Ravintoköyhä ja energiarikas ruoka? Uppopaistetussa lohkoperunassa reilu 300kcal/100g versus tuore peruna lohkoina oliiviöljyttynä air fryer/kiertoilmauunista 80kcal/100g. Molemmat perunaa, toinen imho. roskaruokaa toinen ei. Uppopaistetun lohkoperunan imemä rasva myös mahdollisesti ei niin parasta etenkin kun sama rasva käy useampia kuuma/kylmä syklejä läpi.
Mä en usko, että on vain yhtä syytä kansakunnan lihomiseen. On monta eri asiaa jotka vaikuttavat eikä kaikilla sama juurisyy pohjalla eikä siten sama korjausehdotus kaikkiin tilanteisiin toimi. Omat tutut jotka on lihoneet on ihan elintasosairaita. On totuttu siihen, että syödään enemmän kaloritiheää ruokaa, enemmän jälkiruokia, enemmän mässyjä, enemmän alkoholia. Lopputulos on sitten mitä on kun herkkupäivä on joka päivä. Joku toinen on voinut syödä about terveellisesti ja järkevästi, mutta 1kg lisää läskiä per vuosi ja 20v jälkeen on 20kg etureppu. Ei 1kg vuodessa vaati kuin ihan marginaalisen plussakalorimäärän päivä/viikkotasolla. 25vuotiaana normipainoinen, 45vuotiaana 20kg ylimääräistä. Kolmannella voi olla joku sairaus pohjalla jne jne. Syitä lihomiseen on monenlaisia eikä vain yhtä juurisyytä.
Jäin miettimään omia lihavia tuttuja.
Ainoastaan kaksi oli lihavia lapsesta asti, toinen laihdutti lukion jälkeen tunnistamattomaksi, toinen on pysynyt samanlaisena. En tiedä onko yrittänyt laihduttaa, nykyisin elää aktiivista elämää.
Loput ovat lihoneet lukiossa, korkeakoulussa ja ehkä enemmistö töissä. Näihin kaikkiin liittyy oleellisesti pituuskasvun loppuminen, ja nopeasti tarkasteltuna kenelläkään ei ole ollut pitkäkestoista liikuntaharrastustaustaa. Selkeitä yhtäläisyystekijöitä on stressaavan elämän lisääntyminen, elämän kiireistyminen, mikä on aiheuttanut väsymystä ja mielitekoja. Ajallista yhteneväisyyttä on myös parisuhteiden aloituksella (kotiin jääminen ja e-pillerit) ja/tai masennuslääkkeiden aloituksella.
Toisaalta sitten tunnen naisia, joilla painonnousu on tullut hyvin pian lastensaannin jälkeen. Yhdessä perheessä isällä on muutama harrastuspäivä ja ne ovat kysymättäkin vakio. Mikäli äiti haluaisi illalla tehdä jotain, on hänen vastuullaan hoitaa silti lapsille ruoka, tekemistä ja peräänkatsoja. Tämä äiti herkuttelee iltaisin, kun on saanut lapset nukkumaan. Muitakin iltaherkuttelijoita on, jokainen tietää, että se on paha tapa, jokainen tietää, että kannattaisi vaikka aloittaa päivä aamupalalla, mutta moni heistä huomaa vasta illalla, ettei ole oikeastaan syönyt mitään. Päivä toisensa jälkeen. Heillä on myös aika ankeita mielialoja.
Osa on niin väsynyttä ja stressantunutta, ettei liikunta tulisi mieleenkään. Heiltä myös puuttuu se kokemus liikunnan tuomasta energiasta, koska jokainen liikuntaa harrastava kyllä tietää sen. Toisaalta liikuntakin kasvattaa nälkää, eikä ole yksin millään tavalla laihdutuskeino. Nämä jäävät sinne sohvalle etenkin viikonloppuna, ja syövät hyvin, koska kokevat sen ansainneensa viikon päätteeksi. Tai maanantain päätteeksi tai tiistain päätteeksi... kyllä, se on ihan omasta mielestä kiinni, mutta asia ei ole niin simppeli, että sen voi muuttaa yhdessä yössä. Useimmilla on lisäksi ihan samanlainen partneri vieressä.
Mä en sanoisi näitä ihmisiä laiskoiksi. Jokaisella on takanaan yksilöllinen olosuhteiden summa. Jokaisella on vaihtoehtona ainoastaan jatkaa samaa rataa, mennä yhä syvemmälle suohon, tai alkaa tehdä muutoksia. Viimeisimpään ei ole apua millään tavalla yksilön syyttämisestä, hänelle nauramisesta tms. Jostain ammattilaisesta voisi olla tukea, mutta sekin on aika sattumankauppaa - ja vaatii yksilön halun alkaa muuttaa elämäänsä.