Mielestäni tämä ilmiö on varsin marginaalinen, sillä valtaosa kyllä lopulta valitsee palkan kuin opiskelijan silpputuloista muodostuvan talouden. Lisäksi opintotukea on rajoitettu määrä, eli jossain vaiheessa nämä lisätutkintojen tekijät joutuvat tekemään töitä opintoelämänsä rahoittamiseksi elleivät he ole niin varattomia, että voivat opiskella toimeentulotuen ja asumistuen varassa näitä lisätutkintoja.Yhteiskunta ei hyödy mitään siitä, että yliopisto ylituottaa tutkintoja aloille, joilla niistä ei ole tarvetta. Ja taas se, että joku opiskelee tutkintoja huvikseen, koska voivat, lähinnä edelleenkin osoittaa järjestelmän ongelmia. Se on ehkä kivaa tälle henkilölle, mutta lähinnä verorahoja turhaan, koska siitä ei synny konkretiaa, vaan ainoastaan kyky elvistellä omalla erinomaisuudellaan, kun viides tutkinto on työn alla.
Koska ilmiö on marginaalinen, se ei todellisuudessa lisää myöskään yliopistojen toimintamenoja, koska kurssit usein voivat kasvaa helposti 40 henkilön koosta vaikka 50 hengen kokoiseksi.
Etkai vain näe tuplatutkintosuunnitelmaani siis talousuhkaksi, kun haluaisin Aallon DI:n jälkeen tehdä myös VTM-tutkinnon?
Etkö siis arvosta arkeologiaa tai television tutkimusta? Vaikka näissä voi olla työllisyys- tai elantohaasteita, ovat molemmat tärkeitä asioita tutkia ja pitää esillä. Entäpä arvostatko feministisiä maisteriohjelmia eli naistutkimusta?Tämän mahdollistaminen on maksuttoman koulutuksen ongelma, ei hyöty. On aivan järjetöntä resurssien tuhlaamista pitää kiintiöitä sellaiseen koulutukseen, joka ei johda opiskelijaansa tienaamaan elantoaan kyseiselle polulle.
Mitattavuuden vaatimus kuulostaa varsin oikeistolaiselta, New Public Management-ajattelulta. Mitattavuuden vaatimus televisio-ohjelmien hyvinvointivaikutuksiin kuulostaa varsin vaikealta. Entä mitä ajattelet siitä näkökulmasta, kuten HY:n television ja mediantutkimuksessa on todettu, että merkittävän julkisen tv-toimijan puute heikentää merkittävästi maksuttomien tv-sisältöjen tarjontaa ja poliittista tasapainoa? Entä eikö olekin hyvä, että on julkispohjainen ja yksityispohjainen tv-kanavasto, jolloin ne tasapainottavat toisiaan tasaisesti? Esimerkiksi ilman Yleä ei olisi juuri mitään tutkivia ajankohtaisohjelmia televisiossa, koska Maikkari lopetti 45 minuuttia ohjelmansa. Ylen kaltainen toimija pystyy tekemään myös uskottavaa Kuningaskuluttaja-ohjelmaa, kun yksityistoimijalla toimintaa voisi tässä ohjelmaformaatissa vaikeuttaa se tosiseikka, että liian kriittinen arviointi voi syödä mainostuloja pois?En minäkään olisi leikkaamassa YLE:n uutistoimituksesta. Sen sijaan kaiken maailman jeesusteluohjelmat (kirkkojen hartausohjelmat), viihdeohjelmat ja urheiluohjelmat voitaisiin vähentää merkittävästi. Ylen pitäisi tuottaa vain sellaista tuotantoa jota yksityinen ei tuota ja jolla voidaan osoittaa mitattavaa hyvinvoinnin kasvua tai vaihtoehtoisesti kansalaisten hyvinvoinnin laskua jos sitä ei tuoteta.
Eli julkinen sektori tasapainottaa markkinaparadigmaa ja luo aidon vaihtoehdon esim. Nelosen onnettomalle ohjelmatarjonnalle…