Katselen tuota videota minkä linkkasit ja tuota.. minusta on ihan perusteltua että "kehopositiivisuus" tarkoittaisi sitä että kehostaan huolehditaan ja sananmukaisesti pidetään huolta.
Eli itse ainakin suhtaudun omaan kehooni huomattavan positiivisesti kunhan se keho ja minä itse olen kunnossa. Siis fyysisesti ja henkisesti kunnossa enkä ole kipeänä. Jos kehoni on kipeä eli sairas en kokisi että kehoni olisi positiivinen eli kunnossa.
Tietysti jos ajatellaan vaan että kyseessä olisi ulkonäköpaineet tai tarkoitus vain kehua ulkonäköä kaikkien olentojen kehoja miettien...
Enkä mieti tuota jonain liikkeenä edes vaan otin ihan vain sanan ja mitä se minulle tuo mieleen ja miten itse ymmärrän kehopositiivisuuden. Eli: olen tyytyväinen omaan kehooni. Aika yksinkertaista. Olen terve, pidän huolta itsestäni (henkisesti sekä fyysisesti). En ole liiallisen laiha (anoreksia), en oksentele syömääni ruokaa (bulimia). Vietän jonkun verran aikaa liikkuen ja esim. metsässä kulkien ja myös erilaisia kirjoja lukien. Olen tutustunut itseeni ja tiedän mitä tarvitsen että kehoni ja mieleni pysyy kunnossa, virkeänä ja positiivisena. En pyri saarnaamaan sitä muille, en tee omasta mielipiteestäni jotain uutta arvoa. Jokainen saa määritellä nämä asiat kuten haluaa.
Sitten taas tuo linkki.. "painoin vielä vuonna 2015 lähes 200 kiloa" vaikuttaa tosi pelottavalta. En ole koskaan painanut edes 100 kiloa enka haluakaan. Kun paino meni joskus päälle 90 kilon huomasin ihan yksinkertaisissa jutuissa (esim. kumartuminen solmimaan kengännauhoja) että se tekee hengittämisen samaan aikaan hankalaksi. Eli se oli minusta ihan selvä merkki sille että täytyy tehdä ryhtiliike ja alkaa huolehtimaan itsestään hieman paremmin.
Taas tuo että miesten kehojen arvostelulle on matalampi kynnys. Jos ja kun kuljen ilman paitaa / paita kädessä shorseissa kuumana kesäpäivänä vain kerran on joku nainen (baarin terassilta) kommentoinut jotain luokkaa "hyvännäköiset rintakarvat" mihin itse heitin takaisin että "hyvännäköiset rinnat". Tämä 2000-luvun alkupuolella Tampereen keskustassa. Nykyisin ainoastaan hyvin nuoret lapset (yleensä pyörällä tai sähkölaudalla) uskaltavat huikata jotain "paita päälle" kun ajavat nopeasti ohitse.
Kukaan mies tai nainen ei ole tullut ja pysäyttänyt kertoen mitään positiivista tai negatiivista vartalostani, enkä usko että ihan heti moista tuleekaan tapahtumaan. Tai sanotaan nyt että välistä (varsinkin bilettäessä eli baari / kotibileet tms) jopa bussipysäkillä täysin tuntemattomat ihmiset (yleensä naiset) voivat tulla kommentoimaan hiuksiani ja ihastelemaan niitä. Mikä tuntuu hieman oudolta ja ainakin itselleni tulee fiilis että miltä heistä tuntuisi jos vastavuoroisesti joku tulisi ja kehuisi esim. heidän rintojaan tai persettään.
EDIT: tässä muuten ihan asiallinen artikkeli kesäherkuista (varsinkin makkarasta):
Painonnousu, punaisen lihan syöminen ja vähäinen liikunta lisäävät suolistosyövän riskiä.
www.iltalehti.fi
Kannattaa siis muistaa syödä järkevästi, vähentää pelkkää makkaraa ja myös liikkua (
Painonnousu, punaisen lihan syöminen ja vähäinen liikunta lisäävät suolistosyövän riskiä <= varsinkin jos ostetaan sitä halvinta grillimakkaraa, vedetään sitä ja olutta pitkin päivää eikä liikuta mihinkään)