Lihavuusepidemia


Yli puolet ikäluokasta lihavia on miehet yli 30 ja naiset yli 40 vuotiaat. Miesten lihavuus on muutenkin yleisempää kaikissa paitsi yli 70 vuotiaissa. Selvästi lihavissa on jo enemmän vaihtelua sukupuolittain.
Vale. Kuvaajasta on selvästi luettavissa, että ikäluokassa 18-29v. naisilla läskiys (BMI30+) on yleisempää kuin miehillä.

Lisäksi jos jokin älyllinen rehellisyys halutaan säilyttää, niin miesten painoindeksiä ei voi suoraan verrata naisiin, koska lihasmassa. Ei ole mitään rakettitiedettä, mutta silti tietyt piirit tai melkein kaikki piirit tällaista suoraa vertailua ihan innoissaan harrastaa, koska se saa naiset näyttämään suhteessa "paremmilta". Mutta edes tällaisen "tasoituksen" antaminen ei siis auta naisia ikäluokassa 18-29v, on ne niin v*tun läskejä, kuten voi toki jokainen katukuvastakin havainnoida!
 
Tuskinpa tuo geeneistä johtuu. Yksinkertaisesti on vaan liikaa liian hyvää ruokaa tarjolla.

Itse olen ajatellut asian niin , että kyllä jonkinlainen merkitys ihmisen geeneilläkin voi olla lihomistaipumukseen.

Joillakin saattaa olla vaan niin hyvä elimistön ravinnon hyödyntämiskyky, että kaikki ravinto käytetään mitä suuhun laitetaan, ja joidenkin elimistö päästää suuren osan ravinnosta hukkaan.
Näillä henkilöillä jotka eivät liho, vaikka mitä söisivät, ja kuinka paljon, saattaa olla erilaiset geenit energian hyödyntämisen suhteen.

Lihomistahan ei tapahdu, jos ihminen syö vaan sen verran kuin kuluttaa, olipa geenit mitkä hyvänsä.
Ei läskit tyhjästä ilmesty!
 
E: Ja siis samaa mieltä siitä, että juurisyy tähän ongelmaan on juurikin ihmisten mukavuudenhalu/laiskuus. Eihän noita ruokia muuten olisi niin valtavia valikoimia, ellei markkina olisi näin iso.
Inhimillinen laiskuus, mukavuudenhalu ja taipumus mässäillä on ehkä yksi perimmäisistä syistä. Juurisyyksi sitä ei ole hedelmällistä nimetä, koska se on sisäänrakennettu osa ihmisyyttä. Varsinaiset ratkaisuehdotukset löytyvät muuta kautta asioista, joita voi muuttaa. Helppoahan se ei ole, kuten ulkona käymällä näkee.
 
Japanissa lihavia on vain 4 prosenttia eikä kulttuuri nyt ihan eri planeetalta ole. Kyllä geneettisen komponentin on oltava suuri koska lähtökohtaisesti lähes kukaan ei halua olla lihava.
 
Japanissa lihavia on vain 4 prosenttia eikä kulttuuri nyt ihan eri planeetalta ole. Kyllä geneettisen komponentin on oltava suuri koska lähtökohtaisesti lähes kukaan ei halua olla lihava.
Niillä on ruokavalio tyystin erilainen kuin meillä.

Kyse ei ole siis (pelkästään) siitä, että ne syö vähemmän, vaan koko ruokavalio on ihan toisenlainen.

Sanoisin siis, että kulttuuri vaikuttaa.

Ja japanilainen elämäntyyli on sen verran hektistä, että askelia varmaan kertyy aika runsaasti joka päivä.
 
Japanissa lihavia on vain 4 prosenttia eikä kulttuuri nyt ihan eri planeetalta ole. Kyllä geneettisen komponentin on oltava suuri koska lähtökohtaisesti lähes kukaan ei halua olla lihava.
Kyllä se kulttuuri vaan on niin eri planeetalta kuin voi olla samalla planeetalla pysyen. Vaikutelma samanlaisuudesta tulee siitä, että nykyiset japanilaiset käyttävät länsimaalaistyylisiä vaatteita, harrastavat länkkäriasioita ja fanittavat myös länsikamaa.

Japanissa ollaan töissä kuin saksalais-puolalaisella kesäleirillä, ihmiset eivät lisäänny kuin nimeksi, komeroituminen on normaalia, junissa liikkuu usein puristelevia pervoja, yrityksen kunnian loukkaaminen on kiellettyä ja televisiossa tytöt kikattelevat typerille jutuille bikineissä. Japanilainen on ihan eri otus ajatuksiltaan kuin joku lätkäjonne Jämsästä. Tähän kun vielä päälle ruokaperinne kotoa asti ja sapuskatarjonta katukuvassa on ihan eri, niin voi ne geenit jättää aika kauas listan kärjestä.

Tai toisesta suunnasta lähestyen; ovatko suomalaiset lihoneet ihan perkeleesti 30 vuodessa geeniperimän muuttumisen takia? Ei, eivät ole. Jos olisivat, muutos selittyisi mamuilla jotka olisivatkin sitten aika kookkaita aiheuttaakseen havaitunlaisen keskiarvomuutoksen.
 
Kyllä se kulttuuri vaan on niin eri planeetalta kuin voi olla samalla planeetalla pysyen. Vaikutelma samanlaisuudesta tulee siitä, että nykyiset japanilaiset käyttävät länsimaalaistyylisiä vaatteita, harrastavat länkkäriasioita ja fanittavat myös länsikamaa.

Japanissa ollaan töissä kuin saksalais-puolalaisella kesäleirillä, ihmiset eivät lisäänny kuin nimeksi, komeroituminen on normaalia, junissa liikkuu usein puristelevia pervoja, yrityksen kunnian loukkaaminen on kiellettyä ja televisiossa tytöt kikattelevat typerille jutuille bikineissä. Japanilainen on ihan eri otus ajatuksiltaan kuin joku lätkäjonne Jämsästä. Tähän kun vielä päälle ruokaperinne kotoa asti ja sapuskatarjonta katukuvassa on ihan eri, niin voi ne geenit jättää aika kauas listan kärjestä.

Tai toisesta suunnasta lähestyen; ovatko suomalaiset lihoneet ihan perkeleesti 30 vuodessa geeniperimän muuttumisen takia? Ei, eivät ole. Jos olisivat, muutos selittyisi mamuilla jotka olisivatkin sitten aika kookkaita aiheuttaakseen havaitunlaisen keskiarvomuutoksen.
Ei suomen ja japanin syntyvyys eroa toisista juurikaan jos ottaa pois maahanmuuttajien syntyvyyden Suomessa. Hain myös sitä takaa että geenit vaikuttavat myös paljon siihen miten kroppa reagoi ympäristömyrkkyihin jotka hyvin todennäköisesti vaikuttavat myös lihavuuteen.
 
Suurin syy lihoamiselle on mukavuuden halu ja ehkä vähän laiskuuskin. Jokainen kyllä tietää mitä pitäisi tehdä että laihtuu.
Onko antaa mitään dataa tälle tueksi? Tutkimuksissa yhä enemmän näkyy biologia ja elimistön taistelu saavutettuista eduista, kuin suoraan "mukavuudenhalu", joka on jo todella epämääräinen käsite ja vaikea mitattava.

edit. korjattu virheellinen lainaus
 
Viimeksi muokattu:
Ei suomen ja japanin syntyvyys eroa toisista juurikaan jos ottaa pois maahanmuuttajien syntyvyyden Suomessa. Hain myös sitä takaa että geenit vaikuttavat myös paljon siihen miten kroppa reagoi ympäristömyrkkyihin jotka hyvin todennäköisesti vaikuttavat myös lihavuuteen.
Japanissa on sumoja. Sumot on erittäin läskejä. Japanilainen lihoo kyllä, jos sitä kaloria vaan tulee kurkusta alas. Todennäköisesti kylläkin heillä voi olla jonkinlaisia eroja metaboliassa, verrattuna vaikka suomalaisiin, koska rodullisesti hieman erilaisia ja koko elämä ollut eri ruokavaliota. Mutta toisaalta jos katsotaan yksilötasolla vaikka Pekkaa ja Jormaa niin varmaan heilläkin on jonkinlaisia eroja metaboliassa. Mutta me kaikki elämme siinä omassa kehossa jonka me tunnemme. Pekka syö kaksi perunaa ja Jorma kolme, molemmat ovat samanpainoisia. Kyse onkin siitä, että meidän jokaisen tulisi syödä oman kehomme tarpeen mukaan ja olla tyytyväisiä siihen. Vertailu on turhaa.
 
Japanissa lihavia on vain 4 prosenttia eikä kulttuuri nyt ihan eri planeetalta ole. Kyllä geneettisen komponentin on oltava suuri koska lähtökohtaisesti lähes kukaan ei halua olla lihava.
Miten selitetään, kun mun sisko on ylipainoinen ja wanhemmat on ylipainoisia mutta mä en ole ylipainoinen? Sisko ja wanhemmat eivät aina ole olleet niin pulleita. Yllättäen lihominen tapahtui siinä kohtaa, kun käytettävä rahamäärä kasvoi. Isä lihos oikein urakalla, kun eläke alkoi ja jäi töistä tullut pakollinen liikkuminen pois + jumi ruudunäären viinin ja naksujen kera. Tuntuu, että elintavoista johtuu monella lihavuus. Sairaat tietenkin erikseen eli ei voi yleistää ihan kaikkiin lihaviin yksinkertaista syödään liikaa ja liikutaan liian vähän reseptiä.

Se, että syökö yli kulutuksen on ihan oma valinta samoin kuin meneekö sipsejä ja viiniä netflixiä/salkkareita katsoessa. imho. geenit, sairaus tai bmi ei ole oikeassa kun ollaan kaikki niin lihaksikkaita argumentit eivät selitä lihomisepidemiaa. Suomi seuraa jenkkilän jalanjäljissä lihomisen kanssa. Elintasosairaus, on vara syödä enemmän ja liikkua vähemmän. Ei osata tai haluta sopeuttaa kurkusta alasmeneviä asioita sen mukana mikä on oma kulutus.
 
Viimeksi muokattu:
Onko antaa mitään dataa tälle tueksi? Tutkimuksissa yhä enemmän näkyy biologia ja elimistön taistelu saavutettuista eduista, kuin suoraan "mukavuudenhalu", joka on jo todella epämääräinen käsite ja vaikea mitattava.

edit. korjattu virheellinen lainaus

Valitettavan usein mukavuus voittaa sen että syöt vaikka sen pikku naposteltavan/pikkupurtavan sen sijaan että jättäisit sen syömättä kun totuus kuitenkin on että ihminen tuskin lihoaa jos ei lapa suustaan tavaraa sisään . Hissin sijaan käyttäisit portaita tai kävelisit siihen "lähimarkettiin" 100-200m sen sijaan että menisit sinne autolla.

Mukavampaa se on napostella ja syödä kaikkea hyvää.
 
Ei suomen ja japanin syntyvyys eroa toisista juurikaan jos ottaa pois maahanmuuttajien syntyvyyden Suomessa.
Myönnetään että tuo tuli mainittua tarpeettomasti eikä sinänsä ole oleellinen ero Suomeen verratessa, vaikka siihen liittyvissä seikoissa onkin outoutta.
Hain myös sitä takaa että geenit vaikuttavat myös paljon siihen miten kroppa reagoi ympäristömyrkkyihin jotka hyvin todennäköisesti vaikuttavat myös lihavuuteen.
Ihan loogista että tällainenkin mekanismi voisi olla. Jos nyt kuitenkin ympäristöstä mukaan tarttuvia epätoivottavia kemikaaleja käytetään selityshypoteesina, luulisi silti geenejä ja herkkyyttä enemmän merkitystä olevan erilaisella altistuksella eri paikoissa.

Lisäksi koko aihe ei voi olla ihan listan kärjessä, kun tiedetään että ensisijainen ero on mätössä. Se, että maassa on McDonaldseja ei vielä tarkoita että niissä mätetään pakonomaisesti.
 
Itse olen ajatellut asian niin , että kyllä jonkinlainen merkitys ihmisen geeneilläkin voi olla lihomistaipumukseen.

Joillakin saattaa olla vaan niin hyvä elimistön ravinnon hyödyntämiskyky, että kaikki ravinto käytetään mitä suuhun laitetaan, ja joidenkin elimistö päästää suuren osan ravinnosta hukkaan.
Näillä henkilöillä jotka eivät liho, vaikka mitä söisivät, ja kuinka paljon, saattaa olla erilaiset geenit energian hyödyntämisen suhteen.

Lihomistahan ei tapahdu, jos ihminen syö vaan sen verran kuin kuluttaa, olipa geenit mitkä hyvänsä.
Ei läskit tyhjästä ilmesty!

Geenit kaiketi vaikuttaa lihomiseen, mutta enemmän sitä kautta että kuinka paljon huvittaa syödä. Jos on käynyt hyvä säkä geenilotossa, ei maha kurni koko aikaa ja painon hallinta on paljon helpompaa.

Mutta sen sijaan geenit eivät ole voineet aiheuttaa lihomisepidemiaa, koska ne eivät muutu vain muutaman kymmenen vuoden aikana.
 
Mutta sen sijaan geenit eivät ole voineet aiheuttaa lihomisepidemiaa, koska ne eivät muutu vain muutaman kymmenen vuoden aikana.

Tästä olen ihan samaa mieltä.
Tuskimpa geenit ovat niin merkittävästi muuttuneet nykyihmisen olemassaolon aikana, että ne voisivat lihomisepidemian aiheuttaa.
Lähinnä ajattelin geenien vaikutusta yksittäsen ihmisen näkökulmasta lihomiseen, kuin koko kansan näkökulmasta.

Mutta ruoka kultturiissa on tapahtunut muutos, joka voi selittää kansalaisten lihomisen.
Kotiruuasta on siirrtty enempi niinsanottuun roskaruokaan, muutaman vuosikymmenen aikana.
Roskaruokaa voidaan syödä enempi kuin on tarvis, koska se vaan maistuu niin hyvältä.
Ja tarjontaa riittää, koska on myös kysyntää.
Ei tavallisia pottuja viitsi kukaan syödä enempää kuin sen että olo tuntuu kylläiseltä.
 
Tästä olen ihan samaa mieltä.
Tuskimpa geenit ovat niin merkittävästi muuttuneet nykyihmisen olemassaolon aikana, että ne voisivat lihomisepidemian aiheuttaa.
Lähinnä ajattelin geenien vaikutusta yksittäsen ihmisen näkökulmasta lihomiseen, kuin koko kansan näkökulmasta.

Mutta ruoka kultturiissa on tapahtunut muutos, joka voi selittää kansalaisten lihomisen.
Kotiruuasta on siirrtty enempi niinsanottuun roskaruokaan, muutaman vuosikymmenen aikana.
Roskaruokaa voidaan syödä enempi kuin on tarvis, koska se vaan maistuu niin hyvältä.
Ja tarjontaa riittää, koska on myös kysyntää.
Ei tavallisia pottuja viitsi kukaan syödä enempää kuin sen että olo tuntuu kylläiseltä.

Eipä tuo kovinkaan ihmeellistä ole kun:
Ruoka on helvetin halpaa
Ruokaa on helppo saada
Ruuan saatavuus (paikkojen määrä) on valtava
Liikunnan määrä vähentynyt
Mukavuudenhalu lisääntynyt

Roskaruokaa voidaan syödä enempi kuin on tarvis, koska se vaan maistuu niin hyvältä.

Kyllä se kunnon kotiruoka hakkaa maussa ns. "roskaruuan" mennen tullen
 
Omaan korvaan tämä kuulostaa enemmänkin ohjeelta kuinka hankkia diabetes, 4-5 kertaa päivässä ~100g hiilareita sisältävä ateria ja vielä mahdolliset herkut päälle. Kyllä olisi kroppa tiukilla.
Tosiaan, nykyihminen joka ajaa autolla töihin ja istuu siellä toimistossa kuluttamatta juuri yhtään päivän aikana ja sitten ajaa takaisin kotiin ja liikkuu viikossa 10 minuuttia ulkoilmassa ei vaan voi syödä mitään 4-5 kunnon ateriaa. Ei millään.

Toki joku nuori joka liikkuu päivittäin tuntikausia, niin eri asia. Ei vaan sovi tollainen ruokavalio Riitta 45-veelle joka tekee kevyttä toimistotyötä ja ei liiku ollenkaan. Nykyihminen saa liikaa energiaa ja kuluttaa aivan liian vähän. Ei se sen kummempaa ole.
 
Eipä tuo kovinkaan ihmeellistä ole kun:
Ruoka on helvetin halpaa
Ruokaa on helppo saada
Ruuan saatavuus (paikkojen määrä) on valtava
Liikunnan määrä vähentynyt
Mukavuudenhalu lisääntynyt



Kyllä se kunnon kotiruoka hakkaa maussa ns. "roskaruuan" mennen tullen
Riippuu toki mitä tarkoitetaan kunnon kotiruualla. Perunamuusia ja lihapullia vai makaronilaatikkoa? Molemmat hemmetin hyviä, mutta niihin ei himo tule kuten johonkin pizzaan, kebappiin, burgereihin yms super rasvaiseen roskaruokaan. Mun mielestä hemmetin hyviä.

Sitten taas jos mietit,että noita tekisi itse niin siitä olen sama mieltä. Maut kohdilleen ja varmasti terveellisempää kun ei ole ns upotettu rasvaan.
 
Sattuipa tällainen asia tulemaan esille kahvipöydässä. Eli ihmisen kehon lämpötilakin saattaa vaikuttaa 10% siihen, miten paljon keho käyttää energiaa. Tai siis ottaa energiaa ruoasta. Linkit:
.
Evidence summarized here suggests that lower core temperature in the obese may be one such factor. Studies of body temperature in the obese under different circumstances (exercise, sleeping, after meals) are feasible and may reveal important differences between lean and obese. If this proves to be the case, a new therapeutic target, body temperature, may emerge.

Ja sitten toinen hiiritutkimus:

Eli yksi muuttuja, mille ei mitään oikein voi. Toki liikunta ymmärtääkseni nostaa kehon lämpötilaa, joten sitä kautta tulee myös liikunnan kautta tällainen hyöty.
 
Itse olen ajatellut asian niin , että kyllä jonkinlainen merkitys ihmisen geeneilläkin voi olla lihomistaipumukseen.

Joillakin saattaa olla vaan niin hyvä elimistön ravinnon hyödyntämiskyky, että kaikki ravinto käytetään mitä suuhun laitetaan, ja joidenkin elimistö päästää suuren osan ravinnosta hukkaan.
Näillä henkilöillä jotka eivät liho, vaikka mitä söisivät, ja kuinka paljon, saattaa olla erilaiset geenit energian hyödyntämisen suhteen.

Lihomistahan ei tapahdu, jos ihminen syö vaan sen verran kuin kuluttaa, olipa geenit mitkä hyvänsä.
Ei läskit tyhjästä ilmesty!

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa, pikemminkin olen lähempänä alipainoa ollut aina. Mielestäni olen syönyt jopa aika epäterveellisesti. Enimmäkseen eineksiä, toisinaan hese/kebab/snägäri/pizza-linjaa, vähän kasviksia. Limuja meni yhteen aikaan melko paljon, varmaan litrakaupalla viikossa ja aina sokerista eikä mitään keinomakeutettua. Karkkia, keksejä, sipsejä en ole koskaan syönyt kovin paljoa mutta olen kuitenkin jotain. Liikuntaa tuskin ollenkaan.

Mutta paino siis ei ole merkittävästi noussut koskaan. Olen miettinyt että sen on pakko olla geeneissä, koska toisaalta tiedän niitä joilla on sitä massaa kahden meikäläisen verran.

Vai olenko loppujen lopuksi vain syönyt kaloreina mitattuna normaalisti jolloin ei lihomistakaan tapahdu? Toisaalta ehkä sekin on geneettistä että ruokahalu säätyy automaattisesti oikeaksi.

Alkoholiakaan en ole koskaan juonut pidemmän päälle paljoa, sehän on yksi lihottava tekijä.


Pahimmat epäterveelliset hötöt on sittemmin jääneet pois. Limu ei enää maistu, pelkkää mitäänsanomatonta litkua jota tuli viimeiset vuodet juotua jo enemmän tavan vuoksi. Irtokarkeista meni vatsa sekaisin kun ostin niitä viimeistä kertaa, sen jälkeen ei ole tullut ostettua mitään karkkia. Ei tee mielikään sitä äitelää mössöä. Sipsuja tuli yleensä syötyä suorastaan pakonomaisesti silloin kun niitä oli ja sen seurauksena olo oli pöhöttynyt. Energiajuoma on hyvää mutta vatsa ei enää kestä. Leivonnaisia, keksejä ei tee mieli. Kasviksiakin tulee nykyään syötyä enemmän kuin ennen.

Ja tämän elämäntapamuutoksen seurauksena paino ei ole lähtenyt laskuun, mutta ehkä ruokahalu on vähän kasvanut, paha sanoa. Välillä tuntuu että olo on muutenkin parempi ja rauhallisempi kuin ennen, vaikka kaikenlaista ahdistusta on kyllä oltava saman verran kuin ennen. Vatsa toimii paremmin kuin aikaisemmin, ripulit on jääneet aika hyvin pois.

Välillä on vähän vaikeakin ymmärtää niitä joilla on koko ajan karkkipussi auki tai jäätelöä kaapissa, kun itse on lopettanut ne jutut kokonaan. Ehkä meitä on erilaisia sitten vaan.
 
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa, pikemminkin olen lähempänä alipainoa ollut aina. Mielestäni olen syönyt jopa aika epäterveellisesti. Enimmäkseen eineksiä, toisinaan hese/kebab/snägäri/pizza-linjaa, vähän kasviksia. Limuja meni yhteen aikaan melko paljon, varmaan litrakaupalla viikossa ja aina sokerista eikä mitään keinomakeutettua. Karkkia, keksejä, sipsejä en ole koskaan syönyt kovin paljoa mutta olen kuitenkin jotain. Liikuntaa tuskin ollenkaan.

Mutta paino siis ei ole merkittävästi noussut koskaan. Olen miettinyt että sen on pakko olla geeneissä, koska toisaalta tiedän niitä joilla on sitä massaa kahden meikäläisen verran.

Vai olenko loppujen lopuksi vain syönyt kaloreina mitattuna normaalisti jolloin ei lihomistakaan tapahdu? Toisaalta ehkä sekin on geneettistä että ruokahalu säätyy automaattisesti oikeaksi.

Alkoholiakaan en ole koskaan juonut pidemmän päälle paljoa, sehän on yksi lihottava tekijä.


Pahimmat epäterveelliset hötöt on sittemmin jääneet pois. Limu ei enää maistu, pelkkää mitäänsanomatonta litkua jota tuli viimeiset vuodet juotua jo enemmän tavan vuoksi. Irtokarkeista meni vatsa sekaisin kun ostin niitä viimeistä kertaa, sen jälkeen ei ole tullut ostettua mitään karkkia. Ei tee mielikään sitä äitelää mössöä. Sipsuja tuli yleensä syötyä suorastaan pakonomaisesti silloin kun niitä oli ja sen seurauksena olo oli pöhöttynyt. Energiajuoma on hyvää mutta vatsa ei enää kestä. Leivonnaisia, keksejä ei tee mieli. Kasviksiakin tulee nykyään syötyä enemmän kuin ennen.

Ja tämän elämäntapamuutoksen seurauksena paino ei ole lähtenyt laskuun, mutta ehkä ruokahalu on vähän kasvanut, paha sanoa. Välillä tuntuu että olo on muutenkin parempi ja rauhallisempi kuin ennen, vaikka kaikenlaista ahdistusta on kyllä oltava saman verran kuin ennen. Vatsa toimii paremmin kuin aikaisemmin, ripulit on jääneet aika hyvin pois.

Välillä on vähän vaikeakin ymmärtää niitä joilla on koko ajan karkkipussi auki tai jäätelöä kaapissa, kun itse on lopettanut ne jutut kokonaan. Ehkä meitä on erilaisia sitten vaan.
oletko koskaan pitänyt kaloripäiväkirjaa? Mikä on mielestäsi paljon ruokaa, syötynä vaikka kerrallaan ja montako sellaista annosta syöt päivässä?
 
Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa, pikemminkin olen lähempänä alipainoa ollut aina. Mielestäni olen syönyt jopa aika epäterveellisesti. Enimmäkseen eineksiä, toisinaan hese/kebab/snägäri/pizza-linjaa, vähän kasviksia. Limuja meni yhteen aikaan melko paljon, varmaan litrakaupalla viikossa ja aina sokerista eikä mitään keinomakeutettua. Karkkia, keksejä, sipsejä en ole koskaan syönyt kovin paljoa mutta olen kuitenkin jotain. Liikuntaa tuskin ollenkaan.

Mutta paino siis ei ole merkittävästi noussut koskaan. Olen miettinyt että sen on pakko olla geeneissä, koska toisaalta tiedän niitä joilla on sitä massaa kahden meikäläisen verran.

Vai olenko loppujen lopuksi vain syönyt kaloreina mitattuna normaalisti jolloin ei lihomistakaan tapahdu? Toisaalta ehkä sekin on geneettistä että ruokahalu säätyy automaattisesti oikeaksi.

Alkoholiakaan en ole koskaan juonut pidemmän päälle paljoa, sehän on yksi lihottava tekijä.


Pahimmat epäterveelliset hötöt on sittemmin jääneet pois. Limu ei enää maistu, pelkkää mitäänsanomatonta litkua jota tuli viimeiset vuodet juotua jo enemmän tavan vuoksi. Irtokarkeista meni vatsa sekaisin kun ostin niitä viimeistä kertaa, sen jälkeen ei ole tullut ostettua mitään karkkia. Ei tee mielikään sitä äitelää mössöä. Sipsuja tuli yleensä syötyä suorastaan pakonomaisesti silloin kun niitä oli ja sen seurauksena olo oli pöhöttynyt. Energiajuoma on hyvää mutta vatsa ei enää kestä. Leivonnaisia, keksejä ei tee mieli. Kasviksiakin tulee nykyään syötyä enemmän kuin ennen.

Ja tämän elämäntapamuutoksen seurauksena paino ei ole lähtenyt laskuun, mutta ehkä ruokahalu on vähän kasvanut, paha sanoa. Välillä tuntuu että olo on muutenkin parempi ja rauhallisempi kuin ennen, vaikka kaikenlaista ahdistusta on kyllä oltava saman verran kuin ennen. Vatsa toimii paremmin kuin aikaisemmin, ripulit on jääneet aika hyvin pois.

Välillä on vähän vaikeakin ymmärtää niitä joilla on koko ajan karkkipussi auki tai jäätelöä kaapissa, kun itse on lopettanut ne jutut kokonaan. Ehkä meitä on erilaisia sitten vaan.
Jos paino on pysynyt samana roskaruuan vähentämisen ja terveellisemmän ruuan lisäämisen jälkeen, kertoo se, että kaloreita saat nyt saman kuin ennenkin. Eli vaikka söit roskaruokaa niin et kuitenkaan sitä paljon syönyt, vaikka ehkä siltä nyt jälkikäteen tuntuisikin.
 
oletko koskaan pitänyt kaloripäiväkirjaa? Mikä on mielestäsi paljon ruokaa, syötynä vaikka kerrallaan ja montako sellaista annosta syöt päivässä?

Jos paino on pysynyt samana roskaruuan vähentämisen ja terveellisemmän ruuan lisäämisen jälkeen, kertoo se, että kaloreita saat nyt saman kuin ennenkin. Eli vaikka söit roskaruokaa niin et kuitenkaan sitä paljon syönyt, vaikka ehkä siltä nyt jälkikäteen tuntuisikin.

En ole koskaan laskenut kaloreita tai ruuan määrää tarkasti. Joskus katselin einesten tuoteselosteita ja arvelin silloin että saatan saada liian vähän kaloreita, mutta en laskenut mitään kunnolla enkä vaivannut päätäni sillä enempää.

edit, Niin, en ole tuota ruuan määrää pohtinut mutta jos otetaan esimerkiksi kilon eineslasagne. Mitähän siitä paketin mukaan riittäisi, ainakin kahdelle ellei 3-4 henkilölle? Tuollainen voi mennä kokonaan kerralla, tai vähintään 80% siitä menee helposti.

Ja juuh, enhän mä ole karkkia ja muuta makeaa varsinkaan syönyt koskaan kovin paljoa, kai. Että sikäli kuvitelmat tavallista rajummasta aineenvaihdunnasta saattavat olla vääriä. Snägärillä en käynyt myöskään joka päivä. Limu oli ainoa mitä tuli vedettyä enemmän.

Toisaalta kun geeneistä puhuttiin, ehkä sekin on sitten geeneissä että ei tee mieli makeaa ja muuta höttöä.
 
Ja juuh, enhän mä ole karkkia ja muuta makeaa varsinkaan syönyt koskaan kovin paljoa, kai. Että sikäli kuvitelmat tavallista rajummasta aineenvaihdunnasta saattavat olla vääriä. Snägärillä en käynyt myöskään joka päivä. Limu oli ainoa mitä tuli vedettyä enemmän.

Toisaalta kun geeneistä puhuttiin, ehkä sekin on sitten geeneissä että ei tee mieli makeaa ja muuta höttöä.

Voi hyvin olla, mullakin on sama ettei mässy oikein ole koskaan maistunut. Ja kaikki lähisukulaiset on normaalipainoisia, joten kai geenejä voi kiittää tästä ainakin jonkin verran. Kiusaukseen joutumisen kun välttää helpoiten sillä, ettei tunne sitä kiusausta ollenkaan. ;)
 
Pituus ja lihasmassa kanssa vaikuttaa siihen, paljonko voi syödä. Jos olet pitkä niin se keho vaan vaatii enemmän energiaa, koska kudosta enemmän ja kehon osien liikuttelukin vie enemmän energiaa. Tästä syystä moni pitkä on suht laiha. Harvassa on palloa muistuttavat kaksi metriset.

Voi hyvin olla, mullakin on sama ettei mässy oikein ole koskaan maistunut. Ja kaikki lähisukulaiset on normaalipainoisia, joten kai geenejä voi kiittää tästä ainakin jonkin verran. Kiusaukseen joutumisen kun välttää helpoiten sillä, ettei tunne sitä kiusausta ollenkaan. ;)
Ja jos kärsii kiusauksista niin se kiusaus kyllä menee pois, kun aikansa kärvistelee.
 
Varmaan yksi suurimmista syistä lihavuuteen on juurikin se, että ihmiset eivät hahmota paljonko oikeasti syövät. Ilman kaloripäiväkirjaa sitä ei oikeasti saa selville, koska määrät ja aikataulut ovat niin subjektiivisia ja täysin vertailukelvottomia. Sanoisin että täysin hyödyttömiä.

Toiselle jatkuva sipsien syöminen voi olla kaksi pientä pussia viikossa, jollekin 5 megapussia. Toinen syö jatkuvasti karkkia ja käy hampurilaisilla. Eli joku pieni pussi karkkia pari kertaa kuussa ja kerran viikossa hampurilainen ilman ranuja. Toinen kiertää hesen kautta töistä kotiin autolla joka päivä ja ostaa irtokarkkia 400g joka ostoskerralla. Molemmilla samat adjektiivit.

Tämä varmasti tekee sitä että lihavat aliarvioivat rankasti syömistään, jotkut normaalipainoiset taas rankasti yliarvioivat. Lopulta kaikki syyttävät ja kiittelevät geenejään, vaikka toisella voi olla kaikki väärin aina ruoan tyypistä, ateriarytmistä, liikunnasta, jatkuva välipalastaminen jne...
Ja jos kärsii kiusauksista niin se kiusaus kyllä menee pois, kun aikansa kärvistelee.
Ei todellakaan mene.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu toki mitä tarkoitetaan kunnon kotiruualla. Perunamuusia ja lihapullia vai makaronilaatikkoa? Molemmat hemmetin hyviä, mutta niihin ei himo tule kuten johonkin pizzaan, kebappiin, burgereihin yms super rasvaiseen roskaruokaan. Mun mielestä hemmetin hyviä.

Sitten taas jos mietit,että noita tekisi itse niin siitä olen sama mieltä. Maut kohdilleen ja varmasti terveellisempää kun ei ole ns upotettu rasvaan.

Perunamuusi ei taida olla sieltä terveellisemmästä päästä kylläkään mutta aivan järkyttävän hyvää. Omat suosikit joihin tulee himo on muusi ja jauhelihakastike/lihapullat/paistettu kala (lohi, kuha, ahven ja hauki), Makaronilaatikko, kaalilaatikko, kinkkukiusaus, siskonmakkarakeitto ja kalakeitto (kuha/lohi). Eipä taida noistakaan mikään olla sieltä terveellisemmästä päästä.

Mutta paino siis ei ole merkittävästi noussut koskaan. Olen miettinyt että sen on pakko olla geeneissä, koska toisaalta tiedän niitä joilla on sitä massaa kahden meikäläisen verran.

Vai olenko loppujen lopuksi vain syönyt kaloreina mitattuna normaalisti jolloin ei lihomistakaan tapahdu? Toisaalta ehkä sekin on geneettistä että ruokahalu säätyy automaattisesti oikeaksi.

Itse olen pikkusiskon kanssa helposti lihoavaa sorttia. Enemmän on merkitystä mitä suustasi sisään kippaat ja mitä touhuat kuin geeneillä. Pikkusisko laiha ja urheilee paljon, syö terveellisesti ja käyttäisikö alkoholia ehkä pari kertaa vuodessa. Hänellä ei ole mitään ongelmaa pitää itseään kunnossa.

Itse en ole urheillut enää viimeiseen 18 vuoteen yhtään mitään, syön päin vittua, napostelen paljon ja alkoholiakin kuluu aika reippaasti. Siitä kun olin oikeasti kunnossa painoa on tullut sellaiset rapiat vähän päälle 40 kiloa lisää ja se rupeaa näkymään 173 senttisessä ruhossa. Laihduttaminen on helppoa. Kaikki lähtee itsestään ja omasta halustaan. Jos ei nappaatai ei ole motivaatiota niin ei kait nyt mitään tapahdukkaan. Geenit ehkä vaikuttaa vähän mutta eniten on merkitystä niillä omilla valinnoillaa.
 
Viimeksi muokattu:
Perunamuusi ei taida olla sieltä terveellisemmästä päästä kylläkään mutta aivan järkyttävän hyvää. Omat suosikit joihin tulee himo on muusi ja jauhelihakastike/lihapullat/paistettu kala (lohi, kuha, ahven ja hauki), Makaronilaatikko, kaalilaatikko, kinkkukiusaus, siskonmakkarakeitto ja kalakeitto (kuha/lohi). Eipä taida noistakaan mikään olla sieltä terveellisemmästä päästä.

Mulle taas useimmat noista ruuista tuntuu lähinnä bulkkimätöltä, joita kyllä syö nälkään, mutta joita kohtaan ei ole mitään himoja. :)

Sinänsähän noissa ruuissa ei taida olla mitään vikaa, kunhan niitä ei kisko aivan hillittömiä määriä.

Itse olen pikkusiskon kanssa helposti lihoavaa sorttia. Enemmän on merkitystä mitä suustasi sisään kippaat ja mitä touhuat kuin geeneillä. Pikkusisko laiha ja urheilee paljon, syö terveellisesti ja käyttäisikö alkoholia ehkä pari kertaa vuodessa. Hänellä ei ole mitään ongelmaa pitää itseään kunnossa.

Itse en ole urheillut enää viimeiseen 18 vuoteen yhtään mitään, syön päin vittua, napostelen paljon ja alkoholiakin kuluu aika reippaasti. Siitä kun olin oikeasti kunnossa painoa on tullut sellaiset rapiat vähän päälle 40 kiloa lisää ja se rupeaa näkymään 173 senttisessä ruhossa. Laihduttaminen on helppoa. Kaikki lähtee itsestään ja omasta halustaan. Jos ei nappaatai ei ole motivaatiota niin ei kait nyt mitään tapahdukkaan. Geenit ehkä vaikuttaa vähän mutta eniten on merkitystä niillä omilla valinnoillaa.

Pointti onkin että kuinka helppoa niiden valintojen tekeminen on. Jos se ei vaadi suurta luonteenlujuutta, useimmat kuitenkin valitsevat terveellisen vaihtoehdon.

Nimimerkillä luonteenlujuudeltaan löysä paska, joka kuitenkin onnistuu pysymään normaalipainoisena. :)
 
Mulle taas useimmat noista ruuista tuntuu lähinnä bulkkimätöltä, joita kyllä syö nälkään, mutta joita kohtaan ei ole mitään himoja. :)

Sinänsähän noissa ruuissa ei taida olla mitään vikaa, kunhan niitä ei kisko aivan hillittömiä määriä.
Minulle tulee kyllä vesi kielelle, kun ajattelen jauhelihakastiketta ja perunamuusia, paistetusta lohesta puhumattakaan. Juomaksi kylmää maitoa. Mutta makuasioita tietenkin. Nami nami! Herkutellaan.
 
Moni vetää "Piilokaloreita" tajuamatta paljonko energiaa m enee kurkusta alas. Jotain muuta allaolevien tilalle niin pysyisi nälkäkin paremmin poissa. Esimerkkeinä kilo beceliä leivänpäälle, sokeria ja voisilmä puuroon, kastikkeet/ruuat aateloiden ruokakermalla jne. Helppo on tehdä kaloritiheää kotiruokaa, joka ei pidä nälkää optimaalisesti ja lihottaa maksimit. Ruuanpäälle munkki+kahvi ja illalla vähän sipsiä/suklaata/...
 
Pointti onkin että kuinka helppoa niiden valintojen tekeminen on. Jos se ei vaadi suurta luonteenlujuutta, useimmat kuitenkin valitsevat terveellisen vaihtoehdon.

Nimimerkillä luonteenlujuudeltaan löysä paska, joka kuitenkin onnistuu pysymään normaalipainoisena. :)
Vielä kun kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä niin olisihan se kaikille muillekin todella helppoa...
 
Vielä kun kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä niin olisihan se kaikille muillekin todella helppoa...

Pointti olikin oikeastaan se, että toi "kaikki on itsestä kiinni" -eetos ei pidä paikkaansa, tai on vähintäänkin hyvin harhaanjohtavaa. Osa ihmisistä tosiaan saa monia asioita käytännössä ilmaiseksi, kun monille muille ne ovat hyvin vaikeita.
 
Syy miksi Japanissa väestö ei liho.


Tuo laki säädettiin koska kultturi ja geenit eivät toimineet.
 
Pointti onkin että kuinka helppoa niiden valintojen tekeminen on. Jos se ei vaadi suurta luonteenlujuutta, useimmat kuitenkin valitsevat terveellisen vaihtoehdon.
Tavallaan se on helppoa, tavallaan ei. Kukaan tuskin haluaa olla lihava, mutta silti monet on ja jos painonhallintaa tukevien päätösten tekeminen olisi kaikille helppoa ja vaivatonta, ei juuri kukaan olisi lihava.

Toi on kuitenkin lopulta aika monimutkainen homma kun mukaan tulee esim lapsuudenkodissa opitut ja vuosikausia vahvistetut tottumukset, hormonaaliset muutokset ja yksilölliset erot, ympäristötekijöiden vaikutus ynnä muut.
 
Jos itse pitäisi veikata niin geeneillä on ehkä 2% osuus kokonaisuuteen, lapsuudella paljon suurempi ja isoin osuus löytyy sieltä kun lapsuudesta siirrytään aikuisuuteen ja saadaan itse päättää mitä syödään.

Paikkakunta missä asuin lapsena sai ensimmäisen McDonaldsin kun olin 13-14v. Meidän perheellä oli rahat niin tiukalla että siellä ei koskaan käyty syömässä koska se oli "kallista". Sit kun sain ekan kesätyön 15 vuotiaana niin suurin osa rahasta meni roskaruokaan ja sinne mäkkäriin, ihan vaan sen takia kun siellä ei ollut päässyt käymään ja huomasi että se on ruoka on "hyvää". Uskon että roskaruoka (yleensäkkin epäterveellinen "normiruoka") aktivoi aivoissa dopamiinia ja siitä saa mielihyvää joka toki ei pitkään kestä. Nuorena aina ollut vähän ylipainoinen ja aikuisenakin läskiä on kehossa riittänyt. Koskaan en mikään rasvapallo ole ollut mutta BMI on ollut kyllä siellä 25-30 välimaastossa teinistä lähtien.

Jojoilua painon suhteen on tullut harrastettua koko aikuiselämä ja painoa on saatu alas mutta aina se on hiipinyt sieltä takaisin ylös. Omalla kohdalla ympäristötekijät on se suurin vaikuttaja. Vuosia sitten kun asuin Etelä-Suomessa ja tein vuorotyötä ja pitkiä työpäiviä niin tuli syötä roskaruokaa käytännössä päivittäin, ei jaksanut/viitsinyt alkaa mitään eväitä kokkailemaan, yleensä se oli joku mäkkäri tai pitsa mikä oli vaihtoehtona ja jos lounasravintolassa kävin niin siellä vedettiin halkeamispisteeseen asti että saatiin "rahalle vastinetta".

Nyt kun alkaa kohta olla 40v mittarissa niin elämäntavat on laitettu paremmin kuntoon, BMI tällä hetkellä on alle 24 ja vielä on varaa kiristellä. Roskaruoka on jäänyt käytännössä kokonaan pois, joku mäkkäri/pitsa tulee käytyä syömässä ehkä kerran puolessa vuodessa, muuten täysin kotiruokaa ja kokkaan itse kaiken. Tähän on vaikuttanut myös ruuan hinnan nousu. Varaa kyllä olisi syödä lounasravintoloissa tai mäkkärissä mutta en vaan pysty sitä itselleni perustelemaan että miksi ostan sen BigMacin joka maksaa melkein 10€ kun puoleen hintaan voin tehdä itse hiiligrillillä ravintolatason hampurilaisen joka pitää nälkää koko päivän verrattuna siihen pariin tuntiin mitä on tuon BigMacin kohdalla.

Yhteenvetona vielä:
- Itse koen että suurin tekijä lihavuudelle on tapa, ihan sama kuin tupakoinnissa tai missä tahansa muussa "paheessa". Jos olet tottunut syömään mäkissä 5 kertaa viikossa ja jatkat sitä vuosia niin helvetin vaikeaa siitä on luopua. Sitten kun siitä pääset eroon ja kuluu riittävästi aikaa niin ei enää edes tee mieli palata siihen. Jokaisen pitää vaan itselleen pystyä perustelemaan se oikea syy millä päästä niistä pahoista tavoista eroon. Sama koskee sitä joka iltaista herkuttelua ym.

Omalla kohdalla parhaana keinona painon hallintaan toimii pätkäpaastoilu, ei tarvitse kieltäytyä mistään mutta kun on se rajattu aikaikkuna milloin voi syödä niin se rajoittaa väkisin kaloreita. Jollekkin voi toimia tuo syö 4-6 ateriaa päivässä mutta omalla kohdalla en mitenkään pysty siihen, joko syön liikaa tai nykyään ongelma tuossa olisi se että ei vaan ole nälkä ja halua syödä noin usein. Tyttöystävä on aivan toisesta ääripäästä suhteessa minuun, minä voin olla sen 2-3 päivää syömättä ilman ongelmia ja hänelle tulee "kuolema" jos ruokaa ei saa 2-3h välein. Hänellä on painoa reilu 50kg ja tekee fyysisesti raskasta työtä joten ravintoa toisaalta myös tarvitaan. Huomaa vaan hyvin kun kesäloma tulee niin joka vuosi painoa tulee 3-5kg siinä kesäloman aikana joka ei johdu alkoholista tai muusta epäterveellisestä tavasta vaan ihan vaan siitä että hän syö täysin samalla lailla kun töissä ollessaan mutta kun kulutus tippuu radikaalisti niin painoa kertyy. Toki tämä paino aina lähtee pois kun loma on ohi ja menee takaisin töihin.

Tullut myös pitkiä aikoja Jenkeissä vietettyä aikaa ja katsottua sitä menoa, ja tämä niin että olen asunut tuttujen luona ja elänyt sitä "normaalia" amerikkalaista arkea, havaintoja lätäkön toiselta puolelta (näitä voi hyvin verrata Suomeen ja miettiä että ollaanko jo samassa tai kovaa vauhtia sinne menossa):
- Ihmiset ei liiku, autolla mennään joka paikkaan ja maa on rakennettu niin että kävely/pyöräily ei todellakaan ole ollut mielessä. Tuttavat katselivat ihmeissään kun kävin joka päivä 5-10km kävelylenkeillä aamuisin ja tunsin heidän lähiympäristönsä paremmin kuin he kun olin siellä muutaman viikon ollut. Pitkälti se mentaliteetti että jos sinne ei autolla pääse niin sinne ei mennä. Kaupungilla tai lähiöissä pystyi kävelemään sen 5-10km lenkin ja keskimäärin näki siellä 1-2 muuta ihmistä kävelemässä/juoksemassa/pyöräilemässä.
- Työ ja yleinen kiire pyörittää elämää, tuttavat menivät töihin 8-9 aikaan ja tulivat kotiin 18-20 välillä. Välissä jotain lounasta (jostain pikaruokalasta) ja illalla sitten syötiin oikein kunnon iso ateria. Itselle oli outoa vetää arkipäivänä jotain 300g pihviä 21 aikaan mutta heille se oli täysin normaalia. Tuolla tuli paljon kokkailtua heille ja vähän yrittää edes muuttaa heidän ruokailutottumuksia ja totesivat että jos haluan joskus muuttaa sinne niin siellä olisi tarjolla henkilökohtaisen kokin paikka niin että kaikki kulut on maksettu.
- Jos Suomessa tuntuu että normaalipainoisia ei paljoa tule kadulla vastaan niin Jenkeissä se vasta harvinaista onkin, alkaa olla jo harvinaisuus että näkee vähän ylipainoisia, kaikki on jo BMI +30 ja sitten niitä todella pahoja tapauksia on helvetisti
- Epäterveellinen ruoka on helposti saatavilla ja halpaa. Ihan sama missä olet menossa niin joku ketjuravintola tulee vastaan jatkuvasti, eli jos on vähänkin "nälkä" niin ongelma saadaan korjattua parissa minuutissa. Tämän huomasi myös ruokakaupoissa joissa sai pitsoja/patonkeja ym. todella halvalla

Varmaan olisi paljon muutakin mielessä mitä voisi kirjoittaa mutta mennään nyt tällä.
 
Ylipainoisillahan alkaa jo monesti olemaan estrogeenidominanssi (estrogeeni tasot korkealla suhteessa testosteronitasoihin) päällä ja oirekuvaanhan kuuluu mm.

The symptoms of estrogen dominance for men include: Abdominal weight gain, lethargy, fatigue, brain fog, insomnia, mood swings, irritability, low libido, depression and anxiety.

Itse enempi ja vähempi noiden asioiden kanssa painineena voin kyllä todeta että motivaatio kaiken tekemiseen, yleinen fiilis ja jaksaminen, ehkä jopa liikunnalliset intressit hyppää isosti parempaan suuntaan kun hormonaaliset arvot ovat kondiksessa. Nuo ovat mielestäni asioita jotka kannattais käydä mittauttamassa (maksaa hurjat ~40€ puhdin kautta) Moniko noita oikeasti seuraa tai on käynyt mittauttamassa? Veikkaan että aivan helvetin harva.
 
Varmaan yksi suurimmista syistä lihavuuteen on juurikin se, että ihmiset eivät hahmota paljonko oikeasti syövät. Ilman kaloripäiväkirjaa sitä ei oikeasti saa selville, koska määrät ja aikataulut ovat niin subjektiivisia ja täysin vertailukelvottomia. Sanoisin että täysin hyödyttömiä.

Tästä lihavan ihmisen anekdootti, muutaman kerran olen käynyt syömässä buffeteissa, joissa maksetaan ruuasta painon mukaan. Kun tuollaisessa paikassa keräilee isolle lautaselle vähän sitä sun tätä, niin äkkiä kassalla lautasta punnitessa siinä saattaa olla lähemmäs kilo tavaraa, joista osa on toki vihanneksia ja salaattia, mutta sitten kasa perunoita, joku pihvi, kastiketta ja salaattibuffasta vielä vaikka juustokuutioita päälle. Tuollaisessa olen huomannut tosi konkreettisesti, miten ylensyöntiin tottuneena on helppoa silmämääräisesti keräillä tuollaisessa tilanteessa aivan liikaa ruokaa yhdelle aterialle. Aivan samaa tapahtuu tietysti kiinteähintaisessa buffassa, mutta siellä se ei tule konkreettisesti näkyviin.
 
Oma painoindeksini on hieman normaalipainosta yli. Olin nuorena hoikka koko ajan, mutta nyt paheeksi on tullut leivokset, konvehdit ja muut herkut. Omalla kohdalla noista löytyy suoraan syy, muta ilmeisesti geenini ovat suhteellisen hyvät. Mikrobiomikanta voi merkitä paljonkin. Onkohan tuosta uudempia tutkimuksia?
Mikrobiteoriat täydentävät lihavuuden elintapateorioita. On nähty kestämättömäksi selittää lihavuusepidemia pelkästään kasvavana ravinnonsaannin ja kulutuksen erotuksena. Erotus ei nimittäin muodosta passiivista varastoa, vaan rasvakudos on aktiivinen hormonaalinen ja immunologinen toimija. Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei halua olla lihava (6). Tutkimus pyrkii kartoittamaan syitä siihen miksi kuitenkin ollaan. Ravinnon käsittelykoneisto ihmiselimistössä on eri vuosituhannella kuin nykyinen ruokavaliomme ja ravinnon tarjonta. Syy löytyy etenkin suoliston bakteeristosta, jota energiaravintoaineet muokkaavat ja joka muokkaa ravinnon hyväksikäyttöä. Myös virusinfektioita on tutkittu kokeellisesti ja epidemiologisesti lihavuuden osatekijänä. Suoliston mikrobisto voi olla ympäristön ja ravinnon käsittelyn yhdistävä linkki, jonka päivittäminen nykyaikaan voisi tuoda ratkaisun etenevään kansanterveysongelmaan nimeltä lihavuusepidemia.
 
Ei, kyllä se itsestä kiinni on, ellei pakoteta syömään liikaa.
Tavallaan se on helppoa, tavallaan ei. Kukaan tuskin haluaa olla lihava, mutta silti monet on ja jos painonhallintaa tukevien päätösten tekeminen olisi kaikille helppoa ja vaivatonta, ei juuri kukaan olisi lihava.

Toi on kuitenkin lopulta aika monimutkainen homma kun mukaan tulee esim lapsuudenkodissa opitut ja vuosikausia vahvistetut tottumukset, hormonaaliset muutokset ja yksilölliset erot, ympäristötekijöiden vaikutus ynnä muut.
Jos itse pitäisi veikata niin geeneillä on ehkä 2% osuus kokonaisuuteen, lapsuudella paljon suurempi ja isoin osuus löytyy sieltä kun lapsuudesta siirrytään aikuisuuteen ja saadaan itse päättää mitä syödään.

Ilmeisesti se menee niin päin että jos geenilotossa on käynyt huono säkä, joutuu pakottamaan itsensä olemaan syömättä liikaa. Jos taas on käynyt hyvä säkä, hieman kärjistäen riittää ettei pakota itseään syömään liikaa. Eli edellä mainittu tarvii nykyisessä houkutuksia täynnä olevassa ympäristössä rautaista luonteenlujuutta, kun taas jälkimmäinen voi pääsääntöisesti tehdä mitä huvittaa kun ruoka ei vaan herätä siinä määrin himoja. Eli toisin sanottuna saa täysin ilmaiseksi sen, mikä vaatii muille ponnistelua.

Eri maissa toteutetuissa kaksostutkimuksissa on osoitettu, että 60 - 80 % ihmisten välisistä painoindeksin eroista johtuu geneettisistä eroista (Schousboe ym. 2003). Geneettiset tekijät saattavat vaikuttaa lihavuuteen paitsi aineenvaihdunnallisten erojen kautta myös sen takia, että geenit voivat olla yhteydessä esimerkiksi syömis- tai liikuntakäyttäytymiseen. Varhaislapsuudessa tämä osuus on pienempi lähinnä perheympäristöön liittyvien tekijöiden vuoksi, mutta näiden tekijöiden vaikutus näyttää katoavan jo nuoruusiässä, jolloin lasten itsenäisyys vanhemmista lisääntyy (Silventoinen ym. 2010).

 
Ilmeisesti se menee niin päin että jos geenilotossa on käynyt huono säkä, joutuu pakottamaan itsensä olemaan syömättä liikaa. Jos taas on käynyt hyvä säkä, hieman kärjistäen riittää ettei pakota itseään syömään liikaa. Eli edellä mainittu tarvii nykyisessä houkutuksia täynnä olevassa ympäristössä rautaista luonteenlujuutta, kun taas jälkimmäinen voi pääsääntöisesti tehdä mitä huvittaa kun ruoka ei vaan herätä siinä määrin himoja. Eli toisin sanottuna saa täysin ilmaiseksi sen, mikä vaatii muille ponnistelua.



Mutta kuten aiemmin mainittu, ne himot menee pois, kun aikansa kärvistelee. Jos lopettaa karkit niin pari kuukautta ja ei tee enää mieli. Mahalaukkukin pienenee, kun jättää ylensyönnin.
 
Vois ehkä vetää jonkinlaista yhtäsuuruusmerkkiä lihavuuden ja alkoholi/huumeongelman välille. Aika törkeän lihavatkin pystyvät laihduttamaan, kuten on tv-ohjelmista ja iltalehdestä nähty. Jossain vaiheessa repsahtaa ja paino tulee takaisin verojen kera ihan kuten nisti vetää alkoholia tai fentanyyliä. Mikä olisi keino auttaa ihmistä, jolla on paha riippuvuus? Riippuvuus vie vaikka ehkä tietäisi mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Kansan lihominen on johtanut uuteen normaaliin missä lihavuuteen/ylipainoon ei edes herätä kovin aikaisessa vaiheessa. Ihmiset ympärillä ovat ihan yhtä lihavia. Ei edes herää ajatusta siitä pitäisikö hieman himmata mahankasvatushommien kanssa. 10v päästä voi kysyä mikä edes on normaalipaino?
 
Vois ehkä vetää jonkinlaista yhtäsuuruusmerkkiä lihavuuden ja alkoholi/huumeongelman välille. Aika törkeän lihavatkin pystyvät laihduttamaan, kuten on tv-ohjelmista ja iltalehdestä nähty. Jossain vaiheessa repsahtaa ja paino tulee takaisin verojen kera ihan kuten nisti vetää alkoholia tai fentanyyliä. Mikä olisi keino auttaa ihmistä, jolla on paha riippuvuus? Riippuvuus vie vaikka ehkä tietäisi mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Kansan lihominen on johtanut uuteen normaaliin missä lihavuuteen/ylipainoon ei edes herätä kovin aikaisessa vaiheessa. Ihmiset ympärillä ovat ihan yhtä lihavia. Ei edes herää ajatusta siitä pitäisikö hieman himmata mahankasvatushommien kanssa. 10v päästä voi kysyä mikä edes on normaalipaino?

Samalla tavalla se prosessoitu ruoka (sokeri, suola, rasva) stimuloi ja palkitsee aivojen mielihyväjärjestelmää kuin alkoholi ja huumeet. Samankaltainen mekanismi taustalla, kierre on valmis. Ja tähän tarkoitukseen se roskaruoka on suunniteltu, pitkän linjan insinöörityötä. Maksimaalinen koukutus, mahdollisimman suuri tuotto.

Ihmistä, jolla on paha riippuvuus voisi auttaa opettamalla hänelle, mitä on oikea ruoka ja miten sitä valmistetaan itse. Alusta loppuun kunnon raaka-aineista.

En kyllä rehellisesti näe mitään keinoa, miten tuota nousevaa painoindeksikäyrää saisi tulevaisuudessa taltutettua, kun tälle tielle on lähdetty. Prosessoitu pikaruoka yhdistettynä liikunnan vähyyteen ja siihen, että kaikki on nykypäivänä tehty mahdollisimman helpoksi eikä minkään eteen tarvitse juurikaan ponnistella, on aika mahdoton yhdistelmä ratkaistavaksi, kun ihmisluonne on laiskuuteen taipuvainen ja yrittää päästä mahdollisimman helpolla.

Jenkeissäkään ei ennen vanhaan ollut ylipainoisia, kunnes prosessoitu pikaruokakulttuuri 70-80 -luvulla alkoi sitten kunnolla boomaamaan, sen lisäksi tuli high fructose corn syrup jne. Nyt tuo kulttuuri on levinnyt globaalisti ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Obesity in the United States - Wikipedia
 
Samalla tavalla se prosessoitu ruoka (sokeri, suola, rasva) stimuloi ja palkitsee aivojen mielihyväjärjestelmää kuin alkoholi ja huumeet. Samankaltainen mekanismi taustalla, kierre on valmis. Ja tähän tarkoitukseen se roskaruoka on suunniteltu, pitkän linjan insinöörityötä. Maksimaalinen koukutus, mahdollisimman suuri tuotto.

Ihmistä, jolla on paha riippuvuus voisi auttaa opettamalla hänelle, mitä on oikea ruoka ja miten sitä valmistetaan itse. Alusta loppuun kunnon raaka-aineista.

En kyllä rehellisesti näe mitään keinoa, miten tuota nousevaa painoindeksikäyrää saisi tulevaisuudessa taltutettua, kun tälle tielle on lähdetty. Prosessoitu pikaruoka yhdistettynä liikunnan vähyyteen ja siihen, että kaikki on nykypäivänä tehty mahdollisimman helpoksi eikä minkään eteen tarvitse juurikaan ponnistella, on aika mahdoton yhdistelmä ratkaistavaksi, kun ihmisluonne on laiskuuteen taipuvainen ja yrittää päästä mahdollisimman helpolla.

Jenkeissäkään ei ennen vanhaan ollut ylipainoisia, kunnes prosessoitu pikaruokakulttuuri 70-80 -luvulla alkoi sitten kunnolla boomaamaan, sen lisäksi tuli high fructose corn syrup jne. Nyt tuo kulttuuri on levinnyt globaalisti ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Obesity in the United States - Wikipedia
Mä en näe tilannetta noin synkkänä. Jokainen tekee monta kertaa päivässä valintoja mitä syö ja miten liikkuu. Pitäisi löytää keinoja auttaa ihmisiä tekemään parempia ratkaisuja. En jaksa uskoa, että ihminen on robotti, joka vain reagoi ympäristöön ja mitään ei ole tehtävissä. Uhriutumalla ei pääse mihinkään, kun se todennäköisesti sitten säteilee kaikkeen muuhunkin elämässä.
 
kaikki on nykypäivänä tehty mahdollisimman helpoksi eikä minkään eteen tarvitse juurikaan ponnistella
kun ihmisluonne on laiskuuteen taipuvainen ja yrittää päästä mahdollisimman helpolla.
Luulenpa, että tässä ollaan perimmäisen syyn äärillä. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ja tämä saadaan korostettua vallitsevaksi piirteeksi paapomalla. Helppo elämä johtaa siihen, että keskimääräiset arjen vaikeudet ovat aika pieniä. Toki niistä silti kärsitään koska ihminen sopeutuu niin vaikeaan kuin helppoonkin. Lopulta käydään terapiassa avautumassa siitä, miten uusi Netflixin sarja oli väärin roolitettu. Syödään päälääkkeitä, koska elämä on niin raskasta ja stressaavaa, eilenkin wolttikuski ei soittanut ovikelloa joten ruoka ehti olla rapussa varmaan 5 minuuttia turhaan.

Ihmiset siis rumasti ja lyhyesti sanottuna syövät itsensä siaksi, koska he ovat vaihtelevin tavoin laiskoja, vaativaisia, kiittämättömiä lumihiutaleita, talutettavia potilaita ja/tai vailla normaaleja mielenhallinnan mekanismeja.

Auttaisiko tähän se, että pienestä pitäen leppostelun sijaan harrastaisi tai opiskelisi asioita, joissa lopputulosten eteen täytyy todella ponnistella tai ainakin osata jotain oikeasti? Nykyäänhän ei ole oikein muodikasta tuntea edes oman erikoisalansa asioita kovin hyvin, koska se on vähän noloa ja nörttiä, ja aina voi googlata tai kysyä oikealta ammattimieheltä. Jos vaikka rakentaisi itse jotain sen sijaan että toteaa "ei kannata, varmasti vaivalloista ja mulla on kuitenkin rahaa niin etten paskalle taivu sekä hirveä kiire, oijoi voi voi mulla on niin rankkaa". Jos vaikka tekisi muutakin kuin katsoisi salkkareita, kävisi julkisen sektorin suojatöissä, mässäisi paskaa, somettaisi matkustelusta ja viinistä.
 
Pointti olikin oikeastaan se, että toi "kaikki on itsestä kiinni" -eetos ei pidä paikkaansa, tai on vähintäänkin hyvin harhaanjohtavaa. Osa ihmisistä tosiaan saa monia asioita käytännössä ilmaiseksi, kun monille muille ne ovat hyvin vaikeita.
No kaikki on itsestä kiinni jos aineenvaihdunta on sellainen että läskiä kertyy= se läski ei kerry ellei ole ylimääräisiä kaloreita/oma aineenvaihdunta.

Se on ihan oikeasti niin simppeliä. Jos olet läski, se on oma vika. Sinä syöt silloin liikaa kaloreita elimistösi kulutustarpeeseen.
 
Se on ihan oikeasti niin simppeliä. Jos olet läski, se on oma vika. Sinä syöt silloin liikaa kaloreita elimistösi kulutustarpeeseen.

Kun länsimaissa ongelma räjähtänyt käsiin ja edelleen vain kasvaa, niin hitaampikin kaveri luulisi jo tajuavan, että homma ei ole niin simmppeli. Etenkin kun aiheesta alkaa olemaan jo paljon tutkittua dataa.

Tosin ongelma kannattaa jakaa kahteen eri kategoriaan. Ensimmäinen ongelma on ylipäätään se, että ihminen pääsee lihoamaan. Paras ratkaisu epidemian kannalta tietenkin olisi tilanne, jossa ihmiset eivät pääse lihomaan, mutta se on todella vaikea rasti nyky-ympäristössä.

Mutta vielä vaikein rasti on lihonneen kansan laihduttaminen. Tästä aiheesta on paljon dataa ja ei kyllä näytä lupaavalta. Biologia pistää todellakin hanttiin siinä, että saavutetuista eduista ei luovuta. Vaikeusaste on jo niin korkealla, että isot massat eivät vain saa pysyviä tuloksia, vaan todennäköisesti pahentavat tilannettaan mitä erikoisimmilla dieeteillä.

Itse olen jo vahvasti siinä uskossa, että vain tiede voi tulla tässä kohtaa apuun tarjoten kemiallista ongelmanratakaisua, ellei yhteiskunnasa tapahdu jotain hyvin radikaalia.

Lihaavusepidemia ei ratkea dieettiohjelmilla tai valistuksella, se tie on jo noussut pystyyn.
 
Perunamuusi ei taida olla sieltä terveellisemmästä päästä kylläkään mutta aivan järkyttävän hyvää. Omat suosikit joihin tulee himo on muusi ja jauhelihakastike/lihapullat/paistettu kala (lohi, kuha, ahven ja hauki), Makaronilaatikko, kaalilaatikko, kinkkukiusaus, siskonmakkarakeitto ja kalakeitto (kuha/lohi). Eipä taida noistakaan mikään olla sieltä terveellisemmästä päästä.
Tä? Miksi ei ole terveellisiä? Ihan perusruokia, mitkä kuuluvat osaksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. En nyt ymmärrä, että mikö sinun mielestäsi on terveellistä? Kananrinta ilman kastiketta ja pitkäjyväinen riisi?

Jos noita sinun em. ruokia suomalaiset söisivät ja vähän edes yrittäisivät liikkua, niin mitään lihavuuspandemiaa ei olisi.
 
No kaikki on itsestä kiinni jos aineenvaihdunta on sellainen että läskiä kertyy= se läski ei kerry ellei ole ylimääräisiä kaloreita/oma aineenvaihdunta.

Se on ihan oikeasti niin simppeliä. Jos olet läski, se on oma vika. Sinä syöt silloin liikaa kaloreita elimistösi kulutustarpeeseen.
Ja jos kukaan ei tekisi syntiä, olisimme taivaassa. Simppeliä.

Tietenkin se on oma vika, mutta joillekkin se nyt on paljon vaikeampaa hallita syömistään erinäisistä syistä johtuen tässä ympäröivässä yltäkylläisyydessä. Itse olen huomannut, että en pysty tulemaan nikotiiniin riippuvaiseksi vaikka kuinka olen yrittänyt. Minun on turha aukoa nikotiiniriippuvaisille siitä miten helppoa se tupakoinnin tai nuuskaamisen lopettaminen on. Kaikki sen jo ymmärtää. Tuo saman pointin toitottaminen alkaa vaikuttamaan vain itsensä pönkittämiseltä.
 
^Tossa lihavuus/alkohlismi/tupakointi/kuntoilumattomuusepidemian selittelemisessä millään muuta kun yksilön omalla valinnalla ja sen "hoidon" vaatimisella yhteiskunnan toimesta ei ole mitään muuta taustaa kun kommunismi. Yksilöllä ei ole vastuuta, yhteiskunnan pitää hoitaa.

Jos olet läski, syö vähemmän. Älä valita tai vaadi muiden sopeutumista- koska tosiasiassa sinä olet läski ja ongelma yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle. Lopeta ylensyönti ja ala liikkua. Ohjeita löytyy nykyään netistä jos ne ei peruskoulussa tarttuneet.

Sama juttu päihteiden kanssa. Jos haluat ryypätä, niin älä nyt helvetti ala syyttämään muita siitä. Äläkä varsinkaan muiden maksavan siitä että saat hoidon ettet halua ryypätä.

Jos vedät röökiä, älä valita että rahat ei riitä mihinkään kun tupakkaan menee + 10€ päivässä ja keuhkot prakaa niin ettei voi tehdä töitä. Lopeta tupakointi.

Noissa kaikissa on se kommunismiajattelu että se on a )jonkun muun vika ja b) yhteisvastuu hoitaa se että itse et hoida asioitasi.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 279
Viestejä
4 503 457
Jäsenet
74 378
Uusin jäsen
Juhkelix

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom