• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Minä näen, varsinkin että ko. henkilöistä pääsee tarvittaessa eroon jos he alkavatkin kovasti rötöstellä, kaikesta huolimatta.

Kansalaisuuden helpolle saamiselle ei ole oikeastaan mitään järkisyitä. Lisäksi epäilen sitä monilla tahoilla haluttavan vääristä syistä, ei koska kokisi jotain erityistä halua olla nimenomaan suomalainen ja kokee erityistä kiinnostusta suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria kohtaan, vaan koska Suomen passilla pääsee kivasti ja vapaasti eri puolille maailmaa mihin Afghanistanin, Somalian tai Venäjän passilla ei ehkä pääse.

Se voi olla meille kantasuomalaisillekin ikävä asia jos Suomen passilla on jihadisteja ja muita paskamahoja päässyt erinäisiin maihin mihin niitä ei haluta, ja kaikille Suomen passeille aletaan asettaa rajoituksia kyseisiin maihin. Tuosta syystä esim. Ruotsin passi ei ole monissa maissa enää niin luotettu kuin joskus aiemmin.


Niiksi oikeuksiksi riittää pysyvä oleskelulupa, sillä pystyy aivan hyvin elämään Suomessa vaikka kuolemaansa saakka, saa samaa sosiaaliturvaa ja eläkettä kuin muutkin jne. Aivan kuten eivät suomalaisetkaan saa tuosta vaan muiden maiden kansalaisuuksia, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Monacon kansalaisuus toki olisi ihan kiva, ei siinä mitään.

Me ollaan demokraattinen yhteiskunta ja demokraattiseen yhteiskuntaan liittyy erittäin oleellisena osana se, että sen yhteiskunnan jäsenet saavat päättää sen yhteiskunnan asioista demokraattisesti. Tuon takia sen kansalaisuuden saamisen pitäisi olla suht suoraviivainen siinä vaiheessa, kun on osoittanut olevansa osa tuota yhteiskuntaa.
Lisäksi me ollaan myös tasa-arvoinen yhteiskunta, eli siinä vaiheessa kun se maahanmuuttaja on osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa siinä missä ne keskiverto syntyperäiset suomalaisetkin ovat, ei ole mitään syytä rajoittaa tuon maahanmuuttajan oikeuksia niihin syntyperäisiin verrattuna.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Me ollaan demokraattinen yhteiskunta ja demokraattiseen yhteiskuntaan liittyy erittäin oleellisena osana se, että sen yhteiskunnan jäsenet saavat päättää sen yhteiskunnan asioista demokraattisesti. Tuon takia sen kansalaisuuden saamisen pitäisi olla suht suoraviivainen siinä vaiheessa, kun on osoittanut olevansa osa tuota yhteiskuntaa.
Lisäksi me ollaan myös tasa-arvoinen yhteiskunta, eli siinä vaiheessa kun se maahanmuuttaja on osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa siinä missä ne keskiverto syntyperäiset suomalaisetkin ovat, ei ole mitään syytä rajoittaa tuon maahanmuuttajan oikeuksia niihin syntyperäisiin verrattuna.
Me olemme myös kansallisvaltio, jolloin olennainen kysymys tulisi olla haluaako tulija olla osa nimenomaan suomalaista yhteiskuntaa vai vaan päästä osalliseksi sen suomista eduista. Esimerkiksi Sveitsissä kansalaisuuden saamisen edellytyksenä on aika vakaa halu olla nimenomaan sveitsiläinen ja siitä pitää pystyä vakuuttamaan myös se oma yhteisö missä on jos kansalaisuutta mielii. Vähän samaa ajatusta pitäisi mielestäni soveltaa myös Suomessa.
 
Me ollaan demokraattinen yhteiskunta ja demokraattiseen yhteiskuntaan liittyy erittäin oleellisena osana se, että sen yhteiskunnan jäsenet saavat päättää sen yhteiskunnan asioista demokraattisesti. Tuon takia sen kansalaisuuden saamisen pitäisi olla suht suoraviivainen siinä vaiheessa, kun on osoittanut olevansa osa tuota yhteiskuntaa.
Lisäksi me ollaan myös tasa-arvoinen yhteiskunta, eli siinä vaiheessa kun se maahanmuuttaja on osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa siinä missä ne keskiverto syntyperäiset suomalaisetkin ovat, ei ole mitään syytä rajoittaa tuon maahanmuuttajan oikeuksia niihin syntyperäisiin verrattuna.
Kivaa sanoilla ja termeillä kikkailua toki. Voisin sanoa olevani kanssasi täysin samaa mieltä, mutta minä ehkä asetan kriteerit sille milloin henkilö on "osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa" paljon korkeammalle ja tiukemmiksi kuin sinä. Minulle ei riitä että on asunut Suomessa n vuotta ja tehnyt töitäkin Suomessa ja on opetellut ulkoa Maamme-laulun sanat. Ne eivät riitä todisteeksi siitä ettei halua Suomen passia ns. vääristä syistä. Lisäksi mielestäni perusvaatimuksena kaksoiskansalaisuus ei pitäisi olla mahdollista, henkilöllä ei pitäisi olla sidoksia ja velvollisuuksia kahteen maahan, esim. Suomi ja Venäjä.

Noin yleisesti ottaen näkisin että henkilön pitäisi osoittaa jonkinlaista erityistä kiinnostusta suomalaisuutta kohtaan ja olla nimenomaan suomalainen, tai olla tehnyt jotain aivan ältsin erityistä Suomen ja suomalaisten hyväksi, ennenkuin hän ansaitsisi Suomen kansalaisuuden. Vähän kuten Oskar Schindler joka toimi juutalaisten hyväksi ja haudattiin sen ansiosta kuoltuaan Jerusalemiin Siionin vuorelle, ja sai Israelilta "Righteous Among the Nations"-arvonimen. Veikkaan että olisi heittämällä saanut Israelin kansalaisuudenkin jos olisi sitä pyytänyt.

Se että jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat suomalaisia saattaa olla yksi todiste tästä, vaikka olisi syntynyt ulkomailla, silloin voi pitää uskottavana että henkilöllä on vetoa nimenomaan Suomeen ja suomalaisuuteen. Silloinkin tosin mielestäni pitäisi jotenkin uskottavasti olla irtisanoutunut toisen maan kansalaisuudesta.
 
Me olemme myös kansallisvaltio, jolloin olennainen kysymys tulisi olla haluaako tulija olla osa nimenomaan suomalaista yhteiskuntaa vai vaan päästä osalliseksi sen suomista eduista. Esimerkiksi Sveitsissä kansalaisuuden saamisen edellytyksenä on aika vakaa halu olla nimenomaan sveitsiläinen ja siitä pitää pystyä vakuuttamaan myös se oma yhteisö missä on jos kansalaisuutta mielii. Vähän samaa ajatusta pitäisi mielestäni soveltaa myös Suomessa.
Sveitsissä lisäksi pitää ensin saada vihreää valoa kansalaisuudelle liittovaltiolta, ja sen jälkeen vielä kantonilta missä asuu.

Monacossa tosin kansalaisuuden saaminen on vieläkin haasteellisempaa, ehkä helpoiten sen voi saada jos menee naimisiin monacolaisen kanssa. Kaksoiskansalaisuus ei ole sallittu kuten ei myöskään se että on velvollinen suorittamaan asevelvollisuutta jossain toisessa maassa, jne. Ja lopulta se on Monacon ruhtinas joka päättää tuleeko sinusta kansalainen vai ei. Monacossa kansalaisuuden voi myös menettää jälkikäteen, jos ottaa toisenkin maan kansalaisuuden.

Ja tietty sitten on Japanit, Thaimaat jne. joissa kansalaisuuden saaminen ulkomaalaisille on varsin harvinaista, paitsi jos on perhesiteitä maahan esim. toisen vanhemman kautta. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää että kyseiset maat eivät jakele kansalaisuutta helposti, ei se tee niistä minun silmissäni yhtään sen vähemmän demokraattisia maita.
 
Viimeksi muokattu:
Me ollaan demokraattinen yhteiskunta ja demokraattiseen yhteiskuntaan liittyy erittäin oleellisena osana se, että sen yhteiskunnan jäsenet saavat päättää sen yhteiskunnan asioista demokraattisesti. Tuon takia sen kansalaisuuden saamisen pitäisi olla suht suoraviivainen siinä vaiheessa, kun on osoittanut olevansa osa tuota yhteiskuntaa.
Lisäksi me ollaan myös tasa-arvoinen yhteiskunta, eli siinä vaiheessa kun se maahanmuuttaja on osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa siinä missä ne keskiverto syntyperäiset suomalaisetkin ovat, ei ole mitään syytä rajoittaa tuon maahanmuuttajan oikeuksia niihin syntyperäisiin verrattuna.

Suomen laissa tasa-arvo tarkoittaa naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Demokratia ei tarkoita, että yhteiskunnan jäsenet päättävät yhteiskunnan asioista. Eli olet 100% väärässä.
 
Kivaa sanoilla ja termeillä kikkailua toki. Voisin sanoa olevani kanssasi täysin samaa mieltä, mutta minä ehkä asetan kriteerit sille milloin henkilö on "osoittanut olevansa osa sitä yhteiskuntaa" paljon korkeammalle ja tiukemmiksi kuin sinä. Minulle ei riitä että on asunut Suomessa n vuotta ja tehnyt töitäkin Suomessa ja on opetellut ulkoa Maamme-laulun sanat. Ne eivät riitä todisteeksi siitä ettei halua Suomen passia ns. vääristä syistä. Lisäksi mielestäni perusvaatimuksena kaksoiskansalaisuus ei pitäisi olla mahdollista, henkilöllä ei pitäisi olla sidoksia ja velvollisuuksia kahteen maahan, esim. Suomi ja Venäjä.

Noin yleisesti ottaen näkisin että henkilön pitäisi osoittaa jonkinlaista erityistä kiinnostusta suomalaisuutta kohtaan ja olla nimenomaan suomalainen, tai olla tehnyt jotain aivan ältsin erityistä Suomen ja suomalaisten hyväksi, ennenkuin hän ansaitsisi Suomen kansalaisuuden. Vähän kuten Oskar Schindler joka toimi juutalaisten hyväksi ja haudattiin sen ansiosta kuoltuaan Jerusalemiin Siionin vuorelle, ja sai Israelilta "Righteous Among the Nations"-arvonimen. Veikkaan että olisi heittämällä saanut Israelin kansalaisuudenkin jos olisi sitä pyytänyt.

Se että jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat suomalaisia saattaa olla yksi todiste tästä, vaikka olisi syntynyt ulkomailla, silloin voi pitää uskottavana että henkilöllä on vetoa nimenomaan Suomeen ja suomalaisuuteen. Silloinkin tosin mielestäni pitäisi jotenkin uskottavasti olla irtisanoutunut toisen maan kansalaisuudesta.

Niin ja mä pidän noita sun kriteereitä absurdin korkeina.

Jos joku on vuosikausia elänyt Suomessa, tehnyt töitä ja maksanut veronsa tänne ja vaivautunut oppimaan kielenkin, niin tuollainen henkilö on kyllä ehdottomasti tehnyt tarpeeksi ansaitakseen sellaisen asian, jonka syntyperäiset suomalaiset saavat tekemättä mitään sen eteen.

Oikeastaan sanoisin, että kun otetaan huomioon ne arvot, joiden päälle suomalainen yhteiskunta on rakennettu, ja jotka näkyvät muun muassa Suomen perustuslaissa, niin tuollaisten henkilöiden roikottaminen jonain kakkosluokan väkenä on suorastaan epäsuomalaista.
 
Suomen laissa tasa-arvo tarkoittaa naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Demokratia ei tarkoita, että yhteiskunnan jäsenet päättävät yhteiskunnan asioista. Eli olet 100% väärässä.
Kannattaa lukaista se Suomen perustuslaki, niin näet, että se tasa-arvo tarkoittaa paljon muutakin kuin vain miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
 
Kannattaa lukaista se Suomen perustuslaki, niin näet, että se tasa-arvo tarkoittaa paljon muutakin kuin vain miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.
Kannattaa tosiaan ymmärtää myös lukemansa, en puhunut yhdenvertaisuudesta mitään. Jos oletetaan että puhuit laista yleensä, niin siinä ei mitenkään rajata pois sitä että voitaisiin potkaista helvettiin ihminen jos näin on ennalta sovittu. Se ettei moisesta sovita on vain yksi rasti ruudussa Suomalaisen finanssipolitiikan kysymysluetteloon "Kyllä" otsikolla "Oletko huono raha-asioissa?".
 
Jos joku on vuosikausia elänyt Suomessa, tehnyt töitä ja maksanut veronsa tänne ja vaivautunut oppimaan kielenkin, niin tuollainen henkilö on kyllä ehdottomasti tehnyt tarpeeksi ansaitakseen sellaisen asian, jonka syntyperäiset suomalaiset saavat tekemättä mitään sen eteen.
Mihin hän tarvitsee Suomen kansalaisuutta?

Vertailusi syntyperäisiin suomalaisiin ei toimi koska kantasuomalaisilla ei vastaavasti ole sen valtion kansalaisuutta mikä maahanmuuttajalla on, ja jonka hän on vastaavasti saanut "tekemättä mitään sen eteen". Eli vaikka asuisin ja työskentelisin vuosikausia Japanissa, Monacossa, Sveitsissä tai Thaimaassa saamatta ko. maiden kansalaisuuksia, en koe sitä vääryydeksi koska minähän olen edelleen Suomen kansalainen joka sattuu elämään ja työskentelemään ainakin sillä hetkellä jossain toisessa maassa. Ehkä eri asia jos olisin jostain syystä irtisanonut lopullisesti Suomen kansalaisuuteni ja osoittanut erityistä halua olla jonkun tietyn maan kansalainen.

Viedään ajatustasi vielä hieman eteenpäin. Entä jos asun ja työskentelen vuosia viidessä eri maassa elämäni aikana? Pitäisikö minun saada niiden kaikkien maiden kansalaisuus? Siinä vaiheessa voisi kyseenalaistaa koko kansalaisuuden merkityksen, jos esim. voisin äänestää viiden eri maan parlamenttivaaleissa, ehkä olisin asevelvollinen kaikissa viidessä maassa jne.

Oikeastaan sanoisin, että kun otetaan huomioon ne arvot, joiden päälle suomalainen yhteiskunta on rakennettu, ja jotka näkyvät muun muassa Suomen perustuslaissa, niin tuollaisten henkilöiden roikottaminen jonain kakkosluokan väkenä on suorastaan epäsuomalaista.
Tyhjänä kumisevaa korulauseilua. Vai että vielä "epäsuomalaista", hoh hoh hoo. Kansalaisuuden jakaminen kuin leipää sellaisille jotka haluavat sen vain hyvämaineisen passin takia, ei ole suomalaista.
 
Itse asun Singaporessa ja kansalaisuuden saamiseksi joutuu aina luopumaan edellisestä kansalaisuudestaan, tuo ainakin omasta mielestä on hyvä koska se juurikin laittaa henkilön punnitsemaan sitä että haluaako oikeasti olla osa tätä maata ja yhteiskuntaa vai haluaako vain sen paremman lapun jolla pääsee matkustelemaan helpommin? Lähes kaikkissa Aasian maissa edellisestä kansalaisuudesta joutuu luopumaan, tunnen henkilöitä jotka ovat tehneet sen Hong Kongissa, Japanissa, Taiwanissa ja täällä Singaporessa. Kyllä näissä maissa voi saada kansalaisuuden ei edes niin vaikeasti mutta tosiaan suurin osa tyytyy pysyvään oleskelulupaan juurikin tuon luopumisvaatimuksen takia, etenkin länsimaalaiset. Tuo jo sinänsä paljastaa että he lähinnä halusivat vain edut päältä eli valtio todennäköisesti teki oikein vaatiessaan tuota.

Jos ajatellaan myös että yhteiskunnassa on paljon henkilöitä joilla on se 2+ passia taskussa, niin onko heidän intressit todella samat kuin niiden muiden jotka on lähinnä selkä seinää vasten? Ei näitä 2+ passi tyyppejä haittaa vaikka kaikki menisi vituilleen koska on aina paikka jonne juosta.

Suomi muistaakseni 2003 hyväksyi kaksoiskansalaisuuden joka oli mielestäni paha virhe mutta toisaalta kuvastaa Suomalaisia poliitikkoja jotka tykkäävät tehdä "kivoja" päätöksiä ja olla kilttejä kaikille mutta ei juuri miettiä maan pidempää etua.

Sitten on esim. persianlahden maat kuten UAE, Bahrain, Qatar etc. jotka ei lähtökohtaisesti anna kenellekkään ulkopuoliselle kansalaisuutta koskaan, jotkut maat ei edes pysyvää oleskelulupaa. Silti näihin maihin muuttaa paljon ihmisiä töihin yhä enenemissä määrin.
 
Itse asun Singaporessa ja kansalaisuuden saamiseksi joutuu aina luopumaan edellisestä kansalaisuudestaan, tuo ainakin omasta mielestä on hyvä koska se juurikin laittaa henkilön punnitsemaan sitä että haluaako oikeasti olla osa tätä maata ja yhteiskuntaa vai haluaako vain sen paremman lapun jolla pääsee matkustelemaan helpommin?
Olen samaa mieltä, mutta miten käytännössä voidaan todentaa että henkilö on luopunut muista mahdollisista kansalaisuuksistaan, tai että hän on sillä hetkellä ilman mitään kansalaisuutta? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, en tiedä onko tuohon joku prosessi tai tapa tarkistaa asia suht suurella varmuudella.

Mietin vaan kun Eurooppaan ja Suomeen pyrkii nimenomaan paperittomia turvapaikanhakijoita jotka ovat sopivasti ns. kadottaneet passinsa tullessaan EU:hun/Suomeen, ja se yllättäen saattaa löytyäkin sen jälkeen kun on saanut vähintään oleskeluluvan. Saatetaan myös valehdella suoraan mistä maasta on kotoisin jne.

Jos suomalaisviranomaiset eivät pysty edes varmentamaan mistä maasta joku henkilö on kotoisin, noinko pystyvät myöskään varmistamaan onko joku luopunut kansalaisuudestaan?

Erikseen tietty Venäjät jne. joiden kansalaisuutta ei kai voi edes perua? No, lähtökohtaisesti ko. maista oleville ei uutta kansalaisuuttakaan myönnettäisi, tai enintään erikoistapauksissa kuten että on oppositiojohtaja jonka oikeasti on mahdotonta palata kotimaahansa vaikka passi on.
 
Kannattaa tosiaan ymmärtää myös lukemansa, en puhunut yhdenvertaisuudesta mitään. Jos oletetaan että puhuit laista yleensä, niin siinä ei mitenkään rajata pois sitä että voitaisiin potkaista helvettiin ihminen jos näin on ennalta sovittu. Se ettei moisesta sovita on vain yksi rasti ruudussa Suomalaisen finanssipolitiikan kysymysluetteloon "Kyllä" otsikolla "Oletko huono raha-asioissa?".

Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat synonyymejä.
 
Mihin hän tarvitsee Suomen kansalaisuutta?
Enkö mä juuri aiemmin vastannut tuohon? Äänioikeus on nyt aika olennainen osa sitä kansalaisuutta.

Vertailusi syntyperäisiin suomalaisiin ei toimi koska kantasuomalaisilla ei vastaavasti ole sen valtion kansalaisuutta mikä maahanmuuttajalla on, ja jonka hän on vastaavasti saanut "tekemättä mitään sen eteen". Eli vaikka asuisin ja työskentelisin vuosikausia Japanissa, Monacossa, Sveitsissä tai Thaimaassa saamatta ko. maiden kansalaisuuksia, en koe sitä vääryydeksi koska minähän olen edelleen Suomen kansalainen joka sattuu elämään ja työskentelemään ainakin sillä hetkellä jossain toisessa maassa. Ehkä eri asia jos olisin jostain syystä irtisanonut lopullisesti Suomen kansalaisuuteni ja osoittanut erityistä halua olla jonkun tietyn maan kansalainen.

Ei sillä, että on jonkun muun maan kansalainen, ole tuossa merkitystä Suomen yhteiskunnan näkökulmasta. Kun se maahanmuuttaja elää Suomessa, työskentelee Suomessa, maksaa veronsa Suomeen ja osallistuu siihen suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen samalla tapaa kuin ne syntyperäisetkin suomalaiset, niin miksi ihmeessä hänelle ei pitäisi myöntää samoja oikeuksia kuin niille syntyperäisille suomalaisille?

Viedään ajatustasi vielä hieman eteenpäin. Entä jos asun ja työskentelen vuosia viidessä eri maassa elämäni aikana? Pitäisikö minun saada niiden kaikkien maiden kansalaisuus? Siinä vaiheessa voisi kyseenalaistaa koko kansalaisuuden merkityksen, jos esim. voisin äänestää viiden eri maan parlamenttivaaleissa, ehkä olisin asevelvollinen kaikissa viidessä maassa jne.
Tässä on enemmänkin kyse siitä, että milloin se kansalaisuus pitäisi menettää, ei niinkään siitä, että koska sen kansalaisuuden voi saada.
Jos halutaan säätää vaikkapa sellainen laki, että Suomen kansalaisuuden menettää siinä vaiheessa, kun on asunut Suomen ulkopuolella yhtäjaksoisesti vaikkapa 10-15 vuotta ja on myös jonkun toisen maan kansalainen, niin tuo kyllä kelpaisi mulle. Tosin tuon pitäisi koskea niin syntyperäisiä Suomen kansalaisia kuin niitä, jotka ovat saaneet kansalaisuuden myöhemmin.
Noille voitaisiin sitten myös säätää helpoitettu polku sen kansalaisuuden takaisin saamiseen, jos muuttaa takaisin Suomeen.
Tyhjänä kumisevaa korulauseilua. Vai että vielä "epäsuomalaista", hoh hoh hoo. Kansalaisuuden jakaminen kuin leipää sellaisille jotka haluavat sen vain hyvämaineisen passin takia, ei ole suomalaista.
Niin kerta tässä keskustelussa heilutetaan tuota "suomalaisuutta" sellaisena epämääräisenä subjektiivisena asiana, niin aattelin heittää siihen omat mielipiteeni siitä, että mikä lasketaan "suomalaiseksi" ja mikä ei.
 
Enkö mä juuri aiemmin vastannut tuohon? Äänioikeus on nyt aika olennainen osa sitä kansalaisuutta.
Maahanmuuttajalla on jo kyseinen oikeus oman kotimaansa parlamentti- ja presidentinvaaleissa.
Asuinpaikkansa kunta- ja aluevaaleissa voi äänestää pelkällä oleskeluluvalla, ei tarvita kansalaisuutta. Sen pitäisi riittää päästä päättämään asuinpaikkansa asioista.

Mahdollisuus vaikuttaa äänellään maan parlamenttiin yms. on yksi niistä tärkeistä syistä miksi kansalaisuutta ei tulisi jaella helposti. Eikä kyseinen äänioikeus estä elämää muuten Suomessa, kysy vaikka nukkuvien puolueelta.

Ei sillä, että on jonkun muun maan kansalainen, ole tuossa merkitystä Suomen yhteiskunnan näkökulmasta.
Totta ihmeessä on. Otetaan esimerkiksi vaikka Venäjän kansalainen jolle on annettu myös Suomen kansalaisuus. Kumman joukoissa hän taistelisi mahdollisen sodan aikana, ja ilman sotaakin, kummalle maalle olisi enemmän lojaali? Kansalaisuus kun antaa pääsyn myös turvaluokitettuihin virkoihin yms.

Kun se maahanmuuttaja elää Suomessa, työskentelee Suomessa, maksaa veronsa Suomeen ja osallistuu siihen suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen samalla tapaa kuin ne syntyperäisetkin suomalaiset, niin miksi ihmeessä hänelle ei pitäisi myöntää samoja oikeuksia kuin niille syntyperäisille suomalaisille?
Edelleen en ole kuullut mitään hyviä perusteluita miksi pelkästään siitä että asuu jossain ja maksaa veroja sinne, pitäisi palkita kyseisen maan kansalaisuudella, ja sillä tavalla estää hänen karkoittamisensa jos hän osoittautuukin turvallisuusuhaksi Suomelle,.

Tässä on enemmänkin kyse siitä, että milloin se kansalaisuus pitäisi menettää, ei niinkään siitä, että koska sen kansalaisuuden voi saada.
Eikö tuossa aiemmin juuri väitelty siitä kuinka lakiesitys siitä että Suomen kansalaisuuden voisi myös menettää on toteuttamiskelvoton ehdotus eikä tulisi koskaan saamaan yli 50% kannatusta suomalaisten keskuudessa koska se olisi ihmisoikeuksien riistämistä ihmisltä tms. korulauseita?

Jos halutaan säätää vaikkapa sellainen laki, että Suomen kansalaisuuden menettää siinä vaiheessa, kun on asunut Suomen ulkopuolella yhtäjaksoisesti vaikkapa 10-15 vuotta ja on myös jonkun toisen maan kansalainen, niin tuo kyllä kelpaisi mulle. Tosin tuon pitäisi koskea niin syntyperäisiä Suomen kansalaisia kuin niitä, jotka ovat saaneet kansalaisuuden myöhemmin.
Teetkö tuossa oletuksen että toisessa maassa asumalla sielläkin saa helposti uuden kansalaisuuden? Jos syntyperäinenkin suomalainen menettää Suomen kansalaisuutensa muuttamalla vuosiksi ulkomaille, on hän nopeasti ilman kansalaisuutta ja passia. Suomen viranomaiset eivät myöskään välttämättä saa helposti tietoa kuinka monta kansalaisuutta jollain henkilöllä mahtaa olla eri puolilla maailmaa.
 
Olen samaa mieltä, mutta miten käytännössä voidaan todentaa että henkilö on luopunut muista mahdollisista kansalaisuuksistaan, tai että hän on sillä hetkellä ilman mitään kansalaisuutta? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, en tiedä onko tuohon joku prosessi tai tapa tarkistaa asia suht suurella varmuudella.

Mietin vaan kun Eurooppaan ja Suomeen pyrkii nimenomaan paperittomia turvapaikanhakijoita jotka ovat sopivasti ns. kadottaneet passinsa tullessaan EU:hun/Suomeen, ja se yllättäen saattaa löytyäkin sen jälkeen kun on saanut vähintään oleskeluluvan. Saatetaan myös valehdella suoraan mistä maasta on kotoisin jne.

Jos suomalaisviranomaiset eivät pysty edes varmentamaan mistä maasta joku henkilö on kotoisin, noinko pystyvät myöskään varmistamaan onko joku luopunut kansalaisuudestaan?

Erikseen tietty Venäjät jne. joiden kansalaisuutta ei kai voi edes perua? No, lähtökohtaisesti ko. maista oleville ei uutta kansalaisuuttakaan myönnettäisi, tai enintään erikoistapauksissa kuten että on oppositiojohtaja jonka oikeasti on mahdotonta palata kotimaahansa vaikka passi on.
Mitä itse ymmärrän niin käytännössä se toimii niin että kun henkilö saa sen uuden kansalaisuuden niin hänellä on tyyliin 3kk aikaa käydä omassa lähetystössä suorittamassa siitä kansalaisuudesta luopuminen joka todistetaan suurlähetystön antamalla ja varmentamalla dokumentilla. Sitten kun tuo dokumentti on toimitettu niin kansalaisuudesta tulee pysyvä.

Tuossa on tosiaan se ongelma että miten tiedetään että on luopunut kaikista? Tätä en tiedä mutta olen kuullut että Singaporessa viranomaiset ovat ilmeisesti aika hyviä haistelemaan tuota ja porukkaa on napattu lentokentältä ja kansalaisuuksia peruttu tuon perusteella. Mutta ei tuo sinänsä ole argumentti sitä vastaan, aina näissä järjestelmissä jotkut koittaa huijata ja se on vaan niin.

Omasta mielestä ei voi olla niin että henkilö esimerkiksi nauttii Suomessa sosiaalietuuksista, ilmaisesta terveydenhuollosta ja muista maan tarjoamista eduista mutta silti pitää toista passia takataskussa. Nuo edut mitä Suomi tarjoaa ovat niin merkittäviä että katson että henkilön pitää sitoutua maahan.
 
Maahanmuuttajalla on jo kyseinen oikeus oman kotimaansa parlamentti- ja presidentinvaaleissa.
Asuinpaikkansa kunta- ja aluevaaleissa voi äänestää pelkällä oleskeluluvalla, ei tarvita kansalaisuutta. Sen pitäisi riittää päästä päättämään asuinpaikkansa asioista.

Mahdollisuus vaikuttaa äänellään maan parlamenttiin yms. on yksi niistä tärkeistä syistä miksi kansalaisuutta ei tulisi jaella helposti. Eikä kyseinen äänioikeus estä elämää muuten Suomessa, kysy vaikka nukkuvien puolueelta.
Mitä hemmetin väliä sillä on, että niillä on äänioikeus siellä omassa kotimaassansa? Ei se anna heille mitään kykyä vaikuttaa demokraattisesti Suomessa, eli siellä maassa, missä he elävät ja minne he maksavat veronsa.

Eikä tässä ole kyse siitä, että "onko mahdollista elää", vaan siitä, että Suomi on demokraattinen yhteiskunta ja se tarkoittaa, että täällä asuville kuuluu se äänioikeus, jotta voivat päättää niistä yhteisistä asioista. Eikä tuohon riitä vain kunta- ja aluevaalit, vaan kaikki muutkin vaalit.
Se, että noilta maahanmuuttajilta riistetään äänioikeus nostamalla kansalaisuuden rajat absurdin korkeiksi on täysin demokratian vastaista toimintaa.


Totta ihmeessä on. Otetaan esimerkiksi vaikka Venäjän kansalainen jolle on annettu myös Suomen kansalaisuus. Kumman joukoissa hän taistelisi mahdollisen sodan aikana, ja ilman sotaakin, kummalle maalle olisi enemmän lojaali? Kansalaisuus kun antaa pääsyn myös turvaluokitettuihin virkoihin yms.
Luuletko, että tuo on kiinni siitä kansalaisuudesta? Kyseinen henkilö taistelee sen puolella, jolle on lojaali. Ei se riipu siitä, että mikä on se kansalaisuus paperilla. Asia, joka ollaan nähty yhä uudelleen ja uudelleen kautta historian.

Edelleen en ole kuullut mitään hyviä perusteluita miksi pelkästään siitä että asuu jossain ja maksaa veroja sinne, pitäisi palkita kyseisen maan kansalaisuudella, ja sillä tavalla estää hänen karkoittamisensa jos hän osoittautuukin turvallisuusuhaksi Suomelle,.
Jos demokraattisuus ja yhdenvertaisuus eivät ole riittävän hyviä perusteluja, niin sitten en kyllä voi enää auttaa sua sen enempää. Itselleni nuo kaksi asiaa ovat niin perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, että ei niiden lisäksi tarvi mitään muita perusteluita.

Eikö tuossa aiemmin juuri väitelty siitä kuinka lakiesitys siitä että Suomen kansalaisuuden voisi myös menettää on toteuttamiskelvoton ehdotus eikä tulisi koskaan saamaan yli 50% kannatusta suomalaisten keskuudessa koska se olisi ihmisoikeuksien riistämistä ihmisltä tms. korulauseita?


Teetkö tuossa oletuksen että toisessa maassa asumalla sielläkin saa helposti uuden kansalaisuuden? Jos syntyperäinenkin suomalainen menettää Suomen kansalaisuutensa muuttamalla vuosiksi ulkomaille, on hän nopeasti ilman kansalaisuutta ja passia. Suomen viranomaiset eivät myöskään välttämättä saa helposti tietoa kuinka monta kansalaisuutta jollain henkilöllä mahtaa olla eri puolilla maailmaa.
Toki tuon toteuttaminen olisi vaikeaa. Kyse on enemmänkin periaatteellisesta näkemyksestä, ei niinkään asiasta, jonka voisi välttämättä toteuttaa kovin kätevästi.
Se, että Suomen viranomaiset eivät välttämättä saa helposti tietoa niistä muista kansalaisuuksista myös vesittää idean siitä, että saadaksesi Suomen kansalaisuuden sun pitäisi luopua siitä vanhasta kansalaisuudesta. Koska vaikka luopuisit siitä, jonka jälkeen saisit Suomen kansalaisuuden, niin mikään ei estäisi sitä, että heti sen jälkeen hommaat tuon vanhan kansalaisuutesi takaisin.
 
Mitä hemmetin väliä sillä on, että niillä on äänioikeus siellä omassa kotimaassansa? Ei se anna heille mitään kykyä vaikuttaa demokraattisesti Suomessa, eli siellä maassa, missä he elävät ja minne he maksavat veronsa.
Maahanmuuttajilla on kyllä äänioikeus kunnallisvaaleissa, jolloin heillä on mahdollisuus vaikuttaa sen asioihin ja toimia esim. valtuutettuna. Edustuntavaalit ovat asia erikseen ja sen pitääkin olla varattu vain kansalaisille.
Eikä tässä ole kyse siitä, että "onko mahdollista elää", vaan siitä, että Suomi on demokraattinen yhteiskunta ja se tarkoittaa, että täällä asuville kuuluu se äänioikeus, jotta voivat päättää niistä yhteisistä asioista. Eikä tuohon riitä vain kunta- ja aluevaalit, vaan kaikki muutkin vaalit.
Se että saa keploteltua itsensä rajan yli ja hommattua jollain verukkeella oleskeluluvan on maailman hölmöin peruste antaa täysi äänioikeus kansallisvaltiossa.
 
Maahanmuuttajilla on kyllä äänioikeus kunnallisvaaleissa, jolloin heillä on mahdollisuus vaikuttaa sen asioihin ja toimia esim. valtuutettuna. Edustuntavaalit ovat asia erikseen ja sen pitääkin olla varattu vain kansalaisille.

Niin ja koska se äänioikeus eduskuntavaaleissa on varattu vain kansalaisille, sen kansalaisuuden saamisen ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Se että saa keploteltua itsensä rajan yli ja hommattua jollain verukkeella oleskeluluvan on maailman hölmöin peruste antaa täysi äänioikeus kansallisvaltiossa.

Ei täällä kukaan ole sanomassa, että se pitäisi saada jos vain onnistuu keplottelemaan itsensä rajan yli.
 
Niin ja koska se äänioikeus eduskuntavaaleissa on varattu vain kansalaisille, sen kansalaisuuden saamisen ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Ei ylitsepääsemättömän, mutta sen pitäisi perustua siihen että sen hakijalla on todellinen halu olla osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaista kansallisvaltiota, jolloin siinä pitää olla myös sen verran kovat kriteerit ettei kansalaisuuksia jaeta kuin makeisia penkkaripäivänä. Siinä pitäisi pystyä varmistamaan sitä, että hakija tuntee maan historiaa, kulttuuria, osaa mielellään kielen ja on siten integroitunut yhteiskuntaa, jakaa sen olennaiset arvot jne. Esim. Sveitsissä kansalaisuutta hakevalta käytännössä kysytään haluaako hän todella olla sveitsiläinen - ei vain jonkun muun kansan edustaja Sveitsissä. Jos sitä ei halua niin silloin voi olla aika heikot mahdollisuudet saada kansalaisuus. Eli kansalaisuuden saa jos haluaa, mutta sitä täytyy todella haluta.
 
Ei ylitsepääsemättömän, mutta sen pitäisi perustua siihen että sen hakijalla on todellinen halu olla osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaista kansallisvaltiota, jolloin siinä pitää olla myös sen verran kovat kriteerit ettei kansalaisuuksia jaeta kuin makeisia penkkaripäivänä. Siinä pitäisi pystyä varmistamaan sitä, että hakija tuntee maan historiaa, kulttuuria, osaa mielellään kielen ja on siten integroitunut yhteiskuntaa, jakaa sen olennaiset arvot jne. Esim. Sveitsissä kansalaisuutta hakevalta käytännössä kysytään haluaako hän todella olla sveitsiläinen - ei vain jonkun muun kansan edustaja Sveitsissä. Jos sitä ei halua niin silloin voi olla aika heikot mahdollisuudet saada kansalaisuus. Eli kansalaisuuden saa jos haluaa, mutta sitä täytyy todella haluta.
Jos on asunut ja tehnyt töitä Suomessa useiden vuosien ajan (i.e. vaikkapa yli 5 vuotta), noudattanut Suomen lakia ja opetellut kielen (joka itsessään on keskiverto ulkomaalaiselle aika iso urakka), niin kyllä tuossa vaiheessa on riittävästi osoittanut, että haluaa olla osa suomalaista yhteiskuntaa.
 
Jos on asunut ja tehnyt töitä Suomessa useiden vuosien ajan (i.e. vaikkapa yli 5 vuotta), noudattanut Suomen lakia ja opetellut kielen (joka itsessään on keskiverto ulkomaalaiselle aika iso urakka), niin kyllä tuossa vaiheessa on riittävästi osoittanut, että haluaa olla osa suomalaista yhteiskuntaa.
Silloin on todennäköisesti ainakin jollain tasolla integroitunut. Omassa kotikunnassa on jonkin verran maahanmuuttajia, osa ei ymmärrä suomesta hirveästi mitään. Yksi ystäväni taas on nähnyt paljon vaivaa integroituakseen tänne, opetellut kielen, osallistuu paikallispolitiikkaan jne jne. Nauttii laajasti arvostusta. Jos hän haluaisi hakea kansalaisuutta, niin en hänen tapauksessaan näe syytä miksi sitä ei pitäisi myöntää. Sitten on joitakin ketkä periaatteessa tekevät töitä ja maksavat veroja, osaavat vähän kieltäkin mutta muuten suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisia katsotaan lähinnä nenän vartta pitkin. Enkä keksi mitään erityistä syytä miksi me haluaisimme sen kaltaisen henkilön olevan Suomen kansalainen.
 
  • Tykkää
Reactions: skl
Kaunis ajatus on varmaan ollut että kansalaisuuden saaminen integroi ja sitouttaa ihmisen Suomeen. Tällöin vaan palkinto tulee monelle ennen työtä ja mahdollistaa sen kansalaisuuden saamisen myös kyseenalaisilla motiiveilla. Joku 5-vuoden oleskelu, työskentely ja verojen maksu (olkoon sitten paljon tai vähän euroissa), ei kuulosta kovinkaan paljoa kysyvän ihmiseltä hänen sitoutumistaan Suomeen ja suomalaisuuteen. Onhan meillä omissakin kotoperäisissä kansalaisissa sen verran pahoja mätämunia että ei ollenkaan haittaisi jos isommista rötöksistä menettäisi vapauden ohella passinsa mutta tämä ei liene realismia.. ei tänne kuitenkaan kannata ottaa yhtään semmoista uus-suomalaista joka ei ihan tosissaan halua olla suomalainen mutta haluaa Suomen kansalaisuuden jonkun sen tuoman edun vuoksi. Liian helppo kansalaisuuden saaminen kusee yhteisiin muroihin.
 
Kaunis ajatus on varmaan ollut että kansalaisuuden saaminen integroi ja sitouttaa ihmisen Suomeen. Tällöin vaan palkinto tulee monelle ennen työtä ja mahdollistaa sen kansalaisuuden saamisen myös kyseenalaisilla motiiveilla. Joku 5-vuoden oleskelu, työskentely ja verojen maksu (olkoon sitten paljon tai vähän euroissa), ei kuulosta kovinkaan paljoa kysyvän ihmiseltä hänen sitoutumistaan Suomeen ja suomalaisuuteen. Onhan meillä omissakin kotoperäisissä kansalaisissa sen verran pahoja mätämunia että ei ollenkaan haittaisi jos isommista rötöksistä menettäisi vapauden ohella passinsa mutta tämä ei liene realismia.. ei tänne kuitenkaan kannata ottaa yhtään semmoista uus-suomalaista joka ei ihan tosissaan halua olla suomalainen mutta haluaa Suomen kansalaisuuden jonkun sen tuoman edun vuoksi. Liian helppo kansalaisuuden saaminen kusee yhteisiin muroihin.
Kaikista naurettavinta onkin ollut että tuota työskentelyä tai verojen maksua ei ole vaadittu ennen tätä hallitusta. Eli esim. monelle "turvapaikanhakijalle" on kansalaisuus napsahtanut tuon 5 vuoden oleilun jäljeen ja samoin niille jotka he ovat perheenyhdistäneet. On vaadittu toimeentulon selvitys eli siihen voi laittaa liitteeksi KELA:n päätöksen, tuo sanamuoto on ollut ehkä tarkoituksella vähän hämäävä että tuulipuvut ei ala miettimään liikaa että jakeleeko Suomi oikeasti kansalaisuuksia ilman että henkilö on tehnyt päivääkään töitä, ja vastaus tosiaan oli ennen että KYLLÄ.

Ja tosiaan näiden erittäin fiksujen poliitikkojen taka-ajatus on ollut juurikin tuo että jos kansalaistetaan nopeasti niin henkilö sitoutetaan maahan, mutta tässä ei olla taas mietitty että maailmassa on aika paljon ihmisiä joille KELA:n tuet ja Suomen passi on rinnastettavissa lottovoittoon + vielä perheen elatus. Haluttiin uskoa taas hyvää ja että kaikki on rehellisiä pottunokkia, klassinen virhe Suomalaisessa politiikassa.

Ihmiset ei lähtökohtaisesta hirveästi arvosta asioita joiden eteen ei ole joutunut juurikaan näkemään vaivaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos on asunut ja tehnyt töitä Suomessa useiden vuosien ajan (i.e. vaikkapa yli 5 vuotta), noudattanut Suomen lakia ja opetellut kielen (joka itsessään on keskiverto ulkomaalaiselle aika iso urakka), niin kyllä tuossa vaiheessa on riittävästi osoittanut, että haluaa olla osa suomalaista yhteiskuntaa.
Osa suomalaista yhteiskuntaa voi olla aivan hyvin vaikka ei olisikaan saanut oikeutta äänestää maan parlamenttinvaaleissa tai ei olisi asevelvollisuuden piirissä.

Maahanmuuttajilla on kuitenkin yleisesti jonkun toisen maan kansalaisuus jo, ja oikeus äänestää ko. maan parlamenttivaaleissa, ja yleisesti sitä käyttävätkin kun ympäri maailman järjestetään ulkomailla asuville kansalaisille mahdollisuus äänestää kotimaansa vaaleissa. Kyseisissä maissa ei lähdetä ajatuksesta että syntymäkansalaisuutensa menettää jos menee edes puolipysyvästi asumaan ulkomaille, tunnen esim. Suomessa asuvia Yhdysvaltain kansalaisia jotka ovat äänestäneet kotimaansa presidentinvaaleissa.

Se että opettelee paikallista kieltä edes auttavasti on perusoletus jotta voi hoitaa päivittäisiä asioitaan ja käydä töissä kohdemaassa. Se ei ole osoitus jostain erityisestä halusta tulla nähdyksi kyseisen maan kansalaisena ja kiinnostuksesta maan kulttuuria ja elämää kohtaan. Vaikka minä expattina opettelisin japanin- tai thaikielisiä fraaseja jotta voin käydä itsenäisesti kaupassa, ei minua tulisi siitä palkita ko. maan kansalaisuudella, ei vaikka hehkuttaisin että kyseiset maat ovat tosi kliffoja paikkoja elää.

Tässä esimerkki 25 vuotta Thaimaassa asuneesta, kieltä oppineesta ja yrityksen sinne perustaneesta suomalaisesta joka kuitenkin omien sanojensa mukaan sai nyt tarpeekseen Thaimaasta ja muutti(?) muualle. Mielestäni on ihan hyvä ettei esim. häntä aikoinaan palkittu Thaimaan kansalaisuudella, vaikka ehkä ulkopuolisen silmin integroitui maahan aivan hyvin eikä tehtaillut rötöksiäkään (toivottavasti).

Oliko sinun mielestäsi jotenkin suuri vääryys ettei hän saanut heittämällä Thaimaan kansalaisuutta? Rikkoiko Thaimaa hänen syvimpiä ihmisoikeuksiaan epäämällä häneltä kansalaisuuden? Vai onko valkoiselle "kolonialistille" eri säännöt, heitä ei tulekaan hyväksyä kansalaisiksi?

 
Viimeksi muokattu:
Taas talouden amatöörimestarit ovat vetämässä duunaria kölin alta. Hallitus ei ole saanut tarpeekseen työehtojen heikentämisestä. No tässähän on vielä lähes 2 vuotta aikaa potkia työtätekevää kansansanosaa ennenkuin saadaan hallitus vaihtoon. Karua mutta totta.

Vuorossa määräaikaisuuksia, lomautusilmoitusaikaa sekä takaisinottovelvollisuutta koskevat heikennykset. Näin niitä arvioivat työmarkkinakeskusjärjestöt.

Nyt ollaan siis mm. kumoamassa sitä, että toistaiseksi voimassa oleva työsoppari olisi se standardi. Määräaikaisuutta halutaan helpottaa ja todella paljon. Hallituksen suunnitelmat ovat jo lähteneet lausuntokierrokselle eli tosissaan ovat tästä.

Musta tuntuu että hallitus on aikalailla se hirvein kombinaatio tällä hetkellä, niin Kokoomus kuin Persutkin vetävät hatusta niitä kamalimpia fantasioitaan joita kuitenkin lähtevät sitten toteuttamaan. Näissä asioissa Suomen talous näyttelee täydellistä sivuosaa, tai tuskin edes sitäkään.
 
Hallitus esittää kiristyksiä Toimeentulotukeen.

Kiristyksiä mm. työttömäksi ilmoittautumiseen, Kelan valta hylätä lääkitys kasvaa, pienet ansiot ja avustukset vähentävät toimeentulotukea. Eli jatkossa eivät esim. keikkahommat kannattaisi.

En usko hallituksen ajatelleen tätä loppuun asti, koska lopputuloksena heikoimmassa asemassa olevien tilanne kiristyy entisestään. Kiristyksiä perustellaan säästöillä, mutta epäilen koko paketin maksavan paljon enemmän pahoinvoinnin lisääntyessä.

Lisäksi hallitus on laittanut työryhmän selvittämään Perustuslain muutosta kotirauhan ja luottamuksellisen viestinnän osalta.

Saa nähdä millainen lopputulos on mutta aikaisempien lakiehdotusten perusteella en ole optimistinen.
 
Osa suomalaista yhteiskuntaa voi olla aivan hyvin vaikka ei olisikaan saanut oikeutta äänestää maan parlamenttinvaaleissa tai ei olisi asevelvollisuuden piirissä.

Maahanmuuttajilla on kuitenkin yleisesti jonkun toisen maan kansalaisuus jo, ja oikeus äänestää ko. maan parlamenttivaaleissa, ja yleisesti sitä käyttävätkin kun ympäri maailman järjestetään ulkomailla asuville kansalaisille mahdollisuus äänestää kotimaansa vaaleissa. Kyseisissä maissa ei lähdetä ajatuksesta että syntymäkansalaisuutensa menettää jos menee edes puolipysyvästi asumaan ulkomaille, tunnen esim. Suomessa asuvia Yhdysvaltain kansalaisia jotka ovat äänestäneet kotimaansa presidentinvaaleissa.
Menee nyt kyllä aika hemmetin vahvasti toiston puolelle, mutta vielä kerran:
Se, että jotku eivät käytä äänioikeuttaan, ei tarkoita, etteikö se äänioikeus kuuluisi silti noille maahanmuuttajille.
Kyse on vieläkin siitä periaattesta, me ollaan demokraattinen yhteiskunta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että sen jäsenet saavat päättää yhdessä yhteisistä asioista äänestämälllä.

Se että opettelee paikallista kieltä edes auttavasti on perusoletus jotta voi hoitaa päivittäisiä asioitaan ja käydä töissä kohdemaassa. Se ei ole osoitus jostain erityisestä halusta tulla nähdyksi kyseisen maan kansalaisena ja kiinnostuksesta maan kulttuuria ja elämää kohtaan. Vaikka minä expattina opettelisin japanin- tai thaikielisiä fraaseja jotta voin käydä itsenäisesti kaupassa, ei minua tulisi siitä palkita ko. maan kansalaisuudella, ei vaikka hehkuttaisin että kyseiset maat ovat tosi kliffoja paikkoja elää.
Ei ole Suomessa. Tunnen vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat asuneet ja työskennelleet monta vuotta Suomessa ilman, että olisivat oppineet puhumaan Suomea lähellekään niin hyvin, kuin mitä kansalaisuuden saaminen vaatii. Siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän ei tarvi opetella puhumaan sujuvaa suomea, paitsi jos haluavat sen kansalaisuuden.
Se, että vaivautuu opettelemaan suomen kielen on kyllä vahva merkki siitä, että haluaa olla osa sitä suomalaista yhteiskuntaa.

Oliko sinun mielestäsi jotenkin suuri vääryys ettei hän saanut heittämällä Thaimaan kansalaisuutta? Rikkoiko Thaimaa hänen syvimpiä ihmisoikeuksiaan epäämällä häneltä kansalaisuuden? Vai onko valkoiselle "kolonialistille" eri säännöt, heitä ei tulekaan hyväksyä kansalaisiksi?

En todellakaan lähtisi hakemaan mallia ihmisoikeuksiin Thaimaasta (tai oikeastaan juurikaan mistään Aasian maasta). Se, että Thaimaassa hoidetaan hommat päin persettä, ei tarkoita, että meidän pitäisi hoitaa ne päin persettä.
 
Se että asuu ja työskentelee suomessa ei minusta vielä ole mikään syy siihen että ko. henkilö saisi äänioikeuden ja kansalaisoikeudet. Pelkkä kielitaitokaan ei ole mikään syy palkita. Moni on täällä töissä ja maksaa veroja ja opettelee kieltä ihan omaksi hyödykseen (tietenkin) eikä se ole mikään peruste palkita kansalaisuudella ja tulla suomalaiseksi. Suomi on lähtökohtaisesti syntymästä suomalaisten maa jossa on varsin hyvät ja tasapuoliset oikeudet olla myös muilla asiallisin perustein maassa asuvalla. Täällä saa elää ja touhuta lain sallimissa rajoissa ilman että ihan vaan täällä olemisesta ja yhteiskunnassa rötöstelemättä asumisesta palkitaan kansalaisuudella. Suomea puhuva virolainen joka tekee töitä Helsingissä ei esimerkiksi ole suomalainen eikä hänestä tarvitse näillä perusteilla tullakaan suomalaista. Hänellä pitäisi olla joku henkilökohtainen perusteltu ja hyväksyttävä motiivi pyrkiä suomalaiseksi (ja pois virolaisena olemisesta) että tässä olisi vähääkään järkeä. Ei äänioikeus ole mikään ihmisoikeus joka kuuluu maahanmuuttajille ihan tuosta noin vaan.
 
Ei ole Suomessa. Tunnen vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat asuneet ja työskennelleet monta vuotta Suomessa ilman, että olisivat oppineet puhumaan Suomea lähellekään niin hyvin, kuin mitä kansalaisuuden saaminen vaatii. Siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän ei tarvi opetella puhumaan sujuvaa suomea, paitsi jos haluavat sen kansalaisuuden.
Se, että vaivautuu opettelemaan suomen kielen on kyllä vahva merkki siitä, että haluaa olla osa sitä suomalaista yhteiskuntaa.
Sama. Tunnen töiden kautta kymmeniä jopa vuosikymmenen Suomessa olleita maahanmuuttajia. Ei heillä ole mitään tarvetta Suomen kansalaisuudelle, ihan hyvin täällä sujuu pysyvällä oleskeluluvalla jne. Eikä tartte kieltä opetella.

Kuitenkin jos kansalaisuuden saamisesta tehdään liian helppoa (ei se oikeasti ole kovin vaikeaa nytkään), niin aivan takuuvarmasti väärinkäytösten määrä lisääntyy. Ei tänne kuitenkaan tarvita rehellisesti sanoen mitään pari vuotta hanttihommia tekevää, joka saa A1 tason kielikoneen läpi ja voi kansalaisuuden saamisen jälkeen siirtyä vapaamatkustajaksi entistäkin helpommin.
 
Tanskassa ei käytännössä ole irtisanomissuojaa, ja siellä työttömyys on vähäisempää ja palkat korkeammat.
Tämä. Monissa muissa länsimaissa on alettu nähdä liikehdintää siihen suuntaan että helpotetaan yritysten toimintaa ja menestymistä. Joustavat työmarkkinat ovat kaikkien osapuolien etu kun verrataan kankeaan järjestelmään jossa työtön joutuu pelkäämään työttömänä pysymistä ja työntekijä työttömäksi jäämistä. Näitä pelkoja aiheuttaa vaikeus saada töitä ja sitä vaikeuttaa yrityksen ottama riski myös.

Hyvä irtisanomissuoja heikentää mahdollisuuksia työllistyä ja määräaikaissopimukset on minusta yksi tapa helpottaa työllistämistä. Luulen, että moni työnhakija näkee jokaisen avoimen työpaikan sanelupolitiikkana ja mahdollisuudet työllistyä huonoina. Mikäli yritykset voisivat matalammalla riskillä tarjota moninaisempia työtehtäviä niin sitä enemmän työnhakijoilla olisi valinnanvaraa. Silloin voisi vaikka erilaisten työsuhteiden kautta parantua tulevaisuuden työllistymisnäkymät. Se, että on ollut pätkätöissä on mielestäni aina parempi kuin se, ettei ole ollut töissä lainkaan.

Olen kuullut usein työnhakutilanteessa haastatteluvaiheen lopuksi, että ei ole enää tarvetta palkata. Toisin sanoen siirsivät sisäisesti jonkun tekemään sitä työtä johon meinasivat palkata ja järjestelivät edelliset työtehtävät uusiksi. Eli siis pelkäsivät palkkaamisen riskejä liikaa ja peruuttivat. Tämä ei palvele työnantajaa eikä työnhakijaa, ei edes sitä työntekijää joka siellä talossa jo on.
Siellä taasen panostetaan siihen työllistymiseen ja on korkeampi turva jos jää työttömäksi.

Tanskassa ei pakoteta hakemustulvaa työnantajille.
Tuo pakollinen määrä hakemuksia on aivan toivoton tapa yrittää saada ketään palkatuksi. Osa yrityksistä ei enää halua sen takia laittaa avoimia työpaikkoja julkisiksi vaan löytää jonkun talon sisältä. Parempi malli voisi olla firmat jotka saavat kortiston cv:t nähtäviksi ja kutsuu haluamansa kandidaatit haastatteluihin tai siis aluksi kysyy onko kiinnostusta.
 
Tuo pakollinen määrä hakemuksia on aivan toivoton tapa yrittää saada ketään palkatuksi.
Se on mielestäni hyvä idea patistaa ihmisiä töihin... jos olisi oikeasti jokin työvoimapula, muistakin kuin aivo- ja sydänkirurgeista. Jos siis olisi todellinen ongelma etteivät työnantajat saa juurikaan hakemuksia avoimiin työpaikkoihinsa, sitten joo tuo työhakemuksien tekoon patistaminen olisi erinomainen juttu, mutta kun näin ei ole. Työvoimapulasta hohkaaminen on täyttä paskaa.

Koulutettuja ja asiantuntevia työttömiä työnhakijoita on moninkertaisesti verrattuna avoimiin työpaikkoihin, ja paskat kyse mistään "kohtaanto-ongelmasta" on että muka työttömät ovat Kainuussa ja kaikki avoimet työpaikat Helsingin ydinkeskustassa. Kyllä isoissakin taajamissa Helsinkiä myöten on nyt todella paljon työttömyyttä, sellaisillakin joiden ei ole tarvinnut aiemmin työttömyyttä miettiä tai pelätä.

Nykytilanteessa työttömien "patistaminen töihin" vaatimalla heitä tehtailemaan n kappaletta työhakemuksia kuukaudessa on melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Sinänsä jotain asialle kuitenkin pitäisi tehdä, järkevimmiltä tuntuisi olla muuttaa työttömyysturvaa siten että lyhyiden hanttihommienkin teko kannattaisi ilman hirmuista byrokratiaa ja ettei lisätienesteistä meinaa jäädä mitään käteen verrattuna siihen ettei olisi tehnyt hanttihommia.

Valitettavasti tuohonkin on kaksi vastakkaista tietä ratkaisuun: maksetaan lähes täyttä työttömyysturvaa vaikka olisi muitakin lisätienestejä, tai sitten romutetaan työttömyysturva niin että niitä lisätienestejä on pakko hankkia pystyäkseen elämään. Molemmissa omat periaatteelliset ja käytännön ongelmansa.

Yleisesti toivoisi että suomalainen kulttuuri kannustaisi nykyistä enemmän yrittäjyyteen eli itsensä työllistämiseen. Liian monet, myös minä, ajattelee liian herkästi että on "työnantajien" tai Suomen hallituksen tehtävä keksiä meille työpaikka valmistuttuamme tai jäätyämme työttömiksi. Ehkä sen pitäisi olla meidän itsemme tehtävä? Monissa muissa maissa, Yhdysvaltoja myöten, itsensä työllistäminen on Suomea paljon enemmän pinnalla.

Ongelma varmaan että harvalla on käsitystä mitä tekemistä voisi keksiä itsensä työllistämiseen, mieluummin jotain sellaista josta joku on oikeasti valmis maksamaan ja jossa ei tekijöistä ole jo nyt ylitarjontaa. Prostituutio on yksi vaihtoehto, tai taskuvarkaudet. Taksikuskeja on jo ihan liikaa, joskus mietin hankkivani lisätienestejä uber-kuskina mutta pyh.
 
Viimeksi muokattu:
Se on mielestäni hyvä idea patistaa ihmisiä töihin... jos olisi oikeasti jokin työvoimapula, muistakin kuin aivo- ja sydänkirurgeista. Jos siis olisi todellinen ongelma etteivät työnantajat saa juurikaan hakemuksia avoimiin työpaikkoihinsa, sitten joo tuo työhakemuksien tekoon patistaminen olisi erinomainen juttu, mutta kun näin ei ole. Työvoimapulasta hohkaaminen on täyttä paskaa.

Koulutettuja ja asiantuntevia työttömiä työnhakijoita on moninkertaisesti verrattuna avoimiin työpaikkoihin, ja paskat kyse mistään "kohtaanto-ongelmasta" on että muka työttömät ovat Kainuussa ja kaikki avoimet työpaikat Helsingin ydinkeskustassa. Kyllä isoissakin taajamissa Helsinkiä myöten on nyt todella paljon työttömyyttä, sellaisillakin joiden ei ole tarvinnut aiemmin työttömyyttä miettiä tai pelätä.

Nykytilanteessa työttömien "patistaminen töihin" vaatimalla heitä tehtailemaan n kappaletta työhakemuksia kuukaudessa on melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Sinänsä jotain asialle kuitenkin pitäisi tehdä, järkevimmiltä tuntuisi olla muuttaa työttömyysturvaa siten että lyhyiden hanttihommienkin teko kannattaisi ilman hirmuista byrokratiaa ja ettei lisätienesteistä meinaa jäädä mitään käteen verrattuna siihen ettei olisi tehnyt hanttihommia.

Valitettavasti tuohonkin on kaksi vastakkaista tietä ratkaisuun: maksetaan lähes täyttä työttömyysturvaa vaikka olisi muitakin lisätienestejä, tai sitten romutetaan työttömyysturva niin että niitä lisätienestejä on pakko hankkia pystyäkseen elämään. Molemmissa omat periaatteelliset ja käytännön ongelmansa.

Yleisesti toivoisi että suomalainen kulttuuri kannustaisi nykyistä enemmän yrittäjyyteen eli itsensä työllistämiseen. Liian monet, myös minä, ajattelee liian herkästi että on "työnantajien" tai Suomen hallituksen tehtävä keksiä meille työpaikka valmistuttuamme tai jäätyämme työttömiksi. Ehkä sen pitäisi olla meidän itsemme tehtävä? Monissa muissa maissa, Yhdysvaltoja myöten, itsensä työllistäminen on Suomea paljon enemmän pinnalla.

Ongelma varmaan että harvalla on käsitystä mitä tekemistä voisi keksiä itsensä työllistämiseen, mieluummin jotain sellaista josta joku on oikeasti valmis maksamaan ja jossa ei tekijöistä ole jo nyt ylitarjontaa. Prostituutio on yksi vaihtoehto, tai taskuvarkaudet. Taksikuskeja on jo ihan liikaa, joskus mietin hankkivani lisätienestejä uber-kuskina mutta pyh.
Joo, työttömyysetuuden saamiseen täytyy tietysti pyrkiä myös työllistymään. Tuo yrittäjyyteen kannustus olisi varmasti monelle (ei millekkään ratkaisevalle valtaosalle) hyvä tapa eli jos tykkäät räplätä pienkoneita, tietokoneita, autoja tms harrastuksena niin se pitäisi olla hyvin kannattavaa myös itsensä työllistävänä yrittäjätoimintana.

Välimeren maissa aika paljon on ravintoloita, joita pyörittää kokonainen perhe. Ravintola auki aamusta iltaan viikon jokaisena päivänä. Tällainen elämäntapa vs suomalainen jossa halutaan 37.5-tuntisesta viikosta nelipäiväiseen muistuttaa minua siitä että enpä odota ihan hirveän isoja muutoksia tulevaisuudessakaan.
 
Joo, työttömyysetuuden saamiseen täytyy tietysti pyrkiä myös työllistymään. Tuo yrittäjyyteen kannustus olisi varmasti monelle (ei millekkään ratkaisevalle valtaosalle) hyvä tapa eli jos tykkäät räplätä pienkoneita, tietokoneita, autoja tms harrastuksena niin se pitäisi olla hyvin kannattavaa myös itsensä työllistävänä yrittäjätoimintana.

Välimeren maissa aika paljon on ravintoloita, joita pyörittää kokonainen perhe. Ravintola auki aamusta iltaan viikon jokaisena päivänä. Tällainen elämäntapa vs suomalainen jossa halutaan 37.5-tuntisesta viikosta nelipäiväiseen muistuttaa minua siitä että enpä odota ihan hirveän isoja muutoksia tulevaisuudessakaan.
Minä esim. tykkään räplätä tietokoneita, mutta en jaksa uskoa että pystyisin sillä saamaan elantoni että esim. ilmoittaisin Torilla että hei onko PC-pulmia voisin tulla katsomaan että mummon tietokone vielä pelaa ja Windows päivittynyt. Eiköhän nuo hommat joko hoida tyttärenpoika, tai yhä enemmän ei edes ole kotona sitä PC:tä vaan tabletti tai puhelin joka vaihdetaan uuteen kun menee rikki.

Olen täälläkin joskus maininnut kun keskustelin eräällä pelipalstalla kahden amerikkalaisen foorumilaisen kanssa, ihan kysyen miten he hankkivat elantonsa. Molemmat olivat itsensä työllistäjiä, toinen piti jotain liekitettyä lankkupizzakojua jossain, toinen taas kierteli mahdollisesti useankin osavaltion alueella autolla ostamassa ihmisiltä rikki menneitä kodinkoneita ja raskaampiakin (maatalous- yms.) koneita, korjasi niitä ja myi eteenpäin voitolla. Molemmat tuntuivat elävän ihan ok elämää tuloillaan, saivat laskunsa maksettua ja oli varaa muuhunkin elämään.

Kai täälläkin asuntojen flippaajia yms. löytyy jotka ostavat huonokuntoisia asuntoja tai taloja ja pienen kunnostuksen jälkeen pyrkivät myymään voitolla pois, mutta jotenkin tuli vain kuva että Amerikoissa paljon herkemmin keksitään joku oma tapa hankkia elantonsa, kuin vain jäädään tuleen makaamaan surkuttelemaan kun ei tule viiteen sataan työhakemukseen mitään vastakaikua valmistumisen jälkeen tai työttömyyden iskiessä. Hallituksen vika!

Edellisen työttömyysjaksoni aikana näitä kovasti mietin, miten pystyisin työllistämään itseni jollain osaamisellani tai vaikka opettelemalla uuden taidon (katusoittajana?), mutta kovasti tyhjää löi. Onneksi lopulta löysin taas IT-alan työpaikan mutta jos nyt tulisi työttömyys eteen, pidän epätodennäköisenä että ainakaan IT-alalle enää työllistyisin, kun näkee miten vaikeaa minua kyvykkäämmillä ja nuoremmilla ex-kollegoilla tuntuu olevan löytää IT-alan töitä enää.

Hieman yllättäen yksi mahdollisuus ainakin lisätienesteihin voisi tulla vaimoni kautta, joka osaa kokkailla omalla reseptillään naposteltavia joilla tuntuu olevan ihan kivasti menekkiä tietyissä piireissä. Minä pystyisin siinä hyvin häntä auttamaan, sekä teossa mutta varsinkin raaka-aine ja valmiiden tuotteiden kuljetuksissa jne.

Tässä vaan tulee taas se epämotivoiva asia eteen että jos tuollaiseen ryhtyisi ihan ammatillisesti tekemään, käsitykseni on että jos meille kummallekaan tai molemmille tulisi työttömyys oikeista töistä, emme ehkä saisikaan työttömyysturvaa koska KELA on sitä mieltä että olemme jo valmiiksi yrittäjiä(kin) jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen tms.

Eli, kannattavampaa on olla tekemättä mitään tuollaista omaa lisätienestijuttua päivätyönsä ohessa, ja työttömyyden iskiessä alkaa tehdä sitä vasta kun ansiosidonnainen loppuu, jos sittenkään (jos siitä ei jääkään tarpeeksi käteen verrattuna työttömänä eläen tuilla).

Tai sitten pyrkii tekemään pimeänä verottajalta ja KELA:lta piilossa, mikä tietysti olisi rikos josta seuraa rangaistus.
 
Viimeksi muokattu:
Minä esim. tykkään räplätä tietokoneita, mutta en jaksa uskoa että pystyisin sillä saamaan elantoni että esim. ilmoittaisin Torilla että hei onko PC-pulmia voisin tulla katsomaan että mummon tietokone vielä pelaa ja Windows päivittynyt. Eiköhän nuo hommat joko hoida tyttärenpoika, tai yhä enemmän ei edes ole kotona sitä PC:tä vaan tabletti tai puhelin joka vaihdetaan uuteen kun menee rikki.

Kyllä ne hoidettaisiin jos siitä ei tarvitsisi maksaa mitään veroja siitä aktiviteetista. Mitä hyötyä on kierrättää valtavia rahamääriä aivan kaikesta valtion kautta? Se rahan määrä vain vähenee mitä pidemmän reitin se tekee. Tablettien ym. krääsän korjauskin on kannattavaa tiettyyn pisteeseen, mutta tänne sossulandiaan ei moisia korjaamoita kannata pistää pystyyn. Siinä menetetään tabletin kohdalla vaikkapa 150€ - 300€ työllistämisarvo kun se viedään kiertokapulaan Kiinan avotuli-kierrättämöön lähtevään viherpesukonttiin.

Tämä meidän verorakenne ruokkii sitä, että melko korkean minimitason alla ei enää voi itseään työllistää ja on alettava työttömäksi. Kutsun sitä työnteon kieltämiseksi rangaistuksen uhalla. Sen seurauksena verorakenne nousee työssäkäyville ja työllistäville entisestään. Hyvin ikäviä takaisinkytkentöjä ja pitkäaikaisvaikutuksista puhumattakaan. Mikä on pitkäaikaisvaikutus sille, että iso osa väestöstä elää kuvitelmassa voivansa maata vaikkapa 2 vuotta pankolla jos tulee kinaa työnantajan kanssa. Ei tarvitse kehittää omaa osaamistaan, ei varautua tulevaan, ei tehdä lapsia vanhuuden turvaksi ym. ym.
 
Kyllä ne hoidettaisiin jos siitä ei tarvitsisi maksaa mitään veroja siitä aktiviteetista. Mitä hyötyä on kierrättää valtavia rahamääriä aivan kaikesta valtion kautta? Se rahan määrä vain vähenee mitä pidemmän reitin se tekee. Tablettien ym. krääsän korjauskin on kannattavaa tiettyyn pisteeseen, mutta tänne sossulandiaan ei moisia korjaamoita kannata pistää pystyyn. Siinä menetetään tabletin kohdalla vaikkapa 150€ - 300€ työllistämisarvo kun se viedään kiertokapulaan Kiinan avotuli-kierrättämöön lähtevään viherpesukonttiin.

Tämä meidän verorakenne ruokkii sitä, että melko korkean minimitason alla ei enää voi itseään työllistää ja on alettava työttömäksi. Kutsun sitä työnteon kieltämiseksi rangaistuksen uhalla. Sen seurauksena verorakenne nousee työssäkäyville ja työllistäville entisestään. Hyvin ikäviä takaisinkytkentöjä ja pitkäaikaisvaikutuksista puhumattakaan. Mikä on pitkäaikaisvaikutus sille, että iso osa väestöstä elää kuvitelmassa voivansa maata vaikkapa 2 vuotta pankolla jos tulee kinaa työnantajan kanssa. Ei tarvitse kehittää omaa osaamistaan, ei varautua tulevaan, ei tehdä lapsia vanhuuden turvaksi ym. ym.
Joissakin maissa tietyn tulorajan alle jäävät työtulot ovat verovapaita, Sitä en osaa sanoa millainen työttömyysturva ko. maissa on ja vaikuttavatko kaikki lisätulot automaattisesti niiden saamiseen. Aika monessa ainakaan mitään ansiosidonnaista tms. ei ole, jos olet tosi köyhä ettei ole rahaa edes ruokaan niin sitten saat ruokakuponkia tai pientä avustusta ettet sentään ihan kuole.

Asiasta vähän sivuun, tuo miten Tanskassa on nyt ennätyskorkea eläkeikä ja siinä on joku ennalta sovittu automaatti että se nousee aina hieman tanskalaisten elinajanodotteen mukaisesti, eli että 70-kymppisenäkin pitäisi vielä olla työkykyinen... Seurataanko noissa sokeasti tosiaan elinajanodotetta, vai jotenkin myös siten kasvaako samalla työkykyisyyden "odote"?

Jos tanskalaiset ja suomalaiset elävät yhä pidempään letkuissa kiinni dementiassa, ei heistä sen enempää taida työttömiksi työnhakijoiksi olla vaikka tuo letkuissaoloaika kasvaisi 10 vuodesta 20 vuoteen? Vai otetaanko tuo jo automaattisesti huomioon ja jo ennen virallista eläkeikää pääsee herkästi pois työelämästä jos näyttää ilmeiseltä ettei enää ole työkykyinen? Vai yritetäänkö silti pitää työvoimassa mukana, "kai dementikko tai parkinsonin taudissa värisevä jotain työtä voi itselleen edelleen keksiä"?
 
Viimeksi muokattu:
Joissakin maissa tietyn tulorajan alle jäävät työtulot ovat verovapaita, Sitä en osaa sanoa millainen työttömyysturva ko. maissa on ja vaikuttavatko kaikki lisätulot automaattisesti niiden saamiseen. Aika monessa ainakaan mitään ansiosidonnaista tms. ei ole, jos olet tosi köyhä ettei ole rahaa edes ruokaan niin sitten saat ruokakuponkia tai pientä avustusta ettet sentään ihan kuole.

Asiasta vähän sivuun, tuo miten Tanskassa on nyt ennätyskorkea eläkeikä ja siinä on joku ennalta sovittu automaatti että se nousee aina hieman tanskalaisten elinajanodotteen mukaisesti, eli että 70-kymppisenäkin pitäisi vielä olla työkykyinen... Seurataanko noissa sokeasti tosiaan elinajanodotetta, vai jotenkin myös siten kasvaako samalla työkykyisyyden "odote"?

Jos tanskalaiset ja suomalaiset elävät yhä pidempään letkuissa kiinni dementiassa, ei heistä sen enempää taida työttömiksi työnhakijoiksi olla vaikka tuo letkuissaoloaika kasvaisi 10 vuodesta 20 vuoteen? Vai otetaanko tuo jo automaattisesti huomioon ja jo ennen virallista eläkeikää pääsee herkästi pois työelämästä jos näyttää ilmeiseltä ettei enää ole työkykyinen? Vai yritetäänkö silti pitää työvoimassa mukana, "kai dementikko tai parkinsonin taudissa värisevä jotain työtä voi itselleen edelleen keksiä"?
Eläkeiän nosto ei välttämättä perustu ajatukseen, että 70-vuotiaat olisivat työelämässä, mutta se luonnollisesti laskee kertyvän eläkkeen määrää, eli on hienostunut tapa leikata eläkkeitä ( = "sumuttaa" nuorempia ikäluokkia siten, että jaksaisivat uskoa eläkejärjestelmään ja maksaisivat kiltisti eläkemaksuja).
 
Eläkeiän nosto ei välttämättä perustu ajatukseen, että 70-vuotiaat olisivat työelämässä, mutta se luonnollisesti laskee kertyvän eläkkeen määrää, eli on hienostunut tapa leikata eläkkeitä ( = "sumuttaa" nuorempia ikäluokkia siten, että jaksaisivat uskoa eläkejärjestelmään ja maksaisivat kiltisti eläkemaksuja).

Tuopa se on sumutusten sumutus. Henkilö maksaa eläkettä 18-vuotiaasta saakka ja opiskelee työn ohessa. Siinä pöydässä riittää jakajia. Häneltä ensinnäkin kusetetaan 5 vuoden ajalta eläkemaksut kokonaan ja sitten kun verotuksen ymv. vuoksi on kelpaamaton työntekijäksi 59 vuotiaana, viettää seuraavat 11 vuotta eläkeputkessa jonka seurauksena eläkkeen taso romahtaa.

Haluaisinkin nähdä noissa eläkekampaviineri-yritysten laskureissa nämä seikat. Eli paljonko tosiasiassa työnnät rahaa pajatsoon ja paljonko sinulta kusetetaan. Summat ovat aivan ällistyttäviä jos lasket tuollaisessa tapauksessa maksetut eläkevarat talletettuna omaan pajatsoosi. Voisit lähteä viiskymppisenä kiertämään omalla purjeveneellä maailmaa ja haistattaa vitut koko eläkesysteemille. Mutta SDP äänestäjä Einari Ylikievari jäisi silloin 800€ eläkkeelle 3000€ sijaan, hän on kuulemma "ansainnut" ne rahat jotenkin.
 
Minä esim. tykkään räplätä tietokoneita, mutta en jaksa uskoa että pystyisin sillä saamaan elantoni että esim. ilmoittaisin Torilla että hei onko PC-pulmia voisin tulla katsomaan että mummon tietokone vielä pelaa ja Windows päivittynyt. Eiköhän nuo hommat joko hoida tyttärenpoika, tai yhä enemmän ei edes ole kotona sitä PC:tä vaan tabletti tai puhelin joka vaihdetaan uuteen kun menee rikki.

Olen täälläkin joskus maininnut kun keskustelin eräällä pelipalstalla kahden amerikkalaisen foorumilaisen kanssa, ihan kysyen miten he hankkivat elantonsa. Molemmat olivat itsensä työllistäjiä, toinen piti jotain liekitettyä lankkupizzakojua jossain, toinen taas kierteli mahdollisesti useankin osavaltion alueella autolla ostamassa ihmisiltä rikki menneitä kodinkoneita ja raskaampiakin (maatalous- yms.) koneita, korjasi niitä ja myi eteenpäin voitolla. Molemmat tuntuivat elävän ihan ok elämää tuloillaan, saivat laskunsa maksettua ja oli varaa muuhunkin elämään.

Kai täälläkin asuntojen flippaajia yms. löytyy jotka ostavat huonokuntoisia asuntoja tai taloja ja pienen kunnostuksen jälkeen pyrkivät myymään voitolla pois, mutta jotenkin tuli vain kuva että Amerikoissa paljon herkemmin keksitään joku oma tapa hankkia elantonsa, kuin vain jäädään tuleen makaamaan surkuttelemaan kun ei tule viiteen sataan työhakemukseen mitään vastakaikua valmistumisen jälkeen tai työttömyyden iskiessä. Hallituksen vika!

Edellisen työttömyysjaksoni aikana näitä kovasti mietin, miten pystyisin työllistämään itseni jollain osaamisellani tai vaikka opettelemalla uuden taidon (katusoittajana?), mutta kovasti tyhjää löi. Onneksi lopulta löysin taas IT-alan työpaikan mutta jos nyt tulisi työttömyys eteen, pidän epätodennäköisenä että ainakaan IT-alalle enää työllistyisin, kun näkee miten vaikeaa minua kyvykkäämmillä ja nuoremmilla ex-kollegoilla tuntuu olevan löytää IT-alan töitä enää.

Hieman yllättäen yksi mahdollisuus ainakin lisätienesteihin voisi tulla vaimoni kautta, joka osaa kokkailla omalla reseptillään naposteltavia joilla tuntuu olevan ihan kivasti menekkiä tietyissä piireissä. Minä pystyisin siinä hyvin häntä auttamaan, sekä teossa mutta varsinkin raaka-aine ja valmiiden tuotteiden kuljetuksissa jne.

Tässä vaan tulee taas se epämotivoiva asia eteen että jos tuollaiseen ryhtyisi ihan ammatillisesti tekemään, käsitykseni on että jos meille kummallekaan tai molemmille tulisi työttömyys oikeista töistä, emme ehkä saisikaan työttömyysturvaa koska KELA on sitä mieltä että olemme jo valmiiksi yrittäjiä(kin) jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen tms.

Eli, kannattavampaa on olla tekemättä mitään tuollaista omaa lisätienestijuttua päivätyönsä ohessa, ja työttömyyden iskiessä alkaa tehdä sitä vasta kun ansiosidonnainen loppuu, jos sittenkään (jos siitä ei jääkään tarpeeksi käteen verrattuna työttömänä eläen tuilla).

Tai sitten pyrkii tekemään pimeänä verottajalta ja KELA:lta piilossa, mikä tietysti olisi rikos josta seuraa rangaistus.
Ameriikoissa se yritteliäisyys on aina hyve ja siitä saa kehuja. Tortillojakin kannattaa alkaa kadunkulmassa myymään ennemmin kuin jäädä työttömäksi sillä turvaverkko ei elätä.

Tekee Suomessakin moni eläkeläinen harrastelukseen ja lisätuloiksi käteiskauppaa klapeilla yms ja siinä menetetään veroeuroja koska saadakseen verollisena saman rahallisen hyödyn täytyisi alkaa täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Tunnen myös työikäisiä monitoimimiehiä jotka ostaa, korjaa, rakentaa, myy ja vuokraa kaikenlaista verollisena mutta ei siinä hyvään tulotasoon yleensä riitä 7.5h työpäivä viidesti viikossa vaan siitä täytyy tulla elämäntapa ja intohimo. Niin se yrittäminen monissa maissa onkin Espanjasta amerikkoihin ns. heikomman turvaverkon maissa.

Omien kokemusteni mukaan työttömänä luova ajattelu kyntää pohjamudissa ja lyö yleensä tyhjää. Työttömyys lannistaa ja yksinkertaisintakaan hommaa ei kehtaa tarjota kenellekään jossitellessa. Hyvän kaverin kanssa pitäisi olla joku hyvä sivubisnes, ei kovin montaa osakasta tai näkemyserot hajottaa helposti sen homman.

Kyllä kannustaisin sinua tarjoamaan noita it-tukihommia nuorille ja vanhoille vaikka Facebook-ryhmissä, markettien ilmoitustauluilla ja ilmoittelemalla sukulaisille ja tutuille. Moni nuorempikin keski-ikäinen on välillä ihan ihmeessä läppäriensä ja älypuhelimiensa kanssa ja 20-100€ korjaus on aina mieluisampi vaihtoehto kuin hakea marketista uusi blankko varsinkin jos haluaa hyvän ja siitä pitää maksaa yli 300€.
Kyllä ne hoidettaisiin jos siitä ei tarvitsisi maksaa mitään veroja siitä aktiviteetista. Mitä hyötyä on kierrättää valtavia rahamääriä aivan kaikesta valtion kautta? Se rahan määrä vain vähenee mitä pidemmän reitin se tekee. Tablettien ym. krääsän korjauskin on kannattavaa tiettyyn pisteeseen, mutta tänne sossulandiaan ei moisia korjaamoita kannata pistää pystyyn. Siinä menetetään tabletin kohdalla vaikkapa 150€ - 300€ työllistämisarvo kun se viedään kiertokapulaan Kiinan avotuli-kierrättämöön lähtevään viherpesukonttiin.

Tämä meidän verorakenne ruokkii sitä, että melko korkean minimitason alla ei enää voi itseään työllistää ja on alettava työttömäksi. Kutsun sitä työnteon kieltämiseksi rangaistuksen uhalla. Sen seurauksena verorakenne nousee työssäkäyville ja työllistäville entisestään. Hyvin ikäviä takaisinkytkentöjä ja pitkäaikaisvaikutuksista puhumattakaan. Mikä on pitkäaikaisvaikutus sille, että iso osa väestöstä elää kuvitelmassa voivansa maata vaikkapa 2 vuotta pankolla jos tulee kinaa työnantajan kanssa. Ei tarvitse kehittää omaa osaamistaan, ei varautua tulevaan, ei tehdä lapsia vanhuuden turvaksi ym. ym.
Tuo elektroniikan korjaus on sellainen mikä kannattaa pitää hyvin pienenä liiketoimintana johon ei liity juuri mitään kuluja. Tietty alvillisena kannattaa hyödyntää verovähennettävät hankinnat ja liiketoiminnan tappiot pääomatuloverotuksessa jos pääomatuloja on.

Mainitsemasi motivaattorit, jotka täytyy lähteä itsestä kuten perheenperustaminen ja oman osaamisensa kehittäminen, valitettavasti riippuvat yksilöstä ja tälläkin hetkellä näyttää siltä että nuo motivaattorit eivät kaikille aikuisille ihmisille kirkastu, kun mm. työkyvyttömyyseläkkeelle hakeneiden nuorten määrä kasvaa hurjasti eli mikään muu kuin hedonismi ei motivoi tekemään mitään.
 
Kyllä kannustaisin sinua tarjoamaan noita it-tukihommia nuorille ja vanhoille vaikka Facebook-ryhmissä, markettien ilmoitustauluilla ja ilmoittelemalla sukulaisille ja tutuille. Moni nuorempikin keski-ikäinen on välillä ihan ihmeessä läppäriensä ja älypuhelimiensa kanssa ja 20-100€ korjaus on aina mieluisampi vaihtoehto kuin hakea marketista uusi blankko varsinkin jos haluaa hyvän ja siitä pitää maksaa yli 300€.
Tällä hetkellä ei tarvetta koska olen kokopäivätöissä mielestäni ihan ok palkalla IT-alalla, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Just tuli vaimo kotiin ja kertoi että hänen työkaverinsa mies lomautettiin 3kk (ilmeisesti IT-alalla hänkin) ja muutama miehen työkaveri potkittiin ulos kokonaan.

Jotenkin kuvittelen että tuollaisia "korjaan sulle sun PC:n tms." löytyy jo ihan tarpeeksi. Ex-kollegakin mietiskeli tuollaisia ääneen mutta sanoi nettitorien olevan jo täynnä tuollaisia nörttipalveluita tarjoavia henkilöitä.

Siinä on myös se ongelma että sukulaiset ja tututkin tietty suhtautuvat tällaiseen apuun ilmaisapuna, tai kaksikymppiä ja kahvit olisivat valmiita tarjoamaan päivän tai kahden IT-tukihommista. Vähän sama kuinka juristi-isoveljelleni tehdään lakiteknisiä kysymyksiä vähän väliä tuttujen puolesta, ilman aikomusta maksaa useiden satojen tuntilaskutusta.

Siskon avomiehen oman firmansa tililaskennassa käyttämää ikivanhaa pöytä-PC:tä olen hänelle hieman kunnostanut, jo useana päivänä. Avasin koneen, puhaltelin vuosien pölyt pois, päivitin Windows 7 => 10, ja vielä olisi tekolistalla RAM kasvatus 4 => 8GB ja miksei samantien BIOSinkin päivitys kun sellaisenkin onnistuin jostain noin vanhalle koneelle löytämään. Niin ja isosiskoni toimimattoman monitorinkin sain samalla toimimaan, mies luuli monitorin jo hajonneen ja oli tilaamassa uutta mutta syynä olikin vain hieman löystynyt monitorikaapeli, säästi pari satasta kun tarkastin asian.

Ilmeisesti hän olisi tuosta työstä jotain valmis korvaamaankin, mutta veikkaan enintään 50€, tuskin satasia varsinkin kun suuri osa tuosta oli ekstratyötä jonka itse halusin tehdä (BIOS-päivitykset, pölyjen puhaltelut jne.). Ja annoin jo alussa ymmärtää etten ollut aikeissa ottaa edes mitään korvausta vaan "autetaan kaveria" että saa oman pikkufirmansa tilitystiedot lähtemään verottajalle ajoissa.

Omia poikiani mietin, mille alalle kannattaisi pyrkiä. Kun työpaikalla joku sähkömies tulee tekemään hommia, heiltä monesti kysyn että onko varma ala jota kannattaa omille lapsilleen suositella. Sähkömiehiä tarvitaan aina, ei ole niin suhdanneherkkää (paitsi jos on rakennusalan sähkäri), töitä ei voi siirtä vinkuintiaan tai vonkukiinaan, eikä tekoälykään niitä hommia tule hoitamaan ja ottamaan sähköiskuja vastaan?
 
Viimeksi muokattu:

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
279 732
Viestejä
4 812 766
Jäsenet
77 970
Uusin jäsen
Parvviine

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom