Inhimillinen laiskuus, mukavuudenhalu ja taipumus mässäillä on ehkä yksi perimmäisistä syistä. Juurisyyksi sitä ei ole hedelmällistä nimetä, koska se on sisäänrakennettu osa ihmisyyttä. Varsinaiset ratkaisuehdotukset löytyvät muuta kautta asioista, joita voi muuttaa. Helppoahan se ei ole, kuten ulkona käymällä näkee.
Niillä on ruokavalio tyystin erilainen kuin meillä.
Kyllä se kulttuuri vaan on niin eri planeetalta kuin voi olla samalla planeetalla pysyen. Vaikutelma samanlaisuudesta tulee siitä, että nykyiset japanilaiset käyttävät länsimaalaistyylisiä vaatteita, harrastavat länkkäriasioita ja fanittavat myös länsikamaa.
Ei suomen ja japanin syntyvyys eroa toisista juurikaan jos ottaa pois maahanmuuttajien syntyvyyden Suomessa. Hain myös sitä takaa että geenit vaikuttavat myös paljon siihen miten kroppa reagoi ympäristömyrkkyihin jotka hyvin todennäköisesti vaikuttavat myös lihavuuteen.
Onko antaa mitään dataa tälle tueksi? Tutkimuksissa yhä enemmän näkyy biologia ja elimistön taistelu saavutettuista eduista, kuin suoraan "mukavuudenhalu", joka on jo todella epämääräinen käsite ja vaikea mitattava.
Japanissa on sumoja. Sumot on erittäin läskejä. Japanilainen lihoo kyllä, jos sitä kaloria vaan tulee kurkusta alas. Todennäköisesti kylläkin heillä voi olla jonkinlaisia eroja metaboliassa, verrattuna vaikka suomalaisiin, koska rodullisesti hieman erilaisia ja koko elämä ollut eri ruokavaliota. Mutta toisaalta jos katsotaan yksilötasolla vaikka Pekkaa ja Jormaa niin varmaan heilläkin on jonkinlaisia eroja metaboliassa. Mutta me kaikki elämme siinä omassa kehossa jonka me tunnemme. Pekka syö kaksi perunaa ja Jorma kolme, molemmat ovat samanpainoisia. Kyse onkin siitä, että meidän jokaisen tulisi syödä oman kehomme tarpeen mukaan ja olla tyytyväisiä siihen. Vertailu on turhaa.
Miten selitetään, kun mun sisko on ylipainoinen ja wanhemmat on ylipainoisia mutta mä en ole ylipainoinen? Sisko ja wanhemmat eivät aina ole olleet niin pulleita. Yllättäen lihominen tapahtui siinä kohtaa, kun käytettävä rahamäärä kasvoi. Isä lihos oikein urakalla, kun eläke alkoi ja jäi töistä tullut pakollinen liikkuminen pois + jumi ruudunäären viinin ja naksujen kera. Tuntuu, että elintavoista johtuu monella lihavuus. Sairaat tietenkin erikseen eli ei voi yleistää ihan kaikkiin lihaviin yksinkertaista syödään liikaa ja liikutaan liian vähän reseptiä.
Myönnetään että tuo tuli mainittua tarpeettomasti eikä sinänsä ole oleellinen ero Suomeen verratessa, vaikka siihen liittyvissä seikoissa onkin outoutta.
Ihan loogista että tällainenkin mekanismi voisi olla. Jos nyt kuitenkin ympäristöstä mukaan tarttuvia epätoivottavia kemikaaleja käytetään selityshypoteesina, luulisi silti geenejä ja herkkyyttä enemmän merkitystä olevan erilaisella altistuksella eri paikoissa.
Tosiaan, nykyihminen joka ajaa autolla töihin ja istuu siellä toimistossa kuluttamatta juuri yhtään päivän aikana ja sitten ajaa takaisin kotiin ja liikkuu viikossa 10 minuuttia ulkoilmassa ei vaan voi syödä mitään 4-5 kunnon ateriaa. Ei millään.
Riippuu toki mitä tarkoitetaan kunnon kotiruualla. Perunamuusia ja lihapullia vai makaronilaatikkoa? Molemmat hemmetin hyviä, mutta niihin ei himo tule kuten johonkin pizzaan, kebappiin, burgereihin yms super rasvaiseen roskaruokaan. Mun mielestä hemmetin hyviä.
www.ncbi.nlm.nih.gov
www.ncbi.nlm.nih.gov
oletko koskaan pitänyt kaloripäiväkirjaa? Mikä on mielestäsi paljon ruokaa, syötynä vaikka kerrallaan ja montako sellaista annosta syöt päivässä?
Jos paino on pysynyt samana roskaruuan vähentämisen ja terveellisemmän ruuan lisäämisen jälkeen, kertoo se, että kaloreita saat nyt saman kuin ennenkin. Eli vaikka söit roskaruokaa niin et kuitenkaan sitä paljon syönyt, vaikka ehkä siltä nyt jälkikäteen tuntuisikin.
Ja jos kärsii kiusauksista niin se kiusaus kyllä menee pois, kun aikansa kärvistelee.Voi hyvin olla, mullakin on sama ettei mässy oikein ole koskaan maistunut. Ja kaikki lähisukulaiset on normaalipainoisia, joten kai geenejä voi kiittää tästä ainakin jonkin verran. Kiusaukseen joutumisen kun välttää helpoiten sillä, ettei tunne sitä kiusausta ollenkaan.
Ei todellakaan mene.
Minulle tulee kyllä vesi kielelle, kun ajattelen jauhelihakastiketta ja perunamuusia, paistetusta lohesta puhumattakaan. Juomaksi kylmää maitoa. Mutta makuasioita tietenkin. Nami nami! Herkutellaan.Mulle taas useimmat noista ruuista tuntuu lähinnä bulkkimätöltä, joita kyllä syö nälkään, mutta joita kohtaan ei ole mitään himoja.
Sinänsähän noissa ruuissa ei taida olla mitään vikaa, kunhan niitä ei kisko aivan hillittömiä määriä.
Vielä kun kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä niin olisihan se kaikille muillekin todella helppoa...Pointti onkin että kuinka helppoa niiden valintojen tekeminen on. Jos se ei vaadi suurta luonteenlujuutta, useimmat kuitenkin valitsevat terveellisen vaihtoehdon.
Nimimerkillä luonteenlujuudeltaan löysä paska, joka kuitenkin onnistuu pysymään normaalipainoisena.
Ei, kyllä se itsestä kiinni on, ellei pakoteta syömään liikaa.
Tavallaan se on helppoa, tavallaan ei. Kukaan tuskin haluaa olla lihava, mutta silti monet on ja jos painonhallintaa tukevien päätösten tekeminen olisi kaikille helppoa ja vaivatonta, ei juuri kukaan olisi lihava.
Mutta kuten aiemmin mainittu, ne himot menee pois, kun aikansa kärvistelee. Jos lopettaa karkit niin pari kuukautta ja ei tee enää mieli. Mahalaukkukin pienenee, kun jättää ylensyönnin.
Mä en näe tilannetta noin synkkänä. Jokainen tekee monta kertaa päivässä valintoja mitä syö ja miten liikkuu. Pitäisi löytää keinoja auttaa ihmisiä tekemään parempia ratkaisuja. En jaksa uskoa, että ihminen on robotti, joka vain reagoi ympäristöön ja mitään ei ole tehtävissä. Uhriutumalla ei pääse mihinkään, kun se todennäköisesti sitten säteilee kaikkeen muuhunkin elämässä.Samalla tavalla se prosessoitu ruoka (sokeri, suola, rasva) stimuloi ja palkitsee aivojen mielihyväjärjestelmää kuin alkoholi ja huumeet. Samankaltainen mekanismi taustalla, kierre on valmis. Ja tähän tarkoitukseen se roskaruoka on suunniteltu, pitkän linjan insinöörityötä. Maksimaalinen koukutus, mahdollisimman suuri tuotto.
Ihmistä, jolla on paha riippuvuus voisi auttaa opettamalla hänelle, mitä on oikea ruoka ja miten sitä valmistetaan itse. Alusta loppuun kunnon raaka-aineista.
En kyllä rehellisesti näe mitään keinoa, miten tuota nousevaa painoindeksikäyrää saisi tulevaisuudessa taltutettua, kun tälle tielle on lähdetty. Prosessoitu pikaruoka yhdistettynä liikunnan vähyyteen ja siihen, että kaikki on nykypäivänä tehty mahdollisimman helpoksi eikä minkään eteen tarvitse juurikaan ponnistella, on aika mahdoton yhdistelmä ratkaistavaksi, kun ihmisluonne on laiskuuteen taipuvainen ja yrittää päästä mahdollisimman helpolla.
Jenkeissäkään ei ennen vanhaan ollut ylipainoisia, kunnes prosessoitu pikaruokakulttuuri 70-80 -luvulla alkoi sitten kunnolla boomaamaan, sen lisäksi tuli high fructose corn syrup jne. Nyt tuo kulttuuri on levinnyt globaalisti ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Luulenpa, että tässä ollaan perimmäisen syyn äärillä. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ja tämä saadaan korostettua vallitsevaksi piirteeksi paapomalla. Helppo elämä johtaa siihen, että keskimääräiset arjen vaikeudet ovat aika pieniä. Toki niistä silti kärsitään koska ihminen sopeutuu niin vaikeaan kuin helppoonkin. Lopulta käydään terapiassa avautumassa siitä, miten uusi Netflixin sarja oli väärin roolitettu. Syödään päälääkkeitä, koska elämä on niin raskasta ja stressaavaa, eilenkin wolttikuski ei soittanut ovikelloa joten ruoka ehti olla rapussa varmaan 5 minuuttia turhaan.
No kaikki on itsestä kiinni jos aineenvaihdunta on sellainen että läskiä kertyy= se läski ei kerry ellei ole ylimääräisiä kaloreita/oma aineenvaihdunta.
Tä? Miksi ei ole terveellisiä? Ihan perusruokia, mitkä kuuluvat osaksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. En nyt ymmärrä, että mikö sinun mielestäsi on terveellistä? Kananrinta ilman kastiketta ja pitkäjyväinen riisi?
Ja jos kukaan ei tekisi syntiä, olisimme taivaassa. Simppeliä.
Sama homma tapahtuu irtokarkkien kanssa. Todella helposti tulee pussiin kerättyä se vajaa puoli kiloa. Joku 150 grammaa tuntuu että se on todella vähän. Sattuneesta syystä en koko hyllylle mene vaikka mikä olisi.
Kuten aikasemmin sanottu niin ei mene ohi.
Niinpä yksilön valinta on vain joillekin joissain asioissa paljon helpompaa kuin toisille. Itselleni olisi esimerkiksi vaikeampaa jatkaa nikotiinin käyttöä kuin sen lopettaminen.
