Ei tee, lähetymiskulma vaan on mielenkiintoinen. Siis tuo "häpeä" ja itselleni tuli ainakin mieleen että vaikka olisikin sinut (ei sairaalloisen) ylipainon kanssa, eikö kokisi häpeää niin sivustolla surffailtuaan saaattaisikin ajatella että pitäisikö tästä nyt sittenkin tunteä häpeää.
Eikä ole mitään hampaankolossa, (toivon mukaan vaan) tervettä ennakkoluuloa vaan lääketeollisuuden voitontavoittelua kohtaan. Mikäköhän se sairaus viimeksi olikaan, johon kehitettiin ensin lääke ja sitten sille kasvavat markkinat. Tiedettiin jossain vaiheessa puhua tyypin II diabeteksesta, ja kas vaan siihenkin kehitti ensimmäisenä lääkkeen Novo Nordisk. Tosin kakkostyypillä ja lihavuudellahan on yhteisiä juuria ciellä haiman suunnalla ja NN on asiaa paljon tutkinut.
"Lihavuus on lisääntynyt" voidaan sanoittaa toisin "yhä useampien ihmisten elintavat ovat muuttuneet epäterveellisimmiksi" sillä vaikka taustalla "epidemiassa" onkin usein myös perinnöllinen alttius, itse perimä ei toivottavasti ole elinympäristöstä johtuen muuttunut, jolloin voikin kaivaa esiin sanonnan "Sillä se lähtee, millä on tullutkin" - ja ottaa toki myös lääkityksen tähän tueksi itsekurin vahvistamiseksi.
Onko muuten sattunut silmään lääketieteellistä artikkelia siitä että semaglutidin vaikutus haimaan jäisi pysyväksi, siis niin ettei insuliinintuotanto jälleen nouse jälleen ennalleen pistosten ottamisen päätyttyä ellei elintapojakin ole hoidon kestäessä pysyvästi rukattu?
Mikäli löytyy, niin laittakaa tänne linkki ja perun opiaattivertaukseni - jolla siis viittasin lääkkeen aiheuttamaan mahdolliseen riippuvuuteen
(-> loputtomat markkinat). En ole nimittäin lihavuuslääkkeisiin tosiaan kovin syvällisesti perehtynyt ja tuo vaikuttavan hormonin semaglutidinkin googlasin vasta äsken.
Päätin jo jättää sinut yksin barrikadeille mutta kerro nyt vielä miten sitä kehonsisäistä, terveydelle haitallista rasvaa tunnustellaan ja eikö kannattaisi liusallisen "tunnustelun" sijaan mieluummin kirjoittaa lähete ravitseusterapeutille, jolta löytynee kehonkoostumusmittari.