Lihavuusepidemia

Eihän se ole kehonkuuntelua, jos syö liikaa.
Öhh... Kehonkuuntelu ei ilmeisesti ajattele tulevaisuutta... Vai mitenkä tulevaisuutta voi tuolla logiikalla "kuunnella" (tai kuunnella)?


Ylläoleva myös sulle. Harvassa on länsimaiset millenniaalinaiset, jotka eivät olisi a) olleet huolissaan painostaan/ulkonäöstään jo liian pienenä b) jotka eivät olisi laihduttaneet vaikkei olisi syytä. Tämä järjettömyys on yksi syy ylipainoon. Kroppa on kaikesta rikki ja vittuako sitä mitään yrittää, ei ole ennenkään onnistunut, paha olo jne miksi syödä terveellisesti jos vihaa itseään?
(Rautalanka: en ole enää tuollainen.)

Hienoa jos et ole, mutta et kai ole "kovettuneempi versio" tuosta? Se, jota edustavat myös halveksumasi kohderyhmät ovat lopulta?
Et vaikuta onnelliselta. Toivoisin, että hoidat tuon "menneisyytesi" pois. Näin, vaikka olet näemmä saannut tukea ajatuksellesi. Se on suuri harha itsellesi.

Sivuseikka osaltasi on nyt se, että kroppasi on rikki tai on ylipainoa. Olen pahoillani.
 
Kyllä, tätä olen itsekin sanonut, mutta edellä kuvasin, että se kiljuva nälkä ei ole sitä oikeaa nälkää, jossa tarvitaan ravintoa, vaan vääränlaiset aistimukset saavat mielen luulemaan, että tämä on nyt nälkä. Kukapa ei pullaa haluaisi, jos haistaa vastapaistetun.

Mitä muuta eroa on "oikealla" ja "väärällä" nälällä on kuin se, että jälkimmäinen aiheuttaa haitallisia asioita (lihomista)? Keho tuottaa molemmat yhtä todelliset aistimukset, ja jos ne ovat vääränlaisia niin silloin keho on väärässä eikä sitä siten kannata kuunnella.

Mutta se itseinho ja pelko on isolle osalle naisista tuttua, ihan sama mitä on painanut. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kehopositiivisuus opettaa pois kehovihasta, jolloin alkaa kohdella kehoaan kauniimmin, ja todennäköisesti tervehtyy ja saa painoa itselleen parempaan suuntaan (nykytiedon valossa jokaisella on oma setpointtinsa).

Eikö tässä olisi siis paremminkin hyvä korostaa sitä että tarpeettoman itseinhon sijaan katsotaan kylmästi numeroita? Vaikkapa juuri sitä painoindeksiä, jos se on normaalipainoisen puolella mutta silti tuntee itseinhoa ja tarvetta laihduttaa, niin vika on korvien välissä, ei kropassa.
 
Mitä muuta eroa on "oikealla" ja "väärällä" nälällä on kuin se, että jälkimmäinen aiheuttaa haitallisia asioita (lihomista)? Keho tuottaa molemmat yhtä todelliset aistimukset, ja jos ne ovat vääränlaisia niin silloin keho on väärässä eikä sitä siten kannata kuunnella.

Eikö tässä olisi siis paremminkin hyvä korostaa sitä että tarpeettoman itseinhon sijaan katsotaan kylmästi numeroita? Vaikkapa juuri sitä painoindeksiä, jos se on normaalipainoisen puolella mutta silti tuntee itseinhoa ja tarvetta laihduttaa, niin vika on korvien välissä, ei kropassa.
Nälkä on sitä, että vatsa on tyhjä. Pullan hajusta tuleva mieliteko ei ole nälkää, vaikka ihminen sen tulkitsisi näläksi.

Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Öhh... Kehonkuuntelu ei ilmeisesti ajattele tulevaisuutta... Vai mitenkä tulevaisuutta voi tuolla logiikalla "kuunnella" (tai kuunnella)?

Hienoa jos et ole, mutta et kai ole "kovettuneempi versio" tuosta? Se, jota edustavat myös halveksumasi kohderyhmät ovat lopulta?
Et vaikuta onnelliselta. Toivoisin, että hoidat tuon "menneisyytesi" pois. Näin, vaikka olet näemmä saannut tukea ajatuksellesi. Se on suuri harha itsellesi.

Sivuseikka osaltasi on nyt se, että kroppasi on rikki tai on ylipainoa. Olen pahoillani.
En ole ylipainoinen eikä kehoni ole enää rikki. Et selvästi ole lukenut aiempia tekstejäni, joten sen takia ja muutenkin voisit olla kommentoimatta minua henkilökohtaisesti. Annatko olla, kiitos. Enkä ymmärtänyt toisesta kappaleestasi mitään, en tiedä ketä olen halveksunut.

Kehoa voi kuunnella siten, että syö tarpeeksi. Kun on läsnä kehossaan ihan koko ajan, syö tarpeeksi myös siihen menneeseen ja tulevaan peilaten. Ihan normaalia toimintaa.
 
Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Ei miehetkään ilman stereotypioita ole nykymaailmassa säilyneet. Naiset osaa olla melko julmia sen suhteen kuka kelpaa ja kuka ei ennen kuin katsotaan yhtään pintaa syvemmälle. Mut tämä lienee ihan oman keskustelunsa aihe. Joku parisuhdemarkkinaketju tais palstalla jossain päin olla jo.
 
Nälkä on sitä, että vatsa on tyhjä. Pullan hajusta tuleva mieliteko ei ole nälkää, vaikka ihminen sen tulkitsisi näläksi.

No ei ole, nälkä on kehon tuottama tunne jolla ei tarvi olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sehän siinä on just ongelma, että monet lihavat tuntevat nälkää vaikka söisivät riittävän määrän ruokaa, ja jota korjataan näillä uusilla laihdutuslääkkeillä.

Kehoa voi kuunnella jos se toimii nyky-ympäristössä kunnolla, mutta kaikilla näin ei ole.

Varmaan voisikin katsoa vain numeroita, mutta meillä naisille on koko ikämme syötetty sitä, että ihmisarvomme tulee ulkonäöstämme. Jo vauvoja neuvolassa erotellaan niin, että tyttöjä kuvaillaan ulkonäön perusteella, poikia liikkeen. Vähän isompia tyttöjä kehutaan asuista ja avuliaisuudesta, poikia toiminnallisuudesta. On aika vaikea tehdä tällä taustalla eroa omaan itseen ja pelkkiin numeerisiin arvoihin.

Se on toki ongelma kasvatuksessa jos normaalipainoiset naiset pitävät itseään läskinä, mutta se on erillinen ja jopa päinvastainen ongelma kuin lihavuusepidemia.
 
En ole ylipainoinen eikä kehoni ole enää rikki. Et selvästi ole lukenut aiempia tekstejäni, joten sen takia ja muutenkin voisit olla kommentoimatta minua henkilökohtaisesti. Annatko olla, kiitos. Enkä ymmärtänyt toisesta kappaleestasi mitään, en tiedä ketä olen halveksunut.

Kehoa voi kuunnella siten, että syö tarpeeksi. Kun on läsnä kehossaan ihan koko ajan, syö tarpeeksi myös siihen menneeseen ja tulevaan peilaten. Ihan normaalia toimintaa.

Luin ensikommentistani n.1h alkaneen kommentoinnin pohjalta enkä lukenut historiaasi (pelkäsin, että siellä olisi jotain häiritsevää)

Mutta kerro tuosta kehon kuuntelusta ennakoiden. Olen lähempänä... en ehkä matemaatikko vaan loogikko, miten sen nälän voi kuunnella, jos ei sitä voi sijoittaa myös tulevaisuuteen? Kukaan ei voi tietääkseni kuulla tulevaisuutta... Ja jos kaikki voisivat sellaisessa kontekstissa "kuulla nälän", ihmiset olisivat jo kuolleet nälästä sukupuuttoon.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
Uudet lääkkeet auttavat kun vaikuttavat suoraan nälkähormoneihin(näläntunne) ja myös hidastavat ruuansulatusta niin olo kestää täytenä pidempään. Sun tilanteessa noi lääkkeet todnak. auttais ja tekis laihduttamisajan olotiloista siedettävämmät.

Mulla kestää himot oli se sitten roskaruoka tai alkoholi pari viikkoa lopettamisen jälkeen. Jollain toisella menee eri tavalla.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.
Ei kaikkea kerralla. Jätä ensin alkoholi niin alkaa kuukauden päästä ajatus luistamaan. Sitten voit palata alkon pariin tai jatkaa suunnitelmaa toisin.
 
Ei miehetkään ilman stereotypioita ole nykymaailmassa säilyneet. Naiset osaa olla melko julmia sen suhteen kuka kelpaa ja kuka ei ennen kuin katsotaan yhtään pintaa syvemmälle. Mut tämä lienee ihan oman keskustelunsa aihe. Joku parisuhdemarkkinaketju tais palstalla jossain päin olla jo.
Ei olekaan, enkä sanonutkaan niin. Kuitenkin suurin osa naisista allekirjoittaa sanomani, ja kukaan tuntemistani miehistä ei ole kokenut ajattelevansa negatiivisesti kropastaan ennen teini-ikää.

Satuin just selaamaan Instassa videon kohdalle, jossa kysyttiin naisilta (katsojilta), minkä ikäinen olit kun ensimmäisen kerran ajattelit ulkonäöstäsi negatiiviseksi.
Suosituin kommentti: "...There was a starting point?". Ja lukuisia tarinoita.

Saa kertoa ajatuksia, kyllä ne varmaan tähän ketjuun mahtuu, kun ei ole tarkoitus lähteä kisaamaan, kuka kärsii eniten.
Mitä vaan muuta kuin "yhyy läskit on laiskoja" pliis.. :p
 
No ei ole, nälkä on kehon tuottama tunne jolla ei tarvi olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sehän siinä on just ongelma, että monet lihavat tuntevat nälkää vaikka söisivät riittävän määrän ruokaa, ja jota korjataan näillä uusilla laihdutuslääkkeillä.

Kehoa voi kuunnella jos se toimii nyky-ympäristössä kunnolla, mutta kaikilla näin ei ole.
Kyllä nälkä on ihan fyysinen tunne, ja myös kylläisyydestä tulee fyysisiä tuntemuksia plus hormonivaikutuksia. Se on eri asia, kun asiat on ihan fysiologisesti pielessä, ja osittain tarkoitin myös niitä kun listasin eri tekijöitä. Ja myös viittasin siihen, että erinäisten syiden takia se kuuntelu nimenomaan ei toimi. En varmasti kirjoittanut tarpeeksi kattavasti, koska olen puhunut asiasta aiemminkin.
Se on toki ongelma kasvatuksessa jos normaalipainoiset naiset pitävät itseään läskinä, mutta se on erillinen ja jopa päinvastainen ongelma kuin lihavuusepidemia.
Nimenomaan on ongelma, koska laihduttaminen, oli sitten turhaa tai ei, johtaa todennäköisesti painon nousemiseen.
 
Ei olekaan, enkä sanonutkaan niin. Kuitenkin suurin osa naisista allekirjoittaa sanomani, ja kukaan tuntemistani miehistä ei ole kokenut ajattelevansa negatiivisesti kropastaan ennen teini-ikää.

Ei vastakkainen sukupuoli poikia kiinnosta ennen murrosikää. Sit se oma markkina-arvo paljastuu. Pitäisi olla menestyvä, brad pittin ulkonäkö jne jne. Ruminkin muija saa baarista seuraa, mutta tavismies lähtee usein yksin kotiin vaikka ei haluaisi.
 
Omat setit:

- alkoholia & mättöjä joka päivä
- paino noussut viidessä vuodessa 85 kg -> 120 kg
- ajattelen koko ajan ruokaa ja himoitsen alkoholia

Silloin kun postasin muropakettiin kalapuikot & ranut-settejä, olin vain hieman pyylevä, mutta jatkoin mättöjen syömistä ja ryyppäämistä ja nyt olen himo läski :D. Periaatteessa laihduttaminen on yksinkertaista: lopetan vain mätöt ja alkoholin. Mutta kun koko ajan tekee mieli mättää ja juoda. Se tekee elämästä aivan sietämätöntä. En usko, että kukaan pystyy laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan pysyvästi pelkän itsekurin avulla. Homma pitäisi saada muutettua niin, ettei enää tee mieli koko ajan mättöjä ja kaljaa. Mutta miten? Ajan kanssa se ehkä muuttuu, mutta miten kauan siinä kestää? 1 viikko, kuukausi, vuosi vai 5 vuotta? Eli miten kauan pitää kärsiä vitutusta ja taistella himojaan vastaan 24/7, ennen kuin elämä muuttuu paremmaksi? Oikeastaan alan olla sitä mieltä, että pitäisi oikeasti säätää ankara läskivero kehon rasvaprosentin mukaan. Esim. rasvaprosentti <15 = veroa tuloista 0%, 15-25 = veroa 15%, yli 25 = veroa 30%. Itse ainakin motivoituisin ihan eri tavalla, jos läskiys rokottaisi lompakkoa kunnolla.

Addiktiot on vaikeita, ilman aika kovaa motivaatiota ja tukea niistä on hankala päästä eroon. Tai ei niistä oikeastaan pääse eroon, mutta ne voivat olla jollakin tavalla hallinnassa. Yleensä pitää löytää jotain korvaavaa tilalle tai käsitellä niitä syitä, että miksi se alkoholi ja mätöt ovat niin tärkeitä.
Apua ruoka-addiktioon on jonkin verran saatavilla.

Tapoja voi kyllä muuttaa, mutta kaikkea ei voi muuttaa kerralla.
 
Ei vastakkainen sukupuoli poikia kiinnosta ennen murrosikää. Sit se oma markkina-arvo paljastuu. Pitäisi olla menestyvä, brad pittin ulkonäkö jne jne. Ruminkin muija saa baarista seuraa, mutta tavismies lähtee usein yksin kotiin vaikka ei haluaisi.
Ööööööh ei tässä ole kysymys markkina-arvosta, parisuhteiden saamisesta ja sellaisesta. Ihan vaan olemassaolosta.

Tietäisitpä miten moni ruma ja kaunis nainen ei mene baariin edes ilman toivettakaan seurasta, koska kokee, ettei kuitenkaan saa ketään.
 
Ööööööh ei tässä ole kysymys markkina-arvosta, parisuhteiden saamisesta ja sellaisesta. Ihan vaan olemassaolosta.

Tietäisitpä miten moni ruma ja kaunis nainen ei mene baariin edes ilman toivettakaan seurasta, koska kokee, ettei kuitenkaan saa ketään.
Mietit sen miehen kannalta joka on yrittänyt ja vaikka vuoden aikana ottanut pakit sadalta naiselta ettei se mitenkään vaikuta sen pääkoppaan? Pääkopan lisäksi lompakko kuihtunut, kun oot sadalle muijalle tarjonnut juomat että suostuvat juttelemaan ja muutamalle kymmenelle ruuat kun suostuivat lähtemään päivälliselle tms. Samalla näet miten se yksi pelimies tuttu pyörittää kymmentä naista ja irstaat vanhat läskit sedät pyörivät nuorien supermallien kanssa.

Eletään semmoisessa maailmassa, että oli sitten nainen tai mies niin elämä voi olla aika ihmeellistä. Ei ole naisilla, tytöillä tai miehillä monopolia sen suhteen minkälaisia "vaatimuksia" yhteiskunta asettaa. Onneksi moni asia on vain omien korvien välissä niin voi kieltäytyä siitä, että menisi yhteiskunnan asettamien odotusten muottiin.
 
Viimeksi muokattu:
Mietit sen miehen kannalta joka on yrittänyt ja vaikka vuoden aikana ottanut pakit sadalta naiselta ettei se mitenkään vaikuta sen pääkoppaan? Pääkopan lisäksi lompakko kuihtunut, kun oot niille sadalle muijalle tarjonnut juomat ja mahdollisesti ruuat.
Kuusvuotiaasta asti?

Näinhän se on, että miehille tärkeintä elämässä olis pariutua. Se tekee onnelliseksi ja terveeksi.
 
Jos sä söisit kaksi mun ateriaa, niin kituisit nälkäkuolemassa jo ekana yönä. Eihän ateria ja niiden määrä kerro mitään. Mä syön aamupalan, lounaan ja päiväruuan, ja saan nippanappa 1600 kcal (laskettu useita kertoja niin, että punnitsen muutaman päivän normaalit syömiseni ja lasken vasta sitten, jolloin päivän aikana kumuloituva kalorimäärä ei vaikuta). Kaikki muu syöminen on pakkopullaa, ja pakko se on puputtaa tai en jaksa, jos aion olla työ- ja liikuntakykyinen.

Ongelman lähtökohta ihmisillä on kehon kuuntelu, eikä sinällään ruoka. Tai no huono ruoka on jo sotkenut sitä kehon viestintää. Tää on se yksi syy, miksi "ennen oli paremmin". Ei ollut liuennutta sokeria ja makeutusaineita, teollisia rasvoja ja makuja sotkemassa kehoa. Nykyajan ihminen ei tiedä mitä on nälkä, vaan hän sekoittaa ne mielitekoihin, väsymykseen jne.

Yksi influensseri nosti juuri esille paistopisteet. Eli mitä tapahtui? Ennen haettiin nopea välipala hedelmäosastolta, nyt paistopisteeltä. Paistopisteet ovat yleistyneet, koska ne myyvät: hyvä haju aiheuttaa mielitekoja, mikä tulkitaan näläksi. Karkit ym. eivät haise, vaan miellyttävät silmää väreillään, muodoillaan, ja mieltä nimillään, yhdistelmillään sekä uutuuksillaan.

Paasto tai jotain kieltävä ruokavalio voi auttaa juuri noiden viettien nollaamisessa, mutta toisaalta itseltään kieltäminen ihan vain kieltämisen takia ei toimi. Ei se suklaakaan ole yksistään mikään paha, vaan voi olla kokonaishyvinvointia edistävä tekijä tiettyyn annoskokoon asti. Itse pidän suolaisista herkuista ja ostan silloin tällöin sipsipussin. Syön sitä pari viikkoa. (Herkut olisivat hyvä tapa lisätä kaloreita, mutta mieluusti pysyn sellaisissa, joista saa vitamiineja ja kuituja.)

Ja kaikkia teitä ärsyttääkseni kerron vielä, että kehopositiivisuuteen nimenomaan "kuuluu" kehon kuuntelu ja viestien tunnistaminen, ja häiriötilojen korjaaminen. Lainausmerkit siksi, että se ei ole mitään laki, vaan toteuttajia on niin paljon kuin on yksilöitäkin. Mutta alkaa väsyttää tuosta jankkaaminen. Haukkukaa läskejä, mutta jättäkää ihan oikeasti monelle hyvää tekevä ajattelutapa rauhaan. Nimim. ysärin lapsi, aina normaalipainoinen, ekaa kertaa piti itseään läskinä 6-vuotiaana.

Hyvä avaus ja kiitän tästä. Itse syön tosiaankin vain nälkään ja siihen asti, että tulee täyteläinen olo. Suosin salaatteja, papuja, kanaa, mozarellaa, yrttiöljyä ja muuta. Kotona me ei käytetä esim. maustetta juuri koskaan (grillimauste ainoa poikkeus, mutta sitäkin todella vähän) ja tämän vuoksi ei juurikaan tule syötyä kuin ns. omia ruoksia. Se aito lihan/kanan/mozarellan tms. maku vaan voittaa sen ylimaustetun ihan todella paljon. Meillä on aina dishi täynnä hedelmiä. Tämän lisäksi kotona on esim. parsaa, kukkakaalia, parsakaalia yms. ruoan yhteydessä. Jos kalaa tehdään, niin sen kanssa on aina paistovihanneksia seurana jne. Mutta kiitän että avasit asiaa tältäkin kantilta. Itse olen sokeutunut toki omassa kuplassani muille asioille ja kivaa et joku välillä sitä rikkoo. :tup:
 
Kyllä nälkä on ihan fyysinen tunne, ja myös kylläisyydestä tulee fyysisiä tuntemuksia plus hormonivaikutuksia. Se on eri asia, kun asiat on ihan fysiologisesti pielessä, ja osittain tarkoitin myös niitä kun listasin eri tekijöitä. Ja myös viittasin siihen, että erinäisten syiden takia se kuuntelu nimenomaan ei toimi. En varmasti kirjoittanut tarpeeksi kattavasti, koska olen puhunut asiasta aiemminkin.

Tarkoitatko "fyysisellä tunteella" tässä jotain äärimmäistä näläntunnetta? Oli tuntemus kuinka "fyysinen" tahansa, se kuitenkin tulee elimistössä olevista "sensoreista" jotka voivat toimia väärin. Tai loputtoman ruokahalun/näläntunteen tapauksessa ihmisen evolutiivista historiaa ajatellen aivan oikein, mutta tavalla joka johtaa nykyisessä ympäristössä lihomiseen.

Oikealla ja väärällä tuntemuksella ei ole muuta eroa kuin se, kuinka hyvin ne vastaavat todellisuutta, ne tuntuvat aivan samalta vaikka olisivat objektiivisesti kuinka väärässä tahansa.
 
Kuusvuotiaasta asti?

Tytöt aikuistuu poikia nopeammin. Pojilla jutut tulee murrosiässä mukaan. Täällä ketjussa lienee ei ole kuusvuotiaita lihavuusepidemian parissa korisevia.

Mun pointti oli se, että kaikilla meillä on omat ongelmamme. Ei voi ajatella niin, että vain minulla on ongelmia ja minun elämä on epäreilusti vaikeampaa kuin muiden elämä. Ihmisen elämä on täys kaikenlaisia murheita mutta onneksi myös ilonaiheita. Osa asioista on sellaisia että niitä voi itse työstää kuten se miten peilikuva miellyttää tai miten pääsee vanhempien kuolemasta yli.
 
Tarkoitatko "fyysisellä tunteella" tässä jotain äärimmäistä näläntunnetta? Oli tuntemus kuinka "fyysinen" tahansa, se kuitenkin tulee elimistössä olevista "sensoreista" jotka voivat toimia väärin. Tai loputtoman ruokahalun/näläntunteen tapauksessa ihmisen evolutiivista historiaa ajatellen aivan oikein, mutta tavalla joka johtaa nykyisessä ympäristössä lihomiseen.

Oikealla ja väärällä tuntemuksella ei ole muuta eroa kuin se, kuinka hyvin ne vastaavat todellisuutta, ne tuntuvat aivan samalta vaikka olisivat objektiivisesti kuinka väärässä tahansa.
Tarkoitin tyhjää vatsa, joka kurnii. Varmaan kaikki kokevat sen eri tavoin. Itselläni liian tyhjä vatsa aiheuttaa pahoinvointia ja ei tee mieli syödä mitään.

Juuri tuosta väärin toimimisesta ja vääristä signaaleista/tulkinnoista olenkin puhunut. Siksihän meillä on ongelma. Ja siksi "no laihduta, läski" ei toimi.
 
Tytöt aikuistuu poikia nopeammin. Pojilla jutut tulee murrosiässä mukaan. Täällä ketjussa lienee ei ole kuusvuotiaita lihavuusepidemian parissa korisevia.

Mun pointti oli se, että kaikilla meillä on omat ongelmamme. Ei voi ajatella niin, että vain minulla on ongelmia ja minun elämä on epäreilusti vaikeampaa kuin muiden elämä. Ihmisen elämä on täys kaikenlaisia murheita mutta onneksi myös ilonaiheita. Osa asioista on sellaisia että niitä voi itse työstää kuten se miten peilikuva miellyttää ja osaa ei voi välttää kuten vanhempien kuoleminen.
Mun pointti vaan ei ole missään kohtaa ollut se, että naisten itseinho johtuisi pojista, vaan ihan koko hiton kulttuurista. Sä toit nyt parinvalinnan suhteellisen ooteenä tähän, ja mähän sanoin, ettei tartte kilpailla kuka kärsii eniten.

Nimenomaan yksilöillä on omat ongelmansa ja tie vaikka siihen ylipainoon on jokaisella omanlaisensa. Ihan turha pohtia, ollaanko nykyaikana tyhmiä, jos yhä isompi osa ihmisistä lihoo. Joitain viitteitä voi olla isolla tasolla, kuten itsekin puhuin nykypäivän ruuasta, mutta kaikilla on oma elämänpolkunsa ja henkinen kasvunsa pelissä mukana.
 
Kuusvuotiaasta asti?

Näinhän se on, että miehille tärkeintä elämässä olis pariutua. Se tekee onnelliseksi ja terveeksi.
Kun tapahtuu ihmismielelle käsittämätöntä, hän pyrkii sen unohtamaan. Lopulta unohtamisesta tulee todellisesta. Täysin elimistö ei kumminkaan unohda, vaikka käsketään päässä. Tämä aiheuttaa psykologisia häiriöitä (esim. jos lihavaksi haukkuja on päässä,), luokoot ne vaikka ripulin ja yllättävän ahdistushäiriön

kun ihminen pyrkii tietoisesti vaikeisiin, ei tahdottuihin pureutumaan, hän pystyy uskomattomiin ja jopa muistamaan käsittämättömän pitkiin asioihin. (Esim. hän muistaa lihaavaksi haukkujan, sillä kukaan ei häntä enää kiellä ja muisti)

Kun tämä sanotaan nyt ironth 26v saa annettua ironth 6v:n puolesta ulos annettua jollekkin kuulijalle (läheinen, paperi, terapeutti) hän vapautuu myös ripulista ja yllättävästä ahdistushäiriöstä. Tämä siksi, sillä olivathan ne psykologisia häiriöitä (jotka vaivasivat vain 20v).

******************
Jos elämässä vaikeaa, niin jokun tylsännäköinen vihkonen lienee tietoturvallisin vaihtoehto asiaa käsitellä asioita.
 
Leffat, sarjakuvat, sosiaalinen media yms. syöttää pojille, että pitäs olla jotain allaolevan kaltaista tai olet huono. Surullinen salaisuus, että jos et ole geneettinen friikki niin kuvan kuntoon ei pääse edes aineilla ja perus salitreenillä kun tulee vastaan genetiikan sallimat muodot ja lihaksen vaatima treenimäärä. Tuollaisessa kunnossa harva myöskään pystyy pysymään, kun liian alhainen rasvaprosentti helposti johtaa ongelmiin. Useat sosiaalisen median vaikuttajat käyttää aineita, kuvat otetaan dieetin lopulla ja ripotellaan koko vuodelle + fiitterit/kuvakulmat/...

1c02d98caf392883f15ff96682b85c30.jpg


main-qimg-21d48f8772be50c7b187a2057c268ec9-lq
 
Kun tapahtuu ihmismielelle käsittämätöntä, hän pyrkii sen unohtamaan. Lopulta unohtamisesta tulee todellisesta. Täysin elimistö ei kumminkaan unohda, vaikka käsketään päässä. Tämä aiheuttaa psykologisia häiriöitä (esim. jos lihavaksi haukkuja on päässä,), luokoot ne vaikka ripulin ja yllättävän ahdistushäiriön

kun ihminen pyrkii tietoisesti vaikeisiin, ei tahdottuihin pureutumaan, hän pystyy uskomattomiin ja jopa muistamaan käsittämättömän pitkiin asioihin. (Esim. hän muistaa lihaavaksi haukkujan, sillä kukaan ei häntä enää kiellä ja muisti)

Kun tämä sanotaan nyt ironth 26v saa annettua ironth 6v:n puolesta ulos annettua jollekkin kuulijalle (läheinen, paperi, terapeutti) hän vapautuu myös ripulista ja yllättävästä ahdistushäiriöstä. Tämä siksi, sillä olivathan ne psykologisia häiriöitä (jotka vaivasivat vain 20v).

******************
Jos elämässä vaikeaa, niin jokun tylsännäköinen vihkonen lienee tietoturvallisin vaihtoehto asiaa käsitellä asioita.
En usko, että mua on haukuttu läskiksi. Kyse ei ole aina sellaisesta. Kyse on siitä, että kasvamme ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa. Mun varhaisteini- ja teiniaikana mallit ja julkkikset oli laihoja, Bridget Jones oli hauska leffa, jossa normaalipainoinen nainen oli muka läski. Titanicin Kate Winslet oli muka läski.
Eikö kyse ole muutenkaan vain painosta. Murrosikä alkaa yhä nuoremmilla ja nuoremmilla ja keho muuttuu, eikä siihen kaikki ole valmiita, eikä myöskään ikätoverit. Pojilla varmasti omat juttunsa, mutta onhan se perseestä kun ihan normaalit asiat hävettää, esim. tissien kasvu. Yhtäkkiä ihmiset seksualisoi sut, lapsen. Ei ole mikään ihme, että kehosuhde muotoutuu miten kullakin muotoutuu. Ei ne sanat, vaan kaikki kohtelu.

Toivon, että nykyään ois jo vähän toisin, vanhemmillakin olisi enemmän sanoja keskusteluihin, ihan kaikille sukupuolille. Ainakin julkisuudessa näkee enemmän erilaisia ihmisiä ja käsittääkseni teineilläkin on vähän helpompaa valita erilaisia tyylejä. Tai paremmin ainakin kaupungeissa. Vaikka edelleen se on aikalainen tietty ihmiskuva, millainen pitäisi muka olla, mutta eihän se kapitalismi muuten onnistuisikaan.
 
En usko, että mua on haukuttu läskiksi. Kyse ei ole aina sellaisesta. Kyse on siitä, että kasvamme ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa. Mun varhaisteini- ja teiniaikana mallit ja julkkikset oli laihoja, Bridget Jones oli hauska leffa, jossa normaalipainoinen nainen oli muka läski. Titanicin Kate Winslet oli muka läski.
Eikö kyse ole muutenkaan vain painosta. Murrosikä alkaa yhä nuoremmilla ja nuoremmilla ja keho muuttuu, eikä siihen kaikki ole valmiita, eikä myöskään ikätoverit. Pojilla varmasti omat juttunsa, mutta onhan se perseestä kun ihan normaalit asiat hävettää, esim. tissien kasvu. Yhtäkkiä ihmiset seksualisoi sut, lapsen. Ei ole mikään ihme, että kehosuhde muotoutuu miten kullakin muotoutuu. Ei ne sanat, vaan kaikki kohtelu.

Toivon, että nykyään ois jo vähän toisin, vanhemmillakin olisi enemmän sanoja keskusteluihin, ihan kaikille sukupuolille. Ainakin julkisuudessa näkee enemmän erilaisia ihmisiä ja käsittääkseni teineilläkin on vähän helpompaa valita erilaisia tyylejä. Tai paremmin ainakin kaupungeissa. Vaikka edelleen se on aikalainen tietty ihmiskuva, millainen pitäisi muka olla, mutta eihän se kapitalismi muuten onnistuisikaan.
Oletko sinä sitten anorektikko/siihen suuntaan menevä?

Se on melkeinpä vielä huonompi juttu sitten, kuin joku ylipaino (ei sumo-lihavuus).
 
Mutta tätä episodia ennen kirjoitin:

Luin töissä tulleen odotusajan aikana kolme päivää vanhan jutun Lehti: Koko Kelan korvausjärjestelmä vaarassa romahtaa jossa lääkärilehti yrittää ajaa keskustelua, miten lihavuuslääkkeiden Kela-korvaukseen tulisi suhtautua, koska sen myönteinen korvattavuus ajaisi siihen, mitä otsikossa/linkissä lukee.

Pysähdyin miettimään, korvaako Kela yleensäkkään mitään lääkettä vaivaan, joka "ei ole sairaus" tai "sairauden oire" (esim. epilepsia ei ole itsessään sairaus, vaan oire sairaudesta)?

Mitä mieltä?
 
Tarkoitin tyhjää vatsa, joka kurnii. Varmaan kaikki kokevat sen eri tavoin. Itselläni liian tyhjä vatsa aiheuttaa pahoinvointia ja ei tee mieli syödä mitään.

Juuri tuosta väärin toimimisesta ja vääristä signaaleista/tulkinnoista olenkin puhunut. Siksihän meillä on ongelma. Ja siksi "no laihduta, läski" ei toimi.

Kuinka kauan tarvii olla syömättä että alkaa tommoista tulla? Ei kuulosta ihan normaalilta...

Mutta miten kehon kuuntelu liittyy asiaan, jos se luontaisesti pyrkii kerryttämään "pelastusrengasta" kiitos kivikautisen geenipoolin? :hmm:
 
Kuinka kauan tarvii olla syömättä että alkaa tommoista tulla? Ei kuulosta ihan normaalilta...

Mutta miten kehon kuuntelu liittyy asiaan, jos se luontaisesti pyrkii kerryttämään "pelastusrengasta" kiitos kivikautisen geenipoolin? :hmm:

Voin kyllä yhtyä ironthiin (hih) tossa, kyllä sen huomaa kun maha tulee kipeäksi siksi että on oikeasti nälkä vs. Että tulee nälkä kun kävelee mäkin ohi ja tulee mieleen että vois vaikka olla nälkä

E: vastauksena kysymykseen, niin omalla kohdalla puolesta päivästä pariin päivään, riippuen mitä tekee
 
Voin kyllä yhtyä ironthiin (hih) tossa, kyllä sen huomaa kun maha tulee kipeäksi siksi että on oikeasti nälkä vs. Että tulee nälkä kun kävelee mäkin ohi ja tulee mieleen että vois vaikka olla nälkä

E: vastauksena kysymykseen, niin omalla kohdalla puolesta päivästä pariin päivään, riippuen mitä tekee
Olen 3x ottanut about 3.5pv eli 85h-90h vesipaaston. Se on jännä miten nälkä tulee ja menee hormonitoiminnan ja vuorokausirytmin pohjalta. Ainakin mulla tulee vastaan kohta missä nälkä on infernaalinen mutta kun siitä pääsee yli niin pidempi paastoaminen muuttuu helpoksi. Paastolla tulee aamiaisaikaan nälkä. Kun sinnittelee tovin niin nälkä menee ohi ja tulee uudestaan lounasaikaan jne.

Osiltaan nälkäsignaali liittyy vuorokausirytmiin ja hormonitoimintaan. Vakio ruoka-ajat, nukkumaanmenoaika jne. on hyviä asioita, jos siihen vain on mahdollisuus.

Pitkän dieetin jälkeen tuleva pohjaton nälkä on melko vekkuli. Ihan sama miten paljon syöt niin aina on vain nälkä. Ehkä superläskin elämä jolla hormonitoiminta on mennyt pilalle muistuttaa dieetinjälkeistä pohjatonta nälkää. Kerran tän kokenut ja kokemus oli ... ikävä.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en pysty enää skippaamaan sitä nälän tunnetta, sitten kun se tulee niin on pakko ennemmin tai myöhemmin syödä jotain.
Mut joo, sama, sitten kun on ollut tarpeeksi nälässä ja alkaa lopulta syömään niin voi mennä aika paljon.
Ei ole minkäänlaista rytmiä, jatkuva vuorotyö niin elää kokoajan eri ajassa, tosin nykyään oon yrittänyt syödä terveellisemmin, ja se on onnistunutkin koska sain kolesteroliarvot rajoihin.
En ole toki koskaan oikeasti lihava ollut, nyt 178/70, isoimmillaan jotain 178/95, ja siinä pisteessä aloin juoksemaan
 
Olen 3x ottanut about 3.5pv eli 85h-90h vesipaaston. Se on jännä miten nälkä tulee ja menee hormonitoiminnan ja vuorokausirytmin pohjalta. Ainakin mulla tulee vastaan kohta missä nälkä on infernaalinen mutta kun siitä pääsee yli niin pidempi paastoaminen muuttuu helpoksi. Paastolla tulee aamiaisaikaan nälkä. Kun sinnittelee tovin niin nälkä menee ohi ja tulee uudestaan lounasaikaan jne.

Osiltaan nälkäsignaali liittyy vuorokausirytmiin ja hormonitoimintaan. Vakio ruoka-ajat, nukkumaanmenoaika jne. on hyviä asioita, jos siihen vain on mahdollisuus.

Pitkän dieetin jälkeen tuleva pohjaton nälkä on melko vekkuli. Ihan sama miten paljon syöt niin aina on vain nälkä. Ehkä superläskin elämä jolla hormonitoiminta on mennyt pilalle muistuttaa dieetinjälkeistä pohjatonta nälkää. Kerran tän kokenut ja kokemus oli ... ikävä.
Oletko (ex-)laskuvarjojääkäri?


edit:
Mä en pysty enää skippaamaan sitä nälän tunnetta, sitten kun se tulee niin on pakko ennemmin tai myöhemmin syödä jotain.
Voisiko muuten toimia sellainen, että toisilla elää fantasia tahdon vastaisesta toimesta (Olen afrrikkalainen jossain Saharassa ilman säännöllistä ruokaa ja vettä)
 
Viimeksi muokattu:
Oletko (ex-)laskuvarjojääkäri?

En ole. Yhteen aikaan oli kuvitelmia autofagian autuaaksi tekevästä voimasta. Oli ihan mielenkiintoinen haastaa itseänsä paastolla. Eka paastosta oppi sen, että ei kannata ahmia paaston päättävällä aterialla mitä sattuu. Tuli melko raju ripuli.
 
En ole. Yhteen aikana oli kuvitelmia autofagian autuaaksi tekevästä voimasta. Oli ihan mielenkiintoinen haastaa itseänsä paastolla. Eka paastosta oppi sen, että ei kannata ahmia eka aterialla paaston jälkeen mitä sattuu. Tuli melko raju ripuli.
Täytyy kyllä ihailla sisuasi. Olin jonkun kaljadietin vuoksi ilman valehtelua 36h, saattoi olla jopa 46h.

Tekee pahaa ajatus 90h haastamisesta. Lähtikö täysin tankatuin vatsoin?
 
Täytyy kyllä ihailla sisuasi. Olin jonkun kaljadietin vuoksi ilman valehtelua 36h, saattoi olla jopa 46h.

Tekee pahaa ajatus 90h haastamisesta. Lähtikö täysin tankatuin vatsoin?
Ei lähtenyt supertankatulla. Low carb ja pätkäpaastoa miinuskaloreilla pohjalle. Toinen päivä on pahin, sen jälkeen helpottaa ja tarvii vähempi sisua.
 
Oletko sinä sitten anorektikko/siihen suuntaan menevä?

Se on melkeinpä vielä huonompi juttu sitten, kuin joku ylipaino (ei sumo-lihavuus).
En. Lihoisin herkästi mm. stressin takia. Paino pysyy kurissa jos syön tarpeeksi, kun kroppa toimii.

Kuinka kauan tarvii olla syömättä että alkaa tommoista tulla? Ei kuulosta ihan normaalilta...

Mutta miten kehon kuuntelu liittyy asiaan, jos se luontaisesti pyrkii kerryttämään "pelastusrengasta" kiitos kivikautisen geenipoolin? :hmm:
Arkena syön viimeisen kerran noin kello 19 tai treenien jälkeen 21. Aamulla on nälkä. Jos en ole kiinnittänyt huomiota tarpeeksi syömiseen, nälkä tulee aamuyöllä, enkä jaksa/ei tarvi nousta vielä, joten se voisi mennä ihan överiksi siinä parissa tunnissa. Ennen tätä treenimäärää yön paasto oli 12-16 tuntia, mutta nyt lepokulutus on suurempi.
Tää, että mulle tulee nälkä, on hyvä ja terve asia. Myös hikoilu. Pahimpaan burniksen aikaan ei ollut kumpaakaan, eikä oikein mitään muutakaan, joten nälkä on myös viesti siitä, että menee hyvin. Tää on osa sitä kuuntelua.

Tiedän, että monella koiralla ilmeisesti on myös tuota, että liian tyhjä maha ja ne ei suostu syömään mitään, joten olettaisin ihan luonnolliseksi tunteeksi :D
 
En. Lihoisin herkästi mm. stressin takia. Paino pysyy kurissa jos syön tarpeeksi, kun kroppa toimii.
Anoreksia on käsittääkseni määritetty tiettyynpainoindeksin lukuun, eikä se luku ole mikään automaattisen onnellisuuden luku.

Jos miettisin liiakseen, milloin lihoisin on elämä varmasti ikävää. Voisiko kulutusta toisinaan laskea kuin luottokortille (nyt ostan enemmän, kuin tilillä on varaa ja vähennän sen sitten seuraavassa tulossa), jos nyt syön herkutellen, maksan sen vähennyksellä seuraavassa erässä? Olisiko sinulla luottoa itsellesi?

Ei niin, että miettisin, mitä se kerran elämääni sanoillaan loukannut paskiainen olisi nyt mieltä tästä elämäni seuraavasta harkitsemastani liikkeestä...
 
Anoreksia on käsittääkseni määritetty tiettyynpainoindeksin lukuun, eikä se luku ole mikään automaattisen onnellisuuden luku.

Jos miettisin liiakseen, milloin lihoisin on elämä varmasti ikävää. Voisiko kulutusta toisinaan laskea kuin luottokortille (nyt ostan enemmän, kuin tilillä on varaa ja vähennän sen sitten seuraavassa tulossa), jos nyt syön herkutellen, maksan sen vähennyksellä seuraavassa erässä? Olisiko sinulla luottoa itsellesi?

Ei niin, että miettisin, mitä se kerran elämääni sanoillaan loukannut paskiainen olisi nyt mieltä tästä elämäni seuraavasta harkitsemastani liikkeestä...
Jospa sä nyt lopettaisit jo olettamasta asioita mun elämästä. Kiitos.
 
Vielä tuosta kehon kuuntelemisesta. Sehän on siis ihan peruskauraa siitä, että pohtii, miksi tekee mieli jotain, ja mitä keho oikeasti haluaisi. Mulle ainakin tulee huono olo pikaruuasta, joten en sitä syö, vaikka tavallaan mieli joskus tekisi. Joskus voin syödä, silloin tiedän menneeni ja tulevani, mietin tarvitsenko kuinka hyvää oloa suoritukseen jne.

Tietysti on biologista, että haluamme kaikkea hyvää. Täällähän niistä mieliteoista on jo jauhettu. Luonnossa vaan ei juurikaan ole sellaisia asioita, joiden himoaminen ja loputtomasti syöminen olisi haitallista, toisin kuin nykypäivänä. Juuri siksi vastustaminen on hankalaa, juuri siksi kehon viettien sekoittaminen hankaloittaa asioita vielä enemmän, juuri siksi olisi tärkeää oppia kuuntelemaan. Ja kunnioittamaan itseään, kohtelemaan kehoaan hyvin.
 
Jospa sä nyt lopettaisit jo olettamasta asioita mun elämästä. Kiitos.
Käsittääkseni sanoit ettet ole lihava, mutta nyt tulkitsen, ettet ole anorektikko.

Oliko painoindeksi entinen ongelmasi?

Pahoittelen tätä tilannetta, mutta ymmärrät aikuisena varmasti, ettei esim. 583 viestinyksittäisen käyttäjän lukemiseen riitä aika...
 
En. Lihoisin herkästi mm. stressin takia. Paino pysyy kurissa jos syön tarpeeksi, kun kroppa toimii.

Tarkoitatko että stressin takia napostelisi herkkuja tai jotain? Jos ei oikeasti söisi tarpeeksi, niin ei se paino nousisi vaikka kroppa yrittäisi mitä.

Arkena syön viimeisen kerran noin kello 19 tai treenien jälkeen 21. Aamulla on nälkä. Jos en ole kiinnittänyt huomiota tarpeeksi syömiseen, nälkä tulee aamuyöllä, enkä jaksa/ei tarvi nousta vielä, joten se voisi mennä ihan överiksi siinä parissa tunnissa. Ennen tätä treenimäärää yön paasto oli 12-16 tuntia, mutta nyt lepokulutus on suurempi.
Tää, että mulle tulee nälkä, on hyvä ja terve asia. Myös hikoilu. Pahimpaan burniksen aikaan ei ollut kumpaakaan, eikä oikein mitään muutakaan, joten nälkä on myös viesti siitä, että menee hyvin. Tää on osa sitä kuuntelua.

Tiedän, että monella koiralla ilmeisesti on myös tuota, että liian tyhjä maha ja ne ei suostu syömään mitään, joten olettaisin ihan luonnolliseksi tunteeksi :D

Ok, kuulostaa kummalliselta, ei mulla tule tuollaista nälkää koskaan. Tai siis, mitään useamman vuorokauden paastoja en ole koskaan kokeillut, mutta normaalistikin syön illalla 19-21 paikkeilla ja seuraavan kerran lounas klo 11-12... ja joskus esim. reissussa on käynyt niin, että on ehtinyt syödä vasta myöhään iltapäivällä.
 
Tarkoitatko että stressin takia napostelisi herkkuja tai jotain? Jos ei oikeasti söisi tarpeeksi, niin ei se paino nousisi vaikka kroppa yrittäisi mitä.

Ok, kuulostaa kummalliselta, ei mulla tule tuollaista nälkää koskaan. Tai siis, mitään useamman vuorokauden paastoja en ole koskaan kokeillut, mutta normaalistikin syön illalla 19-21 paikkeilla ja seuraavan kerran lounas klo 11-12... ja joskus esim. reissussa on käynyt niin, että on ehtinyt syödä vasta myöhään iltapäivällä.
Mä en ala nyt henkilökohtaisia juttuja täm enempää selittämään, mutta jos sanon, että kroppa ei toimi niin siitä voi jotain päätellä. Ei ole sekään mikään ihmeellinen juttu, nettikeskusteluissa monia kokemuksia muillakin. Kuulostaahan se ihmeelliseltä ja on aivan perseestä.
 
Käsittääkseni sanoit ettet ole lihava, mutta nyt tulkitsen, ettet ole anorektikko.

Oliko painoindeksi entinen ongelmasi?

Pahoittelen tätä tilannetta, mutta ymmärrät aikuisena varmasti, ettei esim. 583 viestinyksittäisen käyttäjän lukemiseen riitä aika...
?? En tiedä meneekö nyt jotenkin ohi, että mulla ei ole minkäänlaisia ongelmia, mitä pitäisi täällä ratkaista. Tämä ei ole laihdutusketju vaan keskustelu lihavuusepidemiasta. Täällä toiset huutavat, että läskit on laiskoja ja niiden pitäisi vain laihduttaa, ja osa ihmisistä yrittää keskustella toisin. Omat mielipiteet pohjautuvat omiin kokemuksiin itsestäni ja tutuista ja tuntemattomista, sen takia olen kertonut myös itsestäni, mutta jotain rajaa yritän pitää.
 
Vielä tuosta kehon kuuntelemisesta. Sehän on siis ihan peruskauraa siitä, että pohtii, miksi tekee mieli jotain, ja mitä keho oikeasti haluaisi. Mulle ainakin tulee huono olo pikaruuasta, joten en sitä syö, vaikka tavallaan mieli joskus tekisi. Joskus voin syödä, silloin tiedän menneeni ja tulevani, mietin tarvitsenko kuinka hyvää oloa suoritukseen jne.

Tietysti on biologista, että haluamme kaikkea hyvää. Täällähän niistä mieliteoista on jo jauhettu. Luonnossa vaan ei juurikaan ole sellaisia asioita, joiden himoaminen ja loputtomasti syöminen olisi haitallista, toisin kuin nykypäivänä. Juuri siksi vastustaminen on hankalaa, juuri siksi kehon viettien sekoittaminen hankaloittaa asioita vielä enemmän, juuri siksi olisi tärkeää oppia kuuntelemaan. Ja kunnioittamaan itseään, kohtelemaan kehoaan hyvin.

Tämä on intuitiivisen syömisen juju. Kävin ravintoterapeutilla ja hän suositteli tätä, on toiminut tosi hyvin omassa elämässä, paino on nyt pysynyt samana, lihasmassaa tullut lisää ja ruokailusta sekä kalorien laskennasta on jäänyt tosi isosti resursseja vievää tekemistä pois, kun ostan kaupasta vain kaikkea terveellistä ja omien tavoitteiden kannalta funktionaalista + herkuttelut sitten rajoitettuihin sosiaalisiin hetkiin.

Mutta ei siihen intuitiiviseen syömiseen niin vain ryhdytä. Pääsin tuohon pisteeseen ison elämäntapamuutoksen jälkeen, johon minut vauhditti pätkäpaastoilu, kalorien laskenta ja sitä kautta vähitellen pois jäänyt prosessoitu ruoka. Ennen ravintoterapeutin tapaamista kipuilin vielä hetkellisten mielitekojen kanssa, mutta kun sanoin että tämä on ehkä se isoin haaste, niin hän vinkkasi tuonne intuitiivisen syömisen piiriin.

Nykyään syön 3-4 tunnin välein sen mukaan mitä mieli tekee, ja pyrin syömään reilusti proteiinia, kuitua ja 500-1000g kasviksia, marjoja, hedelmiä ja juureksia päivittäin. Jaksaa ihan eri tavalla kun ei tarvitse niin paljon keskittyä ja pinnistellä ruokien kanssa.
 
?? En tiedä meneekö nyt jotenkin ohi, että mulla ei ole minkäänlaisia ongelmia, mitä pitäisi täällä ratkaista. Tämä ei ole laihdutusketju vaan keskustelu lihavuusepidemiasta. Täällä toiset huutavat, että läskit on laiskoja ja niiden pitäisi vain laihduttaa, ja osa ihmisistä yrittää keskustella toisin. Omat mielipiteet pohjautuvat omiin kokemuksiin itsestäni ja tutuista ja tuntemattomista, sen takia olen kertonut myös itsestäni, mutta jotain rajaa yritän pitää.
Mitä olet mieltä tästä:

luin töissä tulleen odotusajan aikana kolme päivää vanhan jutun Lehti: Koko Kelan korvausjärjestelmä vaarassa romahtaa jossa lääkärilehti yrittää ajaa keskustelua, miten lihavuuslääkkeiden Kela-korvaukseen tulisi suhtautua, koska sen myönteinen korvattavuus ajaisi siihen, mitä otsikossa/linkissä lukee.

Pysähdyin miettimään, korvaako Kela yleensäkkään mitään lääkettä vaivaan, joka "ei ole sairaus" tai "sairauden oire" (esim. epilepsia ei ole itsessään sairaus, vaan oire sairaudesta)?
 
Olen 3x ottanut about 3.5pv eli 85h-90h vesipaaston. Se on jännä miten nälkä tulee ja menee hormonitoiminnan ja vuorokausirytmin pohjalta. Ainakin mulla tulee vastaan kohta missä nälkä on infernaalinen mutta kun siitä pääsee yli niin pidempi paastoaminen muuttuu helpoksi. Paastolla tulee aamiaisaikaan nälkä. Kun sinnittelee tovin niin nälkä menee ohi ja tulee uudestaan lounasaikaan jne.

Osiltaan nälkäsignaali liittyy vuorokausirytmiin ja hormonitoimintaan. Vakio ruoka-ajat, nukkumaanmenoaika jne. on hyviä asioita, jos siihen vain on mahdollisuus.

Pitkän dieetin jälkeen tuleva pohjaton nälkä on melko vekkuli. Ihan sama miten paljon syöt niin aina on vain nälkä. Ehkä superläskin elämä jolla hormonitoiminta on mennyt pilalle muistuttaa dieetinjälkeistä pohjatonta nälkää. Kerran tän kokenut ja kokemus oli ... ikävä.

Itse olen parikin kertaa ollut usean päivän vaahterasiirappipaastolla. Siinä siis juodaan vaahterasiirappi-sitruunajuomaa. Kaloreita siis tukee jonkin verran, mutta varsin vähän.

Kaikista hankalinta on syömisen vähentäminen ennen paastoa, silloin on koko ajan nälkä. Paastolla taas oli yllättävän helppoa, vaikka ruoasta kyllä haaveili koko ajan.

Paaston jälkeen varovasti sitten syömään ja ihan kaikki ruoka maistuu aivan mahtavalta. Puolikas tomaatti oli sellainen herkkupala, etten parempaa ole saanut missään. Juuri tuossa vaiheessa voi muuttaa omia ruokatottumuksia ja siirtyä terveellisempään ruokaan. Itse siirryin siihen, että syön kokojyväpuuroa ilman mitään lisukkeita ja se maistui aivan erinomaiselta ja maistuu edelleen.

Laihdutuskeinona tuota en pidä, mutta niin vaan molemmilla kerroilla lähti pysyvästi noin neljä kiloa.
 
Itse olen parikin kertaa ollut usean päivän vaahterasiirappipaastolla. Siinä siis juodaan vaahterasiirappi-sitruunajuomaa. Kaloreita siis tukee jonkin verran, mutta varsin vähän.

Kaikista hankalinta on syömisen vähentäminen ennen paastoa, silloin on koko ajan nälkä. Paastolla taas oli yllättävän helppoa, vaikka ruoasta kyllä haaveili koko ajan.

Paaston jälkeen varovasti sitten syömään ja ihan kaikki ruoka maistuu aivan mahtavalta. Puolikas tomaatti oli sellainen herkkupala, etten parempaa ole saanut missään. Juuri tuossa vaiheessa voi muuttaa omia ruokatottumuksia ja siirtyä terveellisempään ruokaan. Itse siirryin siihen, että syön kokojyväpuuroa ilman mitään lisukkeita ja se maistui aivan erinomaiselta ja maistuu edelleen.

Laihdutuskeinona tuota en pidä, mutta niin vaan molemmilla kerroilla lähti pysyvästi noin neljä kiloa.
Kokeilin joskus olut-porkkanadieettiä. Jaksoin viikon, kunnes piti jättää porkkana pois.
 
Yllättävän moni täälläkin jaksaa yrittää kaiken maailman kikkailuja erilaisten hessu-dieettien sun muiden kanssa.

Omasta mielestä homma on hyvinkin yksinkertainen:

- testaa peruskulutuksesi/pv
- vähennä siitä 500 kcal/pv
- pidä makrot tavoitteisiin nähden kunnossa
- pidä huoli hyvistä rasvoista
- urheile pari kertaa viikossa (jos haluat fittiin kuntoon)

Tiputa pari em. ohjeilla 1-2 kg/kk, kunnes olet tavoitepainossa.

Voi syödäkin ihan mitä huvittaa, kunhan pitää kokonaisuuden kasassa.
 
Yllättävän moni täälläkin jaksaa yrittää kaiken maailman kikkailuja erilaisten hessu-dieettien sun muiden kanssa.

Omasta mielestä homma on hyvinkin yksinkertainen:

- testaa peruskulutuksesi/pv
- vähennä siitä 500 kcal/pv
- pidä makrot tavoitteisiin nähden kunnossa
- pidä huoli hyvistä rasvoista
- urheile pari kertaa viikossa (jos haluat fittiin kuntoon)

Tiputa pari em. ohjeilla 1-2 kg/kk, kunnes olet tavoitepainossa.

Voi syödäkin ihan mitä huvittaa, kunhan pitää kokonaisuuden kasassa.

Miten sovellat nämä yksinkertaiset ohjeesi lihavuusepidemiaan, joka on kasvanut ongelmaksi kymmeniä vuosia nykyiseen ympäristöön?
 
Miten sovellat nämä yksinkertaiset ohjeesi lihavuusepidemiaan, joka on kasvanut ongelmaksi kymmeniä vuosia nykyiseen ympäristöön?
Se toimii silloin ihan samalla tavalla. Tosin listalta puuttui riittävä+laadukas lepo.
 
Tätähän tietty porukka tosiaan huutaa ja kovaa ilman mitään näyttöjä. Oikeasti näitä vhh ja keto tyyppejä löytyykin aika paljon (ihan foorumeilta ja netistä), joilla kaikki arvot pielessä, kun on vedetty voita voin päälle pidemmän aikaa. Ja kysellään, että miksi näin ja eihän näin pitänyt käydä.
Miksi tällä foorumilla on hyväksyttävää esittää tällaisia perustelemattomia väitteitä, mutta kun minä kirjoitan jotain, niin saan KUUKAUDEN bannit "perustelemattoman väitteen esittämisestä"?

Suomalaiste karppaajien foorumilla, joka on ihan julkinen internet-foorumi, on varsin aktiivinen keskusteluketju mm. kolesteroliarvojen seuraamiselle. Ihan jo sitä vilkaisemalla tuollaiset lainauksen kaltaiset paskapuheet voisi todistaa vääräksi. Ja tosiaan tämäkään lainaus, johon jo aikaisemmin väitin vastaan, ei pidä paikkaansa:
Carnivore yms. jengi jotka väittää ettei korkealla ldl:lla ole merkitystä terveyteen ovat väärässä.

Miksi tuollainen sanojen laittaminen toisten suuhun on täällä hyväksyttävää? Sellaista "carnivore yms. jengiä" ei ole olemassakaan, joka tuollaista väittäisi.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 297
Viestejä
4 503 845
Jäsenet
74 379
Uusin jäsen
Antonsilt

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom