Tai sitten se on van tullut jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Yli kahdensadan ihmisen silmien edestä kuitenkin mennyt läpi.
Mutta samapa tuo, jos asiaan jo on korjauskeino löytynyt.
-
TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)
Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.
Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.
Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.
Kotimaan politiikka
- Keskustelun aloittaja Molle
- Aloitettu
Mutta samapa tuo, jos asiaan jo on korjauskeino löytynyt.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Millä muuten korjaavat?
Edit: jaa nostavat vanhat takaisin. Tuosta taitaa olla ohje, jolla ei olisi niin yksinkertaista. No toivottavasti onnistuu, saattaa tulla muuten ongelmia.
Viimeksi muokattu:
Tekniset virheet yleensä korjataan vastauskäsittelyssä ja lisätään säädöskokoelmaan.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Tämähän on jo hyväksytty laki ja voimassa oleva. Ei kai niin vain voi virkamiespäätöksellä tehdä muutoksia voimassa olevaan lakiin?
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 17 634
Aika koomista kyllä että tuota ei huomattu kenenkään kansanedustajan tai viimeistään ministeriöiden virkamiesten toimesta. Meinaan siellähän on iso kasa pitkänlinjan virkamiehiä joiden tehtävä on varmistaa että laeissa ei ole tuollaisia kämmejä.
Tosin sattuuhan noita aina, ainakin legendan mukaan Yhdysvalloissa yksi osavaltio kerran vahingossa kumosi kaikki lait (siis osavaltion omat) koska laissa oli pilkkuvirhe. Ja 2nd Amendment on surullisen kuuluisa siitä että sen voi tulkita monella eri tapaa riippuen käytetystä pilkutuksesta ja kun sitä ratifioitiin niin jotku osavaltiot ratifioi sen eri pilkutuksella kuin toiset, teknisesti muuttaen sen merkitystä.
Tosin sattuuhan noita aina, ainakin legendan mukaan Yhdysvalloissa yksi osavaltio kerran vahingossa kumosi kaikki lait (siis osavaltion omat) koska laissa oli pilkkuvirhe. Ja 2nd Amendment on surullisen kuuluisa siitä että sen voi tulkita monella eri tapaa riippuen käytetystä pilkutuksesta ja kun sitä ratifioitiin niin jotku osavaltiot ratifioi sen eri pilkutuksella kuin toiset, teknisesti muuttaen sen merkitystä.
Oikeusvaltioperiaate heitetään sitten roskakoriin? Vai mihin lakiin julkisen vallan tarjoama terveydenhoito perustuu?
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 4 580
Virhe on nyt korjattu
yle.fi
Sote-lakiin eksyi kirjoitusvirhe ja lakeja oltiin kumoamassa vahingossa – eduskunta joutui heti korjaushommiin
Lakiin eksynyt kirjoitusvirhe olisi kumonnut sote-palveluiden järjestämisvastuuta koskevia lakeja välittömästi, vaikka järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vasta 2023. STM:n mukaan eduskunta on nyt korjannut virheen.
yle.fi
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Tuossa on pieni virhe, lait kumottiin ja nyt ne koitetaan tuoda takaisin kevyellä menettelyllä. Ne lait ei enää ole voimassa, joten eduskunnan pitäisi niistä säätää uudestaan, kumottua lakia kun ei voi vain tuoda takaisin. Näin ei nyt tehty, joten olemme tilassa, jossa moni laki viittaa noihin kumottuihin ja ovat täten myös tilassa, jossa niitä ei enää ole. Esim. tartuntatautilaki. Tällä hetkellä ei ole olemassa koronarajoituksia, eikä sotea.Virhe on nyt korjattu
Sote-lakiin eksyi kirjoitusvirhe ja lakeja oltiin kumoamassa vahingossa – eduskunta joutui heti korjaushommiin
Lakiin eksynyt kirjoitusvirhe olisi kumonnut sote-palveluiden järjestämisvastuuta koskevia lakeja välittömästi, vaikka järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vasta 2023. STM:n mukaan eduskunta on nyt korjannut virheen.
edit: Niin joo, ja eduskunta jäi kesälomalle
Kevyt show tuli tästä.Tuossa on pieni virhe, lait kumottiin ja nyt ne koitetaan tuoda takaisin kevyellä menettelyllä. Ne lait ei enää ole voimassa, joten eduskunnan pitäisi niistä säätää uudestaan, kumottua lakia kun ei voi vain tuoda takaisin. Näin ei nyt tehty, joten olemme tilassa, jossa moni laki viittaa noihin kumottuihin ja ovat täten myös tilassa, jossa niitä ei enää ole. Esim. tartuntatautilaki. Tällä hetkellä ei ole olemassa koronarajoituksia, eikä sotea.
edit: Niin joo, ja eduskunta jäi kesälomalle
Täähän kuulostaa hyvältä. Lopultakin loppui tämä rajoituspelleily.
Minun korviini asia on kantautunut niin, että tämä korjaustapa, eli STM korjaa ja eduskunta liittää vastaukseen ja säädöskokoelmaan on ensinnäkin puhemiesneuvoston esitys, ja toisaalta normaali tapa korjata virheitä, ja kolmanneksi se ei tee uutta lakia vaan korjaa laissa olevan kirjoitusvirheen tai muun sellaiseen rinnastettavan virheen. Tällöin siis katsottaisiin, että laki on ja on ollut koko ajan voimassa.Tuossa on pieni virhe, lait kumottiin ja nyt ne koitetaan tuoda takaisin kevyellä menettelyllä. Ne lait ei enää ole voimassa, joten eduskunnan pitäisi niistä säätää uudestaan, kumottua lakia kun ei voi vain tuoda takaisin. Näin ei nyt tehty, joten olemme tilassa, jossa moni laki viittaa noihin kumottuihin ja ovat täten myös tilassa, jossa niitä ei enää ole. Esim. tartuntatautilaki. Tällä hetkellä ei ole olemassa koronarajoituksia, eikä sotea.
edit: Niin joo, ja eduskunta jäi kesälomalle
Mutta mitäpä tätä spekuloimaan, kun laillisuusvalvoja eli oikeuskanslerinvirasto sen asian joka tapauksessa nyt tutkii (laitettu ministeriön toimesta tiedoksi, tehty kansalaisen toimesta kantelu).
Edit. Ja kun kerran oikeuskansleri on ministeriön toimesta eilen informoitu, olisi hänellä myös käsittääkseni velvollisuus ennakollisestikin opastaa, mikäli korjausta yritettäisiin selvästi oikeudellisesti virheellisillä tavalla.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Aika monet oikeusoppineet on jo sitä mieltä, että kumottua lakia ei voi tuoda takaisin, vaan se pitää säätää uudelleen. Sitä kun ei enää ole olemassa ja jos se menee virkamieskäsittelyllä, mennään eduskunnan vastuille. Eli eduskunnan pitäisi tuo pikana säätää samassa muodossa, mutta siirtää se voimassaolopäivä -22 loppuun asti.
Nyt mennään pilkunnussinnan ja tahallisen kampittamisen pro tasoilla, jos aletaan ajamaan koko Suomen julkinen sairaanhoito seis koska virheen korjaaminen on teoriassa ja loputtoman lakimiesjargonin saattelemana mahdotonta.
Mutta hyvä pointti tosiaan. Ei tarvitse sitten enää surra ainakaan sen ylikuormittumisesta vaikka tulisi epsilon ja oomega variantit samaan aikaan kylään
Kuka oikeasti haluaa, että tuota virhettä ei korjata?
Mutta hyvä pointti tosiaan. Ei tarvitse sitten enää surra ainakaan sen ylikuormittumisesta vaikka tulisi epsilon ja oomega variantit samaan aikaan kylään
Kuka oikeasti haluaa, että tuota virhettä ei korjata?
Enpähän usko että näin tapahtuu. Kaikki baarit ovat kylläkin auki ympäri suomea aamuyöhön asti.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Eli vaikka kaikki tietää tuon olevan virhe, voisi puhemies kumota tai muuttaa lakeja halutessaan? Suomessa on aika tarkat lait, miten näitä säädetään ja se kuuluu länsimaiseen oikeusvaltioon. Mieluummin säädetään kunnon lakeja, eikä mitä sattuu, joita sitten korjaillaan haluttuun muotoon kysymättä eduskunnalta. Laki on kumottu, sitä ei ole ja suomen laki estää sen uudelleen aktivoimisen. Joten se pitäisi säätää samassa muodossa uudelleen ja ainoa joka voi tässä maassa säätää lakeja, on eduskunta.
Okei, löytyi yksi, joka halusi että asiaa ei korjata. Eduskunta lähti jo lomille joten tuskin uutta säädetään. Sairaalat kiinni? En kyllä ymmärrä miten tällä saadaan baarit auki mutta tervetuloa
Kyllä se vaan niin on että nyt mennään hyvän aikaa ilman kys. lakeja.
www.is.fi
Puhemies esittää, että STM korjaa sote-lainsäädännössä olevan kirjoitusvirheen
Pääsihteeri Paavola: Oikaisuprosessi on nopea eikä täysistuntoa tarvita.
www.is.fi
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Okei, löytyi yksi, joka halusi että asiaa ei korjata. Eduskunta lähti jo lomille joten tuskin uutta säädetään. Sairaalat kiinni? En kyllä ymmärrä miten tällä saadaan baarit auki mutta tervetuloa
Puhemiehen olisi nyt pikana kutsuttava eduskunta koolle, jotta voivat tuon säätää. Itseä ehkä enemmän kiinnostaa tässä se, että asia tehdään oikein, eikä vasemmalla kädellä, kuten tuo valmistelu.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Tässähän saattaa vielä tulla pieni taloudellinen ongelma myös. Suomessa kun päätöksien pitää perustua lakiin. Ja kuten aamupala keissistä huomasimme, niin julkista rahaa ei niin vain voi heitellä sinne tänne, jos asiaa ei ole kirjattu lakiin. No nyt kun vastuut sote palveluiden järjestämisestä lähti kunnilta pois, niin saavatko ne käyttää rahojaan sote palveluiden ylläpitämiseen? Toki laki voidaan säätää takautuvasti, mutta toivottavasti ottavat tuon huomioon 
Saas nähdä.
Mutta asiana kysymys on siitä, että mikäli korjausmenettely on kelpoinen käsittelytapa, laki ei milloinkaan ole ollutkaan kumottu.
Jos taas ei ole, niin silloin laki tuodaan uudelleen eduskuntakäsittelyyn.
Näiden menettelytavat on siis myös säädettyjä, eikä niitä vedetä mistään hatusta. Korjauksia tehdään mun tietääkseni kymmeniä vuosittain. Kysymys on enemmänkin siitä, että osataan kulloinkin valita oikea menettelytapa.
Tässä on kaksi vaihtoehtoa, ilmeisesti kevyemmän on katsottu riittävän.
Toinen tapa tietysti olisi uusi hallituksen esitys, eli korjata jonkun muun hallituksen esityksen yhteydessä tai tehdä laki kokonaan uusiksi. Ja näitä ei nyt ainakaan tähän mennessä ilmeisesti ole katsottu tarpeelliseksi - oletan, että puhemiesneuvosto on kysynyt puolueiden ryhmäpuheenjohtajien kannan käsittelytapaan.
Ja jokuhan voi silti tehdä mediassa asialla politiikkaa, vaikka hyväksyisikin eduskunnassa puhemiehistön ehdottaman käytännön, se on näissä hyvä muistaa. Politiikka on politiikkaa.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Taitaa olla harvemmin korjattavana kumottuja lakeja. Se tässä on se ongelma. Lakia ei enää ole olemassa, jota korjataan.
Poliittisesti uskoisin Muukkosen voivan tuohon lähteä, mutta Scheinin tälle hallitukselle?
Jos korjattaisiin, korjattaisiin tämä nyt hyväksytty laki. Silloin se kumotuksi oletettu ei olisikaan koskaan kumoutunut. Tämä on kyllä varsin hankala tilanne, ja oikeusvarmempi keino olisi tehdä korjausesitys, joka käsiteltäisiin mahdollisimman nopeasti täysistunnossa.
Eduskunnan istuntotauko on ongelma siinä etenemistavassa. Pitäisi kokoontua esimerkiksi vielä ensi viikolla pelkästään sen takia.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Mutta kun se on jo kumoutunut. Et voi kumota lakia ja kumota sen kumoamista jälkikäteen
Juuri tuo, äkkiä täysistunto käyntiin ja säätävät sen uutena lakina sisään. Niin ei tule jälkikäteen mitään häsläystä tuossa enää.
Mun käsittääkseni Scheinin juuri piti mahdollisina molempia, mutta kuitenkin ”taitaa olla paras, että eduskunta…” eli juuri tuota oikeusvarmuutta ajatteli (voi toki olla, että ymmärsin väärin.)Mutta kun se on jo kumoutunut. Et voi kumota lakia ja kumota sen kumoamista jälkikäteen
Juuri tuo, äkkiä täysistunto käyntiin ja säätävät sen uutena lakina sisään. Niin ei tule jälkikäteen mitään häsläystä tuossa enää.
Itse ajattelisin tosiaan, että oikeuskanslerin neuvontavelvollisuus on hyvä muistaa, kun STM häntä kerran informoi.
Mitä ikinä Scheinin sanookin niin toivottavasti objektiivisesti lainopilliselta pohjalta eikä sen perusteella, että pitääkö mokaajasta vai ei pidä.
Muukkonen muuten on hakenut avustavan EOA:n sijaisuutta. Alkaisi olla hänenkin aika etäännyttää itseään politiikasta, jos urasuunnitelmat on tuollaisella suunnalla.
- Liittynyt
- 26.10.2016
- Viestejä
- 5 771
Eiköhän se ole sitä jo tehnyt, itselle vain jäänyt tuollainen kuva vuosien takaa.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 533
Pikaisesti saavat korjata kyllä.
Ensimmäiset valitukset ja oikeusjutut yms. ovat varmaan jo vireillä, kun erilaiset trollit, valittajat ja hyödyntäjät lähtevät ajamaan kuntien sote-palveluiden lakkauttamista lakiin perustumattomana toimintana ja kulueränä. Joku pikkukunta on äkkiä tilanteessa, että oikeuden päätöksellä ei terveydenhuoltoa enää saakkaan järjestää.
Ensimmäiset valitukset ja oikeusjutut yms. ovat varmaan jo vireillä, kun erilaiset trollit, valittajat ja hyödyntäjät lähtevät ajamaan kuntien sote-palveluiden lakkauttamista lakiin perustumattomana toimintana ja kulueränä. Joku pikkukunta on äkkiä tilanteessa, että oikeuden päätöksellä ei terveydenhuoltoa enää saakkaan järjestää.
- Liittynyt
- 06.03.2017
- Viestejä
- 1 174
/img-s3.ilcdn.fi/f42c54e52af27839fdfce4e5b5c8faf5267915b03f5fad4acbd89cbfd535baa4.jpg)
Miksi Tytti Yli-Viikari kantoi punaista A-kirjainta? – näin kommentoivat asiantuntijat: ”Aika käsittämätön valinta”
Tytti Yli-Viikari saapui median eteen tulipunaisen kirjaimen kanssa, mikä oli asiantuntijoiden mukaan selkeä viittaus vuonna 1850 julkaistuun romaaniin.
www.iltalehti.fi
Ensimmäisenä tulee mieleen että mikäli tuo A kirjain kuvastaa sitä mitä tuossa kirjassakin, niin yrittääkö Tytti viestiä sitä, kun hän on vetänyt vielä välistä ja jäänyt kiinni, niin tuntee epäoikeudenmukaisuutta kun moni muu poliitikko/virkamies tekee samaa ja silti tuomitsevat hänet.
Eiköhän tuo viittaa vaan ihan siihen, että oman nahkansa pelastaakseen poliitikot tykkää lykätä bussin alle jonkun muun. Nyt Yli-Viikariin keskittymällä on jätetty käsittelemättä kokonaan se, miksi Valtiontalouden Tarkastusvirastosta haluttiin tiukan tarkastajan sijaan muokata kovimmillaan sparraaja, mutta pääosin yhteistyöhenkinen konsultoiva kumppani ja kouluttaja.
Ja minä en ota kantaa siihen, kummanlaista organisaatiota valtio tarvitsee. Vaan lähinnä siihen, että ylijohtajana tuskin on ilman poliitikkojen ohjausta ja tukea, ikään kuin salassa, tehnyt tuota muutosta, varsinkin kun edeltäjä sen jo aloitti. Varmasti ei. Mutta kun keskitytään häneen, ei keskitytä muihin.
Tämä on toki täysin normaali toimintatapa poliitikoilta ihan puolueesta riippumatta.
Ainoa mikä hämmästyttää on se, että Yli-Viikarilla ei ollut kunnon virkamiehen tapaan nöyryyttä väistyä, vaikka kyllähän kaikki tietää, että jos otat poliitikkojen sijaan sen luodin heti alkuunsa, löytyy kyllä hyvä uusi virka tai duuni nopeasti, ikään kuin kiitollisuudenosoituksena. Googlatkaapa vaikka HVK:n johtajana luodin suoraselkäisesti ottanut Tomi Lounema, eipä tarvinnut kauaa olla työttömänä.
Nyt kun Yli-Viikari taas ei ymmärtänyt, on tilanne päinvastainen, hän on suorastaan radioaktiivinen.
Viimeksi muokattu:
Kokoomuksen Kirsi Pihan haastattelu avaa viime talven tapahtumia ja puolueen tilannetta Helsingissä aika pitkälti siihen tapaan, mitä täällä silloin keskusteltiinkin.
””Muistan, kun liityin kokoomukseen 30 vuotta sitten, niin se oli minusta tosi edistysmielinen ja uskoi voimakkaasti kansainvälisyyteen, joskus ehkä vähän sinisilmäisestikin.”
”Nyt on sitten iso virtaus menneisyyttä haikailevaan, sisäänpäin kääntyvään tapaan nähdä maailma.””
Piha itse vertaa rydmanilaisia ja attekalevalaisia juoppoon enoon seuraavasti:
”Kirsi Piha ja kansanedustaja Wille Rydman edustavat kokoomuksen vastakkaisia laitoja. Liberaali Piha lähti pormestariehdokkaaksi monikulttuurisen Helsingin puolestapuhujana. Konservatiivi Rydman on ajanut lähentymistä perussuomalaisten kanssa.
”Mun selkänahasta varastettiin se julkisuus sille ahdasmieliselle agendalle”, Piha sanoo. Hän tarkoittaa, että Rydman sai automaattisesti huomiota asettumalla hänen haastajakseen.
”Mulle oli iso motiivi ehdokkuudelle, ettei Helsingistä tule sisäänpäin käpertynyt tuppukylä. Mä näen halla-aholaisuuden sellaisena voimana, etten mä halua sen kasvavan.”
Piha sanoo, että vastakkainasettelu kokoomuksen sisällä oli repivämpi kuin mitä hän oli etukäteen arvioinut. Valtaosa kokoomuslaisista on Pihan mukaan täysin asiallista porukkaa, mutta sitten on ”iso fraktio, joka pitää kokoomuksen päätöksentekoa panttivankina, ja se on ruman näköistä”.
Haastattelupäivänä eduskunnassa on juuri hyväksytty Suomen osalta EU:n elpymispaketti. Ratkaisu oli perinteisesti EU-myönteisenä pidetylle kokoomukselle vaikea, ja lopulta 26 kokoomusedustajaa äänesti paketin puolesta, kymmenen vastaan ja kaksi tyhjää.
Eniten Pihaa hiertää suhtautuminen maahanmuuttajiin.
”Nythän tässä tapahtuu niin, että kun ei ole poliittista johtajaa, joka pystyisi sanomaan, että ’mennään tuonne’, niin silloin tämä jengi saa puuhata”, Piha sanoo.
Piha puhuu kokoomuksen ”rumasta salaisuudesta”. Hän käyttää sukulaisvertausta.
”Se on vähän niin kuin se eno, joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen.”
Puoluejohtaja Petteri Orposta ei ole laittamaan enoa kuriin, Piha sanoo.
”Petterihän on siis ihan superkiva ihminen. Se on sympaattinen, kiltti ja kunnollinen, kaikin tavoin ihana tyyppi. Mutta se ei oo konfliktiuskalias. Se ei uskalla konfliktoida tuota.”
Niinpä kokoomuksessa on Pihan mukaan ”outo hiljaisuuden kulttuuri”.
”Eno siellä sen pullon kanssa saa heilua. Kun kuitenkin tiedetään, että kun eno on juonut tarpeeksi, niin se saa aikaan ikäviä asioita.””
www.hs.fi
””Muistan, kun liityin kokoomukseen 30 vuotta sitten, niin se oli minusta tosi edistysmielinen ja uskoi voimakkaasti kansainvälisyyteen, joskus ehkä vähän sinisilmäisestikin.”
”Nyt on sitten iso virtaus menneisyyttä haikailevaan, sisäänpäin kääntyvään tapaan nähdä maailma.””
Piha itse vertaa rydmanilaisia ja attekalevalaisia juoppoon enoon seuraavasti:
”Kirsi Piha ja kansanedustaja Wille Rydman edustavat kokoomuksen vastakkaisia laitoja. Liberaali Piha lähti pormestariehdokkaaksi monikulttuurisen Helsingin puolestapuhujana. Konservatiivi Rydman on ajanut lähentymistä perussuomalaisten kanssa.
”Mun selkänahasta varastettiin se julkisuus sille ahdasmieliselle agendalle”, Piha sanoo. Hän tarkoittaa, että Rydman sai automaattisesti huomiota asettumalla hänen haastajakseen.
”Mulle oli iso motiivi ehdokkuudelle, ettei Helsingistä tule sisäänpäin käpertynyt tuppukylä. Mä näen halla-aholaisuuden sellaisena voimana, etten mä halua sen kasvavan.”
Piha sanoo, että vastakkainasettelu kokoomuksen sisällä oli repivämpi kuin mitä hän oli etukäteen arvioinut. Valtaosa kokoomuslaisista on Pihan mukaan täysin asiallista porukkaa, mutta sitten on ”iso fraktio, joka pitää kokoomuksen päätöksentekoa panttivankina, ja se on ruman näköistä”.
Haastattelupäivänä eduskunnassa on juuri hyväksytty Suomen osalta EU:n elpymispaketti. Ratkaisu oli perinteisesti EU-myönteisenä pidetylle kokoomukselle vaikea, ja lopulta 26 kokoomusedustajaa äänesti paketin puolesta, kymmenen vastaan ja kaksi tyhjää.
Eniten Pihaa hiertää suhtautuminen maahanmuuttajiin.
”Nythän tässä tapahtuu niin, että kun ei ole poliittista johtajaa, joka pystyisi sanomaan, että ’mennään tuonne’, niin silloin tämä jengi saa puuhata”, Piha sanoo.
Piha puhuu kokoomuksen ”rumasta salaisuudesta”. Hän käyttää sukulaisvertausta.
”Se on vähän niin kuin se eno, joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen.”
Puoluejohtaja Petteri Orposta ei ole laittamaan enoa kuriin, Piha sanoo.
”Petterihän on siis ihan superkiva ihminen. Se on sympaattinen, kiltti ja kunnollinen, kaikin tavoin ihana tyyppi. Mutta se ei oo konfliktiuskalias. Se ei uskalla konfliktoida tuota.”
Niinpä kokoomuksessa on Pihan mukaan ”outo hiljaisuuden kulttuuri”.
”Eno siellä sen pullon kanssa saa heilua. Kun kuitenkin tiedetään, että kun eno on juonut tarpeeksi, niin se saa aikaan ikäviä asioita.””
Miksi sanoin EI
Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.
Heikki Aittokoski HS
2:00 | Päivitetty 8:16
KOVIN PALJON tapahtui talvella 1991. Neuvostoliitto luisui kohti loppuaan ja Suomi kohti lamaa.
Elämä kuitenkin jatkui, ja maaliskuussa järjestettiin eduskuntavaalit. Ehdokkaiden joukossa oli ensikertalainen Helsingistä: 23-vuotias kauppatieteiden ylioppilas Kirsi Piha.
Piha ei ollut tullut Kansalliseen Kokoomukseen broileriväylää. Hänellä ei ollut taustaa Kokoomuksen Nuorten Liitossa tai opiskelijajärjestö Tuhatkunnassa. Se vaikeutti kampanjointia.
Emopuolue osoitti nuorille ehdokkaille kampanjatukea, mutta nuorisojärjestöissä päätettiin, ettei nuoruuden kriteerinä ole ikä vaan jäsenyys nuorisojärjestöissä. Ja kun nuorten kesken sumplittiin kiinnostavimpia esiintymisiä, Piha jätettiin paitsioon.
Eräänä talvipäivänä Pihalla oli oma vaalitilaisuus KY-talossa Helsingin keskustassa. Ennen tilaisuutta Piha oli järjestelemässä paikkoja, kun joku astui yllättäen huoneeseen.
”Sinne käveli sellainen mun ikäinen mutta keski-ikäisen näköinen jätkä salkku kädessä ja puku päällä”, Kirsi Piha muistelee. Nuori salkkumies kertoi käyneensä juuri kokoomusnuorten pakeilla ja tehneensä tiettäväksi, kuinka on hänen mielestään moraalitonta syrjiä yhtä ehdokasta.
”Mä halusin vaan, että sä tiedät tän”, salkkumies sanoi ja toivotti Pihalle ”kaikkea menestystä”. Sitten hän lähti. ”Se oli mun ensitapaaminen Jannen kanssa”, Piha kertoo.
Kokoomuksessa Janne tarkoittaa Jan Vapaavuorta. Talvella 1991 Vapaavuori oli 25-vuotias. Tänä kesänä hän väistyy Helsingin pormestarin tehtävistä.
Kirsi Piha ja Jan Vapaavuori ovat vuosien varrella olleet toistensa kanssa paljonkin tekemisissä.
”Me ollaan ihan hyvissä väleissä, tavattiinkin tuossa alkuvuonna”, Piha sanoo. Keskustelun aiheena olivat Helsinki ja pormestarin työ.
KIRSI PIHA ei ole talven jälkeen esiintynyt julkisuudessa. Nyt hän on luvannut kertoa, mitä talvella tapahtui. Piha pyrki ja valittiin helmikuussa Helsingin kokoomuksen pormestariehdokkaaksi mutta luopui ehdokkuudesta yllättäen.
Ensimmäisen kerran tapaamme Kirsi Pihan kanssa toukokuussa. Hän on kutsunut haastattelua varten kotiinsa Helsingin kantakaupungissa.
Vuoden 1991 ja 2021 välillä on tiettyjä yhtymäkohtia, Piha kertoo.
”Oli vähän hassua, että puolue oli tavallaan suljettu piiri, vaikka sen kuuluisi nimenomaan olla avoin”, Piha muistelee vuoden 1991 vaaleja. ”Siinä oli ehkä jotain samaa kuin mitä koin nyt. Tulin pelipöydälle vääränä nappulana.”
Kirsi Pihan elämäntarina kertoo hänen itsensä lisäksi Suomesta. Maailma ja Suomi ovat muuttuneet rajusti, mistä todistavat Pihan varhaiset työnantajat. Niitä ei enää ole.
”Tiedän, se on kauheaa”, Piha sanoo ja naurahtaa. ”Kansallis-Osake-Pankki, Karkkipussi, T-kauppa, Pukeva.”
”Ihmiset suhtautuvat muutokseen eri tavoin. Kolmasosa on kallellaan maailmaan, joka on simppeli, selkeä ja autoritäärinenkin. On vaara, että takertuu nostalgiaan, että olisipa Kansallis-Osake-Pankki, se oli sentään oikea pankki! Ja sitten on ihmiset, jotka ajattelevat, että silloin oli KOP ja nyt on muuta, mennään eteenpäin.”
Pihan kotona häärää Hyyppä-koira. Se löydettiin pentuna muovipussista Bukarestin kaduilta. Pihan hoteisiin Hyyppä pääsi romanialaiselta löytöeläinklinikalta.
Olohuoneen kirjahyllyt tekevät vaikutuksen. Pihalla ja hänen miehellään, mainostoimistojohtaja Marco Mäkisellä on tuhansia kirjoja.
Piha on intohimoinen lukija. Sekin liittyy maailman muutokseen, lukeminen kun on tapa jäsentää maailmaa. Jäsentämistä Piha tekee myös julkisesti, kirjoittamalla kirjallisuuskolumneja.
Nyt Piha ottaa puheeksi yhdysvaltalaisen Anne Applebaumin teoksen Demokratian iltahämärä. Siinä Applebaum käsittelee muun muassa oikeistopopulismin nousua.
”Kun Applebaum puhuu republikaaneista, se saa miettimään, mitä tapahtuu kokoomukselle”, Piha sanoo.
”Muistan, kun liityin kokoomukseen 30 vuotta sitten, niin se oli minusta tosi edistysmielinen ja uskoi voimakkaasti kansainvälisyyteen, joskus ehkä vähän sinisilmäisestikin.”
”Nyt on sitten iso virtaus menneisyyttä haikailevaan, sisäänpäin kääntyvään tapaan nähdä maailma.”
KIRSI PIHAN tausta on tavallinen. Ensimmäinen ulkomaanmatka oli Rhodokselle 12-vuotiaana.
Taustasta tekee vähemmän tavallisen hänen isänsä. Risto Piha kuului ATK:n eli automaattisen tietojenkäsittelyn pioneerisukupolveen. Hän oli pääsuunnittelijana 1960-luvulla perustetussa Valtion tietokonekeskuksessa.
Pihan vanhemmat erosivat vuonna 1969, kun hän oli kaksivuotias. Isä oli alkoholisti. Pihan varhaisimpia muistoja on se, kun isä paiskaa hänen nukenrattaansa vessaan seinään. Vuonna 1975 isä tappoi itsensä.
”Olin seitsemänvuotias, kun isä kuoli äkisti. Oikeastaan hän kuoli hitaasti”, Piha kirjoitti vuonna 2004 antologiassa Isät ja tyttäret. Kirjoitus on kaikessa karuudessaan kaunis.
Äidin puoleiset isovanhemmat Maija ja Reino olivat Pihalle läheisiä. Mummi antoi perusturvallisuutta, ja Piha on luonnehtinut häntä ”tärkeimmäksi ihmisekseen”. Piha tosin täsmentää, että oma lapsi, aikuinen tytär Siiri on omassa sarjassaan.
Maija-mummi kuoli seitsemisen vuotta sitten. Piha kävi jäämistön huolellisesti läpi. Löytyi myös 328 pestyä, tyhjää viilipurkkia. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin viilipurkkeja voi tarvita.
Reino-papalta nuori Kirsi Piha sai kimmokkeen kokoomuslaisuuteen. ”Hän oli ollut kokoomuksen paikallisyhdistyksessä.”
Pihan ensimmäinen poliittinen teko oli se, kun hän syksyn 1988 kuntavaaleissa kampanjoi kokoomuksen riveissä. Eduskuntavaaleissa 1991 hän oli sitten itse ehdokkaana.
Salkkumies toivotti menestystä, ja sitä kertyikin. Näin voi sanoa, vaikka Pihan 2 952 ääntä eivät aivan riittäneet kansanedustajan paikkaan. Ensimmäinen varasija kuitenkin heltisi, ja se muuttui vuonna 1994 kansanedustajuudeksi, kun Arkadianmäeltä vapautui paikka kesken kauden.
Eduskuntavaaleissa 1995 nousukiito oli jo rakettimainen: Piha sai helsinkiläisiltä 12 532 ääntä. Ja kun hän lokakuussa 1996 pyrki europarlamenttiin, jälki oli hirmuista.
Eurovaaleissa Suomi on yhtä ja samaa vaalipiiriä. Vuoden 1996 ääniharavien lista näytti tältä: Paavo Väyrynen (50, kesk), 157 668 ääntä. Esko Seppänen (50, vas), 152 216 ääntä. Kirsi Piha (29, kok), 147 066 ääntä.
PIHALLA oli 1990-luvulla maine piinkovana porvarina. Ilta-Sanomissa oma ryhmätoveri määritteli hänet ”äärimmäisen kovaksi oikeistopoliitikoksi”.
Piha itse lausui vuonna 1995 Helsingin Sanomissa näin: ”Edustan sitä linjaa, että yhteiskunta luo meille vain perusraamit. Yhteiskunta ei ole vailla sosiaalista omaatuntoa, mutta ihminen itse takoo sen raudan elämäänsä. Jos tämä on oikeistolaisuutta, niin sitten minä edustan sitä.”
Täsmääkö edelleen?
”Pääpiirteissään”, Piha sanoo. ”Ihminen ei ole vain politiikan kohde. Hyvinvointi perustuu sille, että me tuodaan siihen yhteiseen hyvään.”
Pihaa ärsyttää usein käytetty kakkuvertaus. Kakkujen leipominen kun on kivaa ekstraa.
”Mä ajattelen enemmän, että yhteiskunta on sellainen, että me tehdään yhdessä ruoka. Sitten jos haluat lisäksi kakkua, niin hoidat sen itse.”
Piha muuten pitää leipomisesta. Nytkin pöydässä on maittava raparperipiirakka, joka on syntynyt sovellettuna versiona kirjailija Anna-Leena Härkösen omenapiirakkareseptistä.
Piha arvelee hieman pehmentyneensä sitten poliitikkovuosien. ”Mä ehkä puhun inhimillisestä taloudesta ja ekologisesta kantokyvystä, joista meidän pitää yhdessä huolehtia. Mutta tää homma kaatuu, jos me ei olla toimeliaita.”
Eteläpohjalainen Ilkka-lehti määritteli vuonna 2000 monisyisesti: ”Kirsi Piha edustaa nuorkokoomuksen oikeaa laitaa, thatcherilaista taloutta ja haloslaista arvoradikalismia. Se pitää keskustaa vastakohtanaan.”
Piha ei teilaa Ilkan muotoilua. ”Tuossa on joku totuus mun tavasta ajatella”, Piha sanoo. ”Sen takia tämä vuosi 2021 on ollut kiinnostava, koska huomasin yhtäkkiä tulleeni punavihervassariksi ja toki myös kommunistiksi. Mutta meitä kommunistejahan on nykyään Suomessa enemmänkin.”
Piha viitannee perussuomalaisten euroedustajaan Laura Huhtasaareen(”Kaikki keskustasta vasemmalle ovat kommunisteja, nykyisin myös kokoomuslaiset”), tai ehkä Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutettuun Atte Kalevaan (”Minulla on unelma: Helsinki ilman kommunisteja”).
”Kiinnostavaa on se, että mähän en viime talvena ehtinyt varsinaisesti sanoa mitään mun poliittisesta linjasta.”
KUN KÄY läpi pari–kolmekymppisestä poliitikko Kirsi Pihasta kirjoitettuja juttuja, silmiinpistävän monessa nostetaan esille hänen ulkonäkönsä.
”Oikeistokokoomuksen kaunis käyntikortti”, oli Hesarin konkaritoimittaja Anneli Sundbergin kirjoittaman henkilöjutun otsikko vuonna 1995. Iltalehti puolestaan nimesi Pihan ”Suomen kauneimmaksi poliitikoksi”.
”Olihan se helvetin kiusallista”, Kirsi Piha sanoo. Jotkut luonnehdinnat ovat jääneet erityisesti mieleen.
”Pekka Ervasti kirjoitti, että ’Kirsi Piha näyttää siltä kuin olisi syysmuutosta myöhästynyt naakka’.”
Piha muistaa sanatarkasti oikein. Kyseisessä Ilta-Sanomien vuoden 1996 artikkelissa naakkuus perustui Pihan mustaan asukokonaisuuteen. Häntä kuvaillaan jutussa myös ”diminutiiviseksi tyttöpoliitikoksi”.
”Anna-lehdessä oli Pupu Söpö. Naistoimittajan otsikko”, Piha sanoo. ”Siitä sain kuulla paljon.”
Sen ajan eduskunnassa ilmapiiri oli välillä ikävä, Piha lisää. Rasvaisia juttuja piisasi.
Suomi on siitä jonkin verran kehittynyt.
”Ehkä me on opittu yhdessä, että nainen ei haluakaan ensisijaisesti olla nätti.”
VUOSITUHANNEN vaihtuessa Kirsi Piha oli 33-vuotias kansanedustaja. Hän olisi todennäköisesti voinut jatkaa politiikan tehtävissä loppuelämänsä.
Piha päätti kuitenkin jättää eduskunnan vuonna 2003. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän vielä viipyi kauden 2004–2008.
Politiikasta luopumisen syynä oli ahneus, joskaan ei mammonan.
”Ihminen ei koskaan tiedä, mistä joku johtuu, niin sitten se tulkitsee”, Piha sanoo. ”Mulla on tunne, että kun isä kuoli ja kuoleman massiivinen lopullisuus tuli todella nuorena selkeäksi, niin ehkä siitä tuli sellainen ahneus, että yks elämä, yks elämä, pitää saada tehtyä tosi monta juttua.”
Piha on ilmeinen sarjaharrastaja. Lapsena oli koirakerho, yleisurheilu, Elvis, pikaluistelu, posliinimaalaus, jonglööraus, piano ja nokkahuilu. Muun muassa. Aikuisena on ollut jooga, korunvalmistus, kännykkäkuvauskurssi, lenkkeily sekä Italia- ja Ranska-harrastus. Noin alkajaisiksi.
Samaiseen ahneuteen viittaa myös tarina, jonka Piha on kertonut syksyllä 2020 ilmestyneessä kirjassa Pimeän yli. Se on hyvinkin henkilökohtainen teos, joka koostuu Pihan ja kirjailija Hannu Mäkelän ajatustenvaihdosta.
Piha kirjoittaa, että jossain vaiheessa hänellä tahtoi tulla aika pitkäksi, kun hän ulkoilutti Hyyppä-koiraa. Niinpä hän alkoi kuunnella bisneskirjaa – 1,5-kertaisella nopeudella.
Voi tulla olo, että tässä ihminen käy ylikierroksilla. Onko tulkinta oikea?
”Joo ja ei”, Piha sanoo. ”Dalai-lama joskus sanoi, että olisi hyvä tehdä kaikkea kohtuudella. Sitä mä olen pohtinut, koska buddhalaisuus on mun sydäntä lähellä ja siinä on ajatuksia, jotka mä koen tosiksi ja tavoiteltaviksi, mielenrauhasta lähtien. Mutta jotenkin tää kohtuus ei tunnu mun jutulta.”
Piha ottaa puheeksi Fernando Pessoan, portugalilaisen kirjailijan, jolla oli 72 kuvitteellista kirjoittajaminää. Piha on juuri kirjoittamassa seuraavaa kirjallisuuskolumniaan Anna-lehteen, ja hän on valinnut aiheeksi Pessoan.
”Mitä jos identiteetin rakentamisen ei tarvitse päättyä koskaan, eikä ihminen ole tuomittu olemaan vain sama?” Piha kirjoittaa. ”Eikö utelias ole utelias myös ja erityisesti suhteessa itseensä?”
Ihminen on siis monta.
”Voi olla yhtä aikaa haihattelija ja realisti, kyyninen ja idealisti, masentunut ja energinen”, Piha sanoo. ”Mä tunnistan itsessäni näitä vähän niin kuin Ilkka-lehti, että samaan aikaan markkinaliberaali ja Halosen kannattaja.”
Vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella Piha kertoi julkisesti, että aikoo äänestää demariehdokas Tarja Halosta. Vaihtoehtona oli keskustan Esko Aho.
”Tietysti se, että mä olin äänestänyt Halosta, tuli viime talvena eteen.”
”Se oli hämmentävää, että mut leimattiin epäkokoomuslaiseksi, että mä olen myyrä, vasemmiston myyrä. Mä olin, että mitä vittua.”
2000-LUVUN alussa Kirsi Piha ryhtyi yrittäjäksi. Hän perusti Ellun Kanat -viestintätoimiston vuonna 2005. Kasvu kiihtyi vuonna 2009.
”Tehtiin tosissaan töitä, tehtiin kiinnostavia asioita, ja ihmiset oli järkyttävän omistautuneita”, Piha sanoo.
Syksyllä 2014 kokoomuksen silloinen puoluesihteeri Taru Tujunen siirtyi Ellun Kanoihin toimitusjohtajaksi. Piha kertoo nyttemmin väistyneensä operatiivisesta toiminnasta.
Piha on edelleen enemmistöomistaja. Muiden firmojen hallituksista hän on jäänyt pois, mutta ei omansa. ”Ei mulla ole mitään tarvetta tehdä avioeroa Ellun Kanoihin.”
Viime vuosina Ellun Kanojen liikevaihto on ollut 4–6 miljoonaa euroa ja liikevoitto on vaihdellut 300 000:n ja 1,1 miljoonan euron välillä. Työntekijöitä on nyt viitisenkymmentä.
Piha on varakas kansalainen ja menestynyt yrittäjä. Hänen ei olisi pakko tehdä mitään erityistä uutta.
MITÄ kokoomuksen pormestarikuviossa oikein tapahtui?
”No, sehän tuli ihan taivaalta pläts”, Piha aloittaa. ”Mä en ollut ajatellut sitä ikinä.”
Marraskuussa 2020 Jan Vapaavuori kertoi, ettei hae kuntavaaleissa jatkokautta.
Vahva suosikki Vapaavuoren seuraajaksi oli Alexander Stubb, nykyinen EU-yliopiston professori Firenzessä. Marraskuun lopulla hän oli Ylen Ykkösaamussa kertomassa, ettei hänellä ole paloa Helsingin pormestariksi.
Mutta Stubbilla oli vaihtoehto mielessään: ”Sen pitäis olla henkilö, jolla on intohimo Helsinkiin, rakkaus Helsinkiin. Moderni, eteenpäin katsova ihminen, joka tietysti myös uskoo monikulttuurisuuteen, liberaaliin Helsinkiin. – – Hän on Kirsi Piha.”
Stubb oli toki puhunut Pihan kanssa etukäteen. Piha puhui puhelua kuulokkeet korvissa ja lakaisi samalla lattioita. Stubb kysyi, saako Pihan nimen heittää ilmoille televisiossa.
”Mä sanoin, että heitä nyt vaan, jos heität nimiä niin heitä mutkin”, Piha sanoo. ”Sittenhän Alex ei heittänyt nimiä vaan nimen.”
”No Alex on Alex, sehän on valloittava ihana tyyppi, kun se kehuu niin vuolaasti. Mä olin ihan nolona himassa, että ei kauhee.”
Heti Ykkösaamun jälkeen Pihalle alkoi tuutata kannustavia viestejä. Hän lähti Marco-puolison ja Hyyppä-koiran kanssa lauantaikävelylle rantaan. Vastaan lenkkeili nainen, joka huusi, että mahtavaa, lähdethän!
”Tuli tosi jännä olo, että oho – ja siitä alkoi mun pitkä pohdinta.”
JOULU tuli. Vuosi vaihtui. Tammikuu meni.
Kirsi Piha teki ratkaisunsa.
”Ok. Olen valmis hommiin!” Piha tviittasi maanantaina 1. helmikuuta. ”Jos kokoomuslaiset sanovat kyllä, ryhdyn Helsingin pormestariehdokkaaksi.”
”Mietin tarkkaan sekä plussia että miinuksia”, Piha kertoo pohdinnastaan. ”Mä analysoin sen niin, että tähän hommaan voisi lähteä Helsinki edellä ilman sitä sisäpolitiikkapeliä.”
Piha tarkoittaa kokoomuksen sisäisiä kähinöitä. ”Mähän en ole sillä tavalla naiivi, ettenkö mä tietäisi, että kokoomuksessa on sisäisiä ristiriitoja. Niitä on ollut kautta aikojen.”
Kokoomuksen Helsingin piirihallitus kannatti Pihan ehdokkuutta yksimielisesti. Mutta ehdokkaan sinetöi laajempi konklaavi, piirikokous, ja se kokoontui helmikuun puolivälissä.
”Sittenhän siinä kävi niin, että samana päivänä kuin minä ilmoitin ehdokkuudesta, niin Wille Rydman ilmoitti myös olevansa ehdokkaana. Peli alkoi heti, ja se oli mulle pettymys.”
Kirsi Piha ja kansanedustaja Wille Rydman edustavat kokoomuksen vastakkaisia laitoja. Liberaali Piha lähti pormestariehdokkaaksi monikulttuurisen Helsingin puolestapuhujana. Konservatiivi Rydman on ajanut lähentymistä perussuomalaisten kanssa.
”Mun selkänahasta varastettiin se julkisuus sille ahdasmieliselle agendalle”, Piha sanoo. Hän tarkoittaa, että Rydman sai automaattisesti huomiota asettumalla hänen haastajakseen.
”Mulle oli iso motiivi ehdokkuudelle, ettei Helsingistä tule sisäänpäin käpertynyt tuppukylä. Mä näen halla-aholaisuuden sellaisena voimana, etten mä halua sen kasvavan.”
Piha sanoo, että vastakkainasettelu kokoomuksen sisällä oli repivämpi kuin mitä hän oli etukäteen arvioinut. Valtaosa kokoomuslaisista on Pihan mukaan täysin asiallista porukkaa, mutta sitten on ”iso fraktio, joka pitää kokoomuksen päätöksentekoa panttivankina, ja se on ruman näköistä”.
Haastattelupäivänä eduskunnassa on juuri hyväksytty Suomen osalta EU:n elpymispaketti. Ratkaisu oli perinteisesti EU-myönteisenä pidetylle kokoomukselle vaikea, ja lopulta 26 kokoomusedustajaa äänesti paketin puolesta, kymmenen vastaan ja kaksi tyhjää.
Eniten Pihaa hiertää suhtautuminen maahanmuuttajiin.
”Nythän tässä tapahtuu niin, että kun ei ole poliittista johtajaa, joka pystyisi sanomaan, että ’mennään tuonne’, niin silloin tämä jengi saa puuhata”, Piha sanoo.
Piha puhuu kokoomuksen ”rumasta salaisuudesta”. Hän käyttää sukulaisvertausta.
”Se on vähän niin kuin se eno, joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen.”
Puoluejohtaja Petteri Orposta ei ole laittamaan enoa kuriin, Piha sanoo.
”Petterihän on siis ihan superkiva ihminen. Se on sympaattinen, kiltti ja kunnollinen, kaikin tavoin ihana tyyppi. Mutta se ei oo konfliktiuskalias. Se ei uskalla konfliktoida tuota.”
Niinpä kokoomuksessa on Pihan mukaan ”outo hiljaisuuden kulttuuri”.
”Eno siellä sen pullon kanssa saa heilua. Kun kuitenkin tiedetään, että kun eno on juonut tarpeeksi, niin se saa aikaan ikäviä asioita.”
HELSINGIN kokoomuksen piirikokous valitsi Kirsi Pihan pormestariehdokkaaksi maanantai-iltana 15. helmikuuta.
”Se kokous oli kireätunnelmainen”, Piha sanoo. Kokous pidettiin videopalvelu Zoomissa.
Etenkin Rydmanin liittolainen Atte Kaleva oli haastanut Pihaa näkyvästi jo etukäteen. Kokouksen alkaessa Pihalla oli mielessään kaksi vaihtoehtoa puheeksi, neutraali ja arvoilla ladattu. Hän päätyi puhumaan arvoista.
”Mä käytin puheenvuoron, että mun mielestä perussuomalaisten ei pitäis antaa varastaa kokoomusta sen enempää sisältä kuin ulkopuolelta ja että oikeistolaisuuden tai konservatismin määritelmä meidän pitää pystyä luomaan itse.”
”Mä sain palautetta, että tämä oli vuosiin paras kokoomuspuhe. Sitä se ei todellakaan ollut, se oli epämääräisesti lausuttuja ajatuksia arvoista ja siitä, millainen kokoomuksen pitäisi olla. Mutta se vaan kuvastaa sitä hiljaisuutta, että kokoomuksen johtotehtävissä oleviltakin tuli viestejä, että ihanaa, että joku sanoo tuon ääneen.”
Helsingin kokoomuksen vastaleiristä Pihan puhetta luonnehdittiin muun muassa ”arvohöpöhöpöksi”. Vastaleiri ei ollut vähäpätöinen: Piha sai 67 ääntä, Rydman 34 ääntä.
Äänestystulos oli silti selvä. Piha oli valittu. Hän alkoi työstää Helsinki-ohjelmaa tiiminsä kanssa. ”Silloinhan luultiin vielä, että vaalit on huhtikuussa, eli kovalla tohinalla ryhdyttiin tekemään.”
SEURAAVAN kahden viikon aikana tapahtui jotain, koska lauantaina 27. helmikuuta Piha ilmoitti täysin yllättäen luopuvansa ehdokkuudesta. Mitä tapahtui?
Ainakin Pihaan kohdistui laajamittainen ja systemaattinen hyökkäys sosiaalisessa mediassa. ”Käsittämätön, hillitön raivo”, kuten Piha sanoo.
Suurimpana laukaisevana tekijänä oli haastattelu MTV:n Uutisaamussakeskiviikkona 17. helmikuuta. Juontaja Ivan Puopolo esitti kysymyksiä maahanmuutosta.
Piha vastasi: ”Jos me suhtaudutaan ahdasmielisesti ja ennakkoluuloisesti erilaisuuteen, niin miten me voidaan kuvitella, että tänne halutaan muuttaa, että Helsingissä haluaa asua vaikka joku huippuosaaja perheineen, jos tuntuu, että täällä on epämiellyttävä olla, että täällä on ennakkoluuloja, että täällä on ahdasmielinen tunnelma ja ikkunan alla kulkee sitten natsikulkue.”
Natsikulkue-lauseella Piha viittasi itsenäisyyspäivään 2019, jolloin Helsingissä marssi äärioikeistolaisia. Haastattelukatkelma lähti elämään omaa elämäänsä, ja somessa roihahti.
”Viikon aikana mä mykistin 468 Twitter-tiliä”, Piha sanoo. ”Kama oli niin hirveetä, että oli pakko mykistää.”
Johtiko massiivinen somehyökkäys siis siihen, ettei pormestariehdokkuus enää tuntunut hyvältä?
”Se ei ehkä liittynyt siihen massiivisuuteen vaan siihen, että iso osa niistä oli mun omaa porukkaa. Se oli siinä surullisinta.”
Piha tuli johtopäätökseen, että häntä vastaan hyökkäsi someöyhöjen ja perussuomalaisten lisäksi koko joukko kokoomuslaisia.
”Sitten kun tajuaa, että hetkinen, nämä omat onkin se ongelma”, Piha summaa. ”Musta tuntui, että mä en pysty edustamaan tätä jengiä.”
Piha teki päätöksen luopumisesta perjantaina 26. helmikuuta. Lauantaina – soitettuaan ensin muun muassa Petteri Orpolle – hän pudotti uutispommin: hän ei olekaan käytettävissä pormestariksi.
”Musta tuntui hirmuisen petturilta”, Piha sanoo. ”Mä tiedän, että mä jätin ne pulaan pahassa paikassa. Onneks sitten ne löysi nopeasti hyvän ehdokkaan.”
Maanantaina 8. maaliskuuta Helsingin kokoomuksen piirikokous valitsi Juhana Vartiaisen uudeksi pormestariehdokkaaksi. Maaliskuussa päätettiin myös siirtää kuntavaalit kesäkuulle.
”Kyllähän mä kävin itseni kanssa keskustelun”, Piha sanoo. ”Että olinks mä niin saatanan tyhmä, että mä en nähnyt kokoomuksen tilannetta ennen kuin lähdin ehdolle.”
”Sitten vaan pitää hyväksyä, että joskus joutuu tekemään noloja juttuja.”
KUNTAVAALIT pidettiin lopulta 13. kesäkuuta. Kokoomus menestyi erinomaisesti ja säilytti asemansa Suomen suurimpana kuntapuolueena.
Helsingissä kokoomus jätti vihreät kauas taakseen. Vielä talvella oletettiin, että vihreiden kanssa olisi tiukka kisa, mutta kokoomus sai lopulta liki 26 prosenttia ja vihreät hieman alle 20. Juhana Vartiainen valitaan loppukesällä Helsingin pormestariksi.
On aika tavata Kirsi Piha uudestaan. Kohtaamme Vanhassa kirkkopuistossa eli Ruttopuistossa. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, joten istuudumme kirkon kupeeseen nurmikolle.
”Mä oon tosi iloinen, että kokoomus menestyi hyvin”, Piha sanoo. ”Musta se oli kiva asia siitäkin näkökulmasta, kun koin että jätin puolueen tietyllä tavalla pulaan. Luulen, että se oli parasta mitä kokoomukselle Helsingissä voi tapahtua, kun Vartiainen paikkasi sen niin hienosti ja Elina Valtonentuli ehdokkaaksi.”
Kansanedustajat Valtonen ja Vartiainen olivat kokoomuksen ääniharavat.
Menestys vahvisti kokoomusjohtaja Petteri Orpon asemaa. Pihalta ei jäänyt huomaamatta, kuinka Orpo vaali-iltana kuittasi Helsingin helmikuisen pormestarikuvion. ”Se riita kesti kaksi päivää”, Orpo sanoi. ”Sitten rivimme järjestyivät.”
Pihan analyysi on eri. Hän on purkanut tapahtumia kirjoittamalla intensiivisesti. Tuloksena on 80-sivuinen teksti viime talvesta ja kokoomuksen tilasta. Piha aikoo julkaista tekstin heinäkuun alkupäivinä verkossa.
”Se kokoomuksen sisäinen ongelma ei ole poistunut”, Piha sanoo. ”Jos mä olisin puolueen puheenjohtaja, niin mä en lakaisis sitä veke.”
Ongelmallinen eno on siis edelleen sukujuhlissa?
”Joo, mutta se on nyt helpompi piilottaa hetken.”
Piha pitää mahdollisena, että hän on yksinkertaisesti kasvanut irti kokoomuksesta. Mahtoiko hän äänestää puoluetta kuntavaaleissa?
”Mä en sano”, Piha vastaa. ”Mä kävin kyllä äänestämässä, mutta pidän vaalisalaisuuden.”
ELÄMÄ jatkuu, ja Kirsi Pihalla on suunnitelmia.
Itse asiassa hänellä on niitä sata. Kun Piha vietti viisikymppisiä, hän antoi vuodelle nimeksi Päistikkaa2017 ja laati satakohtaisen listan asioista, joita haluaa vielä tehdä.
”Nämä sata kohtaa eivät ole sellainen lista, jota aion ruveta suorittamaan”, Piha tarkentaa. ”Pikemminkin niin, että vau, mulla on kauheesti mahdollisuuksia.”
Piha sanoo, että ideaalielämässä toteutuisi kaksi asiaa.
”Ensinnäkin, että mä saisin kirjoittamiselle enemmän aikaa. Haluaisin kirjoittaa jotain, mikä ei ole tietokirja tai faktaa tai bisnestä. Mä haluaisin käyttää mun mielikuvitusta enemmän.”
Piha sanoo haudanneensa fiktion kirjoittamisen jonnekin syvälle, koska ajatus tuntuu pelottavalta.
”Kysymys on kynnyksen ylittämisestä, ja jossain vaiheessa olen ajatellut sen ylittää.”
Toinen suunnitelma koskee merkityksiä. Ihmiselämän merkitystä. Sitä Piha on paljon pohtinut jo aiemminkin.
”Mä luulen, että meidän pitää vaan kokeilla erilaisia asioita ja etsiä sitä merkitystä”, Piha sanoo. ”Ja se voi lopulta olla jotain ihan tylsää. Ei sen tarvitse olla maailman parantaminen vaan yhtä hyvin esimerkiksi äitiys tai että olet jollekulle tosi hyvä ystävä.”
Kirsi Piha sanoo, että aikoo seuraavat kymmenen vuotta tutkia merkityksiä. Kyse ei ole yksityisestä pohdiskelusta vaan myös liiketoiminnasta.
”Mä mietin, että miten voisi auttaa ihmisiä ja yrityksiä ja tiimejä löytämään merkityksiä. Mulla on siihen yritys perusteilla.”
Siis yritys merkityksessä firma?
”Joo. Mä oon kuullu, että yli 50-vuotiaiden on vaikea päästä töihin, niin pitää perustaa itse.”
Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.
Heikki Aittokoski HS
2:00 | Päivitetty 8:16
KOVIN PALJON tapahtui talvella 1991. Neuvostoliitto luisui kohti loppuaan ja Suomi kohti lamaa.
Elämä kuitenkin jatkui, ja maaliskuussa järjestettiin eduskuntavaalit. Ehdokkaiden joukossa oli ensikertalainen Helsingistä: 23-vuotias kauppatieteiden ylioppilas Kirsi Piha.
Piha ei ollut tullut Kansalliseen Kokoomukseen broileriväylää. Hänellä ei ollut taustaa Kokoomuksen Nuorten Liitossa tai opiskelijajärjestö Tuhatkunnassa. Se vaikeutti kampanjointia.
Emopuolue osoitti nuorille ehdokkaille kampanjatukea, mutta nuorisojärjestöissä päätettiin, ettei nuoruuden kriteerinä ole ikä vaan jäsenyys nuorisojärjestöissä. Ja kun nuorten kesken sumplittiin kiinnostavimpia esiintymisiä, Piha jätettiin paitsioon.
Eräänä talvipäivänä Pihalla oli oma vaalitilaisuus KY-talossa Helsingin keskustassa. Ennen tilaisuutta Piha oli järjestelemässä paikkoja, kun joku astui yllättäen huoneeseen.
”Sinne käveli sellainen mun ikäinen mutta keski-ikäisen näköinen jätkä salkku kädessä ja puku päällä”, Kirsi Piha muistelee. Nuori salkkumies kertoi käyneensä juuri kokoomusnuorten pakeilla ja tehneensä tiettäväksi, kuinka on hänen mielestään moraalitonta syrjiä yhtä ehdokasta.
”Mä halusin vaan, että sä tiedät tän”, salkkumies sanoi ja toivotti Pihalle ”kaikkea menestystä”. Sitten hän lähti. ”Se oli mun ensitapaaminen Jannen kanssa”, Piha kertoo.
Kokoomuksessa Janne tarkoittaa Jan Vapaavuorta. Talvella 1991 Vapaavuori oli 25-vuotias. Tänä kesänä hän väistyy Helsingin pormestarin tehtävistä.
Kirsi Piha ja Jan Vapaavuori ovat vuosien varrella olleet toistensa kanssa paljonkin tekemisissä.
”Me ollaan ihan hyvissä väleissä, tavattiinkin tuossa alkuvuonna”, Piha sanoo. Keskustelun aiheena olivat Helsinki ja pormestarin työ.
KIRSI PIHA ei ole talven jälkeen esiintynyt julkisuudessa. Nyt hän on luvannut kertoa, mitä talvella tapahtui. Piha pyrki ja valittiin helmikuussa Helsingin kokoomuksen pormestariehdokkaaksi mutta luopui ehdokkuudesta yllättäen.
Ensimmäisen kerran tapaamme Kirsi Pihan kanssa toukokuussa. Hän on kutsunut haastattelua varten kotiinsa Helsingin kantakaupungissa.
Vuoden 1991 ja 2021 välillä on tiettyjä yhtymäkohtia, Piha kertoo.
”Oli vähän hassua, että puolue oli tavallaan suljettu piiri, vaikka sen kuuluisi nimenomaan olla avoin”, Piha muistelee vuoden 1991 vaaleja. ”Siinä oli ehkä jotain samaa kuin mitä koin nyt. Tulin pelipöydälle vääränä nappulana.”
Kirsi Pihan elämäntarina kertoo hänen itsensä lisäksi Suomesta. Maailma ja Suomi ovat muuttuneet rajusti, mistä todistavat Pihan varhaiset työnantajat. Niitä ei enää ole.
”Tiedän, se on kauheaa”, Piha sanoo ja naurahtaa. ”Kansallis-Osake-Pankki, Karkkipussi, T-kauppa, Pukeva.”
”Ihmiset suhtautuvat muutokseen eri tavoin. Kolmasosa on kallellaan maailmaan, joka on simppeli, selkeä ja autoritäärinenkin. On vaara, että takertuu nostalgiaan, että olisipa Kansallis-Osake-Pankki, se oli sentään oikea pankki! Ja sitten on ihmiset, jotka ajattelevat, että silloin oli KOP ja nyt on muuta, mennään eteenpäin.”
Pihan kotona häärää Hyyppä-koira. Se löydettiin pentuna muovipussista Bukarestin kaduilta. Pihan hoteisiin Hyyppä pääsi romanialaiselta löytöeläinklinikalta.
Olohuoneen kirjahyllyt tekevät vaikutuksen. Pihalla ja hänen miehellään, mainostoimistojohtaja Marco Mäkisellä on tuhansia kirjoja.
Piha on intohimoinen lukija. Sekin liittyy maailman muutokseen, lukeminen kun on tapa jäsentää maailmaa. Jäsentämistä Piha tekee myös julkisesti, kirjoittamalla kirjallisuuskolumneja.
Nyt Piha ottaa puheeksi yhdysvaltalaisen Anne Applebaumin teoksen Demokratian iltahämärä. Siinä Applebaum käsittelee muun muassa oikeistopopulismin nousua.
”Kun Applebaum puhuu republikaaneista, se saa miettimään, mitä tapahtuu kokoomukselle”, Piha sanoo.
”Muistan, kun liityin kokoomukseen 30 vuotta sitten, niin se oli minusta tosi edistysmielinen ja uskoi voimakkaasti kansainvälisyyteen, joskus ehkä vähän sinisilmäisestikin.”
”Nyt on sitten iso virtaus menneisyyttä haikailevaan, sisäänpäin kääntyvään tapaan nähdä maailma.”
KIRSI PIHAN tausta on tavallinen. Ensimmäinen ulkomaanmatka oli Rhodokselle 12-vuotiaana.
Taustasta tekee vähemmän tavallisen hänen isänsä. Risto Piha kuului ATK:n eli automaattisen tietojenkäsittelyn pioneerisukupolveen. Hän oli pääsuunnittelijana 1960-luvulla perustetussa Valtion tietokonekeskuksessa.
Pihan vanhemmat erosivat vuonna 1969, kun hän oli kaksivuotias. Isä oli alkoholisti. Pihan varhaisimpia muistoja on se, kun isä paiskaa hänen nukenrattaansa vessaan seinään. Vuonna 1975 isä tappoi itsensä.
”Olin seitsemänvuotias, kun isä kuoli äkisti. Oikeastaan hän kuoli hitaasti”, Piha kirjoitti vuonna 2004 antologiassa Isät ja tyttäret. Kirjoitus on kaikessa karuudessaan kaunis.
Äidin puoleiset isovanhemmat Maija ja Reino olivat Pihalle läheisiä. Mummi antoi perusturvallisuutta, ja Piha on luonnehtinut häntä ”tärkeimmäksi ihmisekseen”. Piha tosin täsmentää, että oma lapsi, aikuinen tytär Siiri on omassa sarjassaan.
Maija-mummi kuoli seitsemisen vuotta sitten. Piha kävi jäämistön huolellisesti läpi. Löytyi myös 328 pestyä, tyhjää viilipurkkia. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin viilipurkkeja voi tarvita.
Reino-papalta nuori Kirsi Piha sai kimmokkeen kokoomuslaisuuteen. ”Hän oli ollut kokoomuksen paikallisyhdistyksessä.”
Pihan ensimmäinen poliittinen teko oli se, kun hän syksyn 1988 kuntavaaleissa kampanjoi kokoomuksen riveissä. Eduskuntavaaleissa 1991 hän oli sitten itse ehdokkaana.
Salkkumies toivotti menestystä, ja sitä kertyikin. Näin voi sanoa, vaikka Pihan 2 952 ääntä eivät aivan riittäneet kansanedustajan paikkaan. Ensimmäinen varasija kuitenkin heltisi, ja se muuttui vuonna 1994 kansanedustajuudeksi, kun Arkadianmäeltä vapautui paikka kesken kauden.
Eduskuntavaaleissa 1995 nousukiito oli jo rakettimainen: Piha sai helsinkiläisiltä 12 532 ääntä. Ja kun hän lokakuussa 1996 pyrki europarlamenttiin, jälki oli hirmuista.
Eurovaaleissa Suomi on yhtä ja samaa vaalipiiriä. Vuoden 1996 ääniharavien lista näytti tältä: Paavo Väyrynen (50, kesk), 157 668 ääntä. Esko Seppänen (50, vas), 152 216 ääntä. Kirsi Piha (29, kok), 147 066 ääntä.
PIHALLA oli 1990-luvulla maine piinkovana porvarina. Ilta-Sanomissa oma ryhmätoveri määritteli hänet ”äärimmäisen kovaksi oikeistopoliitikoksi”.
Piha itse lausui vuonna 1995 Helsingin Sanomissa näin: ”Edustan sitä linjaa, että yhteiskunta luo meille vain perusraamit. Yhteiskunta ei ole vailla sosiaalista omaatuntoa, mutta ihminen itse takoo sen raudan elämäänsä. Jos tämä on oikeistolaisuutta, niin sitten minä edustan sitä.”
Täsmääkö edelleen?
”Pääpiirteissään”, Piha sanoo. ”Ihminen ei ole vain politiikan kohde. Hyvinvointi perustuu sille, että me tuodaan siihen yhteiseen hyvään.”
Pihaa ärsyttää usein käytetty kakkuvertaus. Kakkujen leipominen kun on kivaa ekstraa.
”Mä ajattelen enemmän, että yhteiskunta on sellainen, että me tehdään yhdessä ruoka. Sitten jos haluat lisäksi kakkua, niin hoidat sen itse.”
Piha muuten pitää leipomisesta. Nytkin pöydässä on maittava raparperipiirakka, joka on syntynyt sovellettuna versiona kirjailija Anna-Leena Härkösen omenapiirakkareseptistä.
Piha arvelee hieman pehmentyneensä sitten poliitikkovuosien. ”Mä ehkä puhun inhimillisestä taloudesta ja ekologisesta kantokyvystä, joista meidän pitää yhdessä huolehtia. Mutta tää homma kaatuu, jos me ei olla toimeliaita.”
Eteläpohjalainen Ilkka-lehti määritteli vuonna 2000 monisyisesti: ”Kirsi Piha edustaa nuorkokoomuksen oikeaa laitaa, thatcherilaista taloutta ja haloslaista arvoradikalismia. Se pitää keskustaa vastakohtanaan.”
Piha ei teilaa Ilkan muotoilua. ”Tuossa on joku totuus mun tavasta ajatella”, Piha sanoo. ”Sen takia tämä vuosi 2021 on ollut kiinnostava, koska huomasin yhtäkkiä tulleeni punavihervassariksi ja toki myös kommunistiksi. Mutta meitä kommunistejahan on nykyään Suomessa enemmänkin.”
Piha viitannee perussuomalaisten euroedustajaan Laura Huhtasaareen(”Kaikki keskustasta vasemmalle ovat kommunisteja, nykyisin myös kokoomuslaiset”), tai ehkä Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutettuun Atte Kalevaan (”Minulla on unelma: Helsinki ilman kommunisteja”).
”Kiinnostavaa on se, että mähän en viime talvena ehtinyt varsinaisesti sanoa mitään mun poliittisesta linjasta.”
KUN KÄY läpi pari–kolmekymppisestä poliitikko Kirsi Pihasta kirjoitettuja juttuja, silmiinpistävän monessa nostetaan esille hänen ulkonäkönsä.
”Oikeistokokoomuksen kaunis käyntikortti”, oli Hesarin konkaritoimittaja Anneli Sundbergin kirjoittaman henkilöjutun otsikko vuonna 1995. Iltalehti puolestaan nimesi Pihan ”Suomen kauneimmaksi poliitikoksi”.
”Olihan se helvetin kiusallista”, Kirsi Piha sanoo. Jotkut luonnehdinnat ovat jääneet erityisesti mieleen.
”Pekka Ervasti kirjoitti, että ’Kirsi Piha näyttää siltä kuin olisi syysmuutosta myöhästynyt naakka’.”
Piha muistaa sanatarkasti oikein. Kyseisessä Ilta-Sanomien vuoden 1996 artikkelissa naakkuus perustui Pihan mustaan asukokonaisuuteen. Häntä kuvaillaan jutussa myös ”diminutiiviseksi tyttöpoliitikoksi”.
”Anna-lehdessä oli Pupu Söpö. Naistoimittajan otsikko”, Piha sanoo. ”Siitä sain kuulla paljon.”
Sen ajan eduskunnassa ilmapiiri oli välillä ikävä, Piha lisää. Rasvaisia juttuja piisasi.
Suomi on siitä jonkin verran kehittynyt.
”Ehkä me on opittu yhdessä, että nainen ei haluakaan ensisijaisesti olla nätti.”
VUOSITUHANNEN vaihtuessa Kirsi Piha oli 33-vuotias kansanedustaja. Hän olisi todennäköisesti voinut jatkaa politiikan tehtävissä loppuelämänsä.
Piha päätti kuitenkin jättää eduskunnan vuonna 2003. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän vielä viipyi kauden 2004–2008.
Politiikasta luopumisen syynä oli ahneus, joskaan ei mammonan.
”Ihminen ei koskaan tiedä, mistä joku johtuu, niin sitten se tulkitsee”, Piha sanoo. ”Mulla on tunne, että kun isä kuoli ja kuoleman massiivinen lopullisuus tuli todella nuorena selkeäksi, niin ehkä siitä tuli sellainen ahneus, että yks elämä, yks elämä, pitää saada tehtyä tosi monta juttua.”
Piha on ilmeinen sarjaharrastaja. Lapsena oli koirakerho, yleisurheilu, Elvis, pikaluistelu, posliinimaalaus, jonglööraus, piano ja nokkahuilu. Muun muassa. Aikuisena on ollut jooga, korunvalmistus, kännykkäkuvauskurssi, lenkkeily sekä Italia- ja Ranska-harrastus. Noin alkajaisiksi.
Samaiseen ahneuteen viittaa myös tarina, jonka Piha on kertonut syksyllä 2020 ilmestyneessä kirjassa Pimeän yli. Se on hyvinkin henkilökohtainen teos, joka koostuu Pihan ja kirjailija Hannu Mäkelän ajatustenvaihdosta.
Piha kirjoittaa, että jossain vaiheessa hänellä tahtoi tulla aika pitkäksi, kun hän ulkoilutti Hyyppä-koiraa. Niinpä hän alkoi kuunnella bisneskirjaa – 1,5-kertaisella nopeudella.
Voi tulla olo, että tässä ihminen käy ylikierroksilla. Onko tulkinta oikea?
”Joo ja ei”, Piha sanoo. ”Dalai-lama joskus sanoi, että olisi hyvä tehdä kaikkea kohtuudella. Sitä mä olen pohtinut, koska buddhalaisuus on mun sydäntä lähellä ja siinä on ajatuksia, jotka mä koen tosiksi ja tavoiteltaviksi, mielenrauhasta lähtien. Mutta jotenkin tää kohtuus ei tunnu mun jutulta.”
Piha ottaa puheeksi Fernando Pessoan, portugalilaisen kirjailijan, jolla oli 72 kuvitteellista kirjoittajaminää. Piha on juuri kirjoittamassa seuraavaa kirjallisuuskolumniaan Anna-lehteen, ja hän on valinnut aiheeksi Pessoan.
”Mitä jos identiteetin rakentamisen ei tarvitse päättyä koskaan, eikä ihminen ole tuomittu olemaan vain sama?” Piha kirjoittaa. ”Eikö utelias ole utelias myös ja erityisesti suhteessa itseensä?”
Ihminen on siis monta.
”Voi olla yhtä aikaa haihattelija ja realisti, kyyninen ja idealisti, masentunut ja energinen”, Piha sanoo. ”Mä tunnistan itsessäni näitä vähän niin kuin Ilkka-lehti, että samaan aikaan markkinaliberaali ja Halosen kannattaja.”
Vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella Piha kertoi julkisesti, että aikoo äänestää demariehdokas Tarja Halosta. Vaihtoehtona oli keskustan Esko Aho.
”Tietysti se, että mä olin äänestänyt Halosta, tuli viime talvena eteen.”
”Se oli hämmentävää, että mut leimattiin epäkokoomuslaiseksi, että mä olen myyrä, vasemmiston myyrä. Mä olin, että mitä vittua.”
2000-LUVUN alussa Kirsi Piha ryhtyi yrittäjäksi. Hän perusti Ellun Kanat -viestintätoimiston vuonna 2005. Kasvu kiihtyi vuonna 2009.
”Tehtiin tosissaan töitä, tehtiin kiinnostavia asioita, ja ihmiset oli järkyttävän omistautuneita”, Piha sanoo.
Syksyllä 2014 kokoomuksen silloinen puoluesihteeri Taru Tujunen siirtyi Ellun Kanoihin toimitusjohtajaksi. Piha kertoo nyttemmin väistyneensä operatiivisesta toiminnasta.
Piha on edelleen enemmistöomistaja. Muiden firmojen hallituksista hän on jäänyt pois, mutta ei omansa. ”Ei mulla ole mitään tarvetta tehdä avioeroa Ellun Kanoihin.”
Viime vuosina Ellun Kanojen liikevaihto on ollut 4–6 miljoonaa euroa ja liikevoitto on vaihdellut 300 000:n ja 1,1 miljoonan euron välillä. Työntekijöitä on nyt viitisenkymmentä.
Piha on varakas kansalainen ja menestynyt yrittäjä. Hänen ei olisi pakko tehdä mitään erityistä uutta.
MITÄ kokoomuksen pormestarikuviossa oikein tapahtui?
”No, sehän tuli ihan taivaalta pläts”, Piha aloittaa. ”Mä en ollut ajatellut sitä ikinä.”
Marraskuussa 2020 Jan Vapaavuori kertoi, ettei hae kuntavaaleissa jatkokautta.
Vahva suosikki Vapaavuoren seuraajaksi oli Alexander Stubb, nykyinen EU-yliopiston professori Firenzessä. Marraskuun lopulla hän oli Ylen Ykkösaamussa kertomassa, ettei hänellä ole paloa Helsingin pormestariksi.
Mutta Stubbilla oli vaihtoehto mielessään: ”Sen pitäis olla henkilö, jolla on intohimo Helsinkiin, rakkaus Helsinkiin. Moderni, eteenpäin katsova ihminen, joka tietysti myös uskoo monikulttuurisuuteen, liberaaliin Helsinkiin. – – Hän on Kirsi Piha.”
Stubb oli toki puhunut Pihan kanssa etukäteen. Piha puhui puhelua kuulokkeet korvissa ja lakaisi samalla lattioita. Stubb kysyi, saako Pihan nimen heittää ilmoille televisiossa.
”Mä sanoin, että heitä nyt vaan, jos heität nimiä niin heitä mutkin”, Piha sanoo. ”Sittenhän Alex ei heittänyt nimiä vaan nimen.”
”No Alex on Alex, sehän on valloittava ihana tyyppi, kun se kehuu niin vuolaasti. Mä olin ihan nolona himassa, että ei kauhee.”
Heti Ykkösaamun jälkeen Pihalle alkoi tuutata kannustavia viestejä. Hän lähti Marco-puolison ja Hyyppä-koiran kanssa lauantaikävelylle rantaan. Vastaan lenkkeili nainen, joka huusi, että mahtavaa, lähdethän!
”Tuli tosi jännä olo, että oho – ja siitä alkoi mun pitkä pohdinta.”
JOULU tuli. Vuosi vaihtui. Tammikuu meni.
Kirsi Piha teki ratkaisunsa.
”Ok. Olen valmis hommiin!” Piha tviittasi maanantaina 1. helmikuuta. ”Jos kokoomuslaiset sanovat kyllä, ryhdyn Helsingin pormestariehdokkaaksi.”
”Mietin tarkkaan sekä plussia että miinuksia”, Piha kertoo pohdinnastaan. ”Mä analysoin sen niin, että tähän hommaan voisi lähteä Helsinki edellä ilman sitä sisäpolitiikkapeliä.”
Piha tarkoittaa kokoomuksen sisäisiä kähinöitä. ”Mähän en ole sillä tavalla naiivi, ettenkö mä tietäisi, että kokoomuksessa on sisäisiä ristiriitoja. Niitä on ollut kautta aikojen.”
Kokoomuksen Helsingin piirihallitus kannatti Pihan ehdokkuutta yksimielisesti. Mutta ehdokkaan sinetöi laajempi konklaavi, piirikokous, ja se kokoontui helmikuun puolivälissä.
”Sittenhän siinä kävi niin, että samana päivänä kuin minä ilmoitin ehdokkuudesta, niin Wille Rydman ilmoitti myös olevansa ehdokkaana. Peli alkoi heti, ja se oli mulle pettymys.”
Kirsi Piha ja kansanedustaja Wille Rydman edustavat kokoomuksen vastakkaisia laitoja. Liberaali Piha lähti pormestariehdokkaaksi monikulttuurisen Helsingin puolestapuhujana. Konservatiivi Rydman on ajanut lähentymistä perussuomalaisten kanssa.
”Mun selkänahasta varastettiin se julkisuus sille ahdasmieliselle agendalle”, Piha sanoo. Hän tarkoittaa, että Rydman sai automaattisesti huomiota asettumalla hänen haastajakseen.
”Mulle oli iso motiivi ehdokkuudelle, ettei Helsingistä tule sisäänpäin käpertynyt tuppukylä. Mä näen halla-aholaisuuden sellaisena voimana, etten mä halua sen kasvavan.”
Piha sanoo, että vastakkainasettelu kokoomuksen sisällä oli repivämpi kuin mitä hän oli etukäteen arvioinut. Valtaosa kokoomuslaisista on Pihan mukaan täysin asiallista porukkaa, mutta sitten on ”iso fraktio, joka pitää kokoomuksen päätöksentekoa panttivankina, ja se on ruman näköistä”.
Haastattelupäivänä eduskunnassa on juuri hyväksytty Suomen osalta EU:n elpymispaketti. Ratkaisu oli perinteisesti EU-myönteisenä pidetylle kokoomukselle vaikea, ja lopulta 26 kokoomusedustajaa äänesti paketin puolesta, kymmenen vastaan ja kaksi tyhjää.
Eniten Pihaa hiertää suhtautuminen maahanmuuttajiin.
”Nythän tässä tapahtuu niin, että kun ei ole poliittista johtajaa, joka pystyisi sanomaan, että ’mennään tuonne’, niin silloin tämä jengi saa puuhata”, Piha sanoo.
Piha puhuu kokoomuksen ”rumasta salaisuudesta”. Hän käyttää sukulaisvertausta.
”Se on vähän niin kuin se eno, joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen.”
Puoluejohtaja Petteri Orposta ei ole laittamaan enoa kuriin, Piha sanoo.
”Petterihän on siis ihan superkiva ihminen. Se on sympaattinen, kiltti ja kunnollinen, kaikin tavoin ihana tyyppi. Mutta se ei oo konfliktiuskalias. Se ei uskalla konfliktoida tuota.”
Niinpä kokoomuksessa on Pihan mukaan ”outo hiljaisuuden kulttuuri”.
”Eno siellä sen pullon kanssa saa heilua. Kun kuitenkin tiedetään, että kun eno on juonut tarpeeksi, niin se saa aikaan ikäviä asioita.”
HELSINGIN kokoomuksen piirikokous valitsi Kirsi Pihan pormestariehdokkaaksi maanantai-iltana 15. helmikuuta.
”Se kokous oli kireätunnelmainen”, Piha sanoo. Kokous pidettiin videopalvelu Zoomissa.
Etenkin Rydmanin liittolainen Atte Kaleva oli haastanut Pihaa näkyvästi jo etukäteen. Kokouksen alkaessa Pihalla oli mielessään kaksi vaihtoehtoa puheeksi, neutraali ja arvoilla ladattu. Hän päätyi puhumaan arvoista.
”Mä käytin puheenvuoron, että mun mielestä perussuomalaisten ei pitäis antaa varastaa kokoomusta sen enempää sisältä kuin ulkopuolelta ja että oikeistolaisuuden tai konservatismin määritelmä meidän pitää pystyä luomaan itse.”
”Mä sain palautetta, että tämä oli vuosiin paras kokoomuspuhe. Sitä se ei todellakaan ollut, se oli epämääräisesti lausuttuja ajatuksia arvoista ja siitä, millainen kokoomuksen pitäisi olla. Mutta se vaan kuvastaa sitä hiljaisuutta, että kokoomuksen johtotehtävissä oleviltakin tuli viestejä, että ihanaa, että joku sanoo tuon ääneen.”
Helsingin kokoomuksen vastaleiristä Pihan puhetta luonnehdittiin muun muassa ”arvohöpöhöpöksi”. Vastaleiri ei ollut vähäpätöinen: Piha sai 67 ääntä, Rydman 34 ääntä.
Äänestystulos oli silti selvä. Piha oli valittu. Hän alkoi työstää Helsinki-ohjelmaa tiiminsä kanssa. ”Silloinhan luultiin vielä, että vaalit on huhtikuussa, eli kovalla tohinalla ryhdyttiin tekemään.”
SEURAAVAN kahden viikon aikana tapahtui jotain, koska lauantaina 27. helmikuuta Piha ilmoitti täysin yllättäen luopuvansa ehdokkuudesta. Mitä tapahtui?
Ainakin Pihaan kohdistui laajamittainen ja systemaattinen hyökkäys sosiaalisessa mediassa. ”Käsittämätön, hillitön raivo”, kuten Piha sanoo.
Suurimpana laukaisevana tekijänä oli haastattelu MTV:n Uutisaamussakeskiviikkona 17. helmikuuta. Juontaja Ivan Puopolo esitti kysymyksiä maahanmuutosta.
Piha vastasi: ”Jos me suhtaudutaan ahdasmielisesti ja ennakkoluuloisesti erilaisuuteen, niin miten me voidaan kuvitella, että tänne halutaan muuttaa, että Helsingissä haluaa asua vaikka joku huippuosaaja perheineen, jos tuntuu, että täällä on epämiellyttävä olla, että täällä on ennakkoluuloja, että täällä on ahdasmielinen tunnelma ja ikkunan alla kulkee sitten natsikulkue.”
Natsikulkue-lauseella Piha viittasi itsenäisyyspäivään 2019, jolloin Helsingissä marssi äärioikeistolaisia. Haastattelukatkelma lähti elämään omaa elämäänsä, ja somessa roihahti.
”Viikon aikana mä mykistin 468 Twitter-tiliä”, Piha sanoo. ”Kama oli niin hirveetä, että oli pakko mykistää.”
Johtiko massiivinen somehyökkäys siis siihen, ettei pormestariehdokkuus enää tuntunut hyvältä?
”Se ei ehkä liittynyt siihen massiivisuuteen vaan siihen, että iso osa niistä oli mun omaa porukkaa. Se oli siinä surullisinta.”
Piha tuli johtopäätökseen, että häntä vastaan hyökkäsi someöyhöjen ja perussuomalaisten lisäksi koko joukko kokoomuslaisia.
”Sitten kun tajuaa, että hetkinen, nämä omat onkin se ongelma”, Piha summaa. ”Musta tuntui, että mä en pysty edustamaan tätä jengiä.”
Piha teki päätöksen luopumisesta perjantaina 26. helmikuuta. Lauantaina – soitettuaan ensin muun muassa Petteri Orpolle – hän pudotti uutispommin: hän ei olekaan käytettävissä pormestariksi.
”Musta tuntui hirmuisen petturilta”, Piha sanoo. ”Mä tiedän, että mä jätin ne pulaan pahassa paikassa. Onneks sitten ne löysi nopeasti hyvän ehdokkaan.”
Maanantaina 8. maaliskuuta Helsingin kokoomuksen piirikokous valitsi Juhana Vartiaisen uudeksi pormestariehdokkaaksi. Maaliskuussa päätettiin myös siirtää kuntavaalit kesäkuulle.
”Kyllähän mä kävin itseni kanssa keskustelun”, Piha sanoo. ”Että olinks mä niin saatanan tyhmä, että mä en nähnyt kokoomuksen tilannetta ennen kuin lähdin ehdolle.”
”Sitten vaan pitää hyväksyä, että joskus joutuu tekemään noloja juttuja.”
KUNTAVAALIT pidettiin lopulta 13. kesäkuuta. Kokoomus menestyi erinomaisesti ja säilytti asemansa Suomen suurimpana kuntapuolueena.
Helsingissä kokoomus jätti vihreät kauas taakseen. Vielä talvella oletettiin, että vihreiden kanssa olisi tiukka kisa, mutta kokoomus sai lopulta liki 26 prosenttia ja vihreät hieman alle 20. Juhana Vartiainen valitaan loppukesällä Helsingin pormestariksi.
On aika tavata Kirsi Piha uudestaan. Kohtaamme Vanhassa kirkkopuistossa eli Ruttopuistossa. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, joten istuudumme kirkon kupeeseen nurmikolle.
”Mä oon tosi iloinen, että kokoomus menestyi hyvin”, Piha sanoo. ”Musta se oli kiva asia siitäkin näkökulmasta, kun koin että jätin puolueen tietyllä tavalla pulaan. Luulen, että se oli parasta mitä kokoomukselle Helsingissä voi tapahtua, kun Vartiainen paikkasi sen niin hienosti ja Elina Valtonentuli ehdokkaaksi.”
Kansanedustajat Valtonen ja Vartiainen olivat kokoomuksen ääniharavat.
Menestys vahvisti kokoomusjohtaja Petteri Orpon asemaa. Pihalta ei jäänyt huomaamatta, kuinka Orpo vaali-iltana kuittasi Helsingin helmikuisen pormestarikuvion. ”Se riita kesti kaksi päivää”, Orpo sanoi. ”Sitten rivimme järjestyivät.”
Pihan analyysi on eri. Hän on purkanut tapahtumia kirjoittamalla intensiivisesti. Tuloksena on 80-sivuinen teksti viime talvesta ja kokoomuksen tilasta. Piha aikoo julkaista tekstin heinäkuun alkupäivinä verkossa.
”Se kokoomuksen sisäinen ongelma ei ole poistunut”, Piha sanoo. ”Jos mä olisin puolueen puheenjohtaja, niin mä en lakaisis sitä veke.”
Ongelmallinen eno on siis edelleen sukujuhlissa?
”Joo, mutta se on nyt helpompi piilottaa hetken.”
Piha pitää mahdollisena, että hän on yksinkertaisesti kasvanut irti kokoomuksesta. Mahtoiko hän äänestää puoluetta kuntavaaleissa?
”Mä en sano”, Piha vastaa. ”Mä kävin kyllä äänestämässä, mutta pidän vaalisalaisuuden.”
ELÄMÄ jatkuu, ja Kirsi Pihalla on suunnitelmia.
Itse asiassa hänellä on niitä sata. Kun Piha vietti viisikymppisiä, hän antoi vuodelle nimeksi Päistikkaa2017 ja laati satakohtaisen listan asioista, joita haluaa vielä tehdä.
”Nämä sata kohtaa eivät ole sellainen lista, jota aion ruveta suorittamaan”, Piha tarkentaa. ”Pikemminkin niin, että vau, mulla on kauheesti mahdollisuuksia.”
Piha sanoo, että ideaalielämässä toteutuisi kaksi asiaa.
”Ensinnäkin, että mä saisin kirjoittamiselle enemmän aikaa. Haluaisin kirjoittaa jotain, mikä ei ole tietokirja tai faktaa tai bisnestä. Mä haluaisin käyttää mun mielikuvitusta enemmän.”
Piha sanoo haudanneensa fiktion kirjoittamisen jonnekin syvälle, koska ajatus tuntuu pelottavalta.
”Kysymys on kynnyksen ylittämisestä, ja jossain vaiheessa olen ajatellut sen ylittää.”
Toinen suunnitelma koskee merkityksiä. Ihmiselämän merkitystä. Sitä Piha on paljon pohtinut jo aiemminkin.
”Mä luulen, että meidän pitää vaan kokeilla erilaisia asioita ja etsiä sitä merkitystä”, Piha sanoo. ”Ja se voi lopulta olla jotain ihan tylsää. Ei sen tarvitse olla maailman parantaminen vaan yhtä hyvin esimerkiksi äitiys tai että olet jollekulle tosi hyvä ystävä.”
Kirsi Piha sanoo, että aikoo seuraavat kymmenen vuotta tutkia merkityksiä. Kyse ei ole yksityisestä pohdiskelusta vaan myös liiketoiminnasta.
”Mä mietin, että miten voisi auttaa ihmisiä ja yrityksiä ja tiimejä löytämään merkityksiä. Mulla on siihen yritys perusteilla.”
Siis yritys merkityksessä firma?
”Joo. Mä oon kuullu, että yli 50-vuotiaiden on vaikea päästä töihin, niin pitää perustaa itse.”
Kuukausiliite | Kirsi Piha luopui talvella Helsingin pormestariehdokkuudesta, ja nyt hän kertoo miksi
Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.
www.hs.fi
- Liittynyt
- 07.07.2017
- Viestejä
- 2 784
Mikäs se on sieltä Töölöstä huudella. Saattaa olla maahanmuuttajien yhteiskunta-asema vähän toista luokkaa kuin Malmilla.
Rydmanilla ja Kalevalla on ihan asiallisia kantoja, harmi etteivät malta pysyä ihan asiallisina poliitikkoina vaan pitää lähteä tuohon somekärjistelyyn. Muuten mitään ongelmaa ei olisi edes ollut. Aina kokoomuksessa on ollut konservatiivisempaakin väkeä.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 17 634
Kokoomuksessa on aina ollut sitä konservatiivisempaa ja liberaalimpaa väkeä mutta ennen se paketti on silti pysynyt kasassa. Nyt esim. juurikin tuon EU-tukipaketin kohdalla nähtiin että se ei enää tunnu pysyvän kasassa.
Mun mielestä saa olla jopa eri mieltä tuollakin tavalla mutta tartteeko lähteä johonkin twitter-mutapainiin? Ellei sitten suunnittele loikkausta vasemmistospektrin perus-päädyn suuntaan...
- Liittynyt
- 31.10.2019
- Viestejä
- 1 458
Pihalle on tainnut tulla tämä vastemmistolainen syndrooma että heti kun joku on jostakin vähänkin eri mieltä niin automaattisesti natsi ja sen jälkeen mielikuvitus keksii loput.
Ja tukipaketti ei mene kyllä millään konservatiivi vs liberaali -jaolla. Rydman on kai vanhoollinen, mutta monet vastaan äänestäneet ovat sittä klassista liberaalia puolta.
Ja tukipaketti ei mene kyllä millään konservatiivi vs liberaali -jaolla. Rydman on kai vanhoollinen, mutta monet vastaan äänestäneet ovat sittä klassista liberaalia puolta.
Hassua, mutta Piha itse jutussa käsitteli sitä, miten on outoa, että jos hän Kokoomuksessakin on ollut ns. liberaalia oikeaa laitaa, niin nykyisin joku porukka huutelee vasemmistolaisiksi kaikkia, myös häntä… ja nyt heti täälläkin.
Kokoomuksesta vastaan äänesti siis: Paula Risikko,Timo Heinonen, Mia Laiho, Markku Eestilä, Heikki Autto, Janne Sankelo, Heikki Vestman,Wille Rydman, Janne Heikkinen ja Terhi Koulumies.
Pääosin näyttävät konservatiiveilta minun silmiini, joskaan ei nyt jokainen.
- Liittynyt
- 31.10.2019
- Viestejä
- 1 458
Tunnustan etten tiedä kuin Heikkisen, joka on liberaali. On uskaltanut nuuskakieltoakin kritoisoida.
Mielestäni Valtosenkin kanta tuohon tukipakettiin tarkentui lopulta "että ei tätä nyt tässä vaiheessa pieni Suomi kehtaa kaataa", joten tuntuu että kyllä liberaaleissakin on kriittisyyttä tuota vastaan. Saattaa toki johtua että tuo lopullinen kanta johtui paskamyrskystä, eikä ole todellinen. Tai että tulkintsin väärin kun sitä tuntu olevan hankaluuksia selvästi sanoa
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Pihan haastattelu osoittaa selvästi sen että hän ei ole milläänlailla kyennyt katsomaan peiliin ehdokkuudesta eroamisensa jälkeen. Hän edelleen luulee että hän oli kaikkien ylistämä primadonna jolle oli tie aurattu valmiiksi ja kilpailu vaiennettu jotta vain ja ainoastaan hän toimisi Kokoomuksen äänenä. Siis puolue olisi häntä varten eikä hän puoluetta.”Mä analysoin sen niin, että tähän hommaan voisi lähteä Helsinki edellä ilman sitä sisäpolitiikkapeliä.”Kuukausiliite | Kirsi Piha luopui talvella Helsingin pormestariehdokkuudesta, ja nyt hän kertoo miksi
Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.
”Sittenhän siinä kävi niin, että samana päivänä kuin minä ilmoitin ehdokkuudesta, niin Wille Rydman ilmoitti myös olevansa ehdokkaana. Peli alkoi heti, ja se oli mulle pettymys.”
Vaikka Orpo onkin täysin turha placeholderi ja korkeintaan keskinkertainen PJ niin jopa hän ymmärtää sen kuinka tuollainen äärivasemmistolainen fundamentalismi keskustaoikeistolaisessa puolueessa tuhoaisi Kokoomuksen lopullisesti. Piha edustaa kaikkea sitä mitä minkään johtajan tai suunnannäyttäjän ei tulisi ikinä missään olosuhteissa edustaa. On Kokoomuksen kannalta aivan äärimmäinen munkki että Piha itse jäi pois kilpailusta.
Piha ei ole enää poliitikko, ja kun et ole poliitikko ei puolue ole sinua varten, mutta sinäkään et ole puoluetta varten. Hän on siis hyvinkin tilanteessa missä voi sanoa täysin mitä haluaa, kun sillä ei ole tippaakaan vaikutusta siihen, montako ääntä jossain vaaleissa saa.
Ja itsehän hän valintansa teki, mutta ison kokonaisuuden kannalta väärän valinnan siinä mielessä, että se antaa vain ja ainoastaan lisäpotkua ja vallantunnetta noille somehäiriköiden ja umpimielisen konservatiivien touhuille - kuin antaisi vinkin piilopullon sijainnista sille juopolle enolle.
Tilalle noussut Juhana Vartiainen taas on aivan yhtä liberaali ja talousliberaali kuin Piha, mutta sillä erolla, että kun Piha pitää itseään myös thatcheriläisenä, niin Vartiainen pitää itseään pohjimmiltaan edelleen sosiaalidemokraattisiin arvoihin uskovana oikeistopoliitikkona, sellainenkin kun on meillä Pohjoismaissa mahdollista.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 29.10.2016
- Viestejä
- 8 909
Jos kokoomuksen oikeistolaidan edustaja on äärivasemmistolainen niin kaikki muut puolueet lienee tässä vertailussa sitten kommunisteja?
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 708
Kokoomus | Kokoomusvaikuttajat torjuvat Kirsi Pihan arvion oikeistopopulistiklikistä, Piha julkaisi lähes 70-sivuisen pamfletin puolueen tilasta
Varapuheenjohtaja Elina Valtosen mukaan puolue ei tarvitse ”ajatuspoliiseja” vaan vahvaa omaa linjaa. ”Puolueeseen täytyy mahtua niin hippi kuin pappi”, sanoo Helsingin pormestariksi nouseva Juhana Vartiainen.
www.hs.fi
Ja sieltä. Käytännössä koko Kokoomus pitää Pihan puheita hevonpaskana. Tässä on selvä viesti rivien välissä Pihalle että ole hyvä ja eroa puolueesta tai ainakin poistu julkisuudesta ja lopeta puolueen maineen vahingoittaminen.
Jos olisin ollut Pihan asemassa, olisin ilman muuta kuvitellut, että olen ns. viimeinen toivo, jota suostutellaan mukaan "Kun ketään muuta kunnollista ei ole" enkä todellakaan olisi jaksanut jatkaa tajutessani, että tässä joutuu johonkin mutapainiin vielä.
Se, että mitä tekemistä tuolla oli vasemmistolaisuuden saati ääri-sellaisen kanssa niin... ei mitään. Ellei joku halua tahallaan sotkea sanojen merkitystä.
Se, että mitä tekemistä tuolla oli vasemmistolaisuuden saati ääri-sellaisen kanssa niin... ei mitään. Ellei joku halua tahallaan sotkea sanojen merkitystä.
Tuskinpa vaan. Tuo Pihan edustama kokoomuslaisuus on kuitenkin sitä isojen kaupunkien kokoomuslaisuuden valtavirtaa, jota puheenjohtajatkin on pitkään edustaneet. Siis edellisistä Itälä, Katainen ja varsinkin Stubb aivan päivänselvästi, mutta nyt toki Orpo tasapainoilee vähän erilaisella trapetsilla.Kokoomus | Kokoomusvaikuttajat torjuvat Kirsi Pihan arvion oikeistopopulistiklikistä, Piha julkaisi lähes 70-sivuisen pamfletin puolueen tilasta
Varapuheenjohtaja Elina Valtosen mukaan puolue ei tarvitse ”ajatuspoliiseja” vaan vahvaa omaa linjaa. ”Puolueeseen täytyy mahtua niin hippi kuin pappi”, sanoo Helsingin pormestariksi nouseva Juhana Vartiainen.
Ja sieltä. Käytännössä koko Kokoomus pitää Pihan puheita hevonpaskana. Tässä on selvä viesti rivien välissä Pihalle että ole hyvä ja eroa puolueesta tai ainakin poistu julkisuudesta ja lopeta puolueen maineen vahingoittaminen.
Itse pidän kovin outona, ettei Pihan pamflettia nyt nosteta aloittamaan arvokeskustelua, oteta sellaisena terveenä keskustelun ja itsetutkiskelun avauksena tilanteessa, missä ollaan oppositiossa ja eduskuntavaalit on parin vuoden päästä. Olisi minusta juuri passeli tilaisuus määritellä itsensä joksikin (ihan miksi vaan) ja lähteä tekemään sitten sillä vaalivoittoa eduskuntavaaleihin.
Vai sotkeeko väliintulevat maakuntavaalit niin, ettei uskallus vaan riitä?
Rydmanin ja Kalevan siipi oli muuten koko sopassa sen verran voittajia, että Rydmanista tuli vararyhmyri Helsinkiin ja Atte Kaleva nousee Juhana Vartiaisen tilalle eduskuntaan. Ne jotka katsoo politiikkaa myös pelinä saattaisi nähdä siinäkin jotain motivaatiolähteitä koko sopalle.
Asia on juurikin näin. Eikä pidä unohtaa, mikä merkitys poliittisen urankin jälkeen Pihalla (ja myöhemmin Tujusella) oli puolueelle omistamansa ja vetämänsä viestintätoimisto Ellun Kanojen kautta. Rakensivat kaikki ne kampanjat, joilla puolue menestyi.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 206
Täähän on ihan 5/5 ja piste kirjaimen päälle, mikäli saataisiin vielä Pöysti tutkimaan tämä homma
Yli puolelle suomalaisista puolueen aatteellinen linja oli viidestätoista vaihtoehdosta tärkein puoluevalintaan vaikuttava tekijä kuntavaaleissa, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön kysely.
”Valintaperustelujen kärki osoittaa, että aatteellisilla tekijöillä, perinteillä sekä mielikuvilla puolueen harjoittamasta politiikasta oli keskeinen rooli kuntavaalien puoluevalinnassa niiden keskuudessa, jotka kävivät äänestämässä.”
”Vailla merkitystä eivät ole myöskään puoluekannan vakiintuneisuus (46 % on puolueen vakituinen kannattaja), puolueen kyvykkyys ajaa sen sosiaaliryhmän etuja (43 %), johon vastaajat kuuluvat (intressiperustainen puoluevalinta) sekä puolueen toiminta kotikunnassa (39 %). Kaikkein vähiten tärkeitä, joskaan eivät merkityksettömiä, olivat ystävien, tuttujen suositukset, protesti, halu näpäyttää päättäjiä, vaihtelun halu ja vaalikone.”
”Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa valintaperusteena oli keskimäärää useammin protesti ja muutoshalu.”
Tämän pohjalta näyttää siltä, että kuntavaalien osalta oppositiopuolueista Perussuomalaisten viesti omilleen valtakunnallisista vaaleista ja muutoksesta upposi kannattajiin, jotka äänestivät usein saadakseen aikaan muutosta ja protestiksi.
Onkin varsin mielenkiintoista nähdä, miten äänestäjäkunta myöhemmin reagoi siihen realiteettiin, että tietenkään mitään muutosta ei tule, kun kunnallispolitiikka ja valtakunnanpolitiikka on ihan eri asioita. Ja kunnissa taas liittolaiset neuvotellaan asia kerrallaan ellei siten ole muodostunut isompia yleiskoalitioita.
Oppositiosta toisin kuin persut, kokoomusäänestäjät eivät äänestäneet protestiksi tai muutoksen vuoksi, he äänestivät vakiintuneen puoluekantansa mukaan. Tämä ei liene yllätys.
kaks.fi
www.karjalainen.fi
”Valintaperustelujen kärki osoittaa, että aatteellisilla tekijöillä, perinteillä sekä mielikuvilla puolueen harjoittamasta politiikasta oli keskeinen rooli kuntavaalien puoluevalinnassa niiden keskuudessa, jotka kävivät äänestämässä.”
”Vailla merkitystä eivät ole myöskään puoluekannan vakiintuneisuus (46 % on puolueen vakituinen kannattaja), puolueen kyvykkyys ajaa sen sosiaaliryhmän etuja (43 %), johon vastaajat kuuluvat (intressiperustainen puoluevalinta) sekä puolueen toiminta kotikunnassa (39 %). Kaikkein vähiten tärkeitä, joskaan eivät merkityksettömiä, olivat ystävien, tuttujen suositukset, protesti, halu näpäyttää päättäjiä, vaihtelun halu ja vaalikone.”
”Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa valintaperusteena oli keskimäärää useammin protesti ja muutoshalu.”
Tämän pohjalta näyttää siltä, että kuntavaalien osalta oppositiopuolueista Perussuomalaisten viesti omilleen valtakunnallisista vaaleista ja muutoksesta upposi kannattajiin, jotka äänestivät usein saadakseen aikaan muutosta ja protestiksi.
Onkin varsin mielenkiintoista nähdä, miten äänestäjäkunta myöhemmin reagoi siihen realiteettiin, että tietenkään mitään muutosta ei tule, kun kunnallispolitiikka ja valtakunnanpolitiikka on ihan eri asioita. Ja kunnissa taas liittolaiset neuvotellaan asia kerrallaan ellei siten ole muodostunut isompia yleiskoalitioita.
Oppositiosta toisin kuin persut, kokoomusäänestäjät eivät äänestäneet protestiksi tai muutoksen vuoksi, he äänestivät vakiintuneen puoluekantansa mukaan. Tämä ei liene yllätys.
Tuore tutkimus: Aate ja puolueen valtakunnallinen toiminta keskeisimmät puoluevalinnan syyt kuntavaaleissa - Kaks.fi
Vailla merkitystä eivät ole myöskään puoluekannan vakiintuneisuus (46 % on puolueen vakituinen kannattaja), puolueen kyvykkyys ajaa sen sosiaaliryhmän etuja (43 %), johon vastaajat kuuluvat (intressiperustainen puoluevalinta) sekä puolueen toiminta kotikunnassa (39 %). Kaikkein vähiten tärkeitä...
kaks.fi
Yli puolelle suomalaisista aatteellinen linja tärkein puoluevalintaan vaikuttava tekijä kuntavaaleissa
Yli puolelle suomalaisista puolueen aatteellinen linja oli viidestätoista vaihtoehdosta tärkein puoluevalintaan vaikuttava tekijä kuntavaaleissa, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön kysely.
www.karjalainen.fi
Viimeksi muokattu:
Hallituksen metsäriita roihahti isoille kierroksille – Nyt väläytettiin jo Suomen EU-eroa
Hallituksen välien kiristyminen tietää tiukkaa vääntöä budjettiriiheen.
www.talouselama.fi
Syytä olis alkaa miettimään tosta kerhosta eroamista
Jupakka kärjistyi lauantaina, kun sdp:n kansanedustaja, eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Raimo Piirainen väläytti Suomen irrottautumista EU:sta.Hallituksen metsäriita roihahti isoille kierroksille – Nyt väläytettiin jo Suomen EU-eroa
Hallituksen välien kiristyminen tietää tiukkaa vääntöä budjettiriiheen.
Syytä olis alkaa miettimään tosta kerhosta eroamista
Ilmastonmuutos | Kanada on liekeissä, ja sen pitäisi olla viimeinen varoitusmerkki Suomelle, sanoo ilmastotutkija: ”Tyrmäävä hetki pohjoiselle luonnolle”
Tutkija Tero Mustosen mielestä Lyttonin tragedian pitäisi herättää suomalaiset ilmastonmuutoksen riskeihin.
www.hs.fi
"
Tämä on opetus myös suomalaisille, Mustonen huomauttaa. Meillä vanhaa metsää yhä on, mutta sitä kaadetaan minkä ehditään.
”Tutkijoiden tehtävä ei ole tehdä politiikkaa, mutta usein joudun maailmalla perustelemaan, miksi Suomi hakkaa Inarissa 400-vuotiasta ikimetsää. Tieteen näkökulmasta metsän rooli luonnon monimuotoisuudessa on selviö.”
...
”Suomen osalta meillä on kansallisesti isoja toivelistoja – kunhan Itämeri säästyy, Lappi säästyy, saimaannorpat säästyvät. Olen yrittänyt tuoda esille sitä, että Suomen maankäyttö on näihin tavoitteisiin nähden liian kovaa.”
Sekä Kanadassa että Suomessa pitäisi Mustosen mukaan äkkiä ryhtyä ennallistamaan jokien valuma-alueita, jotta luonnolla olisi lämpötilan kohotessa resilienssiä selviytyä. Ja sitten olisi jätettävä vanhat metsät ja suot rauhaan.
"
Suomella ei kyllä ole kaikki kunnossa metsänhoidon suhteen. Paljon on tekemistä.
Mutta kysymys on, onko tahtoa puuttua näihin epäkohtiin.
Uutiset
-
Dell ja Ventiva esittelivät passiivisella ICE-jäähdytyksellä varustettua kannettavaa
10.1.2025 14:46
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (2/2025)
10.1.2025 13:02
-
Huippuylikellottaja Splave lähtee mukaan komponenttimarkkinoille Enermaxin ja G.Skillin tukemana
10.1.2025 05:04
-
Asus julkaisi joukon uusia AIO-coolereita sekä päivitti NUC-malliston vuoteen 2025
10.1.2025 04:38
-
Yhdysvaltoihin markkinoitaan laajentava Endorfy mukana CES-messuilla
9.1.2025 18:41
Uutisia lyhyesti
-
-
NVIDIA julkisti "joka kodin supertietokoneen" Project DIGITS:n
- Kaotik
- Vastauksia: 28
-
