Joo ei tuota uutista mitenkään noteerattu Rasmuksessa. Sen sijaan siellä nyt mietitään tälläistä mikä tavallaan sivuaa aihetta, suvakin näkökulmasta.
Kati Härkönen
Tulipa mieleen tällainen itselleni toistaiseksi hypoteettinen mutta varmasti joillekin sattunut tilanne lähinnä hoiva-alalta.
Kysymys tuli mieleen, kun olin mielenterveys kuntoutujan omaishoitoa koskevassa tapaamisessa kuuntelemassa mm. kriisityöstä ja omaisen kohtaamisesta. Kriisityö, kuten mikä tahansa terapeuttinen hoivatyö, on paljolti kuuntelemista, huomioimista ja tiedottamista, näin tiivistetysti, kohtaamista.
Eli kysymykseni liittyi lähinnä siihen, että jos vaikka asiakas olisi joutunut vaikkapa ulkomaalaistaustaisen tummemman porukan mukiloimaksi ja siitä ois jääny sitten pelkoja ja traumoja ja henkilö purkaisi niitä keskustelussa hyvin rasistisesti esim. shokkitilassa (myöhemminhän tilanne voisi muuttua mutta otetaan nyt se alkujärkytys mihin se ensiapu haetaan kun omainen tai itse on kohdannut kriisin tms.) Niin kuinka paljon mielestänne hoitohenkilö eli kuuntelija ja tukija, jolle pitäisi voida luottamuksellisesti avautua vaikka (huutaa ja itkeä ja vihata kuten ohjeessa sanottiin) voi sitten tällaisessa hoitosuhteessa ns. kestää sitä mahd. rasistista vuodatusta tai voiko ja miten hän voi tähän rasismiin ja järkytyksen aiheuttamiin mahd rasistisiin mielikuviin mielestänne puuttua (huomioiden kuitenkin asiakkaan tilan).
Omia kokemuksia, mielipiteitä ja tutkimustietoa aiheesta, itse aion olla nyt lähinnä kuunteluoppilaana, paitsi jos tulee kysyttävää tai täsmennettävää.
Kuulostaa jälleen kovasti siltä taas että näiden mielestä se on isompi ongelma jos joku joutuu kuulemaan rasistista vihanpurkausta, ja paljonko sitä voi sietää, kuin se että joku on raiskattu/pahoinpidelty/tapettu.
Absurdia.