Kyllä tuo aivokemia on vaan metka homma. Söin about 15v ajan epilepsialääkkeitä, sellaisia joita on käytetty myös joissain tapauksissa mielialalääkkeinä. Niiden lopettamisen jälkeen on kahdesti puhjennut masennus, 2020 loppuvuonna ja nyt toisen kerran oireet alkoi pari viikkoa sitten. Liekkö mulla aivojen serotoniinintuotanto vaan niin huonoa, että alttius masennukseen on vahva. Nyt ollaan aloitettu lääkitystä uudelleen, saatu aika psykologille ja sitten myös psykiatrille jossain vaiheessa arvoimaan, voisiko kyse olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Raskaimmat päivät on ollu ihan hemmetin raskaita, muistakaa ihmiset hankkia apua nopeasti.
Masennus
- Keskustelun aloittaja oestrus taurus
- Aloitettu
-
- Avainsanat
- apatia itsemurha masennus melankolia mielenterveys raivo suru viha ylimielisyys
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
Pregabaliini?
Lamictal, käytetään kaksisuuntaisen masennuskausien estoon
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
arvaan, rivatril kuten mullakin?
0.5mg*4kpl / vrks:ssa, sain tingattu ihmeesti vaivalla että
"helvetti, ennen oli 7mg ja nyt tivataan ettei voi antaa 2mg:aa"
' niin nooh kun sinulla on merkintä että olet yrittänyt itsaria 40*2mg rivoilla"!
paskat, sillä vaan nukuin hyvin, jos olisin kiskonut 200kpl 600mg buranaa niin olisi ollut jotain chanssii.
se on se leima kun kerran saat itsari-leiman papruihin niin elämä muuttuu hankalaksi, tiedoksi vaan broideille!!
xanor se vasta on paska, 1.5mg otin, sitten kaupungille, enkä tiennyt vara mediä mukaan, bussissa kävelin vatsa kippurassa kotiin kramppien kanssa,
ja sänkyyn xanorin kanssa, kylmästä hiestä väristen, ja vielä jotkut idiootit määrää xanoria, !!!
Serotoniiliä hoidetaan mun mielestäni seronililla, multa ajettiin se oikea oppisesti alas,
½ aika oli kuukausi, sitten tuli
- sähköshokkeja päästä jalkoihin vähän väliä
- huimasi
- itkin solkenaan kun katsoin 22:n uutiset.
kivat sullensa.
lekuri ei ekana uskonut että seronil on vaikuttava aine, kävin ea-polilla, lääkärillä ja kaikki sanoivat "ei johdu siitä"
sitten otin varastosta 200*2mg annoksen ja oireet hävisivät
fiksut lekurit totesi "aijaah, se onkin näemmä tarpeen sinulla"
tein tiedoksi-annon orionille, oli uutta dataa, haastatteli oikein kunnolla mun viekkaireista.
t.repe
Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti
Juu. Itelle alotettiin juuri escitalopram. Sitä söin jo aiemmin ja auttoi, tein vaan sen virheen että koin "parantuneeni" enkä uusinut reseptiä. Oireet palasikin sitten puolen vuoden päästä pahempina. Nyt onkin pidempi kuuri edessä, mutta kyllä täältä noustaan.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Okei, veikkasin kun mainitsit tuon epilepsian. Itellä aloteltiin juuri tuo pregabaliini niin sillä kiinnosti
Mulla mennyt 30vuotta rivatril 2mg-0.5mg tabut, sekin on virallisesti epilepialääke.
lääkärit tahtovat siitä eroon
a) koska ei kuulemma enää tehoa masennukseen, ennen tehosi nyt ei tehoa!!!
b) reindeer spotting-leffassa kaverit veti kaljan kanssa sitä , niin tuli "huvilääke"
sen vuoksi mäntsälästä etelään et saat rivaa kuin kadulta.
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
Sitä en tainnutkaan kokeilla, yhteensä taitaa kymmenkunta lääkettä mitä oon testannu ja sitten on vaihdettu.
Joo, monesti kai näissä hoitoasioissa onkin vaikeinta löytää sopiva lääkitys. Mulla nyt on oma sairastaminen lievempää kuin valtaosalla, joten kevytkin lääkitys auttaa todella paljon. Ja oon huomannut että tän asian myöntäminen ja siitä puhuminenkin auttaa, tuntuu tavallaan et voinnin salaaminen pahentaa.
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
Se on hyvä, että saat vastetta. Hankalia hommia nää kun ovat niin yksilöllisiä. Minä en saanut vastetta edes magneetti- tai sähköhoidosta...
Saako kysyä, pääsikö sulla tilanne pikkuhiljaa pahenemaan pahaksi ennen hoitoonpääsyä, vai muuttuiko asteittain hoidosta huolimatta?
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
No itellä oli omasta mielestä maksimissaan burnis mut läheiset pisti lääkäriin. Tää tapahtu reilu 5 vuotta sit. Pääsin heti hoitoon ku työpaikalla oli kattavat vakuutukset. Siitä sitten huonontunut hoidosta huolimatta, mutta nyt tuntus et aletaa mennä parempaan suuntaan.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
tuttua juttua, tein duunia mikrotukihenkilönä koulussa 6kk 05-23 välisen ajan, tuli böörni, sitten mielenterveystoimistoon.
sain intistä paniikkikohtaukset, oli kuulkaas todella kivaa maksaa lounas ja hokasta "nyt tulee paniikkikohtaus" vienpä kaikki sika-ämpäriin
sen jälkeen omat eväät mukaan
sympatiaa sain sen verran että 6kk:n jälkeen tuli loparit, vakkari-opettajan vaimo jäi duunittomaksi niin piti saada se mun tilalle, vaikkei tiennyt ethernet-verkoista mitään.
kirveli kovasti että vai näinkö sitä mennään toisten edelle suku-tilillä
Itselläni on kanssa escitalopram. Valitettavasti ei tunnu vaikuttavan ollenkaan, vaikka annostusta nostettiinkin. Lopettaakaan en uskalla, joten näillä mennään.
- Liittynyt
- 28.10.2021
- Viestejä
- 106
En tiedä kauanko olet syönyt sitä ja käytätkö esim. alkoholia, mutta jos lääkkeestä ei saa vastetta niin uudestaan vaan rohkeasti yhteyttä sua hoitavaan tahoon. Siihen voi ottaa toista lääkettä rinnalle tai vaihtaa lääkettä jne. Kuten aikasemmin sanottua, nää on tosi yksilöllisiä ja joskus sen oikean lääkkeen löytäminen on todella hankalaa. Joskus pitää osata ite vaatia riittävästi, mikä on taas hankalaa kun on masentunut ja ei jaksais yrittää edes aloittaa. Mut itse ei pidä tehdä muutoksia lääkitykseen ilman lääkärin ohjeita.
Mulla on ollut kanssa 20mg escitalopram. Saattoi olla jotain 2 vuotta tai pitempäänkin. Escitalopram vaihdettiin kumminkin venlafaxiniin, joka voi olla 75mg-300mg (kun maksimiannos on 375mg).
Sekin tuli mieleen, että jos venlafaxin, joka pitäisi olla tehokkain, ei kunnolla auta. Niin rinnalle voisi lisätä pienen määrän psykoosilääkettä. Joku esimerkkinä, niin 7.5mg-15mg abilify.
Tuon escitalopramin rinnalle voisi ottaa esim voxran (masennuslääke sekin).
Tosiaan aivan oikein hoitavaan tahoon yhteyttä ja kysellä, että mikä auttaisi, kun se escitalopram ei auta. Eli hyvät ohjeet tuli jo. Mulla itsellä ei ole ollut enää vuoteen omaa lääkäriä, mutta nyt on ilmankin pärjännyt. Esim sähköhoitoa oli 12 kertaa jonain vuonna. Eikä nuo lääkkeetkään onneksi elämää haittaa, ei ainakaan omalla kohdalla liikaa.
Viikko saikkua takana, koko sen ajan syönyt escitalopramia ja nyt on 2 päivää jo takana niin, että pystyy hallitsemaan omia ajatuksiaan aika selkeästi. Tämä tuntuu tässä vaiheessa jo hyvälle, vaikka olo on mitä on 
Maalle pariksi päivää keräämään voimia vanhempien seuraan.
Maalle pariksi päivää keräämään voimia vanhempien seuraan.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Hyvää pääsiäistä.
tosin monelle pakolliset pyhät ovat todella karmeita hetkiä.
itsekin aikoinaan intissä saadut paniikkikohtaukset + masikset
tukehtuivat suuhunsa perjantaina, sen jälkeen oli vkl
pu eikä kukaan vastannut puhelimeen.
vieläkin perjantaissa 16:00:n maissa on paha ja pelokas olo, että virastot ja hoitajat eivät vastaa phoneen ja kuolen yksin
ei kivaa.
tsemppiä kaikille <3
tosin monelle pakolliset pyhät ovat todella karmeita hetkiä.
itsekin aikoinaan intissä saadut paniikkikohtaukset + masikset
tukehtuivat suuhunsa perjantaina, sen jälkeen oli vkl
pu eikä kukaan vastannut puhelimeen.vieläkin perjantaissa 16:00:n maissa on paha ja pelokas olo, että virastot ja hoitajat eivät vastaa phoneen ja kuolen yksin
ei kivaa.
tsemppiä kaikille <3
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 422
Popsin muutamia kuukausia duloksetiinia avioeron jälkeen.
Kuukausi sitten ajattelin että koska kunto on jo tarpeeksi hyvä niin päätin (varoituksista huolimatta) lopettaa niiden syömisen, ihan seinään tietysti.
En suosittele, yksi viikko meni niin että töistä lähtiessä olisin vaan halunnut mennä motarille ja ajaa rekkaa päin, vaikken alunperin edes ollut itsetuhoinen.
Hommaa helpotti kun tiesi mistä se johtui ja pystyi sitä kautta hallitsemaan tuntemuksia, lisäksi aika kovaa päänsärkyä ja satunnaisesti meinasi maisemakin pimetä.
Kuukausi sitten ajattelin että koska kunto on jo tarpeeksi hyvä niin päätin (varoituksista huolimatta) lopettaa niiden syömisen, ihan seinään tietysti.
En suosittele, yksi viikko meni niin että töistä lähtiessä olisin vaan halunnut mennä motarille ja ajaa rekkaa päin, vaikken alunperin edes ollut itsetuhoinen.
Hommaa helpotti kun tiesi mistä se johtui ja pystyi sitä kautta hallitsemaan tuntemuksia, lisäksi aika kovaa päänsärkyä ja satunnaisesti meinasi maisemakin pimetä.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Eilen oli kerholla vertaistuki-henkilö, jutteli yksinäisyydestä.
jotenkin särähti pahasti korvaan.
kaverin kanssa otettiin kahvit ja mentiin toiseen huoneeseen ja kirottiin.
ystäviä saa jos haluaa.
siksi toisekseen, miksi nämä ihme terapeutit aina kaivelee jo umpeen menneitä kipeitä haavoja uudestaan puukolla auki?
meille molemmille tuli kaverin kanssa hemmetin paha olo-olla, kun kaivellaan muutenkin ikäviä asioita.
se täti tulee parin viikon päästä uudestaan, jos jatkaa samaa niin mennään taas ton fiksun kivan kaverin kanssa toiseen huoneeseen
vaikka pelaa skibboa.
En oikein snaijaa, että miksi pitää olla 24/7 repimässä huonot-pahat vahvat tunteet uudestaan auki, ei ole ihmisen juttua tämmöinen :;(
jotenkin särähti pahasti korvaan.
kaverin kanssa otettiin kahvit ja mentiin toiseen huoneeseen ja kirottiin.
ystäviä saa jos haluaa.
siksi toisekseen, miksi nämä ihme terapeutit aina kaivelee jo umpeen menneitä kipeitä haavoja uudestaan puukolla auki?
meille molemmille tuli kaverin kanssa hemmetin paha olo-olla, kun kaivellaan muutenkin ikäviä asioita.
se täti tulee parin viikon päästä uudestaan, jos jatkaa samaa niin mennään taas ton fiksun kivan kaverin kanssa toiseen huoneeseen
vaikka pelaa skibboa.
En oikein snaijaa, että miksi pitää olla 24/7 repimässä huonot-pahat vahvat tunteet uudestaan auki, ei ole ihmisen juttua tämmöinen :;(
Näin ihan täysin ulkopuolisen korviin kuulostaa kyllä vähän siltä, että vaikka kunto oli mielestäsi "tarpeeksi hyvä", jollain alitajuisella tasolla halusit ehkä kuitenkin itseäsi satuttaa tai jostain "rankaista", koska tieten tahtoen lopetit lääkityksen seinään, riskit tietäen. Toivon tietysti olevani mutuilussani mahdollisimman väärässä, ja toivottavasti olo on parempi tänään.
Minä viihdyn omissa oloissani ja väsyn tosi herkästi ihmisten seurassa, kun koen, että annan itsestäni muille energiaani, aktiivista läsnäoloani ja aikaani, mutta ei tunnu, että saan heiltä mitään takaisin. Sen sijaan, että sosiaalinen kanssakäyminen antaisi lisää virtaa, lähden kohtaamisista yleensä aina takki tyhjänä (= olen aika ääripään introvertti). Mulle on hankalaa se, että mielenterveysasioissa aina korostetaan sitä sosiaalisen kanssakäymisen merkitystä ja ihmissuhteita. Joka välissä ollaan puskemassa ihmisten seuraan ja puhumaan muiden kanssa jne. Joo, sopii varmaan niille, joita yksinäisyys ja eristyneisyys vaivaa, mutta minunkaltaisilleni, joille yksinolo on lähestulkoon elinehto ja varsin miellyttävää normaalissa arjessa, se on tosi turhauttavaa ja ahdistavaa.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 422
Näin ihan täysin ulkopuolisen korviin kuulostaa kyllä vähän siltä, että vaikka kunto oli mielestäsi "tarpeeksi hyvä", jollain alitajuisella tasolla halusit ehkä kuitenkin itseäsi satuttaa tai jostain "rankaista", koska tieten tahtoen lopetit lääkityksen seinään, riskit tietäen. Toivon tietysti olevani mutuilussani mahdollisimman väärässä, ja toivottavasti olo on parempi tänään.
On se pari viikkoa jo taas ollut parempi, toi lopettaminen ehkä enemmän liittyy siihen että olen luonnostaan niin impulsiivinen.
Kun olo alkoi olemaan parempi niin halusin tietysti HETI eroon sivuvaikutuksista, mikä ei mennyt ihan maaliin.
En tosin ole ihan vielä niin valmis että voisin järkevästi arvioida alitajuisia juttujakaan
Harva osaa kovin hyvin alitajuisia juttuja järkevästi arvioida - varsinkaan omiaan. Tänään just selitin jotain puhelimessa psykiatrille kun verikokeista piti soitella, ja se totesi siinä puoli-itsekseen, että "kyllä, ajatusvääristymiä tuntuu vielä olevan, terapia voisi olla hyödyksi". Minä siinä mielessäni vain, että "aijjaa... 0.o"
Tänään just selitin jotain puhelimessa psykiatrille kun verikokeista piti soitella, ja se totesi siinä puoli-itsekseen, että "kyllä, ajatusvääristymiä tuntuu vielä olevan, terapia voisi olla hyödyksi". Minä siinä mielessäni vain, että "aijjaa... 0.o"
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 1 422
Oma todellisuus on oikea siihen asti että joku osoittaa sen vääräksi
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Harvinaisen positiivinen olotila, ulkona kaunis viileä tuulonen sekä aurinkoa soolaa ½ pilvien välistä.
huomenna hammaslääkäriin vuositarkastukseen 09:30, sitten kauppaan.
vaikka putkiremppa tulossa 3-5vuoden päästä ei huolta huomisesta.
kivaa kun kerrankin on kivaa <3
Hyvää tiistaita kaikille.
huomenna hammaslääkäriin vuositarkastukseen 09:30, sitten kauppaan.
vaikka putkiremppa tulossa 3-5vuoden päästä ei huolta huomisesta.
kivaa kun kerrankin on kivaa <3
Hyvää tiistaita kaikille.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 2 807
Tämä olisi voinut olla aivan hyvin allekirjoittaneen kirjoittama. Itse taltutin parisen vuotta sitten työperäisen keskivaikean masennuksen ja toistaiseksi mennyt aika hyvin. Viimeiset parisen kuukautta ovat menneet kotiremontin parissa ja oma jaksaminen alkaa olemaan taas äärirajoilla kun sitä omaa aikaa ei ole ollut totutusti entiseen tapaan. Masennuksen oireita ei kuitenkaan ole ollut ja onneksi itse remonttikin alkaa olemaan loppusuoralla. Sen mitä itse opin aiemmasta vaikeasta elämän jaksostani on se että olen hyväksynyt itsessäni tuon ääripään introvertteyden. Uskallan myös myöntää sekä sanoa ihmisille aiempaa suoremmin enempi omista tuntemuksistani sekä suhtaudun työtäni kohtaan hieman rennommin. Kun sairastuin luin tätä keskustelua päivittäin ja vaikken osallistunutkaan itse keskusteluun, opin täältäkin myös paljon ja siitä kaikille suuri kiitos että olette rohjenneet avautua täällä omista kokemuksistanne. Jaksamisia kaikille menneille, nykyisille sekä tuleville kirjoittajillekin, elämä lopulta voittaa kun yrittää edes alkaa näkemään niitä positiivisia asioita elämässään, vaikkakin sitten aluksi ihan vain pieniäkin.
Heh, sama. Itsellä samoin keskivaikea masennus traumaattisin piirtein - vaikea loppuunpalaminen töissä joitakin vuosia sitten. (Ilmeisesti sen verran paha loppuunpalaminen, että tuo maininta traumoista pistettiin diagnoosin yhteyteen.) Mulla meni alun perin se kriisihoito pieleen ulkomailla tuolloin asuessani. Sain pyytämällä 1 VIIKON sairaslomaa (kun en tiennyt loppuunpalamisesta mitään enkä osannut/kehdannut pyytää enempää...). Työnantajalta tukea tuli juuri tasan se 'ei yhtään'*, ja samalla myös uskoin lääkäriäni, joka kehotti olemaan irtisanoutumatta. Ja siinä kun käytännössä uupumus pitkittyi vuosien mittaiseksi (olin romahduksen jälkeen töissä vielä "normaalisti" noin 4 vuotta), en tiedä pystyykö sen jälkiä koskaan karistamaan. Stressinsietokyky on tätä nykyä nolla, mikä on aika hankalaa missä tahansa työssä. Vaikea käsittää, miten sitä joskus veti säännönmukaisesti 60-90-tuntisia viikkoja, matkusti työn takia mannerten välillä ja venyi viikonloppuihin ja iltoihin, kun nyt ei onnistuisi edes puolet siitä. Suomeen palattuani masennusoireet palasivat jossain vaiheessa ja keskustelin täällä suomalaisen psykologin kanssa kun tilanne taas kriisiytyi viime vuonna. Sanoi, että täällä mulle olis tullu 6 kk sairaslomaa samassa tilanteessa. Se pisti ajattelemaan, että kuinka helvetillisen huonosti asiat omalla kohdalla tuolloin menivätkään. Mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo. Menen päivä kerrallaan ja koetan olla suurempia tulevaa murehtimatta.
Joskus elämässä sattuu niin isoja asioita, että on olemassa ihminen ennen tuota tapahtumaa ja ihminen tuon tapahtuman jälkeen. Loppuunpalaminen oli mulla tuo käännekohta. Kuten sanoit, sitä suhtautuu eri tavalla itseensä ja ympäristöönsä kuopan pohjalla käymisen jälkeen.
* Paitsi että yrityksessä oli käytäntö, että jos työpäivä toimistolla venyi yli klo 23.00 (= 5,5 tuntia palkatonta ylityötä per päivä), työpaikka kustansi taksin kotiin. Jee.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Huomenta, viileä ilma vaikka toukokuu ja kirkas aurinkopäivä.
Onneksi olen saanut muuta tekemistä niin en aina sure tulevaa 3-5vuoden päässä olevaa putkiremppaa ja muuttoa poies 32vuoden jälkeen .
Pitäkää itsestänne huolta, harva muu pitää Teistä huolta <3
Onneksi olen saanut muuta tekemistä niin en aina sure tulevaa 3-5vuoden päässä olevaa putkiremppaa ja muuttoa poies 32vuoden jälkeen .
Pitäkää itsestänne huolta, harva muu pitää Teistä huolta <3
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Aikas vaarallista menoa on, suosittelisin syömään wanhoja tuttuja lääkkeitä ja sitten soittamaan hoitsu-lekurille että ei perkele tule mitään, pidetään vaan vanhat sekoan näiden uusien kanssa, näin minä olen tehnyt. tsemppiä-
- Liittynyt
- 14.02.2018
- Viestejä
- 423
Sosiaalisten tilanteiden pelko ei vain luovuttanut Sertralinista huolimatta. Lääkkeen lisääminen aiheutti vain tiettyjen pelkojen pahenemisen, mikä teki elämästä välillä helvetin. Samaan aikaan alkoi toinen sairaus ilmenemään ja siihen otin toista lääkettä. Huomasin että tämä lääke+Sertralin veivät sosiaalisten tilanteiden pelon pois. Se oli positiivinen yhteisvaikutus. Negatiivisena yhteisvaikutuksena nuo lääkkeet väsyttävät pirusti, ei mene kuin 2-3 tuntia niin pitää mennä nukkumaan.
Psykiatri määräsi jo Ketinopiriä tuohon sos. tilanteiden pelkoon mutta en sitä hakenut apteekista. Ei tuota lääkettä ole edes suunniteltu näihin pelkotiloihin.
Nyt on parempi olo ja jos syksyllä pääsee vapaaehtois töihin niin olo vain paranee.
Psykiatri määräsi jo Ketinopiriä tuohon sos. tilanteiden pelkoon mutta en sitä hakenut apteekista. Ei tuota lääkettä ole edes suunniteltu näihin pelkotiloihin.
Nyt on parempi olo ja jos syksyllä pääsee vapaaehtois töihin niin olo vain paranee.
Tuo lääkkeiden kanssa temppuilu on mulle ihan uutta ja omituista. Näyttää sinunkin ^ juttusi perusteella aika sattumanvaraiselta loppujen lopuksi, miten mikäkin vaikuttaa juuri sinuun ihmisenä. Mulla koko ikä mennyt pääosin ilman mitään pitkäaikaisempia reseptilääkkeitä (en laske antibioottikuureja tähän). Masennuslääkkeiden lisäksi ei ole ollut mitään muuta. Mutta nyt alkoi ihan toiseen vaivaan reseptilääke muutama viikko sitten ja yleiskunto romahti pelottavan nopeasti. Eikä mitään käsitystä, johtuuko noista lääkkeistä vai ihan jostain muusta. (Vai johtuuko vaikkapa vain ihan siitä, että masennus on jyrännyt normaalia enemmän tässä nyt muutaman viikon myös?) Sydänfilmi oli OK, joten ei tässä nyt muuta kuin jatkaa uuden reseptilääkkeen ottamista ja katsoa miten rupeaa menemään, kun sen vaikutus ilmeisesti löytää uomansa 1-2 kuukauden aikana vasta. Mutta tuntuu ihan oudolta olla tämmöisessä tilanteessa, kun tosiaan ei ole elämässään tottunut napsimaan kehoon vaikuttavia lääkkeitä säännönmukaisesti.
Hienoa, että kohdallasi löytyi sos. tilanteisiin helpottava yhdistelmä, vaikka vähän vahingossa!
Hienoa, että kohdallasi löytyi sos. tilanteisiin helpottava yhdistelmä, vaikka vähän vahingossa!
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Päivää, kyllähän oli raju viikko tossa.
ensin masennuin kun esim. facessa on vain 7 ns. ystävää.
sitten kaikki kaatui päälle, tahdoin vain kuolla, hyvä etten vetänyt ranteita auki.
Sitten onneksi katselin netti-telkasta juniori-sarjaa 4h putkee ja olo oli kuin taivaassa.
Eniten suututtaa koko masiksessa juuri tämä, eikä kukaan edes psyka voi mitään, että ensin tahtoo kuolla veke
sitten 15s:n päästä olo on kuin maailmanvaltijaalla...
Lääkärit ja psykat vaan toteavat "ei ole olemassa onnellisuus-pilleriä"
esim. mulla opamox, rivatril ne väsyttää jos otan enemmän, en minä tahdo mennä nukkumaan keskellä päivää.
höh.
Hyvät jussit kuitenkin kaikille <3
ensin masennuin kun esim. facessa on vain 7 ns. ystävää.
sitten kaikki kaatui päälle, tahdoin vain kuolla, hyvä etten vetänyt ranteita auki.
Sitten onneksi katselin netti-telkasta juniori-sarjaa 4h putkee ja olo oli kuin taivaassa.
Eniten suututtaa koko masiksessa juuri tämä, eikä kukaan edes psyka voi mitään, että ensin tahtoo kuolla veke
sitten 15s:n päästä olo on kuin maailmanvaltijaalla...
Lääkärit ja psykat vaan toteavat "ei ole olemassa onnellisuus-pilleriä"
esim. mulla opamox, rivatril ne väsyttää jos otan enemmän, en minä tahdo mennä nukkumaan keskellä päivää.
höh.
Hyvät jussit kuitenkin kaikille <3
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Nyt olen hieman hittaalla.
opamox ja rivat ovat kortilla, niin korjaan tilannetta kaverin virusta tuomalla hartwallin lonkerolla 30e/case.
3kpl. ja rentouttaa, rivatril ja opamox niin nukuttaa vaan, en minä hemmetti tahdo 14:n aikaan mennä koisimaan.
muita alkon käyttäjiä forumilla ?
opamox ja rivat ovat kortilla, niin korjaan tilannetta kaverin virusta tuomalla hartwallin lonkerolla 30e/case.
3kpl. ja rentouttaa, rivatril ja opamox niin nukuttaa vaan, en minä hemmetti tahdo 14:n aikaan mennä koisimaan.
muita alkon käyttäjiä forumilla ?
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Päivää, Lauantai ehtoota, jussi-päivää.
pitää kirjoittaa jonnekkin, jollekkin.
tuntuu että pitkät vapaa-ajat kotona sekoittaa pään.
on paha funtsailla liikaa=liikaa joutoaikaa.
sitten lonkero saa valtaa, kaverilta ostin 24backin 30e:lla, niin ei mitään rajaa, ennen meni yksi ruuan kanssa, nyt menee 4-7 vrk:ssa.
ei hyväke, mielummin en osta, ja ostan sitten tölkin viikonloppuna marketista 5e:lla, ei sekään ole oikein taloudellista.
paniikki saa valtaa, tuntuu että mitä mä teen kun tulee putkiremppa 3-5vuoden sisällä? miten mun psyyke suhtautuu muuttoon 32vuoden jälkeen?
mun elämä oli 32vuotta sitten aivan tanan toisenlainen, nyt taas sitten muutto evakkoon, tulen varmaankin psykoosiin
sitten kun ei ole ketään kelle kertoa masiksesta, paniikeista, heti leimataan "ai, hullu mikä hullu, mielisairas"
sitten on 14vuotta vanha dogi, miten suhtaudun 12vuoden jälkeen sen poismenoon? sekoanko vai mitä?
liikaa muuttujia, ja tietysti, olen kuten monet nykyään ilman hoitosuhdetta.....
en murehdi liikoja, muutto on sitten kun on murehditaan sitä sitten, ehkä jos luoja suo pääsen sadan metrin päähän evakkkoon joka kestää vuoden.
jos paska säkä on niin 10km:n päähän ns. kotikonnuiltaan, eikä asiaa helpota että vuoden päästä pääsen sitten takaisin, huokaus.
Kohta tulee kerholla heinäkuun lomat, kk:n ilman mitään paikkaa minne mennä, saa nähdä miten rapajuoppo olen sen jälkeen
mites muut?
pitää kirjoittaa jonnekkin, jollekkin.
tuntuu että pitkät vapaa-ajat kotona sekoittaa pään.
on paha funtsailla liikaa=liikaa joutoaikaa.
sitten lonkero saa valtaa, kaverilta ostin 24backin 30e:lla, niin ei mitään rajaa, ennen meni yksi ruuan kanssa, nyt menee 4-7 vrk:ssa.
ei hyväke, mielummin en osta, ja ostan sitten tölkin viikonloppuna marketista 5e:lla, ei sekään ole oikein taloudellista.
paniikki saa valtaa, tuntuu että mitä mä teen kun tulee putkiremppa 3-5vuoden sisällä? miten mun psyyke suhtautuu muuttoon 32vuoden jälkeen?
mun elämä oli 32vuotta sitten aivan tanan toisenlainen, nyt taas sitten muutto evakkoon, tulen varmaankin psykoosiin
sitten kun ei ole ketään kelle kertoa masiksesta, paniikeista, heti leimataan "ai, hullu mikä hullu, mielisairas"
sitten on 14vuotta vanha dogi, miten suhtaudun 12vuoden jälkeen sen poismenoon? sekoanko vai mitä?
liikaa muuttujia, ja tietysti, olen kuten monet nykyään ilman hoitosuhdetta.....
en murehdi liikoja, muutto on sitten kun on murehditaan sitä sitten, ehkä jos luoja suo pääsen sadan metrin päähän evakkkoon joka kestää vuoden.
jos paska säkä on niin 10km:n päähän ns. kotikonnuiltaan, eikä asiaa helpota että vuoden päästä pääsen sitten takaisin, huokaus.
Kohta tulee kerholla heinäkuun lomat, kk:n ilman mitään paikkaa minne mennä, saa nähdä miten rapajuoppo olen sen jälkeen
mites muut?
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
sitä muut näemmä, hiljainen on kylätie.
3vrk meni 1prk lonkeroo per vrk. nyt saa luvan riittää.
lomat alko niin korkkasin kaikki viimeiset 7, aamulla karmea hedari.
nyt saa luvan kyllä olla, ei ihmisen aina tarvitse juopotella, tosin nyt oli loman alku, sitä "juhlistin" olevinaan..
huomenna kaverin kanssa junalla hesaan käymään, ottelen vähäsen kännyllä kuvia, toivottavasti ei vettä sada.
halpa reissu, ruokineen 30e.
junat 12e, ratikkalippu yx ja 13e safkat.
homma saletti, pääsee vähäsen liikenteeseen ja näkee muistakin ihmisiä, tekisi mieli ottaa maski mukaan varmuudeksi.
mutta kun ollaan melkein koko ajan sisällä niin ei sitä paljoa otettaisi veke, ja hikoilee niin näkee että ottaako ollenkaan mukaan sitten.
luojalle kiitos meni pilveen kunnolla ja lupasi ukkosta, hyvä näin, pitää kait mennä hakee pieni sontsa, ei ole kuin karmean isoja, mutta nehän ovat parraimmat...
Kesä on monelle masentuneelle pahaa aikaa, kaikki paikat kiinni jne.
koittakaas jaksaa <3
3vrk meni 1prk lonkeroo per vrk. nyt saa luvan riittää.
lomat alko niin korkkasin kaikki viimeiset 7, aamulla karmea hedari.
nyt saa luvan kyllä olla, ei ihmisen aina tarvitse juopotella, tosin nyt oli loman alku, sitä "juhlistin" olevinaan..
huomenna kaverin kanssa junalla hesaan käymään, ottelen vähäsen kännyllä kuvia, toivottavasti ei vettä sada.
halpa reissu, ruokineen 30e.
junat 12e, ratikkalippu yx ja 13e safkat.
homma saletti, pääsee vähäsen liikenteeseen ja näkee muistakin ihmisiä, tekisi mieli ottaa maski mukaan varmuudeksi.
mutta kun ollaan melkein koko ajan sisällä niin ei sitä paljoa otettaisi veke, ja hikoilee niin näkee että ottaako ollenkaan mukaan sitten.
luojalle kiitos meni pilveen kunnolla ja lupasi ukkosta, hyvä näin, pitää kait mennä hakee pieni sontsa, ei ole kuin karmean isoja, mutta nehän ovat parraimmat...
Kesä on monelle masentuneelle pahaa aikaa, kaikki paikat kiinni jne.
koittakaas jaksaa <3
- Liittynyt
- 13.08.2019
- Viestejä
- 2 985
Onko normaalia jos ei kiinnosta ihmissushteet?
Minua ei kiinnosta hyvän päivän tutut, ei kaverit, ei työkaverit, ei ystävät, ei kaupan kassat.
Hoidan vain välttämättömän rupattelun esim. kassalla hei moi, oliko tuotteessa väärä hinta yms. Olen äärimmäisen yksinäinen ja arvostan sitä.
Ei kiinnosta puhelimessa puhuminen, eikä edes viestittely, haluan että ihmiset jättävät minut rauhaan!
Tuo ihmissuhteet ei kiinnosta on masennusdiagnoosin yksi oreista, joten pitäisikö huolestua?
En tunne olevani masentunut, ihmissuhteet eivät vain kiinnosta minua.
Minua ei kiinnosta hyvän päivän tutut, ei kaverit, ei työkaverit, ei ystävät, ei kaupan kassat.
Hoidan vain välttämättömän rupattelun esim. kassalla hei moi, oliko tuotteessa väärä hinta yms. Olen äärimmäisen yksinäinen ja arvostan sitä.
Ei kiinnosta puhelimessa puhuminen, eikä edes viestittely, haluan että ihmiset jättävät minut rauhaan!
Tuo ihmissuhteet ei kiinnosta on masennusdiagnoosin yksi oreista, joten pitäisikö huolestua?
En tunne olevani masentunut, ihmissuhteet eivät vain kiinnosta minua.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Minulla todettiin alussa sama, skitsoidi persoonallisuus.
viihtyy sairaalloisen hyvin yksin.
syy= ïsäpuoli jonka velkojen takia muutettiin peruskouluaikana 8 kertaa, ei siinä kerennyt paljoa kavereita saamaan.
kateeksi käy he, jotka voivat muistella "oltiin samalla luokalla 1-9:ään ihanaa aikaa" nähdä toisen kasvavan,
hemmetin kateeksi käy
Mulla aivan sama. Allekirjoitan joka ikisen sanan, jonka kirjoitit. (Paitsi että mulla tulee masennusoireilua enemmän tai vähemmän.)
Joskus nuorempana kaikenmaailman nettitestejä tehdessä tuli skitsoidi persoonallisuus esille, mutta jätin sen tuolloin omaan arvoonsa. Nyt pari vuosikymmentä myöhemmin siitä kun lukee, niin osuu kyllä edelleen kohdalleen. Mutta ei siis ole mitään virallista skitsoidisen persoonallisuuden diagnoosia mulla (ainakaan vielä) - masennusdiagnoosi kyllä löytyy. Ja siitä pääsinkin "omissa tutkimuksissani" sitten usein päällekkäiseksi menevän autismikirjon pariin, vasta ihan nyt viime viikkoina, koska sieltä löytyy sosiaalisen kanssakäymisen "ongelmia" myös.
Oon tässä pari päivää sitten ottanut lukuun kirjan "Women and Girls with Autism Spectrum Disorder: Understanding Life Experiences from Early Childhood to Old Age" (by Sarah Hendrickx, foreword by Judith Gould). Noin 15 % kirjasta vasta luettuna, mutta hemmetti soikoon, kun osuu moni asia kohdalleen. Luen tässä nyt kirjan kesän aikana ja pistän vähän asioita kirjoittamalla ylös. Mulla on uuden psykologin kanssa tapaaminen elokuussa. Tiedä vaikka tässä pitäisi ruveta tutkimaan autismispektrumin mahdollisuutta mun kohdalla myös. Se saattaisi nimittäin selittää mun välinpitämättömyyttä sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteisiin. Ja loppujen lopuksi selittää masennusoireilunkin - ja itse asiassa myös ainakin osittain vakavan työuupumuksen.
Kirjassa oli kohta, joka suurin piirtein räjäytti mun tajunnan:
Oikeasti, jos mun työuupumus olikin ainakin osittain sitä, että kerta kaikkiaan väsyin teeskentelemään työpaikalla olevani sosiaalisten suhteiden kohdalla ns. "normaali"? Oon nimittäin tässä vaiheessa siinä pisteessä, että en jaksaisi teeskennellä enää yhtään. Ja koen siitä huonoa omaa tuntoa (mikä puolestaan sitten käynnistää niitä masennusoireita). Eilen 4 lapsuudenystävää viestittelivät - meillä on tapana nähdä porukalla muutaman kerran vuodessa. Mulla meni melkein 8 tuntia, että kykenin vastaamaan niille, että mulle sopii ensi perjantai myös. OON TUNTENU NE NAISET KOKO ELÄMÄNI. MIKSI HELVETISSÄ MUA EI KIINNOSTA NÄHDÄ NIITÄ MUUTAMAA KERTAA VUODESSA??? Ongelma on todellakin minun, ei heidän. Toukokuun alussa (vai huhtikuun??) kaveri/entinen työkaveri ulkomailta lähetti ääniviestin pitkästä aikaa. En oo vieläkään kyennyt vastaamaan sille. Ja haluan kyllä - on vain jotenkin niin ylitsepääsemättömän iso urakka ruveta vääntämään kaverille viestiä. Että joo. Sama homma siis täälläkin päässä. En ole ihan "normaali", mitä ihmissuhteisiin tulee. Sinänsä aika uskomatonta, että kaverit jaksavat edelleen, vuosienkin jälkeen roikottaa kuitenkin minua mukanaan...
finWeazel
Tukijäsen
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 13 050
Mulla on todella introvertti luonne ja ihmisten kanssa oleminen syö energiaa. Hyvin harvan kaverin kanssakaan voi olla niin, että akut latautuisivat. Työpaikalla oli pakko olla ihmisihminen. Työ söi kaiken sosiaalisen jaksamisen. Eipä tota oikeat kaverit ja työkaverit tajunneet miksi, kun kieltäydyin viikonloppuna muita tapaamasta tai jätin työpaikan pippalot väliin. Viikonloput olivat ainoata aikaa missä sai omat akut ladattua seuraavaa työviikkoa varten.
Työhommat kun lopetin niin sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet kovasti. Nyt kun ei tarvi olla energiavampyyrien kanssa niin hyvin mieluusti hengaa kavereiden kanssa ja on tullut myös tehtyä uusia kavereita harrastusten parista. Maailma muuttui ihan erilaiseksi, kun työpaikan jengi ei ime energiaa.
mindfullness ja hengitysharjoituset ovat hyvä juttu auttamaan palautumista.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 14.02.2018
- Viestejä
- 423
2011-2021 meni ilman mitään ongelmia pelkän Sertarlinin kanssa mutta tämä vuosi on sitten saatu tapella sosiaalisen tilanteiden pelon kanssa. Sertralin ei tuntunut vaikuttavan siihen mitään vaikka annosta nostettiinkin.
Oli aivan perseestä tuo lääkeannoksen vaihtelu ja kokeilu mutta onneksi löysin nyt vaikuttavan coctailin.
- Liittynyt
- 14.02.2018
- Viestejä
- 423
Aivan normaalia. Itse olen harrastuksissa yksin ja pidän siitä. Kaupassa käyn vain hakemassa välttämättömän ja puhun sen mitä tarvii kun sanon moro tai kysyn neuvoa.
Kalastus ja valokuvaus on mahtavia yksin. Töissäkin toivon jonkunlaista yksinäisyyttä mutta en kuitenkaan halua olla täysin yksin siellä.
Olen tykännyt käydä kirjastossa pari kertaa viikossa. Siellä lehtilukusalissa ei ole paljon ketään niin saan olla rauhassa mutta tarvittaessa voin höpötellä virkailijan kanssa jos tulee liian yksinäistä.
Taas itsetuhoiset ajatukset valtaa mielen: Mietin, et voidaanko mua rankaista sen takia, et perseilin intissä liikaa. Rangaistus on se, et en ikinä löydä parisuhdetta, vaikken täysin ymmärrä mekanismia. Jos näin on, ni mun kantsis tehdä protestina itsari. Vai oisko parempi elää ja kärsiä rangaistus? Itsari vois aiheuttaa sen, et perseilystä ei rangaistais muitakaan ja Puolustusvoimat rapautuis.
Nykyään kuitenkin ymmärrän, et on hyvä asia, et suomella on Puolustusvoimat. Joku ratkaisu pitäis kuitenkin keksiä, et mun ei tarttis ajoittain ajatella näin. Näen, että noiden asioiden välillä ei ole syy-seuraus -suhdetta, eikä varmaan korrelaatiota. Silti asia tuntuu todelliselta.
En tiiä, onks tos mitään järkeä, mut ehkä tän kirjoittaminen auttaa.
Nykyään kuitenkin ymmärrän, et on hyvä asia, et suomella on Puolustusvoimat. Joku ratkaisu pitäis kuitenkin keksiä, et mun ei tarttis ajoittain ajatella näin. Näen, että noiden asioiden välillä ei ole syy-seuraus -suhdetta, eikä varmaan korrelaatiota. Silti asia tuntuu todelliselta.
En tiiä, onks tos mitään järkeä, mut ehkä tän kirjoittaminen auttaa.
- Liittynyt
- 28.12.2016
- Viestejä
- 2 866
Tiedän, jollekkin kertominen auttaa. tsemppiä.
itsellä samaa, mietin että "olisi kiva käydä intti uudestaan oikein tsempin kanssa"
katselin vähän aikaa sitten kursseja mutta eivät sovellu, koska ovat viikonlopun ja on sellaiset sairaudet että ei saa väsyä liikaa, kuulemma siellä oltiin sitten nukuttu vain 4h/vrk:ssa, kaikki mennään pilaamaan.
itse pääsen itsari-ajatuksista eroon nukkumalla ja funtsaamalla että tämä on sellainen lahja tämä elämä jota ei edes Bill Gates saa millään maailman rahoilla, siksi pidän siitä kiinni..
Jatka vaan kirjoittelemistä,
ps. itse aikoinaan suunnittelin viimeistä piirtoa myöten miten tehdä itsari ja miten varmistaa ettei jää metsään ruumis mätänee jemmaan.
Hyvää viikonloppua Siulle <3
finWeazel
Tukijäsen
- Liittynyt
- 15.12.2019
- Viestejä
- 13 050
Ei universumi välitä. Ei kukaan ole niin tärkeä, että tuollaisesta näkymättömän käden toimesta rankaistaisiin. Ihan kuten ei jotku mun jalkaan valitsemat sukat vaikuta kalaonneen tai suomen mm-kisamenestykseen. Mutta ehkä, jos kuvittelee jonkun rankaisevan niin voi alitajuisesti toimia niin, että tulee paskaa tuulettimeen.
Kiitos tästä. Tota alitajuista toimintaa mä itsekkin vähän pelkään. Jotenkin, et yrittää näyttää asian todeksi, et niin tosiaan on, ja voi sanoa sit, et niin on. No, onneks on terapia hakusessa, ku ne varmaan ymmärtää tota mun "taikauskoa". Se on kuitenkin rasittavaa, ku joutuu välillä kelailemaan tollasia, tai jotain muita pakkoajatuksia, tai miksi niitä nyt pitäisi kutsua edes.
Tää on kyl hyvä idea. Ainut vaan, et mul on lääkitys (psykoosin esto), eikä ne varmaan ota sinne, jos on ollut psykoosissa kerran. Käyn kuitenkin töissä normisti yms. Toi ois ollut niin hyvä katharsis.
Uutiset
-
Video: Testissä Nuphy Air75 V2 & Halo75 V2
14.1.2026 11:18
-
HYTE esitteli CES-messuilla näyttävää uutta prototyyppikoteloa
13.1.2026 21:02
-
Thermaltake toi CES-messuille niin moderneja kuin retroteemaisiakin uutuuksia
12.1.2026 23:48
-
Audezen Maxwell 2 -kuulokkeet tarjoavat premium-ääntä pelaajille
9.1.2026 15:00
-
Intelin Wildcat Lake saapuu markkinoille Core 3 -sarjana
9.1.2026 12:49
Uusimmat viestit
-
-
-
Yhdysvaltain 45. ja 47. presidentti Donald J. Trump
- Viimeisin: ExtraEvil6666
-
-