkohan kumminkaan hyvä juttu.
 
Minulla auttoivat lääkkeiden säännöllinen ja asianmukainen käyttö ja työelämästä pois jääminen. Alkoholin tarve väheni, kun lääkitys oli kohdallaan ja työperäinen ahdistuneisuus pienentynyt/poistunut.

Mitkä ovat elämässäsi ahdistusta aiheuttavat tekijät, jotka laukaisevat halun juoda? Voitko tehdä jotain niiden osuuden pienentämiseksi? Vai juotko, kun on tylsää/vain ajankuluksi? Jos näin, niin etsi esim. uusi harrastus viemään ajatuksia pois alkoholista.
 
Huomenta, taas alkaa uusi viikko.
keksikääs millä pääsen alkoholista eroon?

Mulla auttoi, kun ymmärsi aivan perinpohjaisesti sen, että se alkoholi on myrkky. Ei se kuulu elimistöön. Et sä jois tärpättiäkään. Tai no jos juot, ni sit tarvit kyl myös lääkkeitä avuksi sen lopettamiseen :D Mutta niin, oli kyseessä olut, viini, lonkero, vodka, kaikki on samaa myrkkyä. Ei niiden käyttö edes pienissä määrin ole järkevää. Nyky-yhteiskunnassa se on vaan jotenki hyväksyttävää tai jopa kannustettavaa sosiaalisissa tilaisuuksissa myrkyttää itseään. Tai kalsarimyrkytys on jotenki hieno asia. Tai ottaa pari annosta myrkkyä töiden päätteeksi. Itse en enää jaksa eikä huvita, kun tämän ymmärsi. Voi olla, että ei auta sinua mutta minua auttoi. Enkä myöskään saarnaa niille, jotka päättävät käyttää. Se on täysin ok mulle jos joku haluaa, jokainen on vapaa päättämään mitä tekee :)
 
Minulle toimi kun hankkiutui eroon KAIKISTA kavereista, jotka joivat sitä myrkkyä edes vähän.

Jätin bileet, klubit, baarireissut.

Nollatoleranssi, ei edes alkoholitonta. Mieliala parani perusteellisesti, enää ei ole stressiä kun on vuosia ilman sitä myrkkyä.

Lopeta juominen heti. Se kannattaa.
 
Minulle toimi kun hankkiutui eroon KAIKISTA kavereista, jotka joivat sitä myrkkyä edes vähän.

Jätin bileet, klubit, baarireissut.

Nollatoleranssi, ei edes alkoholitonta. Mieliala parani perusteellisesti, enää ei ole stressiä kun on vuosia ilman sitä myrkkyä.

Lopeta juominen heti. Se kannattaa.

Niin ajattelinkin, olen yleensä ollut pienestä pitäen oman kehoni herra ja todella päättäväinen kaveri.
nyt vaan paha sai pikkurillin tekosyitä että miksi ottaa vain yksi lonkero, sitten se pursuaa ja menee 7purkkia sitä paskaa.
pitää tuomita koko viina, maistuu paskalta, lääkkeiden kanssa tappaa maksan, kohta olen dialyysikoneessa jne. .
kiitos tuesta kaikille <3
 
Huomenta, taas alkaa uusi viikko.
keksikääs millä pääsen alkoholista eroon?
Tuossa oli yksi aiheeseen liittyvä (uudehko) juttu, joka sattumalta osui silmiin:


"Jantunen nostaakin esiin muutaman hälytysmerkin.
– Sosiaaliset suhteet ja harrastukset vähenevät tai jäävät kokonaan pois. Päihteestä tulee keskeinen asia elämää. Työpoissaolot saattavat lisääntyä. Riippuvuus alkaa hallita mieltä ja tekoja. Innostuminen voi lakata.

Lisäksi hänen mukaansa päihderiippuvaiselle tyypillistä on myös yksin juominen, sekä se että juhlien jälkeen päihteiden käyttö jää päälle.

Päihderiippuvuudelle altistaa kolme tekijää: geeniperimä, ympäristö ja isot elämänmuutokset. Mutta mitä Jantusen mukaan kannattaa tehdä, jos epäilee olevansa riippuvainen?

– Kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja mennä vaikkapa työterveyshuoltoon. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat meitä varten ja heillä on vaitiolovelvollisuus, hän kehottaa.

Jantusen mukaan varsinkin omia läheisiä kannattaa kuunnella tarkasti. Silloin on yleensä tosi kyseessä. Oma rakas ihminen ei turhaan sano, jos epäilee toisen tarvitsevan apua.

Puheeksi ottaminen voi olla vaikea paikka. Jantusella on käytännön vinkkejä siihen, miten asia kannattaa ottaa esiin, jos epäilee läheisen päihderiippuvuutta.

– Ei ainakaan kesken juhlien. Vaan rauhallisella ja neutraalilla hetkellä. Kertoa henkilölle olevansa huolissaan ja ohjata ammattilaisten juttusille."

 
Se Siunattu tapahtuma on hyväke, että 23-08 meni nilkka paskas, kepin ja lääkkeiden kanssa töpötellään menee.
koskee fitusti niin ei kerkiä märehtiä itsesäälissä masista, kipu on kiva tuote.
ensi viikon tiistaina toista kertaa lekuriin, ei muuten mutta kuukausi kohta mennyt ja nilkasta alaspäin jalka on kuin turvonnut pullataikina.
vain kumppariin sopii nipin napin, hauskan näköinen ballo :)

hyvää sekä rauhallista viikonloppua kaikille <3
 
Se Siunattu tapahtuma on hyväke, että 23-08 meni nilkka paskas, kepin ja lääkkeiden kanssa töpötellään menee.
koskee fitusti niin ei kerkiä märehtiä itsesäälissä masista, kipu on kiva tuote.
ensi viikon tiistaina toista kertaa lekuriin, ei muuten mutta kuukausi kohta mennyt ja nilkasta alaspäin jalka on kuin turvonnut pullataikina.
vain kumppariin sopii nipin napin, hauskan näköinen ballo :)

hyvää sekä rauhallista viikonloppua kaikille <3

Toivottavasti ei oo tulehtunu pahasti..amputaatio tehty joillekin :(
 
Alan pikku hiljaa hyväksyä sen että lievä ahdistus on pysyvästi osa elämääni. Ahdistuslääke vähentää ahdistusta ja piristää mielialaa mutta ei vie ahdistusta pois kokonaan.
Aluksi syksy näytti valoisalta mutta viikko sitten kuulin etten pääsekään hakemaani vapaaehtoistyöhön. Ja tämän lisäksi TE-toimisto lähetti vielä ajanvarauksen TYP:iin vaikka olen monta kertaa sanonut että haluan tavallisen TE-toimiston asiakkaaksi. Ei ilahduta yhtään kun toiveita ei kuunnella ja päälle saa vielä uhkaukset tukien katkaisusta.
En enää ihmettele että jotkut työttömät lopettavat työnhaun ja hakevat mieluummin toimeentulotukea.
 
Mietin, et voidaanko mua rankaista sen takia, et perseilin intissä liikaa
Ei siitä rangaista.
Rangaistus on se, et en ikinä löydä parisuhdetta, vaikken täysin ymmärrä mekanismia.
Mistä päättelet että parisuhteen puuttuminen on rangaistus? Ei se parisuhteen löytäminen ole niin helppoa kuin romanttiset komediat antavat ymmärtää.
 
Mistä päättelet että parisuhteen puuttuminen on rangaistus? Ei se parisuhteen löytäminen ole niin helppoa kuin romanttiset komediat antavat ymmärtää.
Yritän keksiä syitä sille, miks ei ole parisuhdetta ja toi vois olla syy, ku en muutakaan keksi.

Toki vainoilen myös sossun käyttämisestä samalla seurauksella.
 
Alan pikku hiljaa hyväksyä sen että lievä ahdistus on pysyvästi osa elämääni. Ahdistuslääke vähentää ahdistusta ja piristää mielialaa mutta ei vie ahdistusta pois kokonaan.
Aluksi syksy näytti valoisalta mutta viikko sitten kuulin etten pääsekään hakemaani vapaaehtoistyöhön. Ja tämän lisäksi TE-toimisto lähetti vielä ajanvarauksen TYP:iin vaikka olen monta kertaa sanonut että haluan tavallisen TE-toimiston asiakkaaksi. Ei ilahduta yhtään kun toiveita ei kuunnella ja päälle saa vielä uhkaukset tukien katkaisusta.
En enää ihmettele että jotkut työttömät lopettavat työnhaun ja hakevat mieluummin toimeentulotukea.
Näiden lukeminenkin tai kirjoittaminenkin saattaisi lisätä ahdistusta/masennusta. Itse pääsin kouluun, mutta piakkoin täytyy soittaa terveyskeskukseen, että saisi lääkäriajan. Toivottavasti lääkäri määräisi kuntoutustuelle vielä jatkoa.

Sullakin useampi juttu, jotka harmittaa ja ei ole sitten kiva olo. Sitä varmaan aina kannattaisi vaatia itseltään kiitettävää tulosta, mutta sitten te-toimistolle pitäisikin pystyä vakuuttamaan, että ei pysty. Varmaan myös sekin vaatii taitoa. Itsekin olin jossain typ tyylisessä jutussa ja ei sietä oikein mitään sopivaa löytynyt. Vähän sen jälkeen loppuikin "erikoissairaanhoito", tai siis se hoitosuhde loppui. Kun alkoi olla kaikki kokeiltu.
 
Onko kukaan kokeillut sähköhoitoa masennukseen? Onko siitä ollut hyötyä?
Mulla oli joskus vajaa 3 vuotta sitten. Alku 8 kertaa tiheämmin ja loput 4 kertaa harvemmin. Minusta tuo harvempi jakso ei niin hyvin auttanut.

En kumminkaan päässyt enää uudelle jaksolle ja toisaalta ihan hyvä, jos kriteerit ei enää täyttyneet. Ilmeisesti persoonallisuushäiriöön ei sähköhoito auttaisi ja itselle laitettiinkin sitten se eristäytyvä persoonallisuushäiriö yhdeksi muista jutuista.
 
Rauhoittavia pitäs kirjoittaa kaikille ahdistuneille,joilla myös paniikkihäiriötä ja masennus..

Ovat tehokkaimmat lääkkeet ongelmaan!

Eriasia sit seka/viihdekäyttäjät..
 
Eilen olin karmean masis, kipeällä nilkalla mennä jokeltaen kuukauden jo, huomenna sitten röntgeniin kun itselle sopii.
ei aina jaksa, katselen vaan jalkoihini ja kerhollakin olen hiljaa, onneksi on rakas avustaja, välittävä hauva kotona <3
ei tehnyt mieli viinaa eikä mitään, nukkumaan 19-21, sitten telkkua katsomaan ja iltapalaa, 23 diego koira ulos,
sitten 00:30 koisimaan ja 09 reippaana ulos,
Luojallle kiitos kaveri eukko soitteli, sain duunaamista koko päiväksi, läppäriin ssd kiintari, jätin klooni-telakan duuniin ja haettiin i5:een ssd, niin nopseutuu vähäsen bootti.
sitten tabletin katsominen sekä tallentavan dikkarin, tänään tulee hakemaan 18:n kerhon jälkeen niin instaan ssd:n ineen ja täti heittää mut himaan.
en jaksa veloittaa mitään tuttavalta, sanon usein että laitetaan piikkiin.

oma asia jos väkisin työntää taskuun, mutta en tartte, raha on kaiken paskan alku ja loppu :(
04.10 tulee hyvä tili, jää 100e diegon lekuriin kun ja jos tarttee, mukavaa että välillä näinkin päin.
huomenna takuueläkkeestä jää parikybää, ne menee juustoon ja minitomaatteihin.

Joku päivä on iloinen joku päivä on niin tyhmä ettei yhtään kiinnosta vaikka kaveri jäisi rekan alle, melkein itkettää :( pöh

Koittakaa pärjäillä kaverit <3
 
Mulle pitäs kyl kirjottaa säännöllinen resepti jotain Diapameja..mulla oli se 5-6 vuotta!
 
Täällä kans menossa hankalin viikko pitkään aikaan. Itku tullut joka päivä heti aamusta. Alkuviikosta painaa aina helvetinmoinen syyllisyys siitä, että en oo "kunnon veronmaksaja" ja "tehokas ja tuottava kansalainen", kun olen työelämän ulkopuolella. Sunnuntai-iltana syyllisyys/ahdistus oli niin paha, etten pystynyt olla aloillani. Sitten tiistaista lähtien onkin ollut "vain" pelkkä Weltschmerz päällä tosi raskaana. Hankala hyväksyä sitä, miten paha maailma on. Rasismi, seksismi, epäoikeudenmukaisuus, väkivalta, ahneus ja korruptio, kaikki maailman pahat painaa tavallista kovempaa päälle niin, että itku tulee. Oon nähny uutta psykologia nyt pari kertaa pitkän psykologitauon jälkeen - se on varmaan herkistänyt mieltä sen verran, että tunteet kuohuilee ihan vastaanoton ulkopuolellakin. Jospa se tästä ajan kanssa tasoittuisi...
 
Täällä kans menossa hankalin viikko pitkään aikaan. Itku tullut joka päivä heti aamusta. Alkuviikosta painaa aina helvetinmoinen syyllisyys siitä, että en oo "kunnon veronmaksaja" ja "tehokas ja tuottava kansalainen", kun olen työelämän ulkopuolella. Sunnuntai-iltana syyllisyys/ahdistus oli niin paha, etten pystynyt olla aloillani. Sitten tiistaista lähtien onkin ollut "vain" pelkkä Weltschmerz päällä tosi raskaana. Hankala hyväksyä sitä, miten paha maailma on. Rasismi, seksismi, epäoikeudenmukaisuus, väkivalta, ahneus ja korruptio, kaikki maailman pahat painaa tavallista kovempaa päälle niin, että itku tulee. Oon nähny uutta psykologia nyt pari kertaa pitkän psykologitauon jälkeen - se on varmaan herkistänyt mieltä sen verran, että tunteet kuohuilee ihan vastaanoton ulkopuolellakin. Jospa se tästä ajan kanssa tasoittuisi...
Itsekin tein eilen virheen ja se tietysti harmittaa. Mutta pakko vaan ajatella, että ei pysty oikeastikaan tehdä mitään korjausta tähän. Korkeintaan se, että ottaa opiksi, eikä tee tuota virhettä enää toiste.

Kai se itsellä on, että lääkkeet vähän rauhoittaa, eikä "kunnon veronmaksaja" tai "tehokas kansalainen" ahdistusta ole vielä tullut. Toki nuo kaikki uutiset tahtoo vähän ahdistaa siltikin. Itse oon nyt muutamana päivänä katsonut klo 17.00 uutiset, mutta en sitten muuta telkkaria. Varmaan on jokaisella ne omat ongelmat, jotka sitten ahdistaa/masentaa mieltä, eli syy voisi olla monessa eri jutussa riippuen henkilöstä. Vaikkapa menneet suhteet ja jonkinlainen mustasukkaisuus. Noissakin lääkkeet auttaa "miettimään jotain muuta", mutta voi silti asiat pyöriä mielessä, vaikka järki sanoo, että älä mieti menneitä tai sellaista, jota ei voi muuttaa.

Kiva nyt että saa vähän huilata viikonloppuna. Mutta täytyy varmaan jo maanantaina soitella aikaa terveyskeskukseen kuntoutustukeen liittyen.

Mulla varmaan se ahdistus olisi epämääräistä, enkä noin selviä syitä pystyisi kuvailemaan, kuten sulla.

Rauhoittavia pitäs kirjoittaa kaikille ahdistuneille,joilla myös paniikkihäiriötä ja masennus..

Ovat tehokkaimmat lääkkeet ongelmaan!
Bentsoja tosiaan voisi käyttää ahdistukseen, mutta eipä niitä taida saada. Ja uneen itsellä toimii pieni ketipinor ja pieni mirtazapin. Se bentso sitten jäisi oikeasti siihen ahdistukseen aamulla tai päivällä tai sekä että. Sulla joku toinen lääke väsytti, niin uni varmaan tulee muutenkin ongelmitta.

Pitäisi joskus koittaa olla ottamasta 25mg ketipinor aamulla. Varmaan menisi pelkällä kahvillakin, niin ei tarvitsisi ottaa. Ja tänään otin 25mg Ketipinorin myös joskus klo 15.00 aikaan.

Nyt mukava kun voi vähän huilata ja näpytellä puhelimella. Unohtaa virheet ja suunnitella vaikka huomista tekemistä ja ensi viikkoakin sitten.

Koittakaa pärjäillä kaverit <3
Samoin!
 
Toki nuo kaikki uutiset tahtoo vähän ahdistaa siltikin. Itse oon nyt muutamana päivänä katsonut klo 17.00 uutiset, mutta en sitten muuta telkkaria. Varmaan on jokaisella ne omat ongelmat, jotka sitten ahdistaa/masentaa mieltä, eli syy voisi olla monessa eri jutussa riippuen henkilöstä. Vaikkapa menneet suhteet ja jonkinlainen mustasukkaisuus. Noissakin lääkkeet auttaa "miettimään jotain muuta", mutta voi silti asiat pyöriä mielessä, vaikka järki sanoo, että älä mieti menneitä tai sellaista, jota ei voi muuttaa.
Joo, itse en katso TV:tä ollenkaan, en ole katsonut kohta 20 vuoteen, mutta Twitteristä seuraan maailman tapahtumia. Se on ihan tarpeeksi paha. :)

Tänään ihmettelin psykologille, että mun on hankala hahmottaa masennuksen ja ahdistuneisuuden eroa. Psykologin mukaan masennus suuntaa enemmän menneeseen, kun taas ahdistus liittyy enemmän nykyhetkeen ja tulevaan. No ihan kiva, että on nuo molemmat hanskassa! :lol:

Bentsoja tosiaan voisi käyttää ahdistukseen, mutta eipä niitä taida saada. Ja uneen itsellä toimii pieni ketipinor ja pieni mirtazapin. Se bentso sitten jäisi oikeasti siihen ahdistukseen aamulla tai päivällä tai sekä että. Sulla joku toinen lääke väsytti, niin uni varmaan tulee muutenkin ongelmitta.
Mulla itse asiassa on ollut bentsoresepti toukokuusta lähtien, mutta en oo ottanu ulos vielä tablettiakaan. Sain (täysin yllätyksekseni) reseptin, kun mainitsin lääkärille, että mulla oli FitBit taltioinut rasvanpolttosykkeitä 5 tuntia ihan vain istuessa päivänä, jolloin mulla oli työkkärissä tapaaminen. (Sen jälkeen jäinkin sitten sairaslomalle, joten bentsoille ei ole ollut tarvetta, kun stressitasot ovat laskeneet.) Nyt kun ahdistus on taas ollut nousussa, niin pitää katsella laimentuuko se itsekseen, vai pitäisikö kokeilla ottaa satsi ulos apteekista jos se tästä yhtään pahenee...

Edit.
AARGH! Nyt meni B-sanat sekaisin päässä! Eivät kyllä ole bentsoja vaan betasalpaajia ne mun reseptilääkkeet. :)
 
Viimeksi muokattu:
Sama vika, sielu ei kestä katsoa 24/7 uutisia, nykyään on negatiivisia asioita, en sen takia katso ollenkaan uutisia, tv päälle vasta 21-01 välisen ajan ja ei mitään politiikkaa, sotaa tms. sontaa joka masentaa...
 
Mun pitää varmaan oikeasti lopettaa uutisten seuraaminen. Tänään heräsin noin tunnin ennen herätyskelloa ja käytin "ylimääräisen" ajan uutisten seuraamiseen Twitterissä. Lopputulos: päivän ensimmäinen itku itketty jo ennen aamuseitsemää. En tiedä kuinka monta uutista äärioikeiston noususta Italian johtoon ja kovatuloisten veronkevennyksistä Britanniassa kestän enää lukea ennen kuin hajoan. Miten ihmeessä suurin osa ihmisistä tuntuu elävän ilman huolen häivää, kun maailma välillä ihan kirjaimellisestikin palaa ympärillä?
 
Mun pitää varmaan oikeasti lopettaa uutisten seuraaminen. Tänään heräsin noin tunnin ennen herätyskelloa ja käytin "ylimääräisen" ajan uutisten seuraamiseen Twitterissä. Lopputulos: päivän ensimmäinen itku itketty jo ennen aamuseitsemää. En tiedä kuinka monta uutista äärioikeiston noususta Italian johtoon ja kovatuloisten veronkevennyksistä Britanniassa kestän enää lukea ennen kuin hajoan. Miten ihmeessä suurin osa ihmisistä tuntuu elävän ilman huolen häivää, kun maailma välillä ihan kirjaimellisestikin palaa ympärillä?

Et ole ainut, minäkään en katso uutisia ollenkaan, siellä on kurjuutta ja sotaa koko ajan ja pahaa ja pahaa.
nyt kävi kivasti, koko lahdesta on rivatrilit loppu, kivat sullensa, ehkä saadaan lainattua toisesta apteekista 2mg:sia 0.5:n sijaan.
tulee vasta viikolla 44.
nooh, eihän hätää, sanoin jo suoraan että kova kovaa vastaan.
jollei saa mistään niin sitten tulee viekkarit, otan romppeet ja menen terapiakoiran kanssa sairaalaan makaamaan sänkyyn siksi kunnes lääkkkeitä tulee saatavilla, ei ole pennin jeniä minun vikani.

ei nämä kakkapäät muuten usko ellei hakkaa kovaa kovaa vastaan, on niin helppoa piiloutua atk-näytön ja puhelimen taakse!!
 
Noin ei kyllä pitäisi päästää lääkkeiden kanssa apteekissa käymään. Siellä on inventaarion tekijä ollut kyllä pahasti hakoteillä...
 
Noin ei kyllä pitäisi päästää lääkkeiden kanssa apteekissa käymään. Siellä on inventaarion tekijä ollut kyllä pahasti hakoteillä...

Juuh, oli kuulemma tukustakin loppu.
lekuri sanoi että pärjäät näillä opamoxeilla ensi alkuun, OTA 15MG:N OPAA 6TABLETTIA KUUSI TABLETTIA VRK:SSA :o
mähän olen aivan seilillä joku roti sentään, ennen ottanut 2kpl. nyt sitten max 4kpl.
 
edit. Arvelinkin että turha tänne on mitään postata.
 
Viimeksi muokattu:
Kerrankin ollut hyvä viikko. mitä nyt siskopuolen kanssa välit poikki ja saavat ollakkin.
meinasin haastaa sen käräjille ja antaa lähestymiskiellon, mutta se on sairas, eikä mahda sille mitään että on psyyke väärinpäin.
jätin sen poies sitten eli peruin, mutta laitoin lapun ovelle ettei tartte tulla tänne.
Tekee vaan turhaa vahinkoa.
On se helevetti kun ei mukamas saa omassa asunnossa olla rauhassa, mielenterveyskuntoutujalle tämä on oikein "mukava" asia.
aina saa olla pelko perseessä että milloin se taas pöllähtää pation ovelle kolkuttelee muina miehiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
meikäläisen rivatril lääkkeiden saatavuus nolla, vasta viikolla 44 tulee, lekuri määräsi että opamox 15mg 1-6*vrk:ssa.
ei kiitos niin paljon, muutenkin väsyttää aivan sikana, tosin joku 4 menee vielä ja relaa kunnolla, mutta kun ne on nukahtamislääkkeitä jne jne...

en viitsi paljoa ottaa koska kun tulee rivatril 0.5mg:t takaisin apoteekkiin niin eipä ole sitten hankala vieroittua tuosta annoksesta veke..

viikonloppuna oli mukavasti tekemistä niin aika meni lentämällä, aivan kivaa.
nyt jo tiistai, kohta keskiviikko sitten jo perjantai ja taas lepoaikaa.

Tsemppiä kaikille <3
 
Tästä on aikaisemminkin joku täällä kirjoittanut, mutta laitetaan nyt omakin kokemus siitä, että hypogonaismi eli testosteronin puutos (tai omassa tapauksessa perimmäinen syy on hypopituitarismi, eli aivolisäkkeen vajaatoiminta) voi olla masennuksen taustalla. Tai ainakin masennuksen kaltaisten oireiden taustalla ja varmasti pidemmän päälle puhtaan masennuksenkin. Ja miten tässäkin apu tuli muualta kuin sieltä julkisesta terveydenhuollosta. Menkööt tarina pitkän kaavan mukaan.

Olen 48 vuotta ja aktiivisesti harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän aina. Kuitenkin sanotaanko viiimeiset 5 vuotta on ollut vähän enemmän veto poissa, mutta olen pystynyt treenaamaan ja henkisesti ollut ihan ok. Minulla on teininä ollut aika paha skolioosi, joka on leikattu 16 vuotiaana ja sen seurauksena tiestysti selkä on sellainen aina vähän kipuileva ja ikää tulessa olen antanut sen vaikuttaa liikuntaan ja tuossa pari vuotta sitten melkein jäi 2-3 kertaan viikossa liikunnan harrastaminen kun piti antaa selän palautua. Sitten päätin että otetaan spurtti ja aloitin lisäämään enemmän lihashuoltoa ja liikuntaa ja sain selän kestämään, tiputin painon n. 84kg:en joka minulla on jo ihan kohtuu alhainen. Treenaaminen sujui, juoksu sujui ja tuntui että palaudun hyvin, tähän osin varmasti vaikutti myös että otin ravintoasiat paremmin. Sitten helmikuussa sairastuin ja olin 5 viikkoa kuumeessa, loppuvaiheessa labrat viittasivat virukseen, mutta perimmäinen syy jäi selvittämättä. Tästä toivuin pari viikkoa ja aikaisemmin vaivannut eturauhastulehdus uusiutui ja kävin urologilla, joka otatti samalla kattavat labrat, testosteroni yhtenä. Kokonaistesto oli just päälle 12 kun noissa labroissa alaraja on 8 ja 8-12 harmaa alue. Urologi kuitenkin kiinnitti siihen huomiota ja sanoi, että ikään nähden ihan liian alhaalla (vapaakin oli alta 200). Koska olin ollut juuri pitkään kipeenä ja siinä vaiheessa kuittasin sen itse sillä sairastelulla.

Mutta tästä eteenpäin huomasin, että tuntuu ettei liikunnasta palaudu kunnolla ollenkaan. Ennen teki raskaan treenin ja seuraavana päivänä ei ollut ongelmaa treenailla kunhan välillä oli lepopäivä tai palauttavaa treeniä. Nyt tuntui, että kun käy lenkillä, niin tarvitsen 3 päivää palautumiseen. Paino alkoi hitaasti taas nousta, kun tuntui että pitää syödä enemmän että palautuu jotenkin. Syksyllä olo alkoi olemaan vähän sietämätön, ahdisti, aikaisemmin itseäni häiritsemättömät autismikirjoon liittyvät "oireet" pahenivat. Tuntui etten siedä muita ihmisiä kuin hetken, työmotivaatio oli aivan nollassa ja kaikki muukin motivaatio. Ja tuntui yleisesti että en vaan jaksa mitään. Testosteroni ei siinä vaiheessa käynyt mielessä kun seksiä kuitenkin teki mieli ja sekin sujui, mutta minullahan oli nyt toisena eturauhaslääkkeenä tadalafiliä pieni annos joka päivä ja sehän on myös erektiolääke...

Marraskuussa katkesi kamelin selkä, totesin että nyt on jotain niin pahasti pielessä, että apua on saatava. Tuntui ettei aamulla jaksa nousta sängystä ja otin yhä vähemmän töitä kun en vaan saanut niitä tehtyä kuin pienen määrän. Palautuminen liikunnasta oli tosi paskaa ja tuntui että happi loppuu heti kun hengästyy. Yleensä olen käyttänyt yksityisiä lääkäreitä jne, mutta ajattelin, että kokeillaas tässä julkista puolta ja kävin lääkärille kertomassa ja siellähän oltiin heti, että olet masentunut vaan ja univaikeudet jne johtuu siitä, ota lääkkeitä. Totesin, että en ota. En halua syödä masennuslääkkeitä tosta vaan ilman tarkkoja diagnooseja, ja että tässä nyt on jotain muutakin pielessä. Sain kuitenkin lähetteen masennushoitajalle. Josta ei seuraavaan tammikuuhunkaan kuulunut mitään. Totesin, että hajoan jos en tee jotain, varaan ajan yksityiselle terapeutille ja katsotaan onko siitä apua ja aloitin näitä motivaatio-ongelmia jne käsittelemään siellä. Mainittakoot, että tässä vaiheessa tuli ilmoitus masennushoitajan ajasta jonka peruutin selityksenä, että olen aloittanut yksityisen terapian. Silti ne soitteli sieltä kahteen kertaan perään, että ainakin yrittävät ottaa masentuneet tosissaan. Oli miten oli, kognitiivinen psykoterapia yllättäen auttoi ihan jonkin verran tuohon henkiseen puoleen. Tai ainakin siihen, että sain motivoitua paremmin itseni tekemään työtä käyttämällä siellä opittuja työkaluja, mutta ei se koko tilannetta korjannut.

Kevään tullessa nukuin yhä huonommin, lihoin lisää ja taas oli huolimatta terapian työkaluista helvetin vaikea motivoitua mihinkään. Päätin, että liikunta on ennenkin auttanut, pakko saada painoa alas ja kun kerran ei oikein tunnu palautuvan kunnon treeneistä, niin harrastetaan siinä ohessa semmosta mikä ei vaadi isoa palautumista, eli kävellään. Ja pakotin itseni sitten kävelemään 20-30 kilsaa viikossa muutaman varsinaisen treenin lisäksi, se onneksi onnistui äänikirjojen avulla, niitä jaksoin kuunnella. Paino lähti tippumaan, mutta henkisesti olin ihan loppu. Kaikki vitutti, olin ärtyisä. Ahdisti. ASD "oireet" tapissa.

Sitten koitti kesä ja tuon eturauhasen vuoksi vuosittainen urologin tarkastus. Ensin vaan kyseltiin kuulumiset ja vointi tarkoituksena varata labrat ja siinä sitten kerroin, että eturauhasen osalta lääkitys hyvin auttanut, mutta muuten ollut aika vetämätön olo ja urologi sanoi, että nyt on hyvä ottaa kaikki labrat. Ei muuta kuin laaja verenkuva, testot, PSA jne. Ja kun tulokset tuli, niin labralla oli vaihtunut menetelmä, joka nostaa niitä testotuloksia jopa 20% ja silti kokonaistesto oli tippunut jo sinne 8 pintaan. Tulosten jälkeen lääkäri kyseli sitten enemmänkin elämästä ja menosta ja totesi, että nyt kyllä on kaikki testosteronipuutoksen oireet jo muutenkin ja suositteli korvaushoidon kokeilua. Tässä vaiheessa vielä otettiin lisää labroja ja selvisi, että aivolisäke tuntui etulohkostaan käyvän ohjaavien hormoonien osalta vähän vajaalla, muut olivat vielä rajoissa, mutta testosteroni tuotantoa ohjaava LH oli aivan liian alhaalla. Yleinen syy näille on hyvälaatuinen kasvain, mutta joskus myös tulehdukset voivat tätä vajaatoimintaa aiheuttaa ja kenties tuolle arvojen isommalle romahdukselle oli syynä tuo 5 viikon sairastelu.

No joka tapauksessa aloitettiin testosteronikorvaushoitokokeilu ensin geelillä, joka sitten minulla hieman poikkeuksellisesti imeytyi liiankin hyvin ja normiannoksella nosti tasot suprafysiologiselle tasolle muutamassa tunnissa (ko. labran yläraja normaali kokonaistestolle 45 ja minulla melkein 65 ja vapaa testo suhteessa korkealla alhaisen shbg:n vuoksi) ja sitten toki romahtivat seuraavaksi aamuksi takaisin. Mutta keskimäärin tasot olivat vähän liiankin kovat ja sen kyllä huomasin kun 10 päivän kohdalla, emäntä ei enää rauhaa saanut ja palautuminen heitti häränpyllyä, tuntui että samana päivänä aamusta pystyi vetää punttitreenin ja illasta kympin lenkille. Henkinen tilakin alkoi hitaasti palautua. Mutta ekojen kontrollilabrojen jälkeen totesin, että geeliannoksen pienentämisen sijasta voisin nyt kokeilla kuitenkin pistettävää testoa, kun geeli ärsytti vähän ihoa ja piti aina rasvailla ja lisäksi se saman päivän arvot tappiin ja aamuksi romahdus teki kuitenkin olossa vaihtelua ja nännien nöpöttämisestä päätellen myös estradioli rupes olemaan ongelma. Nyt ollaan menty sen jälkeen piikillä 10 päivän välein ja muutos on ollut valtava. Ei pelkästään siinä, että voi taas urheilla kuin 10 vuotta sitten, vaan myös henkinen hyvinvointi kokenut dramaattisen muutoksen. Jo geelikuukauden aikana tuntui että ahdistus hävisi ja uni alkoi parantumaan ja nyt piikillä olo koko ajan parempi. Myös ASD:n liittyvä "antisosiaalisuus" on paremmin hallinnassa, motivaatio tehdä asioita koko ajan kasvaa, en ole ärtynyt ja äksy. Voisi sanoa että nyt 3,5kk korvaushoidolla oltua kaikki masennuksen kaltaiset oireet alkavat olemaan poissa ja se että palautuu on palauttanut liikuntaankin ilon. Eikä siitäkään ole haittaa, että alhaisen teston vuoksi romahtanut hemoglobiini on palautunut sieltä miehen alarajalta lähemmäksi urheilevan miehen arvoja.

Omassa tapauksessa jos minulla ei olisi ollut eturauhastulehdusta ja (yksityistä)urologia, joka oli kiinnostunut yleisemminkin terveydentilastani, olisin tällä hetkellä masentunut ja söisin masennuslääkkeitä oireisiin, jotka todellisuudessa johtuisivat helpolla lääkityksellä hoidettavasta sairaudesta. Maailmalla on yleisestikin herätty jo siihen, että erityisesti nuoria miehiä lääkitään masennuslääkeillä vaikka todellisuudessa syy on alhaisessa testosteronissa. Asiaa ei helpota yhtään se, että "normaalin" rajat on määritelty ottamalla näytteet 18-80 vuotiaista miehistä ja siinä missä se 8-12 voi vielä olla 80-vuotiaalle miehelle ok, koska keho on vähitellen tottunut hitaasti laskeneisiin arvoihin, nuorella miehellä jopa 15 kokonaistesto voi jo aiheuttaa oireita, erityisesti jos on korkea shbg ja vapaa testo suhteessa pienempi.

Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.
 
Viimeksi muokattu:
Testosteroni ei ole mikään ihmelääke masennukseen ja sen puutos on vain yksi mahdollisista syistä oireille. Mutta ehdottomasti sellainen, joka kannattaa tarkastaa. Itse olen kohtuu avoimesti puhunut tästä ja minulle selvisi hyvin nopeasti että tunnen pari muutakin, itseäni nuorempaa miestä, jotka ovat aloittaneet vastikään kanssa testosteronikorvaushoidon ja toisella oli hyvinkin pahoja masennusoireita, jotka nyt ovat aikalailla helpottaneet.

Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.
telkasta tuli juttua kanssa että monia adhd:ita tytöillä hoidetaan masennuksena.
mulle lekuri nyt meinaa että korvataan 4*0.5mg rivat 6*15mg opamoxia, saa nähdä mitenkäs teen.
vasta viikolla 44 tulee rivaa tukkuun.

Tsemppiä bro <3
 
Hyvä juttu, kiitos. onneksi hokasivat tuon.
telkasta tuli juttua kanssa että monia adhd:ita tytöillä hoidetaan masennuksena.
mulle lekuri nyt meinaa että korvataan 4*0.5mg rivat 6*15mg opamoxia, saa nähdä mitenkäs teen.
vasta viikolla 44 tulee rivaa tukkuun.

Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.
 
Tätä ketjua kun on lukenut, niin sitä voi vaan todeta olevansa siinä onnekas, että omat oireet johtuivat selkeästi elimellisestä sairaudesta ja ainakin pääosin jo helpottivat varsin yksinkertaisella lääkityksellä. Itse ehdin kahlata syviä vesiä oikeastaan alta vuoden ja todella syvällä mentiin vain ehkä 3kk ja se oli silti melko kamalaa ja tässäkin oli paljon vain fyysisiä oireita kuten unen puute. Psykologin/terapeutin lapsena, olen kyllä oppinut jo nuoresta ymmärtämään sen, miten masennus ei todellakaan ole vain saamattomuutta ja se korjataan ottamalla "itseään niskasta kiinni", kuten valittettavan moni tuntuu vieläkin ajattelevan, mutta silti tuo olo oli kyllä valaiseva kokemus eikä sitä toivo kenellekkään. Sulle vaan voin todeta että voimia ja jaksamista vaikka se onkin vähän yhtä tyhjän kanssa kuin "thoughts and prayers". Toivottavasti löytyy lääkekombinaatio, joka auttaa mahdollisimman hyvin.

Juuh, itse sain intistä 88 palkinnoksi 8kk:n jälkeen masiksen paniikkikohtaukset, keliakiat jne.
ensin kokeiltiin xanoria, sitten tuli yhdestä tabusta karmeat viekkarit, nykyään sanovat psykat ja lääkärit ettei sitä enää pitäisi määrätä.
joku kertoi että sillä on se, kerroin että otan osaa, itse en kerran aamulla ottanut mukaan kaupungille xanoria, niin iltapäivällä tuli bussilla kotiin ja kippurassa kävelin pysäkiltä kotiin, otin xanorin ja suoraan sänkyyn, kylmä hiki ja tärisin siinä horkassa tunnin..

en tiedä , kun olen käyttänyt rivaa 30vuotta niin vaihdanko opamoxiin, aika näyttää tuleeko siitä viekkareita.
ainakin seronilin ½-aika on kuukausi, kerran lopetettiin se lääkärin valvonnassa niin kuukausi sen lopetuksen jälkeen tuli fittumaisia sähköshokkeja päästä jalkoihin, huimasi karmeasti, sain itkukohtauksia kun katselin uutisia.
käväsin lekurilla, psykalla, ea-polilla "ei voi johtua seronilin lopettamisesta"
lopulta otin varastosta normi annoksen niin 2h ja kaikki oireet hävisi.

lekurit ja kaikki vaan totesi "ai se oli sitten siitä kiinni"
orion otti asian vakavasti, kyselivät tarkkaan kaikkea epostilla ja sanoivat että laittavat paketin mukana tulevaan haittalistaan nämä aivan ilolla muillekkin tiedoksi.
on se kumma kun mt lekuri ja psyka eivät uskoneet, piti itse ottaa homma haltuun, ei hemmetti :(
 
on se kumma kun mt lekuri ja psyka eivät uskoneet, piti itse ottaa homma haltuun, ei hemmetti :(
Ja sehän se on kivaa kun sairauden vuoksi muutenkin on voimaton ja pitää itse hoitaa asioita. Masennuksen kanssa varmasti melkein mahdotonta. Toki varmasti lääkäreillä on paljon potilaita, jotka kehittelevät ihan omia teorioitaan, mutta kyllä potilasta pitäisi osata kuunnella ja kyllä pitkään sairastanut potilas yleensä oppii ymmärtämään sitä kehoaan ja oloaan jo jonkin verran.

Itselläkin on hyvä esimerkki ihan fyysisestä oireista, jonka lääkäri kuittasi, että ihan muusta johtuu kuin luulet. Meinaan selkä oli todella pahana ja menin lekuriin, että nyt on just samanlainen olo kun on ollut välilevypullistuman kanssa aikaisemminkin ja lääkäri tutkii ja toteaa, että vitut on pullistumaa, liian lievät oireet (minulla selkärangan hermoilla on vähän keskimääräistä enemmän tilaa ja ne ei jää niin helposti pinteeseen) vaikka mm. välillä lähti koko jalasta tunto jne. Kuulemma vaan lihakset ihan jumissa eikä mitään muuta pielessä vaikka yritin vakuuttaa, että olen kohta 30 vuotta tämän selkän kanssa tapellut ja tunnistan kyllä milloin on jumi ja milloin pahemmin pielessä. Summa summarum: Buranaa ja sirdaludia, eikä suostunut ortopedelillä lähetettä tekemään. Ei auttanut ja olo paheni seuraavat pari viikkoa joten soittelin uudestaan yksityiselle lääkäriasemalle ja selitin siellä oireet ja myös historian selästä ja siellä olevista metallitangoista, niin sainkin suoraan ortopedille ajan. Joka lähetti oireiden perusteella heti magneettiin ja sieltä tuli tuloksena, että viidestä jäykistämättömässä lannerangan nikamassa oli kaksi kasaan mennyt välilevy, kaksi pullistumaa ja yhdessä välilevyssä halkeama... seurauksena 8kk kuntoutus.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
297 563
Viestejä
5 071 949
Jäsenet
81 343
Uusin jäsen
RandomUser123

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom