Valtion perusongelma on se, ettei se kykene tuottamaan kustannustehokkaasti uudistuksia. 30 vuotta sitten paljon asioita laitettiin alulle ja tehtiin kustannustehokkaasti, koska ihmisissä oli virtaa sekä ideoita, mutta rahaa vain vähän. Nyt ne ovat kaikki pöhöttyneitä ja rikki kuin Viipurin infrastruktuuri. Ihmiset menee töihin joka päivä, johtajat mukaan lukien. Jos jollain siellä on ajatus miten jokin asia paranisi, ei takuuvarmasti ole mitään kanavaa ajaa sitä asiaa eteenpäin.
Yrityshän kärsii monesti samasta asiasta, mutta kilpailu pitää huolen (tai piti, ennen zombitalouden nousua), että jos 5 vuotta joka jätkä menee vaan töihin isoon rakennukseen, yhtenä aamuna sielä on meklarit koputtelemassa kalusteita uusiokäyttöön. Konkurssia aina pelätään ja kauhistellaan, mutta se on oikeasti pelastus yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna. Silloin huonosti tuottavan yksikön vaatima resurssi ja elintila vapautuu nälkäisemmille, ketterämmille yrityksille. Esim. Nokian kohdalla se oli katastrofi suomelle, mutta maailman kannalta oli mieletön harppaus kun näppäinpuhelimet vaihdettiin älyluureihin.
Yrityshän kärsii monesti samasta asiasta, mutta kilpailu pitää huolen (tai piti, ennen zombitalouden nousua), että jos 5 vuotta joka jätkä menee vaan töihin isoon rakennukseen, yhtenä aamuna sielä on meklarit koputtelemassa kalusteita uusiokäyttöön. Konkurssia aina pelätään ja kauhistellaan, mutta se on oikeasti pelastus yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna. Silloin huonosti tuottavan yksikön vaatima resurssi ja elintila vapautuu nälkäisemmille, ketterämmille yrityksille. Esim. Nokian kohdalla se oli katastrofi suomelle, mutta maailman kannalta oli mieletön harppaus kun näppäinpuhelimet vaihdettiin älyluureihin.