Tässä on kyllä todella monta asiaa päin helvettiä.

Edelleenkin, itseään niskasta kiinni ottaminen ei ole toiminut väestötasolla missään, joten hyvää onnea vaan jos sillä ajattelit mennä ongelman ratkaisun kanssa.
Itsehän en tätä toki minään ratkaisuna sanonutkaan, vaan jäin pohtimaan sitä perimmäistä syytä, joka ei kyllä ole missään nimessä liian hyvän makuinen kotiruoka. Voisin yhtä hyvin väittää, että sosiaalisen median tuominen ihmisten saataville on aiheuttanut viimeisen syösykierteen tässä epidemiassa. Jos rullattaisiin läpi niitä FB profiilikuvia 2006-2024, niin ne ei ole pelkästään muuttuneet laihasta lihavaksi, vaan jopa pulleasta koiraksi.
Toisekseen liikunta ei vaikuta kovinkaan paljoa lihomiseen, vaan 80% painonhallinnasta on syömisen kurissa pitämistä.
Tästäkin voidaan olla montaa mieltä. Itse tiedän, että painoa pystyy hallita grammalleen ruokavaliolla, eli olet siinä täysin oikeassa. Toisaalta tiedän myös, että yllä mainitsemallani liikuntamäärällä viikkotasolla joutuu syödä yllättävän paljon, jos ei halua laihtua. Toki itse syön harjoitusta tukevaa ruokaa, mutta periaatteessa saman voisi laskennallisesti tehdä syömällä irtokarkkia, kuivalihaa ja poppareita, tai sitä hyvän makuista kotiruokaa. Linkkaan tähän yhden miehen empiirisen tutkimuksen asiasta, joka taas kertoo sen puolesta, että pelkällä liikunnalla on merkitystä, voi syödä mitä vaan ja olla silti hirmuisessa tikissä ja jopa maailman paras lajissaan:
Jos katsoo miltä Michael näytti esimerkiksi niissä Olympialaisissa, niin ei olisi uskonut, että on syönyt mitä mieleen juolahtaa. Olen myös nähnyt haastattelun aikoinaan, missä hän kuvasi erittäin raskaaksi asiaksi syömisen, kun määrät on päivätasolla niin valtavia.
Miten erotat laiskuuden ja sen, että tekee sellaisia valintoja, joista tulee parempi mieli? Jos ei jaksa liikkua, niin ei liiku, ja sitten on parempi mieli kun ei ole tarvinnut vaivautua. Jos ei halua tehdä ruokaa, ottaa nopeaa ruokaa, ja on parempi mieli. Mikä on laiskuuden määritelmä? Mitä jos ihminen hoitaa työnsä ja perheensä hyvin, on koko päivän liikkeessä, ja illalla haluaa sohvalla jotain hyvää, onko se laiskuutta?
Laiskuus koskikin sitä, että ihmistä ei kiinnosta pitää itsestään huolta. Listasin vaan vinon pinon asioita missä tämä laiskuus ihmisillä näkyy. Itse keksin toki monta muutakin sanaa kuvaamaan syitä miksi ihmiset ovat lihavia.
Kuvaamasi käyttäytymismalli kuulostaa enemmänkin addiktiolta, jossa on paha riippuvuus suolaan, sokeriin ja/tai rasvaan. Eli samasta syystä tupakoija polttaa tupakan (tulee parempi mieli), alkoholisti juo (tulee parempi mieli), uhkapelaaja pelaa lisää (tulee parempi mieli), narkkari ottaa fixinsä (tulee parempi mieli) jne.
Eli vähän sama asia, kun kysyisi, että miten erotat alkoholistin ja asiansa hyvin hoitavan ihmisen, joka juo 12 olutta joka ilta, kun on ollut niin rankkaa ja siitä tulee parempi mieli.
Kyllä kotiruuallakin voi lihoa. Ja herkemmin lihookin pitkän ajan kuluessa. Herkuttelun voi jättää pois, väsynyt kroppa kaipaa silti energiaa ja sitä saa hyvästä ruuasta helposti. Ei lihominen ole mitään viikon, kuukauden tai vuoden juttu, vaan koko elämä.
Todellakin voi lihoa, jos syöt jatkuvasti enemmän, kuin mitä kulutat. Sellaistahan kukaan ei varsinaisesti kai väittänytkään. Minä itse en ole vaan nähnyt sellaisia ihmisiä, jotka syö kotiruokaa (hyvän- tai pahan makuista), treenaa kovaa ja olisi pelkällä kotirualla lihonnut.