Enpä ole tänne ennen kirjoittanut, mutta viime aikoina on jotenkin alkanut entistä enemmän ottaa päähän kaikenlainen politiikka ja siihen
liittyvä. Erityisesti se, että huolimatta siitä, että joidenkin puolueiden ohjelmassa saatetaan mainita jotakin tietojohtamisesta, ei
päätöksenteon tosiasiallinen tarkoitus ole kuitenkaan tiedolla johtamista, vaan osittain lähes puhtaan ideologista, joka ei kestäisi
minkäänlaista kriittistä ja tieteellistä tarkastelua.
Nämä ovat sitten vain omia näkemyksiäni, enkä tarkoita halventaa ketään, mutta tässä tulee:
Me täällä Euroopassa nauretaan ja ihmetellään jenkkien meininkiä, varsinkin pressanvaalien osalta, mutta samankaltaisia viitteitä
järjestelmän rappeutumisesta on menossa ihan täällä kotosuomessakin. Poliittinen keskustelu ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään
aitoa keskustelua ja kompromissien tekemistä (kyllä, politiikka on valitettavasti kompromissien tekemistä), vaan huudellaan niitä omia
näkemyksiä omista poteroista käsin, eikä halutakaan ymmärtää ketään toista, puhumattakaan, että oikeasti pohdittaisiin järkevää lopputulosta
asiaan.
Mediassa, julkisuudessa ja ties missä nettifoorumeilla on yleisneroja kommentoimassa asioita, joista kuitenkin syvemmällä tarkastelulla käy
ilmi, ettei heillä taida olla aiheesta sen syvällisempää tietoutta. Mutta onhan se helppo huudella ja etsiä vaikka niitä talouden
säästökohteita, kun ei tarvitse ollenkaan ymmärtää asioita lukujen takana. Kaikki osaavat käyttää punakynää, mutta julkista taloutta ei
valitettavasti tasapainoteta siten, että paperilla kaikki näyttää hyvältä, jos tosiasiallisesti asiat eivät muutu.
Sotea pidetään monessa yhteydessä kaiken pahan alkuna ja juurena, varsinkin sen kustannuksia. Samalla unohdetaan se tosiasia, että vaikka
tehtäisiin minkälaista hallinnollista himmeliuudistusta ja potkittaisiin puolet johtavista viranhaltijoista ulos, ei soten kulurakenne siitä
ratkaisevalla tavalla korjaantuisi. Kun joku joskus osaisi tulkita tilinpäätöslukuja oikein, niin kävisi varsin hyvin ilmi suomalaisen
yhteiskunnan perusongelma: Palvelujen tarve kasvaa jatkuvasti ja se on suorassa yhteydessä väestön ikääntymisen ja sairastavuuden kanssa.
Toki nykyään apua saa myös sellaisiin vaivoihin, mihin ennen ei ollut palvelua saatavissa, joka osaltaan kuormittaa järjestelmää, mutta
tosiasia on kuitenkin se, että yhä harvempi kustantaa aiempaa useamman terveydenhuoltokuluja. Se on sitten oman arvokeskustelun paikka,
missä määrin meidän kollektiivina pitäisi tukea ihmisten mahdollisuutta päästä käsiksi kohtuuhintaisiin sote-palveluihin.
Yksi todella ketuttava asia tänä päivänä on asioiden katsominen lähes poikkeuksetta vasemmisto-oikeisto lasien läpi. Tuo on täysin
entisajan katsantotapa ja ei oikeasti vastaa mihinkään tämän päivän ongelmaan. Keskustelu lähtee aina siitä liikkeelle, mihin kastiin
asian kohteena oleva henkilö katsotaan kuuluvaksi: joko vasemmistoon tai oikeistoon. Maailma ei ole näin mustavalkoinen, vaikka kuinka
yrittäisi taistella niitä harmaan sävyjä vastaan.
Ennen asiat riitelivät, nyt riitelevät ihmiset. Ja kun ei muuta keksitä, niin sitten aloitetaan toisten loukkaaminen. Ihan helvetin aikuismaista toimintaa. Itselleni on henkilökohtaisesti täysin merkityksetöntä esimerkiksi se, että jos joku poliitikko taustaansa katsomatta saa moitteet puhemieheltä pukeutumisestaan. Huomautus lienee aiheellinen, mutta vaikka huomautuksen kohteena oleva henkilö miten tahansa päättäisi uhriutua asiasta, ei koskaan, toistan, ei koskaan se ole hyväksyttävää, että porukka alkaa lähettelemään törkeyksiä ja tappouhkauksia tälle henkilölle. Joskus itselläni tulee vaan mieleeni, että kunpa tällaisissa tilanteissa näille törkeyksien latelijoille saataisiin jonkinlainen julkinen häpeäkampanja aikaiseksi. Jos kehtaa huudella törkeyksiä, niin tehköön sen omalla naamallaan.
Vastikään luin, että joku ehdotti, että eläkejärjestelmää tulisi uudistaa niin, että palattaisiin oikeastaan entisajan käytäntöihin,
toisin sanoen, kaikkien pitää pysyä työelämässä niin pitkään kuin ei henkisesti ja/tai fyysisesti siihen enää kykene. Ok, tämä keskustelu
on varmasti ihan hyvä käydä, mutta pidän jokseenkin toisinaan hieman kyseenalaisena sitä, että oliko aiemmin kuitenkaan aina paremmin?
Tässäkin yhteydessä toki keskustelua voitaisiin helposti jatkaa siihen suuntaan, että tulisiko tämän koskea kaikkia yhteiskunnalliseen
ja taloudelliseen asemaan katsomatta, vai koskisiko tämä kuitenkin käytännössä vain suorittavan portaan eläköitymissuunnitelmia?
Kuitenkin johtoajatukseni tässä kohtaa on se, että aina ennen ei ollut paremmin, vaikka joskus sitä menneisyyttä ruusuisin kuvin
tuppaa katsomaan. Myöskään yhteiskunnan kahtiajaon kasvattaminen (tuntuipa se itsestä miten hyvältä tahansa) ei historian valossa pääty
useinkaan kovin hyvin. Kellään meistä ei ole viisasten kiveä ja joskus on pakko sietää jonkinlaista kompromissia tai heikompaa hyötysuhdetta
asioissa, jos se takaa yhteiskuntarauhan ja asioiden sujumisen isossa kuvassa.
Joskus mietin ihan oikeasti sitäkin, kuinka noissa joissakin meemi threadeissa ne "pilakuvat" on melko usein tehty tällä
tausta-ajatuksella: Minä itse olen aina siellä "viisaiden ja järkevien puolella" ja haluan korostaa tätä sillä, että teen pilkkaa muista...
Toisin sanoen universaali ongelma lienee hyvin usein se, että henkilö itse kokee olevansa tavalla tai toisella muita jotenkin viisaampi, eikä
tajua välttämättä olevansa itse osa ongelmaa. Enkä missään nimessä väitä, että itse olisin tässä yhtään muita parempi.
Tästä pääsenkin viimeiseen kaneettiin, eli kasvojen menetykseen. Voi nyt sentään... Politiikassa on aina ollut se ongelma, että minkäänlaiselle erehtyväisyydelle ei ole koskaan annettu sijaa. Kaikki kannanotot, kommentit ja takavuosien kirjoitukset ovat poikkeuksetta
kuin kiveen hakatut ja niistä pitäisi härkäpäisesti pitää kiinni hautaan asti. Kuvitelkaapa jos tieteellistä tutkimusta tehtäisiin samalla
konseptilla: minä loin tämän teorian ja huolimatta, että joku muu on tuonut validia evidenssiä eteeni, joka selkeästi osoittaa teoriani
joko vääräksi tai vähintään selkeästi puutteelliseksi, pitäydyn kuitenkin faktoista huolimatta kannassani, koska muuten "menettäisin kasvoni".