- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 214
Itse olen tässä miettinyt tilannetta jossa lapset saataisiin ilman äitejään palautettua. Onko millään psykiatrisella instituutilla, lastensuojelulla tai muulla vastaavalla taholla Suomessa osaamista/kokemusta tuollaisten lasten kuntoutuksesta/hoidosta/"vasta-aivopesusta"? Tai pystyykö kukaan määrittämään minkä ikäinen lapsi alkaa olla ns. menetetty tapaus radikalisoitumisen suhteen?
Lisäksi siitä on käsittääkseni selkeä näyttö, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteet ja kokemukset vaikuttaa vahvasti ihmiseen koko elämän ajan. Ei liene kovin kaukaa haettua väittää, että kalifaatissa syntynyt ja ensimmäiset elinvuotensa viettänyt lapsi ei tuon tiedon valossa saa parhaita lähtökohtia elämään. Puhumattakaan jos lapsi itse on taaperoikäisenä laitettu osallistumaan teloituksiin ym. veritekoihin tai edes katsomaan niitä. Miten tälläisistä lapsista saadaan ikinä hyvinvoivia ja terveitä, tuottavia yhteiskunnan jäseniä?
Myöhempi radikalisoituminen ja siitä koituvat turvallisuusuhat on yksi juttu vaikka tulisivatkin yksin, mutta isomman haasteen tuo kuntouttaminen imo muodostaa. Onko sitten oikein jättää suomalaistaustaisia lapsia leirille sen vuoksi, että heistä koituisi lähinnä haasteita, kuluja ja mahdollisia turvallisuusongelmia jatkossa, en tiedä.
Mites kun tuohon soppaan lisätään vielä (esim. äo 80 somali + sisäsiittoinen arabiterroristi) vanhemmat? Lopputuloksen todennäköisyys ei liene kovinkaan hyvä.



