Ruotsin selitys on simppelimpi. Ruotsin työsuhdeturvaa koskeva LAS-laki määrittelee irtisanomisjärjestyksen.Periaatteessa kyllä, mutta lähinnä mietityttää:
- Työnantajat selkeästi hylkivät esim. yli 50-vuotiaita työnhakijoita, vaikka työhaluja olisi. Toisaalta ehkä eläkeiän "lasku" tuon takia on väärä ratkaisu ongelmaan, ovathan he edelleen työttömyysturvan piirissä, mutta ymmärrän hyvin monien iäkkäämpien halua päästä "eläkeputkeen" jotta ei tarvitse edelleen lähettää työhakemuksia joihin tietää aina saavansa kielteisen vastauksen.
- Onko ihmisten työkykyisenä pysyminen kasvanut samassa suhteessa kuin eliniän odote? Jos nykyihmiset elävät raihnaisina muistisairaina nykyisin 15 vuotta kauemmin kuin joskus menneisyydessä, ei se tarkoita että he olisivat työkykyisempiä 15 vuotta kauemmin.
Siitä huolimatta, mielenkiintoista olisi tietää miksi esim. Ruotsissa esim. yli 50-vuotiaiden työllisyys kuitenkin on ilmeisesti paljon paremmalla tolalla kuin Suomessa. Pysytäänkö siellä oikeasti työkykyisinä kauemmin, arvostetaanko siellä enemmän iäkkäämpiä työnhakijoita, onko sinne muodostunut systeemi missä ikääntyessä ura luontevasti siirtyy paremmin iäkkäämmille sopivampiin ammatteihin ettei kuusikymppisenä yritä tehdä enää samoja muutto- tai palomiehenhommia kuin kaksikymppisenä, jne.?
Mikäli työntekijällä on (ammatti)pätevyys, irtisanomiset kohdistuvat ensin lyhyemmän aikaa työssä olleisiin, ja vasta sen jälkeen pidempiin työsuhteisiin (poikkeuksiakin tosin on).
Mutta pääosin ”sist in, först ut” ja jos työsuhteen pituus on sama, iältään nuorempi on irtisanottava ennen vanhempaa.
Viimeksi muokattu: