Lihavuusepidemia

Tämä keskustelu ei varsinaisesti johda mihinkään. Tilastot puhuu toki puolestaan, eli lihavia on ja he ei enää edes välitä siitä. Nykyään yritetään ihan työkseen selitellä miksi ihmiset on lihavia.
Niin, sinä yrität selittää asiaa ihmisten laiskuudella, jota et pysty edes määrittelemään.
 
Aina kun tulee näitä bullshit- perusteluita tyyliin "liian hyvää ruokaa" tai "se nyt vaan on niin että keski-ikäisenä ihminen muuttuu läskiksi" niin voi ottaa referenssiksi japanilaiset ja etelä-korealaiset. Ovat käytännössä kaikki hoikkia koska syövät hyvin ja sopivasti. Ostovoimaa riittää syödä niin paljon kuin tekee mieli, mutta ei näy puntarilla. Kulinaristimaita, joissa ruoan ja raaka-aineiden laatua arvostetaan.
 
Aina kun tulee näitä bullshit- perusteluita tyyliin "liian hyvää ruokaa" tai "se nyt vaan on niin että keski-ikäisenä ihminen muuttuu läskiksi" niin voi ottaa referenssiksi japanilaiset ja etelä-korealaiset. Ovat käytännössä kaikki hoikkia koska syövät hyvin ja sopivasti. Ostovoimaa riittää syödä niin paljon kuin tekee mieli, mutta ei näy puntarilla. Kulinaristimaita, joissa ruoan ja raaka-aineiden laatua arvostetaan.
Lihavuus on aasiankin puolella nousussa
1711279323819.png


Japanissa kovat aseet käytössä. Suomeen kans läskiveroa? Metabo Law to decrease Japan's obesity rates - Success Tax Professionals
 
Syyhän on pelkästään lihavassa, juopossa, narkissa itsessään. Ei kenessäkään muussa.
Oonko mä nyt sanonut jotain muuta?

Lähtökohtaisesti ihminen on aina hakenut helppoutta ja mielihyvää. Syömisen rajoittaminen ei tule kovinkaan luonnollisesti, ihminenhän söisi kunnes oksentaa tai sairastuu. Ei kai tässä nyt mitään uutta ole?
 
Tuon linkin otos ei liity mitenkään Japaniin tai Koreaan. Aasia on valtava alue josta löytyy läskimaitakin tyyliin Qatar, ja kaakkois-Aasia on yhteiskunnallisesti aivan eri asia.
Miten tuo läskivero sitten? Jos ihannoidaan japania niin samanlainen vero suomeen ja homma hoidettu? Onko sulla jotain konkreettisia keinoja ehdottaa miten suomen lihavuusepidemia korjataan?
In 2008, Japan introduced a novel Metabo tax which sought to curb burgeoning waistlines.

Fuelled by an explosion of junk food consumption, the country imposed stiff penalties on companies and civic authorities if they failed to meet preset targets on weight and waist sizes.

Thanks to this law, obesity rates have fallen to barely 3.5 per cent, one of the lowest levels in the world.
 
Mitä edes on roskaruoka? Onko vaikka pizza roskaruokaa? Siinähän on vehnää, tomaattikastiketta, juustoa ja monesti jotain proteiinia. Sitten verrokiksi vaikka lasagne, missä on käytännössä samat asiat. Ensimmäinen näistä mielletään roskaruuaksi ja toinen onkin sitten terveellistä kotiruokaa.
 
Mitä edes on roskaruoka?
Ravintoköyhä ja energiarikas ruoka? Uppopaistetussa lohkoperunassa reilu 300kcal/100g versus tuore peruna lohkoina oliiviöljyttynä air fryer/kiertoilmauunista 80kcal/100g. Molemmat perunaa, toinen imho. roskaruokaa toinen ei. Uppopaistetun lohkoperunan imemä rasva myös mahdollisesti ei niin parasta etenkin kun sama rasva käy useampia kuuma/kylmä syklejä läpi.

Mä en usko, että on vain yhtä syytä kansakunnan lihomiseen. On monta eri asiaa jotka vaikuttavat eikä kaikilla sama juurisyy pohjalla eikä siten sama korjausehdotus kaikkiin tilanteisiin toimi. Omat tutut jotka on lihoneet on ihan elintasosairaita. On totuttu siihen, että syödään enemmän kaloritiheää ruokaa, enemmän jälkiruokia, enemmän mässyjä, enemmän alkoholia. Lopputulos on sitten mitä on kun herkkupäivä on joka päivä. Joku toinen on voinut syödä about terveellisesti ja järkevästi, mutta 1kg lisää läskiä per vuosi ja 20v jälkeen on 20kg etureppu. Ei 1kg vuodessa vaati kuin ihan marginaalisen plussakalorimäärän päivä/viikkotasolla. 25vuotiaana normipainoinen, 45vuotiaana 20kg ylimääräistä. Kolmannella voi olla joku sairaus pohjalla jne jne. Syitä lihomiseen on monenlaisia eikä vain yhtä juurisyytä.
 
Viimeksi muokattu:
Miten tuo läskivero sitten? Jos ihannoidaan japania niin samanlainen vero suomeen ja homma hoidettu? Onko sulla jotain konkreettisia keinoja ehdottaa miten suomen lihavuusepidemia korjataan?

No tuossahan se tulikin :tup: Toki tuo on Japanin kohdalla enempi kuriositeetti ja väestötasolla olennaisemmat syyt on muualla (ja väestö hoikkaa myös ennen 2008 lakeja).
Suomi on näissä ihan yhtä menetetty tapaus kuin jenkitkin, mutta siitä on hyvä lähteä että lopettaa kuvittelun että lihavuus on "jonkun muun" vika tai asia mitä ei voi estää.
 
Niin, sinä yrität selittää asiaa ihmisten laiskuudella, jota et pysty edes määrittelemään.
Niin itse määrittelin tähän lihavuuteen liittyvää laiskuutta tässä viestissä:

Ja tällä edelleen tarkoitin sitä, että se laiskuus näkyy siinä, että jos on läski, niin ei tee asialle mitään. Sinun mielestä taas ihminen ei ole laiska jos hän tekee mistä nauttii ja jaksaa istua sohvalla mättäen karkkia sekä sipsiä naamaan.

Siksi kyseinen keskustelu ei oikein johda mihinkään. Eihän siinä narkkarissakaan mitään vikaa ole hänhän tekee vaan sitä, mistä nauttii.

Eli niinkuin @Neuvostoliitto kirjoitti, niin kyllähän se on sen läskin syy, että hän on läski. Ja jos hän tekee sitä mistä tykkää ja käyttää aikansa tähän, niin voidaan sopia, että silloin hän ei ole "laiska". Jos hän tykkää maata ja mättää energiatiheää ruokaa, niin voihan sitä tosiaan hyvillä mielin sanoa, että ei ole laiskoitellut ollenkaan, etenkin jos paino nousee, vaikka 20kg vuosi vauhdilla.

Edit: typo
 
Viimeksi muokattu:
Ravintoköyhä ja energiarikas ruoka? Uppopaistetussa lohkoperunassa reilu 300kcal/100g versus tuore peruna lohkoina oliiviöljyttynä air fryer/kiertoilmauunista 80kcal/100g. Molemmat perunaa, toinen imho. roskaruokaa toinen ei. Uppopaistetun lohkoperunan imemä rasva myös mahdollisesti ei niin parasta etenkin kun sama rasva käy useampia kuuma/kylmä syklejä läpi.

Mä en usko, että on vain yhtä syytä kansakunnan lihomiseen. On monta eri asiaa jotka vaikuttavat eikä kaikilla sama juurisyy pohjalla eikä siten sama korjausehdotus kaikkiin tilanteisiin toimi. Omat tutut jotka on lihoneet on ihan elintasosairaita. On totuttu siihen, että syödään enemmän kaloritiheää ruokaa, enemmän jälkiruokia, enemmän mässyjä, enemmän alkoholia. Lopputulos on sitten mitä on kun herkkupäivä on joka päivä. Joku toinen on voinut syödä about terveellisesti ja järkevästi, mutta 1kg lisää läskiä per vuosi ja 20v jälkeen on 20kg etureppu. Ei 1kg vuodessa vaati kuin ihan marginaalisen plussakalorimäärän päivä/viikkotasolla. 25vuotiaana normipainoinen, 45vuotiaana 20kg ylimääräistä. Kolmannella voi olla joku sairaus pohjalla jne jne. Syitä lihomiseen on monenlaisia eikä vain yhtä juurisyytä.
Jäin miettimään omia lihavia tuttuja.
Ainoastaan kaksi oli lihavia lapsesta asti, toinen laihdutti lukion jälkeen tunnistamattomaksi, toinen on pysynyt samanlaisena. En tiedä onko yrittänyt laihduttaa, nykyisin elää aktiivista elämää.

Loput ovat lihoneet lukiossa, korkeakoulussa ja ehkä enemmistö töissä. Näihin kaikkiin liittyy oleellisesti pituuskasvun loppuminen, ja nopeasti tarkasteltuna kenelläkään ei ole ollut pitkäkestoista liikuntaharrastustaustaa. Selkeitä yhtäläisyystekijöitä on stressaavan elämän lisääntyminen, elämän kiireistyminen, mikä on aiheuttanut väsymystä ja mielitekoja. Ajallista yhteneväisyyttä on myös parisuhteiden aloituksella (kotiin jääminen ja e-pillerit) ja/tai masennuslääkkeiden aloituksella.

Toisaalta sitten tunnen naisia, joilla painonnousu on tullut hyvin pian lastensaannin jälkeen. Yhdessä perheessä isällä on muutama harrastuspäivä ja ne ovat kysymättäkin vakio. Mikäli äiti haluaisi illalla tehdä jotain, on hänen vastuullaan hoitaa silti lapsille ruoka, tekemistä ja peräänkatsoja. Tämä äiti herkuttelee iltaisin, kun on saanut lapset nukkumaan. Muitakin iltaherkuttelijoita on, jokainen tietää, että se on paha tapa, jokainen tietää, että kannattaisi vaikka aloittaa päivä aamupalalla, mutta moni heistä huomaa vasta illalla, ettei ole oikeastaan syönyt mitään. Päivä toisensa jälkeen. Heillä on myös aika ankeita mielialoja.

Osa on niin väsynyttä ja stressantunutta, ettei liikunta tulisi mieleenkään. Heiltä myös puuttuu se kokemus liikunnan tuomasta energiasta, koska jokainen liikuntaa harrastava kyllä tietää sen. Toisaalta liikuntakin kasvattaa nälkää, eikä ole yksin millään tavalla laihdutuskeino. Nämä jäävät sinne sohvalle etenkin viikonloppuna, ja syövät hyvin, koska kokevat sen ansainneensa viikon päätteeksi. Tai maanantain päätteeksi tai tiistain päätteeksi... kyllä, se on ihan omasta mielestä kiinni, mutta asia ei ole niin simppeli, että sen voi muuttaa yhdessä yössä. Useimmilla on lisäksi ihan samanlainen partneri vieressä.

Mä en sanoisi näitä ihmisiä laiskoiksi. Jokaisella on takanaan yksilöllinen olosuhteiden summa. Jokaisella on vaihtoehtona ainoastaan jatkaa samaa rataa, mennä yhä syvemmälle suohon, tai alkaa tehdä muutoksia. Viimeisimpään ei ole apua millään tavalla yksilön syyttämisestä, hänelle nauramisesta tms. Jostain ammattilaisesta voisi olla tukea, mutta sekin on aika sattumankauppaa - ja vaatii yksilön halun alkaa muuttaa elämäänsä.
 
No tuossahan se tulikin :tup: Toki tuo on Japanin kohdalla enempi kuriositeetti ja väestötasolla olennaisemmat syyt on muualla (ja väestö hoikkaa myös ennen 2008 lakeja).
Suomi on näissä ihan yhtä menetetty tapaus kuin jenkitkin, mutta siitä on hyvä lähteä että lopettaa kuvittelun että lihavuus on "jonkun muun" vika tai asia mitä ei voi estää.

Eikö Janpani ole nimenomaan esimerkki ympäristön vaikutuksesta valintoihin, joka yksilötasolla tarkoittanee sitä, että terveellisen ruoan valinta on helpompaa, ellei jopa luonnollista, ilman jatkuvia tietoisia päätöksiä. Toisin kuten esim. Suomessa, jossa epäterveelliset vallinnat on huomattavasti helpompi ja nopeampi vaihtoehto.
 
Osa on niin väsynyttä ja stressantunutta, ettei liikunta tulisi mieleenkään. Heiltä myös puuttuu se kokemus liikunnan tuomasta energiasta, koska jokainen liikuntaa harrastava kyllä tietää sen. Toisaalta liikuntakin kasvattaa nälkää, eikä ole yksin millään tavalla laihdutuskeino. Nämä jäävät sinne sohvalle etenkin viikonloppuna, ja syövät hyvin, koska kokevat sen ansainneensa viikon päätteeksi. Tai maanantain päätteeksi tai tiistain päätteeksi... kyllä, se on ihan omasta mielestä kiinni, mutta asia ei ole niin simppeli, että sen voi muuttaa yhdessä yössä. Useimmilla on lisäksi ihan samanlainen partneri vieressä.
Täällä taas julistetaan yhtä totuutta. Paskanvitut sanon minä. Se liikunta ei koskaan, edes lapsena, ole tuonut ainakaan mulle mitään mielihyvää ja energiaa tai oikeastaan mitää positiivista oloa. Tuo ei aivan varmasti ole mikään universaali totuus vaan ne jotka harrastaa tietää koska niille se tuo ja varmaan se kannustaa heitä sitä tekemäänkin mutta ei varmasti kaikille toimi tämä.
 
Täällä taas julistetaan yhtä totuutta. Paskanvitut sanon minä. Se liikunta ei koskaan, edes lapsena, ole tuonut ainakaan mulle mitään mielihyvää ja energiaa tai oikeastaan mitää positiivista oloa. Tuo ei aivan varmasti ole mikään universaali totuus vaan ne jotka harrastaa tietää koska niille se tuo ja varmaan se kannustaa heitä sitä tekemäänkin mutta ei varmasti kaikille toimi tämä.
Vähän samoilla linjoilla ainakin osakseen. Ei mulla liikunnan jälkeen ole ikinä hyvä olo. Koko elämän siis liikkunut aktiivisesti paljon eri tavoilla, mutta kyllä siinä aina on draiverina se, että ”tätä vaan nyt pitää tehdä, että pysyy kondiksessa”.
 
Täällä taas julistetaan yhtä totuutta. Paskanvitut sanon minä. Se liikunta ei koskaan, edes lapsena, ole tuonut ainakaan mulle mitään mielihyvää ja energiaa tai oikeastaan mitää positiivista oloa. Tuo ei aivan varmasti ole mikään universaali totuus vaan ne jotka harrastaa tietää koska niille se tuo ja varmaan se kannustaa heitä sitä tekemäänkin mutta ei varmasti kaikille toimi tämä.
Ei positiiviset vaikutukset realisoidu välttämättä ns. heti. Salia harrastaa vuoden ja alkaa huomaamaan miten ulkonäkö muuttuu. Tehdyn työn tulos tuntuu hyvältä eikä niinkään se työn tekeminen. Ei dieetillä ole kiva olla, mutta ehkä lihaksikas olomuoto ja sixpack tuottaa fiiliksiä. Tai aerobisen tekeminen ja huomaa, että muutaman kuukauden jälkeen jaksaa paremmin kun ei ole ihan fyysisesti kuitti työpäivän jälkeen/jaksaa kiivetä portaita ilman kuolemaa. Sopivan liikunnan vaikutus unenlaatuun sellainen, että nukkuu paremmin. Hyvä uni säteilee elämään positiivisesti. Varmaan aika harva saa orgastisia hyviä fiiliksiä urheilusuorituksen aikana.

Liikunnassa/urheilussa tärkeätä, että löytää itselle mieluisan jutun oli se sitten sali, juoksu, fillarointi, sähly, frisbee golf, kävely, rantakalastus, eräily,... vaihtoehtoja on melko loputtomasti yksilötasolta lähtien ja päätyen joukkuehommiin. Jos nyt ei muuta tee niin kävelee portaat hissin tilalta ja ei etsi kaupan ovenvieressä olevaa parkkipaikkaa. 3x10minuutin kävelyt päivään on aika törkeän hyvä juttu ainakin toimistorotalle.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, terveenä on parempi olo. Se myyttinen Liikunnan Ilo on jotain enemmän. Se on ihan todellista ja sitä eivät koe kaikki. En itse tiedä siitä mitään, mutta uskon kun ovat sanoneet ja jatkavat itsensä kiduttamista. Mielisairaimmat harrastavat jopa murtomaahiihtoa. :redface::rofl:
 
Niin, terveenä on parempi olo. Se myyttinen Liikunnan Ilo on jotain enemmän. Se on ihan todellista ja sitä eivät koe kaikki. En itse tiedä siitä mitään, mutta uskon kun ovat sanoneet ja jatkavat itsensä kiduttamista. Mielisairaimmat harrastavat jopa murtomaahiihtoa. :redface::rofl:
Joskus voi olla maisemat tai seura mikä ajaa hiihtoladulle tai fillaroimaan. Kammottava ja tuskainen mäki kuvassa, mutta kun päälle pääsee niin maisema palkitsee ja alas on mukava tulla. Hissiä eikä autotietä ei paikalle mene niin lihasvoimin on mentävä, jos paikkaan haluaa päästä.

1711288140148.png

1711287924252.png
 
Täällä taas julistetaan yhtä totuutta. Paskanvitut sanon minä. Se liikunta ei koskaan, edes lapsena, ole tuonut ainakaan mulle mitään mielihyvää ja energiaa tai oikeastaan mitää positiivista oloa. Tuo ei aivan varmasti ole mikään universaali totuus vaan ne jotka harrastaa tietää koska niille se tuo ja varmaan se kannustaa heitä sitä tekemäänkin mutta ei varmasti kaikille toimi tämä.
En ole puhunut mielihyvästä, vaan energiasta. Tässä selkeästi lyhyestä ja pidemmästä liikunnasta.
Väsyneenä makailu väsyttää, pieni liike tuo vireyttä mieleen ja kehoon. Liikaa ei auta tehdä, mutta vaikka pieni kävelylenkki sekä piristää, että auttaa unensaantia, jolloin nukkuu paremmin ja on aamulla virkeämpi. Haluaisin todella kuulla ja nähdä, miten tämä ei pidä paikkaansa teillä.

Jos liikkuminen on vastenmielistä, ollut jo lapsena, niin varmaan lääkärikäynti voisi olla paikallaan. Meidät on luotu liikkeeseen.

En minäkään koe saavani varsinaisesti superfiilistä siitä, että liikun, mutta hyvää oloa ja mieltä kyllä. Ja mitä enemmän ja paremmin jotain harrastan, se tuottaa pitkäkestoista iloa, mielenkiintoa ja motivaatiota. Kiitollisuutta omalle kropalle ja liikkumiskyvylle. Ei kaikesta voi tulla mitään pöhnää, ja harvalle varmaan tuleekaan, nautintoaineet sitten erikseen.
 
Se onkin edelleen jännä juttu, että lihavista esitetään huolta rahan nimissä, mutta liikkumattomuudella on reilusti suuremmat kustannukset.
En nyt äkkiä löytänyt tuoreempaa kokonaissummaa, mutta Duodecimin mukaan
Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa.

Kun taas UKK-instituutin viime vuonna julkaistun laskelman mukaan
Liikkumattomuus aiheuttaa vuosittain 1,4 miljardin euron suuruiset kansansairauksien kustannukset Suomessa. Vastaavasti paikallaanolosta aiheutuu 1,6 miljardin euron kustannukset.

Jostain syystä liikkumattomuus on kovin hyväksyttyä ja ihmisiä ei syytetä, vaikka he valittavat, että liikunta on paskaa ja pyllystä ja ei edes tule hyvä olo. Sen sijaan lihavien syömistä kommentoidaan, vaikkei edes tiedetä, miten he syövät. Kuulostaa aikamoiselta paskanjauhannalta.

Liikunta myös ehkäisee sairauspoissaoloja, joihin Kelalta menee vuodessa miljardi euroa.
Kelatkaa, millainen muutos kansanterveyteen olisi, jos esim. työpaikoilla olisi mahdollisuus säännölliseen liikkumiseen työajalla. Mut ei ku leikataan nyt vaan köyhimmiltä.
 
Eikö Janpani ole nimenomaan esimerkki ympäristön vaikutuksesta valintoihin, joka yksilötasolla tarkoittanee sitä, että terveellisen ruoan valinta on helpompaa, ellei jopa luonnollista, ilman jatkuvia tietoisia päätöksiä. Toisin kuten esim. Suomessa, jossa epäterveelliset vallinnat on huomattavasti helpompi ja nopeampi vaihtoehto.
Japanissa kaupassa on kyllä ihan vastaavaa lihottavaa ruokaa ja namuja kuin täälläkin. Lisäksi löytyy kaikki mahdolliset pikaruokapaikat ja joka korttelissa pari limuautomaattia vähintään. Itse lihoin siellä 3 kiloa matkan aikana, vaikka söin vain japanilaista ruokaa ja kävelin 10 kilsaa päivä. Kyllä se riisi ja nuudelit lihottaa myös. Määrä on se joka ratkaisee tuleeko niitä kiloja.
 
Japanin tapauksessa tuossa varmasti vaikuttaa se yhteiskunnallinen tiukka stigma jos sattuu poikkeaa "paikallisesta normaalista". Moni luulee että Japani on jotenkin vapaamielinen maa jossa on sallittua olla vaikka kuinka outo ja omanlaisensa ja vaikka siellä kaikenlaista löytyykin niin yleisesti ottaen ei siellä niin hyvällä normeista poikkeavuutta ei ole katsottu läpi historian. Tämä siis myös lihavuuden kanssa.
 
Se onkin edelleen jännä juttu, että lihavista esitetään huolta rahan nimissä, mutta liikkumattomuudella on reilusti suuremmat kustannukset.
En nyt äkkiä löytänyt tuoreempaa kokonaissummaa, mutta Duodecimin mukaan


Kun taas UKK-instituutin viime vuonna julkaistun laskelman mukaan


Jostain syystä liikkumattomuus on kovin hyväksyttyä ja ihmisiä ei syytetä, vaikka he valittavat, että liikunta on paskaa ja pyllystä ja ei edes tule hyvä olo. Sen sijaan lihavien syömistä kommentoidaan, vaikkei edes tiedetä, miten he syövät. Kuulostaa aikamoiselta paskanjauhannalta.

Liikunta myös ehkäisee sairauspoissaoloja, joihin Kelalta menee vuodessa miljardi euroa.
Kelatkaa, millainen muutos kansanterveyteen olisi, jos esim. työpaikoilla olisi mahdollisuus säännölliseen liikkumiseen työajalla. Mut ei ku leikataan nyt vaan köyhimmiltä.
Tämä on helppo uskoa ja tähän juuri viittasin silloin aiemmin sillä laiskuudella, se toinen puoli liittyi ravintoon ja laiskuuteen sen suhteen. Nyky ihminen mieluummin makaa jossain omassa kännykkä / Netflix maailmassa, kuin lähtee liikkeelle.

Ja jokainen joka sanoo, että painoa voi hallita pelkällä ruokavaliolla on oikeassa. Sitten taas jos asioita tekee oikeasti terveyden eteen, niin silloin ruokavalio onkin vain yksi osa kokonaisuutta ja se liikunta on sitäkin tärkeämpää.
 
Japanin tapauksessa tuossa varmasti vaikuttaa se yhteiskunnallinen tiukka stigma jos sattuu poikkeaa "paikallisesta normaalista". Moni luulee että Japani on jotenkin vapaamielinen maa jossa on sallittua olla vaikka kuinka outo ja omanlaisensa ja vaikka siellä kaikenlaista löytyykin niin yleisesti ottaen ei siellä niin hyvällä normeista poikkeavuutta ei ole katsottu läpi historian. Tämä siis myös lihavuuden kanssa.

Chris Broad on tehnyt aiheesta pari videota.
Tyyppi on asunut japanissa nyt jo kymmenen vuotta ja ekat pari vuotta se oli opettamassa englantia ja kun sille kertyi hieman painoa niin oppilaat alkoi tökkimään sen mahaa ja huomauttamaan asiasta ihan kuten muut opettajatkin.
Ne ei sentään tökkineet mahaa vaan silleen hienovaraisesti huomautteli kuinka "et ole vissiin nauttinut kuntoilusta" ja muuta vastaavaa.
Tämä video on seitsemän vuoden takaa ja kuten näkyy niin jätkä ei ole edes oikeasti lihava ja edelleen se jojoilee painonsa kanssa, mutta ei sitä oikeasti lihavaksi ole voinut sanoa missään vaiheessa.

 
Ulkonäön kommentointi kuuluu aika moniin aasialaisiin kulttuureihin, eikä rajoitu pelkästään lihavuuteen. Saatetaan kommentoida jopa lapsien ulkonäköä vaikka silmien, korvien tai nenän osalta. Täysin asiatonta ja toivottavasti Suomessa löytyy lihavuuteen muita keinoja kuin ihmisten solvaaminen.
 
Osa on niin väsynyttä ja stressantunutta, ettei liikunta tulisi mieleenkään. Heiltä myös puuttuu se kokemus liikunnan tuomasta energiasta, koska jokainen liikuntaa harrastava kyllä tietää sen. Toisaalta liikuntakin kasvattaa nälkää, eikä ole yksin millään tavalla laihdutuskeino. Nämä jäävät sinne sohvalle etenkin viikonloppuna, ja syövät hyvin, koska kokevat sen ansainneensa viikon päätteeksi. Tai maanantain päätteeksi tai tiistain päätteeksi... kyllä, se on ihan omasta mielestä kiinni, mutta asia ei ole niin simppeli, että sen voi muuttaa yhdessä yössä. Useimmilla on lisäksi ihan samanlainen partneri vieressä.

Kuten monet muutkin kommentoineet, en ole myöskään saanut liikunnasta lyhyellä aikavälillä mitään energiaa tai mielihyvää. Pidemmällä aikavälillä parempi kunto varmaankin tarkoittaa että keskimäärin väsyttää vähemmän, mutta se on eri asia. :hmm:

Toisaalta, kevyt liikunta kuten pyöräily tai kävely ei ole mitenkään epämiellyttävää, joten sen tapauksessa ei haittaa että kicksit jää saamatta. Mutta hikiliikunta ei ole koskaan ollut mun juttu.

Tästäkin voidaan olla montaa mieltä. Itse tiedän, että painoa pystyy hallita grammalleen ruokavaliolla, eli olet siinä täysin oikeassa. Toisaalta tiedän myös, että yllä mainitsemallani liikuntamäärällä viikkotasolla joutuu syödä yllättävän paljon, jos ei halua laihtua. Toki itse syön harjoitusta tukevaa ruokaa, mutta periaatteessa saman voisi laskennallisesti tehdä syömällä irtokarkkia, kuivalihaa ja poppareita, tai sitä hyvän makuista kotiruokaa. Linkkaan tähän yhden miehen empiirisen tutkimuksen asiasta, joka taas kertoo sen puolesta, että pelkällä liikunnalla on merkitystä, voi syödä mitä vaan ja olla silti hirmuisessa tikissä ja jopa maailman paras lajissaan:

Jos katsoo miltä Michael näytti esimerkiksi niissä Olympialaisissa, niin ei olisi uskonut, että on syönyt mitä mieleen juolahtaa. Olen myös nähnyt haastattelun aikoinaan, missä hän kuvasi erittäin raskaaksi asiaksi syömisen, kun määrät on päivätasolla niin valtavia.

Keskivertopulliaisen on turha verrata itseään ammattiurheilijoihin, kulutuksen merkittävä lisääminen liikunnalla vaatii juurikin sellaisia älyttömiä määriä liikuntaa. Oikeasti harva pystyy lisäämään kulutusta liikunnalla esim. 1000kcal verran päivässä ihan jo siksi, että aika loppuu kesken.

Esim. tunnin juoksulenkki kuluttaa 80kg painoisella miehellä vain 784kcal energiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kuten monet muutkin kommentoineet, en ole myöskään saanut liikunnasta lyhyellä aikavälillä mitään energiaa tai mielihyvää. Pidemmällä aikavälillä parempi kunto varmaankin tarkoittaa että keskimäärin väsyttää vähemmän, mutta se on eri asia. :hmm:

Toisaalta, kevyt liikunta kuten pyöräily tai kävely ei ole mitenkään epämiellyttävää, joten sen tapauksessa ei haittaa että kicksit jää saamatta. Mutta hikiliikunta ei ole koskaan ollut mun juttu.

Suosittelen seuraavan väsymyspuuskan yllättäessä (ei mikään oikea uupumus, jolloin keho tarvitsee lepoa) käydä 30 min kävelyllä ja fiilistellä sitten, jaksaako sittenkin siivota keittiön vai ei.

Mun on hieman vaikea uskoa, että osaa liikkumattomista suomalaisista koskisi jokin geenivirhe, jonka mukaan heidän kehossaan eivät toimisi ne mitokondriot, endorfiinit, eksorkiinit, hormonit, joita liikunnan on tutkittu tuottavan.

Asenne, jonka mukaan yksilö ei tykkää liikunnasta, koska se on epämukavaa, vaikuttaa aivan varmasti. Ihan kokemuksesta tiedän. Minäkin sanoin ennen, että en saa siitä mitään ja ei ole kivaa jne.
 
Suosittelen seuraavan väsymyspuuskan yllättäessä (ei mikään oikea uupumus, jolloin keho tarvitsee lepoa) käydä 30 min kävelyllä ja fiilistellä sitten, jaksaako sittenkin siivota keittiön vai ei.

Voin sanoa jo valmiiksi, että vastaus olisi varsin vahva "en jaksa".
Mulla on lähi prisma 2km päässä joten matka kävellen yhteen suuntaan on aina vähintään sen 30min ja kun tulen kotiin niin ei vois vähempää kiinnostaa tehdä yhtään mitään fyysistä, puhumattakaan siitä jos päätän käydä vaikka lidlissä joka on sitten jo 8km kävelylenkki.
Mulla kun on yleensä likemmäs 10kg edestä tavaraa mukana kun tälleen talvella tulee käytyä kahdesti viikon aikana kaupassa.
Lihava en ole kun pituutta 181cm ja painoa 73kg.

Kesällä liikun fillarilla ja silloinkin se on vaan ns. pakko. Mitään hyvää fiilistä en ole saanut liikunnasta koskaan. En edes silloin kun pelaan vaikka jotain rytmipelejä vr lasien kanssa jolloin se peli on niin hyvä, että se "oikeuttaa" sen liikkumisen.
Mulla pysyy paino kurissa, koska mä tiedän etten kuluta paljoa kun istun vaan pelaamassa pelejä joten syön sen mukaan.
Mulla on myös äärimmäisen paska itsekuri joten en koskaan osta mitään herkkuja ns. varastoon vaan mulla on jääkaapissa just se mitä syön normaalisti riippuen vuodenajasta. Talvella käyn kaupassa kahdesti viikossa ja kesällä 3-4 kertaa, mutta aina ostan vaan just ne tarvittavat safkat, koska jos mulla on extraa niin se tulee myös syötyä.
Mä tiedostan vikani ja osaan ostaa ruokaa sen mukaan. Funny how that works.

18 vuotta sitten mulla oli enimmillään painoa 98kg joten kokemusta on siitäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Voin sanoa jo valmiiksi, että vastaus olisi varsin vahva "en jaksa".
Mulla on lähi prisma 2km päässä joten matka kävellen yhteen suuntaan on aina vähintään sen 30min ja kun tulen kotiin niin ei vois vähempää kiinnostaa tehdä yhtään mitään fyysistä, puhumattakaan siitä jos päätän käydä vaikka lidlissä joka on sitten jo 8km kävelylenkki.
Mulla kun on yleensä likemmäs 10kg edestä tavaraa mukana kun tälleen talvella tulee käytyä kahdesti viikon aikana kaupassa.
Lihava en ole kun pituutta 181cm ja painoa 73kg.

Kesällä liikun fillarilla ja silloinkin se on vaan ns. pakko. Mitään hyvää fiilistä en ole saanut liikunnasta koskaan. En edes silloin kun pelaan vaikka jotain rytmipelejä vr lasien kanssa jolloin se peli on niin hyvä, että se "oikeuttaa" sen liikkumisen.
Prismassa.käynti on kyllä niin uuvuttavaa, ettei se varmaan ketään piristä. :D

Ja siis jos tekee liikaa kuntoonsa nähden, niin ei se tunnu tietenkään mukavalta. Siitä aiemmassa linkissäni. Jos mä kehotan kokeilemaan 30 min kävelyä niin vastaus siihen ei ole se, että "ei toimi, koska kävelen 30+39+30 min + 10 kg".
 
Mun on hieman vaikea uskoa, että osaa liikkumattomista suomalaisista koskisi jokin geenivirhe, jonka mukaan heidän kehossaan eivät toimisi ne mitokondriot, endorfiinit, eksorkiinit, hormonit, joita liikunnan on tutkittu tuottavan.
Kenties uskottavampi selitys on, että joidenkin kehoissa endorfiinit, eksorkiinit ja muut hormonit ei aiheuta samanlaista tuntemusta aivoissa, kuin toisilla. En nyt tiedä tästä asiasta varsinaista tutkimusta, mutta käytännön esimerkkejä siitä miten aivot reagoivat eri asioihin erilailla löytyy kyllä. Esimerkiksi itsellä kahvi ei aiheuta oikein mitään vaikutusta. Eli voin juoda vaikka pannullisen ennen nukkumaanmenoa ja nukun ihan normaalisti. Sitten taas esim. äidilläni ei kuulemma voi juoda kahvia 18 jälkeen tai ei saa nukuttua. Muita esimerkkejä aivotoiminnan eroista voi ottaa vaikka neurotyypilliset ja toisaalta -epätyypilliset.
 
Prismassa.käynti on kyllä niin uuvuttavaa, ettei se varmaan ketään piristä. :D
Ja siis jos tekee liikaa kuntoonsa nähden, niin ei se tunnu tietenkään mukavalta. Siitä aiemmassa linkissäni. Jos mä kehotan kokeilemaan 30 min kävelyä niin vastaus siihen ei ole se, että "ei toimi, koska kävelen 30+39+30 min + 10 kg".

No mun pointti oli se, että mä en ole koskaan saanut mitään iloa liikunnasta.
En 10 vuotiaana koulussa enkä nyt 43 vuotiaana vaikka se liikkuminen liittyisi peleihin jotka on mun intohimo.
Liikkuminen on mulle pakko jotta pääsee paikasta A paikkaan B.
Kesällä liikun fillarilla ja talvella kävelen, mutta koskaan mä en saa siitä mitään nautintoa tai iloa.
Se ei kuitenkaan ole mikään este ja just perjantaina kävelin 10km. Ei se kivaa ollut, mutta voittaa bussin odottamisen ja siitä maksamisen.
 
Kenties uskottavampi selitys on, että joidenkin kehoissa endorfiinit, eksorkiinit ja muut hormonit ei aiheuta samanlaista tuntemusta aivoissa, kuin toisilla. En nyt tiedä tästä asiasta varsinaista tutkimusta, mutta käytännön esimerkkejä siitä miten aivot reagoivat eri asioihin erilailla löytyy kyllä. Esimerkiksi itsellä kahvi ei aiheuta oikein mitään vaikutusta. Eli voin juoda vaikka pannullisen ennen nukkumaanmenoa ja nukun ihan normaalisti. Sitten taas esim. äidilläni ei kuulemma voi juoda kahvia 18 jälkeen tai ei saa nukuttua. Muita esimerkkejä aivotoiminnan eroista voi ottaa vaikka neurotyypilliset ja toisaalta -epätyypilliset.
Toki näin on. Mä en väittänyt missään, että jokaiselle tulisi superfiilis liikunnasta. Kyllähän hyviinkin aineisiin tulee toleranssia ja aivokemiat muutenkin toimivat eri tavoin.

Pointtini edelleen oli siinä energiassa ja siinä, miten luonnollista liike ihmiselle eli eläimelle on.
 
Kenties uskottavampi selitys on, että joidenkin kehoissa endorfiinit, eksorkiinit ja muut hormonit ei aiheuta samanlaista tuntemusta aivoissa, kuin toisilla. En nyt tiedä tästä asiasta varsinaista tutkimusta, mutta käytännön esimerkkejä siitä miten aivot reagoivat eri asioihin erilailla löytyy kyllä. Esimerkiksi itsellä kahvi ei aiheuta oikein mitään vaikutusta. Eli voin juoda vaikka pannullisen ennen nukkumaanmenoa ja nukun ihan normaalisti. Sitten taas esim. äidilläni ei kuulemma voi juoda kahvia 18 jälkeen tai ei saa nukuttua. Muita esimerkkejä aivotoiminnan eroista voi ottaa vaikka neurotyypilliset ja toisaalta -epätyypilliset.
Itsellä on alkoholin kanssa vähän sama. Porukka aina väittää että kännissä on kivaa, kännissä on hauskaa ja hilpeää. Mulla ei sellaista ole tullut vaan alkaa vain väsyttää eikä jaksa olla sosiaalinen ihmisten kanssa enää kun ottaa alkoholia.
 
Keskivertopulliaisen on turha verrata itseään ammattiurheilijoihin, kulutuksen merkittävä lisääminen liikunnalla vaatii juurikin sellaisia älyttömiä määriä liikuntaa. Oikeasti harva pystyy lisäämään kulutusta liikunnalla esim. 1000kcal verran päivässä ihan jo siksi, että aika loppuu kesken.

Esim. tunnin juoksulenkki kuluttaa 80kg painoisella miehellä vain 784kcal energiaa.
Pointtihan ei ollut se, vaan se oli vastaus tähän:
Toisekseen liikunta ei vaikuta kovinkaan paljoa lihomiseen, vaan 80% painonhallinnasta on syömisen kurissa pitämistä.
Eli oikea pointti oli se, että kyllä se liikunta olisi todella hyvä työkalu painonhallintaan ihan jokaiselle lihavalle ja ylipainoiselle.

Jos viikon aikana nostat kulutusta, vaikka 4000 tuhannella kalorilla ja syöt peruskulutuksen mukaan, niin tällä pääse jo sinne reippaan puolen kilon pudotukseen viikossa (laskennallisesti) tai voi vetää kunnon viikonlopun läski feastit ja silti paino ei nouse. Vielä jos hinkkaa makrot kuntoon ruoista, niin sillä liikunnalla saa sen puol kiloa ihan oikeaa rasvaa pois.

Joten itse en ymmärrä ollenkaan tota, että liikunnalla ei olisi vaikutusta painonhallinnassa.
 
Pointtihan ei ollut se, vaan se oli vastaus tähän:

Eli oikea pointti oli se, että kyllä se liikunta olisi todella hyvä työkalu painonhallintaan ihan jokaiselle lihavalle ja ylipainoiselle.

Jos viikon aikana nostat kulutusta, vaikka 4000 tuhannella kalorilla ja syöt peruskulutuksen mukaan, niin tällä pääse jo sinne reippaan puolen kilon pudotukseen viikossa (laskennallisesti) tai voi vetää kunnon viikonlopun läski feastit ja silti paino ei nouse. Vielä jos hinkkaa makrot kuntoon ruoista, niin sillä liikunnalla saa sen puol kiloa ihan oikeaa rasvaa pois.

Joten itse en ymmärrä ollenkaan tota, että liikunnalla ei olisi vaikutusta painonhallinnassa.
Ongelma on siinä, että kasvaneen kulutuksen myötä myös nälkä kasvaa. Tämä on todettu ihan tutkimuksissa. Se ei toki poista sitä faktaa että liikunta on tärkeä osa tervellisen elämäntavan kokonaisuudessa.
 
Suosittelen seuraavan väsymyspuuskan yllättäessä (ei mikään oikea uupumus, jolloin keho tarvitsee lepoa) käydä 30 min kävelyllä ja fiilistellä sitten, jaksaako sittenkin siivota keittiön vai ei.

Mun on hieman vaikea uskoa, että osaa liikkumattomista suomalaisista koskisi jokin geenivirhe, jonka mukaan heidän kehossaan eivät toimisi ne mitokondriot, endorfiinit, eksorkiinit, hormonit, joita liikunnan on tutkittu tuottavan.

Asenne, jonka mukaan yksilö ei tykkää liikunnasta, koska se on epämukavaa, vaikuttaa aivan varmasti. Ihan kokemuksesta tiedän. Minäkin sanoin ennen, että en saa siitä mitään ja ei ole kivaa jne.

Oikeastaan mulla ei yleensä tule tuollaisia väsymyspuuskia ellei ole jotain syytä siihen, tyyliin nukkunut huonosti. :hmm:

Mitokondriot ei kyllä liity siihen, että saako liikunnasta mielihyvää. Ja ei ole mitään syytä olettaa etteikö hormonit kuten endorfiinit voisi vaikuttaa jossain määrin eri tavalla eri ihmisillä, jolloin niitä kicksejä ei välttämättä sais samalla tavalla.

Pointtihan ei ollut se, vaan se oli vastaus tähän:

Eli oikea pointti oli se, että kyllä se liikunta olisi todella hyvä työkalu painonhallintaan ihan jokaiselle lihavalle ja ylipainoiselle.

Jos viikon aikana nostat kulutusta, vaikka 4000 tuhannella kalorilla ja syöt peruskulutuksen mukaan, niin tällä pääse jo sinne reippaan puolen kilon pudotukseen viikossa (laskennallisesti) tai voi vetää kunnon viikonlopun läski feastit ja silti paino ei nouse. Vielä jos hinkkaa makrot kuntoon ruoista, niin sillä liikunnalla saa sen puol kiloa ihan oikeaa rasvaa pois.

Joten itse en ymmärrä ollenkaan tota, että liikunnalla ei olisi vaikutusta painonhallinnassa.

4000kcal viikossa eli melkein 600kcal päivässä vaatii jo todella paljon liikuntaa. Käytännössä se on esimerkiksi viisi tunnin juoksulenkkiä viikossa, eli paljon. Tuskin onnistuu kovin monelta ylipainoiselta tai varsinkaan lihavalta. Tätä voi verrata esim. siihen, että jättää syömättä sipsipussin jossa on 1500kcal...

Kenties uskottavampi selitys on, että joidenkin kehoissa endorfiinit, eksorkiinit ja muut hormonit ei aiheuta samanlaista tuntemusta aivoissa, kuin toisilla. En nyt tiedä tästä asiasta varsinaista tutkimusta, mutta käytännön esimerkkejä siitä miten aivot reagoivat eri asioihin erilailla löytyy kyllä. Esimerkiksi itsellä kahvi ei aiheuta oikein mitään vaikutusta. Eli voin juoda vaikka pannullisen ennen nukkumaanmenoa ja nukun ihan normaalisti. Sitten taas esim. äidilläni ei kuulemma voi juoda kahvia 18 jälkeen tai ei saa nukuttua. Muita esimerkkejä aivotoiminnan eroista voi ottaa vaikka neurotyypilliset ja toisaalta -epätyypilliset.

Oon kanssa huomannut ettei kahvi silleen pärise, vaikka joisi pannullisen. Enkä edes normaalisti juo sitä, kun en pidä suodatinkahvin mausta... :D
 
[
Oikeastaan mulla ei yleensä tule tuollaisia väsymyspuuskia ellei ole jotain syytä siihen, tyyliin nukkunut huonosti. :hmm:

Mitokondriot ei kyllä liity siihen, että saako liikunnasta mielihyvää. Ja ei ole mitään syytä olettaa etteikö hormonit kuten endorfiinit voisi vaikuttaa jossain määrin eri tavalla eri ihmisillä, jolloin niitä kicksejä ei välttämättä sais samalla tavalla.

4000kcal viikossa eli melkein 600kcal päivässä vaatii jo todella paljon liikuntaa. Käytännössä se on esimerkiksi viisi tunnin juoksulenkkiä viikossa, eli paljon. Tuskin onnistuu kovin monelta ylipainoiselta tai varsinkaan lihavalta. Tätä voi verrata esim. siihen, että jättää syömättä sipsipussin jossa on 1500kcal...
Nuo liittyvät edelleenkin siihen energiaan. Montako kertaa tätä pitää toistaa... lisäksi sanoin, että harva mitään pöllyjä eli kicksejä saakaan. En oikein ymmärrä, mitä ihmiset oikein odottavat saavansa.

Tuosta 4k aktiivisuudesta samaa mieltä. Ei ihan onnistu täällä, jos on isokokoinen mies niin varmaan iisimpää. Jos liikkuisin tuon verran (kellon aktiiviset kalorit eli peruskulutuksen päälle), enkä söisi enempää, ajautuisin sinne sohvan pohjalle hyvin nopeasti. Sekös olisikin kannattavaa paskoa koko elimistö - taas kerran.
 
Nuo liittyvät edelleenkin siihen energiaan. Montako kertaa tätä pitää toistaa... lisäksi sanoin, että harva mitään pöllyjä eli kicksejä saakaan. En oikein ymmärrä, mitä ihmiset oikein odottavat saavansa.

Veikkaisin kyllä että liikunnasta saatava "energia" ei liity mitenkään mitokondrioiden toimintaan tai muuhun perusbiologiaan, vaan siihen mitä tapahtuu korvien välissä. Vaikea uskoa että solujen perusaineenvaihdunta muttuisi lyhyellä aikavälillä sen takia, kun käy lenkillä.

Ja musta kuulostaa siltä, että mielihyvä liikunnasta on vaan lievempi versio niistä pöllyistä joita jotkut ilmeisesti saa.
 
Veikkaisin kyllä että liikunnasta saatava "energia" ei liity mitenkään mitokondrioiden toimintaan tai muuhun perusbiologiaan, vaan siihen mitä tapahtuu korvien välissä. Vaikea uskoa että solujen perusaineenvaihdunta muttuisi lyhyellä aikavälillä sen takia, kun käy lenkillä.

Ja musta kuulostaa siltä, että mielihyvä liikunnasta on vaan lievempi versio niistä pöllyistä joita jotkut ilmeisesti saa.
Siis liikunta nimenomaan lisää mitokondrioiden määrää. Ja edesauttaa niiden toimivuutta. Toki myös osa hormoneista piristää, kuten serotoniini. Raja sen välillä, onko koettu pirteys soluissa vai aivoissa, taitaa olla yhtä häilyvä kuin sen kanssa, että mitä se laiskuus oikein on, hyvän olon valitsemista vai jotain muuta.
 
4000kcal viikossa eli melkein 600kcal päivässä vaatii jo todella paljon liikuntaa. Käytännössä se on esimerkiksi viisi tunnin juoksulenkkiä viikossa, eli paljon. Tuskin onnistuu kovin monelta ylipainoiselta tai varsinkaan lihavalta. Tätä voi verrata esim. siihen, että jättää syömättä sipsipussin jossa on 1500kcal...
No itse riipasin ton vaan lukuna siitä, että 125kg painava henkilö kuluttaisi vähän alle tämän jos kävisi sen tunnin kävelemässä päivässä.
 
No niinpä tietysti. Ihme että meillä on ylipainoisia kun se on näin helppoa. :facepalm:
Mitä ajattelit, voit vetää ruokaa kaksin käsin ja paino putoaa, kuin itsestään?

Jos haluat pudottaa painoa niin silloin energiavaje on täysin välttämätön, jos olet energiavajeessa, niin silloin pitääkin olla nälkä. Onko ihmiset oikeasti nykyään niin sekaisin, että ei enää edes ymmärretä ihan perus asioita.

Jos ajat autolla ja tulee seinä vastaan, mitä teet? Painat lisää kaasua vai pysähdyt ja peruutat?
 
Itsellä on alkoholin kanssa vähän sama. Porukka aina väittää että kännissä on kivaa, kännissä on hauskaa ja hilpeää. Mulla ei sellaista ole tullut vaan alkaa vain väsyttää eikä jaksa olla sosiaalinen ihmisten kanssa enää kun ottaa alkoholia.
Minulla on sama plus, että tulee fyysisesti ja psyykkisesti paha oli. Siis jos humaltuu. Yks kaksi pulloa voi huoletta juoda mutta en juo kun ei maistu.
 
Siis liikunta nimenomaan lisää mitokondrioiden määrää. Ja edesauttaa niiden toimivuutta. Toki myös osa hormoneista piristää, kuten serotoniini. Raja sen välillä, onko koettu pirteys soluissa vai aivoissa, taitaa olla yhtä häilyvä kuin sen kanssa, että mitä se laiskuus oikein on, hyvän olon valitsemista vai jotain muuta.

En jaksa uskoa että lisää mitokondrioita lyhyellä aikavälillä, eli ei auta esim. äkilliseen väsymispuuskaan. Hapenottokyvyn paraneminen pitkällä aikavälillä on eri asia.

No itse riipasin ton vaan lukuna siitä, että 125kg painava henkilö kuluttaisi vähän alle tämän jos kävisi sen tunnin kävelemässä päivässä.

No eipä kuluta. :D Kävely nimenomaan kuluttaa todella vähän energiaa.

Mitä ajattelit, voit vetää ruokaa kaksin käsin ja paino putoaa, kuin itsestään?



Jos haluat pudottaa painoa niin silloin energiavaje on täysin välttämätön, jos olet energiavajeessa, niin silloin pitääkin olla nälkä. Onko ihmiset oikeasti nykyään niin sekaisin, että ei enää edes ymmärretä ihan perus asioita.



Jos ajat autolla ja tulee seinä vastaan, mitä teet? Painat lisää kaasua vai pysähdyt ja peruutat?

No shit, Sherlock? Kyllä tyhminkin apina tän tajuaa, mutta se ei ole ongelma. Ongelma on se, että tuo on ilmeisesti todella vaikeaa toteuttaa.
 
No eipä kuluta. :D Kävely nimenomaan kuluttaa todella vähän energiaa.
Osaatko arvella paljon se sitten kuluttaa? Itse laskin asian tällä (reipas kävely, 125kg, 60 min):

Monesti vaan miettii, että onko se nyt todella niin, että möhis ehtii katsoa neljä tuntia Netflixiä illassa herkkuja ahtaen, mutta tunnin tai vähän yli reipas kävely ei millään mahdu päivään?

No shit, Sherlock? Kyllä tyhminkin apina tän tajuaa, mutta se ei ole ongelma. Ongelma on se, että tuo on ilmeisesti todella vaikeaa toteuttaa.
Mikä on vaikeaa toteuttaa? Energiavaje vai siinä eläminen?

Jos liikunnan lisääminen tuntuu vaikealta tai sillä ei saa järkevää energiavajetta, niin sitten se on pakko ottaa ruokaa veke.

Kyllä se sairaalloinen mättäminenkin pahalta tuntuu. Jokainen on varmaan joskus syönyt liikaa? Vetänyt herkkuja liikaa? Sitten kun samaa toistaa viikkoja, kuukausia, vuosia, niin sillä pääsee tilastoon. Jos tästä loopista haluaa pois, niin asialle on varmaan tehtävä jotain. Alkuun voi tuntua, että se toiseen suuntaan tekeminen ei olekaan niin kivaa ja sitten alkaa se perus lässytys, kun tämä ei ole kaikille sama. Minä on pysty koska [tähän jokaisen oma tekosyy]. Olen bodypositiivinen, minun pitää saada olla juuri tällainen, sairaalloinen ylipaino ja lihavuus tuntuu mahtavalta jne.
 
Kyllä se sairaalloinen mättäminenkin pahalta tuntuu. Jokainen on varmaan joskus syönyt liikaa? Vetänyt herkkuja liikaa? Sitten kun samaa toistaa viikkoja, kuukausia, vuosia, niin sillä pääsee tilastoon. Jos tästä loopista haluaa pois, niin asialle on varmaan tehtävä jotain. Alkuun voi tuntua, että se toiseen suuntaan tekeminen ei olekaan niin kivaa ja sitten alkaa se perus lässytys, kun tämä ei ole kaikille sama. Minä on pysty koska [tähän jokaisen oma tekosyy]. Olen bodypositiivinen, minun pitää saada olla juuri tällainen, sairaalloinen ylipaino ja lihavuus tuntuu mahtavalta jne.

Ongelmahan monella ei ole siinä, että lihomiseen vaadittaisiin sairaalloista mättämistä, vaan ainoastaan tasainen määrä plussakaloreita ja paljon aikaa. Vuosikymmenten aikana opitusta ruokailutavasta onkin vaikea päästä eroon. Lisäksi vaikeuskerroin kasvaa vuosi vuodelta aineenvaihdunnan hidastumisen myötä. Toki tuloksia saa halutessaan nopeasti aikaan tuolla herkkujen mättämisellä.
 
Mun mielestä 300-450e on jo todella kova ruokabudjetti jos siinä ei ole mukana ravintolaruokailuja tjsp. Sehän olis 10-15 euroa per päivä, ei mulla ainakaan itse kokkaillessa mene läheskään niin paljoa. :confused2:

Katsoin Ääs-Äpistä, että kolmen hengen taloudessa meni ruokaan aika tarkkaan 387€ viime kuussa. Helmikuu toki oli vain 29 päivää, mutta ei tässä kyllä juuri muinakaan kuukausina ole 400€ rajaa rikottu. Terveellistä ruokaa, kasviksia ja itse kun tekee, niin mitäs tässä tarvitsee. Toki jos vetää pakastepizzoja tai muita, niin noille kertyy hintaa aika nopeasti enemmän.
 
Osaatko arvella paljon se sitten kuluttaa? Itse laskin asian tällä (reipas kävely, 125kg, 60 min):

Monesti vaan miettii, että onko se nyt todella niin, että möhis ehtii katsoa neljä tuntia Netflixiä illassa herkkuja ahtaen, mutta tunnin tai vähän yli reipas kävely ei millään mahdu päivään?

Ensinnäkin olit valinnut tuossa melko reippaan kävelyn (5,5km/h), mikä todennäköisesti jää tekemättä 125kg köriläältä. Toisekseen reippaastakin kävelystä tulisi 538kcal, eli ei aivan mene 4000kcal viikossa. Kolmanneksi tuo laskuri antaa selvästi isompia lukuja kuin esim. Terveyskirjaston laskuri, joka antaa reippaalle (6km/h) kävelylle 506kcal/h. 125kg köriläälle rauhallinen kävely 388kcal/h kulutuksella olis ehkä uskottavampi, jolloin joka päivä tunnin kävelylenkki kuluttaisi vaan 2709kcal viikossa.



Mikä on vaikeaa toteuttaa? Energiavaje vai siinä eläminen?

Jos liikunnan lisääminen tuntuu vaikealta tai sillä ei saa järkevää energiavajetta, niin sitten se on pakko ottaa ruokaa veke.

Kyllä se sairaalloinen mättäminenkin pahalta tuntuu. Jokainen on varmaan joskus syönyt liikaa? Vetänyt herkkuja liikaa? Sitten kun samaa toistaa viikkoja, kuukausia, vuosia, niin sillä pääsee tilastoon. Jos tästä loopista haluaa pois, niin asialle on varmaan tehtävä jotain. Alkuun voi tuntua, että se toiseen suuntaan tekeminen ei olekaan niin kivaa ja sitten alkaa se perus lässytys, kun tämä ei ole kaikille sama. Minä on pysty koska [tähän jokaisen oma tekosyy]. Olen bodypositiivinen, minun pitää saada olla juuri tällainen, sairaalloinen ylipaino ja lihavuus tuntuu mahtavalta jne.

No vaikeaa on tietenkin elää energiavajeessa päivästä ja viikosta toiseen. Jos se ei olisi sitä isolle osalle ihmisistä, niin lihavuus ei olisi sellainen ongelma kuin se on.
 
Ongelmahan monella ei ole siinä, että lihomiseen vaadittaisiin sairaalloista mättämistä, vaan ainoastaan tasainen määrä plussakaloreita ja paljon aikaa. Vuosikymmenten aikana opitusta ruokailutavasta onkin vaikea päästä eroon. Lisäksi vaikeuskerroin kasvaa vuosi vuodelta aineenvaihdunnan hidastumisen myötä. Toki tuloksia saa halutessaan nopeasti aikaan tuolla herkkujen mättämisellä.
Aineenvaihduntaa tutkittu ja vanhoja kuvitelmia on debunkattu. Uusin melkolailla pomminvarma tieto on ettei aineenvaihdunta ala hidastumaan ennen kuin kelloon tulee about 60 vuotta ikää. Ennen tuotta 60 vuotta lähinnä omat huonot valinnat vaikuttavat kulutukseen laskevasti. Jos liikkuu ja häseltää kuten nuorempana niin aineenvaihdunnan hidastumisella voi mitään selittää ennen kuin 60 ikävuoden kohdalta eteenpäin.
energy expenditure (adjusted for weight) in neonates was like that of adults but increased substantially in the first year of life (see the Perspective by Rhoads and Anderson). It then gradually declined until young individuals reached adult characteristics, which were maintained from age 20 to 60 years. Older individuals showed reduced energy expenditure
Tissue metabolism thus appears not to be constant but rather to undergo transitions at critical junctures. —LBR

lähde:
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
259 324
Viestejä
4 504 450
Jäsenet
74 381
Uusin jäsen
Matimane

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom