Viimevaalien jälkeen ei tainnut olla mahdottoman kaukana että pääministeripuolue olisi ollut joku muu kuin eniten paikkoja saanut. Vaalien voittajaksi nimetään välillä joku muu kuin eniten paikkoja saanut.
Minun silmiini se oli erittäin kaukana, niin kaukana, että Rinne uskalsi pelata hallituskokoonpanosta Kepun ja Kokoomuksen välillä, sekä sulkea persut pois heti ensimmäisellä kysymyksellään (tai persut itsensä vastauksellaan).
Tästä tapauksesta meillä harvoilla on omakohtaisia muistikuvia. Ei minulla.
Voitko valoittaa lyhyesti?
No, en tiedä olenko kovin suuri asiantuntija, mutta yritetään.
Ko. aikana siis presidentin rooli oli paljon suurempi kuin nykyisin, eli koko prosessikin alkoi sillä, että presidentti nimitti selvitysmiehen kysymään puolueilta, millaiseen hallituspohjaan olisi mahdollisuutta. Ja sen jälkeen nimitti hallitustunnustelijan - ja siis haluamansa tunnustelijan.
Lyhyesti ja rumasti oikaisten: Siellä oli jo ennen vaaleja tehty vanhanajan Suomen vuorineuvosten, Nokian Kari Kairamon, EK:n, Paavo Väyrysen (Kepu)Ilkka Suomisen (kok), ja C. Taxellin (RKP) kassakaappisopimus siitä, että vaalien jälkeen tehdään porvarihallitus - takanahan oli Kekkosen ajan Kokoomuksen parikymmentävuotinen oppositiossa pitäminen.
Presidentti Koivisto (taustaltaa demari) sai kuitenkin tietää asiasta ja katsoi sen olevan parlamentarismia ja demokratiaa halveksiva, päätti puuttua peliin ja nimitti hallitustunnustelijaksi Suomen Pankista Holkerin (kok.) jonka kanssa juoni sinipunahallituksen kasaan. Sinällään Holkeri oli Koiviston silmissä luonteva kumppani, kun Koivistonkin tausta oli Suomen Pankin johtajan tausta, ja Holkerin kanssa sopi juuri demarien ja Kokoomuksen sinipunasta.
Suurimpana ketkuna tai muuten epäluotettavimpana Koivisto piti kai Väyrystä, joka Kairamon kanssa olikin aktiivisin, siksi Kepu pudotettiin ulos, mutta usean lähteen mukaan haukkui Suomisenkin - ja vähemmän yllättäin kaikki keskustelut nauhoittaneen Koiviston nauhurista on juuri tämän tapauksen kohdalla kasetti loppunut…
Näistä on muistelmissa ja kirjoissa, jokaisen osallisen näkökulmista vähän eri tavalla. Esim. mistä se tieto kassakaappisopimuksesta tuli, oliko niin, että Matti Ahde (SDP) pääsi sen jäljille ja vihjasi Koivistolle, vai halusiko joku pelata Väyrysen sivuun, vai vuosiko Holkeri opportunistisesti palatakseen Suomisen sivuun ja itsensä hallitukseen, vai oliko vuotaja Kokoomuksen silloinen puoluesihteeri. Suominen on syyttänyt Holkeria, Väyrynen vähän kaikkia. Koivisto haukkui muistelmissaan Suomista, muttei Väyrystäkään säästellyt. RKP ei asiassa hävinnyt tai voittanut mitään, vuoto on voinut silti tulla sieltäkin. Ehkäpä tuosta kassakaappisopimuksesta vaan tiesi sittenkin liian moni.
Aivan täysin poissuljettua ei ole itänaapurin tiedustelukaan - sillä joko Koivisto tai Ahde kertoi asian myös sinne. Tai sitten heidän tiedustelu oli se, joka sen oli saanut selville ja informoi Koivistoa tai Ahdetta, sillä on selvää, että omien ongelmiensa kanssa kamppaileva Neukkulakaan ei Suomeen sitä porvarihallitusta halunnut.