Itsehän olin alipainoinen koko nuoruuteni ja silloin kakskymppisenä, ihan normaalisti tuli syötyä kotiruokaa penskana ja teininä.
Sitten kotoa pois muutettua, noh, kokkailuskilssit oli niin surkeat että aika vähän tuli syötyä, ja työttömän budjetti ei paljoa antanut siimaa tuohon ruokailuun.

Ja silloin parikymmpisenä saattoi mässäillä mitä vaan ja paino ei vain noussut. Samoin kuin voi ryyppäillä vähän rankemmin pelkoa kuolemankrapulasta.
10 vuotta sitten oli normaalipainoinen.
Mutta nyt tässä neljänkympin kynnyksellä kohta, ja parisuhteen jälkeen lievä ylipaino on itsellä. Johtunee liikunnan puutteesta ja syömisen määrästä.
Mutta tuo lievä ylipaino on pysynyt samassa viimeiset 5 vuotta, eikä ole lähtenyt nousuun.
Normaalit vaatteet päällä minua ei uskoisi ylipainoiseksi, olen niin sanottu "laihaläski" ja vyötäröllehän tuo enimmäkseen kertyy.
Mutta kun ilman paitaa on niin silloin paljastuu totuus.
Itse asiassa en ymmärrä miten jotkut ihmiset voivat syödä itsensä tuollaiseen "rantapallo"-muotoon?
Eikö tuohon tilan päästäkseen joudu mättämään ihan saatanasti kaloreita naaman?
Toki itse en ole koskaan ollut perso varsinkaan mihinkään makeaan tai herkkuihin, noista sokereista ja hiilareistahan ne kalorit tulee kai helposti kun suklaapatukkaa ja kakkua vetää joka päivä.
Tuohon geenihommaan en usko ollenkaan että jotkut lihoo enemmän.
Saatan olla väärässä, osoittakaa tieteelliset väitteet tuosta niin seison korjattuna.
Tuohon yhteiskuntahommaan, nykyään on kyllä enemmän läskejä katukuvasa kuin silloin ysärillä.
Kenties elämä on liian helppoa nykyään ja liian digi-keskeistä? Lapsia ei patisteta ulos tai risuhommiin niin kuin omassa lapsuudessa?
Ei tarvitse pyöräillä kaverin luokse 4km vain katsoakseen onko kaveri kotona.
Karkkkirahaa ei omassa lapsuudessa todellakaan saanut kuin sen 10 markkaa, tuolla ei niin paljoa irtokarkkeja osteltu että alkaisi lihomaan.
Varsinkaan kun sitä koko kymppiä ei käytetty karkkeihin, vaan säästeltiin johonkin himoittuun peliin tai muuhun.