Kulttuurin rikastuminen

[Griffin]

Tanska lähetti sotilaspartiot kaduille - leviääkö malli seuraavaksi Ruotsiin?

Kööpenhaminan kaduilla on näkynyt perjantaiaamusta lähtien aseistettuja sotilaspartioita turvaamassa kaupungin rauhaa. Tanskan armeija on määrätty avustamaan poliisia tiettyjen kohteiden vartioimisessa. Muun muassa mahdolliseksi terrori-iskun kohteeksi luokiteltu synagoga on tästä lähtien sotilaiden vartioinnissa. Armeija avustaa myös rajavartiotehtävissä.

Suomessa Puolustusvoimat antoi poliisille virka-apua esimerkiksi vuonna 2015 pakolaistilanteen vuoksi. Tuolloin sotilaspoliisit avustivat poliisia Tornion järjestelykeskuksen turvaamisessa ja järjestyksenvalvonnassa.

Nyt se valkeni.. HYVÄ BISNES.. Ennen piti lähettää rauhanturvaajia etäs ja se oli kallista Nyt USKOMATON SÄÄSTÖ! Rauhanturvatehtäviin ei pian tarvitse lähteä kotimaata kauemmaksi! Me NIIN tienaamme tällä!!

 

[Kaiser Soze]

Kanadassa rikastusta. Edmonton terror attack: Chaos in Canada as cops stabbed by man with ISIS flag and pedestrians ploughed into during terror attack

Tämäkin juttu liittynee.

Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: Tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista?
Lukemisen lisäksi myös kirjoittaminen on monelle vaikeaa. Ennen opettajan oli välillä vaikea saada selvää oppilaan harakanvarpaista. Nyt käy työstä saada selvää nuoren ajatuksista. Somen viimeistelemätön kieli on hiipinyt kouluteksteihin.
Tilaajille

Santeria lukeminen ei motivoi, koska hänelle ei jää siitä mitään päähän. Turhauttavimpia ovat pitkät tekstit. A4-mittainen teksti on jo liian pitkä. (KUVA:RIO GANDARA / HS)
Tuomas Kaseva HS
Julkaistu: 1.10. 2:00 , Päivitetty: 1.10. 7:37

TÄMÄ lehtijuttu on Santerin painajainen. Teksti on hänestä toivottoman pitkä.

Santeri pystyy kyllä lukemaan pitkiäkin tekstejä, mutta ongelma on se, ettei niistä jää oikein mitään mieleen. Hänen pitää lukea tekstiä uudestaan ja uudestaan.

”Jos pitää kääntää sivua, tush, ja kaikki tieto on poissa! Kaikki katoaa kuin Men in Black -elokuvan muistiinpyyhkijällä. Ja se turhauttaa”, Santeri kuvailee.

Hän on tavallinen nuori: itseironinen, tarkka havainnoissaan, vähän ujo. Välillä juttelu keskeytyy, kun kaverit lähettävät viestejä Snapchatissa. Peruskoulussa hänen keskiarvonsa oli reippaasti yli seiskan. Lempiaineita olivat englanti ja ruotsi, ”koska niissä ei vain luettu vaan opittiin paljon puhumalla ja kuuntelemalla”.

Santeri ei muista erityistä hetkeä, jolloin hän olisi tajunnut, että hänelle lukeminen on työläämpää kuin luokkatovereille. Yläkoulussa hänellä todettiin lievä luku- ja kirjoitusvaikeus.

”Aina kun sain kirjan käteeni, tuntui, että tämä lukeminen ei ole mun juttuni. Välttelin sitä koulussa”, hän sanoo.

Santeri opiskelee nyt ammattikoulussa. Hänelle oli itsestään selvää, että hän jatkaisi kouluun, jossa luetaan ja kirjoitetaan mahdollisimman vähän.

SUOMALAINEN nyky-yhteiskunta on tekstiyhteiskunta. Jos lukeminen tai kirjoittaminen ei suju, edessä on mitä todennäköisimmin vaikeuksia.

Työelämä on lukemista ja kirjoittamista: raportteja, muistioita, selvityksiä, powerpointeja, tarjouspyyntöjä, sähköpostitulvaa. Viranomaisten kanssa asioidaan lomakkeilla. Ole hyvä ja jatka selvitystäsi kääntöpuolelle, pyytää Kela.

Myös koulu nojaa paljon kirjoitettuihin teksteihin. Asioita opitaan lukemalla, ja osaamista osoitetaan kirjoittamalla. Tämän tietää Santerikin: kun hän ajattelee historian kokeisiin lukemista, hän muistaa ensimmäisenä, miten turhautuneena heitteli kirjaa seinälle.

Tutkimuksissa lukutaitoa ja kirjoitustaitoa mitataan yleensä erikseen. Itse asiassa tutkimus keskittyy usein lukemiseen, sillä sitä on paljon halvempi mitata.

Lukemistutkimuksissa Suomi juhlii. Erilaisten tilastojen mukaan yli 99 tai jopa 100 prosenttia suomalaisista aikuisista osaa lukea. Sillä ylsi otsikoihin: suomalaiset ovat maailman parhaita lukijoita.

Ongelma on se, että näin määritellyllä lukutaidolla ei kukaan pärjää edes arkielämässä. Tilastot mittaavat mekaanista lukutaitoa eli kykyä muodostaa yksittäisistä kirjaimista järjellisiä sanoja. Siis taitoa, jonka Santeri oppi jo esikouluikäisenä maitopurkin kylkeä tavaamalla.

Suomalaisten lukutaidosta puhuttaessa on totuttu nojaamaan myös Pisa-tutkimukseen, jossa mitataan 15-vuotiaiden eli käytännössä yhdeksäsluokkalaisten osaamista. Siinä lukutaitoa mitataan arkitilanteita jäljittelevillä tehtävillä, joissa tulkitaan ja analysoidaan esimerkiksi tekstien luotettavuutta, tavoitteita ja keinoja.

Tuoreimmat Pisa-tulokset ovat vuodelta 2015. Suomi on 73 maan vertailussa neljäntenä Singaporen, Hongkongin ja Kanadan jälkeen. Erot ovat niin pieniä, että oikeastaan voi puhua jaetusta ensimmäisestä sijasta. Ei ihme, että tälläkin on hekumoitu uutisissa.

Vähiten on taidettu puhua siitä tuloksesta, joka vaatisi eniten toimia. Pisan mukaan suomalaisesta peruskoulusta valmistuu joka vuosi noin 6 000 nuorta, jotka ymmärtävät ja omaksuvat tekstiä niin heikosti, että eivät selviydy edes arkisista tilanteista.

Joukko on 11 prosenttia ikäryhmästä. Prosenttiyksikön tai kaksi siitä voi selittää maahanmuuttajataustaisilla nuorilla, joiden kielitaito ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt. Loput ovat tavallisia nuoria, selvästi useammin poikia kuin tyttöjä.

Ja tämä kuudentuhannen joukko valmistuu peruskoulusta siis joka vuosi.

ENTÄ kirjoitustaito? Miksi siitä ei tehdä otsikoita, joissa Suomi juhlisi?

Arviointineuvos Elina Harjusella on heti vastaus: otsikot puuttuvat, koska kansainväliset kirjoitustaitovertailut puuttuvat.

Sen sijaan yksittäisissä maissa selvityksiä tehdään. Harjunen työskentelee Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa Karvissa yksikön päällikkönä. Karvin tuorein arviointi yhdeksäsluokkalaisten kirjoitustaidosta on kolmen vuoden takaa.

Harjunen on liimannut raportin täyteen keltaisia ja pinkkejä post-it-lappuja. Ensimmäinen lappu on sivulla 49, jossa luonnehditaan yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen kirjoittavan melko hyvin ja poikien kohtalaisesti. Samalta sivulta löytyy myös murheellinen tulos: joka neljäs peruskoulun päättävä poika kirjoittaa heikosti, tytöistä samalla tasolla on joka seitsemästoista.

”Kirjoitustaidossa näkyy sama kuin lukutaitotutkimuksissakin: tytöt pärjäävät selvästi poikia paremmin. Toki motivaation puutekin voi osittain selittää heikkoja tuloksia”, Harjunen sanoo.

Kun raporttia selailee eteenpäin, tulee Harjusen mielestä hätkähdyttävin tulos. Tuoreimmassa arvioinnissa oppilaiden piti kirjoittaa kesätyöhakemus, varsin simppeli sellainen. Yhdeksäsluokkalaisista pojista joka viides ei pystynyt tekemään hakemusta, jolla voisi mitenkään ajatella työpaikan irtoavan. Tytöistä yhtä heikkoja oli vain joka 27:s.

Harjusen näkemyksen mukaan kirjoittaminen on keskimäärin heikentynyt. Kuinka paljon, sitä hän ei halua lähteä arvioimaan. Eri vuosien raportit eivät ole täysin vertailukelpoisia.

”Mutta sen voi sanoa, että taidot ovat kovasti eriytyneet. Ääripäät ovat nykyisin jo todella kaukana. Emme uusimmassa arvioinnissa saaneet täysin selville, kuinka loistavia parhaat ovat, emmekä sitä, kuinka heikkoja kaikkein heikoimmat ovat”, Harjunen huokaa.

Lähimpänä oikeaa vastausta lienee Helsingin yliopiston tutkija Leea Lakka, joka taannoin gradussaan tarkasteli Karvin testeissä heikosti pärjänneitä. Lakan mukaan heikoksi arvioidut yhdeksäsluokkalaiset kirjoittajat olivat viidesluokkalaisen tasolla, kun osaamista verrataan opetussuunnitelmaan. Elina Harjusen mielestä Lakan näkemys kuulostaa uskottavalta.

Vuosittain peruskoulunsa päättää siis noin tuhat poikaa ja parisataa tyttöä, jotka kirjoittavat kuin viidesluokkalaiset.

LEEA LAKAN ensimmäinen työpaikka äidinkielenopettajana oli pääkaupunkiseudulla sijaitseva ammattikoulu. Herätys todellisuuteen iski heti ensimmäisillä oppitunneilla.

Lakka oli opettajankoulutuslaitoksella istunut monesti luennolla, jolla puhuttiin lahjakkaiden nuorten tukemisesta. Heikoista lukijoista ja kirjoittajista, siis niistä, joita hänen tunneillaan istui nyt lähes joka pulpetissa, ei luennoilla ollut juuri puhuttu. Suurin osa Lakan pitämistä tunneista meni sellaisten perusasioiden opettamiseen, joiden päälle hän oli luullut alkavansa opettaa.

Lakkaa alkoi kiinnostaa nuorten heikko luku- ja kirjoitustaito. Erityisesti häntä kiinnostaa se, mitä taitojen heikkoudesta seuraa. Tutkimukselle onkin tarve, sillä sitä on selvitetty todella vähän. Aiemmissa tutkimuksissa seurauksiksi mainitaan yleensä ympäripyöreästi vaikeudet sijoittumisessa opiskelu- ja työelämään, vaikeus saada apua ja hallita omaa ympäristöään, pahimmillaan syrjäytyminen.

Lakan väitöskirjan alkuosa on jo pitkällä. Siinä Lakka kertoo, mitä hän sai selville, kun haastatteli noin kymmentä heikosti lukevaa ja kirjoittavaa nuorta aikuista. Huomionarvoisinta oli se, että nuoret olivat varmoja siitä, että jos he vain yrittäisivät ja jos heitä kiinnostaisi, he kyllä osaisivat.

”Kun kysyin, ovatko he jääneet mielestään jostain paitsi opiskelu-, työ- tai yksityiselämässä, niin kaikki olivat häkellyttävän varmoja, että eivät. Ja sehän on tavallaan tosi siistiä”, Lakka sanoo.

Hän ei kuitenkaan väitettä täysin usko. Hän ajattelee, että nuorten kokemus siitä, että ilman vahvaa luku- ja kirjoitustaitoa tulee toimeen, voi olla itse asiassa keskeinen selitys sille, miksi nämä taidot heikkenevät.

Lakka perustelee asiaa esimerkillä. Tutkimushaastatteluissa hän pyysi nuoria selaamaan Metro-lehteä ja valitsemaan sieltä heitä eniten kiinnostavan lehtijutun. Moni valitsi lehtijuttua muistuttavan mainoksen, jossa hehkutettiin chiliuutteeseen perustuvaa laihdutuslääkettä.

”Kun sanoin, että tämähän on siis mainos, kaikki olivat yllättyneitä, vaikka siinä ihan suoraan tuputettiin sitä tuotetta”, Lakka sanoo.

Tuoreemman esimerkin hän kuuli kesällä ammattikoulussa työskentelevältä opettajatutultaan. Tämä oli lähettänyt ennen koulunalkua opiskelijoille viestin. Siinä kerrottiin, että koulu alkaa viikon päästä kello 8.30, oppituntien pituus muuttuu syksyllä ja tervetuloa tunneille.

Ensin yksi opiskelija otti yhteyttä ja kysyi, mitä viestissä sanottiin. Pian tuli toinen. Kolmas. Ties monesko. Vastaanottajista suurimman osan äidinkieli on suomi. ”Ja tuttuni pohti, kuinka moni ei ymmärtänyt muttei edes kysynyt.”

Lakka miettii, missä määrin heikkojen lukijoiden ja kirjoittajien tilanne liittyy älypuhelimiin. Lakan kaksivuotias poika Aaro osasi jo yksivuotiaana valita Youtubesta haluamiaan videoita. Sama helppous näkyy kaikessa arkisessa viestinnässä: ei tarvitse kirjoittaa Whatsappissa, kun voi snäpätä kuvan tai videon.

Lakka hoitaa nyt kotona pientä Hilkka-vauvaa. Jahka tytär on vähän vanhempi, Lakka palaa väitöskirjansa pariin. Hän aikoo mennä vuodeksi ysiluokan peräpenkkiin tarkkailemaan.

Hän haluaisi myös saada vastauksen kysymykseen, viivästyttävätkö heikot luku- ja kirjoitustaidot nuorten itsenäistymistä, koska he eivät saa Kelan ja pankin lomakkeita täytettyä.

SANTERILLE kirjoittaminen on ollut aina helpompaa kuin lukeminen. Tietokone on helpottanut kirjoittamista entisestään. Aloittamisessa on joskus ongelmia, mutta kun teksti lähtee, kirjoittaminen yleensä sujuu – kunnes omaa tekstiä pitäisi alkaa lukea ja työstää.

Santeri ei ole vielä asioinut Kelan tai muiden viranomaisten kanssa. Eiköhän niistä aikanaan selviydy, hän veikkaa.

Viime keväänä Santerin eteen tuli tähän mennessä tärkein kirjoitustehtävä: kesätyöhakemus. Miten kirjoittaminen sujui?

”Ihan hyvin sujui”, Santeri sanoo. ”Sain sen työpaikan!”

Santeri ei itse asiassa konkreettisesti kirjoittanut hakemustaan itse. Hän istui äitinsä kanssa kotona sohvalla. Santeri saneli sana sanalta, äiti naputteli tekstiä läppärille. ”Ja välillä korjasi, että ei noin kannata työhakemukseen laittaa.”

Samankaltaiset tilanteet ovat tuttuja 24-vuotiaalle Viivi Saloselle. Hänellä on diagnosoitu luku- ja kirjoitusvaikeus. Salonen kiittelee äitiäänAnnea, joka on jaksanut vuosien varrella kommentoida hänen hakemuksiaan ja ansioluetteloitaan.

Salonen aloitti tänä syksynä merkonomiopinnot, ja ne sujuvat mukavasti. Äiti auttoi keväällä, kun hakemusta kouluun täytettiin. Usein äidin tehtävä on varmistaa jokin. Kun Salonen lukee vaikkapa Kelan sivuja, hän haluaa varmistuksen, että on ymmärtänyt tekstin oikein.

”Olisi niin paljon helpompaa, jos asioista kerrottaisiin videolla”, Salonen miettii.

Onneksi työnhaussa videohakemukset ovat yleistyneet. ”Ei pelkkä teksti anna minusta oikeaa kuvaa. Olen paljon parempi kasvokkaisissa tilanteissa.”

Santerin ja Viivin kuvaamat tilanteet tulivat usein esille Leea Lakan tutkimuksessa. Moni kertoi hyödyntäneensä ”varjokirjoittajaa”. Useimmiten nämä olivat naisia: äitejä, siskoja, tyttöystäviä.

Viivi Salonen on kirjoittanut äitinsä sohvalla monet hakemukset ja koulutyöt. Äiti Anne auttaa, kun lukemis- ja kirjoittamistehtävissä tarvitsee apua. Salonen opiskelee merkonomiksi ja aikoo perustaa kauneus- ja hyvinvointialan yrityksen. (KUVA: RIO GANDARA / HS)

ÄIDINKIELENOPETTAJILLA on Facebookissa ryhmä, jossa sadat yläkoulun, lukion ja ammatillisen puolen opettajat keskustelevat. Lukemisen ja kirjoittamisen muutokset ovat yksi ryhmän vakioaiheista.

Varsinkin yläkoulun opettajat ovat näköalapaikalla, sillä heidän tunneillaan käyvät käytännössä kaikki nuoret. Siksi HS pyysi tätä juttua varten ryhmään kuuluvia opettajia kertomaan havaintojaan siitä, mitä muutoksia lukemisessa ja kirjoittamisessa on tapahtunut.

Pyyntöön vastasi yli kolmekymmentä opettajaa. Summittainen otos ei ole tilastollisesti pätevä, mutta vastauksissa toistuvat hyvin samankaltaiset havainnot.

Ensimmäisten joukossa pyyntöön vastaa Hämeessä työskentelevä opettaja. Hän on opettanut yläkoulussa kolmisenkymmentä vuotta. Sinä aikana tunneilta ovat käytännössä kadonneet keskitason oppilaat eli ne, jotka keräävät todistuksiinsa seiskoja ja kaseja. Opettaja kuvailee, että hänen tunneillaan on aina istunut huippuja ja heikkoja, mutta nyt nämä kaksi ovat suurimmat ryhmät.

Viestejä tulee lisää. Turusta, Helsingistä, pikkupaikkakunnalta Pohjanmaalta. Tampereelta. Kaikki kertovat samasta asiasta.

Sekin käy ilmi, että osa huipuista on todella huippuja. He kirjoittavat erinomaisesti aiheesta kuin aiheesta, oli tekstilaji essee, kolumni, runo tai ansioluettelo. Eräs opettaja sanoo jäävänsä välillä kakkoseksi, kun huiput analysoivat kirjoitettua tekstiä, kuvaa ja videota yhdisteleviä tekstikokonaisuuksia.

Huippujen ryhmää enemmän tuntuu viestien perusteella kasvaneen kuitenkin heikkojen joukko. Osa äidinkielenopettajista puhuu tuoreehkosta taitojen romahduksesta, osa jo pari vuosikymmentä kestäneestä hitaasta heikkenemisestä.

Yleisin ongelma nuorilla tuntuu olevan kyvyttömyys ymmärtää eri kielenkäyttötilanteita. Twiittien ja Instagram-postausten erot tunnistetaan, mutta esimerkiksi lehtien tekstilajit ovat monelle vieraita. Kolumnia saatetaan lukea kuin uutista, ja silloin aletaan ihmetellä, miten ihmeessä uutisointi on puolueellista.

Somekuplat ovat voimissaan. Useampi opettaja mainitsi, että jos nuori on eri mieltä vaikkapa kolumnistin kanssa, kolumnisti jyrätään heti. Halua ymmärtää tai edes kuunnella vastapuolta ei tunnu aina olevan. Erityisiä ongelmia tulee, jos kirjoittaja käyttää ironiaa tai satiiria. Se ymmärretään kyllä kaveriporukan Whatsapp-ryhmässä, mutta kolumneissa tai keskustelupalstoilla se jää huomaamatta.

Somen nopea ja viimeistelemätön kieli on hiipinyt nuorten koulussa kirjoittamien tekstien sanavalintoihin ja näkyy virkkeissä. Yhdyssanoissa on yhä enemmän horjuntaa, isoja alkukirjaimia puuttuu, ja pisteen paikka tuntuu olevan monelle vaikea.

Ammattikoulun opettaja Itä-Suomesta kertoo, että moni opiskelija kirjoittaa nykyisin nimensä esimerkiksi lomakkeisiin muodossamatti.virtanen.

Pirkanmaalainen yläkoulun opettaja sanoo väsyneensä väitteeseen, että nuoret lukevat nykyisin enemmän kuin vuosiin, kiitos sosiaalisen median. ”Kielen ja kirjoittamisen oppimisen kannalta moinen snäppäily ja sättäily on kaikkea muuta kuin hyödyksi”, opettaja kirjoittaa.

Se hyvä puoli Whatsappeilla, Messengereillä ja muilla pikaviestimillä kuitenkin on, että niiden kautta nuorilla pysyy yllä jonkinlainen kirjoittamisen rutiini. Nyt tosin viestintä näissäkin välineissä on yhä vähemmän kirjoitettua tekstiä. Alaluokilla kasvaa lapsia, jotka ovat tottuneet viestimään somessa pelkästään kuvilla, videoilla ja ääniviesteillä.

”Kirjakieli on lapsen ensimmäinen vieras kieli koulussa”, kokenut helsinkiläisopettaja luonnehtii.

”Kun ei lueta, ei ole kokemusta siitä, millaisia tekstien pitäisi olla”, jatkaa tamperelaiskollega.

2017Yläkoululaisen teksti keväältä 2017. Arvosana 8 1/2. Tekstissä on nykyoppilaille tyypillinen ongelma: pilkut korvaavat pisteet.

ÄIDINKIELENOPETTAJIEN vastauksissa toistuu havainto siitä, etteivät nuoret enää juuri lue. Kasvavaa joukkoa on todella vaikea saada lukemaan kirja, yhä useammalta se ei onnistu lainkaan. Paras kirja on ohut kirja.

Havainto on linjassa Pisa-tutkimusten kanssa. Vuosituhannen ensivuosikymmenellä omaksi ilokseen lukevien 15-vuotiaiden määrä väheni Suomessa enemmän kuin missään muussa Pisa-maassa.

Lukemisen väheneminen koskee kaikenlaisia pitkiä tekstejä. Eräs opettaja arvelee, että jos nuorten lukemisen määrän ja painettujen lehtien levikin laskun panisi samaan kaavioon, käyrät noudattelisivat hyvin samaa kulkua. Käytännössä: aamupuuron ääressä ei selata enää lehtiä vaan Instagramista ystävien ja julkkisten kuvia.

”Viisitoista vuotta sitten oppilailla ei ollut ongelmia lukea ja kirjoittaa kurssin töitä. Nykyään törmätään jatkuvasti selitykseen, että ei ole aikaa”, lukion äidinkielenopettaja Tampereelta kirjoittaa.

Lukemisen väheneminen näkyy opettajien mukaan selvimmin sanavarastossa. Kun se on kapea, kaikenlainen lukeminen on hidasta. Lukeminen tyssää tavan takaa vieraisiin sanoihin ja ilmaisuihin.

Sanavarastosta puhuu käytännössä jokainen kyselyyn vastannut. He listaavat esimerkkejä nuorten teksteistä. Yksi puhuu kiireellisestä ihmisestä kun tarkoittaa kiireistä ihmistä, toinen kirjoittaa koulun päätteeksi valmistautuvansa kokin ammattiin. Kolmannella lipas ja lipastomenevät sekaisin, neljäs pyytää opettajaa selittämään sanatpintapuolinen ja tuohtunut.

Lukemattomuus näkyy myös ajattelun sumenemisessa ja vaikeudessa kielellistää asioita. Siinä missä ennen opettajan oli välillä vaikea saada selvää harakanvarpaista, tietokoneiden aikana käy työstä saada selvää nuoren ajatuksista.

Opettaja Turun läheltä konkretisoi asiaa katkelmalla lukiolaisen esseestä. Hän sanoo, ettei kyse ole harvinaisuudesta:

Kateus on siltikin minusta negatiivinen asia sillä kyllä se paljon saa pahaa aikaan ehkä tulevaisuudessa keksitään jotain pillereitä joita vetämällä saa kateuden pois, mutta kyllä sanon, että kiitollisuus vie kateutta pois. pysykää kiitollisin ja älkää vertailko itseänne muhin se antaa kunnon onnenpotku eämälle.

Moni opettaja pahoittelee, että vastaa niin kielteisesti. Muutama muistuttaa, että yleistäminen on vaarallista.

Moni kertoo joutuneensa helpottamaan opetustaan. Ennen lukiossa kurssilla vaadittiin kahden romaanin lukemista, nyt yksi riittää. Ammattikoulussa päättötyössä vaadittiin ennen yksi kirjalähde. Se oli monelle este, joten siitä luovuttiin.

Itsekritiikkiäkin tulee, hitusen. Miksei enää uskalleta vaatia? Onko perinteinen lukeminen jäänyt äidinkielessä kuvan ja liikkuvan kuvan lukemisen jalkoihin? Miksi kielioppia jankataan yhä niin paljon?

1991Yläkoululaisen teksti keväältä 1991. Arvosana 8 1/2. Pisteet ja pilkut ovat suunnilleen paikoillaan.

VANHEMMAT kysyvät usein lukutaitotutkija Sari Sulkuselta, miten he voisivat tukea lastaan. Sulkusta huvittaa, kun hän päätyy siteeraamaan kirjailija Jörn Donnerin vanhaa slogania, jonka tämä kirjakerhon mainoksessa tokaisi: ”Lukeminen kannattaa aina.”

”Mutta se on totta!” Sulkunen sanoo. ”Ja pätee niin nuoriin kuin aikuisiinkin, joilla on lukemisen ja kirjoittamisen kanssa ongelmia. Ei ole oikotietä onneen.”

Sulkunen työskentelee Jyväskylän yliopistossa. Hänen mukaansa arvokkainta, mitä vanhemmat voivat lapselleen lukutaidon näkökulmasta antaa, on rikas kielellinen vuorovaikutus. Hän tarkoittaa sillä muun muassa arkista juttelemista ja lukemista lapselle. Malli pitää antaa jo pienenä. Ei ole sattumaa, että lapsi saa ensimmäisen kirjansa jo äitiyspakkauksessa.

”Iltasatuperinne on tutkimusten mukaan vahva osa suomalaista vanhemmuutta. Mutta kun lapsi menee kouluun ja oppii lukemaan, ajatellaan, että se taito on nyt siinä. Ääneen lukemista kannattaisi jatkaa ja kaikin muin tavoin tukea sitä lukemista”, Sulkunen sanoo.

Sulkunen on kahden pojan äiti. Kummallakin heistä on ollut vaikeuksia lukemisessa. Lukutaitotutkijana Sulkunen on osannut tukea lapsiaan, mutta hän miettii, miten hyvin tavallinen ihminen osaa ja edes tietää, mitä voisi tehdä. ”Äitinä ajattelen, että nuoret eivät saa lukemisongelmiinsa tasa-arvoisesti apua.”

Sekä Santerin että Viivin vanhemmat lukivat kotona lapsilleen ääneen. Kummankin äidit myös lukevat itse ja ovat kannustaneet lukemaan. Santerin kotona on kirjoja vaikka kuinka paljon.

Viivi Salonen seuraa lukiessaan tekstiä sormella. Näin hän pysyy rivillä. (KUVA: RIO GANDARA / HS)

Santeri muistaa hyvin kirjat, jotka hän on elämässään lukenut. Niitä on yksi: Susanne Collinsinnuortenkirja Nälkäpeli.

Romaani tuli luettavaksi koulusta. Parin viikon ajan Santeri luki kirjaa joka ilta ennen unta. ”Pakko sen oli olla kiinnostava. En mä muuten mitään lukisi 40 minuuttia illassa, vapaaehtoisesti. Olin järkyttynyt, että miten tässä näin kävi”, Santeri sanoo 335-sivuisesta romaanista.

”En ollut ikinä lukenut sellaista paksua kirjaa. Enkä varmaan tule lukemaankaan. Ei kiinnosta lähteä etsimään luettavaa.”

Viivi Salonen ei ole lukenut ikinä kirjaa alusta loppuun. Hän sanoo, ettei motivoi aloittaa, kun tietää, ettei se kuitenkaan suju. Muutoin hän kyllä lukee: selaa Facebookia ja päätyy lukemaan uutisia ja mielipidetekstejä. Puhelimen ruudulta on mielekkäämpi lukea kuin paperilta.

Santeri selaa etenkin iltapäivälehtiä. Joskus hän päätyy lukemaan pitkiä tekstejä, mutta silloin aiheelta vaaditaan paljon: sen pitää olla todella kiinnostava. Sellaisenkin tekstin lukeminen vaatii lukemista moneen kertaan, mutta kiinnostavan aiheen kohdalla hän jaksaa niin tehdä.

Koetko jääneesi lukutaitosi takia jostakin paitsi, Santeri?

”En. Paitsi hyvästä lukutaidosta, ehkä.”

YHDESTÄ asiasta kaikki haastatellut opettajat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä: jotain pitää tehdä. Pisa-tutkimuksen mukaan heikkojen lukijoiden määrä kasvaa koko ajan.

Kukaan ei pysty lupaamaan, että luku- ja kirjoitustaito olisivat keskiössä nykynuorten eläköityessä, mutta ainakin lähivuosikymmeninä taito on tärkeä.

Yksi haastateltavista pohti, miten lukemisen ja kirjoittamisen merkitys saataisiin näkyviin kaikkialla yhteiskunnassa. Yksikin lukeva julkkis olisi kiva aloitus. Toinen haastateltava oli ilahtunut pienestä viestistä: siitä, että futisleirin ennakko-ohjeissa käskettiin pakata kirja mukaan.

Koulultakin odotetaan paljon. Jotainhan opetuksessa pitäisi radikaalisti muuttaa, kun heikkojen lukijoiden ja kirjoittajien joukko on kohta kaksi vuosikymmentä kasvanut.

Viivi Salonen olisi toivonut peruskoulussa joiltakin opettajiltaan paljon enemmän tukea. Salonen muistaa yhä, miten loukkaavaa oli, kun hän oli päättänyt yrittää lukea ruotsin kokeeseen mahdollisimman hyvin ja sai kasin, mutta opettaja syyttikin häntä lunttauksesta.

Useampi tutkija ja opettaja totesi, että lukemisen ja kirjoittamisen tulokset paranisivat, jos motivaatio äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun saataisiin laajasti palautettua. Nyt koulun, nuorten ja työelämän tekstimaailmat eriytyvät koko ajan, ja se syönee motivaatiota.

Äidinkielen pitäisi myös päästä eroon maineestaan vain lukioon menevien tyttöjen aineena.

Eräs äidinkielenopettaja pohti, tuleeko lukemisesta vihdoin koko koulun asia, kun matematiikan opettaja oli valitellut opettajainhuoneessa, että monen oppilaan laskeminen kaatuu siihen, ettei sanallisia tehtäviä ymmärretä.

JOS lukemisen ja kirjoittamisen kanssa on ongelmia, apua voidaan tarjota kahdella tavalla. Koulussa yritetään tietysti ensisijaisesti vahvistaa taitoja.

Koulutusta pitää tarjota myös aikuisille, asiantuntijat muistuttavat. Esimerkiksi Teollisuusliiton koulutuskeskuksessa Murikka-opistossa lukemista ja kirjoittamista oppimassa istuu jatkuvasti metallimiehiä ja -naisia, joista moni piti nuorena ammattinsa etuna sitä, että siinä pitää kirjoittaa ja lukea mahdollisimman vähän. Nyt työ sisältää päivittäin kirjallista raportointia, eikä vajavaisia taitoja voi loputtomasti peitellä selityksillä, että silmälasit jäivät kotiin tai käsiala on huono.

Toinen keino on tukea heikkoja lukijoita ja kirjoittajia sopeuttamalla ympäristöä niin, että heikommillakin taidoilla pärjää. Näin on tehnyt esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiiri, joka muokkasi nettisivustonsa tekstit selkokielelle eli helpotetulle suomelle.

Tulevaisuudessa tuen tarvitsijoita on todennäköisesti yhä enemmän. Sitä mukaa kuin palvelut siirtyvät nettiin, kansalaisilta vaaditaan enemmän. Ennen saattoi kävellä Kelaan, verottajalle, pankkiin ja moneen muuhun virastoon lippujen ja lappujen kanssa, nyt sama pitäisi osata hoitaa itse netissä.

”Tarve asiakaspalvelulle ei ole poistunut mihinkään. Nyt sen työn vain tekee joku muu”, Sari Sulkunen sanoo.

Sulkunen miettii, mitä itsepalvelu tarkoittaa ihmiselle, jonka kirjoittaminen ja lukeminen on heikkoa. Tutkimusten mukaan moni keikkuu rajalla, jossa taidot nipin napin riittävät arjessa pärjäämiseen. Vaatimustason ei pidä paljonkaan nousta, ja tämä joukko putoaa.

Muutama vuosi sitten Sulkunen oli puhumassa lukutaitotutkimusten tuloksista työ- ja elinkeinoministeriön seminaarissa. Ministeriön edustaja pysähtyi ääneen pohtimaan ristiriitaa: monen kansalaisen taidot ovat vajavaiset, mutta valtio on viemässä palvelunsa vauhdilla nettiin.

Tutkijat nyökyttelivät. Niinpä.

”Sitten edustaja tokaisi: ’No, ei meillä ole kuitenkaan vaihtoehtoja.’”

 

[Backstage]

Tuntomerkit täyttyy rikastuksesta, venataan yksityiskohtia.
———————————
Kaksi henkilöä on kuollut veitsihyökkäyksessä Marseillessa Ranskassa. Hyökkääjä on ammuttu, kansainväliset uutistoimistot ja BBC kertovat.
Kaksi ihmistä on kuollut veitsihyökkäyksessä päärautatieasemalla Marseillessa Etelä-Ranskassa. Asemalla partioineet sotilaat ampuivat hyökkääjän.

BBC:n mukaan toinen kuolleista olisi hyökkääjä. Reutersin mukaan yksi puukotettu henkilö olisi lisäksi vakavasti loukkaantunut.

Reutersin kahden nimettömän poliisilähteen mukaan hyökkääjä oli huutanut ”Allahu Akbar”. Yksi poliisilähde pitää tekoa terroristisena, Reuters kertoo.

Ranskan poliisi kertoi Twitterissä ampuneensa tekijän.
Kaksi henkilöä on kuollut veitsihyökkäyksessä Ranskassa

 

[Albireo]

Jokos sitä tietyissä piireissä ollaan ihan shokissa ja ajatukset tuolla Ranskanmaalla?

 

[kaakau<"'\\/>]

Kasvojen peittäminen kiellettiin Itävallassa – koskee myös arabituristeja: Suumaskin käyttö ja pellenä esiintyminen yhä sallittua



Tän tyylinen laki pitäis tulla universaaliks koko eu-alueella.

Täysin väärä keino ongelmaan, kyllä pitää saada pukeutua tai näyttää miltä haluaa ulkona liikkuessaan. Jos tarvitsee tehdä jotain, missä pitää kasvot näyttää, eikä sitä halua tehdä, niin sitten voidaan kieltää palvelemasta. Seuraavaksi haluatte varmaan jalkapannan pakolliseksi kaikille, että tiedetään aina missä kukin liikkuu? Vaikka melkein kaikki kyllä kanniskelevat jo sellaista vapaaehtoisesti. Vielä vammaisempi laki kuin joskus Itä-Euroopan maissa ollut laki, ettei miehellä saanut olla pitkää tukkaa. Vai olikohan se lakiin silloin kirjattu.

 

[Korppikuningas]

Täysin väärä keino ongelmaan, kyllä pitää saada pukeutua tai näyttää miltä haluaa ulkona liikkuessaan. Jos tarvitsee tehdä jotain, missä pitää kasvot näyttää, eikä sitä halua tehdä, niin sitten voidaan kieltää palvelemasta. Seuraavaksi haluatte varmaan jalkapannan pakolliseksi kaikille, että tiedetään aina missä kukin liikkuu? Vaikka melkein kaikki kyllä kanniskelevat jo sellaista vapaaehtoisesti. Vielä vammaisempi laki kuin joskus Itä-Euroopan maissa ollut laki, ettei miehellä saanut olla pitkää tukkaa. Vai olikohan se lakiin silloin kirjattu.

Siinäpä se ongelma on. Kuinkahan moni noista oikeesti vapaaehtosesti kulkee ulkona jätesäkki päällä?

edit: laitetaan nyt vielä kuva mikä täälläkin on ollu

What the Middle East looked like in the 70s.

 

[Rottah]

Saudi-Arabia antoi luvan että naiset saa ajaa autoa....miten se oikein onnistuu burka päällä...

 

[peedro14]

Ehkä juju onkin sinä, ettei onnistu ja koko asia voidaan unohtaa

 

[kaakau<"'\\/>]

Siinäpä se ongelma on. Kuinkahan moni noista oikeesti vapaaehtosesti kulkee ulkona jätesäkki päällä?

Ei ehkä kovinkaan moni. Laki koskee kaikenlaista kasvojen peittämistä, eli pitää olla jokin syy, ei saa muuten vaan kuljeskella kasvot peitettyinä. Saakohan laittaa maskin päälle, jos ei vaan tahdo hengitellä ilmansaasteita. Uutisessa sanottiin, että maski saa olla hoitotyötä tehdessä. Mitenköhän on aurinkolasien laita, jos aurinko ei paista?

 

[Cereal killah]

Minkä ikäisenä nuo saudi-naiset/tytöt puetaan säkkiin? Luulisi, että pikkutytöt on jossain hijabissa (näyttää kasvot) ja sitten jonain tiettynä synttärinä sitten säkki päähän kun menee ulos?

 

[Korppikuningas]

Minkä ikäisenä nuo saudi-naiset/tytöt puetaan säkkiin? Luulisi, että pikkutytöt on jossain hijabissa (näyttää kasvot) ja sitten jonain tiettynä synttärinä sitten säkki päähän kun menee ulos?

Googletin ni tuli tällänen

"Iran: Age at which girls/women are required to wear hijab (hejab); whether young girls (ages 6-7) attending gender segregated schools are required to wear hijab at all times including during sports activities and in hot weather (1999 - September 2000)"

Eli noille se on siis naimaikäisenä.

 

[Cereal killah]

No mutta siis hijabin ja tuon säkin ero on valtava. En minä edes näe hijabissa mitään sen ihmeempää, ei minua yleensä kiinnosta naisten hiukset. Pointti on, että missä iässä peitetään kasvot. Iran ei varmastikaan ole hyvä esimerkki, se on shia- maa joten pari pykälää terveempää meininkiä.
edit: googlettelin ja ilmeisesti se on pitkälti ensin perheestä ja sitten naimisiin joutumisesta kiinni että tuleeko säkki vai ei.

Nauratti tämäkin, hyvä että miehilläkin on "hijab"
For males, hijab involves covering of genitalia.

For females, hijab involves covering of the entire body except face and hands.

 

[Berzza]

Tulipa tässä ohimennen tehtyä havainto ruotsista, kun google mapsia katselin. Yksi selkeä yhdyskunnan romahtamisen merkki on piikkilanka-aidat. Siinä vaiheessa on mennyt täysin luottamus yhteisöön, kun aletaan piikkilankoja laittamaan. Eli käytännössä myönnetään, että rikostasot ovat niin korkealla, ettei valtiovalta ja poliisi pysty hallitsemaan niitä.

Alla pari esimerkkiä teollisuusalueesta tukholman kupeessa.

https://goo.gl/maps/kWGgX2wFWfw

https://goo.gl/maps/qpDL1KUmMkK2

Saa nähdä, milloin suomessa. Toistaiseksi vielä sentään ei aivan näin gettoutunutta ole, mutta mitenkähän on viiden vuoden päästä.

 

[Enig]

Tulipa tässä ohimennen tehtyä havainto ruotsista, kun google mapsia katselin. Yksi selkeä yhdyskunnan romahtamisen merkki on piikkilanka-aidat. Siinä vaiheessa on mennyt täysin luottamus yhteisöön, kun aletaan piikkilankoja laittamaan. Eli käytännössä myönnetään, että rikostasot ovat niin korkealla, ettei valtiovalta ja poliisi pysty hallitsemaan niitä.

Alla pari esimerkkiä teollisuusalueesta tukholman kupeessa.

https://goo.gl/maps/kWGgX2wFWfw

https://goo.gl/maps/qpDL1KUmMkK2

Saa nähdä, milloin suomessa. Toistaiseksi vielä sentään ei aivan näin gettoutunutta ole, mutta mitenkähän on viiden vuoden päästä.

Noo on esim. Autovahinkokeskuksella ollut piikkilangat varmaan 10 vuotta ainakin, riippuu varmaan firmasta mihin laitetaan, ei suoraa yhteyttä matuinvaasioon / yhteiskunnan rappioon.

 

[greenlight]

Siinäpä se ongelma on. Kuinkahan moni noista oikeesti vapaaehtosesti kulkee ulkona jätesäkki päällä?

Kysymys ja vastaus siihen ovat täysin merkityksettömiä. Ihmiset voidaan aivopestä ihan mihin tahansa. Uskonto on aivopesua. Minkä tahansa asian tekeminen uskonnollisesta syystä on typerää, olipa itse asia hyödyllinen, haitallinen tai vaikka sillä ei olisi mitään vaikutusta yleisesti ottaen. Uskonnollisuus on keskivaikeasta tilasta ylöspäin luettava mielisairaudeksi.

Voisit yhtä hyvin ihmetellä, että kuka helvetti haluaisi silpoa oman lapsensa? No uskonnolliset ihmiset. Monissa Afrikan maissakin itse asiassa pikkutyttöjä silvotaan heidän äitiensä ja isoäitiensä toimesta, ei suinkaan "patriarkaalisen yhteiskunnan" tai naiseutta halveksuvien miesten. Monissa tapauksissa perheen isä on juuri se taho, joka silpomista vastustaa, mutta lopulta perheen naiset ovat suorittaneet silpomisen isältä salaa.

Tämä nyt oli kärjistävä esimerkki siitä, mihin kaikkeen ihminen voidaan aivopestä. Mitään rajaa ei ole.

 

[moonspell]

Ruotsin unelmaa. Lehdet: Malmön keskustassa outoja, kovaäänisiä räjähdyksiä – pommiryhmä paikalle

 

[kekkeruusi]

Tuntomerkit täyttyy rikastuksesta, venataan yksityiskohtia.
———————————
Kaksi henkilöä on kuollut veitsihyökkäyksessä Marseillessa Ranskassa. Hyökkääjä on ammuttu, kansainväliset uutistoimistot ja BBC kertovat.
Kaksi ihmistä on kuollut veitsihyökkäyksessä päärautatieasemalla Marseillessa Etelä-Ranskassa. Asemalla partioineet sotilaat ampuivat hyökkääjän.

BBC:n mukaan toinen kuolleista olisi hyökkääjä. Reutersin mukaan yksi puukotettu henkilö olisi lisäksi vakavasti loukkaantunut.

Reutersin kahden nimettömän poliisilähteen mukaan hyökkääjä oli huutanut ”Allahu Akbar”. Yksi poliisilähde pitää tekoa terroristisena, Reuters kertoo.

Ranskan poliisi kertoi Twitterissä ampuneensa tekijän.
Kaksi henkilöä on kuollut veitsihyökkäyksessä Ranskassa

Isis ottaa vastuun Marseillen veitsihyökkäyksestä - veitsimies surmasi kaksi naista julmasti
Uutistoimisto AFP kertoi sunnuntaina, että puukkomies olisi hyökätessään ylistänyt Allahia.

Myöhään sunnuntaina illalla Suomen aikaa uutistoimisto Reuters kertoo, että Isis on ottanut Marseillen iskun nimiinsä.

Asiasta kerrotaan terroristijärjestön käyttämällä propagandasivustolla, jota se käyttää myös asioistaan tiedottamiseen.
.
Hyökkäys tapahtui eteläranskalaisen Marseillen suurkaupungin Saint-Charlesin asemalla sunnuntaina iltapäivällä.

Veitsellä aseistanutut hyökkääjä ehti puukottaa kahta naista kuolettavasti, ennen kuin sai surmansa paikalla olleen sotilaan luodista.

Surmansa saanut hyökkääjä oli viranomaisten tuntema. Hänen henkilöllisyyttään ei ole paljastettu.
Isis ottaa vastuun Marseillen veitsihyökkäyksestä - veitsimies surmasi kaksi naista julmasti

IL:n lisäys: "Edit: 0:26 muutettu otsikkoa, sana "terroristi" "veitsimieheksi". Ranskan viranomaiset eivät ole vahvistaneet tapausta terrorismiksi."

Koska mikään ei ole terrorismia, elleivät viranomaiset vahvista.

 

[Router]

Tulipa tässä ohimennen tehtyä havainto ruotsista, kun google mapsia katselin. Yksi selkeä yhdyskunnan romahtamisen merkki on piikkilanka-aidat. Siinä vaiheessa on mennyt täysin luottamus yhteisöön, kun aletaan piikkilankoja laittamaan. Eli käytännössä myönnetään, että rikostasot ovat niin korkealla, ettei valtiovalta ja poliisi pysty hallitsemaan niitä.

Alla pari esimerkkiä teollisuusalueesta tukholman kupeessa.

https://goo.gl/maps/kWGgX2wFWfw

https://goo.gl/maps/qpDL1KUmMkK2

Saa nähdä, milloin suomessa. Toistaiseksi vielä sentään ei aivan näin gettoutunutta ole, mutta mitenkähän on viiden vuoden päästä.

Et taida kaupungissa asua? Ihan perussuojausta varkailta ja muilta asiattomilta ja aivan tavallista kaikissa maissa.

 

[Bitutus]

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio

Spoileri

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitoksia kartoittamaan ja hankkimaan tarvittavat suojavarusteet. Pelastuslaitosten henkilökuntaa on myös kehotettu välttämään virkapuvun käyttöä vapaa-aikana.

2.10.2017 klo 07:10

Mårten Lampén / Yle
Ensihoitajat ja palomiehet varustetaan tämän ja ensi vuoden aikana luodinkestävillä kypärillä ja suojaliiveillä.

Syynä varautumiseen on viranomaisiin kohdistunut väkivalta ja sen uhka Euroopassa sekä kotimaassa. Taustalla on poliisin kanssa tehty riskiarvio.

– Pelastuslaitos joutuu yhä useammin ensihoitotehtävissä tilanteisiin, joissa sen ensihoidon lisäksi saattaa olla arvaamatontakin väkivaltaa taustalla, toteaa pelastusylijohtaja Esko Koskinen sisäministeriöstä.

– Turun tapahtuma on osa eurooppalaista todellisuutta. Kun tällainen on Suomeenkin rantautunut, johtopäätös on se, että olemme ajoissa liikkeellä, Koskinen lisää.

Mårten Lampén / Yle
Helsingissä liivit tarpeen kerran viikossa
Esimerkiksi Helsingin pääpelastusasemalla Kalliossa ensihoidon henkilökunnalla on ollut käytössä jo pitkään uhkatilanteita varten viiltosuojaliivit. Pelastustyöntekijät kohtaavat Helsingissä väkivaltaisia tilanteita noin kerran viikossa.

– Äskettäin ensihoitajat menivät potilaan luokse ja heitä lähestyttiin veitsen kanssa. Ensihoitajat joutuivat pakenemaan ambulanssiin ja sulkemaan ovet, mutta lopulta tilanne päättyi ihan hyvin, kertoo ensihoitomestari Jorma Riihelä Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta.

Mårten Lampén / Yle
Virkapuku vain virka-aikana
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitosten henkilökuntaa myös virkapuvun käytössä. Ministeriö suosittelee välttämään vapaa-aikana virkapuvussa liikkumista ja toivoo, että virkapukuiset välttävät julkisten liikennevälineiden käyttöä.

– Euroopassa on sattunut useita tilanteita, joissa virkapukuista henkilökuntaa vastaan on hyökätty. Silloin kohteena ovat olleet lähinnä poliisi ja puolustusvoimat. Ajatus on niin, että jos tämä ilmiö rantautuu Suomeen, olisimme jo etukäteen varautuneet siihen tilanteeseen, sanoo pelastusylijohtaja Esko Koskinen.

Yle ryhtyi pelottelemaan kansaa.

 

[Enig]

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio

Spoileri

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitoksia kartoittamaan ja hankkimaan tarvittavat suojavarusteet. Pelastuslaitosten henkilökuntaa on myös kehotettu välttämään virkapuvun käyttöä vapaa-aikana.

2.10.2017 klo 07:10

Mårten Lampén / Yle
Ensihoitajat ja palomiehet varustetaan tämän ja ensi vuoden aikana luodinkestävillä kypärillä ja suojaliiveillä.

Syynä varautumiseen on viranomaisiin kohdistunut väkivalta ja sen uhka Euroopassa sekä kotimaassa. Taustalla on poliisin kanssa tehty riskiarvio.

– Pelastuslaitos joutuu yhä useammin ensihoitotehtävissä tilanteisiin, joissa sen ensihoidon lisäksi saattaa olla arvaamatontakin väkivaltaa taustalla, toteaa pelastusylijohtaja Esko Koskinen sisäministeriöstä.

– Turun tapahtuma on osa eurooppalaista todellisuutta. Kun tällainen on Suomeenkin rantautunut, johtopäätös on se, että olemme ajoissa liikkeellä, Koskinen lisää.

Mårten Lampén / Yle
Helsingissä liivit tarpeen kerran viikossa
Esimerkiksi Helsingin pääpelastusasemalla Kalliossa ensihoidon henkilökunnalla on ollut käytössä jo pitkään uhkatilanteita varten viiltosuojaliivit. Pelastustyöntekijät kohtaavat Helsingissä väkivaltaisia tilanteita noin kerran viikossa.

– Äskettäin ensihoitajat menivät potilaan luokse ja heitä lähestyttiin veitsen kanssa. Ensihoitajat joutuivat pakenemaan ambulanssiin ja sulkemaan ovet, mutta lopulta tilanne päättyi ihan hyvin, kertoo ensihoitomestari Jorma Riihelä Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta.

Mårten Lampén / Yle
Virkapuku vain virka-aikana
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitosten henkilökuntaa myös virkapuvun käytössä. Ministeriö suosittelee välttämään vapaa-aikana virkapuvussa liikkumista ja toivoo, että virkapukuiset välttävät julkisten liikennevälineiden käyttöä.

– Euroopassa on sattunut useita tilanteita, joissa virkapukuista henkilökuntaa vastaan on hyökätty. Silloin kohteena ovat olleet lähinnä poliisi ja puolustusvoimat. Ajatus on niin, että jos tämä ilmiö rantautuu Suomeen, olisimme jo etukäteen varautuneet siihen tilanteeseen, sanoo pelastusylijohtaja Esko Koskinen.

Yle ryhtyi pelottelemaan kansaa.

Tähän olisi mukava saada Rasmuksesta asiantuntijalausunto, mikä "Kyllähän suomalaisetkin..." -vakiofraaseista selittäisi sen että tälläistä pelastushenkilökunnan varustautumista ei ole täällä ennen tarvittu.

Koska tämä asia taitaa olla niin että puukon kanssa heiluva känniläinen grillijonossa, jopa moraan tarttuva Hagertikin, kunnioittavat paikalle tulevaa auttajaa. Toisin kuin nämä team Allahin jäsenet, jotka rabiesmoodiin triggeröidyttyään tuikkaavat kaikkea heikompaansa, ja joiden hallintaan perinteiset pehmeät hallintakeinot voi heittää romukoppaan.

 

[mojo2]

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio

Spoileri

Ensihoitajat ja palomiehet saavat luodinkestävät kypärät ja suojaliivit – syynä on kohonnut uhka-arvio
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitoksia kartoittamaan ja hankkimaan tarvittavat suojavarusteet. Pelastuslaitosten henkilökuntaa on myös kehotettu välttämään virkapuvun käyttöä vapaa-aikana.

2.10.2017 klo 07:10

Mårten Lampén / Yle
Ensihoitajat ja palomiehet varustetaan tämän ja ensi vuoden aikana luodinkestävillä kypärillä ja suojaliiveillä.

Syynä varautumiseen on viranomaisiin kohdistunut väkivalta ja sen uhka Euroopassa sekä kotimaassa. Taustalla on poliisin kanssa tehty riskiarvio.

– Pelastuslaitos joutuu yhä useammin ensihoitotehtävissä tilanteisiin, joissa sen ensihoidon lisäksi saattaa olla arvaamatontakin väkivaltaa taustalla, toteaa pelastusylijohtaja Esko Koskinen sisäministeriöstä.

– Turun tapahtuma on osa eurooppalaista todellisuutta. Kun tällainen on Suomeenkin rantautunut, johtopäätös on se, että olemme ajoissa liikkeellä, Koskinen lisää.

Mårten Lampén / Yle
Helsingissä liivit tarpeen kerran viikossa
Esimerkiksi Helsingin pääpelastusasemalla Kalliossa ensihoidon henkilökunnalla on ollut käytössä jo pitkään uhkatilanteita varten viiltosuojaliivit. Pelastustyöntekijät kohtaavat Helsingissä väkivaltaisia tilanteita noin kerran viikossa.

– Äskettäin ensihoitajat menivät potilaan luokse ja heitä lähestyttiin veitsen kanssa. Ensihoitajat joutuivat pakenemaan ambulanssiin ja sulkemaan ovet, mutta lopulta tilanne päättyi ihan hyvin, kertoo ensihoitomestari Jorma Riihelä Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta.

Mårten Lampén / Yle
Virkapuku vain virka-aikana
Sisäministeriö on ohjeistanut pelastuslaitosten henkilökuntaa myös virkapuvun käytössä. Ministeriö suosittelee välttämään vapaa-aikana virkapuvussa liikkumista ja toivoo, että virkapukuiset välttävät julkisten liikennevälineiden käyttöä.

– Euroopassa on sattunut useita tilanteita, joissa virkapukuista henkilökuntaa vastaan on hyökätty. Silloin kohteena ovat olleet lähinnä poliisi ja puolustusvoimat. Ajatus on niin, että jos tämä ilmiö rantautuu Suomeen, olisimme jo etukäteen varautuneet siihen tilanteeseen, sanoo pelastusylijohtaja Esko Koskinen.

Yle ryhtyi pelottelemaan kansaa.

Taas muutama miljoona välillisiä kuluja.

"Lopulta tilanne päättyi ihan hyvin." Ensihoitajien henki ollut vaarassa työssään mutta kaikki ok kun kukaan ei kuollut sittenkään.

 

[Kaiser Soze]

Porissa ihminen kuollut tuberkuloosiin

Maanantai 2.10.2017 klo 11.04

Satakunnan keskussairaalassa Porissa kuoli viime viikolla ihminen tuberkuloosiin, kertoo Satakunnan sairaanhoitopiiri tiedotteessaan.

(HANNA LAASANEN/SKA)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Tuberkuloosiin sairastunut kuoli Satakunnan keskussairaalassa. (HANNA LAASANEN/SKA)
Sen mukaan potilas hakeutui hoitoon liian myöhään, eikä häntä voitu parantaa. Viranomaiset ovat kutsuneet altistuneet henkilöt tutkimuksiin.

Tuberkuloosi on yleensä keuhkoissa ilmenevä infektiosairaus, johon sairastuu Suomessa vuosittain alle 300 ihmistä. Se on yleisvaarallinen tauti, jonka hoidosta ja ehkäisystä on määrätty lailla.

Tuberkuloosi leviää hengitysteiden välityksellä läheisessä kontaktissa sairastuneen kanssa.

STT

Tuberkuloosi tekee paluuta - lääkeresistentti kanta uhkaa viedä meidät takaisin 1900-luvun alkuun

Jee Suomessakin saadaan parempaa kulttuuria suoraan vuosisadan alusta!

 

[Router]

https://mvlehti.net/2017/09/28/the-washington-times-eurooppaan-muslimit-valtavaestoksi/

Laskelmien mukaan 40v kuluttua on Euroopassa helvetti irti jos tällä tiellä jatketaan.

 

[neko]

Tämä on jo hävitty juttu. Euroopasta tulee uusi riitely/sota-alue koska rauhanuskoiset muslimit. Minnehän somalit sitten lähtevät elelemään tuilla? Ainoa asia mikä kiinnostaa, ja vastausta tuskin ehdin nähdä.

No, vihervassuvis-ämmät saavat unelmansa: luvan elää miehen luvalla ja rätin päähän tai koko ruma naama piiloon. Onnea Vihreät ja Vasemmisto ja palefacet yms Suomi 100 juhlijat.

 

[Berzza]

Et taida kaupungissa asua? Ihan perussuojausta varkailta ja muilta asiattomilta ja aivan tavallista kaikissa maissa.

No, aiemmin asuin tampereella, jos sen voi kaupungiksi laskea. Ei siellä kyllä mitään piikkilankoja missään näkynyt.

Ja tässä esimerkki Oslosta

https://goo.gl/maps/mJD87yvGGbB2

Ei näy piikkilankoja eikä paljon muitakaan aitoja.

 

[80286]

Ei Suomen karvalapset liity Syyrian sotaan mitenkään muuten kuin että tulivat samalla Euroopan ovenavauksella. Ei todellakaan kannata kuvitella, että feikki-pakolaiset loppuu jos ei ole mitään virallista sotaa menossa. Ne motiivit on ihan muuta.

Suomessahan koko kuvio on lähinnä iPhone-miesten feseryhmissään masinoima jätkien pitkä all-inclusive turistimatka (Sipilän kutsuma ja suomalaisten sponsoroima). Oikeat pakolaiset, esim. ne oikeat syyrialaiset, on etelämmissä maissa.

Joo, tais olla 2% tänne saapuneista oikeita syyrialaisia, laitanpa Atapion takaisin ignoreen, säästää hermoja.

 

[Kaiser Soze]

Tämähän on monessa Euroopan maassa laillista nykyaikana. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa alaikäisiä morsiamia ei eroteta miehistään. Suomessakin alaikäisten avioliitot ovat moninkertaistuneet. Oikeusministeriö lapsiavioliitoista Suomessa: ”Emme ole huolissamme”

Ahdistelija lähti seuraamaan naista yöbussista Espoossa – kävi kiinni uhriinsa rappukäytävässä
Poliisi epäilee ahdistelijan lähteneen seuraamaan uhria linjan 150N bussista.

Juho Jokinen HS
Julkaistu: 2.10. 14:20 , Päivitetty: 2.10. 14:35

NUORTA naista ahdisteltiin seksuaalisesti rappukäytävässä Espoossa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Länsi-Uudenmaan poliisin maanantaina lähettämän tiedotteen mukaan naista ahdistellut mies oli seurannut uhria linjan 150N bussista rappukäytävään Espoonlahden Ruorimiehenkadulle. Nainen oli lähtenyt bussilla Helsingistä, ja ahdistelu tapahtui poliisin mukaan bussimatkan jälkeen kello 3.45.

Uhri pääsi pakenemaan tilanteesta.

POLIISI JULKAISI maanantaina tuntomerkkejä miehestä, jonka epäillään olleen naisen kanssa samassa yöbussissa ja sen jälkeen ahdistelleen tätä.

Poliisin etsimä mies on noin 50-vuotias, kalju ja ruumiinrakenteeltaan tukeva. Hänellä on uhrin kertoman mukaan myös parta.

Mies oli pukeutunut valkoiseen puvuntakkiin ja tummiin farkkuihin.

POLIISI PYYTÄÄ tapauksesta mahdollisesti jotain tietäviä ilmoittamaan tietonsa joko puhelimitse numeroon 029 541 3031 tai sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.espoo@poliisi.fi

Länsi-Uudenmaan poliisi tutkii tapausta seksuaalisena ahdisteluna.

 

[zZzz]

tässä varsin ansiokas kirjoitus, suosittelen lukemaan! teksti on toki hieman pitkähkö, eikä kieli välttämättä sitä helpointa, mutta mainiota että nyt muutkin kuin Venä^H^H^H^H anteeksi, Suomi ensin-tyypit uskaltavat korottaa ääntänsä. olisiko tässä nähtävissä positiivinen kehityskulku siihen että maahanmuuton kritisointi julkisesti alkaa vihdoinkin tulemaan hyväksytymmäksi?

Posetiivarin apina

(otetaanpa varmuuden varoiksi tännekin talteen spoiler-tagien taakse, en ihan täysin luota US:n puolueettomuuteen..)

Spoileri

Posetiivarin apina

1.10.2017 22:48 Peter Lindberg

On kevät 2017, minulla on kiire ja olen ajatellut pääseväni keskustaan nopeammin metrolla kuin autolla. Kun metro on seissyt Itiksen asemalla pitempää kuin tarpeeksi, alan kuitenkin miettiä pitääkö vaihtaa kyytiä. Ovet ovat kuitenkin kiinni ja ei auta kuin istua ja odotella. Ikkunan läpi näkyy, kuinka nuori afrikkalaismies pyrkii laiturilla olevien koulutyttöjen seuraan. Likat väistelevät, eivätkä anna aihetta jatkaa lähentymistä. Mies kai huutaa jotakin, ja tytöt kuittailevat alentuvasti takaisin. On siinä laiturilla aikuisiakin, mutta eiväthän nämä tohdi tuommoiseen. Miten se osaakaan aikuinen ihminen olla katsomatta minnekään. Pää kääntyy ja katse tarttuu johonkin jota ei ole. Tämä kertoo läsnäolijoille, että minua ei ole, enkä siis osallistu.

Sitten metrovaunun ovet aukeavat ja väki pääsee laiturilta sisään. Tyttöjen seuraan pyrkinyt afrikkalainen jantteri liittyy seuraamme ja kohdistaa nyt tarmonsa vanhaan mieheen. Seuraa perkeleellinen huuto kun nuorukainen alkaa kiskoa vanhuksen ostoksia itselleen. Vanha suomalaisäijä ei luovuta ja huutaa ilmoille rasistisia herjauksia. Joku kantasuomalainen mies menee väliin, mutta siirtolainen vääntää viileästi takaisin. Käsietäisyydellä istuvat kantasuomalaiset nuoret miehet pälyilevät ujosti tilanteesta poispäin eikä kukaan ei mene kolmanneksi. Lopulta minä sitten menen kun edessäni istuva ikäiseni vanha akka alkaa kiljua hysteerisenä. Afrikkalainen luovuttaa ja hän jää suosiolla Kulosaaren seisakkeelle.

Näinhän se menee kun julkisessa tilassa nähdään jotakin täysin tavatonta. Kynnys mennä väliin väkivaltatilanteeseen on korkea. Sielu huutaa esivaltaa ja yritämme pienin vaistomaisin elein luoda itsestämme vaikutelman, että emme kuulu häiriön piiriin. Kaikenlainen kovaäänisyys, vaativa katse ja tarttuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja sellainen menee salamannopeasti suomalaisen ihon alle. Sopivaisuuden rajat ovat piirtyneet syvälle mielenkarttaamme.

Metelöivät siirtolaisnuorukaiset ottavat julkisen tilan itselleen, miten tahtovat. Iloisesti he antavat musan pauhata ja kokiksen lentää metron istumaloosissa, kun minä väistän nyrpeänä toiseen kulkuneuvoon. Päädyn siitä sitten huonosti suomea, ruotsia, saksaa tai englantia hallitsevan taksikuskin kyytiin, joka kaistapäisesti autoilemalla yrittää neuvotella liikennesääntöjä uusiksi. Vähä vähältä koen, että minut haastetaan, jollakin oudolla ja kipeällä tavalla. Metrossa ja taksissa minut pakotetaan osallistumaan johonkin, joka riitelee syvästi omien käsitysteni kanssa. Kulkuvälineissä, katukäytävillä ja kassajonossa tapakartastoani rypistellään ja alan tuntea vierautta siellä, missä olin aiemmin kokenut rutinoitua tuttuutta.

Siirtolaisen huono käytös metrossa jättää minut fyysisesti rauhaan, mutta kajoaa siihen, kuka minä mielestäni olen. Kun minulta tullaan joukolla kerjäämään, ei minua pelota, koska olen melkein kaksimetrinen ja satakiloinen äijä. Lapsuuteni helsinkiläislähiöt olivat hurjia kasvupaikkoja ja jokainen räkänokka, rasvis ja pitkätukka oppi tarkalleen, mitä pitää ja mitä ei saa koskaan tehdä - muuten tulee kipeästi pipiä nokkaan. Olenkin sisäistänyt pitkän litanian syvälle kuhmuiseen kallooni iskostuneita sääntöjä ja käytänteitä, joita sovellan julkisessa (tai yksityisessä) tilassa. Nämä säännöt eivät ole mitä tahansa litanioita, vaan niiden tarjoamassa kehikossa minä olen ajattelevana ja tuntevana subjektina kiinnittynyt yhteisööni. Näitä tapoja ja sopimuksia sovelletaan pikkutyttöihin ja vanhoihin ukkoihin: ne ovat aivan jäykkiä, eikä niistä voida kustannuksitta neuvotella. Jopa liikennesääntöjen on oltava niiden kanssa ristiriidattomia. Kun joku selkeästi manifestoi yhteisöni käytänteiden olevan triviaaleja, minä tulen itselleni naurettavaksi ja oudolla tavalla loukatuksi. Minut on opetettu väistämään ja siihen, että itsestään ei saa tehdä numeroa koskaan. Kun tumma käsi tunkeutuu taskuuni ratikassa, olen heikko ja nolattu omieni edessä. Ja korostettakoon, että kaikki mitä tässä tekstissä sanotaan, koskee vieraskulttuurin aikuisia miehiä. Oman tapatodellisuutensa puitteissa he ovat ”alfoja”, jotka määräävät alistettujensa olemisesta.

Koulutytöt osasivat suvereenisti torjua tuon ilmeisen kielitaidottoman nuoren miehen seurastaan. Vieressä kuitenkin oli myös mykkä aikuisten joukko osaamatta ja uskaltamatta. Katselemme marginalisoituina, kun ekspressiiviseen kuluttamiseen viehättyneet miesjoukkiot rakentelevat mikromaailmojaan tupakan- ja kebabinkatkuun ihastuneina. Tunnetun ja ennustettavan julkisen tilan sisälle avautuu nyt uusi muualta tuotettu muodin, kulutuksen ja sopivaisuussääntöjen selkeästi rajaama olemisen tila. Nyt sotakuntoiset miehet ryhmäytyvät jalkakäytäville ja ostoskeskuksiin pysyvästi ylläpitämään valtaamaansa reviiriä ja julkinen tila ottaa tämän erilaisin väistömenetelmin huomioon. Julkisuuteen syntyy uudenlaista merkistöä, kuten viranomaisohjeita puheesta, pukeutumisesta sekä turvallisista kellonajoista. Meitä vaaditaan hyväksymään virallisen Suomen rahoittama vierastodellisuus karvoineen kaikkineen. Uusi yhteiskuntafragmentti saa heti omaa kokoansa suuremman merkityksen kantasuomalaisen kannalta, koska siitä aiheutuvat kustannukset ovat mittavia. Arkikokemukseemme alkavat kuulua konepistooleita kantavat poliisit ja betoniesteet ja perusteltu väkivallan uhka.

Julkisen hyväksyvän hyminän säestyksellä annetaan ikiaikaisten uskonnollisten ja sukulaisuuteen perustuvien siteiden alkaa määrittää siirtolaisryhmien välisiä taloudellisia alistussuhteita. Syntyy epävirallisia ja lopulta rikollisia vuorovaikutuksen kanavia, joihin ei osata ja haluta puuttua. Itse asiassa kaikki tässä uudessa (siirtolais)todellisuudessa on asiaankuuluvaa ja sellaisenaan jotenkin hyväksyttävää. Oudolla tavalla aikuisten miesten on soveliasta huudella porukoista, kännykkäkuvata ja kopeloida ohi menevää (nais)kansalaista. Kun joku näistä siirtolaismiehistä sitten päättää ajaa Kalliossa ”niittokoneensa” etnisesti määrittyneeseen siirtolaisten osajoukkoon, niin se ei ole yllätys. Näiden miesten ymmärrys siitä, mitä voidaan tietää ja yhteisöllinen kohtalo on huomattavan toisenlainen kuin omamme täällä Pohjolassa. Olisi edes suomalainen känni, joka selittäisi, mutta ei ole. On oltu selvin päin, mutta ei hullujakaan. Ollaan, oleskellaan ja siinä sivussa koukataan isolla äijämaasturilla klaanirajat selviksi. Mihin siinä virkavaltakaan oikein osaisi puuttua kun oli seuraamassa tilanteen fermentoitumista autostaan aika pitkään.

Viranomaiskoneiston kulttuurinen sokeus paljastuu lopulta täydessä mitassaan, kun siirtolaiset saavat lähettää lapsensa Afrikkaan silvottavaksi. Nämä ihmiset ovat ilmoituksensa mukaan paenneet paikasta, jonne nyt pakottavat lapsensa lähtemään hirvittäviin toimenpiteisiin. Isät ja äidit, sedät, enot ja yleensäkin aikuinen osa klaanista ei kuitenkaan halua lopettaa siirtolaisuuttaan, koska kokee mielestään vanhassa maanosassaan vainoa. Lomailu on kuitenkin mahdollista.

Onko mahdollista, että hyvinvointiyhteiskuntaamme on avautunut ekologinen lokero, jossa lapsi voidaan lähettää silvottavaksi jonkin kulttuurisen tavan vuoksi. Eikö tämän estäminen ei ole ollut mahdollista ja eikä iljettävyyttä ole voitu yksiselitteisesti kieltää ja sanktioida vahvasti. Saako asiasta jotakin tietänyt olla hiljaa jos kuuluu samaan etniseen siirtolaisryhmään? Järjettömyyksien edessä syntyy ainoastaan akateemista keskustelua, jossa osallistujat tekevät älyllisiä sormiharjoituksia imitoidessaan lakiin perustuvaa toimeenpanovaltaa. Asioita kirjataan työryhmissä, syntyy julkisia tiedonantoja ja viranomaislausumia tämän sairaan ilmiö luonteesta. Naurettavan tärkeätä on myös, mitä Husu sanoo, koska vertaisryhmälausuma tukee viranomaisen toiminnan muuten niin ohutta oikeutusta. Yhteistä tälle viranomaisperformansseille on huomattavan korkea abstraktiotaso, jossa täysin kaistapäinen asiantila liudennetaan ja mielettömyydetkin nostetaan relevantin argumentin rooliin. Toiminta ja päätökset ohennetaan jonkinlaisella ”käsitedilaatiolla” ja syntyy uudenlainen puuttumisen ja välittämisen diskurssi. Jotenkin sallitun ja hyväksytyn piirin alkaa mahtua kaikenlaista ennenkuulumatonta, joka johtaa siihen että sotakuntoisten siirtolaismiesten näkökulma on ainoa näkökulma. Vanhan yhteiskunnan tehtävä on ymmärtää ja mahdollistaa. Alkaa muodostua uudenlainen puuttumisen, estämisen ja toisaalta suvaitsemisen ja hyväksymisen koordinaatisto, jossa kantasuomalaiset päätyvät piilottelemaan betoniesteiden taakse. Armeijassa palvelustaan suorittavat poikamme naamioituvat siviileiksi ja poliisi kantaa itsensä ja muiden suojaamiseksi sarjatuliasetta. Meidät on maalitettu, mutta emme saa antaa pelolle valtaa.

Kaiken ”yllättävän ja uuden” salliminen edellyttää uudenlaisen puhetavan lanseeramista, jossa termejä ”laajennetaan” sopivasti peittämään toisia käsitteitä. Tässä puhetavassa valtakunnan alueelle ilman henkilötietoja tulevat ihmiset ovat aina pakolaisia. Kukaan heistä ei ole parempaa elintasoa hakeva siirtolainen. Tässä ihmisoikeuksiin perustuva turvanpaikan hakeminen peittää siirtolaisuuden taloudelliset ja henkiset kustannukset. Ihmisen silpomisen kutsuminen ympärileikkaukseksi auttaa järjettömän väkivallan liudentamisen lääketieteellisesti perustelluksi operaatioksi. Puhetavan tasolla ilmenevä myötäsukaisuus siirtyy sitten toiminnan ja valintojen tasolle, kun aikuinen mies ja tuleva terroristi laitetaan alaikäisten joukkoon oleilemaan. ”Hampaat eivät valehtele... kaksi kolmesta ikäolettamasta pitää paikkansa. Kiistanalaisessa tapauksessa ikä tulkitaan aina hakijan kannalta myönteisesti” (Yle 27.9.2015). Ihmisen ikä siis aina tiedetään jos halutaan. Joko on siis tieten laitettu aikuinen lasten sekaan, joka toisaalta ei mitenkään olisi mahdollista kantasuomalaisen miehen kohdalla. Tai sitten iästä on ollut epäilys, mutta miehen on haluttu antaa pitää ikäväitteestään kiinni ja siksi saada oleskella lasten kanssa koululuokassa. Kuka tahansa kantasuomalainen, joka on asioinut esim. Kelan tai verottajan kanssa tietää kokemuksesta, että edellisen kaltainen yleishumanismiin perustuva pehmeys ja myötäeläminen ei toteudu koskaan. Suomessa on totuttu, että viranomainen on aivan jäykkä harkinnassaan ja valtakunnan (joskus myös lapsen) etu tulee aina ensin. On luotu eräänlainen siirtolaisdiskurssi, jossa pohjoismaalaisessa elämänmenossa aiemmin sietämättömiksi nähdyt ilmiöt saadaan arkipäiväistettyä. Miten kunniamurha eroaa murhasta? Onko toinen vähemmän paha asia kuin toinen, koska kunnia on meille kaikille täällä pohjolassakin tärkeä asia.

Moraaliselle universaaliudelle rakentuva viranomaistajunta yrittää luoda synteettisen ja pakotetun yhteisymmärryksen vuosisatojen erottamien kulttuuripiirien välille. Hyväksytään toisaalta, että islam ei ole tuottanut hyvää luonnontiedettä 1100-luvun jälkeen (Yle 28.9.2017), mutta muuten oletetaan islamin tuovan rakentavaa ja onnistunutta vuorovaikutusta läntisiin yhteiskuntiin. Ei oteta huomioon, että tieteen vastaisuus ja yleensäkin heikon argumentaation hyväksyminen voi olla kulttuurinen hyve ja siten tärkeä osa maahan tulleiden siirtolaisten ajattelun perustaa. Samalla julkinen valta leikkaa suomalaisten koulutuksesta ja vaatii kuitenkin pirstomielisesti suomalaisen yhteiskunnan uusien osayhteisöjen sivistämistä. Ajatellaan, että etnisten ryhmien pakotetussa läpityöntymisessä syntyy uusi teknokraattisesti luotu kulttuurinen synteesi ja että sivistys lopulta voittaa. Vaarana kuitenkin on, että kulttuuristen identiteettien kohdatessa syntyy ryhmien välistä haastamista ja (alistetun)osakulttuurin itseensä kääntyvää emergenttiä ryhmäytymistä. Tämä on ymmärrettävää, koska ryhmät ilmentävät merkkejä jäseniensä minuudesta, mikä puolestaan on yhteydessä yksilön varhaiseen sosialisaatioon. Merkkien manifestaatio voi olla viatonta ilmaisevaa kuluttamista (olemista) tai vaikka väkivaltaa muita ryhmiä kohtaan. Väkivaltaa kohdistuu myös haastetun yhteisön sisällä ymmärrettyyn objektiin, kuten naisiin ja lapsiin. Kun osakulttuuri haastetaan, se pyrkii ilmaisemaan rajansa kohdistamalla objektivoituihin jäseniinsä hallintaa. Ilmenee jäykkiä pukeutumissääntöjä ja muita kehon sekä mielen hallintaan liittyviä keinoja kuten uskonto- ja uskollisuusvaatimuksia ja käsityksiä kunniasta. Julkisen vallan akateeminen näkemys ryhmien väliseen ja niiden jäsenien yksityisyyteen kajoavasta sekä väistämättä rakentavasta dialogista on kummallinen. Jotenkin tämä teknokraattinen abstraktio kulttuurien kohtaamisesta lanseeraa aivan uudenlaista elitististä käsiteimperialismia.

Suurelle yleisölle yllä kuvattu eliitin puuhastelu näyttäytyy institutionalisoituna hulluutena. Kansalaiset vaativat muutosta, mutta vaatimus tulkitaan ölinäksi ja huonoksi käytökseksi. Tästä syystä ja tämän johdosta yhteiskuntaamme on kehittynyt aivan uudenlaista emergenttiä ”toiseutta” eliitin salliman ja määrittelemän mielipide- ja olosuhdejatkumon ulkopuolelle. Nämä uudet marginalisoidut muukalaiset ovat heitä, joiden arkikokemus puhetapoineen poikkeaa eliitin kohtaamisestetiikasta ja arkikokemuksesta. Kuten Marko Hamilo osuvasti totesi eliitin puolesta: ”mistä koloista tämä kännäävä ja huonosti käyttäytyvä tuulipukuporukka on ryöminyt, kun en näe tällaisia ihmisiä ympärilläni missään….Sitten tajusin, että nämä, joita katson kuin Korkeasaaren marakatteja, eivät ole kummallisia vaan minä olen. He ovat ihan tavallisia suomalaisia ja minä olen se, joka en ymmärrä.” (Journalisti 3.3.2017) Tämä toiseus kypsyy ja tulee koherentiksi, kun toiselleen täysin vierailla mielenmaisemilla varustetut kulttuuriset joukot pakotetaan toistensa arkikokemuksiin. Viranomainen törmäyttää ihmisiä toreilla ja turuilla sekä luokkahuoneissa subventoidussa ihmiskokeessa ja odottaa järjestelystä itseään miellyttäviä tuloksia. Kokeen seurauksia voidaan analysoida sitten julkisuudessa immanentin käsitepatterin kautta, mutta silloin osa koehenkilöistä jääkin sopivasti mykiksi. Suuri enemmistö haluaisi sanoa sanottavansa, mutta kannanotot tehdään naurettavaksi ja vajaakykyiseksi ölinäksi – kaistapään raakkumiseksi, jonka taustalla saattaa olla jopa rikollisia intressejä.

Meillä on jo pitkään vallinnut vasen-oikeisto - jatkumossa puhetapa, joka on täysin kuuro asetelman ulkopuoliselle ymmärrykselle. Tässä käsitesysteemissä vasen pää (Punaviher) on kaapannut itselleen oikeuden (uudelleen)määritellä yksilöiden olosuhteisiin (arkielämään piiriin) kuuluvat asiantilat kuten seksuaalisuuden, perhesuhteet, feminismin ja oikeudet työhön sekä ihmisoikeuden käsitteen yksilötason sisällön. Oikeiston rooli puolestaan on korostaa makrotason ilmiöitä kuten taloutta sekä juridisten henkilöiden välisiä suhteita. Oikeisto (Kokoomus) myötäilee Saksaa kaikessa ja etenkin ymmärtää globaalin talouden edellyttämää elintasosiirtolaisuutta. Nyt sitten jatkumon vastapoolit ovat löytäneet monikulturismi-käsitteen alla aivan uudenlaisen hegemonisen tavan järjestellä julkinen keskustelu. Kaikenlainen kritiikki on sovitun käsitejatkumon sisäistä ja itseensä palavaa, ja sallii ainoastaan näennäiskriittisen immanetteja lausumia puolesta ja vastaan. Lopputulema on sisällöllisesti dementoitunut mediahumina ja akkamaisten miesten sekä virkkuumummojen kaakatus, johon ei mahdu mikään sovitun ulkopuolelta esitetty haaste; otetaan annettuna, että meillä on kasvava joukko muukalaismiehiä, joiden taustoja emme tunne ja tästä on maksettava valtavia summia. Todettakoon, että akkamaisuudella tarkoitan mielipidepelkuruutta, joka vaivaa hyveposeeraukseen ihastuneita poliitikkoja.

Hamilon marakattilauma tarvitsee siis kuria ja järjestystä, vähintäänkin uudenlaista (kovennettua) viranomaisvalvontaa. Kaikenlaista vallattomuutta ja käsitekurittomuutta on paheksuttu julkisen vallan taholta jopa eduskunnassa. Valtiopäivillä onkin annettu pysyväisohjeita kansalaisille ja heidän edustajilleen siitä, mikä on sopivaa ja sallittua ilmaisua. On syntynyt poliitikkojen älyllisesti sumea yhteislausuma (allekirjoituksella varmistettu), jossa vaaditaan pidättäytymään siirtolaiskritiikistä. Kaikenlainen kyseenalaistaminen turvapaikka- ja siirtolaisasioissa määrittyy nyt lähtökohtaisesti ala-arvoiseksi, infantiiliksi huutamiseksi. Korkein taho eli presidentti on vaatinut aktiivista katumista mielipiteittensä johdosta eliitin epäsuosioon päätyneeltä puoluejohtajalta. Ollaan ehkä lähellä tilannetta, jossa toimeenpanovalta yhdistyy luontevasti (mielipiteen)tuomiovaltaan. Tavallinen ihminen ei myös välttämättä tiedä, milloin osaamattomuuttaan syyllistyy rikolliseen tekoon esimerkiksi ”tykkäämällä” sosiaalisessa mediassa henkilöä tai ilmiötä. Kumpujen yötä vanhemman polven mieleen nousee käsite ”yleiset syyt”, jokateki ihmispolon araksi ajattelijaksi. Meillä on nyt yliohjeena aivan koomisiin korkeuksiin yltävä metatason imperatiivi, jonka alle kaiken ajattelun ja toiminnan on mahduttava. Hybriksensä juovuttamana itse pääministeri laskeutuu vuorelta leipäjonossa seisoskelevien hämmästyneiden apinoittensa pariin. Pääministeri kantaa mukanaan syvemmän tietämisen kivitaulua, jossa lukee mediakonsultin kirjoittamana arvopohja.

Vähintäänkin julkisen keskustelun avustamana virkarälssi aikoo saada kansalaisen ymmärtämään, että yksilön yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä koskeva mielipide voi olla häpeällinen ja väärä. Loukatuksi itsensä kokeva apinalauma on kuitenkin kasvatettu luottamaan pysyvään ja legitiimiin kolmanteen, joka on reilumpi kuin eliitti itse. Tuo puolueeton kolmas osapuoli on pappi tai poliisi käyttötarkoituksesta riippuen, jolle kädellisen eksistentiaalinen tuska on voitu delegoida kuin erotuomarille. Nyt esivalta on kuitenkin vanhan roolinsa hylännyt ja asettunut eliitin puolelle. Tällaisen asetelman rohkaisemana ylempi poliisi uskaltautuu kusemaan somekansan kipeiden tunteiden rovioon vitsailemalla. Höyryn noustessa kaikki ovat sitten loukkaantuneita ja viranomainen pyytää (ja saa) lisää paukkuja valvontaan. Herrasväen jaloissa säntäilevillä Hamilon apinoille ei ole tämän jälkeen enää kanavaa sanomiseen. Posetiivari on hylännyt marakattinsa ja apinan kupissa on vain häpeää ja hiljaisuutta.

Ei siis ole vallan tavatonta ollenkaan, että tässä ilmapiirissä kätilö tai luokanopettaja ei oikein uskalla alkaa kysellä outoja nähdessään jotakin pysäyttävän ennenkuulumatonta. Overtonin ikkunan kautta mikä tahansa mahdotonkin tulee ennen myötä hyväksytyksi. Samanlainenko arka mykkyys on sen systeemisen virheen taustalla, että aikuinen mies laitetaan yläkoululaisten kanssa samalle luokalle? Mitähän ovat miettineet kunnan koulutoimen järjestämisvastuussa olijat, kun on sallittu aikuisen miehen istua lasten kanssa samassa luokassa? On täydellinen farssi, että tämä surkea terroristi kuitenkin päätyi lasten joukkoon opintielle. Nykymaailmassa, missä Erika-tytön kohtalo on mahdollinen, harvalta löytyy kuitenkaan uskallusta viheltää pilliin. Vähän samalla tavalla kuin metroaseman aikuiset, kansalainen katsoo virkavastuussakin mieluusti poispäin. Jos tuohon väliin menen, niin mihin minä oikeastaan silloin ryhdyn? Tavallinen ihminen virkatoimessaankin on täysin itsensä varassa kohdatessaan massiivisen (mies)siirtolaisuuden tuomaa haittaa ja kauhua. Vaikka mitä edestään ihminen löytääkään, niin ylemmän tahon käsitys on selkeä: systeemi toimii ja kaikki on hyvin. Kyselijä pelkää tulevansa veneen keikuttajaksi ja tiukoilla työmarkkinoilla sitähän ei itselleen halua kukaan.

Julkinen keskustelu on irrotettu kokonaan ihmisten arkikokemuksesta. Siirtolaisuuden ongelmat käsitellään institutionaalisen väistämisen kautta. Kritiikki sallitaan vain tarkalleen sovitusta lähtökohdasta ja syntyy kipeän koomista performanssia, jossa yläkäsitteiden varassa taiteilu on ainoa sisältö. Tästä väistämisen taiteesta käy hyvänä esimerkkinä se, miten SDP:n kansanedustaja Sanna Marin on täysin kyvytön vastaamaan haastattelijan selvään ja arkijärkiseen kysymykseen (IL 29.9.2017) . Tykkään kovasti Sanna Marinista poliitikkona, enkä mitenkään halua olla tässä epäreilu, mutta mielestäni hän yltäisi helposti parempaan suoritukseen vastaamalla vain toimittajan kysymykseen suoraan kiemurtelematta. Nuori poliitikko turvautuu esiintymisessään kuitenkin kuin vanha poliitikko aitoon tyhjänpuhumiseen. Vaikka puolueella menee huonosti, niin ei edes puolueen nuori polvi uskalla tuoda sisältöä vastauksiinsa, ja puhe on ainoastaan tarkoitettu imitoimaan huolenkantoa kansalaisen arkipäivästä. Seuraava on vapaa transkriptio osasta haastattelua (puhekielinen sellaisenaan). Nuori järjestelmäherratar puhuu kauniisti jäsennellyin korkein käsittein. Puhuu, mutta ei sano mitään.

Päivärinta kysyy Marinilta viitaten Saksan vaalitulokseen: ”...mikä on teidän vastaus maahanmuuttokriittisille ihmisille. Nyt me nähtiin esim. Saksan vaalien tulos… ei voi silmiä ummistaa. Mikä on SDP:n kanta, mitä te vastaatte maahanmuuttokriittisille. Mitä tarjottavaa on teille heille?” Marin vastaa: ”No siis minun mielestäni meidän pitää asemoitua jos katsotaan tätä puoluekenttää... niin minun mielestäni sosiaalidemokraattinen liike on ensinnäkin vasemmistolainen liike. Se on vasem...me olemme vasemmistopuolue ja meidän pitää asemoitua tällä kohdalle niin ehkä nykyistäkin selkeämmin. Toinen, minun mielestäni meidän pitää olla selkeästi arvoliberaali- ja globaali liike. Eli ne on ne arvojaot jotka tällä hetkellä….”Tässä kohtaa Marinin vuodatusta Päivärinta tekee kysyvän eleen ja kansanedustaja jatkaa. Marin :” ..eli ne ovat ne jaot, jotka ihmisiä jakaa ihmisiä ja tän pitäis olla aika selkeä meille missä me ollaan puoluekartalla. Et toki meidän jäsenistössämme on erilaisia näkymiä myös siitä, et millä lailla vaikka maahanmuuttoon pitää suhtautua. Et mä itse ajattelen näin, että meidän pitää olla ihmisiä ihmisille. Eli kun he tarvitsevat turvaa niin heille pitää sitä turvaa tarjota. Jos se tarve on aito. Ja siinä pitää luottaa siihen et oikeusvaltion prosessit toimii. Ja valitettavasti tällä hallituskaudella on esim. tehty monia kiristyksiä mm. perheenyhdistämisen ehtoihin tai muihin kohtiin, jotka ovat minun mielestäni olleet epäinhimillisiä”. Lopuksi kansanedustaja vetoaa EU-tasoisiin yhteisiin keinohin maahanmuuttokysymystä käsiteltäessä. Esitys koostuu korkeasta puheesta rakentuen metakäsitteille kuten puoluekartta, arvoliberalismi, globalismi ja ihmisoikeudet. Haastattelutilanne kokonaisuutena on rutinoidun loppuun viety, symmetrinen ja siten ilmaisullisesti esteettinen.

Kansanedustaja ei vastaa toimittajan kysymykseen. Marinin esitys ei tarkoita Hamilon marakatin mielestä yhtään mitään. Mediatoimistojen opettama ”dii ja daa” ei halua vastata siihen, että millaista on se idiotismi, joka edellyttää ottamaan kymmentuhantisten sotakuntoisten miestenlaumat maahan, kun ei ole mahdollisuutta tietää millä asialla tulijat oikeasti ovat. Kun maassa on leipäjonot ja nälkäisiä vanhuksia sekä huonosti pideltyjä lapsia. Kun vanhuksia pelottaa nämä kummallista kieltä puhuvat meluisat äijät. Kun niin monet nuoret syrjäytyvät, eivätkä saa mahdollisuutta hyvään aikuisuuteen tässä elämässä koskaan. Kun kaikesta on pulaa ja toisaalta siirtolaisjantterien kohdalla ei mikään tunnu oleva liikaa. Miksi vastuuhenkilöt saavat puhua palturia ja missä on kansainvälisten sopimusten rikkomisen juurisyy? Nuori järjestelmäherratar ei tietenkään ymmärrä näiden kysymysten oikeutusta. Nämä kysymykset juontuvat arkikokemuksista, jotka arkikokemukset sinänsä arjen erillisinä tapahtumina esiintyvät julkisessa metapuheessa yksittäistapauksina.

Yksittäistapaukset ovat sovitusti kaiken kommentoinnin ulkopuolella ja arkipäivän mielettömyydet saavat jatkua. Niistä ei pidä kenenkään lausua mitään. Kun joku sitten nostaa yksittäistapauksen esille ja arkijärjellään yleistää kokemastaan, syyllistytään vihapuheeseen. Eli siinä ovat lasten vanhemmat yksin aatoksissaan kun saavat tietää, että koululuokassa on istunut lasten kanssa aikuinen mies ja joka kaiken lisäksi paljastuu islamistiseksi terroristiksi. Sanna esittää, että ollaan ”ihmisiä ihmisille”. Anteeksi nyt kovasti, mutta isänä totean tästä, että voi mitä paskaa!

Mutta ymmärränhän minä toisaalta, että olen huonosti informoitu, ajattelultani infantiili ja minä häiritsen. Anteeksi! Minä en ole siellä missä syvempi ymmärrys on kypsytetty ja missä kysymykset saavat määritelmällisesti syntyä vain jos tarjolla järjestelmää ylläpitävä vastaus. Minä olen aineellisesti köyhä mutapainin sankari eliitin järjestämässä painikehässä, jossa islamistinen invaasio kokeilee rajojaan. Onko historia loppu, törmäävätkö sivilisaatiot, voi jee miten relevanttia täällä sosiaalisen kuran tasolla. Minua huolettaa nähdä kun jälkipolvemme joutuu väistelemään kiimaista afrikkalaista metrolaiturilla. Eikä minusta kauan ole enää äijää mennä auttamaan kun aavikon ori sitten kirmaa jonkun aiheesta pelokkaan eläkeläisen kimppuun. Eli minä kyselen, olen ärtynyt ja käännyn lopulta sen puoleen, joka kaltaistani kuuntelee.

Minulla on yli 30 000 kysymystä, joilta kansanedustaja Marin voi sulkea korvansa. En ymmärrä, että istun eliitin kanssa samassa veneessä, jolla on arvopohja. Valitun kurssin epäileminen voi tietenkin olla katastrofaalista, koska tulppa perkele irtoaa ja reiästä puristuu yhteiseen veneeseemme natsi.

 

[peedro14]

Yle esittää juuri dokkaria, ei suojaa irakissa. videolle on saatu taltioitua sotaa ja ihan oikeita lapsia.

 

[Mestaritonttu]

tässä varsin ansiokas kirjoitus, suosittelen lukemaan! teksti on toki hieman pitkähkö, eikä kieli välttämättä sitä helpointa, mutta mainiota että nyt muutkin kuin Venä^H^H^H^H anteeksi, Suomi ensin-tyypit uskaltavat korottaa ääntänsä. olisiko tässä nähtävissä positiivinen kehityskulku siihen että maahanmuuton kritisointi julkisesti alkaa vihdoinkin tulemaan hyväksytymmäksi?

Posetiivarin apina

(otetaanpa varmuuden varoiksi tännekin talteen spoiler-tagien taakse, en ihan täysin luota US:n puolueettomuuteen..)

Spoileri

Posetiivarin apina

1.10.2017 22:48 Peter Lindberg

On kevät 2017, minulla on kiire ja olen ajatellut pääseväni keskustaan nopeammin metrolla kuin autolla. Kun metro on seissyt Itiksen asemalla pitempää kuin tarpeeksi, alan kuitenkin miettiä pitääkö vaihtaa kyytiä. Ovet ovat kuitenkin kiinni ja ei auta kuin istua ja odotella. Ikkunan läpi näkyy, kuinka nuori afrikkalaismies pyrkii laiturilla olevien koulutyttöjen seuraan. Likat väistelevät, eivätkä anna aihetta jatkaa lähentymistä. Mies kai huutaa jotakin, ja tytöt kuittailevat alentuvasti takaisin. On siinä laiturilla aikuisiakin, mutta eiväthän nämä tohdi tuommoiseen. Miten se osaakaan aikuinen ihminen olla katsomatta minnekään. Pää kääntyy ja katse tarttuu johonkin jota ei ole. Tämä kertoo läsnäolijoille, että minua ei ole, enkä siis osallistu.

Sitten metrovaunun ovet aukeavat ja väki pääsee laiturilta sisään. Tyttöjen seuraan pyrkinyt afrikkalainen jantteri liittyy seuraamme ja kohdistaa nyt tarmonsa vanhaan mieheen. Seuraa perkeleellinen huuto kun nuorukainen alkaa kiskoa vanhuksen ostoksia itselleen. Vanha suomalaisäijä ei luovuta ja huutaa ilmoille rasistisia herjauksia. Joku kantasuomalainen mies menee väliin, mutta siirtolainen vääntää viileästi takaisin. Käsietäisyydellä istuvat kantasuomalaiset nuoret miehet pälyilevät ujosti tilanteesta poispäin eikä kukaan ei mene kolmanneksi. Lopulta minä sitten menen kun edessäni istuva ikäiseni vanha akka alkaa kiljua hysteerisenä. Afrikkalainen luovuttaa ja hän jää suosiolla Kulosaaren seisakkeelle.

Näinhän se menee kun julkisessa tilassa nähdään jotakin täysin tavatonta. Kynnys mennä väliin väkivaltatilanteeseen on korkea. Sielu huutaa esivaltaa ja yritämme pienin vaistomaisin elein luoda itsestämme vaikutelman, että emme kuulu häiriön piiriin. Kaikenlainen kovaäänisyys, vaativa katse ja tarttuminen on äärimmäisen vastenmielistä ja sellainen menee salamannopeasti suomalaisen ihon alle. Sopivaisuuden rajat ovat piirtyneet syvälle mielenkarttaamme.

Metelöivät siirtolaisnuorukaiset ottavat julkisen tilan itselleen, miten tahtovat. Iloisesti he antavat musan pauhata ja kokiksen lentää metron istumaloosissa, kun minä väistän nyrpeänä toiseen kulkuneuvoon. Päädyn siitä sitten huonosti suomea, ruotsia, saksaa tai englantia hallitsevan taksikuskin kyytiin, joka kaistapäisesti autoilemalla yrittää neuvotella liikennesääntöjä uusiksi. Vähä vähältä koen, että minut haastetaan, jollakin oudolla ja kipeällä tavalla. Metrossa ja taksissa minut pakotetaan osallistumaan johonkin, joka riitelee syvästi omien käsitysteni kanssa. Kulkuvälineissä, katukäytävillä ja kassajonossa tapakartastoani rypistellään ja alan tuntea vierautta siellä, missä olin aiemmin kokenut rutinoitua tuttuutta.

Siirtolaisen huono käytös metrossa jättää minut fyysisesti rauhaan, mutta kajoaa siihen, kuka minä mielestäni olen. Kun minulta tullaan joukolla kerjäämään, ei minua pelota, koska olen melkein kaksimetrinen ja satakiloinen äijä. Lapsuuteni helsinkiläislähiöt olivat hurjia kasvupaikkoja ja jokainen räkänokka, rasvis ja pitkätukka oppi tarkalleen, mitä pitää ja mitä ei saa koskaan tehdä - muuten tulee kipeästi pipiä nokkaan. Olenkin sisäistänyt pitkän litanian syvälle kuhmuiseen kallooni iskostuneita sääntöjä ja käytänteitä, joita sovellan julkisessa (tai yksityisessä) tilassa. Nämä säännöt eivät ole mitä tahansa litanioita, vaan niiden tarjoamassa kehikossa minä olen ajattelevana ja tuntevana subjektina kiinnittynyt yhteisööni. Näitä tapoja ja sopimuksia sovelletaan pikkutyttöihin ja vanhoihin ukkoihin: ne ovat aivan jäykkiä, eikä niistä voida kustannuksitta neuvotella. Jopa liikennesääntöjen on oltava niiden kanssa ristiriidattomia. Kun joku selkeästi manifestoi yhteisöni käytänteiden olevan triviaaleja, minä tulen itselleni naurettavaksi ja oudolla tavalla loukatuksi. Minut on opetettu väistämään ja siihen, että itsestään ei saa tehdä numeroa koskaan. Kun tumma käsi tunkeutuu taskuuni ratikassa, olen heikko ja nolattu omieni edessä. Ja korostettakoon, että kaikki mitä tässä tekstissä sanotaan, koskee vieraskulttuurin aikuisia miehiä. Oman tapatodellisuutensa puitteissa he ovat ”alfoja”, jotka määräävät alistettujensa olemisesta.

Koulutytöt osasivat suvereenisti torjua tuon ilmeisen kielitaidottoman nuoren miehen seurastaan. Vieressä kuitenkin oli myös mykkä aikuisten joukko osaamatta ja uskaltamatta. Katselemme marginalisoituina, kun ekspressiiviseen kuluttamiseen viehättyneet miesjoukkiot rakentelevat mikromaailmojaan tupakan- ja kebabinkatkuun ihastuneina. Tunnetun ja ennustettavan julkisen tilan sisälle avautuu nyt uusi muualta tuotettu muodin, kulutuksen ja sopivaisuussääntöjen selkeästi rajaama olemisen tila. Nyt sotakuntoiset miehet ryhmäytyvät jalkakäytäville ja ostoskeskuksiin pysyvästi ylläpitämään valtaamaansa reviiriä ja julkinen tila ottaa tämän erilaisin väistömenetelmin huomioon. Julkisuuteen syntyy uudenlaista merkistöä, kuten viranomaisohjeita puheesta, pukeutumisesta sekä turvallisista kellonajoista. Meitä vaaditaan hyväksymään virallisen Suomen rahoittama vierastodellisuus karvoineen kaikkineen. Uusi yhteiskuntafragmentti saa heti omaa kokoansa suuremman merkityksen kantasuomalaisen kannalta, koska siitä aiheutuvat kustannukset ovat mittavia. Arkikokemukseemme alkavat kuulua konepistooleita kantavat poliisit ja betoniesteet ja perusteltu väkivallan uhka.

Julkisen hyväksyvän hyminän säestyksellä annetaan ikiaikaisten uskonnollisten ja sukulaisuuteen perustuvien siteiden alkaa määrittää siirtolaisryhmien välisiä taloudellisia alistussuhteita. Syntyy epävirallisia ja lopulta rikollisia vuorovaikutuksen kanavia, joihin ei osata ja haluta puuttua. Itse asiassa kaikki tässä uudessa (siirtolais)todellisuudessa on asiaankuuluvaa ja sellaisenaan jotenkin hyväksyttävää. Oudolla tavalla aikuisten miesten on soveliasta huudella porukoista, kännykkäkuvata ja kopeloida ohi menevää (nais)kansalaista. Kun joku näistä siirtolaismiehistä sitten päättää ajaa Kalliossa ”niittokoneensa” etnisesti määrittyneeseen siirtolaisten osajoukkoon, niin se ei ole yllätys. Näiden miesten ymmärrys siitä, mitä voidaan tietää ja yhteisöllinen kohtalo on huomattavan toisenlainen kuin omamme täällä Pohjolassa. Olisi edes suomalainen känni, joka selittäisi, mutta ei ole. On oltu selvin päin, mutta ei hullujakaan. Ollaan, oleskellaan ja siinä sivussa koukataan isolla äijämaasturilla klaanirajat selviksi. Mihin siinä virkavaltakaan oikein osaisi puuttua kun oli seuraamassa tilanteen fermentoitumista autostaan aika pitkään.

Viranomaiskoneiston kulttuurinen sokeus paljastuu lopulta täydessä mitassaan, kun siirtolaiset saavat lähettää lapsensa Afrikkaan silvottavaksi. Nämä ihmiset ovat ilmoituksensa mukaan paenneet paikasta, jonne nyt pakottavat lapsensa lähtemään hirvittäviin toimenpiteisiin. Isät ja äidit, sedät, enot ja yleensäkin aikuinen osa klaanista ei kuitenkaan halua lopettaa siirtolaisuuttaan, koska kokee mielestään vanhassa maanosassaan vainoa. Lomailu on kuitenkin mahdollista.

Onko mahdollista, että hyvinvointiyhteiskuntaamme on avautunut ekologinen lokero, jossa lapsi voidaan lähettää silvottavaksi jonkin kulttuurisen tavan vuoksi. Eikö tämän estäminen ei ole ollut mahdollista ja eikä iljettävyyttä ole voitu yksiselitteisesti kieltää ja sanktioida vahvasti. Saako asiasta jotakin tietänyt olla hiljaa jos kuuluu samaan etniseen siirtolaisryhmään? Järjettömyyksien edessä syntyy ainoastaan akateemista keskustelua, jossa osallistujat tekevät älyllisiä sormiharjoituksia imitoidessaan lakiin perustuvaa toimeenpanovaltaa. Asioita kirjataan työryhmissä, syntyy julkisia tiedonantoja ja viranomaislausumia tämän sairaan ilmiö luonteesta. Naurettavan tärkeätä on myös, mitä Husu sanoo, koska vertaisryhmälausuma tukee viranomaisen toiminnan muuten niin ohutta oikeutusta. Yhteistä tälle viranomaisperformansseille on huomattavan korkea abstraktiotaso, jossa täysin kaistapäinen asiantila liudennetaan ja mielettömyydetkin nostetaan relevantin argumentin rooliin. Toiminta ja päätökset ohennetaan jonkinlaisella ”käsitedilaatiolla” ja syntyy uudenlainen puuttumisen ja välittämisen diskurssi. Jotenkin sallitun ja hyväksytyn piirin alkaa mahtua kaikenlaista ennenkuulumatonta, joka johtaa siihen että sotakuntoisten siirtolaismiesten näkökulma on ainoa näkökulma. Vanhan yhteiskunnan tehtävä on ymmärtää ja mahdollistaa. Alkaa muodostua uudenlainen puuttumisen, estämisen ja toisaalta suvaitsemisen ja hyväksymisen koordinaatisto, jossa kantasuomalaiset päätyvät piilottelemaan betoniesteiden taakse. Armeijassa palvelustaan suorittavat poikamme naamioituvat siviileiksi ja poliisi kantaa itsensä ja muiden suojaamiseksi sarjatuliasetta. Meidät on maalitettu, mutta emme saa antaa pelolle valtaa.

Kaiken ”yllättävän ja uuden” salliminen edellyttää uudenlaisen puhetavan lanseeramista, jossa termejä ”laajennetaan” sopivasti peittämään toisia käsitteitä. Tässä puhetavassa valtakunnan alueelle ilman henkilötietoja tulevat ihmiset ovat aina pakolaisia. Kukaan heistä ei ole parempaa elintasoa hakeva siirtolainen. Tässä ihmisoikeuksiin perustuva turvanpaikan hakeminen peittää siirtolaisuuden taloudelliset ja henkiset kustannukset. Ihmisen silpomisen kutsuminen ympärileikkaukseksi auttaa järjettömän väkivallan liudentamisen lääketieteellisesti perustelluksi operaatioksi. Puhetavan tasolla ilmenevä myötäsukaisuus siirtyy sitten toiminnan ja valintojen tasolle, kun aikuinen mies ja tuleva terroristi laitetaan alaikäisten joukkoon oleilemaan. ”Hampaat eivät valehtele... kaksi kolmesta ikäolettamasta pitää paikkansa. Kiistanalaisessa tapauksessa ikä tulkitaan aina hakijan kannalta myönteisesti” (Yle 27.9.2015). Ihmisen ikä siis aina tiedetään jos halutaan. Joko on siis tieten laitettu aikuinen lasten sekaan, joka toisaalta ei mitenkään olisi mahdollista kantasuomalaisen miehen kohdalla. Tai sitten iästä on ollut epäilys, mutta miehen on haluttu antaa pitää ikäväitteestään kiinni ja siksi saada oleskella lasten kanssa koululuokassa. Kuka tahansa kantasuomalainen, joka on asioinut esim. Kelan tai verottajan kanssa tietää kokemuksesta, että edellisen kaltainen yleishumanismiin perustuva pehmeys ja myötäeläminen ei toteudu koskaan. Suomessa on totuttu, että viranomainen on aivan jäykkä harkinnassaan ja valtakunnan (joskus myös lapsen) etu tulee aina ensin. On luotu eräänlainen siirtolaisdiskurssi, jossa pohjoismaalaisessa elämänmenossa aiemmin sietämättömiksi nähdyt ilmiöt saadaan arkipäiväistettyä. Miten kunniamurha eroaa murhasta? Onko toinen vähemmän paha asia kuin toinen, koska kunnia on meille kaikille täällä pohjolassakin tärkeä asia.

Moraaliselle universaaliudelle rakentuva viranomaistajunta yrittää luoda synteettisen ja pakotetun yhteisymmärryksen vuosisatojen erottamien kulttuuripiirien välille. Hyväksytään toisaalta, että islam ei ole tuottanut hyvää luonnontiedettä 1100-luvun jälkeen (Yle 28.9.2017), mutta muuten oletetaan islamin tuovan rakentavaa ja onnistunutta vuorovaikutusta läntisiin yhteiskuntiin. Ei oteta huomioon, että tieteen vastaisuus ja yleensäkin heikon argumentaation hyväksyminen voi olla kulttuurinen hyve ja siten tärkeä osa maahan tulleiden siirtolaisten ajattelun perustaa. Samalla julkinen valta leikkaa suomalaisten koulutuksesta ja vaatii kuitenkin pirstomielisesti suomalaisen yhteiskunnan uusien osayhteisöjen sivistämistä. Ajatellaan, että etnisten ryhmien pakotetussa läpityöntymisessä syntyy uusi teknokraattisesti luotu kulttuurinen synteesi ja että sivistys lopulta voittaa. Vaarana kuitenkin on, että kulttuuristen identiteettien kohdatessa syntyy ryhmien välistä haastamista ja (alistetun)osakulttuurin itseensä kääntyvää emergenttiä ryhmäytymistä. Tämä on ymmärrettävää, koska ryhmät ilmentävät merkkejä jäseniensä minuudesta, mikä puolestaan on yhteydessä yksilön varhaiseen sosialisaatioon. Merkkien manifestaatio voi olla viatonta ilmaisevaa kuluttamista (olemista) tai vaikka väkivaltaa muita ryhmiä kohtaan. Väkivaltaa kohdistuu myös haastetun yhteisön sisällä ymmärrettyyn objektiin, kuten naisiin ja lapsiin. Kun osakulttuuri haastetaan, se pyrkii ilmaisemaan rajansa kohdistamalla objektivoituihin jäseniinsä hallintaa. Ilmenee jäykkiä pukeutumissääntöjä ja muita kehon sekä mielen hallintaan liittyviä keinoja kuten uskonto- ja uskollisuusvaatimuksia ja käsityksiä kunniasta. Julkisen vallan akateeminen näkemys ryhmien väliseen ja niiden jäsenien yksityisyyteen kajoavasta sekä väistämättä rakentavasta dialogista on kummallinen. Jotenkin tämä teknokraattinen abstraktio kulttuurien kohtaamisesta lanseeraa aivan uudenlaista elitististä käsiteimperialismia.

Suurelle yleisölle yllä kuvattu eliitin puuhastelu näyttäytyy institutionalisoituna hulluutena. Kansalaiset vaativat muutosta, mutta vaatimus tulkitaan ölinäksi ja huonoksi käytökseksi. Tästä syystä ja tämän johdosta yhteiskuntaamme on kehittynyt aivan uudenlaista emergenttiä ”toiseutta” eliitin salliman ja määrittelemän mielipide- ja olosuhdejatkumon ulkopuolelle. Nämä uudet marginalisoidut muukalaiset ovat heitä, joiden arkikokemus puhetapoineen poikkeaa eliitin kohtaamisestetiikasta ja arkikokemuksesta. Kuten Marko Hamilo osuvasti totesi eliitin puolesta: ”mistä koloista tämä kännäävä ja huonosti käyttäytyvä tuulipukuporukka on ryöminyt, kun en näe tällaisia ihmisiä ympärilläni missään….Sitten tajusin, että nämä, joita katson kuin Korkeasaaren marakatteja, eivät ole kummallisia vaan minä olen. He ovat ihan tavallisia suomalaisia ja minä olen se, joka en ymmärrä.” (Journalisti 3.3.2017) Tämä toiseus kypsyy ja tulee koherentiksi, kun toiselleen täysin vierailla mielenmaisemilla varustetut kulttuuriset joukot pakotetaan toistensa arkikokemuksiin. Viranomainen törmäyttää ihmisiä toreilla ja turuilla sekä luokkahuoneissa subventoidussa ihmiskokeessa ja odottaa järjestelystä itseään miellyttäviä tuloksia. Kokeen seurauksia voidaan analysoida sitten julkisuudessa immanentin käsitepatterin kautta, mutta silloin osa koehenkilöistä jääkin sopivasti mykiksi. Suuri enemmistö haluaisi sanoa sanottavansa, mutta kannanotot tehdään naurettavaksi ja vajaakykyiseksi ölinäksi – kaistapään raakkumiseksi, jonka taustalla saattaa olla jopa rikollisia intressejä.

Meillä on jo pitkään vallinnut vasen-oikeisto - jatkumossa puhetapa, joka on täysin kuuro asetelman ulkopuoliselle ymmärrykselle. Tässä käsitesysteemissä vasen pää (Punaviher) on kaapannut itselleen oikeuden (uudelleen)määritellä yksilöiden olosuhteisiin (arkielämään piiriin) kuuluvat asiantilat kuten seksuaalisuuden, perhesuhteet, feminismin ja oikeudet työhön sekä ihmisoikeuden käsitteen yksilötason sisällön. Oikeiston rooli puolestaan on korostaa makrotason ilmiöitä kuten taloutta sekä juridisten henkilöiden välisiä suhteita. Oikeisto (Kokoomus) myötäilee Saksaa kaikessa ja etenkin ymmärtää globaalin talouden edellyttämää elintasosiirtolaisuutta. Nyt sitten jatkumon vastapoolit ovat löytäneet monikulturismi-käsitteen alla aivan uudenlaisen hegemonisen tavan järjestellä julkinen keskustelu. Kaikenlainen kritiikki on sovitun käsitejatkumon sisäistä ja itseensä palavaa, ja sallii ainoastaan näennäiskriittisen immanetteja lausumia puolesta ja vastaan. Lopputulema on sisällöllisesti dementoitunut mediahumina ja akkamaisten miesten sekä virkkuumummojen kaakatus, johon ei mahdu mikään sovitun ulkopuolelta esitetty haaste; otetaan annettuna, että meillä on kasvava joukko muukalaismiehiä, joiden taustoja emme tunne ja tästä on maksettava valtavia summia. Todettakoon, että akkamaisuudella tarkoitan mielipidepelkuruutta, joka vaivaa hyveposeeraukseen ihastuneita poliitikkoja.

Hamilon marakattilauma tarvitsee siis kuria ja järjestystä, vähintäänkin uudenlaista (kovennettua) viranomaisvalvontaa. Kaikenlaista vallattomuutta ja käsitekurittomuutta on paheksuttu julkisen vallan taholta jopa eduskunnassa. Valtiopäivillä onkin annettu pysyväisohjeita kansalaisille ja heidän edustajilleen siitä, mikä on sopivaa ja sallittua ilmaisua. On syntynyt poliitikkojen älyllisesti sumea yhteislausuma (allekirjoituksella varmistettu), jossa vaaditaan pidättäytymään siirtolaiskritiikistä. Kaikenlainen kyseenalaistaminen turvapaikka- ja siirtolaisasioissa määrittyy nyt lähtökohtaisesti ala-arvoiseksi, infantiiliksi huutamiseksi. Korkein taho eli presidentti on vaatinut aktiivista katumista mielipiteittensä johdosta eliitin epäsuosioon päätyneeltä puoluejohtajalta. Ollaan ehkä lähellä tilannetta, jossa toimeenpanovalta yhdistyy luontevasti (mielipiteen)tuomiovaltaan. Tavallinen ihminen ei myös välttämättä tiedä, milloin osaamattomuuttaan syyllistyy rikolliseen tekoon esimerkiksi ”tykkäämällä” sosiaalisessa mediassa henkilöä tai ilmiötä. Kumpujen yötä vanhemman polven mieleen nousee käsite ”yleiset syyt”, jokateki ihmispolon araksi ajattelijaksi. Meillä on nyt yliohjeena aivan koomisiin korkeuksiin yltävä metatason imperatiivi, jonka alle kaiken ajattelun ja toiminnan on mahduttava. Hybriksensä juovuttamana itse pääministeri laskeutuu vuorelta leipäjonossa seisoskelevien hämmästyneiden apinoittensa pariin. Pääministeri kantaa mukanaan syvemmän tietämisen kivitaulua, jossa lukee mediakonsultin kirjoittamana arvopohja.

Vähintäänkin julkisen keskustelun avustamana virkarälssi aikoo saada kansalaisen ymmärtämään, että yksilön yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä koskeva mielipide voi olla häpeällinen ja väärä. Loukatuksi itsensä kokeva apinalauma on kuitenkin kasvatettu luottamaan pysyvään ja legitiimiin kolmanteen, joka on reilumpi kuin eliitti itse. Tuo puolueeton kolmas osapuoli on pappi tai poliisi käyttötarkoituksesta riippuen, jolle kädellisen eksistentiaalinen tuska on voitu delegoida kuin erotuomarille. Nyt esivalta on kuitenkin vanhan roolinsa hylännyt ja asettunut eliitin puolelle. Tällaisen asetelman rohkaisemana ylempi poliisi uskaltautuu kusemaan somekansan kipeiden tunteiden rovioon vitsailemalla. Höyryn noustessa kaikki ovat sitten loukkaantuneita ja viranomainen pyytää (ja saa) lisää paukkuja valvontaan. Herrasväen jaloissa säntäilevillä Hamilon apinoille ei ole tämän jälkeen enää kanavaa sanomiseen. Posetiivari on hylännyt marakattinsa ja apinan kupissa on vain häpeää ja hiljaisuutta.

Ei siis ole vallan tavatonta ollenkaan, että tässä ilmapiirissä kätilö tai luokanopettaja ei oikein uskalla alkaa kysellä outoja nähdessään jotakin pysäyttävän ennenkuulumatonta. Overtonin ikkunan kautta mikä tahansa mahdotonkin tulee ennen myötä hyväksytyksi. Samanlainenko arka mykkyys on sen systeemisen virheen taustalla, että aikuinen mies laitetaan yläkoululaisten kanssa samalle luokalle? Mitähän ovat miettineet kunnan koulutoimen järjestämisvastuussa olijat, kun on sallittu aikuisen miehen istua lasten kanssa samassa luokassa? On täydellinen farssi, että tämä surkea terroristi kuitenkin päätyi lasten joukkoon opintielle. Nykymaailmassa, missä Erika-tytön kohtalo on mahdollinen, harvalta löytyy kuitenkaan uskallusta viheltää pilliin. Vähän samalla tavalla kuin metroaseman aikuiset, kansalainen katsoo virkavastuussakin mieluusti poispäin. Jos tuohon väliin menen, niin mihin minä oikeastaan silloin ryhdyn? Tavallinen ihminen virkatoimessaankin on täysin itsensä varassa kohdatessaan massiivisen (mies)siirtolaisuuden tuomaa haittaa ja kauhua. Vaikka mitä edestään ihminen löytääkään, niin ylemmän tahon käsitys on selkeä: systeemi toimii ja kaikki on hyvin. Kyselijä pelkää tulevansa veneen keikuttajaksi ja tiukoilla työmarkkinoilla sitähän ei itselleen halua kukaan.

Julkinen keskustelu on irrotettu kokonaan ihmisten arkikokemuksesta. Siirtolaisuuden ongelmat käsitellään institutionaalisen väistämisen kautta. Kritiikki sallitaan vain tarkalleen sovitusta lähtökohdasta ja syntyy kipeän koomista performanssia, jossa yläkäsitteiden varassa taiteilu on ainoa sisältö. Tästä väistämisen taiteesta käy hyvänä esimerkkinä se, miten SDP:n kansanedustaja Sanna Marin on täysin kyvytön vastaamaan haastattelijan selvään ja arkijärkiseen kysymykseen (IL 29.9.2017) . Tykkään kovasti Sanna Marinista poliitikkona, enkä mitenkään halua olla tässä epäreilu, mutta mielestäni hän yltäisi helposti parempaan suoritukseen vastaamalla vain toimittajan kysymykseen suoraan kiemurtelematta. Nuori poliitikko turvautuu esiintymisessään kuitenkin kuin vanha poliitikko aitoon tyhjänpuhumiseen. Vaikka puolueella menee huonosti, niin ei edes puolueen nuori polvi uskalla tuoda sisältöä vastauksiinsa, ja puhe on ainoastaan tarkoitettu imitoimaan huolenkantoa kansalaisen arkipäivästä. Seuraava on vapaa transkriptio osasta haastattelua (puhekielinen sellaisenaan). Nuori järjestelmäherratar puhuu kauniisti jäsennellyin korkein käsittein. Puhuu, mutta ei sano mitään.

Päivärinta kysyy Marinilta viitaten Saksan vaalitulokseen: ”...mikä on teidän vastaus maahanmuuttokriittisille ihmisille. Nyt me nähtiin esim. Saksan vaalien tulos… ei voi silmiä ummistaa. Mikä on SDP:n kanta, mitä te vastaatte maahanmuuttokriittisille. Mitä tarjottavaa on teille heille?” Marin vastaa: ”No siis minun mielestäni meidän pitää asemoitua jos katsotaan tätä puoluekenttää... niin minun mielestäni sosiaalidemokraattinen liike on ensinnäkin vasemmistolainen liike. Se on vasem...me olemme vasemmistopuolue ja meidän pitää asemoitua tällä kohdalle niin ehkä nykyistäkin selkeämmin. Toinen, minun mielestäni meidän pitää olla selkeästi arvoliberaali- ja globaali liike. Eli ne on ne arvojaot jotka tällä hetkellä….”Tässä kohtaa Marinin vuodatusta Päivärinta tekee kysyvän eleen ja kansanedustaja jatkaa. Marin :” ..eli ne ovat ne jaot, jotka ihmisiä jakaa ihmisiä ja tän pitäis olla aika selkeä meille missä me ollaan puoluekartalla. Et toki meidän jäsenistössämme on erilaisia näkymiä myös siitä, et millä lailla vaikka maahanmuuttoon pitää suhtautua. Et mä itse ajattelen näin, että meidän pitää olla ihmisiä ihmisille. Eli kun he tarvitsevat turvaa niin heille pitää sitä turvaa tarjota. Jos se tarve on aito. Ja siinä pitää luottaa siihen et oikeusvaltion prosessit toimii. Ja valitettavasti tällä hallituskaudella on esim. tehty monia kiristyksiä mm. perheenyhdistämisen ehtoihin tai muihin kohtiin, jotka ovat minun mielestäni olleet epäinhimillisiä”. Lopuksi kansanedustaja vetoaa EU-tasoisiin yhteisiin keinohin maahanmuuttokysymystä käsiteltäessä. Esitys koostuu korkeasta puheesta rakentuen metakäsitteille kuten puoluekartta, arvoliberalismi, globalismi ja ihmisoikeudet. Haastattelutilanne kokonaisuutena on rutinoidun loppuun viety, symmetrinen ja siten ilmaisullisesti esteettinen.

Kansanedustaja ei vastaa toimittajan kysymykseen. Marinin esitys ei tarkoita Hamilon marakatin mielestä yhtään mitään. Mediatoimistojen opettama ”dii ja daa” ei halua vastata siihen, että millaista on se idiotismi, joka edellyttää ottamaan kymmentuhantisten sotakuntoisten miestenlaumat maahan, kun ei ole mahdollisuutta tietää millä asialla tulijat oikeasti ovat. Kun maassa on leipäjonot ja nälkäisiä vanhuksia sekä huonosti pideltyjä lapsia. Kun vanhuksia pelottaa nämä kummallista kieltä puhuvat meluisat äijät. Kun niin monet nuoret syrjäytyvät, eivätkä saa mahdollisuutta hyvään aikuisuuteen tässä elämässä koskaan. Kun kaikesta on pulaa ja toisaalta siirtolaisjantterien kohdalla ei mikään tunnu oleva liikaa. Miksi vastuuhenkilöt saavat puhua palturia ja missä on kansainvälisten sopimusten rikkomisen juurisyy? Nuori järjestelmäherratar ei tietenkään ymmärrä näiden kysymysten oikeutusta. Nämä kysymykset juontuvat arkikokemuksista, jotka arkikokemukset sinänsä arjen erillisinä tapahtumina esiintyvät julkisessa metapuheessa yksittäistapauksina.

Yksittäistapaukset ovat sovitusti kaiken kommentoinnin ulkopuolella ja arkipäivän mielettömyydet saavat jatkua. Niistä ei pidä kenenkään lausua mitään. Kun joku sitten nostaa yksittäistapauksen esille ja arkijärjellään yleistää kokemastaan, syyllistytään vihapuheeseen. Eli siinä ovat lasten vanhemmat yksin aatoksissaan kun saavat tietää, että koululuokassa on istunut lasten kanssa aikuinen mies ja joka kaiken lisäksi paljastuu islamistiseksi terroristiksi. Sanna esittää, että ollaan ”ihmisiä ihmisille”. Anteeksi nyt kovasti, mutta isänä totean tästä, että voi mitä paskaa!

Mutta ymmärränhän minä toisaalta, että olen huonosti informoitu, ajattelultani infantiili ja minä häiritsen. Anteeksi! Minä en ole siellä missä syvempi ymmärrys on kypsytetty ja missä kysymykset saavat määritelmällisesti syntyä vain jos tarjolla järjestelmää ylläpitävä vastaus. Minä olen aineellisesti köyhä mutapainin sankari eliitin järjestämässä painikehässä, jossa islamistinen invaasio kokeilee rajojaan. Onko historia loppu, törmäävätkö sivilisaatiot, voi jee miten relevanttia täällä sosiaalisen kuran tasolla. Minua huolettaa nähdä kun jälkipolvemme joutuu väistelemään kiimaista afrikkalaista metrolaiturilla. Eikä minusta kauan ole enää äijää mennä auttamaan kun aavikon ori sitten kirmaa jonkun aiheesta pelokkaan eläkeläisen kimppuun. Eli minä kyselen, olen ärtynyt ja käännyn lopulta sen puoleen, joka kaltaistani kuuntelee.

Minulla on yli 30 000 kysymystä, joilta kansanedustaja Marin voi sulkea korvansa. En ymmärrä, että istun eliitin kanssa samassa veneessä, jolla on arvopohja. Valitun kurssin epäileminen voi tietenkin olla katastrofaalista, koska tulppa perkele irtoaa ja reiästä puristuu yhteiseen veneeseemme natsi.

No mutta tuohan on puhdasta runoutta millä on sisältöä, vaikka kaikkia isoja sanoja ei ymmärtäisikään.
Aivan samaa mieltä olen että julkisessa diskurs... keskustelussa täytyy ensin tajuta kysyä ne oikeat kysymykset, saadakseensa vastaukset. Kaikki toisinajattelu on
keskustelun häirintää, lapsellista ölinää ja öyhötystä. Kaikki on hyvin ja voitte nukkua rauhassa, eliitti tekee töitä kun rehelliset ihmiset uinuvat.

Yle esittää juuri dokkaria, ei suojaa irakissa. videolle on saatu taltioitua sotaa ja ihan oikeita lapsia.

Myöskin "Minä olen muslimi", jossa taas taqyaa tarjolla kerrakseen.

 

[Kaotik]

Yle esittää juuri dokkaria, ei suojaa irakissa. videolle on saatu taltioitua sotaa ja ihan oikeita lapsia.

Ei kai se vaikeaa ole kun puolet alueen (nuorista) miehistä on jo Euroopassa ja jättivät vaimot ja lapset kotiin

 

[tle88]

Heh... hyvä kirjoitus tuo posetiivarin apina. Alkaa selvästi kääntymys hiljalleen voittamaan alaa... ja mikään mahti tässä maailmassa ei tule tukkimaan mittansa täyteen saaneiden suomalaisten suita. Sopii ihan vapaasti yrittää moitiskella vaikka kuinka, mutta ei tätä suutaan enää vain sulje. Kyllä miehellä (ja miksei naisellakin) pitää sen verran olla hartioita, että sitä muutaman natsi -lapun ja vaikkapa Putinin -trolli nimityksenkin jaksaa ihan kunnialla tässä elämässä kantaa. Kyllä maailmassa näitä jonnin joutavia nimittelijöitä riittää pilvin pimein. Ne eivät lopu. Meitä täyspäisiä on kuitenkin yhä vieläkin se suuri hiljainen enemmistö. - Minä en ihan oikeasti tunne ketään, joka ei tätä nykyistä menoa pitäisi idioottimaisena.

Nykymeno on nyt niin aivan totaalisen ääliömäistä, että on kuin katsoisi kännissä rehenteleviä renkipoikia, joilla velatkin ovat jo muuttuneet saataviksi. Maailman parantamisesta toisten rahoilla mesoavat kaikkein eniten juuri ne vähämieliset hyväkkäät, jotka itse ovat yhteiskunnallisten tulonsiirtojen aivan jatkuvana ja pohjattomana kohteena. Huumorintaju alkaa maksajan roolissa olla jo aika tiukilla. Ehkäpä niitä rahahanoja pitäisi vääntää vielä vähän tiukemmalle, että se ääni vähän vaimenisi? Toinen porukka ovat sitten nämä pelkät virkatöinään verovarojen kuluttajat. Näitäkin riittää jo ihan haitaksi saakka. Näitä, jotka itse eivät tee mitään tuottavia töitä, vaan lähinnä vain puhuvat toisten työnteosta. Hallinnoivat. Kolmantena ovat nämä kulttuurin rikastumisen ympärille kerääntyneet suoranaiset varkaat. Kaikille näille pitää jo suoraan todeta, mitä sitä on suomen kansalaisena mieltä heidän täysin järjettömistä touhuistaan.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tuoda jatkuvasti julki seuraavaa ajatusta: JOS nykymeno ei oikein miellytä, niin äänestä kokonaan TOISIN kuin olet ennen äänestänyt. Suomi on edelleen demokratia, ja yhden tervepäisen mökin mummon ääni on tasan yhtä painava kuin on tämän maailman Teija Tiilikaisten. Ja tuo Teija Tiilikainen todellakin omine mielipiteineen häviää, jos niitä mummoja löytyykin edes se kaksikin kappaletta. Ja niitä löytyy kyllä. Jokainen on myös äänestyskopissa yksin, ja "väärin" äänestämisestään ei voi tässä maassa joutua tilille.

Tämän maan totaalinen tuhoutuminen on varmasti edessä, jos ei nyt muuteta vähän äkkiä tätä nykyistä linjaa. Se on aivan varma asia, että jos vaaleissa äänestetään nyt seuraavalla kerralla oikein, niin meno muuttuu tässä maassa. Se todellakin voi vaatia vaikka yli puolet äänistä, mutta nekin ovat tästä maasta kyllä löydettävissä, jos tarve niin vaatii. Niin ne äänet ovat löytyneet vaikkapa Unkarissakin. Sielläkin ne katsoivat maata tuhoavia sosiaalidemokraatteja sen yhden vaalikauden verran liikaa, ennen kuin muuttivat totaalisesti kurssia. (2010 oikeistokonservatiivit ottivat vapaissa vaaleissa yli 2/3 paikoista)

Nuo täällä nykyään päättäjinä olevat suoranaiset idiootit eivät yksinkertaisesti voi olla vielä se enemmistö. Älykkäiden ihmisten suurin perisynti on laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Nyt on todellakin aika herätä tähän todellisuuteen, ja muuttaa kurssia oikein kunnolla.

T -.-

 

[manaaja]

https://mvlehti.net/2017/09/28/the-washington-times-eurooppaan-muslimit-valtavaestoksi/

Laskelmien mukaan 40v kuluttua on Euroopassa helvetti irti jos tällä tiellä jatketaan.

Voihan mitä vittua ne vie meidän sossutuet.

Tuo WP:n juttuhan on otsikolla
New World Order: Muslims to be majority in Europe within two generations
Muslim majority in France projected in 40 years
Jospa uskoisin ennemmin Pew Research Centerin tutkimusta ennen kuin elämän kallujen nettiblogia.
"
Vuonna 2050 eurooppalaisista 10 % on muslimeja
Eurooppa on Pew Research Centerin tutkimuksessa ainoa maanosa, jossa kokonaisväestö näyttää vähenevän vuoteen 2050 mennessä. Euroopassa kristinuskoa tunnustavien määrä vähenee sadalla miljoonalla, pudoten 553 miljoonasta 454 miljoonaan.

Kristityt pysyvät jatkossakin suurimpana uskonnollisena ryhmänä Euroopassa, mutta kristittyjen osuus väestöstä pienenee noin 75 prosentista alle kahteen kolmannekseen.

Vuoteen 2050 mennessä eurooppalaisista 23 prosentin ei uskota tunnustavan mitään uskontoa. Muslimien uskotaan muodostavan noin 10 prosentin osuuden väestöstä, kun se vuonna 2010 oli 5,9 prosenttia."

 

[manaaja]

Nuo täällä nykyään päättäjinä olevat suoranaiset idiootit eivät yksinkertaisesti voi olla vielä se enemmistö. Älykkäiden ihmisten suurin perisynti on laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Nyt on todellakin aika herätä tähän todellisuuteen, ja muuttaa kurssia oikein kunnolla.

T -.-

Olen ollut siinä luulossa, että nukkuvia äänestäjiä ovat juurikin tyhmät, kouluttautumattomat ihmiset joilla on usein on päihdeongelmia ja joita ei kiinnosta kuin tosi-tv.

 

[Router]

Voihan mitä vittua ne vie meidän sossutuet.

Tuo WP:n juttuhan on otsikolla
New World Order: Muslims to be majority in Europe within two generations
Muslim majority in France projected in 40 years
Jospa uskoisin ennemmin Pew Research Centerin tutkimusta ennen kuin elämän kallujen nettiblogia.
"
Vuonna 2050 eurooppalaisista 10 % on muslimeja
Eurooppa on Pew Research Centerin tutkimuksessa ainoa maanosa, jossa kokonaisväestö näyttää vähenevän vuoteen 2050 mennessä. Euroopassa kristinuskoa tunnustavien määrä vähenee sadalla miljoonalla, pudoten 553 miljoonasta 454 miljoonaan.

Kristityt pysyvät jatkossakin suurimpana uskonnollisena ryhmänä Euroopassa, mutta kristittyjen osuus väestöstä pienenee noin 75 prosentista alle kahteen kolmannekseen.

Vuoteen 2050 mennessä eurooppalaisista 23 prosentin ei uskota tunnustavan mitään uskontoa. Muslimien uskotaan muodostavan noin 10 prosentin osuuden väestöstä, kun se vuonna 2010 oli 5,9 prosenttia."

Onko aikavälillä paljonkaan merkitystä jos tulos on joka tapauksessa sama? Onko väliä ottaako se 50v vai 100 v? Joka tapauksessa tästä eteenpäin valkoisen eurooppalaisen elämä tulee olemaan koko ajan enenevässä määrin piinallisempaa ja piinallisempaa ja elämänlaatu heikkenee koko ajan katkeraan loppuun asti. Ellei selvää muutosta kurssiin tule ja pian.

Euroopan islamisoituminen - tie tuhoon | Kauppalehti.fi

Tuossa kauppalehden keskustelua aiheesta ja numeroita.

 

[manaaja]

Euroopan islamisoituminen - tie tuhoon | Kauppalehti.fi

Tuossa kauppalehden keskustelua aiheesta ja numeroita.

Lähteet sen kuin paranee, nyt lähteenä keskustelupalsta. Voin kertoa jos lohduttaa yhtään, niin ilmastonmuutos ja fossiilisten polttoaineiden loppuminen takaa sen ettei täällä palloile kovin montaa ihmistä 100 vuoden kuluttua, jos ei ydinsota tai onnettomuudet ole hoitaneet sitä ennen. Joten voit nukkua ihan rauhassa, ei sieltä pistorasiasta ole tulossa muslimeita sinun kimppuusi.

 

[Router]

Lähteet sen kuin paranee, nyt lähteenä keskustelupalsta. Voin kertoa jos lohduttaa yhtään, niin ilmastonmuutos ja fossiilisten polttoaineiden loppuminen takaa sen ettei täällä palloile kovin montaa ihmistä 100 vuoden kuluttua, jos ei ydinsota tai onnettomuudet ole hoitaneet sitä ennen. Joten voit nukkua ihan rauhassa, ei sieltä pistorasiasta ole tulossa muslimeita sinun kimppuusi.

Aha. Olipa hyvä että kerroit. Eihän meillä ole sitten mitään hätää. Kertokaa tämä ilouutinen lapsillenne myös.

 

[Ryydike]

Olen ollut siinä luulossa, että nukkuvia äänestäjiä ovat juurikin tyhmät, kouluttautumattomat ihmiset joilla on usein on päihdeongelmia ja joita ei kiinnosta kuin tosi-tv.

Eli vassarit?

 

[manaaja]

Eli vassarit?

Varmaan niitäkin ja sitten Kelan rahoilla eleleviä "oikeistolaisia".

 

[manaaja]

Aha. Olipa hyvä että kerroit. Eihän meillä ole sitten mitään hätää. Kertokaa tämä ilouutinen lapsillenne myös.

Poikaparka, minun lapseni ovat olleet nurmen alla jo hyvän aikaa 100 vuoden kuluttua. Euroopan islamisaatio on vain sinun pääsi sisällä se kamala mörkö, 10% islamivähemmistö vuonna 2050 ei ole ongelma. Maailmassa on helvetisti isompia ongelmiakin nyt ja tulevaisuudessa kuin alle 10% muslimiväestä Euroopassa tai 40 000 muslimia Suomessa.

 

[tle88]

Jos niiden 40 000 muslimin ja heidän perheidensä pojista edes pienikään osa syrjäytyy (ja näin tulee varmasti tapahtumaan) ja alkaa muodostamaan etnisiä rikollisjengejä, niin noiden vaikutus meihin muihin on kyllä vähäistä suurempi. Ruotsissa on jo niitä no-go-alueita, ja sellaisilla alueilla ne sitten pitävät valtaa. Olen kyllä katsellut niitä autojenpolttelu videoita. Samoin saksalaisia uutispätkiä Pariisista, missä meno on välillä kuin sotatoimialueella. Et voi mitenkään selittää, että tuollainen olisi jotenkin hyvää ja suotavaa. Koska noita ihmisiä ei täällä pakolla kyetä muuttamaan toisenlaisiksi, ne ihmiset pitää vain toimittaa takaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin. Se vain on niin. Ja jos tarve vaatii, niin mukaan kyllä lähetään ne noiden paapojatkin, jotka tätä palautus asiaa täällä yrittävät vastustaa. Näin se vain tulee loppupeleissä menemään. Jopa Buddhalaiset näemmä kykenevät kansanmurhaan, jos siihen ilmenee perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi oma tuhoutuminen. Miksi ihmeessä kaikki aina luulevat, että se viimeinen sisällissota on jo käyty? Ja hölmöimmille minä kerron, että ei, en minä tällaista tulevaisuutta mitenkään "toivo", minä vain ennustan tällaisten ikävien aikojen koittavan, kun ihmisillä tulee mitta ensin aivan perusteellisesti täyteen.

Toivotaan, että nykyinen hölmö suunta jotenkin muuttuu vähän rauhanomaisemmalla tavalla.

T -.-

 

[manaaja]

Toivotaan, että nykyinen hölmö suunta jotenkin muuttuu vähän rauhanomaisemmalla tavalla.

T -.-

Meinaatko että kourallinen muslimiallergisia hörhöjä nousee kapinaan Suomen kansaa ja valtiota vastaan? Eihän niistä suurin osa ole käynyt edes armeijaa, eivätkä jaksa edes töihin mennä.

 

[etrade]

Meinaatko että kourallinen muslimiallergisia hörhöjä nousee kapinaan Suomen kansaa ja valtiota vastaan? Eihän niistä suurin osa ole käynyt edes armeijaa, eivätkä jaksa edes töihin mennä.

Hallitus auttaa monikuttuurisuus kiimassa, ettei muslimien tarvi kun nauraa Suomalaisille

 

[tle88]

En meinaa. - Asia ei tietenkään ole ihan suoraan verrannollinen täällä, kuin mitä se oli Rohingyojen ja Buddhalaisten välillä, mutta esim. Ruotsissa ei onnistunut enää edes poliisiaseman rakentaminen haluttuun paikkaan. Alueella oli liian levotonta ja vihamielistä toimintaa maahan tulijoiden toimesta, että se rakentaminen olisi onnistunut. - Häh? Ja täälläkin jo suositellaan ensihoitajille ja muille pelastustyöntekijöille jotain luotiliivejä, ja sitä etteivät he tulisi töihin virkapuku päällä...

Siis: Toinenkin HÄH? Täällä Suomessa? ... Eiköhän sille syylle pitäisi jo alkaa tekemään nyt jotain?

Ennuste tulevasta ei siis todellakaan lupaa enää hyvää. Ihmiset kun ensin totaalisesti väsyvät moiseen, niin kivikovan linjan kannatus nousee yli 60%:iin. Sen tilanteen jälkeen... kyseessä ei olekaan enää mikään muutama syrjäytynyt kapinoitsija, vaan kyseessä on yhteiskunnan uusi yleinen tahtotila. Se on silloin jotain aivan muuta. Ne korjausliikkeet vain pannaan silloin tapahtumaan, ja kaikki vastarinta tullaan ehdottomasti täysin murskaamaan. Ja niin tulee vain tapahtumaan. Ei niitä asioita missään valtiotieteellisen alakuppilassa enää sen jälkeen "päätetä"... eihän niin tietenkään olla koskaan edes tehtykään, mutta tuolloin se asia selviää myös niille kuppiloissa istuskelijoillekin ihan oikeasti.

Jos täällä edelleen jatketaan tällä valitulla linjalla, ja annetaan näille sopeutumattomille tulokkaille vain lisää siimaa, niin jossain vaiheessa ennen pitkää tulevat ne seuraavat vaalit, joissa uusien puolueiden uudet ehdokkaat lupaavat todella kovaa "kuria ja järjestystä". Siinä eivät auta enää silloin nämä Ylen masinoimat "Katso pahoja natseja" -dokumentitkaan. Niitä kovaa kuria lupaavia "natseja" kun lähinnä kansan syvien rivien enemmistö kädet ristissä rukoilee ottamaan hyvin äkkiä se valta, ja panemaan asiat vain uudelleen kuntoon.

Olen muuten yksi niistä, joka haluaa takaisin lintukodon ja impivaaran. Minusta niissä ei ollut yhtään mitään vikaa. Tahdon sen koivun ja tähden ja niiden alle rantasaunan. - Se on huonompi juttu niille pikku idiooteille, jotka noita asioita yrittävät minulta hävittää pois. Siinä voi tulla lunta tupaan siinä yrityksessä.

Näinhän se on historiassa aina aikaisemminkin ja muualla mennyt. Ns. kovaa linjaa kannattavat johtajat pääsevät aina vaaleilla valtaan juuri täsmälleen siitä syystä, kun heikot ja tyhmät johtajat ovat asiat ensin täysin sössineet. Nyt on jo täällä suomessakin sellainen tilanne, että minä suomalaisena tavallisena 54 -vuotiaana miehenä lähinnä halveksin näitä nykyisiä päättäjiä. Minusta ne ovat minun ja minun turvallisen elämäni suoranaisia vihollisia. Minä haluan vaihtaa ne aivan kaikki huomattavasti viisaampiin ja älykkäämpiin päättäjiin, jotka ymmärtävät tehdä sellaisia päätöksiä, että nimen omaan meillä olisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä olla. Siihen ei muuten kuulu mikään "vastuun kantaminen" tai "taakan jakaminen" eikä myöskään puolen Afrikan ja Lähi-Idän seikkailu matkailijoiden elättäminen. Tuollaiset ajatuksetkin ovat aivan järjettömiä omassa täydellisessä typeryydessään. Voisi melkeinpä kysyä, että mitä helvettiä Brysselin juomaveteen on oikein sekoitettu?

Näiltä nykyisiltä päättäjiltä on nyt aivan hukassa se asia, että ne ovat meillä töissä, emmekä me ole heille mitään alamaisia. Ne alamaisjutut jäivät sata vuotta sitten jo historiaan. Me todellakin olemme tämän firman ikuinen johtokunta, joka voi ihan tuosta noin vain erottaa ääliö tyhmän toimitusjohtajan ja samassa köörissä istuvan täysin kyvyttömän hallituksen. Hommaan menee vain se 4 vuoden sykli, eikä siihen todellakaan mitään muuta tarvita. Edes istuva presidenttikään ei mielestäni osoittaudu miksikään suureksi valtiomieheksi, jos hänellä ei ole enää selvillä oman kansan edun, ja Euroopan Unionin kulttuuri-marxistisen eliitin etujen ero. Se on silloin "voi voi", koska siihenkin virkaan on silloin paljon parempia hakijoita. Siinä ei silloin nuoren ja kauniin vaimon herttaisuuskaan auta. Minä ajattelen tämän asian näin. Presidentin virkaan on nykyistä presidenttiä reilusti parempia hakijoita.

Nykyinen meno ei nyt todellakaan miellytä, ja se ei ole mitään vihapuhetta. Mokomat ääliöt. Ne eivät ole edes mitään oikeaa vihapuhetta koskaan kuulleetkaan. Eikä tässä mitään vihapuhetta edes tarvita. Tässä tarvitaan VAALIT. Vaalit, joissa annetaan nykyisille ääliöille nopea lopputili ja palkataan huomattavasti kyvykkäämpi uusi johto. Noiden toimesta sitten nykyistä suuntaa korjataan todella paljon.

T -.-

 

[Bitutus]

Poikaparka, minun lapseni ovat olleet nurmen alla jo hyvän aikaa 100 vuoden kuluttua. Euroopan islamisaatio on vain sinun pääsi sisällä se kamala mörkö, 10% islamivähemmistö vuonna 2050 ei ole ongelma. Maailmassa on helvetisti isompia ongelmiakin nyt ja tulevaisuudessa kuin alle 10% muslimiväestä Euroopassa tai 40 000 muslimia Suomessa.

En edelleenkään ymmärrä tuota logiikkaa. On siis turha puuttua huomattavan vakaviin yhteiskunnallisiin ja sosioekonomisiin ongelmiin, koska tulevaisuudessa meillä on mahdollisesti muitakin ongelmia?

Kannattaa myös hieman hillitä tuota provosoimista. Jos oikeasti on noin hankalaa keskustella asioista turvautumatta jatkuvaan nimittelyyn, niin ehkä on parempi keskustella vain siellä "omien" parissa. Toistaiseksi noiden sinun viestien asiasisältö on ollut hyvin olematonta, mutta kyllä ne toimii Rasmuksen tapaisissa yhteisöissä, joissa vedetään enemmän tunteella.

 

[fly]

Heh... hyvä kirjoitus tuo posetiivarin apina. Alkaa selvästi kääntymys hiljalleen voittamaan alaa... ja mikään mahti tässä maailmassa ei tule tukkimaan mittansa täyteen saaneiden suomalaisten suita. Sopii ihan vapaasti yrittää moitiskella vaikka kuinka, mutta ei tätä suutaan enää vain sulje. Kyllä miehellä (ja miksei naisellakin) pitää sen verran olla hartioita, että sitä muutaman natsi -lapun ja vaikkapa Putinin -trolli nimityksenkin jaksaa ihan kunnialla tässä elämässä kantaa. Kyllä maailmassa näitä jonnin joutavia nimittelijöitä riittää pilvin pimein. Ne eivät lopu. Meitä täyspäisiä on kuitenkin yhä vieläkin se suuri hiljainen enemmistö. - Minä en ihan oikeasti tunne ketään, joka ei tätä nykyistä menoa pitäisi idioottimaisena.

Nykymeno on nyt niin aivan totaalisen ääliömäistä, että on kuin katsoisi kännissä rehenteleviä renkipoikia, joilla velatkin ovat jo muuttuneet saataviksi. Maailman parantamisesta toisten rahoilla mesoavat kaikkein eniten juuri ne vähämieliset hyväkkäät, jotka itse ovat yhteiskunnallisten tulonsiirtojen aivan jatkuvana ja pohjattomana kohteena. Huumorintaju alkaa maksajan roolissa olla jo aika tiukilla. Ehkäpä niitä rahahanoja pitäisi vääntää vielä vähän tiukemmalle, että se ääni vähän vaimenisi? Toinen porukka ovat sitten nämä pelkät virkatöinään verovarojen kuluttajat. Näitäkin riittää jo ihan haitaksi saakka. Näitä, jotka itse eivät tee mitään tuottavia töitä, vaan lähinnä vain puhuvat toisten työnteosta. Hallinnoivat. Kolmantena ovat nämä kulttuurin rikastumisen ympärille kerääntyneet suoranaiset varkaat. Kaikille näille pitää jo suoraan todeta, mitä sitä on suomen kansalaisena mieltä heidän täysin järjettömistä touhuistaan.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tuoda jatkuvasti julki seuraavaa ajatusta: JOS nykymeno ei oikein miellytä, niin äänestä kokonaan TOISIN kuin olet ennen äänestänyt. Suomi on edelleen demokratia, ja yhden tervepäisen mökin mummon ääni on tasan yhtä painava kuin on tämän maailman Teija Tiilikaisten. Ja tuo Teija Tiilikainen todellakin omine mielipiteineen häviää, jos niitä mummoja löytyykin edes se kaksikin kappaletta. Ja niitä löytyy kyllä. Jokainen on myös äänestyskopissa yksin, ja "väärin" äänestämisestään ei voi tässä maassa joutua tilille.

Tämän maan totaalinen tuhoutuminen on varmasti edessä, jos ei nyt muuteta vähän äkkiä tätä nykyistä linjaa. Se on aivan varma asia, että jos vaaleissa äänestetään nyt seuraavalla kerralla oikein, niin meno muuttuu tässä maassa. Se todellakin voi vaatia vaikka yli puolet äänistä, mutta nekin ovat tästä maasta kyllä löydettävissä, jos tarve niin vaatii. Niin ne äänet ovat löytyneet vaikkapa Unkarissakin. Sielläkin ne katsoivat maata tuhoavia sosiaalidemokraatteja sen yhden vaalikauden verran liikaa, ennen kuin muuttivat totaalisesti kurssia. (2010 oikeistokonservatiivit ottivat vapaissa vaaleissa yli 2/3 paikoista)

Nuo täällä nykyään päättäjinä olevat suoranaiset idiootit eivät yksinkertaisesti voi olla vielä se enemmistö. Älykkäiden ihmisten suurin perisynti on laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Nyt on todellakin aika herätä tähän todellisuuteen, ja muuttaa kurssia oikein kunnolla.

T -.-

kun tässä on muutaman vuosikymmenen toitotettu median toimesta että luontoa tuhotaan järjettömästi niin kerroppa nytten että minkälainen työ (muu kuin hoito ala) on eettisesti ja ekologisesti kestävää niin että voisin hyvällä omatunnolla kantaa kortta kasaan tähän yhteiskuntaan

olet mennyt siihen samaan vanhaan halpaan kuin kaikki muutkin, ei niitä vero nosteta sen työttömän takia, niitä nostetaan koska rikkaampi väki haluaa pysyä rikkaana väkenä

samallalailla ei se ole matujen vika että työt naiset ja kämpät menee niille, kyllä se on niitten samojen päättäjien toimien tuotosta

En meinaa. - Asia ei tietenkään ole ihan suoraan verrannollinen täällä, kuin mitä se oli Rohingyojen ja Buddhalaisten välillä, mutta esim. Ruotsissa ei onnistunut enää edes poliisiaseman rakentaminen haluttuun paikkaan. Alueella oli liian levotonta ja vihamielistä toimintaa maahan tulijoiden toimesta, että se rakentaminen olisi onnistunut. - Häh? Ja täälläkin jo suositellaan ensihoitajille ja muille pelastustyöntekijöille jotain luotiliivejä, ja sitä etteivät he tulisi töihin virkapuku päällä...

Siis: Toinenkin HÄH? Täällä Suomessa? ... Eiköhän sille syylle pitäisi jo alkaa tekemään nyt jotain?

Ennuste tulevasta ei siis todellakaan lupaa enää hyvää. Ihmiset kun ensin totaalisesti väsyvät moiseen, niin kivikovan linjan kannatus nousee yli 60%:iin. Sen tilanteen jälkeen... kyseessä ei olekaan enää mikään muutama syrjäytynyt kapinoitsija, vaan kyseessä on yhteiskunnan uusi yleinen tahtotila. Se on silloin jotain aivan muuta. Ne korjausliikkeet vain pannaan silloin tapahtumaan, ja kaikki vastarinta tullaan ehdottomasti täysin murskaamaan. Ja niin tulee vain tapahtumaan. Ei niitä asioita missään valtiotieteellisen alakuppilassa enää sen jälkeen "päätetä"... eihän niin tietenkään olla koskaan edes tehtykään, mutta tuolloin se asia selviää myös niille kuppiloissa istuskelijoillekin ihan oikeasti.

Jos täällä edelleen jatketaan tällä valitulla linjalla, ja annetaan näille sopeutumattomille tulokkaille vain lisää siimaa, niin jossain vaiheessa ennen pitkää tulevat ne seuraavat vaalit, joissa uusien puolueiden uudet ehdokkaat lupaavat todella kovaa "kuria ja järjestystä". Siinä eivät auta enää silloin nämä Ylen masinoimat "Katso pahoja natseja" -dokumentitkaan. Niitä kovaa kuria lupaavia "natseja" kun lähinnä kansan syvien rivien enemmistö kädet ristissä rukoilee ottamaan hyvin äkkiä se valta, ja panemaan asiat vain uudelleen kuntoon.

Olen muuten yksi niistä, joka haluaa takaisin lintukodon ja impivaaran. Minusta niissä ei ollut yhtään mitään vikaa. Tahdon sen koivun ja tähden ja niiden alle rantasaunan. - Se on huonompi juttu niille pikku idiooteille, jotka noita asioita yrittävät minulta hävittää pois. Siinä voi tulla lunta tupaan siinä yrityksessä.

Näinhän se on historiassa aina aikaisemminkin ja muualla mennyt. Ns. kovaa linjaa kannattavat johtajat pääsevät aina vaaleilla valtaan juuri täsmälleen siitä syystä, kun heikot ja tyhmät johtajat ovat asiat ensin täysin sössineet. Nyt on jo täällä suomessakin sellainen tilanne, että minä suomalaisena tavallisena 54 -vuotiaana miehenä lähinnä halveksin näitä nykyisiä päättäjiä. Minusta ne ovat minun ja minun turvallisen elämäni suoranaisia vihollisia. Minä haluan vaihtaa ne aivan kaikki huomattavasti viisaampiin ja älykkäämpiin päättäjiin, jotka ymmärtävät tehdä sellaisia päätöksiä, että nimen omaan meillä olisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä olla. Siihen ei muuten kuulu mikään "vastuun kantaminen" tai "taakan jakaminen" eikä myöskään puolen Afrikan ja Lähi-Idän seikkailu matkailijoiden elättäminen. Tuollaiset ajatuksetkin ovat aivan järjettömiä omassa täydellisessä typeryydessään. Voisi melkeinpä kysyä, että mitä helvettiä Brysselin juomaveteen on oikein sekoitettu?

Näiltä nykyisiltä päättäjiltä on nyt aivan hukassa se asia, että ne ovat meillä töissä, emmekä me ole heille mitään alamaisia. Ne alamaisjutut jäivät sata vuotta sitten jo historiaan. Me todellakin olemme tämän firman ikuinen johtokunta, joka voi ihan tuosta noin vain erottaa ääliö tyhmän toimitusjohtajan ja samassa köörissä istuvan täysin kyvyttömän hallituksen. Hommaan menee vain se 4 vuoden sykli, eikä siihen todellakaan mitään muuta tarvita. Edes istuva presidenttikään ei mielestäni osoittaudu miksikään suureksi valtiomieheksi, jos hänellä ei ole enää selvillä oman kansan edun, ja Euroopan Unionin kulttuuri-marxistisen eliitin etujen ero. Se on silloin "voi voi", koska siihenkin virkaan on silloin paljon parempia hakijoita. Siinä ei silloin nuoren ja kauniin vaimon herttaisuuskaan auta. Minä ajattelen tämän asian näin. Presidentin virkaan on nykyistä presidenttiä reilusti parempia hakijoita.

Nykyinen meno ei nyt todellakaan miellytä, ja se ei ole mitään vihapuhetta. Mokomat ääliöt. Ne eivät ole edes mitään oikeaa vihapuhetta koskaan kuulleetkaan. Eikä tässä mitään vihapuhetta edes tarvita. Tässä tarvitaan VAALIT. Vaalit, joissa annetaan nykyisille ääliöille nopea lopputili ja palkataan huomattavasti kyvykkäämpi uusi johto. Noiden toimesta sitten nykyistä suuntaa korjataan todella paljon.

T -.-

pressan valtaa kavennettiin jotta ketään ei olisi puuttumassa eduskunnan ja hallituksen laittomuuksiin, sama trendi näkynyt ympräri "demokraattista" maailmaan, toisissa maissa nyt sitten tehdään näitä diktaattoreita kun on huomattu että pitäähän se pressalla oikeesti valtaa ollakin

vaikka koko kansanedustajisto vaihdettaisiin niin muutosta ei tule muuten kuin poliittisen kulttuurin muuttumisena, jos päätöksenteko muuttuisi avoimeksi niin kaikki voisivat ottaa siihen osaa

 

[80286]

En meinaa. - Asia ei tietenkään ole ihan suoraan verrannollinen täällä, kuin mitä se oli Rohingyojen ja Buddhalaisten välillä, mutta esim. Ruotsissa ei onnistunut enää edes poliisiaseman rakentaminen haluttuun paikkaan. Alueella oli liian levotonta ja vihamielistä toimintaa maahan tulijoiden toimesta, että se rakentaminen olisi onnistunut. - Häh? Ja täälläkin jo suositellaan ensihoitajille ja muille pelastustyöntekijöille jotain luotiliivejä, ja sitä etteivät he tulisi töihin virkapuku päällä...

Siis: Toinenkin HÄH? Täällä Suomessa? ... Eiköhän sille syylle pitäisi jo alkaa tekemään nyt jotain?

Ennuste tulevasta ei siis todellakaan lupaa enää hyvää. Ihmiset kun ensin totaalisesti väsyvät moiseen, niin kivikovan linjan kannatus nousee yli 60%:iin. Sen tilanteen jälkeen... kyseessä ei olekaan enää mikään muutama syrjäytynyt kapinoitsija, vaan kyseessä on yhteiskunnan uusi yleinen tahtotila. Se on silloin jotain aivan muuta. Ne korjausliikkeet vain pannaan silloin tapahtumaan, ja kaikki vastarinta tullaan ehdottomasti täysin murskaamaan. Ja niin tulee vain tapahtumaan. Ei niitä asioita missään valtiotieteellisen alakuppilassa enää sen jälkeen "päätetä"... eihän niin tietenkään olla koskaan edes tehtykään, mutta tuolloin se asia selviää myös niille kuppiloissa istuskelijoillekin ihan oikeasti.

Jos täällä edelleen jatketaan tällä valitulla linjalla, ja annetaan näille sopeutumattomille tulokkaille vain lisää siimaa, niin jossain vaiheessa ennen pitkää tulevat ne seuraavat vaalit, joissa uusien puolueiden uudet ehdokkaat lupaavat todella kovaa "kuria ja järjestystä". Siinä eivät auta enää silloin nämä Ylen masinoimat "Katso pahoja natseja" -dokumentitkaan. Niitä kovaa kuria lupaavia "natseja" kun lähinnä kansan syvien rivien enemmistö kädet ristissä rukoilee ottamaan hyvin äkkiä se valta, ja panemaan asiat vain uudelleen kuntoon.

Olen muuten yksi niistä, joka haluaa takaisin lintukodon ja impivaaran. Minusta niissä ei ollut yhtään mitään vikaa. Tahdon sen koivun ja tähden ja niiden alle rantasaunan. - Se on huonompi juttu niille pikku idiooteille, jotka noita asioita yrittävät minulta hävittää pois. Siinä voi tulla lunta tupaan siinä yrityksessä.

Näinhän se on historiassa aina aikaisemminkin ja muualla mennyt. Ns. kovaa linjaa kannattavat johtajat pääsevät aina vaaleilla valtaan juuri täsmälleen siitä syystä, kun heikot ja tyhmät johtajat ovat asiat ensin täysin sössineet. Nyt on jo täällä suomessakin sellainen tilanne, että minä suomalaisena tavallisena 54 -vuotiaana miehenä lähinnä halveksin näitä nykyisiä päättäjiä. Minusta ne ovat minun ja minun turvallisen elämäni suoranaisia vihollisia. Minä haluan vaihtaa ne aivan kaikki huomattavasti viisaampiin ja älykkäämpiin päättäjiin, jotka ymmärtävät tehdä sellaisia päätöksiä, että nimen omaan meillä olisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä olla. Siihen ei muuten kuulu mikään "vastuun kantaminen" tai "taakan jakaminen" eikä myöskään puolen Afrikan ja Lähi-Idän seikkailu matkailijoiden elättäminen. Tuollaiset ajatuksetkin ovat aivan järjettömiä omassa täydellisessä typeryydessään. Voisi melkeinpä kysyä, että mitä helvettiä Brysselin juomaveteen on oikein sekoitettu?

Näiltä nykyisiltä päättäjiltä on nyt aivan hukassa se asia, että ne ovat meillä töissä, emmekä me ole heille mitään alamaisia. Ne alamaisjutut jäivät sata vuotta sitten jo historiaan. Me todellakin olemme tämän firman ikuinen johtokunta, joka voi ihan tuosta noin vain erottaa ääliö tyhmän toimitusjohtajan ja samassa köörissä istuvan täysin kyvyttömän hallituksen. Hommaan menee vain se 4 vuoden sykli, eikä siihen todellakaan mitään muuta tarvita. Edes istuva presidenttikään ei mielestäni osoittaudu miksikään suureksi valtiomieheksi, jos hänellä ei ole enää selvillä oman kansan edun, ja Euroopan Unionin kulttuuri-marxistisen eliitin etujen ero. Se on silloin "voi voi", koska siihenkin virkaan on silloin paljon parempia hakijoita. Siinä ei silloin nuoren ja kauniin vaimon herttaisuuskaan auta. Minä ajattelen tämän asian näin. Presidentin virkaan on nykyistä presidenttiä reilusti parempia hakijoita.

Nykyinen meno ei nyt todellakaan miellytä, ja se ei ole mitään vihapuhetta. Mokomat ääliöt. Ne eivät ole edes mitään oikeaa vihapuhetta koskaan kuulleetkaan. Eikä tässä mitään vihapuhetta edes tarvita. Tässä tarvitaan VAALIT. Vaalit, joissa annetaan nykyisille ääliöille nopea lopputili ja palkataan huomattavasti kyvykkäämpi uusi johto. Noiden toimesta sitten nykyistä suuntaa korjataan todella paljon.

T -.-

Erittäin hyvin kirjoitettu, olen sanonut lähestulkoon samaa asiaa kohta 10 vuotta. Aluksi kovin moni ei ollut samaa mieltä, nyt aina vain useampi alkaa huomata asian, johtunee 2015-2016 saapuneesta "hieman" laajemmasta määrästä juhlapaikanhakijoita. Ns. "kohtaamisteoria" toimii : niin kauan kun et näe turvisten törkykäytöstä eikä perheesi koe sitä, niin uskot YLEn sanomaan.

Olen huomannut että niitä löytyy myös suuri joukko jotka eivät "uskalla" julkisesti myöntää vastustavansa hallitsematonta maahanmuuttoa koska pelkäävät rasistileimaa, mutta yksityisesti kertovatkin olevansa samaa mieltä. Joten äänestäjäpotentiaalia löytyy. Ei ihme että mediamyllytys esim. Halla-ahoa vastaan on kova ja vihapuhelakeja rustataan kiireellä.

 

[zZzz]

Erittäin hyvin kirjoitettu, olen sanonut lähestulkoon samaa asiaa kohta 10 vuotta. Aluksi kovin moni ei ollut samaa mieltä, nyt aina vain useampi alkaa huomata asian, johtunee 2015-2016 saapuneesta "hieman" laajemmasta määrästä juhlapaikanhakijoita. Ns. "kohtaamisteoria" toimii : niin kauan kun et näe turvisten törkykäytöstä eikä perheesi koe sitä, niin uskot YLEn sanomaan.

Olen huomannut että niitä löytyy myös suuri joukko jotka eivät "uskalla" julkisesti myöntää vastustavansa hallitsematonta maahanmuuttoa koska pelkäävät rasistileimaa, mutta yksityisesti kertovatkin olevansa samaa mieltä. Joten äänestäjäpotentiaalia löytyy. Ei ihme että mediamyllytys esim. Halla-ahoa vastaan on kova ja vihapuhelakeja rustataan kiireellä.

kyllä se tuuli on selvästi kääntymässä akatemiassakin; tuo aiemmin linkkaamani Lindbergin puheenvuoro + nämä:

Tieteen ahdinko muslimimaissa

”Tieteen tilasta on kovin vähän hyvää sanottavaa muslimimaissa, sillä mitään merkittävää ei ole tapahtunut 1100-luvun jälkeen. On surullinen tosiasia, että muslimit eivät ole tehneet yhtäkään merkittävää keksintöä esimerkiksi sähkön, tietokoneiden ja lääketieteen alueilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten ilmestyi vain vähän muslimien kirjoittamia tutkimusartikkeleita. Nobel-palkinnon on saanut vain kaksi muslimia: Abdus Salam sai fysiikan Nobelin vuonna 1979 ja Ahmad Zewailkemian vuonna 1999. Molemmat elivät länsimaissa, eikä heidän synnyinmaillaan ollut juuri mitään tekemistä heidän menestyksessään”.

Jari Ehrnroothin kolumni: Islamisoitumisen uhka ja uskonnon vapaus

Onko uskonnonvapauden tarkoitus suojata uskontoja? Vai sittenkin yksilöitä, myös uskonnoilta, kysyy Jari Ehrnrooth.

Kiista Euroopan islamisoitumisesta ei ota laantuakseen. Kun vapaamielisiä arvoja puolustavat valtapuolueet kieltävät koko ilmiön ongelmineen, kansalaisten huoli kanavoituu kansallismielisille populisteille – kuten viimeksi Saksan vaaleissa AfD:lle.

Tapana on kauhistella näitä kovasanaisia monikulttuurisuuden vastustajia, mutta oikeastaan he nostavat poliittiseen työjärjestykseen länsimaisen vapauden uhkaksi koetun arvokonfliktin, jota vanhat puolueet eivät osaa tulkita.

Tilannekuvan selkiyttämiseksi on ensin hyväksyttävä, että arvokonfliktin ydin ei ole taloudellis-poliittinen vaan kulttuuris-uskonnollinen. Sitten on palattava liberaalin demokratian perusideaan – etenkin uskonnon ja omantunnon vapauteen.

Kysytään siis oikeat kysymykset ja vastataan niihin. Ei asenteellisesti vaan loogisesti.

1. Suojaako liberaali perustuslaki järjestäytyneen uskonnon vai yksilön uskomisen vapautta?

2. Voiko uskonnon vapaus suojata sellaista uskonnon harjoittamista, joka rajoittaa yksilönvapautta?

3. Onko islamin arvojärjestelmä liberaalin demokratian vastainen?

Viimemainittu kysymys oli taannoin esillä myös Arkadianmäellä.

Vauhdikkaassa kohtauksessa Suomi-neitoa muistuttava rouva Suorasuu julistaa islamin arvot länsimaisten arvojen vastaisiksi ja herrat Siivosuut pomppaavat paheksumaan häntä johonkin uskontoon kuulumisen määrittelemisestä pelottavaksi uhaksi.

Juuri tässä näkökulmavaihdoksessa piilee arvosekaannuksen alkuvirhe.

Yksi puhuu islamista arvojärjestelmänä, toiset islaminuskosta henkilökohtaisena vakaumuksena.

Liberaalin yhteiskuntafilosofian perustaja John Locke (1632 - 1704) määritteli kansalaisten perusoikeuksiksi oikeuden elämään, vapauteen, terveyteen ja omaisuuteen.

Uskonnon osalta hän piti perusteltuna olettaa, että on vain yksi oppi jota seuraamalla pelastuksen voi saavuttaa, mutta koska emme voi varmuudella tietää, mikä se on, on perusteltua jättää kansalaisille vapaus valita kirkkonsa.

Perustuslaillisen demokratian kehittyessä tämä protestanttinen uskonnon vapaus laajeni pian kristillisyydestä juutalaisuuteen ja muihin uskontoihin. Johdonmukaisuuden paineessa vapaiden yksilöiden uskonratkaisut (myös uskonnottomuus) ovat muuttuneet yhdenvertaisiksi lain edessä.

Mielestäni enempää John Locken filosofia ja ensimmäiset liberaalit perustuslait kuin niiden myöhemmät versiotkaan eivät siis suojaa uskontoja, arvojärjestelmiä ja ryhmäidentiteettejä, vaan yksilön uskon, vakaumuksen ja omantunnon vapautta. Suomen nykyinen perustuslaki kulkee samoja latuja. Muunlainen tulkintahan olisi ristiriidassa valtiosääntöön sisältyvän arvojärjestelmän kanssa.

Kansa muodostuu vapaista yksilöistä ja on edustajiensa välityksellä oman itsensä hallitus. Liberaalilla demokratialla ei ole muuta oikeutusta. Jos jokin arvojärjestelmä pyrkii rajoittamaan yksilönvapautta, se on perustuslain alkuidean vastainen.

Siten on selvää, että mikä tahansa uskonto joka ei jätä uskonvalintaa yksilön omaksi ratkaisuksi, on ristiriidassa liberaalin yhteiskunnan kaikkein pyhimmän periaatteen kanssa.

Islamilaisessa kulttuuripiirissä ei ole muodostunut yhtään liberaalia demokratiaa. Viime vuosisadalla toiveita herättänyt turkkilainen hanke on tällä vuosisadalla taantunut silmissä.

Jäämme siis odottamaan islamilais-arabialaisen kulttuurin uudistumista ja näyttöä siitä, että puolikuun arvojärjestelmä ei ole vastakkainen sille yksilön vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmälle, joka on syntynyt juutalais-kristillisen kulttuurin piirissä. Sehän olisi voittouutinen paitsi ihmisoikeuksille myös maailmanrauhalle.

Sitä odotellessa länsimaiden on pidettävä varansa ja mentävä eteenpäin valitsemallaan vapautumisen tiellä.

Esimerkiksi isänvaltainen naisten ja lasten alistaminen, järjestetyt avioliitot, tyttöjen sukuelinten silpominen, kunniamurhat, seksuaalisten vähemmistöjen tuomitseminen, vääräuskoisten halveksunta ja väkivaltainen jihadismi eivät kuulu eurooppalaiseen arvojärjestelmään. Ne edustavat uskonnollis-kulttuurista suvaitsemattomuutta jota emme voi suvaita.

Uskonnon vapauden edistämiseksi tulisi koululaitoksessa siirtyä opettamaan neutraalia ja pakollista uskontotietoa kaikille. Tällainen tietoaines olisi valistava vastavoima sille yksilön henkisen vapauden ennakoivalle riistolle, johon kaikki lapsia uskovaisiksi koulivat uskonsuunnat de facto syyllistyvät. Tältä osin monet muutkin uskonnot kuin islam ovat liberaalin arvojärjestelmän vastaisia.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.

nyt odottelenkin mielenkiinnolla palstan vakituisia islamin valkopesijöitä paikalle selittelemään miten arvostettu tupla-dosentti Ehrnrooth tai Nobel-komitea ovat väärässä kun eivät osaa arvostaa islamilaisia koneinsinööri-keksijöitä ja heidän edistyksellistä ja meitä kaikin tavoin parempaa ja rikkaampaa kulttuuriaan..

 

[fly]

kyllä mielestäni pitäisi puuttua imaamien suorittamaan vihapuheeseen länsimielisiä kohtaan

imaamit on viimekädessä se taho joka määrittelee kuinka islamit tulevat tähän maahan integroitumaan

 

[tle88]

Imaamin tehtävän kaikkein syvin velvollisuus on puolustaa Islamin uskoa juuri siinä muodossaan, kuin se on kirjoitettu. Ja kirjoitetussa täysin ehdottomassa muodossaan nuo opinkappaleet eivät hyväksy mitään muuta maailmanjärjestystä, kuin islamin. - Ei sitä oppia voi noin vain muuttaa joksikin muuksi. Laki uskonto kun on ja pysyy laki uskontona.

Ennen kuin islamilaisessa maailmassa - siis siellä, ei täällä - on tapahtunut tuon kyseisen uskonopin täydellinen reformi, jonkinlainen heistä itsestään lähtöisin tapahtuva pesäeron ottaminen siitä menneestä ja samalla myös aito ja rehellinen uudistuminen, mitään, mitä nämä imaamit sanovat täällä, ei voi ottaa vakavasti. Ne kaikki kauniit puheet jostain ekumeniasta ovat todennäköisesti pelkkää taqijjaa, joka on valehtelemista islamin edun edistämiseksi.

Tämä tulisi jokaisen suomalaisen syvästi ymmärtää. Vuoropuhelu nykyisen islamin edustajien kanssa on vuoropuhelua valehtelijoiden kanssa. Suomalainen kirkko on älyllisesti häpäissyt itsensä, yliopisto tasolla luetaan muista uskonnoista, mutta ideologisten syiden takia ei enää edes haluta ymmärtää sitä lukemaansa, ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Islam ei tee minkäänlaista sopua minkään muun opinkappaleen kanssa, eikä se alistu. Ainoa mitä sille pitää meidän toimesta tehdä, on rajata se omalle alueelleen, jossa sen harjoittajat voivat sitä rauhassa harjoittaa. Muualta se pitää vain kieltää. Jos lännen kulttuuripiirissä haluaa jatkossa asua, on hyväksyttävä aivan täysin nämä meidän länsimaiset arvomme, ja jos asiassa on jotain ongelmia, edes pieniäkään, niin tuloksena on se asuinpaikan vaihto meidän muiden toimesta takaisin sinne islamilaisiin maihin. Asuminen täällä ei ole mikään oikeus. Se on etuoikeus, ja se pitää ansaita.

Ei voi olla jatkossa mahdollisuutta valikoida rusinoita pullasta ilman mitään velvollisuuksia meidän länsimaisia yhteiskuntarakenteitamme kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti ajattelee länsimaisin arvoin. Sitä nämä tulijat eivät tee. Ne käsittävät yhteiskuntaan rakennetut turvaverkotkin lähinnä vain meidän tyhmyydeksemme, ja pitävät elättämistään vääräuskoisille määrättynä verona. Ihminen on olento, joka kykenee selittämään itselleen aivan mitä vain.

Tosiasiassa jokainen huivipäinen nainen opettaa pelkällä omalla esimerkillään omille lapsilleen ja omille pojilleen, että huiviton nainen on moraaliltaan alempitasoinen huora, jolle voi ja saa tehdä mitä tahansa. Edellytykset tuon jälkeen rauhanomaiselle rinnakkaiselolle eivät ole kovin kummoiset. Näin on, kun siltä näyttää.

Joka ainoassa muslimienemmistöisessä maassa islamin opeista toista mieltä olevia vain sorretaan. En halua noita älyllisesti suvaitsemattomia ihmisiä meidän keskuuteemme, ja vaarantamaan meidän omaa turvallisuuttamme heidän järjettömistä ideologisista syistään. Ristiriita tilanteessa he väistävät täältä, emme me. He ovat tulijoita, joiden pitää sopeutua. Sopeutua aivan täysin. Meidän ei tarvitse sopeutua. Ei yhtään. Minä en vain edes halua sopeutua. Pidän suorastaan tyhmänä sellaista päättäjää, joka edes esittää minulle moisen täysin mahdottoman vaateen.

On korkea aika vaihtaa nämä nykyiset asioita ymmärtämättömät päättäjät täysin uusiin.

T -.-