Lihavuusepidemia

Haitallista siis varmaan lihaksistolle, mutta eikös tämä ole jo tutkittu pois, että se liikunta ainakaan elinikää pidentäisi.

Aika raflaava otsikko versus mitä sisällössä oli. Attia mihin paljon tuossa jutussa viitattiin pyrkii liikuntajutuillaan elämänlaadun parantamiseen etenkin viimeisellä vuosikymmenellä. Voi kysyä, että vaikka eläisi saman ajan liikkui tai ei niin haluaako viimeiset vuodet viettää pyörätuolissa läskinä/amputoidaan raajoja diabeteksen vuoksi versus pystyt vielä harrastamaan ja matkustamaan. Iso pointti myös riskien vähentäminen tyyliin kuinka iso riski kaatua ja lonkka rikki ja siitä kierre mikä päätyy pyörätuoliin.

Elämää paljon helpompi lyhentää kuin pidentää. Lyhentäminen onnistuu kätevästi sydän&verisuonisairauksilla, kakkostyypin diabetes, onnettomuusalttius, syöpäseulontojen välttäminen(peräsuolisyöpä aina hoidettavissa, jos löydetään ajoissa) jne.

Attian kirja mitä jutussa paljon lainattiin on oikeasti asiaa sisältävä. Outlive: The Science and Art of Longevity
 
Läskit pohtimassa kikkoja, ruokavalioita ja lääkitystä että näläntunne on pienempi on hyvä läpileikkaus nykyisestä yhteiskunnasta.
 
Läskit pohtimassa kikkoja, ruokavalioita ja lääkitystä että näläntunne on pienempi on hyvä läpileikkaus nykyisestä yhteiskunnasta.

Sitähän se painonhallinta taitaa useimmille olla. :smoke:

Raa'asti kaloreja katsomalla asia on juuri näin, miten kirjoitit ja sillä on täysin sama vaikutus. @Neuvostoliitto :n kirjoitus vastaa juuri siihen syyhyn, miksi pitäisi harrastaa myös liikuntaa. Muutenkin se passiivisuus ja makaaminen on vähintään yhtä haitallista, kuin ylipaino. Myös se laihduttaminen nopeasti pelkällä ravinnolla (syöt 500kcal päivässä, vaikka tarve on 2500kcal) on haitallista, koska se lihas muuntuu energiaksi helpommin, kuin se rasva. Kuitenkin se mitä ylipainoisesta kehosta pitäisi saada pois on juuri rasva, eikä missään nimessä lihas.

Liikunnasta on toki hyötyä, mutta pääasiallisesti muissa asioissa kuin painonhallinnassa, jossa se on toissijaista.
 
Sitähän se painonhallinta taitaa useimmille olla. :smoke:

Nykytiedolla yksinkertaisinta ikinä. 60-80l ei ollut tälläistä tietoa kun nykyisin ja läskit olivat huomattavasti harvinaisempia kun nykyisin. Öö.. onko ihmisistä tullut noin paljon tyhmempiä? Arkiliikunta ja syö kun on nälkä sen verran että nälkä menee pois, pääosin kasviksia- jätä eläinrasvat ja sokerit pl hedelmät kokonaan pois. Ja sit seuraa taikatemppu, et liho. Voit jopa laihtua.
 
Nykytiedolla yksinkertaisinta ikinä. 60-80l ei ollut tälläistä tietoa kun nykyisin ja läskit olivat huomattavasti harvinaisempia kun nykyisin. Öö.. onko ihmisistä tullut noin paljon tyhmempiä? Arkiliikunta ja syö kun on nälkä sen verran että nälkä menee pois, pääosin kasviksia- jätä eläinrasvat ja sokerit pl hedelmät kokonaan pois. Ja sit seuraa taikatemppu, et liho. Voit jopa laihtua.

Yksinkertaista mutta ilmeisesti vaikeasti toteutettavaa, kuten jo sanottu moneen kertaan. Eihän läskiys olisi muuten mikään ongelma. :D

Mullekin tuo että syö kun on nälkä on pääsääntöisesti toiminut, mutta taidetaan olla melko pienessä vähemmistössä. Lisäksi olen joku kummajainen jolle mässy ei edes maistu, niin ei ole tarvinnut rautaista tahdonlujuutta. :D
 
Yksinkertaista mutta ilmeisesti vaikeasti toteutettavaa, kuten jo sanottu moneen kertaan. Eihän läskiys olisi muuten mikään ongelma. :D

No sillä sanoin että kuvastaa hyvin nyky-yhteiskuntaa länsimaissa, kun ainut juttu ois se ettei syö liikaa. Ja se mikä on liikaa, on parhaiten ja helpoiten selvitettävissä ikinä.

Eli ensin vastoin ohjeita halutaan oma-aloitteisesti maksaa siitä että on läski, ja sitten mietitään lääkehoidollisia ratkaisuja sille ettei halua olla läski- ja valitetaan että se on kallista.

Tarvittaisiin kait joku julkinen paheksuntakampanja vastalauseena "kehopositiivisuudelle". Ihan kun sketseissä vanhoina hyvinä aikoina naureskeltiin juopoille, niin pitäs saada mainoksia ja komediaa missä nauretaan läskeille täysin avoimesti. Et lapsesta asti ois selvää että en ainakaan halua olla rapajuoppo tai läski.
 
Nykytiedolla yksinkertaisinta ikinä. 60-80l ei ollut tälläistä tietoa kun nykyisin ja läskit olivat huomattavasti harvinaisempia kun nykyisin. Öö.. onko ihmisistä tullut noin paljon tyhmempiä? Arkiliikunta ja syö kun on nälkä sen verran että nälkä menee pois, pääosin kasviksia- jätä eläinrasvat ja sokerit pl hedelmät kokonaan pois. Ja sit seuraa taikatemppu, et liho. Voit jopa laihtua.

Nykytiedolla kuvittelisi ymmärtävän asioita jo hieman laajemmin. Mutta varmaan alkaa olemaan jo hieman jäljillä, jos tietää että 60-80 luvulla ei ollut vielä lihavuus näin yleistä.
Miesten painoindeksi on noussut Suomessa 70-luvulta ja naisten painoindeksi 80-luvulta lähtien. Suomalaisten älykkyys taas noussut 90-luvun puoleenväliin asti ja lähtenyt siitä laskemaan.

Isossa kuvassa laihduttaminen on helppoa lyhyellä aikavälillä ja etenkin Suomessa laihduttaminen on todella yleistä ja on jo oma kulttuurinsa. Esikoululaisetkin tietävät laihduttamisesta.

Ongelma on pysyvien muutosten tekeminen. Tehokkainta olisi ehkäistä lihoamista jo alkuunsa ja tähän varmaan olisi tehokkainta luoda vaikka juuri 60-luvun ympäristö takaisin, mutta se ei taida olla kovinkaan realistista. Kuitenkin muutoksia tarvitaan isoon kuvaan, eli sellaisia jotka vaikuttavat väestötasolla eli epidemiaan.

Tarvittaisiin kait joku julkinen paheksuntakampanja vastalauseena "kehopositiivisuudelle". Ihan kun sketseissä vanhoina hyvinä aikoina naureskeltiin juopoille, niin pitäs saada mainoksia ja komediaa missä nauretaan läskeille täysin avoimesti. Et lapsesta asti ois selvää että en ainakaan halua olla rapajuoppo tai läski.

Tästähän meillä on jo paljon kokemusta, eli lihavien syyllistämisestä, mutta se ei ole estänyt kansakuntaa lihomasta.
 
Ei se paheksunta ja syyllistäminenkään kaikenkattava ratkaisu ole. Toisille toimii ja toisille lisää sitten pahaa oloa senkin edestä.

Nykyään kaikenlainen kehopositiivisuus jne ovat varmasti jaloa alkuperää, mutta monet vaikuttavat piiloutuvan aatteiden taakse. Ikään kuin glorifioidaan ylipainoa ja ei tunnusteta siihen liittyviä haittoja. Lihavuudesta -tai painosta ylipäänsä- puhuminen on muodostunut tabuksi. Lääkärikään ei saa huomauttaa painosta, jos potilas on tullut valittelemaan polvia tai vaikka verenpaineita.

Mitä yritän siis sanoa, on että lihavuus herättää kaikissa tunteita (joka näkyy myös tällä palstalla) ja jokaisen tulisi löytää oma motivaationsa laihduttamiseen. Fakta kuitenkin on, että väestötasolla ylipaino on terveydelle haitallista. Painonlasku ei onnistu pakottamalla tai syyllistämällä.
 
Tuossa kehopositiivisuudessa on myös muistettava se aspekti että siellä pyörii myös raha ja maine joten läheskään kaikki kehopositiivisuus, mitä varsinkaan sosiaalisessa on, ei ole kovin "aatteellista"
 
Eiköhän tämä juuri kerro miten syöminen on valtaosa painonhallintaa, liikunnan ollessa sivuosassa? Esim. yksi levy Fazerin sinistä sisältää näemmä 1100kcal energiaa. Toisin sanottuna jättämällä esimerkin päivän suklaalevyt pois vaikutus painoon olisi melko lähellä kuin että kävelisi joka päivä tunnin viikon ajan.

Silloin, kun itsellä paino nousi, niin en kyllä syönyt koskaan suklaalevyjä, enkä myöskään mässyttänyt koko ajan jotakin. Se on yllättävän salakavalaa se painonnousu, tapahtuu kuukausien kuluessa. Ja ihan normaalina pidettävän ruokarytmin puitteissa se tapahtuu. On minusta jotenkin outo se ajatus, että jos lihoo, niin automaattisesti koko ajan täytyisi mässyttää jotakin.

Itsellä painonpudotus lähti liikkeelle ihan muutaman päivän paastolla. Sitä aina paheksutaan, eikä se mikään autuaaksi tekevä asia varmaan ole. Mutta se antaa mahdollisuuden muuttaa elintapoja ja etenkin syömisen tapoja. Itse siirryin syömään vain kolmesti päivässä ja jätin iltapalan ja muun iltasyömisen illallisen jälkeen pois kokonaan.

Ihminen on tapojensa orja ja ainoa pysyvä tapa laihtua omasta mielestäni on yrittää muuttaa niitä tapoja. Etenkin liikunnan osalta pitää miettiä, että milloin aikoo liikkua. Jos ei ole tästä selkeää suunnitelmaa, niin silloin epäonnistumisen mahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Jostakin pitää luopua, jotta ehtii liikkumaan. Itse aloin heräämään aikaisemmin, jotta ehdin juoksemaan aamulla. Lihaskuntotreenit tosin pitää tehdä iltapäivällä tai illalla, aamulla syke ei nouse riittävästi.

Kaikille se liikunta ei ole tärkein painonhallinnan keino, mutta itselle se on. 4000-5000 kilokaloria ainakin viikossa on tavoite.
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa kehopositiivisuudessa on myös muistettava se aspekti että siellä pyörii myös raha ja maine joten läheskään kaikki kehopositiivisuus, mitä varsinkaan sosiaalisessa on, ei ole kovin "aatteellista"
Nykyään hössötetään tosiaan kaikenlaisten "muka-mahtavien" oivallusten perään, läskiintymisen ihannointi on seurausta ulkonäkökeskeisen sosiaalisen median ja mukavuudenhaluisen mässäilyn liitosta. Juuri uutisointiin myös että tulevaisuudessa Kela saatetaan polvilleen jopa miljardin(!!!) vuositasolla ylittävän lihavuuslääkkeiden korvauksilla jos meno jatkuu tällaisena. Aatteellisestihan löytyy jo niitä jotka kuuluttaa oikeutta tehdä kehollaan mitä vaan ja että lihavuus on kaunista (mikä on suurinta itsensä pettämistä), ja sinällään kaikki tämähän on tietysti aivan totta, jokaisen oma asia ja oikeus elää ja syödä miten haluaa. Kunnes siitä tulee helvetin kallista yhteiskunnalle lääkitysten kautta pelkästään, unohtamatta muita kansantaloudelle negatiivisia asioita kuten työkyvyttömyyttä koska sairauksien pitkä lista ylipainoisilla on jo työikäisilläkin.

"Liian hyvää ruokaa" on naurettava syytös. Ruoka oli jo hyvää silloin kun olin lapsi. Mutta koululiikuntaa oli moninkertaisesti viikossa kuin nykyään (olen tehnyt alan töitä joten tuttua), kotonta käsin rajoitettiin herkkujen syömistä (lauantai oli karkkipäivä) eli malli mitä kotona saadaan. Koulussa emme saaneet välitunnilla mennä ostelemaan kauppaan karkkeja tai luonnollisesti se johti siihen että se kouluruoka maistui. Sokeroituja energiajuomia ei ollut, nykyään sokeroidut energiajuomat on vakiokalustoa nuorilla. Noh nämä nyt oli sellaisia nuoruuteen liittyviä vain mutta sieltähän ne perustat elämään luodaan.

Eli liikunnan väheneminen jo kouluasteella, ei rajoituksia kouluajan mässäilyissä, energiajuomat, vanhempien antama malli eli jos vanhemmat lihoo sen tekee suurella todennäköisyydellä lapsetkin. Siitä päästäänkin sitten aikuisuuteen jolloin ruokailutapojen muutosten kanssa on haastetta, kun sitä on aina syönyt tarpeettoman suuria annoksia, liiallisella sokerilla ja liikkumattomuudella.

Edit: Jotain positiivistakin eli on ilo huomata kuinka paljon kuntosalillani on parikymppisiä nuoria harjoittelemassa, eli ei sosiaalinen media pelkästään negatiivinen puoli ole, sieltä seuraavat monia fitness- ja liikuntalan vaikuttajia, olen huomannut. Eli kyllä osaa nuoremmista selvästi oma terveys kiinnostaa. Mutta meitä keski-ikäisiä saisi saleilla näkyä enemmänkin, ollaan monen ikäiseni kanssa tätä mietitty treenien lomassa...
 
Viimeksi muokattu:
Muutamaan kohtaan pikaiset huomiot

Juuri uutisointiin myös että tulevaisuudessa Kela saatetaan polvilleen jopa miljardin ylittävän lihavuuslääkkeiden korvauksilla jos meno jatkuu tällaisena.

Jos ennaltaehkäiseviin lääkkeisiin menee miljardi, niin ilman niitä lääkkeitä aiheutuvien sairauksien hoitoon sitä menee suurella todennäköisyydellä vielä enemmän. Ellei sitten päätetä lopettaa kaikkien itseaiheutettujen sairauksien ja loukkaantumisten hoitamista ja terveydenhoito keskittyy hoitamaan tartuntatauteja, syöpiä, vanhustenhoitua ja neuvolatoimintaa. Muut saa sitten hoitaa omalla rahalla tai vakuutuksella.

Tällä hetkellähän kela ei korvaa senttiäkään lihavuuslääkkeistä, ainakaan näistä uusista ja tehokkaista, sitä en tiedä saako niistä vanhoista tehottomista jotain korvauksia.

jokaisen oma asia ja oikeus elää ja syödä miten haluaa. Kunnes siitä tulee helvetin kallista yhteiskunnalle lääkitysten kautta pelkästään, unohtamatta muita kansantaloudelle negatiivisia asioita kuten työkyvyttömyyttä koska sairauksien pitkä lista ylipinoisilla on jo työikäisilläkin.

Edelliseen viitaten, jos ylipainon myötä lääkkeillä poistuu myös tuottavuusongelmat, työkyvyttömyys ja sairaslomat niin nettovaikutus lääkehoidoistahan tulee olemaan ihan huikeasti positiivinen kansantalouden tasolla!

"Liian hyvää ruokaa" on naurettava syytös. Ruoka oli jo hyvää silloin kun olin lapsi.

En tiedä millon olit lapsi ja missä päin maailmaa, mutta ainakin silloin kun mä olin lapsi 90-luvulla niin ruoka oli todella paljon aneemisempaa ja yksipuolisempaa kuin nykyisin. Niin kotona kuin koulussa sekä ravintoloissa. Näyttää koulujen ruokalistatkin nykyään vähän erilaiselta kuin omana kouluaikana.

Edit: Mutta ruoka, normaali ruoka siis, tuskin on kokonaiskuvassa isokaan osa tässä ongelmassa. Ennemmin "kaikki muu" korkeakalorinen mitä ihmiset syö.

Mutta koululiikuntaa oli moninkertaisesti viikossa kuin nykyään (olen tehnyt alan töitä joten tuttua),

Mulla on lapsi alakoulussa, niillä on tasan saman verran liikuntaa koulussa kuin mulla oli 90-luvulla, 2 tuntia viikossa ellei käy erikseen jossain vapaaehtoisissa lisäkerhoissa, mikäli koulussa sellaisia järjestetään.

kotonta käsin rajoitettiin herkkujen syömistä (lauantai oli karkkipäivä) eli malli mitä kotona saadaan. Koulussa emme saaneet välitunnilla mennä ostelemaan kauppaan karkkeja tai luonnollisesti se johti siihen että se kouluruoka maistui. Sokeroituja energiajuomia ei ollut, nykyään sokeroidut energiajuomat on vakiokalustoa nuorilla. Noh nämä nyt oli sellaisia nuoruuteen liittyviä vain mutta sieltähän ne perustat elämään luodaan.

Tässä on kyllä yksi selkeä ongelmakohta; Monet aikuisetkaan "ei osaa syödä oikein" ja opettavat/kasvattavat tämän saman epäonnistuneen ruokailumallin sitten myös lapsilleen. Sokerijuomista kerää kyllä huomaamattaan kaloreita ihan järjettömästi, mutta ei sitä silloin ajatellut kun yläasteella osti koulun limsa-automaatista cocista. Ja vain homot joi ysärillä light-kokista, ei sitä valkosen heteromiehe(alun) passannut mitään sokerittomia mennä juomaan tai olis kaverit haukkunu homoks välitunnilla. Kaveriksi sitten sai ostaa vaikka karkkipussin oppilaskunnan pitämältä kioskilta, jos ei sattunut sen päivän kouluruoka maistumaan. Eli osattiin sitä ysärilläkin.

Koulussa emme saaneet välitunnilla mennä ostelemaan kauppaan karkkeja tai luonnollisesti se johti siihen että se kouluruoka maistui.

Alakouluikäiset ei nykyäänkään saa poistua koulusta koulupäivän aikana, se varmaan kielletään kaikkien alakoulujen järjestyssäännöissä, mutta yläkouluikäiset poistuu vaikkei saiskaan jos tahtovat, eikä niitä voi kukaan estää eikä järkevästi valvoa koska niillä on hyppytunteja sun muuta mitkä on omaa aikaa joka tapauksessa. Mitään rajoituksia koulusta poistumiselle taukojen puitteissa ei ollut ainakaan omissa kouluissani kun olin 90/00 taitteessa yläasteella. Kunhan oli oppitunneilla paikalla niin koulun puolesta kaikki oli ihan fine. Luulen siis ettei tilanne ole mainittavasti muuttunut tässä muutaman kymmenen vuoden aikana.
 
Ihminen on tapojensa orja ja ainoa pysyvä tapa laihtua omasta mielestäni on yrittää muuttaa niitä tapoja. Etenkin liikunnan osalta pitää miettiä, että milloin aikoo liikkua. Jos ei ole tästä selkeää suunnitelmaa, niin silloin epäonnistumisen mahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Jostakin pitää luopua, jotta ehtii liikkumaan. Itse aloin heräämään aikaisemmin, jotta ehdin juoksemaan aamulla. Lihaskuntotreenit tosin pitää tehdä iltapäivällä tai illalla, aamulla syke ei nouse riittävästi.
Tämä on juurikin näin!

Millaista sykettä tavoittelet lihaskuntotreeniin? Itse tulee sarjojen välissä hypättyä narua, nostaa itsellä sykettä paremmin, kuin juoksu. Parantaa myös huikeasti koordinaatiota, josta on hitosti iloa, etenkin jos ulkona juoksee ja tiet on peilijäässä.

Kaikille se liikunta ei ole tärkein painonhallinnan keino, mutta itselle se on. 4000-5000 kilokaloria ainakin viikossa on tavoite.
Samoja lukuja tulee itsellä viikkotasolla tauluun, välillä saattaa olla enemmänkin jos juoksee muutaman pidemmän lenkin ja sattuu muutakin kuluttavaa tekemistä viikolle. Itse syön nämä ruokana täyteen, kun ei ole tarkoitus pudottaa painoa.
 
Mutta koululiikuntaa oli moninkertaisesti viikossa kuin nykyään..

No ei ollut. 6lk taitaa yleensä olla 3h/vko liikuntaa. Moninkertaisesti olisi siis vähintään 9h koulun järjestämiä liikuntatunteja. En usko.

Mutta vapaa-aikana sitä liikuttiin sitten senkin edestä. Ja olen aivan varma että vapaa-ajan liikunta on romahtanut ja lapset läskistyneet.
 
Lasten ja nuorten liikkumiseen liittyen yksi merkittävä ero ainakin omaan lapsuuteen on se että lähes kaikki leikkipuistot ja vastaavat on purettu. Varsinkin kaupunkien pitämät Lisäksi monia pieniä urheilukenttiä mitä oli ennen joka paikassa on kans poistettu käytöstä, jyrätty ja rakennettu taloja tilalle. Ja ne mitä on jäljellä niin eipä siellä juuri ruuhkaa näy. Muutenkin tuntuu että urheilusta ja liikunnasta on saatu sellainen suoritus johon pitää syytää paljon rahaa jotta on vermeet ja puitteet vimosen päälle ennenkuin voi tehdä mitään. Ei enää riitä hiekkakenttä, hyvin käytetty pesäpallomaila ja pallo.
 
Tämä on juurikin näin!

Millaista sykettä tavoittelet lihaskuntotreeniin? Itse tulee sarjojen välissä hypättyä narua, nostaa itsellä sykettä paremmin, kuin juoksu. Parantaa myös huikeasti koordinaatiota, josta on hitosti iloa, etenkin jos ulkona juoksee ja tiet on peilijäässä.

Itse tykkään vetää lihaskunnossa aika maksimisykkeisiin, sitten erikseen core-treeniä. Aamulla ei vaan lähde, iltapäivällä irtoaa paljon paremmin.


]
 
Minulla ei ole koskaan ollut paljon ylipainoa, mutta laitan tähän pari neuvoa kuinka sitä ei tule tai sen saa pysymään poissa.
- Ruoan ostaminen on kaiken A ja O. Älä osta herkkuja tai helppoja ja kalorirunsaita ruokia.
- Nälkä on normaali tunne. Ennen kuin syöt, niin olisi hyvä tuntea edes pientä nälkää. Ainakin kerran päivässä.
- Älä syö enempää kuin kylläiseksi. Vatsalaukku voi venyä muuten pitkän ajan kuluessa.
- Vielä ensimmäiseen liittyen, jos sinulla ei ole aikaa tehdä ruokaa niin sinulla ei ole oikeasti nälkä.

Lapsettomille nämä vinkit ovat helppoja, mutta muille hieman vaikeampia. Muistakaa kuitenkin silti samat säännöt, niistä on toivottavasti apua.
 
Silloin, kun itsellä paino nousi, niin en kyllä syönyt koskaan suklaalevyjä, enkä myöskään mässyttänyt koko ajan jotakin. Se on yllättävän salakavalaa se painonnousu, tapahtuu kuukausien kuluessa. Ja ihan normaalina pidettävän ruokarytmin puitteissa se tapahtuu. On minusta jotenkin outo se ajatus, että jos lihoo, niin automaattisesti koko ajan täytyisi mässyttää jotakin.

Itsellä painonpudotus lähti liikkeelle ihan muutaman päivän paastolla. Sitä aina paheksutaan, eikä se mikään autuaaksi tekevä asia varmaan ole. Mutta se antaa mahdollisuuden muuttaa elintapoja ja etenkin syömisen tapoja. Itse siirryin syömään vain kolmesti päivässä ja jätin iltapalan ja muun iltasyömisen illallisen jälkeen pois kokonaan.

Mainitsin suklaalevyt kun lainaamassani esimerkissä oli puhuttu niistä. Mutta eihän lihomiseen välttämättä tarvi mässyä, riittävä syöminen riittää vaikka söisi tavallista kotiruokaa. Esim. jo mainitsemasi kolme ruokaa päivässä + iltapala kuulostaa musta aika paljolta, saati sitten jos söit aiemmin vielä useammin.
 
  • Tykkää
Reactions: PCB
Esim. jo mainitsemasi kolme ruokaa päivässä + iltapala kuulostaa musta aika paljolta

Mjaa, mä syön aamulla puuroa pikkulautasen kahvia ennen. Sit välipalan ennen puolenpäivän lounasta, lounaan, välipalan, päivällisen sekä iltapalan. Joskus huvikseen laskenut niin toi määrä on joku 2500kcal. Jos käy puntilla tai urheilee muuten enemmän kun arkiliikkuminen, niin sitten joku raejuusto/rahka jonnekin väliin et saa ne extraenergiat ja proteiinilisät jos alkaa olla oikeasti näläntunnetta. Yleensä ei tarvitse, eikä päivällä varsinaisesti ole koskaan nälkä kun muistaa aina syödä välillä. Harvoin aamullakaan on.
 
Mjaa, mä syön aamulla puuroa pikkulautasen kahvia ennen. Sit välipalan ennen puolenpäivän lounasta, lounaan, välipalan, päivällisen sekä iltapalan. Joskus huvikseen laskenut niin toi määrä on joku 2500kcal. Jos käy puntilla tai urheilee muuten enemmän kun arkiliikkuminen, niin sitten joku raejuusto/rahka jonnekin väliin et saa ne extraenergiat ja proteiinilisät jos alkaa olla oikeasti näläntunnetta. Yleensä ei tarvitse, eikä päivällä varsinaisesti ole nälkä. Harvoin aamullakaan.
Itse vedän yleensä neljällä ruoalla, aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala + treenipäivinä vielä esim. vitargoa, maltoa, banaania ja protskua rahkasta tai herasta. Kaloreita syön sinne 2500kcal paikkeille, joka on yli peruskulutuksen lepopäivinä, mutta kompensoi treenipäiviä ja toki niinä päivinä tulee sitten lisät ja niistä energiaa tarpeen mukaan.
 
Mainitsin suklaalevyt kun lainaamassani esimerkissä oli puhuttu niistä. Mutta eihän lihomiseen välttämättä tarvi mässyä, riittävä syöminen riittää vaikka söisi tavallista kotiruokaa. Esim. jo mainitsemasi kolme ruokaa päivässä + iltapala kuulostaa musta aika paljolta, saati sitten jos söit aiemmin vielä useammin.

Syöt siis vähemmän kuin kolme kertaa päivässä? Itsellä alkaisi vähemmässä jo verensokeri laskemaan ruokien välillä niin alas, että tulisi syötyä välipaloja. Ja se ei johda mihinkään hyvään.
 
Syöt siis vähemmän kuin kolme kertaa päivässä? Itsellä alkaisi vähemmässä jo verensokeri laskemaan ruokien välillä niin alas, että tulisi syötyä välipaloja. Ja se ei johda mihinkään hyvään.
Jos syö "aterioita" ja "välipaloja", niin silloinhan syö päivässä niin monta kertaa kuin syö näitä yhteensä. Rajan määrittely näille on aika vaikeaa ja turhahkoa.

Sehän on yksilöllistä missä vaiheessa verensokerin lasku tulee ongelmaksi vai tuleeko käytännössä lainkaan. Ja yksilön varsinaisia ominaisuuksia suurempi(jos nyt jätetään pois laskuista D1 sun muut) vaikutin monelle on se, kuinka rehevässä kunnossa kullakin hetkellä on ja millaista ravintoa syö, ja toki millaista treeniä tai fyysistä työtä harjoittaa. Joillakin ei ole mitään ongelmaa syödä kaikki tai lähes kaikki päivän ravinto esimerkiksi neljän tai kuuden tunnin aikana.
 
Mjaa, mä syön aamulla puuroa pikkulautasen kahvia ennen. Sit välipalan ennen puolenpäivän lounasta, lounaan, välipalan, päivällisen sekä iltapalan. Joskus huvikseen laskenut niin toi määrä on joku 2500kcal. Jos käy puntilla tai urheilee muuten enemmän kun arkiliikkuminen, niin sitten joku raejuusto/rahka jonnekin väliin et saa ne extraenergiat ja proteiinilisät jos alkaa olla oikeasti näläntunnetta. Yleensä ei tarvitse, eikä päivällä varsinaisesti ole koskaan nälkä kun muistaa aina syödä välillä. Harvoin aamullakaan on.

Syöt siis vähemmän kuin kolme kertaa päivässä? Itsellä alkaisi vähemmässä jo verensokeri laskemaan ruokien välillä niin alas, että tulisi syötyä välipaloja. Ja se ei johda mihinkään hyvään.

Siis kaksi varsinaista ateriaa eli lounas ja illallinen, ja tarpeen mukaan iltapäivällä tai illalla jotain välipalaa tyyliin omena tai leipä. Aamulla ei vaan ole nälkä, enkä myöskään silleen huomaa verensokerin laskua muuten kuin sitä kautta että alkaa jossain vaiheessa tulla nälkä.

Mutta mikä ongelma välipaloissa siis on, kunhan ne ei ole mässyä?
 
Jos syö "aterioita" ja "välipaloja", niin silloinhan syö päivässä niin monta kertaa kuin syö näitä yhteensä. Rajan määrittely näille on aika vaikeaa ja turhahkoa.

Sehän on yksilöllistä missä vaiheessa verensokerin lasku tulee ongelmaksi vai tuleeko käytännössä lainkaan. Ja yksilön varsinaisia ominaisuuksia suurempi(jos nyt jätetään pois laskuista D1 sun muut) vaikutin monelle on se, kuinka rehevässä kunnossa kullakin hetkellä on ja millaista ravintoa syö, ja toki millaista treeniä tai fyysistä työtä harjoittaa. Joillakin ei ole mitään ongelmaa syödä kaikki tai lähes kaikki päivän ravinto esimerkiksi neljän tai kuuden tunnin aikana.

Joo, toki. Ihmettelen vain, että onko se, että syö kolme kertaa päivässä jonkun mielestä jotenkin paljon. Pahinta itselle on se, jos verensokeri laskee alas, niin alkaa tehdä mieli niitä helppoja kaloreita ja napostelua. Asiaa auttaa toki se, jos kotona ei ole mitä napostella.
 
Siis kaksi varsinaista ateriaa eli lounas ja illallinen, ja tarpeen mukaan iltapäivällä tai illalla jotain välipalaa tyyliin omena tai leipä. Aamulla ei vaan ole nälkä, enkä myöskään silleen huomaa verensokerin laskua muuten kuin sitä kautta että alkaa jossain vaiheessa tulla nälkä.

Mutta mikä ongelma välipaloissa siis on, kunhan ne ei ole mässyä?

Niin no, minä tarkoitan sitä, että en syö yleensäkään mitään kuin kolme kertaa päivässä. Kun on selkeät rajat, niin niistä on helppo pitää kiinni.
 
Siis kaksi varsinaista ateriaa eli lounas ja illallinen, ja tarpeen mukaan iltapäivällä tai illalla jotain välipalaa tyyliin omena tai leipä. Aamulla ei vaan ole nälkä, enkä myöskään silleen huomaa verensokerin laskua muuten kuin sitä kautta että alkaa jossain vaiheessa tulla nälkä.

Mutta mikä ongelma välipaloissa siis on, kunhan ne ei ole mässyä?
Jos saan kysyä, niin millaisia kaloreita syöt ja millaisella kulutuksella? Ja toki oletko menossa johonkin suuntaan painon suhteen?
 
Jos saan kysyä, niin millaisia kaloreita syöt ja millaisella kulutuksella? Ja toki oletko menossa johonkin suuntaan painon suhteen?

Kutakuinkin 2000kcal tai jonkin verran yli se taitaa olla useimpina päivinä, mikä on hieman alle kulutuksen. Mutta toisaalta jos on silloin tällöin esim. viettämässä iltaa jossain ja ottaa muutaman oluen, niin siitä tulee yllättävän paljon energiaa jolloin ei haittaa että normipäivinä on pikkasen miinuksella.

Painon suhteen ei oikeastaan ole tarvetta mennä mihinkään suuntaan.

Niin no, minä tarkoitan sitä, että en syö yleensäkään mitään kuin kolme kertaa päivässä. Kun on selkeät rajat, niin niistä on helppo pitää kiinni.

Tarkoitatko että jos ei ole, niin niistä ei ole myöskään helppoa pitää kiinni?
 
Kutakuinkin 2000kcal tai jonkin verran yli se taitaa olla useimpina päivinä, mikä on hieman alle kulutuksen. Mutta toisaalta jos on silloin tällöin esim. viettämässä iltaa jossain ja ottaa muutaman oluen, niin siitä tulee yllättävän paljon energiaa jolloin ei haittaa että normipäivinä on pikkasen miinuksella.

Painon suhteen ei oikeastaan ole tarvetta mennä mihinkään suuntaan.
Mietin vaan, päivän kaloreita jaettuna ~2 aterialle. Mutta juu eipä siitä mitään haittaa ole, jos sen noin 1000kcal syö kerralla. Kyllähän sitä jotkut vetää omadiakin toki. Yleensä useammat ateriat ja oikein ajoitettu syöminen tulee kysymykseen vasta, jos sitä treeniin tarvitsee.
 
.
Tarkoitatko että jos ei ole, niin niistä ei ole myöskään helppoa pitää kiinni?

Sehän riippuu toki ihan ihmisestä. Mutta tutkimus kertoo, että ihminen asettaa itselleen etuläteen rajat (on kyse sitten syömisestä tai jostakin muusta), niin niistä on helpompi pitää kiinni, kuin että mietit rajat joka päivä uudestaan.

Liiallisessa syömisessähän on kyse usein itsekontrollista, oman käytöksen ohjaamisesta. Ja tätä itsekontrollia kannattaa auttaa, kun voi. Jos ongelmana on mässyn syöminen, niin on aika hankala syödä mässyä, jos sitä ei kotona ole. Siksi kauppaan kannattaa tehdä lista etukäteen ja mennä kauppaan kylläisenä ja pirteänä, kiusauksia on helpompi vastustaa. Jos ei ole onnistunut olemaan ostamatta sitä mässyä, niin kotona se kannatta laittaa piiloon ja hankalaan paikkaan, jotta se ei ole koko ajan näkyvillä paikassa, josta sitä on helppo ottaa.

Vaikkei itselle syöminen nykyään ainakaan ole ongelma, niin aikaisemmalla syömisellä paino selvästi nousi. Siksi rajaan syömisen kolmeen kertaan päivässä. Kun olen etukäteen tämän päättänyt, on paljon helpompi toimia sen mukaan. Ja nykyään keho on siihen tottunut, joten kun syö riittävästi, niin ei tule nälkä ruokien välilläkään. Tällä paino on pysynyt aikalailla samana, pari kolme kiloa se elää molempiin suuntiin, mutta en ole siitä stressannut.


Henkilölle, jolla on tai on ollut vaikeuksia oman painonsa kanssa suosittelen John Tierneyn ja Roy Baumeisterin kirjaa Willpower: Rediscovering the Greatest Human Strength.
 
Pätkäpaasto voi olla hyvä sellaiselle jolla ei ole itsekuria. Kiistanalainen laihdutuskeino kuitenkin; juuri tuli tutkimus jossa sen todettiin lisäävän sydän- ja verisuonitauteja. Se taitaa myös boostata kasvuhormonia joka on kait hyvä juttu; nenä ja korvat kasvaa.
 
Tässäkin on nyt puhuttu hyvin ruokavaliosta ja näyttää olevan kovin erilaisia asioita. Itse mietin jos söisin enemmän kuin kahdesti päivässä, niin mihin ihmeeseen ne kalorit menisi? Herään, syön lounaan 12 paikkeilla, illallisen 18 paikkeilla ja se riittää. Jotain hedelmiä tulee otettua illasta. En ikinä ole tajunnut näitä tyyppejä jotka vetää kahdeksan välipalaa ja ties mitä - tämä näyttää olevan kovin suomalainen tapa et pitää olla aamupala, aamiainen, välipala, lounas, välipala, illallinen, iltapala. Ihmekö jos porukka lihoaa, kun mättää itteensä ja opettaa ittensä siihen, että ruokaa pitää saada tunnin välein. Adam Bornsteinin kirja, You Can't Screw This Up on ihan jees teos mitä tulee ruokailuun ja ruokailutottumuksiin.
 
Pätkäpaasto voi olla hyvä sellaiselle jolla ei ole itsekuria. Kiistanalainen laihdutuskeino kuitenkin;
Pätkäpaasto auttaa toisiaan niitä joilla ei ole itsekuria. Toki pätkäpaasto itsessään ei laihduta ketään. Eli jos syö, vaikka kuuden tunnin syönti-ikkunan aikana 4000kcal ja kulutus päivälle on 2000kcal, niin sillä toki lihoaa.

Nykyään ihmiset (ja en viittaa tämän foorumin ihmisiin) ei vaan ymmärrä edes ihan perusteita tälle, että jos haluat laihduttaa, niin syö vähemmän, kuin kulutat.

Muutaman kerran nähnyt nyt juuri pätkäpaastoon liittyen kysymyksiä, että oon nyt 3kk noudattanut tarkasti jotain mallia (mitä niitä nyt sitten onkaan) ja en silti ole laihtunut yhtään vaan paino on noussut. Eli näissä ollaan selkeästi menty sillä ajatuksella, että pätkäpaasto itsessään laihduttaa, vaikka söisi mitä.
 
luin töissä tulleen odotusajan aikana kolme päivää vanhan jutun Lehti: Koko Kelan korvausjärjestelmä vaarassa romahtaa jossa lääkärilehti yrittää ajaa keskustelua, miten lihavuuslääkkeiden Kela-korvaukseen tulisi suhtautua, koska sen myönteinen korvattavuus ajaisi siihen, mitä otsikossa/linkissä lukee.

Pysähdyin miettimään, korvaako Kela yleensäkkään mitään lääkettä vaivaan, joka "ei ole sairaus" tai "sairauden oire" (esim. epilepsia ei ole itsessään sairaus, vaan oire sairaudesta)?
 
Tässäkin on nyt puhuttu hyvin ruokavaliosta ja näyttää olevan kovin erilaisia asioita. Itse mietin jos söisin enemmän kuin kahdesti päivässä, niin mihin ihmeeseen ne kalorit menisi? Herään, syön lounaan 12 paikkeilla, illallisen 18 paikkeilla ja se riittää. Jotain hedelmiä tulee otettua illasta. En ikinä ole tajunnut näitä tyyppejä jotka vetää kahdeksan välipalaa ja ties mitä - tämä näyttää olevan kovin suomalainen tapa et pitää olla aamupala, aamiainen, välipala, lounas, välipala, illallinen, iltapala. Ihmekö jos porukka lihoaa, kun mättää itteensä ja opettaa ittensä siihen, että ruokaa pitää saada tunnin välein. Adam Bornsteinin kirja, You Can't Screw This Up on ihan jees teos mitä tulee ruokailuun ja ruokailutottumuksiin.
Jos sä söisit kaksi mun ateriaa, niin kituisit nälkäkuolemassa jo ekana yönä. Eihän ateria ja niiden määrä kerro mitään. Mä syön aamupalan, lounaan ja päiväruuan, ja saan nippanappa 1600 kcal (laskettu useita kertoja niin, että punnitsen muutaman päivän normaalit syömiseni ja lasken vasta sitten, jolloin päivän aikana kumuloituva kalorimäärä ei vaikuta). Kaikki muu syöminen on pakkopullaa, ja pakko se on puputtaa tai en jaksa, jos aion olla työ- ja liikuntakykyinen.

Ongelman lähtökohta ihmisillä on kehon kuuntelu, eikä sinällään ruoka. Tai no huono ruoka on jo sotkenut sitä kehon viestintää. Tää on se yksi syy, miksi "ennen oli paremmin". Ei ollut liuennutta sokeria ja makeutusaineita, teollisia rasvoja ja makuja sotkemassa kehoa. Nykyajan ihminen ei tiedä mitä on nälkä, vaan hän sekoittaa ne mielitekoihin, väsymykseen jne.

Yksi influensseri nosti juuri esille paistopisteet. Eli mitä tapahtui? Ennen haettiin nopea välipala hedelmäosastolta, nyt paistopisteeltä. Paistopisteet ovat yleistyneet, koska ne myyvät: hyvä haju aiheuttaa mielitekoja, mikä tulkitaan näläksi. Karkit ym. eivät haise, vaan miellyttävät silmää väreillään, muodoillaan, ja mieltä nimillään, yhdistelmillään sekä uutuuksillaan.

Paasto tai jotain kieltävä ruokavalio voi auttaa juuri noiden viettien nollaamisessa, mutta toisaalta itseltään kieltäminen ihan vain kieltämisen takia ei toimi. Ei se suklaakaan ole yksistään mikään paha, vaan voi olla kokonaishyvinvointia edistävä tekijä tiettyyn annoskokoon asti. Itse pidän suolaisista herkuista ja ostan silloin tällöin sipsipussin. Syön sitä pari viikkoa. (Herkut olisivat hyvä tapa lisätä kaloreita, mutta mieluusti pysyn sellaisissa, joista saa vitamiineja ja kuituja.)

Ja kaikkia teitä ärsyttääkseni kerron vielä, että kehopositiivisuuteen nimenomaan "kuuluu" kehon kuuntelu ja viestien tunnistaminen, ja häiriötilojen korjaaminen. Lainausmerkit siksi, että se ei ole mitään laki, vaan toteuttajia on niin paljon kuin on yksilöitäkin. Mutta alkaa väsyttää tuosta jankkaaminen. Haukkukaa läskejä, mutta jättäkää ihan oikeasti monelle hyvää tekevä ajattelutapa rauhaan. Nimim. ysärin lapsi, aina normaalipainoinen, ekaa kertaa piti itseään läskinä 6-vuotiaana.
 
Ongelman lähtökohta ihmisillä on kehon kuuntelu, eikä sinällään ruoka.
Kehon kuuntelu on huono tapa, jollei ole melko passiivisessa elämäntilanteessa rasitteiden ohella.
Jos teet esim. rasittavaa työtä, syöt helposti myös vatsasi kyllääksi, koska a) nälkä iskee ja yliarvioit tulevatkin tarpeesi tai b) syöt liikaa välipaloja pitääksesi nälän loitolla, ohi tulevat tarpeesi.

Silloin paras tapa olisi ehkä arvioida kulutus päivälle, sitten jälkiarvioida kulutusta ja laskea miinusta sen varaan, että voi nälkätilastaan suurimman osan nukkumalla hoitaa pois.
Itse ainakin nukahdan paremmin hivenen nälkäisenä, kuin yltäkylläisenä, energisenä...

1600kcal on valitettavasti tietyille pituus/paino(ei rasva)-tasoille oikea kulutus. Heidän onnekseen heittäisin sen, että heidän suunsa on myös sen verran tilavuudeltaan pienempi, kuin meikäläisen (191cm/89-93kg) tapauksen, että suklaat ja karjalanpiirakat maistavat useamman kerran kuin itse.
 
Ongelman lähtökohta ihmisillä on kehon kuuntelu, eikä sinällään ruoka.

Luulisin että useammalla ongelma on päinvastoin se, että keho kiljuu ruokaa ja sitä myös kuunnellaan. Ihminen kun on evoluutiossa sopeutunut ympäristöön, jossa ruokaa on tarjolla niukasti ja satunnaisesti. Tällöin kannatti vetää napa täyteen aina kun siihen vaan oli tilaisuus, mikä on elinympäristön muututtua ongelma. Esim. tässä hesarin artikkelissa selitettiin asiasta.

Kivikautinen fysiologia on rasite yltäkylläisyyden maailmassa.

Nykyihminen on miljoonia vuosia vanha evoluution tuote. Ruoansulatus ja ruokahalun säätely ovat perua ajoilta, jolloin esivanhempamme elivät keräten ja metsästäen. Fysiologia virittyi tukemaan hengissä pysymistä, koska nälkä oli ainainen vieras. Silloin kun ruokaa satuttiin saamaan runsaasti, sitä kannatti myös syödä. Ahmiminen oli arvossaan. Mitä enemmän kaloreita mahaan painui, sen parempi. Seuraavina päivinä tai viikkoina ruokaa saattoi olla vähemmän.

Yhtä lailla mielekästä oli syödä kaikkea, mitä vain oli tarjolla. Monipuolisuus varmisti proteiinien, vitamiinien, hivenaineiden ja välttämättömien rasvahappojen saannin.

Nämä ominaisuudet pelittivät kohtalaisen hyvin vielä paleoliittisen ajan jälkeen, mutta jo maatalousyhteiskunta synnytti aiemmin tuntemattoman ilmiön. Osa ihmisistä alkoi lihoa.

Enää kivikautinen ruoansulatuselimistö ja ruokahalu eivät pysty varmistamaan meille sopivaa ravitsemusta. Ennen niin hyödylliset ominaisuudet aiheuttavat vakavia ongelmia. Kivikautinen koneisto johtaa automaattisesti liialliseen kalorien saantiin.


Mutta kun kerran olet ollut aina normaalipainoinen ja pidit itseäsi läskinä 6-vuotiaana, niin sun ongelmat syömisen suhteen on ollut aivan eri kuin suurimmalla osalla ihmisistä.
 
Data on hyvä tapa ymmärtää itseänsä paremmin. Aamupaino, valokuvat 2vk/1kk välein, syömisten jollain tapaa vakioiminen että voi paremmin ymmärtää ja säätää annoskokoja jne. Allekirjoittaneen 7pv aamupaino viime syksyltä tähän päivään alla kuvassa. Hyvin oma keho reagoi siihen kun pienentää tai suurentaa ruoka-annoksia. Yksittäisten outojen päivien nestekertymät tms. katoaa 7 aamun keskiarvoon. Näyttää siltä, että dieetistä tulee ainakin 2kk mittainen. Nyt on päiväkalorit 2300kcal tasolla. Vielä on vara kiristää kaloreista, jos läskinpoltto hyytyy. Alkaa treenit tuntumaan sen verta vaikeilta + lihakset tyhjät, että alkaa hiilaritankkaus olemaan ajankohtainen.

1711644731386.png
 
Mutta kun kerran olet ollut aina normaalipainoinen ja pidit itseäsi läskinä 6-vuotiaana, niin sun ongelmat syömisen suhteen on ollut aivan eri kuin suurimmalla osalla ihmisistä.
Jos noin on, niin sitten sanoisin @ironth että yritäppäs kirjoittaa itsellesikin syvimmät ajatukset johonkin päiväkirjaan, tai sitten terapeutille... Jälkimmäiset ovat kalliita, eikä niihin kuka tahansa julkisella puolella pääse, mutta kokeile sitä ajatuksiesi purkamista päiväkirjaan (joku tylsä vihko ehkä vähiteen kirjoittajalle huolia itselleen aiheuttava)...
 
Kehon kuuntelu on huono tapa, jollei ole melko passiivisessa elämäntilanteessa rasitteiden ohella.
Jos teet esim. rasittavaa työtä, syöt helposti myös vatsasi kyllääksi, koska a) nälkä iskee ja yliarvioit tulevatkin tarpeesi tai b) syöt liikaa välipaloja pitääksesi nälän loitolla, ohi tulevat tarpeesi.

Silloin paras tapa olisi ehkä arvioida kulutus päivälle, sitten jälkiarvioida kulutusta ja laskea miinusta sen varaan, että voi nälkätilastaan suurimman osan nukkumalla hoitaa pois.
Itse ainakin nukahdan paremmin hivenen nälkäisenä, kuin yltäkylläisenä, energisenä...

1600kcal on valitettavasti tietyille pituus/paino(ei rasva)-tasoille oikea kulutus. Heidän onnekseen heittäisin sen, että heidän suunsa on myös sen verran tilavuudeltaan pienempi, kuin meikäläisen (191cm/89-93kg) tapauksen, että suklaat ja karjalanpiirakat maistavat useamman kerran kuin itse.
Eihän se ole kehonkuuntelua, jos syö liikaa.

Ja kyllä, siksi se oma kalorimäärä ruuassa onkin pieni, kun en jaksa yhdellä istumalla syödä enempää. Siksi päivän kalorit kahdella kerralla olisi mahdotonta.
Luulisin että useammalla ongelma on päinvastoin se, että keho kiljuu ruokaa ja sitä myös kuunnellaan. Ihminen kun on evoluutiossa sopeutunut ympäristöön, jossa ruokaa on tarjolla niukasti ja satunnaisesti. Tällöin kannatti vetää napa täyteen aina kun siihen vaan oli tilaisuus, mikä on elinympäristön muututtua ongelma. Esim. tässä hesarin artikkelissa selitettiin asiasta.
Kyllä, tätä olen itsekin sanonut, mutta edellä kuvasin, että se kiljuva nälkä ei ole sitä oikeaa nälkää, jossa tarvitaan ravintoa, vaan vääränlaiset aistimukset saavat mielen luulemaan, että tämä on nyt nälkä. Kukapa ei pullaa haluaisi, jos haistaa vastapaistetun.

Mutta kun kerran olet ollut aina normaalipainoinen ja pidit itseäsi läskinä 6-vuotiaana, niin sun ongelmat syömisen suhteen on ollut aivan eri kuin suurimmalla osalla ihmisistä.
Mutta se itseinho ja pelko on isolle osalle naisista tuttua, ihan sama mitä on painanut. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kehopositiivisuus opettaa pois kehovihasta, jolloin alkaa kohdella kehoaan kauniimmin, ja todennäköisesti tervehtyy ja saa painoa itselleen parempaan suuntaan (nykytiedon valossa jokaisella on oma setpointtinsa).

Jos noin on, niin sitten sanoisin @ironth että yritäppäs kirjoittaa itsellesikin syvimmät ajatukset johonkin päiväkirjaan, tai sitten terapeutille... Jälkimmäiset ovat kalliita, eikä niihin kuka tahnsa pääse, mutta kokeile sitä ajatuksiesi purkamista päiväkirjaan (joku tylsä vihko ehkä vähiteen kirjoittajalle huolia itselleen aiheuttava)...
Ylläoleva myös sulle. Harvassa on länsimaiset millenniaalinaiset, jotka eivät olisi a) olleet huolissaan painostaan/ulkonäöstään jo liian pienenä b) jotka eivät olisi laihduttaneet vaikkei olisi syytä. Tämä järjettömyys on yksi syy ylipainoon. Kroppa on kaikesta rikki ja vittuako sitä mitään yrittää, ei ole ennenkään onnistunut, paha olo jne miksi syödä terveellisesti jos vihaa itseään?
(Rautalanka: en ole enää tuollainen.)
 
Eihän se ole kehonkuuntelua, jos syö liikaa.
Öhh... Kehonkuuntelu ei ilmeisesti ajattele tulevaisuutta... Vai mitenkä tulevaisuutta voi tuolla logiikalla "kuunnella" (tai kuunnella)?


Ylläoleva myös sulle. Harvassa on länsimaiset millenniaalinaiset, jotka eivät olisi a) olleet huolissaan painostaan/ulkonäöstään jo liian pienenä b) jotka eivät olisi laihduttaneet vaikkei olisi syytä. Tämä järjettömyys on yksi syy ylipainoon. Kroppa on kaikesta rikki ja vittuako sitä mitään yrittää, ei ole ennenkään onnistunut, paha olo jne miksi syödä terveellisesti jos vihaa itseään?
(Rautalanka: en ole enää tuollainen.)

Hienoa jos et ole, mutta et kai ole "kovettuneempi versio" tuosta? Se, jota edustavat myös halveksumasi kohderyhmät ovat lopulta?
Et vaikuta onnelliselta. Toivoisin, että hoidat tuon "menneisyytesi" pois. Näin, vaikka olet näemmä saannut tukea ajatuksellesi. Se on suuri harha itsellesi.

Sivuseikka osaltasi on nyt se, että kroppasi on rikki tai on ylipainoa. Olen pahoillani.
 
Kyllä, tätä olen itsekin sanonut, mutta edellä kuvasin, että se kiljuva nälkä ei ole sitä oikeaa nälkää, jossa tarvitaan ravintoa, vaan vääränlaiset aistimukset saavat mielen luulemaan, että tämä on nyt nälkä. Kukapa ei pullaa haluaisi, jos haistaa vastapaistetun.

Mitä muuta eroa on "oikealla" ja "väärällä" nälällä on kuin se, että jälkimmäinen aiheuttaa haitallisia asioita (lihomista)? Keho tuottaa molemmat yhtä todelliset aistimukset, ja jos ne ovat vääränlaisia niin silloin keho on väärässä eikä sitä siten kannata kuunnella.

Mutta se itseinho ja pelko on isolle osalle naisista tuttua, ihan sama mitä on painanut. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kehopositiivisuus opettaa pois kehovihasta, jolloin alkaa kohdella kehoaan kauniimmin, ja todennäköisesti tervehtyy ja saa painoa itselleen parempaan suuntaan (nykytiedon valossa jokaisella on oma setpointtinsa).

Eikö tässä olisi siis paremminkin hyvä korostaa sitä että tarpeettoman itseinhon sijaan katsotaan kylmästi numeroita? Vaikkapa juuri sitä painoindeksiä, jos se on normaalipainoisen puolella mutta silti tuntee itseinhoa ja tarvetta laihduttaa, niin vika on korvien välissä, ei kropassa.
 
Mitä muuta eroa on "oikealla" ja "väärällä" nälällä on kuin se, että jälkimmäinen aiheuttaa haitallisia asioita (lihomista)? Keho tuottaa molemmat yhtä todelliset aistimukset, ja jos ne ovat vääränlaisia niin silloin keho on väärässä eikä sitä siten kannata kuunnella.

Eikö tässä olisi siis paremminkin hyvä korostaa sitä että tarpeettoman itseinhon sijaan katsotaan kylmästi numeroita? Vaikkapa juuri sitä painoindeksiä, jos se on normaalipainoisen puolella mutta silti tuntee itseinhoa ja tarvetta laihduttaa, niin vika on korvien välissä, ei kropassa.
Nälkä on sitä, että vatsa on tyhjä. Pullan hajusta tuleva mieliteko ei ole nälkää, vaikka ihminen sen tulkitsisi näläksi.

Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Öhh... Kehonkuuntelu ei ilmeisesti ajattele tulevaisuutta... Vai mitenkä tulevaisuutta voi tuolla logiikalla "kuunnella" (tai kuunnella)?

Hienoa jos et ole, mutta et kai ole "kovettuneempi versio" tuosta? Se, jota edustavat myös halveksumasi kohderyhmät ovat lopulta?
Et vaikuta onnelliselta. Toivoisin, että hoidat tuon "menneisyytesi" pois. Näin, vaikka olet näemmä saannut tukea ajatuksellesi. Se on suuri harha itsellesi.

Sivuseikka osaltasi on nyt se, että kroppasi on rikki tai on ylipainoa. Olen pahoillani.
En ole ylipainoinen eikä kehoni ole enää rikki. Et selvästi ole lukenut aiempia tekstejäni, joten sen takia ja muutenkin voisit olla kommentoimatta minua henkilökohtaisesti. Annatko olla, kiitos. Enkä ymmärtänyt toisesta kappaleestasi mitään, en tiedä ketä olen halveksunut.

Kehoa voi kuunnella siten, että syö tarpeeksi. Kun on läsnä kehossaan ihan koko ajan, syö tarpeeksi myös siihen menneeseen ja tulevaan peilaten. Ihan normaalia toimintaa.
 
Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Ei miehetkään ilman stereotypioita ole nykymaailmassa säilyneet. Naiset osaa olla melko julmia sen suhteen kuka kelpaa ja kuka ei ennen kuin katsotaan yhtään pintaa syvemmälle. Mut tämä lienee ihan oman keskustelunsa aihe. Joku parisuhdemarkkinaketju tais palstalla jossain päin olla jo.
 
Nälkä on sitä, että vatsa on tyhjä. Pullan hajusta tuleva mieliteko ei ole nälkää, vaikka ihminen sen tulkitsisi näläksi.

No ei ole, nälkä on kehon tuottama tunne jolla ei tarvi olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sehän siinä on just ongelma, että monet lihavat tuntevat nälkää vaikka söisivät riittävän määrän ruokaa, ja jota korjataan näillä uusilla laihdutuslääkkeillä.

Kehoa voi kuunnella jos se toimii nyky-ympäristössä kunnolla, mutta kaikilla näin ei ole.

Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Se on toki ongelma kasvatuksessa jos normaalipainoiset naiset pitävät itseään läskinä, mutta se on erillinen ja jopa päinvastainen ongelma kuin lihavuusepidemia.
 
En ole ylipainoinen eikä kehoni ole enää rikki. Et selvästi ole lukenut aiempia tekstejäni, joten sen takia ja muutenkin voisit olla kommentoimatta minua henkilökohtaisesti. Annatko olla, kiitos. Enkä ymmärtänyt toisesta kappaleestasi mitään, en tiedä ketä olen halveksunut.

Kehoa voi kuunnella siten, että syö tarpeeksi. Kun on läsnä kehossaan ihan koko ajan, syö tarpeeksi myös siihen menneeseen ja tulevaan peilaten. Ihan normaalia toimintaa.

Luin ensikommentistani n.1h alkaneen kommentoinnin pohjalta enkä lukenut historiaasi (pelkäsin, että siellä olisi jotain häiritsevää)

Mutta kerro tuosta kehon kuuntelusta ennakoiden. Olen lähempänä... en ehkä matemaatikko vaan loogikko, miten sen nälän voi kuunnella, jos ei sitä voi sijoittaa myös tulevaisuuteen? Kukaan ei voi tietääkseni kuulla tulevaisuutta... Ja jos kaikki voisivat sellaisessa kontekstissa "kuulla nälän", ihmiset olisivat jo kuolleet nälästä sukupuuttoon.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
Uudet lääkkeet auttavat kun vaikuttavat suoraan nälkähormoneihin(näläntunne) ja myös hidastavat ruuansulatusta niin olo kestää täytenä pidempään. Sun tilanteessa noi lääkkeet todnak. auttais ja tekis laihduttamisajan olotiloista siedettävämmät.

Mulla kestää himot oli se sitten roskaruoka tai alkoholi pari viikkoa lopettamisen jälkeen. Jollain toisella menee eri tavalla.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
Ei kaikkea kerralla. Jätä ensin alkoholi niin alkaa kuukauden päästä ajatus luistamaan. Sitten voit palata alkon pariin tai jatkaa suunnitelmaa toisin.
 
Ei miehetkään ilman stereotypioita ole nykymaailmassa säilyneet. Naiset osaa olla melko julmia sen suhteen kuka kelpaa ja kuka ei ennen kuin katsotaan yhtään pintaa syvemmälle. Mut tämä lienee ihan oman keskustelunsa aihe. Joku parisuhdemarkkinaketju tais palstalla jossain päin olla jo.
Ei olekaan, enkä sanonutkaan niin. Kuitenkin suurin osa naisista allekirjoittaa sanomani, ja kukaan tuntemistani miehistä ei ole kokenut ajattelevansa negatiivisesti kropastaan ennen teini-ikää.

Satuin just selaamaan Instassa videon kohdalle, jossa kysyttiin naisilta (katsojilta), minkä ikäinen olit kun ensimmäisen kerran ajattelit ulkonäöstäsi negatiiviseksi.
Suosituin kommentti: "...There was a starting point?". Ja lukuisia tarinoita.

Saa kertoa ajatuksia, kyllä ne varmaan tähän ketjuun mahtuu, kun ei ole tarkoitus lähteä kisaamaan, kuka kärsii eniten.
Mitä vaan muuta kuin "yhyy läskit on laiskoja" pliis.. :p
 
No ei ole, nälkä on kehon tuottama tunne jolla ei tarvi olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sehän siinä on just ongelma, että monet lihavat tuntevat nälkää vaikka söisivät riittävän määrän ruokaa, ja jota korjataan näillä uusilla laihdutuslääkkeillä.

Kehoa voi kuunnella jos se toimii nyky-ympäristössä kunnolla, mutta kaikilla näin ei ole.
Kyllä nälkä on ihan fyysinen tunne, ja myös kylläisyydestä tulee fyysisiä tuntemuksia plus hormonivaikutuksia. Se on eri asia, kun asiat on ihan fysiologisesti pielessä, ja osittain tarkoitin myös niitä kun listasin eri tekijöitä. Ja myös viittasin siihen, että erinäisten syiden takia se kuuntelu nimenomaan ei toimi. En varmasti kirjoittanut tarpeeksi kattavasti, koska olen puhunut asiasta aiemminkin.
Se on toki ongelma kasvatuksessa jos normaalipainoiset naiset pitävät itseään läskinä, mutta se on erillinen ja jopa päinvastainen ongelma kuin lihavuusepidemia.
Nimenomaan on ongelma, koska laihduttaminen, oli sitten turhaa tai ei, johtaa todennäköisesti painon nousemiseen.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
275 366
Viestejä
4 754 441
Jäsenet
77 299
Uusin jäsen
SPe

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom