Lihavuusepidemia

Tähän sinällään hyvään postaukseen olisin lisännys sen poikkeuksen, ettei koske niitä joilla on oikeasti elimistön toimintahäiriö tai sairaus (esim ns. jatkuva näläntunne tai joku kylläisyyshormonin puute - en ole itse tutkinut). Jos tällainen on, niin silloin lihavuus ei ole samalla lailla oma valinta, tai jotenkin helposti itseään niskasta kiinni otettavissa ja korjattavissa. Tuolla aiemmin oli hyvä kuvaus siitä miten joku oli saanut laihdutuslääkkeellä sairaalloisen sammumattoman nälän kontrolliin, jolloin loppui se jatkuva syömisen himo. Harmi ettei se saanut juuri kenenkään huomiota.

Me, joilla normaalisti tuo toimii oikein, ei tajuta millaista sen kanssa on kamppailla joka sekunti. Mieti omalla kohdallasi jos sinulla olisi samanlainen nälkä kuin se pahimmillaan voi olla, ja loppuu vain kun syöt melkein kolmen ihmisen ruoka-annoksen, ja silti se palaa kahden-kolmen tunnin välein uudelleen. Tämän lisäksi joudut hillitsemään sitä vielä ruokailun väleissäkin syömällä jotain pientä hiukopalaa. Kuka sellaista vastaan jaksaa taistella koko elämänsä. Ja kun ylipaino pikkuhiljaa saa vallan, ei sitä enää liikkuminenkaan onnistu jolloin ollaan kierteessä.

Toisin kuin monet ehkä edelleen luulee, tämä on tunnistettu kehon oikea häiriö eikä mikään lihavien keksimä tekosyy.

Ja useimmilla ihmisillä taitaa olla tuota lievemmässä muodossa, eli joutuu enemmän tai vähemmän pistään vastaan kropalle ettei liho. Historiassa kun on ollut hyödyllistä että kerää ihravarastoa, jolla sitten selviää nälänhädästä...

Ihmiset jotka voi vetää syömisen kanssa autopilotilla taitaa olla melko pieni vähemmistö.
 
Tähän sinällään hyvään postaukseen olisin lisännys sen poikkeuksen, ettei koske niitä joilla on oikeasti elimistön toimintahäiriö tai sairaus (esim ns. jatkuva näläntunne tai joku kylläisyyshormonin puute - en ole itse tutkinut). Jos tällainen on, niin silloin lihavuus ei ole samalla lailla oma valinta, tai jotenkin helposti itseään niskasta kiinni otettavissa ja korjattavissa. Tuolla aiemmin oli hyvä kuvaus siitä miten joku oli saanut laihdutuslääkkeellä sairaalloisen sammumattoman nälän kontrolliin, jolloin loppui se jatkuva syömisen himo. Harmi ettei se saanut juuri kenenkään huomiota.

Me, joilla normaalisti tuo toimii oikein, ei tajuta millaista sen kanssa on kamppailla joka sekunti. Mieti omalla kohdallasi jos sinulla olisi samanlainen nälkä kuin se pahimmillaan voi olla, ja loppuu vain kun syöt melkein kolmen ihmisen ruoka-annoksen, ja silti se palaa kahden-kolmen tunnin välein uudelleen. Tämän lisäksi joudut hillitsemään sitä vielä ruokailun väleissäkin syömällä jotain pientä hiukopalaa. Kuka sellaista vastaan jaksaa taistella koko elämänsä. Ja kun ylipaino pikkuhiljaa saa vallan, ei sitä enää liikkuminenkaan onnistu jolloin ollaan kierteessä.

Toisin kuin monet ehkä edelleen luulee, tämä on tunnistettu kehon oikea häiriö eikä mikään lihavien keksimä tekosyy.
En tiedä, että miten paljon tätä on oikeasti tutkittu esimerkiksi laihoilta ja hoikilta? Uskon aidosti, että sieltä löytyy saman verran näitä keltä hormoni puuttuu, kuin lihavista. Eli elimistö, mieli, kroppa sopeutuu kyllä ajan kanssa ihan jokaisella mihin tahansa ruokavalioon.

Jos asiaa tarkastellaan vaikka vuosikymmen kerrallaan taaksepäin, niin aika suoraan pystyy katsomaan, että mistä lihavuusongelmat alkavat. Meinasitko, että esim. 80-90 luvun taitteessa ihmisiltä on ihan rivissä alkanut kylläisyyshormonit kadota? Suomessakin pikaruokapaikat mäkki, carrols jne. alkoi jännästi samaan aikaan levittäytyä ympäri Suomen, kauppoihin alkoi tulla enemmän ja enemmän einestä tarjolle. Kuitenkin edelleen 2024, sohvalla maaten, kännykkä kädessä ruokaa tilaten, kerromme sivulauseessa, että lihavuuteni johtuu siitä, kun on koko ajan nälkä. Narkkari voi myös kertoa käyttävänsä huumeita, koska vierroitusoireet on niin kamalat jos lopettaa.
 
En tiedä, että miten paljon tätä on oikeasti tutkittu esimerkiksi laihoilta ja hoikilta? Uskon aidosti, että sieltä löytyy saman verran näitä keltä hormoni puuttuu, kuin lihavista. Eli elimistö, mieli, kroppa sopeutuu kyllä ajan kanssa ihan jokaisella mihin tahansa ruokavalioon.

En kyllä hetkeäkään usko ettei tuollaiset asiat vaikuttaisi mitenkään painonhallintaan, mitä tuo väitteesi tarkoittaisi. :D

Toki ruokavaliolla voi pakottaa painon millaiseksi tahansa geeneistä riippumatta jos vaan on loputonta tahdonvoimaa, mutta väestötasolla homma ei vaan mene näin.
 
Ylipaino itsessään aiheuttaa erilaisia hormonalisia muutoksia mm. ns. kylläisyyshormonien eli leptinin ja gherlinin pitoisuuksille elimistössä.

Pitkäaikaisessa painonhallinnassa (yksi) avain onneen on se, että ei ikinä ala ylipainoiseksi.

Aikuinen ihminen voi itse päättää, että alkaako vai ei. Sääliksi käy lähinnä ne lapset, joiden vanhemmat edesvastuuttomasti heistä tahallaan tai tahattomasti kasvattavat pieniä ylipainoisia, joista, ei aina, mutta usein kasvaa isoja ylipainoisia.
 
Joillakin ihmisillä on varmasti vaikeampi vähentää kaloreita, mutta tuskin se on synnynnäistä, vaan kehon järjestelmän oppimaa.

Olin yks päivä Onni bussissa, viereisellä penkillä istui nuori tukeva lapsi, söi eväitään vajaan tunnin. Koko ajan löytyi repusta joku uusi eväskääryle. Eikä ollut mitään porkkanoita vaan ihan maksimaalista tiheää kaloria. Vaikka mullakin on ruokahalu kunnossa, niin silti hämmästytti miten voi syödä noin paljon, saati pakata viikon eväät jollekkin bussimatkalle.
 
En tiedä, että miten paljon tätä on oikeasti tutkittu esimerkiksi laihoilta ja hoikilta? Uskon aidosti, että sieltä löytyy saman verran näitä keltä hormoni puuttuu, kuin lihavista. Eli elimistö, mieli, kroppa sopeutuu kyllä ajan kanssa ihan jokaisella mihin tahansa ruokavalioon.

Jos asiaa tarkastellaan vaikka vuosikymmen kerrallaan taaksepäin, niin aika suoraan pystyy katsomaan, että mistä lihavuusongelmat alkavat. Meinasitko, että esim. 80-90 luvun taitteessa ihmisiltä on ihan rivissä alkanut kylläisyyshormonit kadota? Suomessakin pikaruokapaikat mäkki, carrols jne. alkoi jännästi samaan aikaan levittäytyä ympäri Suomen, kauppoihin alkoi tulla enemmän ja enemmän einestä tarjolle. Kuitenkin edelleen 2024, sohvalla maaten, kännykkä kädessä ruokaa tilaten, kerromme sivulauseessa, että lihavuuteni johtuu siitä, kun on koko ajan nälkä. Narkkari voi myös kertoa käyttävänsä huumeita, koska vierroitusoireet on niin kamalat jos lopettaa.

Vastausta jo tulikin, mutta väestötasolla lihavuuden lisääntyminen selittyy ympäristönmuutoksella, mutta lihavuuden tuomat ongelmat ja vaikeudet pysyvään muutokseen selittynee osittain itse lihavuuden aiheuttamista ongelmista.
 
Kuten jo aiemmin sanoin kyllä se kaikilla on omasta tahdonvoimasta kiinni. Toisilla vaan on herkemmin taipumusta lihoa. Itsekkin kuulun tuohon ryhmään ja siksi olenkin taas läski (26.5bmi) Tiedän miten pääsen takaisin normaalipainoiseksi ja teen sen sitten kun kiinnostaa.

Ihan typerää sanoa että lihavuus ei ole lihavan syytä. Ei sitä ruokaa tai kolaa ja kaljaa kukaan väkisin kurkusta alas työnnä.
 
En kyllä hetkeäkään usko ettei tuollaiset asiat vaikuttaisi mitenkään painonhallintaan, mitä tuo väitteesi tarkoittaisi. :D

Toki ruokavaliolla voi pakottaa painon millaiseksi tahansa geeneistä riippumatta jos vaan on loputonta tahdonvoimaa, mutta väestötasolla homma ei vaan mene näin.
Oma pointti oli enemmänkin juuri se, että ympäristö on aiheuttanut sen alkusysäyksen ja kyseinen hormoni voi puuttua, mutta silti se vaikuttaa vielä enemmän, että mitä on tottunut syömään tai juomaan.

Ylipaino itsessään aiheuttaa erilaisia hormonalisia muutoksia mm. ns. kylläisyyshormonien eli leptinin ja gherlinin pitoisuuksille elimistössä.

Pitkäaikaisessa painonhallinnassa (yksi) avain onneen on se, että ei ikinä ala ylipainoiseksi.

Aikuinen ihminen voi itse päättää, että alkaako vai ei. Sääliksi käy lähinnä ne lapset, joiden vanhemmat edesvastuuttomasti heistä tahallaan tai tahattomasti kasvattavat pieniä ylipainoisia, joista, ei aina, mutta usein kasvaa isoja ylipainoisia.

Vastausta jo tulikin, mutta väestötasolla lihavuuden lisääntyminen selittyy ympäristönmuutoksella, mutta lihavuuden tuomat ongelmat ja vaikeudet pysyvään muutokseen selittynee osittain itse lihavuuden aiheuttamista ongelmista.
Näin, tässä on selitykset mitkä voi todellakin uskoa, eli ympäristö aiheuttaa ylipainoa ja ylipaino aiheuttaa lihavuutta. Sitä olemme tässä viimeiset 30-vuotta seuranneet.

Samalla tähän lisätään vielä se, että viimeinen vuosikymmen lihavalle on hoettu, että ei ole "sinun syy, että olet lihava" ja "on ihan ok olla lihava". Kenen syy se sitten on? Ja onko kuitenkaan ok olla lihava?

Voisin veikata, että nämä hormonit myös korjaantuu ihan laihduttamalla, eli jokainen lihava voisi aloittaa jo tänään ja saada itsensä takaisin ihan normaaliksi, mutta se vaatisi vaan koko elämäntapaan isoja muutoksia. Tämähän on toki hyvin epämiellyttävää jos on tottunut syömään sokeria, rasvaa ja suolaa eri muodoissa isoilla volyymeilla päivittäin.
 
Kuten jo aiemmin sanoin kyllä se kaikilla on omasta tahdonvoimasta kiinni. Toisilla vaan on herkemmin taipumusta lihoa. Itsekkin kuulun tuohon ryhmään ja siksi olenkin taas läski (26.5bmi) Tiedän miten pääsen takaisin normaalipainoiseksi ja teen sen sitten kun kiinnostaa.

Ihan typerää sanoa että lihavuus ei ole lihavan syytä. Ei sitä ruokaa tai kolaa ja kaljaa kukaan väkisin kurkusta alas työnnä.

Voi myös olla että noin ei kukaan oikeasti loppupeleissä väitäkään. Ylipainon syyt kytkeytyy moneen yhteiskunnan ja ruokateollisuuden yms sektoriin, tehden muutoksesta käytännössä mahdotonta.

Mut se mitä voi tehdä, on yrittää tuoda ihmisille parempaa mieltä lihavuuskamppailunsa suhteen. En tiedä onko siitä hyötyä, mut jos tehtäis päinvastoin, että syyllistettäis niin se ois ainakin huono vaihtoehto.

Onhan niitä ihmisiä ketkä sanoo olevansa tyytyväisiä vähän lihavemmassa kehossa. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa.
 
Kuten jo aiemmin sanoin kyllä se kaikilla on omasta tahdonvoimasta kiinni. Toisilla vaan on herkemmin taipumusta lihoa. Itsekkin kuulun tuohon ryhmään ja siksi olenkin taas läski (26.5bmi) Tiedän miten pääsen takaisin normaalipainoiseksi ja teen sen sitten kun kiinnostaa.

Ihan typerää sanoa että lihavuus ei ole lihavan syytä. Ei sitä ruokaa tai kolaa ja kaljaa kukaan väkisin kurkusta alas työnnä.

Kannattaa muistaa mistä täällä puhutaan, eli väestön lihavuusepidemiasta, joka vuosikymmenien aikana on vain kasvanut. Siinä ei liene kyse väestön tahdonvoiman muutoksesta, vaan ihan jostain muusta.

Yksilötasolla voi olla monta eri tarinaa, mutta gaussin käyrällä oleva lihonnut yksilö, joka joutuu taistelemaan koko ajan tahdonvoimalla laihtuakseen tai pysyäkseen laihana, kyllä hyvin todennäköisesti häviää sen ennemin tai myöhemmin. Tilanne pitäisi ratkaista niin, että alussa kovalla tahdonvoimalla pysyvään muutokseen lähtevän yksilön taistelua voitaisiin helpottaa niin, että se ei olisi jatkuvaa taistelua.
Tämä keino jos pystytään monistamaan väestölle, niin epidemiaan pystyttäisiin vaikuttamaan.

Paras tilanne toki olisi, jos lihavuuttaa pystyttäisiin ehkäisemään.
 
Kannattaa muistaa mistä täällä puhutaan, eli väestön lihavuusepidemiasta, joka vuosikymmenien aikana on vain kasvanut. Siinä ei liene kyse väestön tahdonvoiman muutoksesta, vaan ihan jostain muusta.

Kyllä toki, mutta väestön laihtumiseen tarvitaan yksilöiden panosta. Kukaan ei laihdu jos ei itse sitä halua.

Ja nimenomaan jatkuva paapominen siitä että on ihan ok olla lihava aiheuttaa niitä ongelmia. Voisin jopa kuvitella että nimenomaan "kehopositiivisuus" on pahimpia väestön lihavuuden pahentajia.
 
Oma pointti oli enemmänkin juuri se, että ympäristö on aiheuttanut sen alkusysäyksen ja kyseinen hormoni voi puuttua, mutta silti se vaikuttaa vielä enemmän, että mitä on tottunut syömään tai juomaan.

Varmasti sekin vaikuttaa, mutta ihmisillä on tuossa myös merkittäviä synnynnäisiä eroja, siis muita kuin tahdonvoima. Se, että kylläisyyshormoni kokonaan puuttuu on ääritapaus, joka ei ole kovin yleinen.
 
Varmasti sekin vaikuttaa, mutta ihmisillä on tuossa myös merkittäviä synnynnäisiä eroja, siis muita kuin tahdonvoima. Se, että kylläisyyshormoni kokonaan puuttuu on ääritapaus, joka ei ole kovin yleinen.

Koska ihmiskunta on elänyt kalorien yltäkylläisyydessä niin lyhyen ajan, niin vaikea tuomita ylipainoisuutta mihinkään suntaan tavallaan.

Esim voihan ruokaa pitää myös päihteenä, se että se on samalla myös kehon polttoainetta, ei tarkoita etteikö se voisi toimia myös koukuttavana nautintoaineena.

Alkoholistitkin saaneet jonkun tieteellisen todistuksen jollekkin geenille. Esim rähinägeeni. Myös alkoholi tunnetusti vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Niin varmaan myös epäviralliset huumeet. Tai uhkapelit. Miksei myös silloin suhtautuminen ruokaan .
 
Varmasti sekin vaikuttaa, mutta ihmisillä on tuossa myös merkittäviä synnynnäisiä eroja, siis muita kuin tahdonvoima. Se, että kylläisyyshormoni kokonaan puuttuu on ääritapaus, joka ei ole kovin yleinen.
Se kylläisyyshormonikommenttini viittasi juuri tähän tiettyyn ääripäähän, jotka ovat todella lihavia. Peruslihavien kohdalla kyse on muusta eli tuosta mistä tässäkin ketjussa puhutaan paljon: liikaa syömistä ja liian vähän kulutusta. Silti kun tätä ketjua lukee, jää fiilis että forumin asiantuntijat ovat usein hyvän kontrollin omaavia ihmisiä joilla ei ole edes ongelmaa. Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.
 
Se kylläisyyshormonikommenttini viittasi juuri tähän tiettyyn ääripäähän, jotka ovat todella lihavia. Peruslihavien kohdalla kyse on muusta eli tuosta mistä tässäkin ketjussa puhutaan paljon: liikaa syömistä ja liian vähän kulutusta. Silti kun tätä ketjua lukee, jää fiilis että forumin asiantuntijat ovat usein hyvän kontrollin omaavia ihmisiä joilla ei ole edes ongelmaa. Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.
Niin toisaalta se hyvän kontrollin omaava voi tietää hyvinkin tarkasti, että mistä puhuu. Esimerkiksi monet tarkkaa ruokavaliota noudattavat sekä urheilua harrastavat tietävät varmasti mitä nälkä on. Esimerkiksi kovemman tekemisen päivinä laihan nälkä on varmasti yhtä kova, kuin lihavan nälkä. Jos syö vaikka sen 2500 kcal / päivä ja kulutus nousee yli 4000 kcal, niin voin kertoa että siinä nälkä tulee oikeasti, vaikka vetää treenilisät jne. Tämä siis toki kompensoidaan lepopäivinä jolloin ravintoa taas tulee vähän yli kulutuksen, jos siis tarkoituksena on ylläpitää painoa.

Eli, ei missään nimessä kannata aliarvioida sitä mitä ne urheilua harrastavat ihmiset tietävät / kokevat. Tuntemukset on varmastikin hyvin samat, kuin lihavalla, voisi hyvin syödä jääkaapin tyhjäksi tai viisi annosta ruokaa jne.
 
Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.
Usko tai älä, niin moni on juomattakin vaikka himo on ihan hirveä. Niinikään moni on lihava pelkästään juoppouden takia ja syömisten kanssa olisi/on ihan helppoa. Vaikka oletetaan, ettei kukaan juo tippaakaan, niin monella laihalla on jopa kovempi himo mässäillä kuin pakettiauton kokoisella läskillä. "Myös" omilla valinnoilla on merkitystä.
 
monella laihalla on jopa kovempi himo mässäillä kuin pakettiauton kokoisella läskillä.
Tämä on se koko homman ydin. Voisin väittää, että niitä joille ei mikään epäterveellinen maistu on yhtä vähän kuin niitä, joilla on oikeasti niissä hormoneissa vikaa. Tosiaan se laihan himo mässäillä voi olla siksikin kovempi, koska sitä ei voi tehdä.
 
Tämä on se koko homman ydin. Voisin väittää, että niitä joille ei mikään epäterveellinen maistu on yhtä vähän kuin niitä, joilla on oikeasti niissä hormoneissa vikaa. Tosiaan se laihan himo mässäillä voi olla siksikin kovempi, koska sitä ei voi tehdä.

Siis että laihan ihmisen tekee oikeasti enemmän mieli mässäillä kuin lihavan, ja syy on sille se että laiha on laiha koska on onnistunut olemaan mässäilemättä vaikka himo ollut kova?
 
Siis että laihan ihmisen tekee oikeasti enemmän mieli mässäillä kuin lihavan, ja syy on sille se että laiha on laiha koska on onnistunut olemaan mässäilemättä?
Pointtina siis se, että jos sinun tekee mieli mässäillä, niin meneekö se helpommin ohi mässäilemällä vai kieltäytymällä siitä?
 
Pointtina siis se, että jos sinun tekee mieli mässäillä, niin meneekö se helpommin ohi mässäilemällä vai kieltäytymällä siitä?
Jos päättää mässäillä, esim sokeria sisältävien herkkujen kanssa, niin siitä syntyy helposti tapa. Mikä on ihan normaali sinällään, mutta jos alkuaankin kieltäytyy, niin sitten vähän ajankuluttua ne cravingsitkin katoaa.. Sama alkoholilla, tietty vaikeampaa jos puhutaan jostain korkin aukeamisesta.

Sokerin pirulainen on se, et jos päättää että syö herkkuja harvoin, sitten kun näin tapahtuu, niin sitten pikkuhiljaa ei enään edes tee mieli mitään epäterveellistä niinä oletettuina herkutteluhetkinä.
 
Usko tai älä, niin moni on juomattakin vaikka himo on ihan hirveä. Niinikään moni on lihava pelkästään juoppouden takia ja syömisten kanssa olisi/on ihan helppoa. Vaikka oletetaan, ettei kukaan juo tippaakaan, niin monella laihalla on jopa kovempi himo mässäillä kuin pakettiauton kokoisella läskillä. "Myös" omilla valinnoilla on merkitystä.
Epäilen, kyllä se lihavan kroppa huutaa sitä mässyä eritavalla kun tottunut saamaan sitä. Eri asia jos pääsee ylitse siitä ja jää vaan se kaipaus tavasta mässytellä.
 
Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.
Niinhän se toimii. AA:ssa alkkikset antavat toisilleen vertaistukea kertoen mikä meni vituiksi ja miten asiat paranevat tai meinaavat parantua. Yleensä menestyksellä toipuvat, tai ainakin ne joilla on parasta kontenttia kerrottavaksi, ovat "absolutisteja" koska heidän on tyypillisesti joko juotava helvetisti tai oltava ilman. Jotkut kuntoutujat saattavat kyetä ottamaan maltilla, mutta he tuskin ovat yleensä edes kerhon vieraita saati parhailla tarinoilla varustettuja. Varmaan usein savustetaan helvettiin jos ei sovi stereotypiaan.
Siis että laihan ihmisen tekee oikeasti enemmän mieli mässäillä kuin lihavan
Jos laihan tekee enemmän mieli mässäillä kuin lihavan, niin sitten tekee. Ero on siinä, mässäileekö.
syy on sille se että laiha on laiha koska on onnistunut olemaan mässäilemättä vaikka himo ollut kova?
Epärationaalinen tapa ajatella. Läski on läski koska mässäilee. Se, tekeekö mieli mässäillä, ei vaikuta lopputulokseen suoraan.

Tietysti ruokahalu pysyy paremmin kurissa kun on ohuessa kunnossa ja yltyy kun on aikansa mässäillyt ja paisunut. Siitä huolimatta eivät kaikki terveet ihmiset ole tuurilla terveitä, vaan osalla on ollut sitä luonteen lujuutta josta läskejä kehutaan.

Eivät kaikki menestyneet ihmisetkään ole tuurilla kultalusikka perseessä syntyneitä vähä-älyisiä, vaan osa on jopa yhtä kyvykkäitä kuin katkerat syrjäytyneet lähiöspurgut, jotkut jopa taitavampia.
 
Tietysti ruokahalu pysyy paremmin kurissa kun on ohuessa kunnossa ja yltyy kun on aikansa mässäillyt ja paisunut. Siitä huolimatta eivät kaikki terveet ihmiset ole tuurilla terveitä, vaan osalla on ollut sitä luonteen lujuutta josta läskejä kehutaan.

Todennäköisesti elämänsä kuosissa pysynyt henkilö ei ole juuri joutunut käyttämään luonteen lujuutta ja tekemään päivittäisiä tietoisia päätöksiä ja valintoja pysyäkseen laihana kovinkaan montaa kertaa.

Tyypillinen lihava, joka on taas laihdattunut useaan otteeseen, on todennäköisesti käyttänyt luonteen lujuuttaan ja tehnyt tietoisia päätöksiä ruoan suhteen huomattavasti useammin. Tälläisellä henkilöllä lienee elämänsä aikana tahdonvoimalla taisteltuja päiviä takana iso määrä.
 
Siivoushommia tehdessä olen huomannut viime aikoina, että multitabsfamilyn lisäksi minkinrehuille verrattavissa olevalla kalapyörykkäannoksella (250-350g) aamupalaksi, lounaaksi kaksi Fazerin puikularuisleipää 1/3pötkö maksamakkaralla ja iltaruoaksi Kotimaista 350g broileripyörykkä laihduttaa hyvin, mutta pitää myös paikoin uskomattoman hyvin nälän tunteen poissa.

Erityisesti ihmetyttaa tuo kalapyörykkä, laskujeni mukaan siitä tuli alimmillaan +550kcal annos, mutta kello 7-12 heiluit työssä (ja lisäksi söit sen klo 5.30 ) Jos peruskulutus tunnissa vaikka sata, niin 650kcal vaikka koomassa makoillen... Ja lukuisia kertoja sen toistat...ja sen toistat.... Selviät kohtuulisella koettelemuksella tuon ajan. Jos taas valitset samaksi ajaksi jonkun lihapiirakan, niin veteläksihän se vetää viimeistään yhdeksään mennessä...

Proteiini on taikasana.

Tyypillinen lihava, joka on taas laihdattunut useaan otteeseen, on todennäköisesti käyttänyt luonteen lujuuttaan ja tehnyt tietoisia päätöksiä ruoan suhteen huomattavasti useammin. Tälläisellä henkilöllä lienee elämänsä aikana tahdonvoimalla taisteltuja päiviä takana iso määrä.
Jos voimaa on luovuttaminen ja intensiivisisille himoille antautuminen niin ok. Omalla kohdalla tämän muutaman kilon leikkaaminen (jonka tarpeen olemassaoleminen selvisi samaisesta syystä) oli yksi hääkutsu ja varmistus, että mahdun samaan vanhaan pukuun sulavasti ja säästän siten rahaa uuden ostamiselta. Paljon liikkumistyötä tekevänä ei se lisäkilojen häviäminen pahitteeksikaan ole.
Jos ei ole mitään syytä, niin varmasti on tylsää miettiä sellaista asiaa kuin itsekuri. Mutta sitähän on jo tupakan ja alkoholin merkeissäkin näytetty kansalle... Ei synninpäästöä, valitettavasti. Se on rasvamaksa, eikä ainoastaan alkoholista riippuvainen, mikä olisi hyvä syy "sosiaaliseen kontrolliin" ...
 
Se kylläisyyshormonikommenttini viittasi juuri tähän tiettyyn ääripäähän, jotka ovat todella lihavia. Peruslihavien kohdalla kyse on muusta eli tuosta mistä tässäkin ketjussa puhutaan paljon: liikaa syömistä ja liian vähän kulutusta. Silti kun tätä ketjua lukee, jää fiilis että forumin asiantuntijat ovat usein hyvän kontrollin omaavia ihmisiä joilla ei ole edes ongelmaa. Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.

Siis joo, mutta tarkoitan että tuon kylläisyyshormonin kanssa on paljon aste-eroja, se ei ole on/off. Jos on käynyt säkä geenilotossa, niin normaalipainoisena pysyminen voi hoitua suunnilleen autopilotilla kuten allekirjoittaneella, mutta jo keskimääräisellä ihmisellä se taitaa vaatia ponnistelua.

Tietysti ruokahalu pysyy paremmin kurissa kun on ohuessa kunnossa ja yltyy kun on aikansa mässäillyt ja paisunut. Siitä huolimatta eivät kaikki terveet ihmiset ole tuurilla terveitä, vaan osalla on ollut sitä luonteen lujuutta josta läskejä kehutaan.

Niin siis, sitä yritän hakea että esim. itselläni ei ole mitään erityistä luonteen lujuutta, mua vaan ei huvita syödä tai mässytellä kovin paljoa, joten normaalipainoisena pysyminen ei ole kovin vaikeaa. Keskimääräisellä ihmisellä ei todellakaan taida näin olla. :D
 
Omalla kohdalla tämän muutaman kilon leikkaaminen (jonka tarpeen olemassaoleminen selvisi samaisesta syystä) oli yksi hääkutsu ja varmistus, että mahdun samaan vanhaan pukuun sulavasti ja säästän siten rahaa uuden ostamiselta. Paljon liikkumistyötä tekevänä ei se lisäkilojen häviäminen pahitteeksikaan ole.
Jos ei ole mitään syytä, niin varmasti on tylsää miettiä sellaista asiaa kuin itsekuri.

Tämähän se on. Tarvitsee kuitenkin jonkun syyn liikkua ja tehdä asioita. Eri ihmisille on erilaisia syitä. Ei itseänikään motivoi se ihan fakta että jos en tee mitään ja makaan kotona koneen ääressä joskus 80v tjsp olen todella huonossa kunnossa enkä ehkä pysty edes kävelemään. Koska "se on niin pitkän ajan päästä".

Mutta itselleni se että hommasin ihan halvan kuntoilurannekkeen auttoi. On mukavaa nähdä ja verrata kuukausittain, vuosittain jne. paljonko on liikkunut.

Tiedän henkilöitä joille se motivaatio on ihan ikkunashoppailu. Eli jaksavat motivoitua sillä että lähtevät keskustaan kävelemään ja katsomaan mitä eri liikkeiden ikkunoista löytyy. Itseäni miehenä ei tuollainen oikein innosta.

Eikä sen herkun tarvitse aina olla makeaa karkkia tai leivoksia. Kyllä ihmiset lihottavat itsensä oluella ja pizza, kebab, lihapiirakka, sipsit linjallakin.

Se on oikeasti aika herättävää nähdä jotain faktoja kuten että se yksi ainoa 200g suklaalevy viikossa tekee vuodessa jo useita kiloja jos sen yhdistää litraan kokista per päivä niistä tulee noin 30 kiloa vuodessa yhteensä lisää painoa (Suklaalevy viikossa lihottaa kahdeksan kiloa vuodessa – Katso kuinka paljon eri juomat ja herkut nostavat painoa ). Ehkä (toivottavasti) tuollainen auttaa enempi vähentämään noiden käyttöä kuin yleinen ajattelu "voi sitä joskus vähän itseään palkita" miettien leivosta tai suklaata mutta ei tajuta että se päivittäin lipitettävä limsa lihottaa vielä enempi.
 
Se on oikeasti aika herättävää nähdä jotain faktoja kuten että se yksi ainoa 200g suklaalevy viikossa tekee vuodessa jo useita kiloja jos sen yhdistää litraan kokista per päivä niistä tulee noin 30 kiloa vuodessa yhteensä lisää painoa (Suklaalevy viikossa lihottaa kahdeksan kiloa vuodessa – Katso kuinka paljon eri juomat ja herkut nostavat painoa ). Ehkä (toivottavasti) tuollainen auttaa enempi vähentämään noiden käyttöä kuin yleinen ajattelu "voi sitä joskus vähän itseään palkita" miettien leivosta tai suklaata mutta ei tajuta että se päivittäin lipitettävä limsa lihottaa vielä enempi.

Kuten tuossakin artikkelissa sanottiin: ”Tämä on teoreettinen malli. Elämä ei ole näin yksinkertaista”
 
Kuten tuossakin artikkelissa sanottiin: ”Tämä on teoreettinen malli. Elämä ei ole näin yksinkertaista”

Toki eri ihmisten aineenvaihdunta on eri tasolla.

Ihan jos miettii itseään 15v, 35v ja vaikka tulevaisuudessa 75v ikäisenä niin se liikkuminen ja kalorien tarve on täysin eri.

Samaten se "ihannepaino". Joskus 15v joku 60-65kg oli ihan OK vaikka oli miten pitkä päälle 180cm poika. Jos 35v on esim. 85kg sekin on ihan OK.

Mutta ehkä olisi taas hyvä sitten 75v ikäisenä kun (otaksuttavasti) liikunta on vähentynyt (15v sitä juoksi, pyöräili, leikki kaverien kanssa, rakensi lumilinnoja, kävi puhallusputkisotaa, pelasi pallopelejä ja vietti ulkonä lähes enempi aikaa kuin sisällä varsinkin lomien aikoina) olisi taas hyvä että se paino alenisi eikä söisi kuin esim. 15v poika jolle joku bigmac ateria ei ole mitenkään pahaksi "silloin ja tällöin" varsinkin jos se kävely keskustaan ja takaisin sitä ateriaa hakemaan oli fakta toisin kuin sillä 35 tai 75 vuotiaalla miehellä.
 
Samaten se "ihannepaino". Joskus 15v joku 60-65kg oli ihan OK vaikka oli miten pitkä päälle 180cm poika. Jos 35v on esim. 85kg sekin on ihan OK.
Tämä muuten on ihan mielenkiintoinen havainto... Olin vielä kakskymppisenä vakuuttunut siitä, että täytyy käydä salilla ja pitää BMI tiukasti "ihannerajoissa". Nyt vielä "tuoreesti" kolmekymppisenä katson entistä itseäni vähän pöyristyneenä, miksi tuli niin monesti kituiltua yksinkertaisten asioiden parissa. Painoa on tullut lisää, mutta samalla myös itsevarmuutta. Tuttujen piireissä minua on jatkuvasti pidetty hyväkuntoisena myös tänäkin päivänä, vaikka BMI:n mukaan olen vaikean lihavuuden äärellä.

Tuli myös lomailtua viikko sitten Italiassa ja söimme siellä kumppanin kanssa itsemme aivan ähkyyn jokaisena päivänä, mutta lopullinen viikon saldo oli, että molemmat olivat hiukan laihtuneet ylensyönnin jäljiltä. Se päivittäinen kävely (>15000 askelta) aivan varmasti vaikuttaa asiaan ja nyt taas kotioloissa suorastaan vituttaa käydä taas töissä, kun valtaosa päivästä menee "hukkaan" vain tehden erittäin kevyitä liikkeitä, vähäisellä mahdollisuudella edes saada askeleita lisää. Ja sitten pitkän työpäivän jälkeen ei vain jaksa tehdä mitään. Tunnen jo nyt, kuinka laihtuneet kilot tekevät paluutaan tämän aktiivisuuden puutteen vuoksi. Jotain pitäisi keksiä... :sori:
 
Tämä muuten on ihan mielenkiintoinen havainto... Olin vielä kakskymppisenä vakuuttunut siitä, että täytyy käydä salilla ja pitää BMI tiukasti "ihannerajoissa". Nyt vielä "tuoreesti" kolmekymppisenä katson entistä itseäni vähän pöyristyneenä, miksi tuli niin monesti kituiltua yksinkertaisten asioiden parissa. Painoa on tullut lisää, mutta samalla myös itsevarmuutta. Tuttujen piireissä minua on jatkuvasti pidetty hyväkuntoisena myös tänäkin päivänä, vaikka BMI:n mukaan olen vaikean lihavuuden äärellä.

Tarkoitatko kituilulla sitä, että oli laihdutuskuureilla yms. että sai pidettyä painon normaalipainon rajoissa?

Tosin yleisesti ottaen taitaa olla kyllä niin, että miehillä juuri kukaan ei välitä painosta vaan lähinnä just itsevarmuudesta, mutta menee vähän ohi ketjun aiheesta. :hmm:
 
Hotelliaamiaisella tänään nähtyä. Mitä lihavampi syöjä sitä enemmän leivoksia lautasella. Vois olla vähempi nälkä ja helpompi hallita painoa kun jättäis hattuvakiolla arvioituna 1000kcal edestä leivoksia pois aamiaisesta. Mutta ilmaista kun on niin maksimit tietenkin syödään?
 
Todennäköisesti elämänsä kuosissa pysynyt henkilö ei ole juuri joutunut käyttämään luonteen lujuutta ja tekemään päivittäisiä tietoisia päätöksiä ja valintoja pysyäkseen laihana kovinkaan montaa kertaa.

Tyypillinen lihava, joka on taas laihdattunut useaan otteeseen, on todennäköisesti käyttänyt luonteen lujuuttaan ja tehnyt tietoisia päätöksiä ruoan suhteen huomattavasti useammin. Tälläisellä henkilöllä lienee elämänsä aikana tahdonvoimalla taisteltuja päiviä takana iso määrä.
Nostat tässä lihavaa jalustalle, vaikka monella laihalla ja sporttisella niitä tahdon voimalla taisteltuja päiviä on vielä huomattavasti enemmän takana. Lihavahan ei ole näin tehnyt oikeasti koskaan ja sen paljastaa jo se, että on lihava.

Voisin väittää, että jokainen tavoitteellisesti treenaava joutuu kaivamaan luonteen lujuutta ja tekemään tietoisia valintoja ihan päivittäin. Eli esimerkiksi treeniä 4-6 kertaa viikossa ympärivuoden (miinus lepoviikot) ja päivittäin syöminen siten, että se tukee tekemistä. Oli sitten kyseessä sali ja lihakset tai joku muu tietty laji.
 
Tarkoitatko kituilulla sitä, että oli laihdutuskuureilla yms. että sai pidettyä painon normaalipainon rajoissa?
Kaikkea sitä sellaista makrojen mikromanageerausta, kun kaverit vetää lätyt naamaan, on mulla siinä salaattia ja kanaa. Syön edelleen siis hyvin terveellisesti, mutta ei haittaa välillä syödä burgereitakin. Vähän ehkä kaduttaa jälkeenpäin ajateltuna, että olisi pitänyt osata nauttia enemmän nuorempana.
 
Ne herkutkin tuntuu kyllä maistuvan paremmilta, kun niitä ei syö koko ajan.

En tiedä, paljon kuulee valitusta ruuan hinnasta, mutta toisaalta samaan aikaan ihmisillä on varaa mässäillä ja tilailla ruokaa jatkuvasti joillain wolteilla ja foodoroilla. Ota tästäkin selvää. Toki nämä eivät aina ole sama ihminen.
 
Nostat tässä lihavaa jalustalle, vaikka monella laihalla ja sporttisella niitä tahdon voimalla taisteltuja päiviä on vielä huomattavasti enemmän takana. Lihavahan ei ole näin tehnyt oikeasti koskaan ja sen paljastaa jo se, että on lihava.

Voisin väittää, että jokainen tavoitteellisesti treenaava joutuu kaivamaan luonteen lujuutta ja tekemään tietoisia valintoja ihan päivittäin. Eli esimerkiksi treeniä 4-6 kertaa viikossa ympärivuoden (miinus lepoviikot) ja päivittäin syöminen siten, että se tukee tekemistä. Oli sitten kyseessä sali ja lihakset tai joku muu tietty laji.

Outo päätelmä. Ei tässä ketään jalustalle nosteta.

Itse treenaan 2-4 kertaa viikossa ja se ei juuri luonteen lujuutta vaadi, mutta se vaatii kun tulee taukoa ja ei pääse urheilemaan.
 
Ne herkutkin tuntuu kyllä maistuvan paremmilta, kun niitä ei syö koko ajan.

En tiedä, paljon kuulee valitusta ruuan hinnasta, mutta toisaalta samaan aikaan ihmisillä on varaa mässäillä ja tilailla ruokaa jatkuvasti joillain wolteilla ja foodoroilla. Ota tästäkin selvää. Toki nämä eivät aina ole sama ihminen.
Tuohon on monia selityksiä, mutta tosiaan osassa ihmisiä saattaa jopa kärjistyä sellainen... "YOLO-ttelu" eli jos ruoan hinta kasvaa kokoajan muutenkin, niin kulutetaan sitten niitä kalliimpia ruokia myöskin. Toisaalta myös esim. Wolt taitaa mahdollistaa Klarnalla maksamisenkin, niin siinä voi sitten aika monta ateriaa tilailla ja maksella pois kk-laskulla, että ei sen tarvitse tuntua missään. Tiedä ja ihmettele!
 
Hotelliaamiaisella tänään nähtyä. Mitä lihavampi syöjä sitä enemmän leivoksia lautasella. Vois olla vähempi nälkä ja helpompi hallita painoa kun jättäis hattuvakiolla arvioituna 1000kcal edestä leivoksia pois aamiaisesta. Mutta ilmaista kun on niin maksimit tietenkin syödään?
Itse katselin samaa viime viikonloppuna ja näytti muutenkin menevän pekonia, nakkeja, munakokkelia kunnon lautasellisia, sitten paahtoleivän päällä maapähkinävoita, marmeladia, croisantteja, pino lettuja hillolla ja niitä leivoksia sellainen iso lautasellinen. Olisihan siinä ollut puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, normaalit leivän päälliset, mutta selkeästi nämä ei maistu.
 
Olisihan siinä ollut puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, normaalit leivän päälliset, mutta selkeästi nämä ei maistu.
Pitäisikö maistua? Epäilisin monen päätyvän hotellin aamiaiselle / brunssille, kun on lomalla tai muuten vain juhlistamassa arkea. Silloin ne croisantit Nutellalla ja kermavaahdolla ehdottomasti menee nielusta alas itselläkin, kuin myös maksimit munakokkelia ja nakkia, vaikka olisi halvinta bulkkitavaraa. Kuitenkaan kotona en tuolla tavalla syö ja ennemmin tartun kaurapuuroon arkisen aamiaisen vaihtoehdoksi. Ongelma taitaa olla enemmänkin se, mitä näillä ihmisillä on kotona lautasellaan, eikä hotellin aamiaisena.
 
Outo päätelmä. Ei tässä ketään jalustalle nosteta.
Ok, ymmärsin ehkä tämän sitten väärin:
Tyypillinen lihava, joka on taas laihdattunut useaan otteeseen, on todennäköisesti käyttänyt luonteen lujuuttaan ja tehnyt tietoisia päätöksiä ruoan suhteen huomattavasti useammin. Tälläisellä henkilöllä lienee elämänsä aikana tahdonvoimalla taisteltuja päiviä takana iso määrä.
 
Pitäisikö maistua? Epäilisin monen päätyvän hotellin aamiaiselle / brunssille, kun on lomalla tai muuten vain juhlistamassa arkea. Silloin ne croisantit Nutellalla ja kermavaahdolla ehdottomasti menee nielusta alas itselläkin, kuin myös maksimit munakokkelia ja nakkia, vaikka olisi halvinta bulkkitavaraa. Kuitenkaan kotona en tuolla tavalla syö ja ennemmin tartun kaurapuuroon arkisen aamiaisen vaihtoehdoksi. Ongelma taitaa olla enemmänkin se, mitä näillä ihmisillä on kotona lautasellaan, eikä hotellin aamiaisena.
Jep, keskiverto kansalaisella noita hotelliaamiaisia tuskin kertyy kovin montaa vuoteen, joten kyllä ne syyt lihomiseen on jossain muualla.

Se ei nyt muutenkaan lihota, että välillä herkuttelee ja laiskottelee. Ratkaisevampaa on, että miten elää sen loput 90% ajasta. On ihmisiä, joilla tuo herkuttelu on enemmänkin jatkuva normaalitila.
 
Tässä mun tän päivän tahdonvoimalla taistellut päätökset. Maltillinen aamiainen ilman leivoksia, juustoa ja ähkyä vaikka kaikki kuului hintaan. Päiväkahvi mustana, ei pullaa/karkkipussia/jäätelöä vaikka mieli tekisi. Säästän kaloreita päivälliseen mikä on mallia epäterveellinen. Vaikka on jetlagi ja ei huvittais teen punttitreenin hotellin salilla.
 
Pitäisikö maistua? Epäilisin monen päätyvän hotellin aamiaiselle / brunssille, kun on lomalla tai muuten vain juhlistamassa arkea. Silloin ne croisantit Nutellalla ja kermavaahdolla ehdottomasti menee nielusta alas itselläkin, kuin myös maksimit munakokkelia ja nakkia, vaikka olisi halvinta bulkkitavaraa. Kuitenkaan kotona en tuolla tavalla syö ja ennemmin tartun kaurapuuroon arkisen aamiaisen vaihtoehdoksi. Ongelma taitaa olla enemmänkin se, mitä näillä ihmisillä on kotona lautasellaan, eikä hotellin aamiaisena.
Ulkomuoto paljasti, että kyseessä ei ollut mitenkään kertaluontoinen juhlinta. Eli kuten @finWeazel kirjoitti, mitä lihavampi syöjä, niin sitä enemmän niitä leivoksia meni. Uskon, että niihin painoihin ei ihan kaurapuurolla arjessa päädy.
 
Tässä mun tän päivän tahdonvoimalla taistellut päätökset. Maltillinen aamiainen ilman leivoksia, juustoa ja ähkyä vaikka kaikki kuului hintaan. Päiväkahvi mustana, ei pullaa/karkkipussia/jäätelöä vaikka mieli tekisi. Säästän kaloreita päivälliseen mikä on mallia epäterveellinen. Vaikka on jetlagi ja ei huvittais teen punttitreenin hotellin salilla.
Jos viettää enemmän aikaa hotelleissa, niin silloin on varmasti syytäkin kiinnittää hieman huomiota siihen aamupalan terveellisyyteen.
 
Kaikkea sitä sellaista makrojen mikromanageerausta, kun kaverit vetää lätyt naamaan, on mulla siinä salaattia ja kanaa.

Ok, en oo ite koskaan harrastanut tuollaista tai ylipäätään kiinnittänyt mitään huomiota "makroihin" mitä ne sitten tarkoittaakaan.
 
Tässä mun tän päivän tahdonvoimalla taistellut päätökset. Maltillinen aamiainen ilman leivoksia, juustoa ja ähkyä vaikka kaikki kuului hintaan. Päiväkahvi mustana, ei pullaa/karkkipussia/jäätelöä vaikka mieli tekisi. Säästän kaloreita päivälliseen mikä on mallia epäterveellinen. Vaikka on jetlagi ja ei huvittais teen punttitreenin hotellin salilla.
@Jumputin tämä on sitä mihin aiemmassa kommentissani viittasin. Lihava ei tee näin. Teen itse samaa ja se vaatii luonteenlujuutta kesät talvet, itselläkin reissupäiviä kertyy kohtuu paljon vuodessa.
 
@Jumputin tämä on sitä mihin aiemmassa kommentissani viittasin. Lihava ei tee näin. Teen itse samaa ja se vaatii luonteenlujuutta kesät talvet, itselläkin reissupäiviä kertyy kohtuu paljon vuodessa.

Keskimäärin normaalipainoiset jotka pysyvät hoikkana, ei tarvitse taistella aamupalalla kakkuja vastaan, vaan syövät tottumuksesta niin, että pysyvät kuosissa.

Jos on huonot ruokailutottumukset ja pääsee lihoamaan, niin laihduttaminen ja tottumusten muuttaminen vaatii luonteenlujuutta. Tähän moni kompastuu laihdutusyrityksissään. Monella riittää taistelua alkuun ja tuloksia tulee, mutta jos asiaa ei tee oikein tai ei saa tarvittavaa tukea, niin keskiverto ihminen sortuu, jos joutuu pitkään taistelemaan pelkällä tahdonvoimalla.
 
Keskimäärin normaalipainoiset jotka pysyvät hoikkana, ei tarvitse taistella aamupalalla kakkuja vastaan, vaan syövät tottumuksesta niin, että pysyvät kuosissa.

Jos on huonot ruokailutottumukset ja pääsee lihoamaan, niin laihduttaminen ja tottumusten muuttaminen vaatii luonteenlujuutta. Tähän moni kompastuu laihdutusyrityksissään. Monella riittää taistelua alkuun ja tuloksia tulee, mutta jos asiaa ei tee oikein tai ei saa tarvittavaa tukea, niin keskiverto ihminen sortuu, jos joutuu pitkään taistelemaan pelkällä tahdonvoimalla.
Ymmärsin kyllä mihin viittasit, mutta halusin tuoda mukaan näkökulman ihan toisesta suunnasta. Eli itse tiedän tarkalleen, miten pysyisin laihana (tai voisin pudottaa painoa) syömällä pelkästään irtokarkkeja, keksejä (suolaisia ja makeita), juustoja, suklaata ja listaan voi lisätä mitä vaan. Hyvää nämä ei tietenkään kenelläkään tee, mutta edelleen kyse on yksinkertaisesta matikasta.

Kyllä itse joutuu puntaroimaan monesti, että menisikö reissussa syömään hotellin ravintolaan (tai johonkin muuhun ravintolaan) jotain minkä tietää olevan roskaa vai meneekö kauppaan ja ottaa sieltä salaattibaarista kasvikset+öljyt vaa'an kautta, proteiiniksi kuivalihaa ja hiilariksi vaikka riisikakkua ja lähtee juoksemaan 15km lenkin. Jokainen voi miettiä, kumpi vaatii enemmän tahdonvoimaa?
 
Jos on huonot ruokailutottumukset ja pääsee lihoamaan, niin laihduttaminen ja tottumusten muuttaminen vaatii luonteenlujuutta. Tähän moni kompastuu laihdutusyrityksissään. Monella riittää taistelua alkuun ja tuloksia tulee, mutta jos asiaa ei tee oikein tai ei saa tarvittavaa tukea, niin keskiverto ihminen sortuu, jos joutuu pitkään taistelemaan pelkällä tahdonvoimalla.

Tuo on sinänsä totta. Monelle se tuntuu olevan että ensin on eletty vaikka se 30-40 vuotta mistä ehkä osa aviossa ja sitten herätään että pitäisi päästä kuukaudessa rantakuntoon kun se erokin tuli tms. kimmoke.
Sitten yritetään vetää joku viikon tai parin ylitehokas dietti missä nautitaan lähinnä vettä eri muodoissa (keittoja yms). Sitten petytään kun se 30-40 vuoden aikana kerrytetty paino ei katoa samantien.

Tai tehdään uudenvuoden lupaus, jätetään alkoholi täysin, aletaan käymään salilla ja juostaan. Sitä jaksetaan ehkä viikko tai pari ja rehkitään ihan liikaa kunnes todetaan "vitut" ja jatketaan ryyppäämistä kunnes ehkä vuoden tai parin päästä yritetään samaa.

Sitä pitäisi hiljakseen vähentää eikä tehdä 100% elämäntapamuutosta pakolla hetkeksi.

Jos vaikka vuorokaudessa on tottunut siihen että vetää sen 5+ 200g suklaalevyä joista ensimmäinen menee ja aamulla sängyssä maaten ja vähintään 6 litraa kokista joista joku puolilitraa menee aamusta hampaita ehkä purskutellessa ja juodessa niin yrittää syödä jotain muutakin ja vaihtaa edes osan siitä juomasta johonkin muuhun vaikka edelleen olisi se masentunut ihminen siellä itsemurha kuutiossa mikä tupakoisi ikkunasta ja istuisi sen tietokoneen edessä keskimäärin 16 tuntia päivässä pelaten jotain runeskapea.

(Hieman tätä mukaillen siis: K1, J2: Anatec#5980 - Vois mennä paremmin tai huonommin | Logged in )

Tiedän, moni ajattelee ettei edes kuukaudessa saisi syötyä moista määrää suklaata tai limsaa puhumattakaan että jos olisi vapaapäivä pystyisi istumaan edes neljää tuntia tietokoneen edessä ilman että perse ja selkä olisi kipeänä mutta niitä henkilöitä löytyy kyllä...
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 751
Viestejä
4 564 609
Jäsenet
75 015
Uusin jäsen
Dani.kaipanen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom