Lihavuusepidemia

[King Im Jo]

Ei sinänsä liity lihavuuteen mutta Jopa tuntemattomat haluavat puristella Katjan, 48, lihaksia – näin hän pitää itsensä kunnossa

Tuossa kunnossa 48-vuotias nainen etenkin täällä Suomessa on todella harvinaista. Hatunnostot hänelle.

No hyi vittu.

 

[Markqq]

Jos ylipaino johtuisi geeneistä, niin ylipainoisia pitäisi olla kautta aikain samansuuruinen osuus ihmisistä. Ylipainoisuus on kuitenkin viime vuosikymmenten aikana huomattavasti lisääntynyt, joten ylipaino johtuu ympäristötekijöistä. Toki sopivat geenit voivat helpottaa lihomista. Tietääkseni ylipainoisuuden lisääntyminen on lähtenyt kunnolla vauhtiin vasta paljon myöhemmin kuin yhteiskunnassa saavutettuun ns. yltäkylläisyys ravinnon suhteen, joten aina saatavilla olevaa ruokaakaan ei voida yksin syyttää.

Nuoret kyllä liikkuvat nykyaikana paljon vähemmän ulkona kuin ennen ja tätä ulkoliikuntapaikkojen hiljaisuutta olen ihmetellyt jo useita vuosia. Mielestäni nykyinen hiljenemiskehitys alkoi noin vuonna 2007. Ainakin täällä päin ulkoliikuntapaikat täyttyivät ensin alkoholia käyttävistä nuorista, jotka ajoivat muut pois. Sitten ne ryyppääjätkin vähitellen hävisivät johonkin kotibileisiinsä paskottuaan ulkoliikuntapaikat huonoon kuntoon. Etenkin 90-luvulla syntyneillä on paljon päihdeongelmia.

Nykyään näkyy ihan kaupassa käydessä todella paljon sellaista lihavuutta, jota ennen ei juuri nähnyt. Tällaisilla hieman yli +25 celsiusasteen lämpötiloilla näkyy varsinkin noin nelikymppisillä miehillä paljon sellaista pukeutumistyyliä, että hieman liian lyhyen T-paidan alta vilkkuu mahanröllykkä, ja kaupan ylähyllyltä jotain kurottaessa se karvainen hikinen paskamaha sitten hankautuu alempien hyllyjen tuotteisiin.

Just katsoin jonkun nopean videopätkän jossa yksinkertaisesti suurin osa ylipainosta johtuu vanhemmilta opituista tavoista syödä ja elää. Kun tämän oivaltaa, voi tehdä muutokset. Toki ei kaikki päde vanhempiin ja opittuihin. Moni teini-iässä urheilee ja sitten hurahtaa myöhemmin ihan surkeaan kuntoon, tiedä sitten näistä. Hommaa hankaloittaa meidän länsimaalaiset elämäntavat jossa on pullaa ja suklaata tarjolla lähestulkoon missä vain ja suurimmalla osalla meistä ei ole rahassa puutetta eli miksi sitä nyt edes viitsisi nähdä vaivaa epämukavuuden eteen.

Mulla on suoraansanotusti läskigeenit ja luonnollinen look ilman lihaksia on pelkkää läskiä ja nahkaa. Olen oiva esimerkki siitä, että en ole saanut geenilottovoittoa. Kovalla työllä, rutiineilla ja epämukavuuteen astumisella olen tehnyt paljon lihasta ja näytän mielestäni hyvältä. Jokunen sivu takaperin kirjottelinkin jotai tarinanpätkää menneisyydestä. Jokainen pystyy kyllä muutoksiin

 

[Markqq]

No hyi vittu.

Mieltymykset kullakin. Itse tykkään, että naisessa on jotain mistä pitää myös kiinni, mutta pointti olikin se, että kyseinen henkilö pitää itsestään huolta.

 

[King Im Jo]

Mieltymykset kullakin. Itse tykkään, että naisessa on jotain mistä pitää myös kiinni, mutta pointti olikin se, että kyseinen henkilö pitää itsestään huolta.

Joo ei tosiaan mitään henkilökohtaista mielipiteisiin liittyen.
Itse en vaan todellakaan näe mitään hyvännäköstä naisessa jos näkyy liikaa pumppaus.

 

[Markqq]

Joo ei tosiaan mitään henkilökohtaista mielipiteisiin liittyen.
Itse en vaan todellakaan näe mitään hyvännäköstä naisessa jos näkyy liikaa pumppaus.

Joo samaa mieltä sun kanssa. Siis on ihailtavaa, että on lihasta ja kireässä kunnossa. Siihen ei ihan jokainen jamppa pysty. Mutta oma naismaku on myös sitä luokkaa, että sopivat suhteet

 

[King Im Jo]

Joo samaa mieltä sun kanssa. Siis on ihailtavaa, että on lihasta ja kireässä kunnossa. Siihen ei ihan jokainen jamppa pysty. Mutta oma naismaku on myös sitä luokkaa, että sopivat suhteet

Tossa samaa mieltä että ei jokainen pysty että on lihasta tai muuten kiree.
Itellä lihaksisto melko vitun löysä. Vaikka suht kuria tai jotain snadia treenin tynkää pitäny aikoinaan, niin ei vaan massa tuu näkyviin. Paitsi bissevatsa.
Korkkaan kyl bissen(tai viinipänikän) niille jolla on täyskuri pitää päivästä toiseen minimisafkat ja siihen viel kunnon liikunnat päälle.

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo ei tosiaan mitään henkilökohtaista mielipiteisiin liittyen.
Itse en vaan todellakaan näe mitään hyvännäköstä naisessa jos näkyy liikaa pumppaus.

Eihän äärimmäisen pumpattu kroppa erityisen naisellista välttämättä ole, mutta jos verrataan siihen, miltä 48-vuotiaat naiset yleensä näyttää tässä maassa, niin kyllähän toi nainen vie ulkonäössä ja pantavuuskertoimessa voiton 100-0, ei kahta sanaa.

Tyypillinen 48-vuotias nainen on kuin ilmaa, ei aiheuta alushousujen kulmakertoimessa mitään muutoksia, korkeintaan negatiivisia muutoksia.

 

[King Im Jo]

Eihän äärimmäisen pumpattu kroppa erityisen naisellista välttämättä ole, mutta jos verrataan siihen, miltä 48-vuotiaat naiset yleensä näyttää tässä maassa, niin kyllähän toi nainen vie ulkonäössä ja pantavuuskertoimessa voiton 100-0, ei kahta sanaa.

Tyypillinen 48-vuotias nainen on kuin ilmaa, ei aiheuta alushousujen kulmakertoimessa mitään muutoksia, korkeintaan negatiivisia muutoksia.

Ootko montaakin yli 48-vuotiasta laittanu?
Itellä pari kokemusta. En voi kyl huonoks sanoa millään mittarilla.

 

[Arrows]

Joo ei tosiaan mitään henkilökohtaista mielipiteisiin liittyen.
Itse en vaan todellakaan näe mitään hyvännäköstä naisessa jos näkyy liikaa pumppaus.

Aika helvetisti paremman näköistä kuin läski. Enkä nyt sanoisi että tuossa on liikaa pumppausta, hyväkuntoinen nainen.

 

[King Im Jo]

Aika helvetisti paremman näköistä kuin läski. Enkä nyt sanoisi että tuossa on liikaa pumppausta, hyväkuntoinen nainen.

Makuja on monia.
Snadi lihas voi olla hyvännäköstä, kuten myös snadi läskeys. kokonaisuus ratkasee.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ootko montaakin yli 48-vuotiasta laittanu?
Itellä pari kokemusta. En voi kyl huonoks sanoa millään mittarilla.

Yhtä taisin laittaa vuonna 1997.

Anyway, ei mulle ikä ole kynnyskysymys, jos ulkonäkö on ok. Enkä mä siis määrittele seksin hyvyyttä pelkästään sillä, että onko "suoritus" jotenkin laadukas, vaan kyllä pitää ulkonäön olla riittävä. Ei muuten voisi vähempää kiinnostaa, ihan sama vaikka olisi maailman paras imukone.

 

[King Im Jo]

Yhtä taisin laittaa vuonna 1997.

Anyway, ei mulle ikä ole kynnyskysymys, jos ulkonäkö on ok. Enkä mä siis määrittele seksin hyvyyttä pelkästään sillä, että onko "suoritus" jotenkin laadukas, vaan kyllä pitää ulkonäön olla riittävä. Ei muuten voisi vähempää kiinnostaa, ihan sama vaikka olisi maailman paras imukone.

Suht samaa mieltä. Tosin se "suoritus" on yleensä se yhteissumma kaikesta mitä siihen liittyy. Ei pelkästään se peniksen laitto pimppiin. (hihi)
Ei se ikä yleensä vaan tee sitä ulkonäköä huonoks.
Tosin toi nyt riippuu millasta settiä on hakemassa. Jos haet kisakireetä ja sileetä niin älä lähe noihin yli 40-vuotiaisiin. Faktahan se on että ikä alkaa näkyä.
mutta jos ei kiinnitä niin paljoa tommoseen huomiota, niin...

 

[Erkki_erikeepperi]

Suht samaa mieltä. Tosin se "suoritus" on yleensä se yhteissumma kaikesta mitä siihen liittyy. Ei pelkästään se peniksen laitto pimppiin. (hihi)
Ei se ikä yleensä vaan tee sitä ulkonäköä huonoks.
Tosin toi nyt riippuu millasta settiä on hakemassa. Jos haet kisakireetä ja sileetä niin älä lähe noihin yli 40-vuotiaisiin. Faktahan se on että ikä alkaa näkyä.
mutta jos ei kiinnitä niin paljoa tommoseen huomiota, niin...

Parasta seksiä aikoihin oli noin 42-vuotiaan naisen kanssa tässä muutama vuosi sitten. Mutta ulkonäkö tosiaan "miellytti", mitä ei voi monestakaan tuonikäisestä sanoa. Eikä sitä voi tosin sanoa monesta muunkaan ikäisestä, mutta erityisesti tuon ikäluokan naisista.

Sehän tässä on traagista, että jossain Aasiassa 4-kymppiset naiset voi olla hyvinkin hoikkia ja nuorekkaita meikäläisestä näkökulmasta. Suomessa on meininki vähän jotain muuta. (Toi mainitsemani nainen ei kuitenkaan ollut aasialainen vaan ihan suomalainen.)

 

[King Im Jo]

Parasta seksiä aikoihin oli noin 42-vuotiaan naisen kanssa tässä muutama vuosi sitten. Mutta ulkonäkö tosiaan "miellytti", mitä ei voi monestakaan tuonikäisestä sanoa. Eikä sitä voi tosin sanoa monesta muunkaan ikäisestä, mutta erityisesti tuon ikäluokan naisista.

Sehän tässä on traagista, että jossain Aasiassa 4-kymppiset naiset voi olla hyvinkin hoikkia ja nuorekkaita meikäläisestä näkökulmasta. Suomessa on meininki vähän jotain muuta.

Aasiassa on osittain se hoikkuus ihan ruokakulttuuriin perustuvaa.
Ja muutenkin kulttuurissa sielläpäin se hoikkuus on kai se haviteltava habitus ulkonäölle.

Täälläpäin ei niinkään, kun pidetään sitä monimuotoisuutta ja kehopositiivisuutta niin tärkeänä.
Ja sinänsä en pidä tätä meidän suunnalta olevaa suuntausta vääränä.
Ainut vaan että liiallienn lihavuus on oikeasti terveydelle perseestä.
Ja sitä en jaksa ymmärtää.

 

[pottunenä]

Taitaa olla niin että 48-vuotias vetää muutakin kuin puuroa aamuisin. Tätähän ei saa ääneen toki sanoa. Voihan se olla että luomuna vedetään, mutta yllättävän usea saliharrastaja vetää aineita.

Tuskin on toikaan ääripää kovin terveellistä.

 

[King Im Jo]

Taitaa olla niin että 48-vuotias vetää muutakin kuin puuroa aamuisin. Tätähän ei saa ääneen toki sanoa. Voihan se olla että luomuna vedetään, mutta yllättävän usea saliharrastaja vetää aineita.

Tuskin on toikaan ääripää kovin terveellistä.

Niin jos puhut siis jostain kehonrakentajista tai vastaavista.
Normaali 48-vuotias ei taida vetää mitään ihmeempiä aamupalakseen.

 

[pottunenä]

Niin jos puhut siis jostain kehonrakentajista tai vastaavista.
Normaali 48-vuotias ei taida vetää mitään ihmeempiä aamupalakseen.

Puhuin tosta joka tänne linkattiin.

 

[King Im Jo]

Puhuin tosta joka tänne linkattiin.

Aa. Aivan.. mä jumitin tohon yleiseen settiin.

 

[Ihmemies]

Tää on niin hävitty taistelu mun kulmasta. En tule enää yhdellekään ihmiselle ehdottamaan edes pienintä mahdollista muutosta elämään. Jos ihminen ei itse halua niin ihan mahdoton paikka ulkoapäin yrittää ehdotella tai korjata.

Itse olen täysin saman asian huomannut n:n eri kaverin kanssa. Jos ihminen pyytää suoraan minulta apua, tai neuvoja, niin sitten. Pyytämättä ja kyselemättä -tilanteissa on kaikista parhainta pitää turpa kiinni. Ehkä jokin sosiaalisesti lahjakkaampi tapaus voisi homman hoitaa paremmin kuin minä.

Ehdotin esim. eräälle että menisi hammastarkastukseen. Soittaa julkiselle tuohon numeroon, ja ne antaa ajan, joka on joskus. Monta kertaa ehdotin asiaa, vuosia kului, ei saanut soitettua. "pitää jonottaa liian pitkään että pääsee tarkistukseen". Kuluneiden vuosien aikana olisi moneen kertaan jo jonotukset jonotettu, jos olisi heti soittanut. Lopulta tilanne oli niin paha, että soitti yksityiselle ja rahalla sitten laittoi hampaat kuntoon. Kai sen niinkin voi tehdä.

 

[King Im Jo]

Itse olen täysin saman asian huomannut n:n eri kaverin kanssa. Jos ihminen pyytää suoraan minulta apua, tai neuvoja, niin sitten. Pyytämättä ja kyselemättä -tilanteissa on kaikista parhainta pitää turpa kiinni. Ehkä jokin sosiaalisesti lahjakkaampi tapaus voisi homman hoitaa paremmin kuin minä.

Ehdotin esim. eräälle että menisi hammastarkastukseen. Soittaa julkiselle tuohon numeroon, ja ne antaa ajan, joka on joskus. Monta kertaa ehdotin asiaa, vuosia kului, ei saanut soitettua. "pitää jonottaa liian pitkään että pääsee tarkistukseen". Kuluneiden vuosien aikana olisi moneen kertaan jo jonotukset jonotettu, jos olisi heti soittanut. Lopulta tilanne oli niin paha, että soitti yksityiselle ja rahalla sitten laittoi hampaat kuntoon. Kai sen niinkin voi tehdä.

Tossa hammas setissä voi olla oikeasti vitunmoinen pelko.
Ja tota pelkotilannetta ei oo todellakaan syytä pitää minkäänlaisena pikkukammona tms, vaan oikeana pelkotilana.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse olen täysin saman asian huomannut n:n eri kaverin kanssa. Jos ihminen pyytää suoraan minulta apua, tai neuvoja, niin sitten. Pyytämättä ja kyselemättä -tilanteissa on kaikista parhainta pitää turpa kiinni. Ehkä jokin sosiaalisesti lahjakkaampi tapaus voisi homman hoitaa paremmin kuin minä.

Sama pätee yleisemminkin terveyteen liittyviin asioihin. Ei paljon huvita enää antaa mitään neuvoja kenellekään missään terveysasioissa. Ihan turhaa.

 

[alakääntö]

80-90 -luvulla pikaruokakulttuuri oli vielä aika olematon, ja sillä on takuulla ollut vaikutusta, että hampurilaispaikat ym. ovat levinneet myös pienille paikkakunnille. Samalla markkinointipuoli on onnistunut hommassa niin hyvin, että tällaisesta mässäilystä on tullut "cool" juttu. Olet trendikäs, kun käyt näissä paikoissa, osittain koska kaikki muutkin käyvät.

Ei sillä ole mitään tekemistä cooliuden kanssa. Pikaruoka on vain arkipäiväistynyt. Nykyään on ihan normaalia, että haetaan pikakahvi jostain kahvipaikasta, käydään ulkona syömässä pikaruokaa ja lapset käy omin päin ostamassa itselleen, tai tilaavat kotiin pikaruokaa. Ennen pikaruoka oli tosiaan herkku vain poikkeustilaisuuksiin ja pizzeriassa saatettiin käydä kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa koko perheen kera.

Eli asia on mielestäni täysin päinvastoin kuin mitä sanot. Ennen pikaruoka oli cool mutta myös harvinainen herkku. Nyt se on osalle arkiruokaa ja kun kalorimäärät ovat mitä ovat, eivät tulokset yllätä ketään.

Tuon pikaruoan normaalistumisen vaikutukset näkyvät myös sinne "normaalin" arkiruoan puolelle. Majoneseja, salaattikastikkeita, mikropizzoja ja muita epäterveellisiä pikaruokamaisempia ruokia ja makuja tehdään arkiruokana myös itse paljon paljon enemmän. Ei ennen syöty nykyisiä määrin kanan wingsejä, burgereita ja muuta rasvaista pikaruokamaista kotiruokaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuon pikaruoan normaalistumisen vaikutukset näkyvät myös sinne "normaalin" arkiruoan puolelle. Majoneseja, salaattikastikkeita, mikropizzoja ja muita epäterveellisiä pikaruokamaisempia ruokia ja makuja tehdään arkiruokana myös itse paljon paljon enemmän. Ei ennen syöty nykyisiä määrin kanan wingsejä, burgereita ja muuta rasvaista pikaruokamaista kotiruokaa.

Saarioisten "roiskeläppäpizzat" oli kyllä suosittuja jo 1980-luvulla, mutta se olikin näitä harvinaisia poikkeuksia einesten saralla. Pakastepizzoja ei ollut joko lainkaan tai ne oli ihan marginaalijuttu.

 

[No Future]

Saarioisten "roiskeläppäpizzat" oli kyllä suosittuja jo 1980-luvulla, mutta se olikin näitä harvinaisia poikkeuksia einesten saralla. Pakastepizzoja ei ollut joko lainkaan tai ne oli ihan marginaalijuttu.

Tommosessa normi-ötkerissä on about 800kcal, että se nyt ei varsinaisesti ole sen lihottavampi kuin kotipizzan lätyt. Tai tuhti kotiruoka.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tommosessa normi-ötkerissä on about 800kcal, että se nyt ei varsinaisesti ole sen lihottavampi kuin kotipizzan lätyt. Tai tuhti kotiruoka.

Roiskeläpässä on vain 400+ kcal.

Eikä siinä pakastepizzassa suurin ongelma ole kalorit vaan niiden laatu. Suuri(n) osa tuotteesta on höttöhiilaria. Siis vaaleaa leipää. Ja huonoa rasvaakin on varmasti ihan riittävästi.

 

[Hetukkam]

Pitemmistä aikasarjoista päätellen mitä huonompaan suuntaan on talous viimeiset kymmenenä vuotena mennyt, sitä lihavemmaksi kansakunta tullut. Peruja siitä kun vielä oltiin paljaspyllyjä savannilla, huonoja aikoja odotellessa kannatti ahtaa itseensä tavaraa ettei kuolo korjaa kun ruokaa ei enää niin helposti saatavilla.

Ihminen on mieleltään ja ruumiiltaan se sama savannilla elävä paljaspylly, mikä hän oli 100.000 vuottakin sitten. Sillä ei siis ole mitään merkitystä ettei nykyaikana enää kukaan Suomessa nälkään kuole. Vuosituhansia rakentunut tunnemieli jyrää rationaalisen äänen näissä asioissa.

 

[Markqq]

Pitemmistä aikasarjoista päätellen mitä huonompaan suuntaan on talous viimeiset kymmenenä vuotena mennyt, sitä lihavemmaksi kansakunta tullut. Peruja siitä kun vielä oltiin paljaspyllyjä savannilla, huonoja aikoja odotellessa kannatti ahtaa itseensä tavaraa ettei kuolo korjaa kun ruokaa ei enää niin helposti saatavilla.

Ihminen on mieleltään ja ruumiiltaan se sama savannilla elävä paljaspylly, mikä hän oli 100.000 vuottakin sitten. Sillä ei siis ole mitään merkitystä ettei nykyaikana enää kukaan Suomessa nälkään kuole. Vuosituhansia rakentunut tunnemieli jyrää rationaalisen äänen näissä asioissa.

Puhdasta ja laadukasta ravintoa voi syödä aika paljonkin ilman lihomisen pelkoa. Tuoreet raaka-aineet sopivassa määrin proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Pysyy kylläisenä. Ongelma onkin sitten sokerin, rasvan ja suolan houkutuksissa ja ihmiset addiktoituu roskaruokaan.

 

[Humanoid]

(poistettu)

 

[Tigerou]

Geenit my ass. Ainoa joka geenien kautta voi välillisesti ylipainoon reilusti vaikuttaa on kotona opittu, eli vain sikäli voi puhua geenien vaikutuksesta. Jos kotona on opittu syömään mitä sattuu ja miten sattuu, eivätkä vanhemmatkaan harrastaneet liikuntaa jääkaappia kauemmas niin siinä ne geenien perintövaikutukset ovat.
Jutut alkaa välillä olla hiukan samaa luokkaa kuin Vauva.fi'n höpinät aikanaan, jossa kenenkään ylipaino ei koskaan vahingossakaan voi mitenkään olla ihmisen elämäntapojen kautta oma syy.
Ihmiskunnan geenit eivät ole ruuansulatuksen osalta juurikaan muuttuneet (kymmeniin?-) tuhansiin vuosiin, ja jostain syystä keskitysleiri-kuvissa ei näy ainuttakaan ihmeellisestä "aineenvaihduntahäiriöstä" kärsinyttä jonka paino sen kun nousi vuosien perunankuori-dieetillä

 

[Joku_242]

Geenit my ass. Ainoa joka geenien kautta voi välillisesti ylipainoon reilusti vaikuttaa on kotona opittu, eli vain sikäli voi puhua geenien vaikutuksesta. Jos kotona on opittu syömään mitä sattuu ja miten sattuu, eivätkä vanhemmatkaan harrastaneet liikuntaa jääkaappia kauemmas niin siinä ne geenien perintövaikutukset ovat.
Jutut alkaa välillä olla hiukan samaa luokkaa kuin Vauva.fi'n höpinät aikanaan, jossa kenenkään ylipaino ei koskaan vahingossakaan voi mitenkään olla ihmisen elämäntapojen kautta oma syy.
Ihmiskunnan geenit eivät ole ruuansulatuksen osalta juurikaan muuttuneet (kymmeniin?-) tuhansiin vuosiin, ja jostain syystä keskitysleiri-kuvissa ei näy ainuttakaan ihmeellisestä "aineenvaihduntahäiriöstä" kärsinyttä jonka paino sen kun nousi vuosien perunankuori-dieetillä

No totta kai yhteiskunnan tasolla lihominen on johtunut yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuneista muutoksista. Mutta siihen, että ketkä lihovat nykyisessä läskistyttävässä ympäristössä, geeneillä on ihan merkittävä vaikutus.

Polymorphisms in various genes controlling appetite and metabolism predispose to obesity under certain dietary conditions. The percentage of obesity that can be attributed to genetics varies widely, depending on the population examined, from 6% to 85%.[6] As of 2006, more than 41 sites on the human genome have been linked to the development of obesity when a favorable environment is present.[7] The involvement of genetic factors in the development of obesity is estimated to be 40–70%. Some of these obesogenic or leptogenic genes may influence the obese individual's response to weight loss or weight management.[8]

Genetics of obesity - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Mr. Pink]

Oletetaan, että meillä on kaksi yksilöä, jotka molemmat tekevät saman verran työtä (esim. nostavat jotain samanlaista palloa ylös–alas) ja syövät saman verran samanlaista ravintoa. Yksilöt ovat muuten identtisiä, mutta toisella on "lihavuusgeeni". Lihooko lihavuusgeenin omaava yksilö toista enemmän?

* Jos ei, niin kyseessä ei voi tällöin olla mikään lihavuusgeeni.
* Jos kyllä, niin kyseessä on jonkinlainen fysiikan lakien vastainen ikiliikkuja (=energiaa ilmestyy tyhjästä).

Prove me wrong.

 

[Joku_242]

Oletetaan, että meillä on kaksi yksilöä, jotka molemmat tekevät saman verran työtä (esim. nostavat jotain samanlaista palloa ylös–alas) ja syövät saman verran samanlaista ravintoa. Yksilöt ovat muuten identtisiä, mutta toisella on "lihavuusgeeni". Lihooko lihavuusgeenin omaava yksilö toista enemmän?

* Jos ei, niin kyseessä ei voi tällöin olla mikään lihavuusgeeni.
* Jos kyllä, niin kyseessä on jonkinlainen fysiikan lakien vastainen ikiliikkuja (=energiaa ilmestyy tyhjästä).

Prove me wrong.

Paitsi että "lihavuusgeenit" eivät vaikuta tällä tavalla. Sen sijaan se, jolla on lihavuusgeeni ei todennäköisesti söisi saman verran samanlaista ravintoa kuin henkilö, jolla tätä ei ole.

Jos molemmat olisivat jossain leirillä, jossa ei saa päättää omista syömisistään, vaan ruokaa annettaisiin vain normaalipainoisena pysymiseen riittävä määrä, kumpikaan ei toki lihosi. Mutta emme kuitenkaan (onneksi) elä leirillä, niin tuo sun ajatusleikki ei merkitse mitään.

 

[Mr. Pink]

Paitsi että "lihavuusgeenit" eivät vaikuta tällä tavalla. Sen sijaan se, jolla on lihavuusgeeni ei todennäköisesti söisi saman verran samanlaista ravintoa kuin henkilö, jolla tätä ei ole.

Jos molemmat olisivat jossain leirillä, jossa ei saa päättää omista syömisistään, vaan ruokaa annettaisiin vain normaalipainoisena pysymiseen riittävä määrä, kumpikaan ei toki lihosi. Mutta emme kuitenkaan (onneksi) elä leirillä, niin tuo sun ajatusleikki ei merkitse mitään.

Eli toisin sanoen kun puhutaan "lihavuusgeeneistä", niin todellisuudessa tarkoitetaan sitä, että joku nyt vaan sattuu olemaan perso ruoalle / herkuille / sokerille?

 

[Richt3r]

Eli toisin sanoen kun puhutaan "lihavuusgeeneistä", niin todellisuudessa tarkoitetaan sitä, että joku nyt vaan sattuu olemaan perso ruoalle / herkuille / sokerille?

Herkempi lihoaminen saattaa olla ihan kiinni siitä, että "lihavuusgeenin" omaavalla erittyy kylläisyyshormoonia, esim. leptiiniä vähemmän kuin muilla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vaikka ihmisillä olisikin geneettisiä eroja ruokahalun yms. suhteen, niin näiden geenien nimeäminen "lihavuusgeeneiksi" on kyllä harhaanjohtavaa ja epäonnistunutta toimintaa.

 

[Mr. Pink]

Herkempi lihoaminen saattaa olla ihan kiinni siitä, että "lihavuusgeenin" omaavalla erittyy kylläisyyshormoonia, esim. leptiiniä vähemmän kuin muilla.

Jos henkilöllä on leptiiniresistenssi, eli hänellä on jatkuva nälkä, niin kaiken järjen mukaan hän hakeutuu lääkäriin, jossa asia todetaan ja josta hänet ohjataan edelleen ravintoneuvojalle. Ravintoneuvoja laatii hänelle tarkan ruokavalion, joka ei lihota. Eli lopputuloksen pitäisi olla se, että tällainen henkilö on keskimääräistä laihempi, koska hänen tulee noudattaa tarkkaan laadittua ohjelmaa. Yleensähän ihmiset eivät laske kaloreita, eli eivät välttämättä edes tiedä kuinka paljon heidän tulisi syödä. Ainakaan tässä tapauksessa "geenipoikkeaman" ei siis pitäisi johtaa lihavuuteen.

 

[Tonnin Seteli]

Jos henkilöllä on leptiiniresistenssi, eli hänellä on jatkuva nälkä, niin kaiken järjen mukaan hän hakeutuu lääkäriin, jossa asia todetaan ja josta hänet ohjataan edelleen ravintoneuvojalle. Ravintoneuvoja laatii hänelle tarkan ruokavalion, joka ei lihota. Eli lopputuloksen pitäisi olla se, että tällainen henkilö on keskimääräistä laihempi, koska hänen tulee noudattaa tarkkaan laadittua ohjelmaa. Yleensähän ihmiset eivät laske kaloreita, eli eivät välttämättä edes tiedä kuinka paljon heidän tulisi syödä. Ainakaan tässä tapauksessa "geenipoikkeaman" ei siis pitäisi johtaa lihavuuteen.

Kaiken järjen mukaan tällainen tilanne ei korjaannu jonkun tädin neuvoilla syödä porkkanaa. Lääkehoito on nykyään tietysti tabu. Ennemmin lihotetaan ihmiset 300 kilon porsaiksi ja ehdotetaan "lihavuusleikkausta", joka ei varsinaisesti korjaa tilannetta ja aiheuttaa pysyvän ruumiinvamman.

 

[alakääntö]

Eli toisin sanoen kun puhutaan "lihavuusgeeneistä", niin todellisuudessa tarkoitetaan sitä, että joku nyt vaan sattuu olemaan perso ruoalle / herkuille / sokerille?

Geenit vaikuttaa monella tavalla. Mutta aluksi pitää ymmärtää, että geeni ei automaattisesti tarkoita mitään. Se, että joku geeni aktivoituu, voi vaatia jotain triggeriä. Esimerkiksi rasvan kertyminen vaatii tilanteen, missä sitä rasvaa on, jotta geenille on ns. tekemistä. Mutta lisäksi geenit vaikuttavat:
- miten paljon kehomme kuluttaa energiaa tekemättä mitään
- miten paljon energiaa saa tietystä määrästä ruokaa (ns. aineenvaihdunnan nopeus)
- miten helposti kehomme kuluttaa ylimääräisen energian pois (esimerkiksi neat)
- miten helposti kehomme varastoi ylimääräisen energia rasvaksi
- miten voimakkaalta näläntunne tuntuu esimerkiksi suoliston vapattaumien hormoonien kautta
- miten nopeasti ja vahvaksi kylläisyydentunne kehittyy syömisen ohessa
- syömisestä saatavan mielihyvän määrä
- erot makuaistissa
- miten voimakkaasti syömisen tunne ja halu syömiseen tuntuu aivoissa
- miten voimakas on syömiseen liittyvät impulssit, esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa osa henkilöistä tietyllä todennäköisyydella katselivat pöydällä olevia herkkuja pitkään, kun taas osa ei vilkaisua enempää niihin kiinnittänyt huomiota
- miten aivomme oppivat syömiseen liittyviä coping-mekanismeja, joista voi seurata syömishäiriöitä
- miten helposti ylipaino johtaa lisäsairauksien syntyyn

Ja meillä kaikilla on erilainen kokoelma melkein noista kaikista geeneistä. Mutta tietyt geenit taas ovat todella harvinaisia.

Kun puhutaan geeneistä ja ympäristötekijöistä, niin geenien vaikutus voi olla aika vahva. Esimerkiksi tässä kaksoistukimuksessa:

The Body-Mass Index of Twins Who Have Been Reared Apart | NEJM

Original Article from The New England Journal of Medicine — The Body-Mass Index of Twins Who Have Been Reared Apart

www.nejm.org

We conclude that genetic influences on body-mass index are substantial, whereas the childhood environment has little or no influence. These findings corroborate and extend the results of earlier studies of twins and adoptees.

 

[finWeazel]

Herkempi lihoaminen saattaa olla ihan kiinni siitä, että "lihavuusgeenin" omaavalla erittyy kylläisyyshormoonia, esim. leptiiniä vähemmän kuin muilla.

Toisaalta kyllläisyyssignaaleja ja näläntunnesignaaleja on useampia. Paras on pystyä yhdistämään useampi signaali eikä pelata pelkän leptiinin , grehlinin jne. varassa. Tosin sopivasti läskiintyy niin voi olla geeneistä riippumatta ihan kenellä tahansa kiljuva nälkä vaikka on kylläinen. Kun päästää ongelman pahaksi niin on vaikea korjata ja voi joutua aika äärimmäisiin paastoiluihinkin tms.

Jos on joskus vetänyt pitkän kovan dieetin niin se kiljuva nälkä ei poistu syömällä mitään määrää ruokaa. Joutuu kärsimään viikkotolkulla nälästä vaikka söisi miten. Normaaligeenisen on ihan mahdollista paskoa hormonitoiminta. Hormonitoiminnon häiriöt voi onneksi tunnistaa ja korjata vaikkei se korjaaminen tapahdu sormia napsauttamalla.

 

[Joku_242]

Eli toisin sanoen kun puhutaan "lihavuusgeeneistä", niin todellisuudessa tarkoitetaan sitä, että joku nyt vaan sattuu olemaan perso ruoalle / herkuille / sokerille?

Juuri näin. Ilmeisesti geenit vaikuttavat siihen melko paljon. Toki itsekurilla voi silti pysyä laihana, mutta se on helpompaa henkilölle jolla näitä geenejä ei ole. Kiusaukseen kun ei lankea, jos kiusausta ei alun alkaenkaan ole.

 

[finWeazel]

Juuri näin. Ilmeisesti geenit vaikuttavat siihen melko paljon. Toki itsekurilla voi silti pysyä laihana, mutta se on helpompaa henkilölle jolla näitä geenejä ei ole. Kiusaukseen kun ei lankea, jos kiusausta ei alun alkaenkaan ole.

Tuot mulle pussin sipsejä tai turkinpippuripussin niin "ihan mahdoton" lopettaa syömistä ennen kuin pussi on tyhjä. Siis voi sen syömisen lopettaa, mutta vaatii ihan tajutonta taistelua. Mun ratkaisu on etten pidä herkkuja kotona.

Työkaveri tuon aikoinaan jo hoksasi ja laittoi kanelikorppupussia mun työpisteen viereen. Aika iso määrä useamman päivän ajan niitä tuli mussutettua ennen kuin tajusin mikä jekku oli menossa. Jekulle naurettiin porukassa ja sillon tajusin, että jos ei pidä huolta niin kaikki menee kurkusta alas "huomaamatta".

Mulle toimii parhaiten pysyä kaidalla tiellä ja herkutella toisinaan. Voi se aikuisellakin olla karkkipäivä

 

[Joku_242]

Tuot mulle pussin sipsejä tai turkinpippuripussin niin "ihan mahdoton" lopettaa syömistä ennen kuin pussi on tyhjä. Siis voi sen syömisen lopettaa, mutta vaatii ihan tajutonta taistelua. Mun ratkaisu on etten pidä herkkuja kotona.

Mulla taas ei tule syötyä sipsejä kovinkaan paljoa vaikka olisi pussi edessä. Lähinnä pistaasipähkinöiden kanssa on joskus käynyt jotain vastaavaa. Kai tää on just sitä, kuinka ihmiset on erilaisia.

Työkaveri tuon aikoinaan jo hoksasi ja laittoi kanelikorppupussia mun työpisteen viereen. Aika iso määrä useamman päivän ajan niitä tuli mussutettua ennen kuin tajusin mikä jekku oli menossa. Jekulle naurettiin porukassa ja sillon tajusin, että jos ei pidä huolta niin kaikki menee kurkusta alas "huomaamatta".

Mulle toimii parhaiten pysyä kaidalla tiellä ja herkutella toisinaan. Voi se aikuisellakin olla karkkipäivä

Aika hyvä jekku kyllä. Varsinkin jos sitten ite huomaa herkuttelutaipumuksen.

 

[Ihmemies]

Piinaavaa on myös se, kun työpaikalla tuodaan kahvihuoneeseen jotain herkkuja, kakkuja yms. En niitä itse osta enkä mielellään söisikään, mutta jos nyt joku on tarjolle tuonut, niin kamalat himot tulee syödä... Kaikista paras olisi se, että mitään hedelmiä, maapähkinöitä ja maustamatonta rahkaa väkeämpiä herkkuja ei saisi tuoda siihen tarjolle. Onneksi pääsee syksyllä opiskelemaan, niin jää herkkupöydät taakse.

 

[itarumaa]

Ketodietti ainakin itselläni teki sen, että makeaa ei vaan tee mieli enää. Samalla myös huomaa sen, kuinka paljon piilosokeria on vaikka missä tuoteessa. Joskus on tullut ostettua esim irtokarkkeja ihan testinä, että josko ne maistuisivat mutta ei innosta enää. Toinen mikä Ketodietistä on tullut, niin makeus maistuu ihan toisella tavalla, esim mansikat kermavaahdon kanssa on aika herkku ja se setti ei todellakaan tarvitse sokeria, ihan tarpeeksi makeaa muutenkin.

 

[Jooveli]

Geenit - Ei tuki ruoka suuhusi. Ne kuitenkin voi vaikuttaa siihen MITÄ ja KUINKA PALJON ahtaa suuhunsa. Geenit voi vaikuttaa myös makuaistimuksiin eli jotkut ruoka-aineet maistuu yksinkertaisesti paremmilta kuin toiset. (Tämä on toki osittain myös tottumuskysymys. Mutta voidaanhan tässä esimerkiksi ottaa vaikka korianteri)

Ympäristö - Ei tuki ruokaa suuhusi. Ympäristö, etenkin lapsena, kuitenkin voi vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Jos joka päivä oli tarjolla vain nakkia ja ranskalaisia, niin kuinka helppoa se on syödä porkkanaraastetta ja raejuustoa aikuisena? En sano, ettei se ole mahdollista, mutta vaatii huomattavasti enemmän panostusta kuin se jolle on opetettu oikea ruokailutapa jo lapsena.

Itseänikin ärysttää, kun lihavuudesta syytetään jotain ulkoista tekijää, mutta ymmärrän myös että ylläolevilla asioilla on _vaikutusta_. Itse olen ollut lapsesta asti lihava ja tiedän siihen myös syyn - Syön liikaa. Se on helposti todettavissa, koska kun söi tarkkojen kalorien mukaan niin laihtui. Lapsen kohdalla kuitenkin vastuu on myös vanhemmilla. Jos tarjottu ruoka on epäterveellistä ja annetaan karkkirahaa harvasen päivä niin eihän siitä hyvä seuraa. Ei lapsi osaa rajoittaa itseään samalla tavalla kuin aikuinen.

Itselläni - En väitä että toimii kaikilla - Liikunta vaikuttaa todella paljon myös syömiseen. Tekee mieli syödä terveellisemmin lihaskasvun yms kannalta. Toisaalta myös mieliteot vähenee kun hyvänolon tunteen saa muualta kuin syömisestä. On muuten itselleni todella vaikea ajatella, että joku ei saisi mielihyvää syömisestä, vaan ajattelee ruokaa pelkkänä polttoaineena.

EDIT: Lisätääs ajatuksen virtaa

Tuli tässä muuten mieleen, että omassa lukioiässä 10+v sitten oli useita henkilöitä, jotka sanoi ettei osaa laittaa ruokaa ollenkaan. Pikanuudelit on tyyliin ainut mitä osaa itse tehdä. Siinä on aika huonot lähtökohdat kyllä terveelliseen syömiseen, jos kokkaustaidot on täysin 0. Onhan se sellainen taito minkä voi myöhemmin opetella, mutta kuvittelisin, että perustiedot ja taidot pitäisi kyllä oppia viimeistään yläasteen kotitaloustunnilla. Mieluusti kyllä jo sitä ennen kotoa.

 

[Joku_242]

On muuten itselleni todella vaikea ajatella, että joku ei saisi mielihyvää syömisestä, vaan ajattelee ruokaa pelkkänä polttoaineena.

Jostain hyvän makuisesta ruuasta saakin mielihyvää, mutta perus bulkkimätöstä ei niinkään. Ainakaan jos ei ole ihan hillitön nälkä.

 

[allunteri]

Tuot mulle pussin sipsejä tai turkinpippuripussin niin "ihan mahdoton" lopettaa syömistä ennen kuin pussi on tyhjä. Siis voi sen syömisen lopettaa, mutta vaatii ihan tajutonta taistelua. Mun ratkaisu on etten pidä herkkuja kotona.

Mulle toimii parhaiten pysyä kaidalla tiellä ja herkutella toisinaan. Voi se aikuisellakin olla karkkipäivä

Itsellä on juuri sama, tosin karkit ne suurin pahe. Olen todennut, että se himo on paljon helpompi voittaa kävelemällä nopsaa karkkihyllyn ohi (tai eri kautta, ettei tarvi karkkihyllyn kautta edes kiertää) ja jättämällä herkut ostamatta. Kun ei niitä kotona ole valmiina, niin ei se himo nyt niin kova kuitenkaan ole, että niitä varta vasten lähtisi kaupasta hakemaan. Samalla olen huomannut, että herkutkin maistuu paljon paremmalta, kun niitä ei syö liikaa. Kaikkeen tottuu.

Monesti olen ihmetellyt, että miksi tämmöisten yksinkertaisten rajojen asettaminen itselleen on joillekin niin vaikeaa? Toki se vaatii itsensä niskasta kiinni ottamista ja muutosten tekoa elämäntapoihin, mikä on varsinkin huonoina aikoina/masennuksesta tms kärsivälle erittäin vaikeaa, mutta kukaan muu sitä ei yksilön puolesta voi tehdä.

Yllä mainittu toki sillä oletuksella, että nähdään ylipaino "huonona" asiana, josta halutaan eroon. Jos ylipainosta taas halutaan tehdä uusi normaali, niin sitten tämä ei päde, eikä yksilöllä ole mitään syytä muuttaa tapojaan. Mistä löytyisi se kultainen keskitie, kun aihe on niin polarisoitunut? Kun onhan se hieman ristiriitaista sanoa, että on täysin ok olla ylipainoinen, mutta yritä silti laihduttaa.

 

[dohf]

Ketodietti ainakin itselläni teki sen, että makeaa ei vaan tee mieli enää. Samalla myös huomaa sen, kuinka paljon piilosokeria on vaikka missä tuoteessa. Joskus on tullut ostettua esim irtokarkkeja ihan testinä, että josko ne maistuisivat mutta ei innosta enää. Toinen mikä Ketodietistä on tullut, niin makeus maistuu ihan toisella tavalla, esim mansikat kermavaahdon kanssa on aika herkku ja se setti ei todellakaan tarvitse sokeria, ihan tarpeeksi makeaa muutenkin.

En ole ollut ketodieetillä, mutta olin kymmenen vuotta täysin syömättä karkkeja, lakua, suklaata yms. Eli hiilihydraattia sinällään en vältellyt, mutta tuollaisia täysin sokerista tehtyjä tuotteita kylläkin. Sittemmin olen aloittanut uudestaan karkkien syönnin, koska ei syömättömyys oikeastaan näkynyt painossa tai yleisessä olotilassa. Itse asiassa muutama kilo on lähtenyt pois karkinsyönnin aloittamisen jälkeen.

Jostain syystä en saanut lakon aikana enkä vieläkään marjoista makeutta irti sitten millään. Ihan sama onko luonnonmarja, suomalainen viljelty marja tai ulkomailla kasvatettu marja, ne ovat jotenkin laimean makuisia. Sama hedelmien kanssa, en tiedä kasvatetaanko ne nykyään vedessä, ja poimitaan puoliraakoina varastoihin kypsymään, mutta jokin niistä puuttuu. Jopa vadelmissa, mansikoissa ja mustikoissa on ihmeellinen kitkeryys, joka tuntuu leukaperissä asti. Yritän noita kaurapuuron kanssa vetää, mutta sitä yhdistelmää on todella vaikea saada alas mauttomuuden takia. Sama rahkojen kanssa, en tiedä miksi ne maistuvat nykyään suussa niin happamalle, että nieleminen on vaikeaa. Nyt napsin suoraan kupista kurpitsansiemeniä, ja joku ainesosa tekee näistäkin tympeän kitkerää.

Sinänsä harmi, koska mieluummin noita söisi kuin jotain teollista sokerimassaa.

 

[Arrows]

Itsellä taas tuntuu että nykykarkit ja muut herkut on aika mauttomia, ihan kun useiden koostumus ja maku olisi eri kuin ennen. Eipä tuollaisia edes kiinnosta ostella tai syödä.

Itse vedän joka päivä marjat, kaurahiutaleet, pinaatit, maitorahkat jne blenderiin. Siinä tulee kerralla hyvä setti vitamiineja, kuitua ja proteiinia.

 

[Raskolnikov]

Geeneillä on toki vaikutuksensa, mutta mielestäni on olennaista tiedostaa, että itse voi vaikuttaa siihen, mitä geenejä "kytkee päälle", ja mitkä geenit pitää "pois päältä" (Epigenetiikka – Wikipedia), vaikka yksilöllä olisi taustalla jonkinlaista sukurasitetta.

"Genetics loads the gun, and environment pulls the trigger"

Sokerin, suolan, rasvan ja keinotekoisten lisäaineiden kyllästyttämästä prosessoidusta ruoasta ja herkuista voi myös opetella pois, se vaan vaatii paljon toistoja ja uusien rutiinien opettelua, mutta jos näkee vaivaa, niin viikkojen ja kuukausien myötä makuaisti adaptoituu, ja alkaa maistamaan oikean ruoan pienet nyanssit uudella tavalla, ja esimerkiksi marjat ja hedelmät alkavat maistumaan ihan eri tavalla makealta, mihin on tottunut.