Huomautus - oneliner nollapostaus, Perustelematonta kommentointia tulee välttää kaikissa tilanteissa parhaan kyvyn mukaan.
Mäntylahden 12-osainen twitterpäivitysketju näyttäisi sisältävän tekstiä, joka ainakin ulkopuolisin silmiin näyttäytyy ko. yhdistyksen toiminnanjohtajan kirjoittamana hyvin harkitsemattomalta ja sopimattomalta eli tulkinta luottamuspulasta tai mainehaitasta tuskin on kovin liioiteltu. Siinä kun jopa vedetään mukaan yksi henkilö täysin ko. ohjelman jakson ulkopuolelta. Sivuhuomautuksena, Mäntylahti ei siis tälläkään kertaa malta pitäytyä Twitter-profiilinsa jaloissa lupauksessaan ”En trollaa koskaan.” Ja jos tuo ketju ei ollutkaan trollailumielessä kirjoitettu, niin ainakaan minään toiminnanjohtajan asiallisena kannanottona sitä on vaikea nähdä; toki profiilikin on yksityinen.
En yhtään ihmettele, että seuraus on se, mikä johtajasopimuksissa se seuraus on. Huolimatta siitä, että Mäntylahti on hoitanut tehtävänsä pro bono.
Siihen en ota kantaa, millä terminologialla missä ja milloinkin on sopivaa keskustella. Sen sijaan huomauttaisin, että itse ainakin olen jo lapsuudessa 70-80 -luvuilla oppinut, että ihmiset ja ihmisryhmät voivat käyttää itsestään ja omista viiteryhmistään sanoja, jotka toisten suusta tai kynästä ovat loukkaavia - ja erityisen loukkaavia, jos mukana on jonkinlainen valtasuhde ja ne sanotaan ikään kuin ylhäältä päin. Sekä harkitsemattomilla että varsinkin tarkoin harkituilla sanoilla on aina osoitettu myös toisen tai toisten ihmisten paikka. Kieli on vallan väline.
Tämä ei siis ole mikään uusi asia Suomessakaan.
Ja onko tämä sitten kotimaan politiikkaa. Onhan se, kun lukaisee hallitusohjelman. Se paljon puhuttu ja kiistelty intersektionaalinen tarkastelutapa siellä tasa-arvopuolella nimenomaan auttaisi purkamaan ja ymmärtämään näitäkin juttuja osana valtahierarkioita.
[editoinnit kirjoitusvirheiden korjauksia]
