En tiedä, että miten paljon tätä on oikeasti tutkittu esimerkiksi laihoilta ja hoikilta? Uskon aidosti, että sieltä löytyy saman verran näitä keltä hormoni puuttuu, kuin lihavista. Eli elimistö, mieli, kroppa sopeutuu kyllä ajan kanssa ihan jokaisella mihin tahansa ruokavalioon.
Oma pointti oli enemmänkin juuri se, että ympäristö on aiheuttanut sen alkusysäyksen ja kyseinen hormoni voi puuttua, mutta silti se vaikuttaa vielä enemmän, että mitä on tottunut syömään tai juomaan.En kyllä hetkeäkään usko ettei tuollaiset asiat vaikuttaisi mitenkään painonhallintaan, mitä tuo väitteesi tarkoittaisi.
Toki ruokavaliolla voi pakottaa painon millaiseksi tahansa geeneistä riippumatta jos vaan on loputonta tahdonvoimaa, mutta väestötasolla homma ei vaan mene näin.
Näin, tässä on selitykset mitkä voi todellakin uskoa, eli ympäristö aiheuttaa ylipainoa ja ylipaino aiheuttaa lihavuutta. Sitä olemme tässä viimeiset 30-vuotta seuranneet.
Se kylläisyyshormonikommenttini viittasi juuri tähän tiettyyn ääripäähän, jotka ovat todella lihavia. Peruslihavien kohdalla kyse on muusta eli tuosta mistä tässäkin ketjussa puhutaan paljon: liikaa syömistä ja liian vähän kulutusta. Silti kun tätä ketjua lukee, jää fiilis että forumin asiantuntijat ovat usein hyvän kontrollin omaavia ihmisiä joilla ei ole edes ongelmaa. Vähän kuin alkoholistien kerhossa absolutistit kertoisivat miten parannutaan.
Niin toisaalta se hyvän kontrollin omaava voi tietää hyvinkin tarkasti, että mistä puhuu. Esimerkiksi monet tarkkaa ruokavaliota noudattavat sekä urheilua harrastavat tietävät varmasti mitä nälkä on. Esimerkiksi kovemman tekemisen päivinä laihan nälkä on varmasti yhtä kova, kuin lihavan nälkä. Jos syö vaikka sen 2500 kcal / päivä ja kulutus nousee yli 4000 kcal, niin voin kertoa että siinä nälkä tulee oikeasti, vaikka vetää treenilisät jne. Tämä siis toki kompensoidaan lepopäivinä jolloin ravintoa taas tulee vähän yli kulutuksen, jos siis tarkoituksena on ylläpitää painoa.
Usko tai älä, niin moni on juomattakin vaikka himo on ihan hirveä. Niinikään moni on lihava pelkästään juoppouden takia ja syömisten kanssa olisi/on ihan helppoa. Vaikka oletetaan, ettei kukaan juo tippaakaan, niin monella laihalla on jopa kovempi himo mässäillä kuin pakettiauton kokoisella läskillä. "Myös" omilla valinnoilla on merkitystä.
Tämä on se koko homman ydin. Voisin väittää, että niitä joille ei mikään epäterveellinen maistu on yhtä vähän kuin niitä, joilla on oikeasti niissä hormoneissa vikaa. Tosiaan se laihan himo mässäillä voi olla siksikin kovempi, koska sitä ei voi tehdä.
Pointtina siis se, että jos sinun tekee mieli mässäillä, niin meneekö se helpommin ohi mässäilemällä vai kieltäytymällä siitä?
Jos päättää mässäillä, esim sokeria sisältävien herkkujen kanssa, niin siitä syntyy helposti tapa. Mikä on ihan normaali sinällään, mutta jos alkuaankin kieltäytyy, niin sitten vähän ajankuluttua ne cravingsitkin katoaa.. Sama alkoholilla, tietty vaikeampaa jos puhutaan jostain korkin aukeamisesta.
Epäilen, kyllä se lihavan kroppa huutaa sitä mässyä eritavalla kun tottunut saamaan sitä. Eri asia jos pääsee ylitse siitä ja jää vaan se kaipaus tavasta mässytellä.
Niinhän se toimii. AA:ssa alkkikset antavat toisilleen vertaistukea kertoen mikä meni vituiksi ja miten asiat paranevat tai meinaavat parantua. Yleensä menestyksellä toipuvat, tai ainakin ne joilla on parasta kontenttia kerrottavaksi, ovat "absolutisteja" koska heidän on tyypillisesti joko juotava helvetisti tai oltava ilman. Jotkut kuntoutujat saattavat kyetä ottamaan maltilla, mutta he tuskin ovat yleensä edes kerhon vieraita saati parhailla tarinoilla varustettuja. Varmaan usein savustetaan helvettiin jos ei sovi stereotypiaan.
Jos laihan tekee enemmän mieli mässäillä kuin lihavan, niin sitten tekee. Ero on siinä, mässäileekö.
Epärationaalinen tapa ajatella. Läski on läski koska mässäilee. Se, tekeekö mieli mässäillä, ei vaikuta lopputulokseen suoraan.
Jos voimaa on luovuttaminen ja intensiivisisille himoille antautuminen niin ok. Omalla kohdalla tämän muutaman kilon leikkaaminen (jonka tarpeen olemassaoleminen selvisi samaisesta syystä) oli yksi hääkutsu ja varmistus, että mahdun samaan vanhaan pukuun sulavasti ja säästän siten rahaa uuden ostamiselta. Paljon liikkumistyötä tekevänä ei se lisäkilojen häviäminen pahitteeksikaan ole.
Tämä muuten on ihan mielenkiintoinen havainto... Olin vielä kakskymppisenä vakuuttunut siitä, että täytyy käydä salilla ja pitää BMI tiukasti "ihannerajoissa". Nyt vielä "tuoreesti" kolmekymppisenä katson entistä itseäni vähän pöyristyneenä, miksi tuli niin monesti kituiltua yksinkertaisten asioiden parissa. Painoa on tullut lisää, mutta samalla myös itsevarmuutta. Tuttujen piireissä minua on jatkuvasti pidetty hyväkuntoisena myös tänäkin päivänä, vaikka BMI:n mukaan olen vaikean lihavuuden äärellä.
Nostat tässä lihavaa jalustalle, vaikka monella laihalla ja sporttisella niitä tahdon voimalla taisteltuja päiviä on vielä huomattavasti enemmän takana. Lihavahan ei ole näin tehnyt oikeasti koskaan ja sen paljastaa jo se, että on lihava.
Kaikkea sitä sellaista makrojen mikromanageerausta, kun kaverit vetää lätyt naamaan, on mulla siinä salaattia ja kanaa. Syön edelleen siis hyvin terveellisesti, mutta ei haittaa välillä syödä burgereitakin. Vähän ehkä kaduttaa jälkeenpäin ajateltuna, että olisi pitänyt osata nauttia enemmän nuorempana.
Tuohon on monia selityksiä, mutta tosiaan osassa ihmisiä saattaa jopa kärjistyä sellainen... "YOLO-ttelu" eli jos ruoan hinta kasvaa kokoajan muutenkin, niin kulutetaan sitten niitä kalliimpia ruokia myöskin. Toisaalta myös esim. Wolt taitaa mahdollistaa Klarnalla maksamisenkin, niin siinä voi sitten aika monta ateriaa tilailla ja maksella pois kk-laskulla, että ei sen tarvitse tuntua missään. Tiedä ja ihmettele!
Itse katselin samaa viime viikonloppuna ja näytti muutenkin menevän pekonia, nakkeja, munakokkelia kunnon lautasellisia, sitten paahtoleivän päällä maapähkinävoita, marmeladia, croisantteja, pino lettuja hillolla ja niitä leivoksia sellainen iso lautasellinen. Olisihan siinä ollut puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, normaalit leivän päälliset, mutta selkeästi nämä ei maistu.
Pitäisikö maistua? Epäilisin monen päätyvän hotellin aamiaiselle / brunssille, kun on lomalla tai muuten vain juhlistamassa arkea. Silloin ne croisantit Nutellalla ja kermavaahdolla ehdottomasti menee nielusta alas itselläkin, kuin myös maksimit munakokkelia ja nakkia, vaikka olisi halvinta bulkkitavaraa. Kuitenkaan kotona en tuolla tavalla syö ja ennemmin tartun kaurapuuroon arkisen aamiaisen vaihtoehdoksi. Ongelma taitaa olla enemmänkin se, mitä näillä ihmisillä on kotona lautasellaan, eikä hotellin aamiaisena.
Jep, keskiverto kansalaisella noita hotelliaamiaisia tuskin kertyy kovin montaa vuoteen, joten kyllä ne syyt lihomiseen on jossain muualla.
Ulkomuoto paljasti, että kyseessä ei ollut mitenkään kertaluontoinen juhlinta. Eli kuten @finWeazel kirjoitti, mitä lihavampi syöjä, niin sitä enemmän niitä leivoksia meni. Uskon, että niihin painoihin ei ihan kaurapuurolla arjessa päädy.
Jos viettää enemmän aikaa hotelleissa, niin silloin on varmasti syytäkin kiinnittää hieman huomiota siihen aamupalan terveellisyyteen.
Makrot = makroravinteet, eli hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Noita olisi hyvä saada sopivassa suhteessa.
@Jumputin tämä on sitä mihin aiemmassa kommentissani viittasin. Lihava ei tee näin. Teen itse samaa ja se vaatii luonteenlujuutta kesät talvet, itselläkin reissupäiviä kertyy kohtuu paljon vuodessa.
Ymmärsin kyllä mihin viittasit, mutta halusin tuoda mukaan näkökulman ihan toisesta suunnasta. Eli itse tiedän tarkalleen, miten pysyisin laihana (tai voisin pudottaa painoa) syömällä pelkästään irtokarkkeja, keksejä (suolaisia ja makeita), juustoja, suklaata ja listaan voi lisätä mitä vaan. Hyvää nämä ei tietenkään kenelläkään tee, mutta edelleen kyse on yksinkertaisesta matikasta.
