Lihavuusepidemia

No joo, mutta normaalipainoisena pysyy toimintakykyisenä paljon huonommalla hapenottokyvyllä ja lihasvoimalla, joten se korvaa myös epäsuorasti niitä.

Ihan totta toki. Jos pitäisi valita, niin mieluiten normaalipainoinen ja sohvan pohjalla, kuin lihava ja sohvan pohjalla.

Ketjun otsikko ei ihan riitä kattamaan omaa pointtiani, pahoittelut siitä. Usein nämä asiat (lihavuus ja liikkumattomuus) vaan sattuu kulkemaan aika tiukasti käsi kädessä ja yhteiskunnan rakenteet sekä myös länsimaisen elämäntavan mukavuudet tukevat tätä negatiivista kehitystä.
 
Tuossahan se avainsana onkin. Ozempic:llä on ilmeisesti ihan oikeaa potentiaalia saada hyvä kickstart omalle projektille. Esim. sinne kuntosalille/lenkille tmv, huomattavasti kivempi lähteä kun on vähemmän kannettavaa. Mutta jos sitä aineenvaihduntaa ei saa käyntiin ja pidettyä käynnissä (eli aktiivinen elämäntapa ei pysy yllä), niin kyllä ne kilot tulevat takaisin ennemmin tai myöhemmin.
Tämä on vain osatotuus. Lihavuus aiheuttaa paljon muutoksia kehossa, ja ylipainon kertyminen on vain osa asioita. Toki se ylipaino on se minkä näkee päältäpäin helposti, mutta paljon on kehon sisällä asioita jotka muuttuvat myös yhtä radikaalisti. Kaikki tämä vaikeuttaa liikkkuvan elämäntavan aloittamista ja oikein syömistä.

Kunto on yleensä huono, jolloin varsinkin liikuntaa aloittaessa joutuu venyttämään jaksamistaa pidemmälle jopa kuukausia, ennenkuin liikunnan positiiviset asiat alkavat tuntua. Liikuntahan auttaa jaksamiseen mutta alussa kun jaksaminen on muutenkin heikkoa, liikunnan lisääminen vain lisää tuota voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunnetta.

Yhdessä ylen jutussa eräs asiantuntija jopa totesi että osa ihmisistä on niin huonossa kunnossa että käytännössä kaikki kehon voimavarat menevät ihan perusarjesta selviämiseen. Eli liikunnan lisääminen ei lyhyellä aikavälillä ole muuta kuin ihan puhtaasti vaikeaa. Mutta toisaalta jos liikuntaa jaksaa alkaa tekemään, niin sieltä saa myöhemmin sitten sitä perusvoimavarantoa kasvatettua. Eli arjen pyörittämisen päällekin jää sitä pelivaraa liikkua, ilman että se vaikeuttaa jaksamista. Lopulta ollaan siinä ideaalitilanteessa, että liikunta piristää, eikä niin että se vain väsyttää.

Moni hyväkuntoinenhan aina ihmettelee miten ihminen jaksaa istua, itse pitää päästä ulos tekemään jotain. No, kun kuvittelee että se liikkuminen ei tunnukaan hyvältä, ei oikeasti vain jaksa, kun kaikki energia on jo käytetty, niin ehkä siinä jollain tasolla ymmärtää että oma kokemus ei ole sama kuin muiden kokemus joka asiasta.

Toinen asia mistä olen lukenut viimeaikoina on että ihmisen kehossa on tällaista sidekudosta. Mitä enemmän liikkuu, sitä smoothimpaa tämä sidekudos on. Se venyy paremmin ja tukee luustoa ja lihaksia paremmin. Mutta jos istuu paljon ja ei liiku, niin tämä sidekudos kasvaa enemmän ristiin. Tämä taas aiheuttaa jäykkyyden tunnetta. Eli kun normaalipainoinen ihmettelee miksi lihava ei halua liikkua, niin siellä on tämmöinen jäykkyydenkin tunne liikkumattomuuden yhtenä seurauksena. Jokainen myös ymmärtää että nykyinen työelämä on paljon istumista. Tämä osaltaan tekee ihmisistä jäykempiä, mikä myös vaikeuttaa liikkumista.

Yksi asia millä tähän voisi vaikuttaa olisi, että laissa säädettäisiin pakolliseksi varttitunnin mittainen venyttely kesken päivää jokaiseen työhön, missä istutaan muuten koko ajan. Toki en tiedä olisiko tuo se optimaalisin tapa vaikuttaa asiaan, mutta ajattelen että ehdotus itsessään jo aiheuttaa mielenkiintoista keskustelua tässäkin ketjussa.
 
jos istuu paljon ja ei liiku, niin tämä sidekudos kasvaa enemmän ristiin. Tämä taas aiheuttaa jäykkyyden tunnetta. Eli kun normaalipainoinen ihmettelee miksi lihava ei halua liikkua, niin siellä on tämmöinen jäykkyydenkin tunne liikkumattomuuden yhtenä seurauksena.
On huomattu. Itse kun tanssin niin koko vartalo liikkuu hyvin. Mutta sitten kun ollut sairaana ym. että tullut viikon-parin tauko niin onkin olo jo ihan erilainen. Siinä hetkessä tuntee ikänsä kun on oikeasti köntys olo ns. normaaliin verrattuna. En oikeastaan ymmärrä miten tavikset pystyvät elämään noin etteivät liiku monipuolisesti. Tuntuu aivan karsealta olla jäykkä.
Kesällä kun on taukoa kaikesta niin ongelmana on usein alussa että ruokarytmi keväältä jää päälle, ja sitten maha alkaa kasvaa. Jos sitä tänä kesänä välttäisi tämän kohtalon...
 
Liikkumaton ihminen ei ole terve. Voi olla kyllä normaalipainoinen tai laiha, mutta ei terve. Kyllä se aktiivisuus täytyy jostain tulla jos/kun arkiliikunta on korvattu autolla/sähköpotkulaudalla, niin sitten pitäisi sillä vapaa-ajalla keksiä jotain netflixiä aktiivisempaa tekemistä. Vaikeaa tuntuu monelle olevan.
Ketju koskee ylipainoa ja liikkumattomuus on sitten oma terveysongelmansa.

Mutta jos näitä nyt käydään rinnastamaan, niin on varmasti parempi olla vaikka liikkumaton normaalipainoinen ja keskivartalonormaali kuin jonkin verran liikkuva läski.

Lisäksi normaalipainoisen on helppo lisätä liikuntaa. Läskille se liikunnan lisääminen on käytännössä monimutkaisempaa.
 
On huomattu. Itse kun tanssin niin koko vartalo liikkuu hyvin. Mutta sitten kun ollut sairaana ym. että tullut viikon-parin tauko niin onkin olo jo ihan erilainen. Siinä hetkessä tuntee ikänsä kun on oikeasti köntys olo ns. normaaliin verrattuna. En oikeastaan ymmärrä miten tavikset pystyvät elämään noin etteivät liiku monipuolisesti. Tuntuu aivan karsealta olla jäykkä.
Kuvittele että tuo jäykkyys on se miltä tuntuu koko ajan. Kyllä sen sitten ymmärtää, miksi liikkuminen ei oikein maita.
 
Mutta jos näitä nyt käydään rinnastamaan, niin on varmasti parempi olla vaikka liikkumaton normaalipainoinen ja keskivartalonormaali kuin jonkin verran liikkuva läski.
Tästä on ihan tutkimustietoakin, liikkuminen on sama kuin -5 bmi. Eli jos liikkuu niin bmi30 on sama kuin liikkumaton bmi25.
Eli asia on taas ihan päinvastoin kuin omasta päästäsi keksit. Liikkumalla 3.5h viikossa on suhteellinen kuoleman riski 1.28 jos bmi 25-30 vs. 1.55 jos on bmi 20-25 ja liikkuu tosi vähän. Ihan vähän liikkumalla (1-3,5h) on sekin terveellisempää olla bmi25-30 kuin liikkumaton bmi20-25.
 
Yhdessä ylen jutussa eräs asiantuntija jopa totesi että osa ihmisistä on niin huonossa kunnossa että käytännössä kaikki kehon voimavarat menevät ihan perusarjesta selviämiseen. Eli liikunnan lisääminen ei lyhyellä aikavälillä ole muuta kuin ihan puhtaasti vaikeaa. Mutta toisaalta jos liikuntaa jaksaa alkaa tekemään, niin sieltä saa myöhemmin sitten sitä perusvoimavarantoa kasvatettua.
Sohvaperunanhan kannattaa aloittaa aika kevyesti ja se on eniten mindsetistä kiinni. Vaikka aloittaisi minuutin kävelystä ja progressio olisi minuutti päivässä niin vuoden päästähän se on 365 minuuttia päivässä. Tietysti sitä progressiota on syytä muuttaa esim. intensiteetin kasvattamiseen vaikka siinä kohtaa kun lenkit alkaa olla tunnin mittaisia, mutta pointti oli lähinnä se, että mitä kevyemmin aloittaa ja mitä hennompi progressio on niin sitä vähemmän persereiältä se tuntuu.
Yksi asia millä tähän voisi vaikuttaa olisi, että laissa säädettäisiin pakolliseksi varttitunnin mittainen venyttely kesken päivää jokaiseen työhön, missä istutaan muuten koko ajan. Toki en tiedä olisiko tuo se optimaalisin tapa vaikuttaa asiaan, mutta ajattelen että ehdotus itsessään jo aiheuttaa mielenkiintoista keskustelua tässäkin ketjussa.
Hauska idea, mutta pakottaminen taitaa vähän huonosti toimia. Tai ylipäätään ulkopuolelta tuleva motivaatio. Työnantajien kannattaisi kyllä mahdollistaa liikunta, esim. antamalla viikossa vaikka se 3 x 45 min työaikaa liikkumiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus kuinka paljon sairaspoissaolot vähenisi ja kuittaisiko tuo säästö kokonaisuudessaan työajalla liikkumisesta syntyneet kustannukset.

Muutenkin ajattelisin, että ajatustyössä tuottavuus kohenee, kun käy tekemässä puntin ruokiksella vs. kiinabuffetin jälkeen yrittää vain pysyä hereillä loppupäivän. Esim. hoitotyössä taas mummojen kääntely muuttuu melko kevyeksi siinä kohtaa kun maven sarjapainot alkaa olla kolminumeroisia, eikä niitä selkiä enää nitkahtelekaan jatkuvasti.
Ketju koskee ylipainoa ja liikkumattomuus on sitten oma terveysongelmansa.
Kyllä näissä ongelmissa on niin paljon päällekkäisyyksiä, että niitä voinee hyvin käsitellä samassa ketjussa ainakin soveltuvin osin.
 
Tästä on ihan tutkimustietoakin, liikkuminen on sama kuin -5 bmi. Eli jos liikkuu niin bmi30 on sama kuin liikkumaton bmi25.
Eli asia on taas ihan päinvastoin kuin omasta päästäsi keksit. Liikkumalla 3.5h viikossa on suhteellinen kuoleman riski 1.28 jos bmi 25-30 vs. 1.55 jos on bmi 20-25 ja liikkuu tosi vähän. Ihan vähän liikkumalla (1-3,5h) on sekin terveellisempää olla bmi25-30 kuin liikkumaton bmi20-25.
No ensinnäkin BMI25 tuskin on "keskivartalonormaali", jonka nimenomaan siitä syystä mainitsin tuossa viestissä, ettei käydä tällaisia höpöhöpö ääripään "normaaleja" käyttämään argumentteina.

Toisekseen keskustelu on sikäli akateemista, että on varmaan aika harvinaista, ettei hoikka ihminen liiku lainkaan. Sen sijaan ylipainoisilla asia lienee päinvastoin.
 
Hauska idea, mutta pakottaminen taitaa vähän huonosti toimia. Tai ylipäätään ulkopuolelta tuleva motivaatio. Työnantajien kannattaisi kyllä mahdollistaa liikunta, esim. antamalla viikossa vaikka se 3 x 45 min työaikaa liikkumiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus kuinka paljon sairaspoissaolot vähenisi ja kuittaisiko tuo säästö kokonaisuudessaan työajalla liikkumisesta syntyneet kustannukset.
Kyllä pakottaminen tuntuu monelle sopivan moneenkin asiaan, en näe syytä miksi ei tässä voisi toimia. Kun on pakko liikkua, niin hyödytkin tulisivat ainakin teoriassa myös. Vaikka se ei ketään kannustaisi liikkumaan, niin venyttelyn oma positiivinen vaikutus kehoon voisi olla jo ihan mitattavissa oleva positiivinen juttu. Esim. ennen ruokataukoa 15 minuutin voimistelu -> ainakin 15min vähemmän istumista. Osahan ei päivän aikana tee yhtään mitään liikunnallista. Voisi aloittaa ihan kouluista niin tulisi tavaksi.
 
No ensinnäkin BMI25 tuskin on "keskivartalonormaali", jonka nimenomaan siitä syystä mainitsin tuossa viestissä, ettei käydä tällaisia höpöhöpö ääripään "normaaleja" käyttämään argumentteina.

Toisekseen keskustelu on sikäli akateemista, että on varmaan aika harvinaista, ettei hoikka ihminen liiku lainkaan. Sen sijaan ylipainoisilla asia lienee päinvastoin.
Kun on tarpeeksi iso ryhmä ihmisiä, niin tuollaiset epänormaaliudet karsiutuvat pois. Yleisesti tuossa seurantatutkimuksessa bmi ja likkuminen korreloivat kuoleman riskin kanssa, joka on siis mitattu, ei varsinainen ennuste. Vaikka kuinka vänkäät, niin väärässä olit. Toki voit lyödä tutkimukset pöytään, missä tuo esittämäsi idea olisikin totuus:
" parempi olla vaikka liikkumaton normaalipainoinen ja keskivartalonormaali kuin jonkin verran liikkuva läski. "
 
Kunto on yleensä huono, jolloin varsinkin liikuntaa aloittaessa joutuu venyttämään jaksamistaa pidemmälle jopa kuukausia, ennenkuin liikunnan positiiviset asiat alkavat tuntua. Liikuntahan auttaa jaksamiseen mutta alussa kun jaksaminen on muutenkin heikkoa, liikunnan lisääminen vain lisää tuota voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunnetta.

Yhdessä ylen jutussa eräs asiantuntija jopa totesi että osa ihmisistä on niin huonossa kunnossa että käytännössä kaikki kehon voimavarat menevät ihan perusarjesta selviämiseen. Eli liikunnan lisääminen ei lyhyellä aikavälillä ole muuta kuin ihan puhtaasti vaikeaa. Mutta toisaalta jos liikuntaa jaksaa alkaa tekemään, niin sieltä saa myöhemmin sitten sitä perusvoimavarantoa kasvatettua. Eli arjen pyörittämisen päällekin jää sitä pelivaraa liikkua, ilman että se vaikeuttaa jaksamista. Lopulta ollaan siinä ideaalitilanteessa, että liikunta piristää, eikä niin että se vain väsyttää.

Juuri näin. Alkuperäisessä viestissä viittasinkin juuri tohon ozempiciin, josta juttu lähti liikkeelle. Monet ovat saaneet sillä oman projektinsa vauhtiin, sillä se kuntoilu/liikkuminen on oikeasti paljon helpompaa ja kivempaa, kun on vähemmän kannettavaa. Omalla isällänikin kuntoilu alkoi maistua oikeasti vasta sen jälkeen, kun oli saanut karppaamalla kaikista pehmeimmät kymmenen kiloa pois.
 
Tästä on ihan tutkimustietoakin, liikkuminen on sama kuin -5 bmi. Eli jos liikkuu niin bmi30 on sama kuin liikkumaton bmi25.
Eli asia on taas ihan päinvastoin kuin omasta päästäsi keksit. Liikkumalla 3.5h viikossa on suhteellinen kuoleman riski 1.28 jos bmi 25-30 vs. 1.55 jos on bmi 20-25 ja liikkuu tosi vähän. Ihan vähän liikkumalla (1-3,5h) on sekin terveellisempää olla bmi25-30 kuin liikkumaton bmi20-25.

Tarkoittaako liikunta tässä hikiliikuntaa vai riittääkö kevyt hyötyliikunta, kuten pyöräily tai kävely esim. bussipysäkille? Jos jälkimmäinen, niin aika helposti sitä tulee viikossa muutama tunti.
 
Tästä on ihan tutkimustietoakin, liikkuminen on sama kuin -5 bmi. Eli jos liikkuu niin bmi30 on sama kuin liikkumaton bmi25.

Taitaa tuollaisessa liikkuvien bmi30 ryhmässä olla nivelrikon esiintyminen korkeampaa, kuin liikkuvien bmi25:ssä, saati sitten liikkumattomien 25.

Liikkumisesta huolimatta tekoniveltehtaan perustamista kannattaa alkaa suunnitelemaan hyvissä ajoin...
 
Kun on tarpeeksi iso ryhmä ihmisiä, niin tuollaiset epänormaaliudet karsiutuvat pois. Yleisesti tuossa seurantatutkimuksessa bmi ja likkuminen korreloivat kuoleman riskin kanssa, joka on siis mitattu, ei varsinainen ennuste. Vaikka kuinka vänkäät, niin väärässä olit. Toki voit lyödä tutkimukset pöytään, missä tuo esittämäsi idea olisikin totuus:
" parempi olla vaikka liikkumaton normaalipainoinen ja keskivartalonormaali kuin jonkin verran liikkuva läski. "
Ihmeellistä lillukanvarsiin tarttumista. Tutkimuksen johtopäätöksissä sanotaan selvästi, että painon lisääntyminen on suoraan kytköksissä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja ettei edes runsas liikunta eliminoi ylipainon haittoja.

Ja se että lievästi ylipainoisen, liikkuvan naisen kuolleisuus olisi pienempi kuin normaalipainoisen liikkumattoman naisen, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että sillä liikkumattomalla naisella on enemmän asiaan liittymättömiä terveysongelmia eikä liiku siitä syystä! Läskejä (BMI30+) ei liikunta joka tapauksessa auta tuossa tutkimuksessakaan suhteessa liikkumattomiin normaalipainoisiin.

"Higher levels of physical activity appeared to be beneficial at all levels of adiposity but did not eliminate the higher risk of death associated with obesity.

Even modest weight gain during adulthood, independent of physical activity, was associated with a higher risk of death.

Both increased adiposity and reduced physical activity are strong and independent predictors of death."
 
Tuossahan se avainsana onkin. Ozempic:llä on ilmeisesti ihan oikeaa potentiaalia saada hyvä kickstart omalle projektille. Esim. sinne kuntosalille/lenkille tmv, huomattavasti kivempi lähteä kun on vähemmän kannettavaa. Mutta jos sitä aineenvaihduntaa ei saa käyntiin ja pidettyä käynnissä (eli aktiivinen elämäntapa ei pysy yllä), niin kyllä ne kilot tulevat takaisin ennemmin tai myöhemmin.
Ozembic on diabeteslääke, joka sivuvaikutuksena auttaa laihtumaan, koska se vähentää ruokahalua. Kun elimistö saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa, laihtuu väkisinkin. Tuon prosessin pitää kuitenkin olla hallittu sekä kalorimäärän että ruoka-aineiden tasapainon suhteen, eikä se saa olla missään tapauksessa liian raju kumpaankaan suuntaan, jotta pudonnut paino myös pysyy aisoissa. Lisäksi tarvitaan tietenkin myös liikuntaa tukemaan uutta elämäntapaa ja erityisesti niiden kalorien ja ruoan laadun tarkkailua.

Tässä vaiheessa Ozembicin saatavuus on todella heikko sitä tarvitseville diabetes-potilaillekin, kun sitä määrätään niin paljon laihdutuslääkkeeksi. Lisäksi se on siinäkin mielessä kyseenalainen lääke, että se auttaa sellaisia ihmisiä laihtumaan, jotka eivät omaa selkärankaa pysyä pois herkkujen kimpusta. Ok, hyvä tietenkin jos laihtuvat edes sillä, mutta sitten taas toisaalta tällä samalla kohderyhmällä on todennäköisesti keskimääräistä enemmän ongelmia pitäytyä kurinalaisessa ja suunnitelmallisessa ruokavaliossa myös sitten myöhemmin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, jolloin lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi. Tai sitten pitää vetää sitä lääkettä lopun elämäänsä, joka ei välttämättä ole hyvä juttu sekään.
 
Tässä vaiheessa Ozembicin saatavuus on todella heikko sitä tarvitseville diabetes-potilaillekin, kun sitä määrätään niin paljon laihdutuslääkkeeksi. Lisäksi se on siinäkin mielessä kyseenalainen lääke, että se auttaa sellaisia ihmisiä laihtumaan, jotka eivät omaa selkärankaa pysyä pois herkkujen kimpusta. Ok, hyvä tietenkin jos laihtuvat edes sillä, mutta sitten taas toisaalta tällä samalla kohderyhmällä on todennäköisesti keskimääräistä enemmän ongelmia pitäytyä kurinalaisessa ja suunnitelmallisessa ruokavaliossa myös sitten myöhemmin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, jolloin lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi. Tai sitten pitää vetää sitä lääkettä lopun elämäänsä, joka ei välttämättä ole hyvä juttu sekään.

Toki sen lääkkeen vetäminen loppuiän saattaisi sekin olla terveydelle pienempi paha, kuin lihavuus. Olettaen siis että sen sivuvaikutukset ovat suht. pieniä.

Ihmeellistä lillukanvarsiin tarttumista. Tutkimuksen johtopäätöksissä sanotaan selvästi, että painon lisääntyminen on suoraan kytköksissä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja ettei edes runsas liikunta eliminoi ylipainon haittoja.

Ja se että lievästi ylipainoisen, liikkuvan naisen kuolleisuus olisi pienempi kuin normaalipainoisen liikkumattoman naisen, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että sillä liikkumattomalla naisella on enemmän asiaan liittymättömiä terveysongelmia eikä liiku siitä syystä! Läskejä (BMI30+) ei liikunta joka tapauksessa auta tuossa tutkimuksessakaan suhteessa liikkumattomiin normaalipainoisiin.

Jos treenaa paljon, lievä ylipaino eli joku BMI 26 tjsp. ei välttämättä edes ole oikeasti läskiyttä, vaan voi tulla lihasmassasta, mikä saattaa sotkea tilastoja. Naisilla tämä tosin on varmaan harvinaisempaa kuin miehillä.
 
Jos treenaa paljon, lievä ylipaino eli joku BMI 26 tjsp. ei välttämättä edes ole oikeasti läskiyttä, vaan voi tulla lihasmassasta, mikä saattaa sotkea tilastoja.
Ei varmaan, mutta sinänsä raja siinäkin. Ei välttämättä ole kansanterveydellisesti niin järjestelmää kuormittavaa jos/kun näitä lihasläskejä kuolee ennenaikaisesti sydäriin, mutta näin muuten sama lopputulos.
 
Ei varmaan, mutta sinänsä raja siinäkin. Ei välttämättä ole kansanterveydellisesti niin järjestelmää kuormittavaa jos/kun näitä lihasläskejä kuolee ennenaikaisesti sydäriin, mutta näin muuten sama lopputulos.

Niin no, ei joku BMI 26 tyyppi jolla lihasmassa nostaa indeksiä pari yksikköä varmaankaan vielä ole niin steroidipumpattu että se alkaisi aiheuttaa sydäreitä? Joku kolmikymppinen Arska on jo vähän eri juttu, eikä moisia paljoa ole.
 
Jos treenaa paljon, lievä ylipaino eli joku BMI 26 tjsp. ei välttämättä edes ole oikeasti läskiyttä, vaan voi tulla lihasmassasta, mikä saattaa sotkea tilastoja. Naisilla tämä tosin on varmaan harvinaisempaa kuin miehillä.
Noi on taas niitä lillukanvarsia. Tartutaan johonkin epätodennäköiseen yksittäistapaukseen ja sillä sitten argumentoidaan.

Ja jos nimenomaan naisista puhutaan, niin tämä lienee sitä epätodennäköisempää. Miehillä rajat paukkuu helpommin lihasmassan ansiosta.
 
Taitaa tuollaisessa liikkuvien bmi30 ryhmässä olla nivelrikon esiintyminen korkeampaa, kuin liikkuvien bmi25:ssä, saati sitten liikkumattomien 25.

Liikkumisesta huolimatta tekoniveltehtaan perustamista kannattaa alkaa suunnitelemaan hyvissä ajoin...
Liikuntaa voi harrastaa monella tapaa. Esimerkiksi pyöräily ja uinti eivät kuormita niveliä ollenkaan.

Ihmeellistä lillukanvarsiin tarttumista. Tutkimuksen johtopäätöksissä sanotaan selvästi, että painon lisääntyminen on suoraan kytköksissä lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja ettei edes runsas liikunta eliminoi ylipainon haittoja.

Ja se että lievästi ylipainoisen, liikkuvan naisen kuolleisuus olisi pienempi kuin normaalipainoisen liikkumattoman naisen, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että sillä liikkumattomalla naisella on enemmän asiaan liittymättömiä terveysongelmia eikä liiku siitä syystä! Läskejä (BMI30+) ei liikunta joka tapauksessa auta tuossa tutkimuksessakaan suhteessa liikkumattomiin normaalipainoisiin.

"Higher levels of physical activity appeared to be beneficial at all levels of adiposity but did not eliminate the higher risk of death associated with obesity.

Even modest weight gain during adulthood, independent of physical activity, was associated with a higher risk of death.

Both increased adiposity and reduced physical activity are strong and independent predictors of death."
Niin. Ja tuloksista nähdään miten ylipaino ja liikunta vaikuttivat kuolleisuuteen:
In conclusion, we found that both the body-mass index and the level of physical activity were important and independent predictors of mortality and that a higher level of physical activity does not appear to negate the risk associated with adiposity. Women who were both lean and physically active had the lowest mortality. Also, our data on women who were followed for 24 years continue to show a monotonic relationship between the body-mass index and mortality among those who have never smoked, with the lowest mortality among women with a body-mass index of less than 23. Furthermore, even a moderate weight gain during adulthood was associated with an increase in mortality that was independent of the physical-activity level. Thus, public health campaigns should emphasize both the maintenance of a healthy weight and regular physical activity.

Eli liikunta auttaa ja bmi<25 auttaa. Mutta jos on bmi25-30 niin liikunnan lisäämienen auttaa enemmän kuin laihdutus, vaikkakaan se ei ylipainon vaikutusta poista. Ylipaino siis aina nostaa kuolemanprosenttia, niinkuin liikkumattomuuskin. Yhdessä ja erikseen.
 
Liikuntaa voi harrastaa monella tapaa. Esimerkiksi pyöräily ja uinti eivät kuormita niveliä ollenkaan.


Niin. Ja tuloksista nähdään miten ylipaino ja liikunta vaikuttivat kuolleisuuteen:
In conclusion, we found that both the body-mass index and the level of physical activity were important and independent predictors of mortality and that a higher level of physical activity does not appear to negate the risk associated with adiposity. Women who were both lean and physically active had the lowest mortality. Also, our data on women who were followed for 24 years continue to show a monotonic relationship between the body-mass index and mortality among those who have never smoked, with the lowest mortality among women with a body-mass index of less than 23. Furthermore, even a moderate weight gain during adulthood was associated with an increase in mortality that was independent of the physical-activity level. Thus, public health campaigns should emphasize both the maintenance of a healthy weight and regular physical activity.

Eli liikunta auttaa ja bmi<25 auttaa. Mutta jos on bmi25-30 niin liikunnan lisäämienen auttaa enemmän kuin laihdutus, vaikkakaan se ei ylipainon vaikutusta poista. Ylipaino siis aina nostaa kuolemanprosenttia, niinkuin liikkumattomuuskin. Yhdessä ja erikseen.
En jaksa käydä lukemaan koko tutkimusta läpi, mutta vielä jää vähän epäselväksi, että verrataanko omenoita omenoihin.

Jos meillä on normaalipainoinen nainen, joka ei liiku, niin eikö se liiku ihan vaan laiskuuttaan, vai onko sillä kenties tavallista useammin jokin terveysongelma, joka vaikeuttaa liikkumista (ja samasta syystä voi olla myös hoikka, otetaan nyt hemmetti syöpäsairaus esimerkkinä. MS-tautikin ja vastaavat on naisilla aika yleisiä.).

Korrelaatio ei aina ole ihan sitä miltä näyttää...
 
Hauska idea, mutta pakottaminen taitaa vähän huonosti toimia. Tai ylipäätään ulkopuolelta tuleva motivaatio. Työnantajien kannattaisi kyllä mahdollistaa liikunta, esim. antamalla viikossa vaikka se 3 x 45 min työaikaa liikkumiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus kuinka paljon sairaspoissaolot vähenisi ja kuittaisiko tuo säästö kokonaisuudessaan työajalla liikkumisesta syntyneet kustannukset.

Japanissa on tälläinen ulkopuolelta tuleva motivaatio-mekanismi. Ulkomuistista, työnantajilla on velvollisuus puuttua työntekijöiden ylipainoon tai muuten yritys saa sakkoja. Tietääkseni ainoa kehittynyt maa joka on hieman saanut lihoamista kuriin. Olen kyllä vähän skeptinen että toimiiko tuo pidempään. Mutta se näyttää toimivan jotenkuten, toisin kuin mitään muu tässä ketjussa esiintuotu ajatus.

Ihmisten omalla motivaatiolla voi pyyhkiä takamustaan. Ihmisen oma motivaatio on lihoa. Ei suoraan sillä tarkoituksella, mutta kaikki mukavuus, helppous jne. ovat aika voimakkaita motiiveja ja ne johtavat painon nousuun ympäristössä jossa ruuan saatavuus on kattavaa ja se ruoka itsessään hyvin edullista. Ainoa keino leikata tätä kehitystä on luoda ulkoisia tekijöitä jotka purevat.
 
Luin tuosta ozempic:sta. Ilmeisesti se vaikuttaa hormoneihin niin, että nälkäsignaali tylpistyy. Helpottaa laihduttamista, koska ei ole nälkä. Ozempic ei tietty auta, jos syy syömiseen on joku muu kuin nälkä tai kalorit tulee tyyliin juopottelusta.
 
Luin tuosta ozempic:sta. Ilmeisesti se vaikuttaa hormoneihin niin, että nälkäsignaali tylpistyy. Helpottaa laihduttamista, koska ei ole nälkä. Ozempic ei tietty auta, jos syy syömiseen on joku muu kuin nälkä tai kalorit tulee tyyliin juopottelusta.
Saattaa riippua juoposta. Jossain määrissä sellaisen rauhallisen iltakaljoittelun määrään saattaa typerästi vaikuttaa nälkään juominen ihan suoraan. Vaihtoehtoisesti jos välttyy mässäämästä sipsejä, janottaa vähemmän.
 
Ozempic vaatii tuekseen kovan motivaation ja ammattilaisköörin (ravitsemusterapeutit yms).
Lääkityksen lopettaminen johtaa painon nousuun. Ohessa kuva.
Lääkkeen saatavuus on tällä hetkellä huono.
 

Liitteet

  • IMG_1089.jpeg
    IMG_1089.jpeg
    308,8 KB · Luettu: 23
Ozempic vaatii tuekseen kovan motivaation ja ammattilaisköörin (ravitsemusterapeutit yms).
Lääkityksen lopettaminen johtaa painon nousuun. Ohessa kuva.
Lääkkeen saatavuus on tällä hetkellä huono.
Tutkimuksen mukaan semaglutidiryhmän paino putosi 17,3 % ja plaseboryhmän 2,0 %. Itse tulkitsen tämän niin, että elintapaneuvonnan merkitys on mitätön ja suurin osa painonpudotuksesta liittyy nimenomaan lääkkeeseen.

Kaksi jälkimmäistä statementtia sinänsä ovat totta, mutta lääkehän on ensisijaisesti diabeteksen hoitoon eli jatkuvaan käyttöön.

Toki tutkimus on siinä määrin hyödyllinen osoitus jälleen kerran siitä, että vain pysyvät muutokset tuovat pysyviä vaikutuksia. Eli laihdutuslääkkeenäkään tuota ei kannata lopettaa laihtumisen jälkeen tai sitten pitää olla jokin muu tapa jolla paino pysyy pois. Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta tuskin tulee kyseeseen jatkohoitona, koska muutenhan niillä olisi voinut myös laihtua.
 
Tutkimuksen mukaan semaglutidiryhmän paino putosi 17,3 % ja plaseboryhmän 2,0 %. Itse tulkitsen tämän niin, että elintapaneuvonnan merkitys on mitätön ja suurin osa painonpudotuksesta liittyy nimenomaan lääkkeeseen.

Kaksi jälkimmäistä statementtia sinänsä ovat totta, mutta lääkehän on ensisijaisesti diabeteksen hoitoon eli jatkuvaan käyttöön.

Toki tutkimus on siinä määrin hyödyllinen osoitus jälleen kerran siitä, että vain pysyvät muutokset tuovat pysyviä vaikutuksia. Eli laihdutuslääkkeenäkään tuota ei kannata lopettaa laihtumisen jälkeen tai sitten pitää olla jokin muu tapa jolla paino pysyy pois. Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta tuskin tulee kyseeseen jatkohoitona, koska muutenhan niillä olisi voinut myös laihtua.
Lääkkeen syöminen on vähän sama kuin veden kantaminen kaivoon... Eräänlainen oikotie onneen, mutta vääjäämättömien tosiasioiden äärellä ollaan lopulta kuitenkin, ellei halua lääkettä loppuikäänsä syödä.

Toki pysyvät elintapamuutokset voi olla helpompia toteuttaa siinä vaiheessa kun hormonitoiminnan, syömisen ja painolukeman osalta tilanne on lähtötilannetta stabiilimpi.
 
Mä näkisin, että ozempic auttaa niitä joilla ylensyönti johtuu näläntunteesta. Hormonitoiminnanhan saa sekoitettua lihomalla niin, että on nälkä vaikka olisi juuri syönyt. Tällaisessa tapauksessa ozempic auttaa, kun se vaikuttaa hormoneihin ja näläntunne katoaa.

Toisaalta jos lihominen on johtunut siitä, että tykkää syödä sipsejä illalla salkkareita katsoessa tai syö elämän tylsyyteen, murheisiin jne. niin ozempic ei auta. Näissä tapauksissa ylensyöminen johtuu muusta kuin näläntunteesta. Ammattilainen varmaan tässä kohtaa voisi auttaa löytämään syitä syömiseen jos/kun syöminen on oire jostain muusta juurisyystä.
 
Toki pysyvät elintapamuutokset voi olla helpompia toteuttaa siinä vaiheessa kun hormonitoiminnan, syömisen ja painolukeman osalta tilanne on lähtötilannetta stabiilimpi.
Voisi kuvitella että ainakin on helpompi löytää motivaatio, kun on jo huomannut miten eri tavalla pystyy liikkumaan ja miten erilaiselta olo tuntuu. Toisaalta tosi monet laihtuvat vain lihoakseen uudelleen, eli ei tuokaan isossa mittakaavassa oikein istu kuvioon.

Ilmeisesti jonkinlaista tutkimusnäyttöä on olemassa siitä, että > 5 vuoden jälkeen elimistö "resettaa set pointin", eli voisiko tuollaisesta lääkkeellisestä laihduttamisesta olla hyötyä, jos lääkitys kestäisi riittävän pitkään ja sen voisi sitten vuosien kuluttua purkaa? Yritin nopeasti etsiä näitä tutkimuksia, joita muistan nähneeni mutta hakusanat ei tunnu nyt osuvan.
Toisaalta jos lihominen on johtunut siitä, että tykkää syödä sipsejä illalla salkkareita katsoessa tai syö elämän tylsyyteen, murheisiin jne. niin ozempic ei auta. Näissä tapauksissa ylensyöminen johtuu muusta kuin näläntunteesta. Ammattilainen varmaan tässä kohtaa voisi auttaa löytämään syitä syömiseen jos/kun syöminen on oire jostain muusta juurisyystä.
Perustuuko tuo tietoon vai onko tämä arvaus? Minun ymmärrykseni mukaan lääke vähentää tehokkaasti vapaan syömisen energiansaantia ja mielitekoja RCT-asetelmassa riippumatta mistä ruoasta ylimääräinen energia tulee. Toki jos on joku ihan oikea syömishäiriö käsissä niin sitten ei ole ehkä järkevää aloittaa ruokahaluun vaikuttavia lääkityksiä ainakaan ilman psykiatrin konsultaatiota.
 
Perustuuko tuo tietoon vai onko tämä arvaus? Minun ymmärrykseni mukaan lääke vähentää tehokkaasti vapaan syömisen energiansaantia ja mielitekoja RCT-asetelmassa riippumatta mistä ruoasta ylimääräinen energia tulee.

Google haulla tulee toistuvasti tämä sama alle lainattu väite vastaan semaglutidesta(ozempicin vaikuttava aine). Ozempic kontrolloi näläntunnetta jonka ansiosta on helpompi syödä vähemmän.

Semaglutide is a molecule that works by controlling appetite. This has been shown in numerous studies, including research conducted in 2017 by the University of Leeds which found that, in people with obesity, a once-weekly injection of semaglutide (the same dose as used in this recent study) was able to reduce daily calorie intake by 24% and reduce some meal sizes by more than 30%. Despite consuming less food, people experienced no increase in hunger and reported feeling fuller. This study also showed that semaglutide decreased cravings for (and consumption of) high-fat foods, and made people feel more control over their appetite.

Semaglutide controls appetite by acting on the brain’s GLP1 receptors. GLP1 is a hormone which influences appetite and is released from cells in the gastrointestinal tract where it stimulates the release of insulin and slows emptying of the stomach. Research shows that GLP1 receptors are located widely throughout the brain, including in regions involved in aspects of appetite such as hunger and enjoyment of food.

Tai sitten vähän paremman oloinen lähde jossa löydetään vaikutus näläntunteeseen mutta ei vaikutusta metaboliaan.
Fasting overall appetite suppression scores were improved with semaglutide vs placebo, while nausea ratings were similar. Semaglutide was associated with less hunger and food cravings, better control of eating and a lower preference for high‐fat foods.

Resting metabolic rate, adjusted for lean body mass, did not differ between treatments
 
Tutkimuksen mukaan semaglutidiryhmän paino putosi 17,3 % ja plaseboryhmän 2,0 %. Itse tulkitsen tämän niin, että elintapaneuvonnan merkitys on mitätön ja suurin osa painonpudotuksesta liittyy nimenomaan lääkkeeseen.

Kaksi jälkimmäistä statementtia sinänsä ovat totta, mutta lääkehän on ensisijaisesti diabeteksen hoitoon eli jatkuvaan käyttöön.

Toki tutkimus on siinä määrin hyödyllinen osoitus jälleen kerran siitä, että vain pysyvät muutokset tuovat pysyviä vaikutuksia. Eli laihdutuslääkkeenäkään tuota ei kannata lopettaa laihtumisen jälkeen tai sitten pitää olla jokin muu tapa jolla paino pysyy pois. Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta tuskin tulee kyseeseen jatkohoitona, koska muutenhan niillä olisi voinut myös laihtua.
Juuri näin. Itse tiedän kaksi vanhempaa henkilöä, joilla on ollut käytössä Ozembic kakkostyypin diabetekseen noin kahden vuoden ajan (tai no, toisella kaiketi jonkin verran pidempään, kun hän oli mukana jo testiryhmässä). Molemmat ovat pudottaneet painoaan tuossa ajassa ulkoisen olemuksen perusteella ainakin ~20kg ilman minkäänlaista omaa ajatusta, lisäliikuntaa tai tietoisia ruokavaliomuutoksia. Nyt kun Ozembicia ei käytännössä enää saa, molemmat ovat huolissaan ensinnäkin siitä, että oli pakko palata vanhanaikaisiin ja kömpelömpiin päivittäin käytettäviin vaihtoehtolääkkeisiin (Ozembicia otetaan vain kerran viikossa) ja toisekseen painonnousun hallitsemattomasta noususta, kun kumpikaan ei osaa laskea kaloreita ja ruokavalio on muutenkin kivikauden tasolla.

Ozembicilla ei ole mainittavia tunnettuja haittavaikutuksia, joten sen jatkuva käyttökään ei ole välttämättä suuri paha, mutta toisaalta eipä sitä ole kukaan vielä kovin pitkää aikaa käyttänytkään. On hienoa, että on vihdoin olemassa lääke, jolla voidaan mahdollisesti estää tai ainakin rajata elintapasairauden muodossa laajenevaa "diabetes-epidemiaa", mutta soisin silti mieluummin, että ennen kuin lääkkeen tuotanto on turvattu, sitä myönnettäisiin vain diabetes-potilaille, eikä ennalta ehkäisevästi lihavuuden hoitoon, vaikka nämä toisiinsa liittyvätkin.
 
Google haulla tulee toistuvasti tämä sama alle lainattu väite vastaan semaglutidesta(ozempicin vaikuttava aine). Ozempic kontrolloi näläntunnetta jonka ansiosta on helpompi syödä vähemmän.
Itse löysin tuollaisen, muutaman vuoden uudemman, jossa oli seuraavanlaisia havaintoja tehty:
Semaglutide reduced hunger and prospective food consumption, and increased fullness and satiety when compared with placebo (all P <0.02). The CoEQ indicated better control of eating and fewer/weaker food cravings with semaglutide versus placebo (P <0.05).

Mutta joo, eihän tuo varmasti kaikkia autuaaksi tee. Ilmeisesti sillä kuitenkin on hyödllinen vaikutus napostelun ja / tai ahmimisen kontrollointiin.
 
Itse löysin tuollaisen, muutaman vuoden uudemman, jossa oli seuraavanlaisia havaintoja tehty:


Mutta joo, eihän tuo varmasti kaikkia autuaaksi tee. Ilmeisesti sillä kuitenkin on hyödllinen vaikutus napostelun ja / tai ahmimisen kontrollointiin.

Auttanee niitä joilla homma epäonnistuu näläntunteeseen. Toisaalta, jos menee litra jäätelöä murheeseen/elämän tylsyyteen tai muuten syö ilman että on nälkä niin vaikutus varmaan aika nolla. Tosin nämä tapaukset ei ehkä edes yritä laihduttaa niin siellä olis tehtävää motivaatio ja pääkoppapuolella ennen kuin päästään siihen asti, että on nälkä edes joskus.
 
Ozembicilla ei ole mainittavia tunnettuja haittavaikutuksia, joten sen jatkuva käyttökään ei ole välttämättä suuri paha, mutta toisaalta eipä sitä ole kukaan vielä kovin pitkää aikaa käyttänytkään. On hienoa, että on vihdoin olemassa lääke, jolla voidaan mahdollisesti estää tai ainakin rajata elintapasairauden muodossa laajenevaa "diabetes-epidemiaa", mutta soisin silti mieluummin, että ennen kuin lääkkeen tuotanto on turvattu, sitä myönnettäisiin vain diabetes-potilaille, eikä ennalta ehkäisevästi lihavuuden hoitoon, vaikka nämä toisiinsa liittyvätkin.
Ozembiciin liittyy harvinaisena haittavaikutuksena haimatulehdus, joka on pahimmillaan tappava. Toisaalta laihduttamiseenkin liittyy haimatulehdusriski, kun laihdutuksen myötä tulee enemmän sappikivien muodostumista. Haimatulehdus ei siten ole välttämättä suora lääkehaitta.

Ozembic yhdistettynä tyroksiinin yliannosteluun voisi olla tehokas kombinaatio laihtumisen kannalta. Tosin vahvassa kilpirauhasen liikatoiminnassa eläminen olisi paitsi vaarallista, myös perin epämukavaa.
 
Ozembic yhdistettynä tyroksiinin yliannosteluun voisi olla tehokas kombinaatio laihtumisen kannalta. Tosin vahvassa kilpirauhasen liikatoiminnassa eläminen olisi paitsi vaarallista, myös perin epämukavaa.
Onhan näitä tehokkaita valmisteita olemassa sitten, jos on valmis ottamaan riskiä. Tehokkain ja riskialttein lienee tuo DNP, sitten on jotain tutkimuskemikaaleja (esim. SR9009, GW501516), joiden haittoja ja vaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu ja sitten tietysti erilaiset stimulantit vähentää ruokahalua ja ehkä jossain määrin lisäävät kulutustakin. Kilpparin piiskaamisen mainitsitkin. Beeta-2-agonisteja on käytetty myös rasvakudoksen vähentämiseen energiankulutusta ja lipolyysiä kohentavan vaikutuksen vuoksi. Em. lääkkeet taitavat olla tehokkaammasta päästä, mutta jokaisella on ikäviä tai tuntemattomia sivuvaikutuksia.

Varmaan jotain muitakin vielä löytyy, mutta ymmärtääkseni riskitön ja tehokas eivät oikein osu samaan lääkkeeseen. Ozempic lienee parhaasta päästä riski/hyöty -suhteeltaan.
 
Ozembiciin liittyy harvinaisena haittavaikutuksena haimatulehdus, joka on pahimmillaan tappava.
Kyllä. On vaan tosiaan sen verran harvinainen, ettei edes Duodecim listaa sitä haittavaikutukseksi.


Haittavaikutukset

Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat verensokerin liiallinen lasku yhteiskäytössä muiden diabeteslääkkeiden kanssa, pahoinvointi ja ripuli. Joskus saattaa esiintyä myös muita mahavaivoja, ruokahalun heikentymistä, painon laskua, huimausta, sappikivitautia tai uupumusta.
 
Kyllä. On vaan tosiaan sen verran harvinainen, ettei edes Duodecim listaa sitä haittavaikutukseksi.

On harvinainen. Pharmaca Fennicassa tämä haittavaikutus mainitaan kuitenkin ja varoitetaan näin:

Akuutti haimatulehdus

GLP-1-reseptoriagonistien käytön yhteydessä on todettu akuutteja haimatulehduksia. Potilaille tulee kertoa akuutille haimatulehdukselle tyypillisistä oireista. Jos haimatulehdusta epäillään, semaglutidilääkitys tulee keskeyttää. Jos akuutti haimatulehdus varmistuu, semaglutidilääkitystä ei pidä aloittaa uudelleen. Varovaisuutta on noudatettava sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on joskus ollut haimatulehdus.

 
Ozempic on uudehko lääke, joten jotain harvinaisempia haittoja voi ilmetä vielä.
Käyttö on kielletty MEN-oireyhtymää sairastavilla, koska heillä Ozempic lisää syövän riskiä.
 
Lääkkeen syöminen on vähän sama kuin veden kantaminen kaivoon... Eräänlainen oikotie onneen, mutta vääjäämättömien tosiasioiden äärellä ollaan lopulta kuitenkin, ellei halua lääkettä loppuikäänsä syödä.
Ja mitä väärää tällaisessa oikotiessä on? No ei yhtään mitään. Ei laihduttamisen tarvitse olla vaikea projekti, jossa suurin osa epäonnistuu.

Se mikä ainakin minua näissä keskusteluissa harmittaa on se syyllistämisen lisäksi tällainen "väärin laihdutettu" -ajattelu. Mielestäni lihavuusleikkaus ja ozempic ovat ihan yhtä valideja laihdutuskeinoia kuin ne perinteiset näkkäri ja juurekset ruokavaliot, tai vaikka mikä muu tahansa ruokavaliomuutos millä saadaan tuloksia. Eri asia sitten selvät huuhaadieetit, jotka on tehtykin vain idiootteja varten.

Mikä tämä vääjäämätön tosiasia on? Siis tutkimustiedon perusteella?

Tutkimuksen mukaan semaglutidiryhmän paino putosi 17,3 % ja plaseboryhmän 2,0 %. Itse tulkitsen tämän niin, että elintapaneuvonnan merkitys on mitätön ja suurin osa painonpudotuksesta liittyy nimenomaan lääkkeeseen.
Näin ajattelen itsekin. Tietoa on saatavilla hirvittävä määrä. Jokainen kyllä tietää että syömisen vähentämisellä laihtuu. Mutta ei kukaan sillä tiedolla laihdu. Jokainen kyllä myös tietää ne lihavuuden ja liikkumattomuuden seuraamukset. Ei niilläkään uhkailemalla kukaan laihdu. Jos laihtuisi niin olisimme kaikki normaalipainoisia, ei lääkärissä tai sairaanhoitajalla ole mahdollista käydä ilman että ylipaino ei tulisi riskeineen esille.
 
Viimeksi muokattu:
Ja mitä väärää tällaisessa oikotiessä on? No ei yhtään mitään. Ei laihduttamisen tarvitse olla vaikea projekti, jossa suurin osa epäonnistuu.

Se mikä ainakin minua näissä keskusteluissa harmittaa on se syyllistämisen lisäksi tällainen "väärin laihdutettu" -ajattelu. Mielestäni lihavuusleikkaus ja ozempic ovat ihan yhtä valideja laihdutuskeinoia kuin ne perinteiset näkkäri ja juurekset ruokavaliot, tai vaikka mikä muu tahansa ruokavaliomuutos millä saadaan tuloksia. Eri asia sitten selvät huuhaadieetit, jotka on tehtykin vain idiootteja varten.
Ei ole mitään väärää, mutta lääke ei siis ole lopullinen ratkaisu, vaan vaaditaan myös omaakin panostusta lopulta kuitenkin, ellei halua syödä lääkettä koko ikäänsä.

Helppohan se on mun sanoa, mutta ihan saman asian ajaa kun paastoilee siihen asti kunnes on paino halutuissa lukemissa, ja aikaa menee vielä vähemmän kuin lääkettä popsimalla... Ja valmiudet jatkon suhteen saattaa olla paremmat kun on jo todistetusti omannut selkärankaa.
 
Ei ole mitään väärää, mutta lääke ei siis ole lopullinen ratkaisu, vaan vaaditaan myös omaakin panostusta lopulta kuitenkin, ellei halua syödä lääkettä koko ikäänsä.

Helppohan se on mun sanoa, mutta ihan saman asian ajaa kun paastoilee siihen asti kunnes on paino halutuissa lukemissa, ja aikaa menee vielä vähemmän kuin lääkettä popsimalla... Ja valmiudet jatkon suhteen saattaa olla paremmat kun on jo todistetusti omannut selkärankaa.
Helppoa on. Tekee vaan, kasvattaa itselleen selkärangan ja ei sen kummempaa... tekee vaan nuo helpot asiat, joissa suurin osa laihduttajista epäonnistuu.

Miksi lääkkeen syöminen on huono asia?
 
yhtä valideja laihdutuskeinoia kuin ne perinteiset näkkäri ja juurekset ruokavaliot
...
Eri asia sitten selvät huuhaadieetit, jotka on tehtykin vain idiootteja varten.
Eikö nuo nyt kuulosta enimmäkseen synonyymeilta? Ei toki tainnut olla viestin pääpointti, mutta kuulostaa kyllä idioottien huuhaadieetiltä :D
Miksi lääkkeen syöminen on huono asia?
Samaa mieltä. Toki riippuu tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti lääkkeet on tehty parantamaan tai ainakin kontrolloimaan ihmisissä olevia vaivoja, jolloin niiden käyttö vaivojen parantamiseksi tai kontrolloimiseksi on ihan järkevän kuuloinen idea.

Lihavuuden hoidossa voi mielestäni jonkun riskinkin ottaa lääkehaitan suhteen, koska jossain >40% rasvoissa oleminen tappaa tai sairastuttaa paljon todennäköisemmin kuin se Ozempic. Lääkityksen huonoutta taidettiin perustella sillä, että muutos ei ole pysyvä. Muutos on kuitenkin pysyvä, kun ei lopeta lääkitystä.

Karrikoiden tässä voi valita kahdesta vaihtoehdosta:
a) Elä pitkä ja terve elämä normaalipainoisena, käytä lääkitystä lihavuuden hoitamiseen ja estämiseen
b) Kuole ennenaikaisesti, mutta tuskallisen hitaasti, koska morbidi obesiteetti. Kuollessasi hitaasti ehdit hankkia kymmeniä pysyviä lääkityksiä
 
Helppoa on. Tekee vaan, kasvattaa itselleen selkärangan ja ei sen kummempaa... tekee vaan nuo helpot asiat, joissa suurin osa laihduttajista epäonnistuu.

Miksi lääkkeen syöminen on huono asia?
Ei ole huono asia, mutta järkeilin vaan tätä sitä kautta, että kun omaa sitoutuneisuutta lopulta kuitenkin vaaditaan lääkekuurin loputtua, niin eikö sitten yhtä hyvin voi aloittaa sen sitoutuneisuuden heti ja unohtaa koko lääkkeen...
 
Eikö nuo nyt kuulosta enimmäkseen synonyymeilta? Ei toki tainnut olla viestin pääpointti, mutta kuulostaa kyllä idioottien huuhaadieetiltä :D
No joo. Olin vain olevinani hauska kirjoittamalla näkkäri ja juuresdieetti. Tarkoitin kyllä sillä sellaista normaali perusruoka-diettiä, missä syödään monipuolisesti ja kohtuullisesti. Ei siis pelkästään näkkäriä ja juureksia :).

Samaa mieltä. Toki riippuu tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti lääkkeet on tehty parantamaan tai ainakin kontrolloimaan ihmisissä olevia vaivoja, jolloin niiden käyttö vaivojen parantamiseksi tai kontrolloimiseksi on ihan järkevän kuuloinen idea.

Lihavuuden hoidossa voi mielestäni jonkun riskinkin ottaa lääkehaitan suhteen, koska jossain >40% rasvoissa oleminen tappaa tai sairastuttaa paljon todennäköisemmin kuin se Ozempic. Lääkityksen huonoutta taidettiin perustella sillä, että muutos ei ole pysyvä. Muutos on kuitenkin pysyvä, kun ei lopeta lääkitystä.

Karrikoiden tässä voi valita kahdesta vaihtoehdosta:
a) Elä pitkä ja terve elämä normaalipainoisena, käytä lääkitystä lihavuuden hoitamiseen ja estämiseen
b) Kuole ennenaikaisesti, mutta tuskallisen hitaasti, koska morbidi obesiteetti. Kuollessasi hitaasti ehdit hankkia kymmeniä pysyviä lääkityksiä
Yksi iso ongelma juurikin liikkumattomuudessa ja ylipainon lisäsairauksissa on se että ne ei tunnu. Korkeaa verenpainetta ei tunne, kolesterolia ei tunne, verisuonten kalkkeutumista ei tunne, sydämen heikkoutta ei tunne. Tai tunteehan sen sitten kun tarpeeksi menee pahaksi. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire on yleensä äkkikuolema. Eli kaikki on hyvin ja sitten yhtäkkiä urut soi.

Veikkaan että moni lihava juurikin elää normaalia elämää ja luulee kaiken olevan hyvin. Ollaan "perusterveitä". Sitten ei enää ollakaan. Yksi tuon ozembicin positiivisia vaikutuksia ajattelisin olevan juurikin se, että sen avulla se lihava saa perspektiiviä siihen mikä on normaalia. Kun painoa on 20 kiloa vähemmän, niin varmasti jaksaa paremmin. Uusi normaali voi auttaa jo ihan siihenkin että alkaa välittämään omasta kehostaan, vihaamisen sijasta. Ja varsinkin se alentunut paino varmasti jo antaa lisää motivaatiota ja siinä sivussa ne kolesterolit ja verenpaineetkin paranevat.

Yksi lihavuuden vaikutuksista mikä yleensä sivuutetaan, on juurikin tuo loppuelämän olotila. Lihavuus ei suoraan tarkoita jokaisen kohdalla, että kuollaan nuorempina. Sehän tarkoittaa myös sitä että elämän lopussa ollaan paljon huonompikuntoisia. Tarvitaan enemmän apua aikaisemmin esimerkiksi vessassa käyntiin ja lopulta isompi osa elämästä menee muiden armoilla sängyssä maaten, täysin oman itsenäisyyden ja yksityisyyden menettäneenä. Lihaskunto ja sen puute vaikuttaa paljon so siihen pääseekö edes sängystä ylös omin voimin. Kansantalouden kannalta tässä on hirveä pommi tulossa kun eletään pidempään mutta sairaampina ja huonokuntoisempina.

Noihin kirjoittamiisi vaihtoehtoihin kuitekin tekisin sellaisen muutoksen, että ozembic ei takaa että pääsee normaalipainoon. Sehän vain auttaa pudottamaan painoa jonkin verran. Eli se vähentää lihavuuden terveysriskejä ja auttaa pudottamaan painoa mutta ei ehkäise niitä kokonaan. Yksi laihdutuksen suurimmista virhekuvista taitaa olla mielestäni se, että laihdutus mielletään niin että päästään normaalipainoon. Monelle se onnistunut laihdutus taitaa olla kuitenkin enemmän painon pudotusta lähemmäs normaalipainoa, kuin normaalipainoon pääsemistä.
 
Ei ole huono asia, mutta järkeilin vaan tätä sitä kautta, että kun omaa sitoutuneisuutta lopulta kuitenkin vaaditaan lääkekuurin loputtua, niin eikö sitten yhtä hyvin voi aloittaa sen sitoutuneisuuden heti ja unohtaa koko lääkkeen...
Tällainen ajattelu että lihava on vain laiska typerys joka voisi ottaa itseään niskasta kiinni, on varmasti yksi isoimmista syistä miksi lihavuusongelma on räjähtänyt käsiin.
 
Nokun se lääkkeen syöminenkin on pienempi terveyshaitta kuin läskiys. Surullinen tilannehan se olisi, mutta lääke voisi hyvin olla pienempi paha.
Mutta siis onko tarkoitus, että lääkettä syödään loputtomiin ja määrääkö lääkärit sitä sillä ajatuksella?

Ainakin Elon Musk oli siis kaikesta päätellen lopettanut lääkityksen...
 
Juttu Aamulehdessä lääkärikäynneistä, siinä ohessa tietopaketti rasvamaksasta. Rasvamaksa on lähes aina alkuun oireeton, mutta voi johtaa maksakirroosiin. Jos BMI > 30, niin rasvamaksan riski on yli 50 %.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 292
Viestejä
4 503 042
Jäsenet
74 378
Uusin jäsen
Shadowman

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom