- Liittynyt
- 21.02.2020
- Viestejä
- 1 126
Lihavuus voi olla todella pieniä vääriä päätöksiä todella pitkällä aikavälillä. Se voi olla ihan vaikka yhden pullan lisääminen viikottaiseen työpalaveriin (+2000kcal viikossa). Vuodessa tuo nostaa painoa 13 kiloa, jos yksi läskikilo on 7700kcal. Ei kukaan tahallaan tuota valitse. Tuollainen määrä voi helposti kertyä viikossa ylimääräistä.
Ei normaalipainoisena pysyminen ole mitään jatkuvaa itsekuria ja päätöksiä. Ei kukaan normaalipainoinen jatkuvasti tee päätöstä olla syömättä. Ei sitä tarvitse tehdä kun ei tule syömisen tunteita koko aikaa. Syöminen on opittu tapa. Se on opittu ruokarytmi, syöminen näläntunteeseen, kylläisyyden tunne ja ruokailun välillä aivojen ja suoliston olotila, joka ei tuota ruoan ja syömisen haluja. Kaikilla nämä ei pelaa samalla tavalla. Osasyy geeneissä, osa siinä missä on kasvanut. Ja kun lihavaksi kasvaa niin vaikea näitä on muuttaa. Lihavuusleikkauksen yllättävä hyöty on siinä että suoliston tuottamat signaalit muuttuvat. Ei niitä signaaleja voi itse muutella, niiden kanssa joutuu vain yrittää elää. Toisilla se on paljon helpompaa kuin toisilla.
Ei normaalipainoisena pysyminen ole mitään jatkuvaa itsekuria ja päätöksiä. Ei kukaan normaalipainoinen jatkuvasti tee päätöstä olla syömättä. Ei sitä tarvitse tehdä kun ei tule syömisen tunteita koko aikaa. Syöminen on opittu tapa. Se on opittu ruokarytmi, syöminen näläntunteeseen, kylläisyyden tunne ja ruokailun välillä aivojen ja suoliston olotila, joka ei tuota ruoan ja syömisen haluja. Kaikilla nämä ei pelaa samalla tavalla. Osasyy geeneissä, osa siinä missä on kasvanut. Ja kun lihavaksi kasvaa niin vaikea näitä on muuttaa. Lihavuusleikkauksen yllättävä hyöty on siinä että suoliston tuottamat signaalit muuttuvat. Ei niitä signaaleja voi itse muutella, niiden kanssa joutuu vain yrittää elää. Toisilla se on paljon helpompaa kuin toisilla.
Sama homma tapahtuu irtokarkkien kanssa. Todella helposti tulee pussiin kerättyä se vajaa puoli kiloa. Joku 150 grammaa tuntuu että se on todella vähän. Sattuneesta syystä en koko hyllylle mene vaikka mikä olisi.Tästä lihavan ihmisen anekdootti, muutaman kerran olen käynyt syömässä buffeteissa, joissa maksetaan ruuasta painon mukaan. Kun tuollaisessa paikassa keräilee isolle lautaselle vähän sitä sun tätä, niin äkkiä kassalla lautasta punnitessa siinä saattaa olla lähemmäs kilo tavaraa, joista osa on toki vihanneksia ja salaattia, mutta sitten kasa perunoita, joku pihvi, kastiketta ja salaattibuffasta vielä vaikka juustokuutioita päälle. Tuollaisessa olen huomannut tosi konkreettisesti, miten ylensyöntiin tottuneena on helppoa silmämääräisesti keräillä tuollaisessa tilanteessa aivan liikaa ruokaa yhdelle aterialle. Aivan samaa tapahtuu tietysti kiinteähintaisessa buffassa, mutta siellä se ei tule konkreettisesti näkyviin.
Kuten aikasemmin sanottu niin ei mene ohi.Mutta kuten aiemmin mainittu, ne himot menee pois, kun aikansa kärvistelee. Jos lopettaa karkit niin pari kuukautta ja ei tee enää mieli. Mahalaukkukin pienenee, kun jättää ylensyönnin.